hellurei
onnittelut kaikille äidiksi tulleille
Lumineidin arsenaali ollut aika kattava, harmi että meni noin pitkän kaavan mukaan... mutta uskon että palkinto tosta kaikesta saa äkkiä kaiken unohtumaan. tai ei kokonaan unohtumaan vaan kuten sanonta on niin aika kultaa muistot
imetys ei toimi. siis jälleen, kuten ennenkin, se loppuu kuin seinään. pumpattu on vaan ihan vain hintsusti pullon pohjan saan peittoon. joten korvike-vauvaksi muovaantuu tämäkin.
vauvan paino oli laskenutkin jo terkkarin kotikäynnillä torstaina niin paljon, että sitä seurataan. terkkari tuleekin jo maanantaina uudelleen ja katsotaan mikä on saldo silloin.
korviketta menee n.60ml per syöttö tällä hetkellä. osastolla annettiin 20ml. kun jouduin takaisin sairaalaan, imetin ja imetin ja imetin vain... eikä ole siitä kiinni ettenkö söisi ja joisi tarpeeksi, siellä sitä ruokaa kun kannettiin nenän eteen enemmän kuin laki sallii
-ja silti se maidontulo väheni...korviketta annoin lopulta viimeistä yötä vasten, koska toisen oli NÄLKÄ, nukkui tunnin pari ja armoton hamuaminen ja rintaraivari tyyppinen kohtaus.
nyt kun saa mahan täyteen, nukkuu neljän tunnin pätkiä. välillä on parin tunnin väli, aamuyöstä tai illasta.
onneksi oli tuo pumppu, millä sai mitattua oikein, että mikä näiden meijereiden tuotantomäärä on. Täytyy kyllä todeta, että ensimmäistä kertaa oon NIIN pettynyt. Oon vuosien ajan syyttänyt itseäni, että ehkä mä en vaan osaa tehdä sitä oikein, tai en vain syö kunnolla, tai että oonko vaan liian helposti luovuttanut. Tällä kertaa kun ajattelin vielä kerran antaa kaikkeni mun viimeiselle vauvalle, ni ei näillä rinnoilla kaikkeaan anneta. niin, tai no todellakin kaikki mikä vaan irtosi niin sai
Mies lohdutellut että pääasia että vauvalla on nyt hyvä olla, eikä tälle mitään voi. no ei voi ei. onneksi en ole rahaa upottanut moniin imetyspaitoihin saati useisiin liiveihin. tämä on mun sisään rakennettu ohjelma, joka on vain hyväksyttävä.
emman käsipumppu on kyllä senkin vähän mitä ollut käytössä, oikeen hyvä, helpotti siinä kohtaa kun tunsi maidon pakkautuvan, ja vauva jos nukkui niin sai tyhjäksi hyvin.
onni tässäkin ettei tullut kallista sähköpumppua hommattua .....
isän osallistuminen alkuun näytti pikkuinen niin pieneltä, että ei isä tiennyt miten päin näitä taas pidettiinkään
mutta nyt kun maitokin menee pullosta, iskä ja poitsu on löytäneet yhteisen kontaktin.
ja isä auttaa hurjan paljon tuon taaperon hoidossa myös, iltarumba on huomattavasti kevyempi hoitaa, kun toinen laittaa toisen ja toinen toisen. muutoinkin on ollut kiva, mies käy ruokakaupassa ja siivoskelee jos mä en ole jaksanut.
oma toipuminen aika entisessä tikissä alan olla
helposti häärii monta kivaa juttua peräkkäin ja sitten ei enää jaksakkaan... on NIIIIIIN suunnaton nautinto siivota rauhassa, eilen sain koko kämpän laitettua kuntoon lattian luuttuamisia myöten.
maha on jotenkin tosi nopsaan pienentynyt. puntarille en aio mennä kuin kerran viikossa
ja karkkipäivään käydään kiinni jatkossakin. oikeastaan päivät menee niin tässä kahden pienen kanssa touhutessa, ettei pahemmin edes ole tehnyt makeaa mieli. ja mä todellakin haluan keventyä entisiin, ellei enemmänkin. ruokavalio tietty pysynyt samana muutenkin ...
mutta mä nautin tästä arjesta, aikataulu ja lasten rytmit on niin selkeät, niistä on kiva pitää kiinni. sujuu paljon helpommin.
taapero suhtautuu tosi hellästi uuteen sisarukseen, mutta välillä saa armottomia kiukkukohtauksia, tai temppuilee nukkumisten tai syömisten tai pukemisten kanssa. normaalia reagointia. oma maltti on vain säilytettävä. ensi viikon tavoitteena päästä leikkipuistoilemaan
vielä en koiralenkille lähde, maltilla koitan toteuttaa tätä toipumistani
syntyneiden palsta?? mä olen niin paljon ollu täältä poissa, on saattanut mennä ohi jos teillä on tällanen jo jossain? vois mut päivittää listoille mukaan, kirjoittelisin kuulumisia sitten tilanteen salliessa
ajatelkaa, kauan näitä hetkiä odoteltiin, ja nyt jo tämä kuu valuu loppuunsa :heart: jotenkin uskomatonta!
mahaa ei kumma kyllä tullut vielä ikävä ollenkaan..... kai olen niin valmis siihen etten enää odota koskaan. ja kuinka ihana oli eilen kauppaan lähtiessä vetää oma rakas nahkatakki päälle :heart: mutta raskaana olo on kyllä ihanaa aikaa, se on tosi.
fg ja pikkupallero-rakas :heart: