Heips kaikille! =)
On meinannu unohtua koko kuulumisten kertoilu..
tai oikeestaa tuntuu, ettei vaan oo ehtiny, kun netissä on muutakin surffailua sit kun tänne ehtii..
mut siis
synnytyskertomusta:
Lapsivedet meni 14.päivä marraskuuta yöllä siinä vähän yli puolenyön..ihan ei tarkkaan tajunnu kelloa kattoo, et voi olla, et meni jo 13.päivän puolella vähän ennen puolta yötä siis..
mut ehkä ei oo niin tarkkaa!
Lapsivesi oli vihreetä, joten täyty heti lähtee näytille tayssiin..olin ihan innoissani,kun synnytys käynnisty itestään ja tuulettelin miehelle,kun ei tarvinnu käynnistykseen lähtee.. voi kun olisin vaan tienny..
ei se meinaa tarkoittanu helppoo synnytystä!
Matkalla sairaalaan alko sit pikkusen jo supisteleenkin..mut oli viä ihan vaisuja supistuksia.. paikan päällä selvis, etten paljoo ollu auki.. vasta 1,5cm.. mut laitettiin osastolle ja mies lähetettiin kotiin.. luvattiin, et aamulla pääsen synnytyssaliin.. no, aamulla mies tuli takas ja siirryttin synnytyssaliin.. siä selvis, et edelleen olin vaan sen 1,5cm auki, vaikka oli niitä supistuksia ollu ja sain muuten sen peräruiskeenkin siinä ennen synnytyssaliin menoo.. huh.. se oli kans epämiellyttävä kokemus..
synnytyssalissa päätettiin, ettei voi viä tehdä mitään.. et ei uskalla viä oksitosiinia antaa ja lähettivät mut takas osastolle, jossa annettiin cytotecia (kirjoitetaanko ees noin?
).. supistuksia oli kyl mukavasti ja tosi kivuliaitakin.. sain sit jossain vaiheessa kipupiikin..se autto sen verran, et pystyin vähän nukkuun.. mut illalla oli tilanne edelleen se, et kivut oli kovat ja olin sen1,5cm auki..kyllä alko pikkusen ottaan päähän ja tuskissani jo kysyin, et saisko sitä sektioo,et jos en suostukaan synnyttään alakautta.. mut ei hoitaja oikein lämmenny..
no, sit päätettiin, et yötä vasten mulle annetaan piikki, jolla estetään supistukset, et saan nukuttua yön (sain myös nukahtamislääkkeen) ja aamulla siirrytään TAAS synnytyssaliin..yritettiin tällä ny vaan saada mun kohtu vähän rentoutuun ja et saisin itekin levättyä.. puoli tuntia nukuin ja heräsin kahta kauheempiin supistuksiin.. pyysin hoitajan paikalle, joka käski soittaa miehen takas (oli just lähteny kotiin nukkuun, kun ei osastolla saanu olla yötä) ja sano, et nyt kyl lähetään synnytyssaliin.. hoitaja lähti pois ja tuli hetken päästä takas ja sano, et lääkäri olikin päättäny, et mulle laitetaan kipupiikki viä kerran ja odotetaan yön yli.. et aamulla vasta synnytyssaliin.. aargh.. no, mies oli jo matkalla sairaalaan (meiltä ajaa tayssiin reilun puolisen tuntia), niin hoitaja sano, et mies saa yöpyä mun huoneessa.. nojatuolissa se sit nukku sen yön..
aamulla vihdoin noin klo 6 päästiin synnytyssaliin.. edelleen olin sen 1,5cm auki,vaikka lapsivesien menosta oli jo 30 tuntia.. et kyl siinä oli aika epätoivonen fiilis.. varsinkin kun kivut oli kauheet.. sain sit synnytyssalissa ilokaasua, josta tuli mukavasti sekaisin, mut ei se kipua suoranaisesti pois vieny..mut sen jälkeen alkaa oleen aika paljon sumussa..jossain vaiheessa huomattiin,et olin 3cm auki ja sain vihdoin epiduraalin.. se autto NIIN paljon..kivut hävis täysin hetkeks ja ei tarvinnu ilokaasua käyttää.. mut pari tuntia se ilo vaan kesti ja kivut alko taas.. sit sain uutta epiduraalia, joka ei enää auttanukaan niin paljon.. kyl se helpotti, mut kyl mua silti sattu aikalailla..sen jälkeen aloin oleen ilokaasusta niin sekaisin, et näin näkyjä ja en ees kuullu mitään muuta kun ihmeellistä tä-tä-tä-tä-ääntä..
Luulin jossain vaiheessa jo synnyttäneenikin, kun heräsin ilokaasukoomastani.. mut ei.. sain vaan epiduraalia lisää ja jotenkin olo pikkusen helpotti.. tulin tajuihini siis.. 4 kertaa ehdin saada epiduraalia ennen kun pääsin ponnistaan.. ja yllätys yllätys, ponnistusvaiheessa ne kauheet supistukset yhtäkkiä lieveni.. välillä mietin, et pitääkö nyt ponnistaa vai ei, kun oli niin vaisuja suppareita.. se ponnistusvaihe kesti 1h15min.. ja tuntu, ettei se edistyny yhtään.. sanoin jo miehellekin itku kurkussa, ettei tästä tuu mitään.. vaik siis siinä synnytyksen aikana tuli hempeiltyä ja itkettyä monet kerrat.. ja varmasti puhuttua kaikkee sekavaa..
mut sit kun tytön pää saatiin pihalle, niin loput tuli kauheella vauhdilla.. hyvä, että hoitajat sai tytöstä kiinni..
sit sain pikkusen rinnalle hetkeks aikaa.. se oli niin ihmeellisen ihanaa..:heart: vihdoin 42 tuntia myöhemmin meidän prinsessa oli ulkona! :heart: Kyl sitä nyt miettii kaks kertaa ennen kun toisen lapsen tekee..
Oli se sen verran "mielenkiintoinen" kokemus!
seuraavana päivänä tytöltä otettiin verikokeet ja huomattiin, että oli tulehdusarvot tosi korkeella.. oli ihan kauheeta viedä meidän pikkunen lasten teho-osastolle ja kun tiesi, et pääsee sairaalasta ennen sitä kotiin.. se vasta hirveetä oli, kun pääsin kotiin sunnuntaina ja tyttö joutui oleen viä sen jälkeen kaks päivää.. itku oli herkässä koko ajan tolloin.. mut onneks tyttö toipu tosi nopeesti ja tulehdusarvot lähti laskuun! Itellä oli tossa kohtutulehdus, joka onneks huomattiin alussa.. ja sit päälle kaks rintatulehdusta.. joten kaikki mahdollinen tuntuu sattuneen, mut onneks kaikki on nyt hyvin!
Arki on alkanu rullaan hyvin! Tyttö on ollu helppo tapaus tähän mennessä.. kitisee vaan pikkusen nälkäänsä tai jos on ilmavaivoja..ei muuten turhia itkeskele.. nukkuu paljon..mut on kyl välillä pitkiä pätkiä hereilläkin ja seurailee kauheesti jo.. on aivan ihana nyytti! :heart: yöllä sais syödä vähän ripeemmin ja nukkua pidempiä pätkiä, mut kyl se aika hyvin nukkuu sillonkin.. et se on vaan siitä kiinni, kun itelle on vaikeeta heräillä yöllä syötteleen..
Muutaman kerran oon jo käyny ite jumppaileen..
rauhaksiin oon ottanu, kun toi alapää on viä vähän erikoisen tuntuinen, mut yllättävän hyvin oon palautunu..
Onnea kaikille synnyttäneille!
Nellielli ja tyttö 3vk ja 4pv