Marraskuun masuasukit 2013 *Marraskuussa* MEIDÄN KUU!!

Pikapäivitys sairaalasta: poika syntyi tänään klo 8.30 rv 41+1, mitat 3370g ja 51cm. Kaikki hyvin, kertomusta myöhemmin.
Tiukunen ja PieniPoika 12tuntia

 

Onnea Tiukunen pojasta! :flower:

 

Onnea Tiukunen ja muut vauvan saaneet jos jotakuta on jäänyt onnittelematta, ei meinaa perässä pysyä kun te jakaudutte niin vauhdilla!

Meillä esikoisella alkoi eilen illalla nenä vuotaa ja viimeyönä heräili vähän väliä yskimään ja haukkomaan henkeä. Nyt toivotaan että vauva pysyy todellakin mahassa perjantaihin asti ja että poika kerkiää parantua ennen hoitoon jäämistä ja niin että pääsee sit isin kanssa sairaalaan meitä kattoon. Lisäksi pitää toivoa etten tule itse kipeäksi koska ei paljon naurata olla flunssassa haavan kanssa.. Ja miehenkin on syytä pysyä kunnossa että saa käydä synnärillä.. Nyt on kyllä tosi huono hetki sairastella :/
Harmittaa tää flunssatouhu senkin takia että ollaan nyt nukuttu kaikki tosi huonosti ja mä kun niin ajattelin levätä nyt etukäteen mahd. hyvin..

Meen jatkaan isänpäivän leipomuksia. Hyvää sunnuntaita kaikille!

Susimieli ja Pikkusisko 38+4

 

Susimieli, täällä myös sama juttu! Mies onneksi parani flunssasta ja luultiin että selvittiin sillä, mutta nyt esikoinen alkaa olla nuhainen ja itselläni on myös kurkussa inhottava tunne! Todella ärsyttävä tilanne.. Vielä kun tässä on ollut kipuilua eilisillasta asti alavatsalla ja alaselällä, ja tuntuu siltä että synnytys alkaa olla jo ovella.
Toivottavasti päästään synnyttämään terveinä!

Mirkkeli & Pikkuveli 38+6 <3

 

Mirkkeli: mä kans viimeyönä mietin kun maha oli harkkasupistuksista kivikovana että "Älä nyt vaan päätä syntyä, huonoin mahdollinen hetki." Esikoinen yski meidän välissä niin että oksensikin silkasta yskimisestä.. Ois ollut kauhea jättää toinen niin kipeänä hoitoon ja sit lähteä itse leikattavaksi.. Toivottavasti sairastelut ois sairasteltu ennen pienten syntymää.

 

Juhuuu!! Olen pienen suloisen pojan ÄITI!!!

Torstaina 31.10 illalla paniikkilähto käyrille. En saanut vauvaa liikkumaan. Kaikki tuolloin kuitenkin vauvalla okei, mutta koska pe aamuna olis ollu kontrollikäynti jolloin lääkäri mitä ilmeisimmin olisi minut osastolle ottanut (verenpaine, napanuoran virtaukset.... vauvan koko, pieni siis) niin jäin jo torstaina osastolle.
Pe 1.11 Kaksi lääkäriä tutki ultralla ja totesivat että käynnistetään (viikot tuolloin 36+4) seuraavana päivänä.
La 2.11 puoliltapäivin ensimmäinen murunen Cytotec:iä emättimeen
neljän tunnin kuluttua puolikas Cytotec tabu emättimeen. Ei mitään vaikutusta, ehkä hieman jotain pistelyä mahassa. Illalla kävellessä mielestäni supisteli, käyrillä kuitenkaan näkynyt ollenkaan minun supistuksia sen sijaan näkyi se että vauvan sydänkäyrä oli aivan liian tasainen, vaihtelut puuttuivat. Vaihdettiin jo toinen CTG-laitekkin ja moneen otteeseen lauantai-iltana makasin käyrillä ja vauvaa yritettiin innostaa liikkumaan että syke nousisi. Yhdentoista aikaan illalla todettiin että nukkumaan ja otetaan vielä aamuyön puolellella käyriä.

Sunnuntaina 3.11 klo 02.00 herään ja totean että jos nämä supistukset ei näy millään laitteella niin jo on kumma.... anturit vatsalle ja kas... jotain tapahtuu. Viestiä miehelle että no nyt ainakin koskeee... Vähän aikaa käyrillä osastolla ja sitten siirto synnytysosastolle. Ja sielläkään ei saada kunnon käyriä mistään vatsan päältä. Soitan miehelle että ala tulla, jos et jo oo tulossa. Aikani siinä ähkin ja puhkin ja lekuri tutkii paikat auki tyyliin parille sormelle. Päättää puhkaista kalvot ja vauvalle pinni päähän että saadaan edes jostain kunnon käyriä. Suht nopeasti todetaan että vauvan sydänäänet heikkenee kovasti supistusten aikana, kaikki ei voi olla ok napanuoran suhteen.... Päätös kiireellisestä sektiosta, koska synnytys on vasta ihan alussa ja vauvan tilanne huononee vain koko ajan, alatiesynnytys ei ole mahdollista.

Klo 06.22 meille syntyy maailman ihanin poika. 2065g 45 cm <3 Kaikki on muuten hyvin ja minä toipunut aivan mielettömän hyvin sektiosta. Maanantaina nousin sängystä ja siitä lähtien vietin mahdollisimman paljon aikaa keskolassa. Poika on yhä edelleen siellä, koska omia imuja ei paljon ole ja jouduttiin laittamaan nenämahaletku. Nyt vaan odotellaan että poika vahvistuu niin että jaksaa syödä kunnolla ja saadaa pikkumurunen kotiin.

 

Onnea Pebble! Hyvä että olet toipunut ja hyvä että poikanenkin voi olosuhteisiin nähden hyvin! Pian varmaan pääsette koko perhe kotiin! Ihana pikkumies teillä

 

Onnea Tiukunen ja Pebble! :flower:

 

Onnittelut jälleen uusista pienokaisista!

Eilen illalla tuli taas säännöllisesti 5minuutin välein supistuksia, mutta ei aamuyöhönkään mennessä voimistuneet menkkakipuja pahemmiksi... Tänäänkin tuli paljon supistuksia, kipeempiäkin mutta ei tarpeeksi kipeitä.

Huomenna aamusta käynnistysharkinta -käynti Tays:ssa, katsotaan josko vihdoin olisi viimeiset kaksi senttiä kadonnut kohdunkaulalta! Ja ainakin varataan sitten käynnistämispäivä!


-hampula rv 41+4

 

Onnea pebble :flower:

hampulan kuulumisia tulin urkkimaan, toivotaan että saadaan kumpikin se käynnistys huomiselle tai viimestään tiistaille. Mä oon ainakin niin täynnä jo tätä! Taas tekee migreeni tuloa, pakko mennä sänkyyn ja toivoo ettei tule, tän päivän lääkke määrät taas vedetty! :kieh:

Väsynyt KyyneltenHymy & Eemeli-Emilia 41+2

 

ha haa täällä kans poksahdettu. perjantaina 8.11. 3685g ja 51cm poitsu. kotiin päästii tänään. synnytys kertomusta tulen kirjottelemaan myöhemmin.

 

Onnittelut jälleen kaikille vauvansa saaneille! :wave:

Eilen illalla kun olin menossa nukkumaan, alkoi supistaa.. supistus kesti ja kesti, paikka vaan hiukan vaihteli. Ajattelin että tuleeko nyt lähtö ja pikku paniikinpoikanenkin siinä nosti päätään. Muahan ei ole supistellut "säännöllisesti" ikinä, on vaan yksi supistus silloin tällöin. No, kaipa sen sitten tietää. Kun vaan olisi niitä taukojakin sitten supistusten välissä niinkuin kaikki sanoo..?? Vauva oli aika hiljainen tämän jälkeen koko yön, joten nukuin huonosti kun mietin että liikahda nyt..

Huh, huomasin tosta etten kyllä ole ihan sataprosenttisesti edelleenkään valmistautunut vauvan tuloon henkisesti.. tuntuu että kaikki muut on odottaneet innolla synnytystä jo monta viikkoa ennen laskettua, olen tässä(kin) asiassa ilmeisesti eri maata, ajattelin että saisi mennä suurinpiirtein sinne askettuun ennen kuin tulee

No, tulee kun tulee, kunhan tulisi terveenä ja kaikki menisi hyvin.

-paniikkiPippari ja Muru rv 38+2

 

Hurjaa miten paljon täällä on vauvauduttu. Onnea uusille äideille!! ja isille myös

Täällä vielä porskutetaan menemään ison masun kanssa, että vauvautumista odotellessa.
Täytyy toivoa ettei menisi yliajalle..

Starhope 38+5

 

Jep, tsemppiä myös sulle KyyneltenHymy tälle päivälle! käydään hakeen ne vauvat kotiin!

Nyt tuntuu ettei viime öinen supistus oo loppunu ollenkaan?! Onko ees mahdollsta että kestäis mooooonta tuntia? Täytyy kysyä kohta siellä sairaalassa. Kunhan nyt lähtis jo liikkuun tuo vauva, niin mieli rauhottuis..


-hampula rv 41+5

 

Onnea taas vauvautuneille!!! :flower:

Ihanaa, kun pinossa tapahtuu urakalla. Täälläkin monena iltana/yönä supistelut enemmän ja vähemmän, mutta ei vielä mitään lähtöön viittaavaa. Selässä alkaneet menkkajuilimiset muutama päivä sitten ja supparitkin tuntuu jo välillä selän puolella. Tulee kuitenkin todella harvakseltaan vielä ja päivisin ei tule, kun joitain yksittäisiä.. Eli paikkoja varmaan jo valmistelee, mutta ei tosiaan mitään mullistavaa vielä.

-Nelly ja murunen 37+5-

 

Voihan ne supistukset joskus jäädä "päälle" ja silloin saattavat antaa lääkettä että laantuvat välillä ettei vauvan tuu ahdinko.

Täällä on liikkuminen jo hidasta ja hankalaa. Liitokset kipeät ja harkkasupparia pukkaa heti kun liikkuu vähänkin. Huh huh. Enää muutama päivä! Kolme kokonaista ja sit ollaankin jo perjantai aamussa! Hui jui!
Vähiin käy!


Siinä eilisiltainen maha kuva! Rv 38+4 otettu siis.

Susimieli ja Pikkusisko 38+5

 

Oujee, hommat alkaa edistyä hidasta vauhtia!

Lääkärin 'hellässä' ronkinnassa paikat tosi pehmeät ja auki 2-3cm, kaulaa vielä vähän jäljellä. Käynnistysaika varattu nyt keskiviikolle (rv 42+0), mutta epäili että lähtee tulemaan tänään tai huomenna. Kotona tulikin nyt sitten limatulppaa ja paikat on hellänä, nyt siis ruokatankkaus ja unta kalloon!

Mikäs tilanne sulla KyyneltenHymy?


-hampula rv 41+5

 

Onnea Tiukunen, Pebble ja Jeme81 pojista! :heart:

KyyneltenHymylle ja Hampulalle tsemppiä!! Toivottavasti pian on vauvat sylissä.

Omaa vuoroa odotellessa, alkaa ottaa kalloon tämä jatkuva supistelu, joka ei kuitenkaan siitä voimistu tai aina lopahtaa just kun ennättää innostua. Kohta taas neuvolaan, taitaa tulla tällä kertaa aika valivali-reissu.

carmel 39+5

ai niin, ja piti vielä kommentoida Susimielen mahakuvaa, että aika hieno on! =) Ei mene pitkään enää sullakaan!

 

Eilen tunsin ekan kerran voimakkaan supistuksen joka lähti selästä ja jatku mahan puolelle.. Olin juuri nostanu pyykit kuivausrumpuun ja alkanu liitostelemaan puhtaita vaatteita.. Tähtiä näky ja piti jo alkaa nojailemaan pöytää vasten ja heijaamaan vartaloa sivulta sivuille.. Pari minuuttia mentiin nii ja sen jälkeen helpottu mutta jomotutteli kyllä alakertaa vielä tovisen. Illalla sitte harkkasupistuksia tuli kolmee neljää/tunti. Aamulla tein sitte väärän liikkeen nii tuntu että joku poksahti lantiossa, mie jo itkua väänsin sängyssä ku sattu niin paljon ja mieski jo huolestu mutta meni sitte hetken päästä ohi ku asentoa vaihto.
Harkka supistuksia tulee enemmän ja kestävätki jo pitempään.. Toivottavasti tekisivät jotain tuolla alhaalla
Mahassa ei taijettu tykätä lounaasta ku alko hikattelu

Sasseri86 ja Papunen 37+5

 

Onnea kaikille vauvan saaneille ja tsemppiä teille, jotka joudutte pitkään odottamaan! Itsellä tuntuu kyllä tosi pitkältä ajalta tämä odottaminen ja jotenkin en edes usko enää, että synnytys lähtee luomusti liikkeelle... No, perjantaina on käynnistys, jos sitä ennen ei ole tapahtunut mitään... Tänään kuulin onneksi elämäni ensimmäisen positiivisen kuvauksen käynnistyksestä. Ja ei mua kyllä kovat supistukset pelota, niihin auttaa epiduraali. Yritän tässä pitää lippua korkealla, mutta harmittaa sekin, kun sukulaiset on ihmeissään ja huolissaan ja jatkuvasti kysellään, että eikö vieläkään... Se nimittäin lisää omaa huolestumista. Jos kaikki olisivat vain positiivisen odottavaisella mielellä, niin itsekin pystyisi paremmin olemaan.

Tambers, rv 40+5

 

Täällä käyty polilla ja keskiviikkona klo 8 suoraan synnärille ja kalvot puhkastaan Kaulaa hitusen jälellä ja paikat 3cm auki! Jotain on siis tapahtunu, tästä oon jo onnellinen! Ronskisti pyöritteli lekuri kalvoja ja veikkas että lähtee iteksiään käyntiin. Nyt onki selkää särkeny aalotomaisesti lääkärireissun jälkeen.

Kaikille supistuksia toivoville lähetän niitä! Koitan ite siepata matkalta myös pari

KyyneltenHymy & Eemeli-Emilia 41+3

 

Hyvää iltaa kaikille..

Onnea kaikille vauvan saanneille, minä täällä vielä odottelen omaa rakkaus pakkausta!
Tsemppiä kaikille jolla on mennyt kunnolla yli, täälläkin menny yli aikaiseksi... nyt rv 40+4 .. Vim. yönä supisteli ja selkä tulessa, mutte ei lähtöä tullut... mut jos ehkäpä sitten aikaisintaan tulevana perjantaina, tai vim. su jolloin mun synttärit .. Mulla on tälläinen tuntemus.. mut katellaa miten käy, kaikille meille joilla vielä masut ni maltetaan odottaa omia
rakkaus pakkauksia... kyllä ne sieltä saapuu maailmaan kun sen aika on ..

Ihana lukea synnytys kertomuksia ..kaikilla menny hyvin.. ihana juttu!

Masu asukki ja sudesude 40+4

 

Pinskun kuulumisia olisi kiva kuulla pitkästä aikaa. Miten teillä voidaan? Toivottavasti kaikki on hyvin!

Oi voispa itsekkin rauhassa odotella supistusten alkamista. Tuntuu välillä että mulla jää iso osa raskausajan huippuhetke kokematta tän sektion takia. Hankala selittää, mutta on ollut aika kova sopeutuminen sektioajatukseen. Aluksi kaikkialla vaan toitotettiin että perätilasynnytys on helppo juttu ja olin itsekkin ihan sitä mieltä ettää synnytän alakautta vaikka oiskin perätilassa ja ajatukset oli koko ajan siinä alatiesynnytyksessä. En ollut osannut ajatellakkaan että vauva voisi kääntyä sellaiseen asentoon ettei alatiesynnytys onnistuisi. Tässä on pitänyt muutamassa viikossa sisäistää sektioon joutuminen.

Mieli on kuitenkin pääasiassa hyvä, tietty toipuminen jännittää ja se onko sektio vauvalle jotenko shokki kun raukka vaan tempaistaan mahasta. Mutta alkaa tässä olla jo sellainen innokaskin olo että kohta nähdään meidän typy! Taas on yksi päivä lähempänä meidän odotettu perjantaimme!

Mulla on joka ilta harjoitussuppareita niin että olo on kankea ja epämukava, ja vauva on ihan vinossa tuolla ja painaa hankalasti. Odotan kyllä että vauvan saa syliin ja kropankin saan pikkuhiljaa omaan käyttöön, tietty menee aikansa ennekuin olo on sittenkään mukava

Hassua ajatella että kaikki tää odotus on kohta ohi!
Pitää vielä tehdä kotona valmisteluja niin että sitten kun kipeänä pääsen kotiin niin olisi ruokaa pakkasessa ja sellaista ettei mies raukka ihan näänny kun hoitaa esikoista, mua, vauvaa, koiraa ja kotia. Jos ees osan vois tehdä etukäteen.

Tsemppiä te kenellä urakka on just alkamassa!

Susimieli ja Pikkusisko 38+5

 

Huomenta!
Täällä edelleen kokonaisina, muutaman päivän ollu tosi heikko olo, maha ripulilla ja pari kovaa supistusta tullu mut siihen sitte jääny..ei enää jaksais oottaa, vaikka toisaalta vasta paripäivää yli menny...eilen oli viimenen neuvola, hassua..seuraava kerta sitten keskus-sairaalalla (yliaikaskontrolli) ensviikolla jos ei beibi sitä ennen oo syntyny..
On tää tosiaan jännää aikaa kun lähtö voi kuitenkin tulla minäpäivänä tahansa..

Ainiin ajattelin kysyä, mitä mieltä olette noista kausi-influenssa/sikainfluenssa rokotteista? täälläpäin ainakin raskaana oleville ilmainen..itse jätin ottamatta, vaikka kyllähän sitä suositeltiin, mutta silti mietityttää kaikki sivuvaikutukset ja oisko siitä sitten loppujenlopuks suurempaa hyötyä..(?)

Kovasti vaan jaksamisia kaikille <3

mamu ja tulokas 40+2

 

Jospa nyt ehtisin kirjoittaa synnytyskokemuksestani. Perjantaina, päivä ennen synnytyksen käynnistymistä, oli hieman uudenlaisia oireita. Suihkussa käydessäni toisesta rinnasta valui maitoa (ei paljon, mutta muutamia tippoja), mitä ei ollut aiemmin tapahtunut. Lisäksi kävimme miehen kanssa ostoksilla ja kaupoissa kävellessä tuli useita kivuttomia supistuksia.

Lauantaina kello 18 alkoivat kävelylenkillä supistukset, jotka tulivat heti 5-10 minuutin välein. Kello 20 supistukset olivat jo voimakkaita ja otin avuksi lämmitetyn kauratyynyn. Myöhemmin otin panadolia ja klo 22 soitin synnärille. Sieltä sanottiin, että voin tulla heti, kun kivun puolesta ei voi olla kotona tai kun epävarmuus kasvaa liian suureksi. Tunnin verran vielä olimme kotona ja klo 23 aloimme tehdä lähtöä.. Kipujen puolesta olisin ehkä vielä voinut olla kotona jonkin aikaa, mutta epätietoisuus siitä, missä mennään vei voiton.

Synnärille päästyämme kohdunsuu oli 4cm auki ja pääsimme heti synnytyssaliin. Siellä jatkoin kaurapussin avulla ja myöhemmin avuksi tuli ilokaasu, josta oli minulle hyötyä. Ilokaasun käytöstä olin kuullut etukäteen vain huonoja kokemuksia ja varoituksia, minkä vuoksi jännitin sen kokeilua, mutta se tosiaan sopi minulle. Sain pidettyä itseni liikkeellä melko loppuun asti. Kävely edestakaisin helpotti oloani suuresti ja supistusten aikana olin etunojassa kyynärvarret sängyllä.

Avautuminen eteni nopeasti, mutta 8cm kohdalla tahti hidastui. Mitään ei meinannut tapahtua ja lopulta kalvot puhkaistiin. Kalvojen puhkaisun yhteydessä sain toisen annoksen pudendaalipuudutetta. Ponnistusvaihe oli kaikkein tuskaisin osuus synnytystä. Kuitenkin se kesti onneksi vain puoli tuntia. Voi olla, että minulla ei ole todenmukainen mielikuva asioista, mutta minusta tuntui, että supistukset tulivat ponnistusvaiheessa harvakseltaan ja, että niitä joutui oikein odottamaan. Lisäksi supistukset tuntuivat kevyiltä verrattuna avautumisvaiheen supistuksiin.

Jossain vaiheessa paikalle pyydettiin toinen kätilö ottamaan vastasyntynyttä vastaan. Kun oma kätilöni totesi paikalle pyydetylle kätilölle, että tässä taitaakin mennä pidempään kuin hän oli arvellut ja, että toinen kätilö taidettiin kutsua paikalle liian aikaisin, minulla tuli hieman epätoivoinen olo. Toisaalta saatoin myös saada noista kommenteista lisää tahdonvoimaa ponnistuksiin. Toinen asia mistä haluja ponnistaa tuli lisää, oli se, että epparin tekeminen oli todella lähellä. Kaikki välineet oli jo valmiina ja taisin saada ponnistuksillani aikaiseksi jotain juuri ja juuri ennen päätöstä välilihan leikkaamisesta. Onnekseni vältyin epparilta, koska sitä olin todella pelännyt etukäteen. Ja myös se auttoi minua keskittämään voimani ja ajatukseni ponnistamiseen, kun paikalle myöhemmin tullut kätilö istui vähän matkan päässä sängyn jalkopäästä ja piti minuun katsekontaktia.

Puolen tunnin ponnistusvaiheen jälkeen tyttö syntyi maailmaan synnytyssalin kellon mukaan 4:03. Koska samana yönä siirryttiin talviaikaan, virallinen syntymäaika oli 3:03 talviaikaa. Kellojen siirtäminen vaikeutti tietojen kirjaamista, koska tietokone ei hyväksynyt sitä, että ponnistusvaihe oli alkanut puoli neljältä ja vauva syntynyt kolmelta

Yhteensä sain neljä tikkiä, mutta repeämät eivät olleet pahoja. On se vaan erikoista miten asioihin suhtautuu eri tavalla, jos on käynyt ne henkilökohtaisesti läpi. Vielä kaksi viikkoa sitten paikkojen repeäminen ja ompeleminen kuulosti minun mielestäni todella pahalta, mutta nyt sen kokeneena voin todeta, että eivät tikit alapäässä ole maailmanloppu. Hyvähän se vaan on, että on paikat hoidettu kuntoon.

Ponnistusvaihe on selvästi jäänyt mietityttämään minua. Ihan hyvä, että eilisellä neuvolakäynnilläkin sain puhua siitä. Jostain syystä minusta tuntuu, että epäonnistuin ponnistusvaiheessa. Tiedän, että ajatukseni on hullunkurinen, mutta eipä sitä tunteilleen minkään voi. Minusta tuntuu siltä, etten suoriutunut ponnistusvaiheesta niin hyvin kuin olisi pitänyt. Pudendaalipuudute vähensi ponnistamisen tarvetta ja harvoilta ja kevyiltä tuntuneet supistukset eivät helpottaneet asiaa. Synnytyksen kokonaiskesto oli 10h ja ponnistusvaihe 30min ja paperilla kaikki on mennyt hienosti. Voin sanoa, että synnytys oli helppo, onnistunut ja positiivinen kokemus, mitä se olikin. Mutta saman aikaan ponnistusvaiheen muisteleminen aiheuttaa epäonnistumisen kokemuksia. Ehkä vaan olen niin kriittinen itseäni kohtaan ja näen synnytyksen jonkinlaisena suorituksena. Toivottavasti vielä joskus saan toisen lapsen ja pääsen kokemaan raskauden ja synnytyksen uudelleen, mutta silloin joudun kyllä miettimään kivunlievityksen käyttöä uudelleen. Ponnistusvaiheen koin niin kivuliaaksi, etten varmaan olisi ilman puudutusta selvinnyt. Kuitenkin koin pudendaalipuudutteeen myös vaikuttavan negatiivisesti ponnistusvaiheen etenemiseen. Olisi se helppoa, jos tietäisi ennen ensimmäistäkään synnytystä millainen kivunlievitys itselle sopii parhaiten ja, että kaikille olisi olemassa juuri omiin tarpeisiin sopivat kivunlievityskeino.

Tästä tuli jo melkoinen romaani, mutta vielä yhden asian mainitsen. Synnytyksessä mukana oli kätilöopiskelija, joka oli lähes valmis kätilö. Tuntui kuin paikalla olisi ollut kaksi kätilöä. Lisäksi kätilö ja kätilöopiskelija olivat hyvin erityylisiä persoonia ja otteeltaan erilaisia, joten olin onnekas saadessani heidät molemmat käyttööni.

Ja vielä: en tiedä oliko vain sattumaa, mutta meillä heiluteltiin peittoja makuuhuoneen puolella kahteen kertaan päivänä, jona synnytys käynnistyi. Oli sillä sitten vaikutusta tai ei, seuraavassa raskaudessa (jos sellainen vielä tulee) keino on taatusti käytössä siinä vaiheessa, kun olisin jo valmis tapaamaan masuasukin.