Marraskuun masuasukit <3 MEIDÄN KUU!!!

Heips :wave:

Suuren suuret onnittelut vauvan saaneille :flower:

Käväsin eilen polilla, kun neuvolassa oli myrkytyksen oireita; prot. plussalla, verenpaineet koholla, päänsärkyä ja näköoireita. Kaikki kuitenkin kunnossa mulla ja vauvalla :heart: Huomenna neuvolaan kontrolleille ja maanantaina sitten takas polille, jos yksiössä vielä viihdytään. Ultran mukaan oli just käyrillä kasvava vajaa 3,1kg pikkutirriäinen :heart:
Lääkäri teki ronskimman sisätutkimuksen mikä aiheutti mukavan mojovat parin tunnin supparit, mitkä tietty laantuivat. Ihan outo fiilis tällä hetkellä ja tavallaan jännittää jo ensi viikko ja alkaa suuntautumaan sinne, kun pikkunen viihtyy yksiössään näinkin hyvin eikä kovin suuria eleitä tee poistuakseen sieltä.

hevosenkenkä 41+1
 
Moi!

Onnea jälleen vauvautuneille!:heart:

]Täällä poksutaan 38+0 ja sen kunnaksi oli neuvola:

Paino:+262g/vko
Turvotus +
RR 115/67
Pissa:puhdas
HB 121
Sf-mitta: 34
Streptokokkinäyte negatiivinen
Syke 140

Vauva on kuulemma jo alhaalla ja todennäköisesti kiinnittynyt. Reagoi kovasti sykkeillään supistuksiin, joita tuli heti, kun neuvolatäti masun päälle koski. Täti meinasi, että vauva olisi yli 4kg kun ja jos laskettuun aikaan päästään. Sanoi, että pääsen neuvolalääkärillle uuteen painoarvioon 40+ viikolla, jos ei ole siihen mennessä syntynyt. Alkoi vähän jännittää nyt tuo koko. Ettei nyt ihan jättiläiseksi kasvaisi: /

Seuraava neuvola viikon päähän ja täti vähän meinasi, että vielä näissä merkeissä nähdään ja itselläkin on kyllä ihan sellainen olo, ettei vauva ole yksiötään ihan pian jättämässä.

Iia: onneksi sulle ei käynyt pahemmin kun tipuit sängystä! Itsekin tietoisesti siirrän ruhoani aina keskelle sänkyä. Ei olisi todellakaan mukavaa mätkähtää tämän mahan kanssa sängystä.

Anukkio: luulin, että vauva kasvaa lopussakin 200g/vko, hyvä jos tuo sulle sanottu pitää paikkansa...

Vauvautuneiden ketju:Olisi kyllä mukava jatkaa jutustelua tämän porukan kanssa siellä kun nyytti on kainalossa! Se ei ole tietenkään varmaa, kuinka usein sinne sitten ehtii tietojaan päivittelemään.. Olisi kuitenkin mukavaa, jos vauvautuneet laittaisivat vielä synnytyskertomuksensa vielä tänne, ettei tämä ketju hiljenisi ihan kokonaan loppukuuksi...=)

-Melanie 38+0
 
Hei,

Onnittelut taas kaikille niille jotka ovat jo vauvan saaneet. Niitä tulee nyt kyllä ropisemalla. Ihanaa. Lähenee se omakin aika. 12pv käynnistykseen jos ei sitä ennen päätä ilmaantua. Saunaa ainakin tänään ajattelin kokeilla. :)

Rd ja käynnistys: Vaihtelee varmaan aika paljon. Mutta jos arvot alkaa kauheesti heitteleen, niin kyllä ne lasketun ajan jälkeen täällä ainakin heti käynnistää. Ja jos vauvan paino ja äidin lantion koko ei natsaa niin helposti sitten. Itellä kaikki kolme rd-raskautta suostuttu käynnistämään heti lasketun ajan jälkeen. Vauvat olleet nelikiloisia ja kaksi ensimmäistä nelikiloista juuttu kiinni, että siitä syystä mun kohdalla ei anneta mennä yli. Nyt painoarvio oli n. 3,6kg laskettuna, mutta mulla on loppuajan ultrassa painoarviot heittänyt pariin otteeseen n. 700g joten eivät ala nytkään ottaa riskiä, kun ilmeisesti vauva painuu lantioon jotenkin syvälle, että voi painoarvio heittää. Ja nytkin tuntu pää käsikopelolla isommalta, mitä ultran mittaus.

Mulle tosta vaivan kasvamisesta lasketun ajan jälkeen diabeteslääkäri sanoi, että Rd-vauvan kasvu ei hidastu samalla lailla kun ns. normaali raskaudessa, vaan jatkas kasvua lähes samaa tahtia.

ON: töissä käyty taas tänään pari tuntia. Ja samalla vihdoinkin sain aikaseksi käydä kännykkä kaupassa ja nyt olis älypuhelin mullakin ja netti siinä. Ihan halvan perus puhelimen otin, mutta piristää se tuokin. Varsinkin kun vanhassa alko akku oleen ihan surkee, yhen puhelun jälkeen oli tyhjä.
Olo on muuten ihan hyvä, supisteleen ja alakerta on aikas hellänä, mutta se kun kuuluu asiaan niin sen kanssa ihan hyvin pystyy elämään.

Eipäs kait sitten muuta tälläerää. :)

Aapaliini ja mukelo 38+5
 
Vielä tuosta vauvan kasvusta: Siis se lääkäri sanoi että lasketun ajan jälkeen kasvaisi vain sen muutaman kymmenen grammaa viikossa (mikäli siis menee yli) - siihen asti toki normaaliin tahtiin. Korostettiin kovasti kyllä sitäkin että täytyy loppuun asti pitää huoli että sokeriarvot pysyvät hyvinä. Itselläni ei ole arvot menneet suositusten yli.
 
Anukkio eipä tullut sitten kysyttyä Tyksin tilanteesta. Kyselin tossa yheltä kaverilta onko sillä tietoa kun oli juur synnyttämässä, mut ei ole viel vastannut.

Ja mulle kanssa sanottiin samalla tavalla tosta vauvan kasvusta lasketun ajan jälkeen kuin Anukkiolle. Ja muistutettiin kanssa että arvot on hyvä pitää kohdillaan myös näin loppuvaiheessa, että sillä pystyy vielä vaikuttamaan vauvan sokereihin. Ja koska mullakin sokrut hyvät niin ei käynnistellä heti lasketun jälkeen.
 
Lääkäri tarkoitti sitä, että anyway kasvu jatkuu rd- vauvoilla. Mutta tiiä häntä. :) Hyvä lääkäri kyllä ollut ja asiansa osaava.

Toki ne sokerit on hyvä pitää hyvinä ihan synnytykseen asti, vaikuttaahan se vauvaan. Mullakin on ruokavaliolla pysyneet sokerit oikein hyvinä kaikissa näissä kolmessa rd-raskaudessa eivätkä vauvat ole onneksi olleet makrosomisia ja sokerit ovat olleet hyvät syntymän jälkeen. Sehän se on tärkeintä, että pienellä on kaikki hyvin. :)

Aapaliini
 
Tehtäiskö niin että kirjotellaan tähän ketjuun nyt tämä marraskuu vielä sekä synnyttäneet että odottavat? Kukin itselleen ajankohtaisia kuulumisia? Siirrytään sitten porukalla tuonne vauvapuolelle kun suurin osa on nyyttinsä saanut?

Miten on? Ei taida muita aktiivisia vauvautuneita vielä olla, joten yksinjutusteluksi taitaisi meikäläisellä mennä tuolla vauvapuolella...

HilmaVilma ja Väiski 4 vrk
 
  • Tykkää
Reactions: Uskoa täynnä
Onnea taas vauvan saaneille!
Sopii minullekin, että vielä vaikka tää kuukausi kirjoitellaan kaikki tähän ketjuun, kun ei välttämättä ainakaan ihan vielä siellä vauvan saaneiden puolella niin paljon kirjoittelua ole. Ja mukavampi yhdestä paikasta lukea kuulumisia.

Tuosta vauvan painonnoususta lasketunajan jälkeen. Helpottavaa kuulla, jos ei sitten enää niin kovalla vauhdilla enää nouse sen jälkeen. Kun en ole vielä ainakaan löytänyt noita kokotaulukoita ylimenneiltä viikoilta. Eli jos ei tarvitse synnyttää 4 kiloista vauvaa, niin hyvä :) Tuntuu vähän hölmöltä tää oma "panikointi" vauvan painosta, kun monella täällä on oikeasti sitten iso vauva tiedossa etenkin jos yli menee. Lähinnä se johtuu itsellä siitä ettei minulle ole tehty mitään synnytystapa-arviota, eli ei loppujen lopuksi mitään hajua, minkäkokoinen muksu tuolta mahtuu tulemaan.

ON Oloissa ei uutta. Nyt tän illan tosin on tehnyt kipeetä lonkkien seudulla ja vatsaa juilii aika ilkeästi ajoittain. En sitten tiedä onko nuokin supistuksia, mahdollisesti. Sais nyt sellaisiksi kyllä muuttua.. Vauva on tosiaan jo alhaalla, kun hankala olla ja kävely on aika tuskaista.

Tsemppiä etenkin yliaikaisille, ei edes halua kuvitella, että tätä pitäis vielä yli 3 viikkoa jaksaa.. Kyllähän sitä toki nauttii näistä viimeisistä hetkistä, mutta kivut ja olot muutenkin alkais jo riittää.

Tirppana 38+4
 
Onnea kaikille vauvan saaneille jälleen!!!! Ja tsempit vielä odotteleville!!! Eihän tätä kuuta ole enää kuin parisen viikkoa jäljellä, että kyllä ne sieltä! =)

Vauva-ketju. Minä haluan kanssa kyllä. Oishan tässä jo vertaistuen tarvetta ollu, mutta tosin en oo ehtinyt paljon koneelle.

Tytön ilmavaivat pitää kiireisenä, kun päivällä nukkuu suhteellisen lyhyitä pätkiä, kun aina herää sitten vatsan vääntelyyn. Ei ehi ite tehä oikein mitään kotitöitäkään, kun välistä pitää yrittää omia univelkojaki ottaa pois. Illalla se maha vaivaa eniten, mutta onneks yöllä tulee sitten yksi noin neljän tunnin pätkä unta. Tyttö nukkuu mun vieressä, pinnasänky on meidän sängyssä kiinni, mutta nukkuvan siirtäminen ei tunnu onnistuvan enää, kun monesti herää aika pian siirron jälkeen. Neuvolan täti sanoi kyllä, että vielä menee vieressä nukkuminen, mutta kuukauden iästä eteenpäin voi olla jo hankalampi saada omassa sängyssä nukkumaan... :)

Mutta jos tänne vielä voi kirjotella, niin kiva ja jatketaan sitten tämän kuun jälkeen vauvapuolelle!

Nyt kuuluu sen verta ähinää tuolta, että neitokainen on taas hereillä...

mnica ja tyttö 2vkoa 3pvä
 
Onnea Ipna pikkuisesta :heart::flower:

Eipä siitä eilisestä putoamisesta jäänyt kun mustelma polveen, joten ihan pikku vaurioilla selvittiin.
Tänään olis laskettuaika ja niin kun jo sanoin et yli menee että heilahtaa niin siltä se näyttää. Viime yönä oli jonkin verran enemmän menkkajomotusta, mutta se sitten hiipui pikkuhiljaa. Tänään onkin jälleen neuvola tuossa iltapäivällä siitä sitten illemmalla lisää. Pitää kysellä noista käsien puutumisista sillä mä epäilen, että mulla on nyt kuitenkin joku hermo puristuksissa sillä oikeassa kädessä keskisormi on kokoajan tunnoton ja lapojen välissä on yksi todella kipeä kohta joka ei tykkää hieronnasta ollenkaan.

Muuten sitten yöllä puutuu kokokäsi kummalla kyljellä sitten nukunkin ja välillä myös jalka kun ei oikein veri kierrä kunnolla. Tekis niin mieli napata tuolta lääkevarastosta lihasrelaksanttia ja kokeilla sillä olisko apua, mutta kun ei saa ottaa raskauden aikana tuota tököttiä.

Eilen tuli käytyä kaverin luona kahvittelemassa ja oli kyllä rentouttavaa päästä hetkeksi kotiympyröistä pois. Sai koirakin vähän leikki kaveria kun käytiin samalla pikku lenkillä. Tänään on perhevalmennuksen viimeinen osa siellä olis fysioterapeutin luento raskausajan liikunnasta ja vaikka ajattelin ensin skipata sen niin taidamme kuitenkin sinne mennä jos sieltä sais vinkkejä mitä tämän puutumisen kanssa voi tehdä, mikäli neuvolassa ei osata neuvoa.

ehkä jatkan illemmalla lisää...

iia ja Anselmi 40+0 POKSPOKS
 
Onnea ipna! :)

Minäkin jo luulin yöllä että pääsen synnyttämään, mutta pyh. Supistukset kyllä tiheni siitä puolestatoista tunnista puoleen tuntiin aika nopeastikkin, mutta sitten... Ei mitään. Loppu. Hitto että otti päähän... :D Että eipä sitä taaskaan olla yöllä oikein nukuttu.
Nyt sitten yritän hillitä itseäni etten kömmi takaisin peiton alle, sillä muuten sitä nukkuu koko päivän ja ens yön taas kukkuu hereillä.

Vauva-ketju on hyvä idea. Minäkin voisin sitten sinne tulla jaarittelemaan. :) Mutta passaa kyllä minunkin puolesta että jo synnyttäneet tällä puolella vielä kirjoittelevat ja kertoilevat kuulumisiaan. :)

Siivoamaan vois ruveta, vaan siitähän tuo mies varmasti tykkää. Se on kyllä nukkunu koko yön oikein tyytyväisenä ja nukkuu edelleen. Teki mieli v*ttuillakseni pari kertaa yöllä herättää se muka vahingossa...
Neuvolassa kyllä sanottiin ettei enää hirveästi kannata kotitöitä tehdä vaan laittaa tuo mies asialle. Saanen nauraa?! Jos tuo siivoais niin joha on... Ärsyttää jo valmiiksi kun tiedän että jos en täällä nyt siivoa ja joudun synnärille niin kämppä on varmasti vielä pahemmassa kunnossa ku minä sieltä kotia pääsen... Likaiset astiat kävelee jo ovella vastaan ja p*skasia vaatteita lojuu pitkin poikin kun ne on niiiiin vaikea laittaa sinne pyykkikoriin.
Se on jännä miten vaikea ne astiatkin on laittaa tiskikoneeseen! Aina ne jää johonkin olohuoneeseen lojumaan (keittiössähän ei muka voi syödä) eikä ne siitä mihinkään liiku ellen minä asiasta mainitse (tai vie niitä itse koneeseen). Ja jos sattuu niin että astiat kuitenkin miehen käsissä keittiöön asti menee niin laitetaanko niitä tiskikoneesen? NO EI. Jätetään siihen tiskipöydälle vaikka koneen luukku ois sepposen selällään ja näkis sokeakin ettei siellä ole puhtaita astioita... :headwall: Sitten ihmetellään kun oon "koko ajan" imuroimassa täällä... Vähän pakko kun on tuo kissa huushollissa josta kyllä lähtee tuota karvaa. Sitten jos ei imuroi, niin tämä kitisee ku on taas kissankarvoja joka paikassa. :headwall:
Mutta osaa tuo mies kuitenkin yhden asian tehdä ihan pyytämättäkin, josta olen kyllä enemmän kuin tyytyväinen: Se tyhjentää tuon kissan p*skalootan! :D
Ja onhan se muutenki aika lutunen, vaikka vähän sottapytty onkin. En se minäkään mikään maailman siistein ihminen ole, mutta onhan se vauvankin kannalta parempi että ees yrittää pitää huushollia siedettävässä kunnossa...

Tulipa kunnon omaa napaa tuijotteleva kiukkupostaus, pahoitteluni. Tää on taas näitä aamuja/päiviä jolloin ottaa päähän _kaikki_

- Kiukutteleva Charolina ja vaavi 39+2 -
 
Viimeksi muokattu:
Saa nähdä alkaako tapahtumaan jo tänään. Lapsivettä ilmeisesti tuli tuossa vessakäynnin yhteydessä tai jo ennen sitä. Sängystä noustessa vaan tuntui jotain hulahtavan housuihin ja kirkasta "vettä" oli kun sitten pyyhin. Ja kun olin pissannut, jotain sieltä vielä hulahti pönttöön, ei siis enää pissaa. No, soittelin synnärille ja kehoittivat tulemaan sitten kun ehtii, kuulemma iltapäivän/illan aikana ihan hyvä aika ois sitten tulla, jos ei tietty supistukset ala. No nyt sitten odotellaan, varmaan kunhan mies tulee töistä ja saadaan syötyä niin lähdetään sitten synnärille ainakin näytille.
Ja just kun tänään ois se perhevalmennuksen viimeinen osa :D Sinne ei nyt kuitenkaan taideta lähteä, vaikka se on tasan viideltä ja sanoivat sairaalassa että kunhan tulee ennen kahdeksaa illalla.

Tirppana 38+5
 
Onnea hirmuisesti vauvautuneille :heart:

Vauva -ketju Kiinnostais minuakin, nyt juuri päivät on työn täyteisiä, vaikka mies on isyyslomalla, kuinka mä koskaan tuun pärjään kaksistaan näiden kanssa :confused: Päivät kuluu nopeaa hiukan mustasukkaisen/huomion hakuisen taaperon, sekä huonosti syövän vauvelin kanssa, siihen kun lisää flunssan molemmille, niin katastrofin ainekset on kasassa. Heti kun arki tasaantuu, eikä kaikki "vapaa-aika" mene tissien tyhjennykseen, niin voisin yrittää olla aktiivisempi palstailija, nyt kykenen satunnaisiin vierailuihin, mutta mielellään vaihtaisin jatkossakin kuulumisia teitin kanssa:D

Oho, nyt alkoi huuto konsertto :)

Inari & nuhanenä
 
Onnittelut ipna!!!

Tsemppiä Tirppana! Olen tässä mietiskellyt, et jos sitä lapsivettä tulee ihan hiukan niin huomaakohan sen sitten. Tietty jos kunnolla lorahtaa niin varmasti huomaa :D mulla kun ei ole minkäänlaista kokemusta tosta vesien menosta. Viimeksi ne meni synnärillä eikä oo mitään muistikuvaa siitä.

miehen siivous En voi väittää olevani mikään himo siisti ihminen itsekään, koska tavarat sattuu nyt vaan jäämään välillä vähän sinne tänne. Mutta kyllä mä olen suurilta osin hoitanut tämän huushollin siivoamisen koko raskausaikana. Luin myös että siivoukset sais nyt jo jäädä vähemmälle, mut en viitti alkaa mieheltä anomaan et voisitko siivoilla. Sivulauseissa välillä mainitsen et yritetään nyt pitää tää kämppä edes jonkun verran siistinä. Mä en vaan jotenkaan tykkää ajatuksesta että jos lähtö sattuu tulemaan yöllä tai aamulla aikasin niin tuo anoppi tulis tänne sekasortoon, vaikka ei mikään kyttääjä olekaan ja tuskin sitä haittais, mut mua haittais kyllä ja alkaisin varmaan siivota ennenku mitään edes hänelle soitettais. Siihen voin kyllä luottaa että täällä on imuroitu kun joskus synnäriltä kotiudumme. Esikoisen kanssa kun kotiuduttiin niin oli ainakin siistiä.
 
Onnea kaikille vauvan saaneille! =)

Vauva-ketju ois kyllä kiva :) Kunhan tässä alkaa arki rullaamaan kunnolla, niin ois ehkä enemmän aikaakin kirjotella kuulumisia..

Nyt on yöt menny valvoessa -> vauvalla käy ne antibiootit mahaan ja poika oli kovassa kuumeessa ja valvo sitten sen takia.. nukkumaan on ruettu n. klo 3.30 ja herätty n. klo 6-7. Viime yö onneksi jo vähän parempi!
Muuten vauva on kyllä ollu tosi helppo, ei turhia huutele. Sillo ainoastaan vähä hermostuu jos ei tarpeeks nopeesti saa tissiä suuhun :D
Isovelikään ei osota (vielä?) minkäänlaisia mustasukkasuuden merkkejä, päinvastoin. On niiiin rakastunut siskoon, koko ajan haluaa hoivata ja silitellä, välillä vähän liiankin innokkaasti..

Ja mulle ne antibiootit teki hiivatulehuksen, eivätkä täälllä ees apteekissa tienneet voiko paikallisia hiivavoiteita käyttää kun on alapäässä pari tikkiä, muutaman päivän tässä sitten kärvistelly kutinan kanssa, tänään oli sitten neuvolan kotikäynti ja th sano että ehottomasti saa ja pitää käyttää niitä voiteita, joten passitin miehen samantien apteekkiin niitä ostamaan.
Vauvalla hyvin paino noussut, nyt jo 4kg. Ja muutenkin kaikki niinku pitää :)

Ristiäisiä tässä nyt suunnitellaan, pappi on varattu, kummit kysytty ja nimikin alkaa olla päätetty.. Jouduttiin viikolla aikaistamaan ristiäisiä, kun papilla ei muita vapaita aikoja ollu ja nyt sitten toivotaan että lastenvalvoja ehtii toimittaa isyydentunnustuspaperit ajoissa eteenpäin, että ehtii ennen ristiäisiä.. Lastenvalvojallekaan kun ei yhtään aikasemmin saanu aikaa, kaikki on ihan täynnä.

Huomenna olisi sitten verikokeissa käynti, katotaan joko on tulehus hellittäny vai vieläkö tarttee uuden sairaalakeikan. Toivottavasti ei tarvii, koska mies ei millään saa yksin järjestettyy kaikkee ja muutenkin kiire meinaa tulla..


kiukuttelija ja tyttö 11vrk
 
Mietin myös eilen tuota vesien menoa, kun eilenkin aamulla ihan vähän tuli jotain. Nyt tänä aamuna sitten vessassa ihan ensimmäisenä pyyhkäisin valkoiseen talouspaperiin (vessapaperi kun on nyt värillistä) ja kun se neste oli kirkasta ja imeytyi kokonaan paperiin niin tulkitsin että ois lapsivettä. Ja sitten pissan jälkeen huomasin että vielä jotain lorahti pönttöön ja sen kyllä tunsi, ettei se samasta reiästä tullut kuin pissa. Nyt vielä tosiaan odotellaan kotona, että mies tulis töistä. Ja käsittääkseni sitten synnärillä jollain pystyvät testaamaan onko lapsivettä sitten mennyt. Ja ainakin ultralla luulis sit näkevän myös, jos on vajentunut.

Mites äkkiä muuten käynnistävät synnytystä, jos ei supistukset ala? Jostain muistaakseni lukenut että vuorokausi olisi. Jotain pientä toivetta olis että alkais supistukset itsekseen, välillä juilii jo ihan kivasti. Ja onneksi vauva välillä aina liikkuu.

Ja just meinasin tänään kaupunkiin lähteä isompaan kauppaan, olis kerralla saanut ostettua valmiiksi jo kaikenlaista, jos sit lähtö tulee, ei tarvitse sitten miestä juoksuttaa kaupassa. Mutta kävin sitten vaan tuossa kyläkaupassa hakemassa ruokaa tälle päivälle ja maidot ja leivät.
 
Heissan taas piitkästä aikaa :wave:

Mekin ilmottaudumme nyt vauvautuneiksi <3 Paljon on tullut tekstiä sen jälkeen kun kävin lapsiveteni täällä melkein kaksi viikkoa sitten ilmoittamassa ;) Täytyy lukea teidän tekstit sitten ajan kanssa. Mutta minäkin mielelläni jatkaisin teidän kanssa kirjottelua tässä myöhemminkin :)

Saako kertoa oman synnytyskertomuksen? Varoitus ja pahoittelu pitkästä romaanista. Ps. jossette halua lisähuolia synnytykseen ja jatkoon, niin ei kannata lukea ;)

Olimme tosissaan viikko sitten sunnuntaina tulleet Helsingistä ja kaikki meni hyvin. Su-ma yönä kahden aikaan tuli yht'äkkiä kova "pissahätä", ja kiiruhdin vessaan, niin lapsivedethän sieltä sit tosissaan tuli. Ei tarvinnut miettiä oliko vai eikö, ja jossen vessaan olis ehtinyt niin varmasti olis ollut lattia märkänä. :) (Luin neuvolakirjasta, että vain 10% synnyttäjistä synnytysalkaa vesien menolla...) No siitähän ne supistuksetkin sitten heti alkoivat. 7-3min. välein tuli ihan kuin lieviä kuukautiskipuja. Eihän siinä uni enää tullut. Neljän aikaan menin herättelemään uudestaan ja hakemaan sympatiaa tulevalta isältä. Kyseli onko kaikki kunnossa, "joo on :) ", mutta hyppäs heti pystyyn kun en saanut enää pidettyä naamaa peruslukemilla kun samaan aikaan sattui tulee seuraava supistus. Ja jo viiden aikaan aloin oleekin miehen kanssa samaa mieltä, että kaippa sinne TYKSiin vois alkaa pikkuhiljaa lähtemään. Puoli seitsemän maissa meidät otettiin sinne vastaan ja laitettiin piuhoihin kiinni vastaanottovälikössä. Vuoron vaihtumisen jälkeen saimme oman kätilömme, joka sitten kehottelikin menemään pitkälleen. Kurkkas avautumisen ja lupasi että vauvan kanssa te täältä lähdette kotia :) - Oli muuten molemmille sydäntä lämmittävä lause :heart: Käski vain sitten jäädä kyljelleen, koska sykkeenseurannassa vauvalla näkyi pieniä sykkeenlaskuja aina supistusten aikana. Laski noin 100/min pintaan, mutta korjaantui sitten kyllä aina. Selitti, että tämä olisi ihan hyväksyttävää esim. aivan loppusynnytyksessä, mutta ei vielä tässä vaiheessa. No tunnin verran kyljellään oloa ja seurantaa ja todettiin kaiken olevan kunnossa. Pääsimme yhdeksän maissa siirtymään synnytyshuoneeseen. "Täällä teidän lapsi sitten syntyy" - oli toinen kätilön lause mikä sai isälle ja äidille hymyn nousemaan huulille ja tilanteen tuntumaan todellisemmalta :heart: ..Tosin tämä lause ei sitten ihan pitänytkään paikkaansa.. Sain luvan liikkua, syödä ja olla kuten parhaimmaksi näen. Kuumageelipussi tuntui hyvälle, mutta syötävä ei mennyt alas sitten millään. Kerran käytiin käytävällä kävelemässä, mutta supistusten voimistuessa könysin itseni sänkyyn kun päästiin takaisin huoneeseen. Jestas muuten pissalla käynti ja vessasta poispääsy on hankalaa kun supistelee kunnolla!
Koska tuossa alussa oli ollut niitä vauvan sykkeenlaskuja, niin laittoivat meidät pari kertaa välillä piuhoihin ja kaikki oli kunnossa. 5,5 senttiä olin auki ja kätilö lupasi, että kyllä teille vauva syntyy jo tässä iltapäivän aikana :heart:
Ilokaasua sain hengiteltäväkseni ja voi kun se oli hyvää ainetta :heart: Olin vain tyhmätyhmätyhmä enkä aina tajunnut alkaa hengittelee sitä tarpeeks ajoissa :D Jäin aina miettimään, että tuleeko sieltä supistus vai ei, ja sitten olikin jo pikkuisen liian myöhästä. Mutta kyllä se auttoi todella hyvin sitten kun sitä vain hengitti kunnolla ja tarpeeks ajoissa. "30sekunttia kestää ennen kuin kaasu menee verenkierrossa oikeaan kipupisteeseen" ..Mutta hyi kun se maistui pahalle.. :D No puolisen tunnin päästä oli soitettava kelloa, että saiskos kaasua vähän vahvemmalle, ja kätilö ehdotti sitten tämän jälkeen epiduraalia. Kyllähän se minulle kävi. Tosin anestesiaryhmä sattuikin juuri olemaan osastolla paikalla, ja muistankin miettineeni, että en minä sitä epiduraalia nyt ihan vielä olisi tarvinnut. Mutta ei kyllä tullut mieleenkään käskea niitä odottamaan esim. puoltatuntia etten jää sitten ilman kokonaan.
Tässä vaiheessa supistukset alkoivatkin tulemaan ihan jatkuvalla syötöllä. Yksi meni ohitse, niin toinen alkoi samantien. Käyristä näkyi yhtä aaltomaista liikettä. Anestesiahoitaja laittoi kanyylin käteen ja anestesialääkäri puudutti ihon ja kysyikin sitten että ponnistuttaako sua..? Piti miettiä, mutta ei ponnistuttanut vaikka joka paikkaan sattuikin ihan koko ajan. Lääkäri jatkoi ja oli juuri itsemässä neulalla oikeaa rakoa epiduraalille kun toinen kätilö tuli huoneeseen, omammehan oli naapurihuoneessa auttamassa toista synnytystä. Alkoi tarkistamaan vauvan sykeanturia..laittoi sen uudestaan paikalle, ja tuosta pienestä hetken hiljaisuudesta päättelin ja sanoin että "O-oouu..". Anelääkäri nappas neulat pois, gynekologia paikalle, käskivät kontilleen. Kätilö yritti tunnustella onko napanuora luiskahtanut ulos (puristuksissa), tai olenko kuinka paljon auki, mutta kuulemma vain ettei hän saa selvää, ei ilmeisesti ylettänyt tarpeeksi pitkälle. Siinä vaiheessa huoneeseen lentikin väkeä enempi ja vähempi, sykkeet ei ollu korjaantunut, vauvan syke oli noin 40/min. Hätäsektio hätäsektio, apua huoneeseen 10 vaan kuului kun huutivat ja mamma heitettiinkin toiselle pedille ja karmit rymisten käytävän toiselle puolelle leikkaussaliin. Ai järkytys mikä huoli tuli vauvasta! Leikkaussalissa jalat remmeillä kiinni sänkyyn (niin kuin nukutuksessa aina laitetaan), ja muutama hetki supistusta ilman mitään kipulääkettä ennen kuin olin taju poissa. Tuon epiduraalilaiton yrityksen vuoksi laitettu kanyyli mahdollisti, että saivat unilääkkeen heti annettua. Isä oli jäänyt sinne synnytyshuoneeseen ja joku kätilö tulikin pitämään seuraa hälle. Isä kertoo, että ei mennyt kuin ehkä viisi minuuttia, kun tultiinkin sanomaan että "tules isä katsomaan kuka täällä on." Poika oli syntynyt 12:21, tosin isä ja äiti ei tiedä tästä tapahtumasta mitään. Hätäsektioonhan ei isäkään pääse mukaan. Hyvä vointisena se poika sielä oli jo huudellut, ei hapetusongelmia ja sykkeet kunnossa heti alusta asti. :heart:

Ensimmäset kolme tuntia poitsu viettikin isän paidan alla kenguruhoidossa kun äitiä parsittiin kasaan ja heräteltiin. Sain onneksi nukuksissa jotain kohtua supistavaa lääkettä, niin ei tarvinnut kärsiä kohdun paineluista. Kivut olivat kyllä leikkauksen mukaiset, ja sainkin oxanestia useamman kerran ja kun se ei auttanut niin laittoivat sitten sen yritykseksi jääneen kipuepiduraalin. Vuodepotilaana meni seuraavaan aamuun asti ja isä sai hoitaa pojan hoidon ihan täysin ensimmäiset pari päivää. Kivut, lääkitykset, synnytyksestä puuttumaan jääneet hormonit vissiin vaikeuttivat maidon nousuakin ja poika oli tarkassa painon seurannassa. Lisämaitoakin jouduttiin antamaan muutaman kerran. Lypsykone ja rintakumitkin tulivat tutuksi huonon imemisotteen vuoksi.

Huh mitäs muuta... No just kun isä ja äiti alkavat pikkuhiljaa luottamaan että kyllä tässä lopulta kaikki jäätiinkin henkiin ja rakkaus vauvaan alkoi todenteolla nousta pintaan, niin eiköhän tämä sitten torstai iltana vaipanvaihdon yhteydessä meinaa tukehtua. Neljä tuntia oli jo mennyt ruokailusta (jolloin hoitajat olivat käskeneet antamaan lisämaitoa tissin jälkeen), niin tämä puklaa aivan hirmuiset määrät maitoa selällään ollessaan. Henki ei kulje sisään eikä ulos, vauva vaan sätkii sinisenä joka suuntaan, minä nappaan vauvan syliin ja lähden tissit paljaana juoksemaan kansliaan että auttakaa... Hengitys alko jo palautumaan kun pääsin kansliaan asti.... mutta eipä kyllä naurattanut...... Kaikki menneiden päivien tunteet nousi pintaan ja parkuessa meni sitten pari tuntia. On muuten aika tunteiden vuoristorataa huomata rakastavansa jotakin niin paljon, ja sitten tajuta ettei kestäisi jos sen menettäisi, tuollainen pieni nyytterö josta ei vielä pari päivää sitten tiennyt yhtään mitään.

No arat epävarmat tuoreet vanhemmat sitten päästettiin kotia seuraavana päivänä vauvan kanssa, viiden päivän sairaalassa olon jälkeen. Ensimmäinen yö oli ihan järkyttävä.. Pojalla nälkä, ei mitään hajua onko se saanut tissiltä kuinka paljon maitoa, ei tiedä kuinka paljon uskaltaa antaa lypsymaitoa ettei taas puklaisi ja tukehtuisi pukluihinsa. Niistä onnettomista lypsymääristäkin puolet vielä meni hukkaan kun tuttipullon reuna valskasi ja pulloon meni vettä. Epätoivoissamme lykkäsimme pojalle tutin suuhun ja aaaah mikä autuus, tuli ihan hiljasta ja poika nukahti :heart: Aamulla olimme jo molemmat sitä vaille että lähdetään takaisin osastolle. Soitin osastolle kysyäkseni neuvoja ja ihana hoitaja saikin meidät rauhottumaan ajallaan ja hyvillä neuvoillaan.

Lauantaina, viisi täyttä päivää leikkauksesta napsuttelin hakasetkin irti vatsalta niin kuin kotiuttava hoitaja oli käskenyt. Sain osastolta vielä pihditkin mukaan. Vaihtoehto olis ollut mennä päivystykseen poistattaa ne. Jätin kyllä vielä pari hakasta ihan vaan varmuuden vuoksi, jotka sitten isänpäivänä iltapäivällä poistin. Haava oli hienon siisti, tai niin "hieno" mitä nyt hätäsektiohaava navasta alaspäin vaan voi olla. Elämä hymyili ensimmäisenä isänpäivänä tässä perheessä :)
Kunnes.. sitten illalla n.5tuntia viimisten hakasten poiston jälkeen olin röyhyttelemässä poikaa tuossa sohvalla, kun tunsin pienen nipistyksen vatsalla.. Kohta tuntuikin voimakkaammin. Kokeilin kädellä paidan päältä haavan seutua ja käsi jäi ihan veriseks. Ei muuta ku poika äkkiä isälle, nostin paidan helmat ylös, nii näki kuinka haava oli repsahtanut auki. Nipistely jatkui ja tunsin kun se aukeili lisää. Isä laittamaan äkkiä poikaa koppaan ja talouspaperia että saa jollain painettua haavaa. Ei naurattanut yhtään.. Haavaa painaen soitin osastolle ja sanoivat, että jossei kerta valtoimenaan vuoda niin omaan päivystykseen. Minä painan haavaa samaan aikaan kun isä lämmittelee lypsymaitoa, syöttää pojan ja pakkaa pikkuisen koppaan. Olikin aika mielenkiintoista lähteä päivystykseen peläten koko ajan että repeekö se kokonaan auki.

TK:n lääkäri oli ihan ihmeissään ja kävi vielä varmistamassa, että tosissaanko vasta maanantaina on sektoitu. Konsultoi TYKS:siä, josta lääkäri oli sanonut, että ei voida enää suoraa ommella kiinni, koska on jo "vanha" haava, eikä tarvetta haavarevisiolle tässä vaiheessa. Että vaan hieman tukiteippiä haavan reunoille ja suihkuttelut päivittäin. Huhhui sentään... Selvis samalla, että tavallisella sektiohaavalla ne hakaset olis voinutkin poistaa jo, mutta hätäsektiohaavassa ehdottomasti aikaisintaan 7päivän päästä ja mielellään aikaisintaan 10päivän päästä. No meillähän ne hakaset tosissaan oli sen 5päivää, joten ei edellytystäkään että haava olis pysynyt kiinni. Ei muuten naurattanut tässäkään vaiheessa. Vaatimalla vaadin sit vähän paksumpaa tukiteippiä tuohon vatsalle, ja niin vaan lähdettiin sydän syrjällään takaisin kotia. Ei uskaltanut hetkeksikään ottaa kättä pois vatsalta, kun pelkäs että se repsahtaa kokonaan auki. Ei oltu ehditty edes kotia asti kun TYKSstä oli koittanut erikoislääkäri sitten soittaa. Kyseli että mikäs se tilanne nyt onkaan, ja onko auennu lisää, oliko tulehtuneen näkönen ja sanoi, että jos nyt yöllä aukee, niin kuin sehän voi sitten repsahtaa kokonaankin auki, niin ei siinä mikään hengenhätä ole, että voitte sitten vaikka aamulla tulla suoraa tänne synnytysosastolle, niin tehdään haavarevisio ja ommellaan pohjia myöten uudestaan kiinni...

Nyt sitten ollaan kipulääkityksillä, ja antibiooteilla tuon haavan takia. Haavanhoidot tk:ssa joka toinen päivä. Liikkuminen erittäin hankalaa kun pelkää, ettei tuo haava kestä. Vauvaa ei paljoa pysty pitämään edes normaalisti sylissä kun syöttää.. Isä jäi kotia, ja joutuu tekemään ja nostelemaan oikeestaan kaiken.. En tiedä mitenkä sitten työnantajan kanssa sumplivat palkanmaksut, tai etätyöt tai palkattomat vapaat... Ja vähän tässä odotetaan että mitäs nyt sitten seuraavana tapahtuu :|

No mutta. Poika voi hyvin kaikesta huolimatta, painokin on noussut jo syntymäpainoon :heart:
Joten meille voi päivitellä että Poika syntyi 5.11. rv 39+5, 3450g ja 50senttiä :)
 
Viimeksi muokattu:
Tirppana säästä se märkä paperi, pystyvät tosissaan ihan yksin kertaisella stixillä testaamaan onko se lapsivettä vai ei. Meille ainakin neuvoivat että vesien menon jälkeen voi pikku hiljaa lähteä näytille sairaalaan päin. Eikä ne vuorokautta pidempään vissiin odottele synnytyksen käynnistymistä infektioriskin vuoksi ?
 
Odottelen onnea pienestä pojasta. Ja toivotaan että jatko sujuisi helpommin, eikä tulisi enää ikäviä yllätyksiä tai muuta.
Tuli jo se paperi heitettyä pois ja vaihdoin pikkuhousunsuojankin, missä sitä "vettä" olis ollut.. No, jos nuo saisivat muuten asian vaikka selville, jotain välillä tuntuu vieläkin tulevan.
Nyt ruuan laittoon, mies ilmoitti että on kotiinpäin tulossa. Sit kohti sairaalaa, toivottavasti vauvan hakureissu olisi nyt. Jos ei loppuviikkoon näy täällä meikäläistä niin sinne olen sitten jäänyt :D Ainakaan nyt en viitsi vielä läppäriä mukaan viedä.
 
  • Tykkää
Reactions: iia84
Onnea Odottelen :heart::flower:
vaikka hurja on kyllä ollut synnytyskokemus teillä. Kiitos kun halusit jakaa sen.
Kovasti voimia toipumiseen.

Sitten näitä neuvola kuulumisia
Neuvolaa rv 40+0
painoa tullut 2,8 kg/vko (mikä turvotus??)
turvotus + (olis nyt laittanut sen tupla plussan)
RR 112/84
pissa puhdas
Hb ei otettu
Sf 31cm laskennut taas 1 cm
sykkeet 140
rt
liikkeet +

maanantaina uudestaan ja siitä eteenpäin 2x/vko. 41+5 on yliaika kontrolli ja pahimmillaan sitä odotetaan vielä tovi sen jälkeenkin.
Neuvolassa tuumasivat että tuo käsien puutuminen johtuu tosiaan hermon puristumisesta ja se loppuu kunhan poika on pihalla. Eikä sille oikein voi mitään muuta kun kärsiä. Menemme kuitenkin illalla sinne perhevalmennukseen jos siitä fyssarin luennosta olis jotain iloa kuitenkin.

iia ja Anselmi 40+0
 
Onnea ipna ja odottelen!! :flower::flower::heart:

Tirppanalle tsemppiä, toivottavasti vesi oli sitä itteensä ja pääsette tositoimiin!!:)

Tänään tossa päivällä jomotti menkkamaisesti mutta nekin meni nyt ohi. Voin kuvitella kuinka tuskaista niillä on jolla on säännöllisiä kipeitä suppareita jotka aina sitten lopahtavat.. Jo pienetkin vatsan jomotukset ja vihlonnat kohdunsuulla alkaa jo herättelemään toiveita täällä että joko nää voimistuis tästä ja pääsis hommiin...:whistle:

Joo muuten ihan positiiviset fiilikset vielä, laskettu aikahan on jo maanantaina. Siihen mennessä jos ei oo tullut niin sittenhän ne kitupäivät vasta alkaa. :D

Lily_ 39+3
 
Joo pitää vaihtaa tuo synnytyskertomus joku päivä muotoon "vauva tuli, kaikki hengissä, vauva on aivan ihana :heart: "
Tässä kun on lueskellu teidän tekstejä, niin tullut jostain syystä aivan hirmu ikävä sitä raskausvatsaa. Sitä sai silitellä, ja joku sieltä potkiskeli vastaan. <3 Viimiset pari viikkoa oli mun mielestä jotenkin niin ihania, enkä olis siitä vatsasta hennonut vielä luopuakaan :) Sanoinkin miehelle pari kertaa, että voisin ottaa sen nyytterön, mut pitää ton vattan vielä vähän aikaa (=
 

Yhteistyössä