Onne kaikille vauvautuneille! :flower: Ja tsemppiä kaikille masun kanssa oleville!
Nyt voisin synnytyskertomusta laittaa..
Eli perjantaina aamulla 8:ksi menin neuvolaan olo oli hyvä, eikä mitään tuntemuksia ollut. Puhdas pissa ja kaikki muutenkin ok. Laitettiin uusi neuvola aika 6.11. ja sanoin vain että toivottavasti en enään silloin tule, mutta eipä ole vauva enään tulon merkkejä tehnyt, harmittelin... Neuvolan jälkeen kauppaan ja kun kaupasta pääsin, päätin mennä päiväunille kello oli n. 9.
9:30 alkoivat supistukset, olivat napakoita ja tulikin säännöllisenä 5min välein, pistin miehelle viestiä että voi olla että tänään lähdetään, että odottelen tässä tunnin ennenko soittelen mihinkään.
40 min päästä kävin vessassa ja pyyhkiessä tuli hieman verta joten soittelin synnärille. Siellä sanottiin että kuulostele ihan vaan rauhassa, ja rupea vain pakkailemaan tavaroita. Soittelin sitten miehelle kun ei ollut vielä kiirettä, että voisit tulla kotiin päin kun sanoi ettei ole kiirettä, miehellä on tunnin ajomatka töistä niin hän lähti tulemaan kotia päin.. Minä supistelin edelleen säännöllisesti kotona ja aina piti ottaa tukea jostain kun tuli supistus, ja koira oli aivan hädissään että mikä äiskällä on, itse pysyin kyllä tyynenä..
Mies tuli kotiin syötiin vielä jogurtit ja lähdettiin sitten ajamaan Seinäjoelle.
Oltiin sairaalassa klo: 12
Siellä sitten tutkittiin olin 3 cm auki ja sitä kohdunkaulaa nyt ei enään aikoihin ole ollutkaan jäljellä.
Minut laitettiin tarkkailuhuoneeseen ja sain sitten kuljeksia sairaalassa. Käytiin kanttiinissa vähän syömässä ja siinä samassa supistelin..
15:30 Supistukset alkoivat olemaan jo niin kipeitä etten pystynyt olemaan jännittämättä, joten minulle ehdotettiin ammetta ja menin sinne ja lilluin vedessä puolitoista tuntia.
Sitten menimme synnytyssaliin jossa minulle opetettiin ilokaasun käyttö.
En enään muista mitä olin missäkin vaiheessa auki ja mitä kello oli milloinkin, tai en tainnut edes katsoa kun olin vain niin siinä hetkessä kokoajan keskityin supistuksiin ja huilin välillä, kalvot puhkaistiin sen jälkeen supistukset koveni entisestään ja sain epiduraalin.
21:50 sanottiin että olen täysin auki ja saan ruveta ponnistamaan, 22:19 tyttö syntyi maailmaan.
Pieni repeämä tuli, vain kaksi tikkiä.
Synnytyksestä jäi hyvä mieli vaikka toisaalta se kesti kauan, niin minusta ei kyllä missään vaiheessa tuntunut siltä, aika meni tosi nopeasti. Mies oli ihanasti tukena ja sain pykälittäin apua supistuksiin, ensin amme oli hyvä, sitten kuin se ei enää tehonnut niin sain ilokaasua ja se oli hyvä ja sitten lopuksi epiduraali jonka jälkeen tyttö sitten syntyikin rv 39+2..
Toivottavasti nyt ei hirmu sekava kertomus ole.. Kirjoittelen myöhemmin vauva kuulumisia..
susupala & tyttönen:heart: