Onnea
Hevosenkenkä ja
Nellielli! Nellielli on kohta varmaan vauvajumpassa, kun me muut toivutaan pitkään
Tsemppiä
Lily,
Niipa,
Juuri ja
Melanie ja muut odottelijat! Jokohan
Lumineiti on kertoilemassa kohtapuoliin kuulumisia käynnistyksestä? Ja onneksi sait hoitoa tulehdukseen,
FG! Ikäviä tuollaiset jälkitaudit, ihan kuin ei olisi muuten kaikessa toipumisessa kestämistä!
Toivottavasti kukaan ei järkyttynyt synnytyskertomuksestani, jossa siis purin kiireellisen sektioni tuntoja. En sinänsä arvostele sektiota/alatiesynnytystä tai pidä niitä eri arvoissa. Tässä tilanteessa oli niin kova huoli vain omasta vauvasta ja sen voinnista, että syntymätavoilla ei ole väliä. Tosiasia oli kuitenkin, että joku olisi kuollut, jos ei mahaa olisi puukotettu nopeasti auki. Toimitus oli jopa niin nopea, että kyllä tässä on saanut päätään selvitellä ja itkeskellä kaikkea vielä jälkikäteen. Eivät ehtineet edes mahaa pestä, ja jouduin antibioottitiputukseenkin
Mutta
sektiosta toipuminen on tapahtunut supernopeasti! Lauantaina olin vielä katetrissa ja kuljin hoitajan taluttamana vaippahousuisena kuin vanhus, ja nyt viikon päästä toimituksesta liikun kohtalaisen normaalisti, voin yskiä ja nauraa, ja tikitkin sain pois tiistaina
Röllökin on pienentynyt päivä päivältä, joten toivoa on, että vielä joskus näen sektioarven röllön alta ilman että siitä tarvitsee ottaa ensin kuvaa.
Täällä pieni poika on ottanut ilmeisen karuja mahaoloja takaisin korkojen kanssa, ja
imetys on lähtenyt erittäin hyvin käyntiin. Tänään kävi neuvolantäti kotikäynnillä, ja poika on nyt 3050 g, eli painoa on tullut tiistain punnituksesta melkein 100 g päivässä!
Ei mikään ihme tuolla kakkaamisella, juomisella ja syömisellä.
Tsempit imetyksen kanssa kärsiville, itselläkin oli alku aika kauheaa. Kun normioloissakin tissit ovat E-mallia, nyt ne turposivat maidon noustessa noin kolminkertaisiksi. Oikeasti sille koolle ei ole olemassa kuppikokoa, ne olivat kuin ylimääräiset raajat rintakehässä...
Käytössä olivat kylmät kaalinlehdet, ilmakylvyt, liivittömyys, kuumat suihkut, geelipussit ja tiheä imetys. Tuskainen tila kesti noin neljä päivää, ja eilen alkoi helpottamaan. Tässä varmaan auttoi se päätös, että minusta tuli sitten
äidinmaidonluovuttaja. Poika söi, ja pumppasin sen jälkeen n. 2 dl vielä pihalle, että helpotti taas hetkeksi. Normitilassa luovutan usein verta, ja nyt kun se hyväntekeväisyysharraste on jäissä, luovutan sitten maitoa sitä tarvitseville. Niin ja tietysti sekin bonus tässä on hyvän mielen ja olon lisäksi, että ehkä saan syödä sitten muutaman suklaakonvehdin jouluna, ilman että tarvitsee kantaa huonoa omatuntoa vielä entistenkin läskien päälle uusien kerryttämisestä
Se on muuten ensikertalaisen yllättänyt, että kuinka herkillä sitä on kaikesta uudesta ja ihanasta. Sairaalassa se
itkeminen alkoi heti kun olin päässyt pahimmasta lääketokkurasta. Olen itkenyt sitä, kuinka ihana vauva meillä on, kuinka kauheita asioita olisi voinut tapahtua jos emme olisi päässeet nopeasti sairaalaan ja sitä, että kohta vauva on iso ja ei ole enää äidin pieni vauveli, vaan menee kouluun ja muuttaa kohta kotoa pois
Niin ja raskausmahaa on ihan tolkuton ikävä, vaikka niitä jäätäviä liitoskipuja ja vaikeaa liikkumista ei niinkään. Se maha oli niin ihana, oli ihana tuntea vauvan liikkeet. Ihan kamalaa, kun en raskausaikana pillitellyt ollenkaan. Eipä siinä, sermin takaa kuulin, kun huonekaveri itki "Suurimman pudottajan" loppuhuipentumalle
Neuvolantäti antoi luvan lähteä vaunuilemaan tuohon ihanaan marraskuiseen ilmaan, joten pitää kokeilla vaunuja sitten ensimmäistä kertaa.
Nynaeve ja poika 1 vk
