Pikaisesti rustailen teille sitä synnytyskertomusta:
Eli maanantaina 5.11. mulla oli äitipoliaika klo.10 NKL:la ja sen käynnin päätteeksi multa ihan itsestään pääsi lapsivedet sinne NKL:n lattialle. Liekö lääkärin tekemä sisätutkimus avittanut tätä. Ei muuta kuin osastolle odottelemaan mitä tästä seuraa. Supparit alkoikin voimistua välittömästi ja muutamassa tunnissa olin jo tosi kipeä kun supistukset oli tosi napakoita ja niitä tuli 2-3min. välein. Tyhmänä sinnittelin vielä ilman lääkettä ja pyysin kipulääkettä vasta joskus klo.17 maissa. Sain Litalginia pistoksena ja pääsin jumppapallon kanssa suihkuun. Voi että olo helpotti ja viihdyin siellä suihkussa varmaan 2 tuntia. Olo oli tosi hyvä suihkun jälkeenkin ja supistukset vähän harvenivat. Mies passitettiin kotiin osastolta klo.21 ja yritin siinä torkkua huonoin tuloksin. Supparit alkoivat taas olla kipeitä. Juuri kun ajattelin pyytää lisää lääkettä tuli hoitaja ilmoittamaan että lääkäri oli tehnyt päätöksen että synnytys käynnistetään vielä yöllä. Klo.23.30 soitin miehen takaisin kotoa ja minut kärrättiin synnytyssaliin. Siellä odotteli tosi ihana ja empaattinen kätilö joka pikaisesti tarjoili mulle ilokaasua supistuksiin ja aikansa mun kärvistelyä katsottuaan ehdotti että pyytäisi anestesialääkäriä antamaan epiduraalia. Epiduraalin laittaminen ei ollutkaan niin helppoa ja vasta kolmannella yrittämällä katetri saatiin paikalleen. Ihanasti puudutus helpotti pahintaa terää supistuskivuilta. Parin tunnin kuluttua kivut olivat taas niin kovat että kiskoin ilokaasua posket lommolla ja kätilö laittoi lisäannoksen puudutetta. Lääkäri tuli tekemään sisätutkimusta ja kurkkaamaan vauvaa ultralla. Olin auennut 5 cm ja lääkäri totesi vauvan olevan avotarjonnassa. Sitten tuli ehkä se synnytyksen mustin hetki kun olin ihan paniikissa etten halua synnyttää virhetarjonnassa olevaa isoa vauvaa ensikertalaisena alakautta. Taisin siinä itkeä tirauttaakin. Kätilö lohdutteli ja sanoi että tilannetta varmasti vielä arvioidaan uudelleen. Sitten kätilön vuoro päättyi ja me saatiin synnytyssaliin kaksi kätilöä joista toinen oli vierailevana tähtenä Jorvin sairaalasta. Tosi topakka mummu. Mun sektiopyynnöille ei enää lotkautettu korvaakaan ja taisin vähän mököttää kätilöille Olin taas ihan tuskissani kun puudutteen vaikutus oli taas kadonnut ja kätilöt tilasivat anestesialääkärin tarkastamaan katetria. Katetri sitten vaihdettiin ja uudet puudutteet laitettiin kehiin. Samalla oksitosiinia alettiin nostaa reilummin. Klo.10 maissa kätilö kokeili kohdunsuun tilannetta ja olin kokonaan auki. Sain luvan alkaa pikkuhiljaa ponnistella vauvaa alemmas. Klo.10.30 alettiin sitten tositoimiin. Ponnistaminen tuntui tosi hyvälle vaikka tehokkaan puudutteen takia en tuntenut supistuksia juuri lainkaan. Aktiivinen ponnistusvaihe kesti 59 minuuttia ja klo.11.29 meille syntyi potra poika. Poika oli itsestään kääntynyt oikeaan tarjontaan ja selvisin pienin taisteluvammoin eli kahdella pienellä tikillä. Olin synnytyksen jälkeen todella hyvissä voimissa ja kävin itse omin jaloin vessassa ja suihkussa.
Rankinta koko synnytyksessä oli alun kipeät supistukset joihin en ymmärtänyt pyytää lääkettä ajoissa. Ja kyllähän tietysti vuorokauden kestäneet tiheät ja napakat supistukset, valvominen ja syömättömyys veivät myös voimia (en muuten saanut synnytyssalissa enää syödä mitään enkä juoda kuin vettä). Ponnistusvaihe oli homman helpoin juttu koska kipuja ei ollut ja tunsin olevani hyvissä voimissa. Kiitin kätilöitä synnytyksen jälkeen kun olivat kannustaneet minua alatiesynnytykseen. Kokonaisuudessaan kokemus oli tosi voimaannuttava ja synnytyksestä jäi tosi positiivinen muisto. Ensi kerralla tiedän mitä tehdä ja koska kannattaa pyytää lääkettä lisää.
Tänään meidän Sintti onkin jo sitten 2 viikkoa vanha! Käytiin neuvolassa painokontrollissa ja vihdoin paino oli lähtenyt nousuun. Olikin tullut 5 päivässä 385g lisää painoa. Ei tarvitse enää herätellä pientä öisin syömään vaan ruokaillaan jatkossa vauvan tahtiin. Harmittaa kyllä suunnattomasti kun tämä oma maidontuotanto on niin onnetonta mutta minkäs teet. Imetän kyllä molemmista rinnoista jokaisella ruokailulla ja päälle annetaan sitten korviketta.
Tuna ja Sintti 2 vkoa
Eli maanantaina 5.11. mulla oli äitipoliaika klo.10 NKL:la ja sen käynnin päätteeksi multa ihan itsestään pääsi lapsivedet sinne NKL:n lattialle. Liekö lääkärin tekemä sisätutkimus avittanut tätä. Ei muuta kuin osastolle odottelemaan mitä tästä seuraa. Supparit alkoikin voimistua välittömästi ja muutamassa tunnissa olin jo tosi kipeä kun supistukset oli tosi napakoita ja niitä tuli 2-3min. välein. Tyhmänä sinnittelin vielä ilman lääkettä ja pyysin kipulääkettä vasta joskus klo.17 maissa. Sain Litalginia pistoksena ja pääsin jumppapallon kanssa suihkuun. Voi että olo helpotti ja viihdyin siellä suihkussa varmaan 2 tuntia. Olo oli tosi hyvä suihkun jälkeenkin ja supistukset vähän harvenivat. Mies passitettiin kotiin osastolta klo.21 ja yritin siinä torkkua huonoin tuloksin. Supparit alkoivat taas olla kipeitä. Juuri kun ajattelin pyytää lisää lääkettä tuli hoitaja ilmoittamaan että lääkäri oli tehnyt päätöksen että synnytys käynnistetään vielä yöllä. Klo.23.30 soitin miehen takaisin kotoa ja minut kärrättiin synnytyssaliin. Siellä odotteli tosi ihana ja empaattinen kätilö joka pikaisesti tarjoili mulle ilokaasua supistuksiin ja aikansa mun kärvistelyä katsottuaan ehdotti että pyytäisi anestesialääkäriä antamaan epiduraalia. Epiduraalin laittaminen ei ollutkaan niin helppoa ja vasta kolmannella yrittämällä katetri saatiin paikalleen. Ihanasti puudutus helpotti pahintaa terää supistuskivuilta. Parin tunnin kuluttua kivut olivat taas niin kovat että kiskoin ilokaasua posket lommolla ja kätilö laittoi lisäannoksen puudutetta. Lääkäri tuli tekemään sisätutkimusta ja kurkkaamaan vauvaa ultralla. Olin auennut 5 cm ja lääkäri totesi vauvan olevan avotarjonnassa. Sitten tuli ehkä se synnytyksen mustin hetki kun olin ihan paniikissa etten halua synnyttää virhetarjonnassa olevaa isoa vauvaa ensikertalaisena alakautta. Taisin siinä itkeä tirauttaakin. Kätilö lohdutteli ja sanoi että tilannetta varmasti vielä arvioidaan uudelleen. Sitten kätilön vuoro päättyi ja me saatiin synnytyssaliin kaksi kätilöä joista toinen oli vierailevana tähtenä Jorvin sairaalasta. Tosi topakka mummu. Mun sektiopyynnöille ei enää lotkautettu korvaakaan ja taisin vähän mököttää kätilöille Olin taas ihan tuskissani kun puudutteen vaikutus oli taas kadonnut ja kätilöt tilasivat anestesialääkärin tarkastamaan katetria. Katetri sitten vaihdettiin ja uudet puudutteet laitettiin kehiin. Samalla oksitosiinia alettiin nostaa reilummin. Klo.10 maissa kätilö kokeili kohdunsuun tilannetta ja olin kokonaan auki. Sain luvan alkaa pikkuhiljaa ponnistella vauvaa alemmas. Klo.10.30 alettiin sitten tositoimiin. Ponnistaminen tuntui tosi hyvälle vaikka tehokkaan puudutteen takia en tuntenut supistuksia juuri lainkaan. Aktiivinen ponnistusvaihe kesti 59 minuuttia ja klo.11.29 meille syntyi potra poika. Poika oli itsestään kääntynyt oikeaan tarjontaan ja selvisin pienin taisteluvammoin eli kahdella pienellä tikillä. Olin synnytyksen jälkeen todella hyvissä voimissa ja kävin itse omin jaloin vessassa ja suihkussa.
Rankinta koko synnytyksessä oli alun kipeät supistukset joihin en ymmärtänyt pyytää lääkettä ajoissa. Ja kyllähän tietysti vuorokauden kestäneet tiheät ja napakat supistukset, valvominen ja syömättömyys veivät myös voimia (en muuten saanut synnytyssalissa enää syödä mitään enkä juoda kuin vettä). Ponnistusvaihe oli homman helpoin juttu koska kipuja ei ollut ja tunsin olevani hyvissä voimissa. Kiitin kätilöitä synnytyksen jälkeen kun olivat kannustaneet minua alatiesynnytykseen. Kokonaisuudessaan kokemus oli tosi voimaannuttava ja synnytyksestä jäi tosi positiivinen muisto. Ensi kerralla tiedän mitä tehdä ja koska kannattaa pyytää lääkettä lisää.
Tänään meidän Sintti onkin jo sitten 2 viikkoa vanha! Käytiin neuvolassa painokontrollissa ja vihdoin paino oli lähtenyt nousuun. Olikin tullut 5 päivässä 385g lisää painoa. Ei tarvitse enää herätellä pientä öisin syömään vaan ruokaillaan jatkossa vauvan tahtiin. Harmittaa kyllä suunnattomasti kun tämä oma maidontuotanto on niin onnetonta mutta minkäs teet. Imetän kyllä molemmista rinnoista jokaisella ruokailulla ja päälle annetaan sitten korviketta.
Tuna ja Sintti 2 vkoa
