tosi suuret onnittelut sitten kaikille ketkä vauvan on myös saanut :heart: se on kyllä hieno hetki, kotiin paluu vielä hienompaa
sairaalan henkilökunta oli AIVAN mahtavaa, niin salissa kuin osastollakin. haikea olo jäi, kun totesin että tätä en enää koskaan koe. mutta neljä lasta on sekin jo niin suuri aarre ettei paremmasta väliä
vauvan sokerit oli alusta saakka loistavat, ei siis hätää niidenkään suhteen.
närästys jäi synnytys-saliin
kuten aina
mun kohdalla lääkärit otti upeasti huomioon laskeuma-asian, jälkipyykki tän suhteen kuitenkin vielä edessä. annetaan ajan kulua, lantionpohjan jumppaa teen mutta se ei vaivaa enää kokonaan korjaa. jos ilmaantuu oireita niin hakeudun hoitoon, kuitenkin viimeistään vuoden kuluttua on mentävä ihan gynelle, arvioidaan kohotusleikkauksen tarve. toistaiseksi tilanne ok, vessareissut jatkuu kolmen tunnin välein jälkitarkastukseen saakka. no, sekään ei haittaa, onhan tohon rytmiin jo puoli vuotta totuteltu
ja vauva syö 3-4 h välein niin meillä on tuttu rutiini jo käynnissä
imetän osittain, mutta korviketta ollut heti eka päivästä saakka, maito alkaa nousta hiljalleen, ja oon aika positiivinen asian suhteen, tällä kertaa saatan jopa onnistuakin
haastavimmaksi osoittautuu oikea arki, kuinka taapero sitten antaa rauhassa imettää...
no, päivä kerrallaan mennään tässäkin.
osastolla annoin tutin, ja sitä nuorimies käyttää vain jos mikään muu ei auta. imeminen kuitenkin rinnalla lähti välittömästi käyntiin syntymästä, en huolta kanna yhden tutin pitämisestä käytöstä. vain yksi hoitaja kritisoi osastolla toimiani, mutta ei paljoa hetkauttanut.. hyvää se tarkoitti, mutta mä teen kuten parhaaksi näen enkä todellakaan itketä vauvaa jos sillä on vain tarve saada joku suuhun eikä ole kuitenkaan nälkä. ja kun tosiasia on sekin, että mä en vaan VOI olla vauvaa imettämässä 24/7...
kohtutulehduksen edellisen synnytyksen jälkeen kokeneena sain myös ekstra-seurantaa. pelkään sitä edelleen niin kovin ja kun kerroin huoliani niin kyllä kävi lääkärit katsomassa useaan kertaan. empaattisina ja osaavina
oli kyllä niin turvallinen olo!
painoa jäi kymmenen kiloa vielä, lähtiessä hempparikin huikeat 134
synnytyksessä menetin verta vain 300ml, mikä on tosi vähän verraten aiempiini. senkin vuoksi olo varmaan niin loistava.
ja voitte kuvitella miltä maistuu aamukahvi omalla sohvalla :attn:
jaha, sitten alkaakin olla aika ottaa itse aamupalaa, jotta vauvan hoitoon ei häiriinny se että itellä oisi nälkä.
tän vinkin annan kaikille: kun vauva nukkuu, syö, nuku, käy vessassa, ja SITTEN kun oot omat tarpeesi tyydyttänyt, jaksat vauvaa ihan eri lailla pidelläkin
ja kyllä se arki tasaantuu taapero-perheissäkin mustasukkaisuuksista huolimatta! taaperolle vain paljon aikaa ja huomiota, meilläkin annettiin vaippapaketista pari vaippaa nukke-vauvoille, sekä puhdistuspyyhkeitä joilla taapero luuttuaa vauvanukkeaan kun mä hoidan meidän oikeaa vauvaa
viereen kainaloon vaan toinenkin vaikka pieni on rinnalla. taaperon elämän suurin muutos on tapahtunut ja vaikeahan sitä on sulattaa ihan tuosta vain
voimia vielä odottaville, ja yliaikaisille!!!! on sellainen palkinto edessä, joten jaksakaa!!!