MARRASKUUN 2012 masuasukit <3 *kesäkuussa*

mukavan lupsakkaa ajatusten vaihtoa jälleen ja tervetuloa kaisla :wave:

stressi no kiva että on tullut erilaisia kommentteja. juuri noin itekin aatellu, ja koskapa läheisissäni pari armotonta yli-hysteerikkoa, en oikeasti jaksa sellaisia... tai ei, toi on oikeestaan väärin ilmaistu etten ite jaksaisi.. lähinnä tulee mieleen, et miten ressut ITE jaksaa, kun voisi päästää itsensä niin paljon helpommalla..
eräskin juuri oli kutsunut vieraita viikonlopuksi, ja ei nyt sitten sen takia pystynyt koko viikonlopun aikaan syömään mitään kun niin hermosi. vaikka vieraina olikin omia läheisiään...
no, mutta siis ihmisissä on erilaisia, ite olen eläinten kanssa ollut natiaisesta saakka, ja jo lantasaappaan kokoisesta isän opissa ollut, että se oma hermoominen välittyy myös eläimeen. tämän vuoksi koirallisena , ison rodun edustajan omistavana, on tärkeää se ettei sitä omaa tilaansa eläimeen siirrä, sama pätee lapsiin. lapsikin pelästyy helposti kun näkee äidin huolen.
joten kaiketi se jo vaikuttaa sitten ennen vauvan syntymääkin.

linea negra niin sitä en oo kyllä vielä havainnu, taitaavat ehkäpä olla ennenmmin vanhan kansan uskomuksia.

neuvolan kommentti koti-dopplerista jo aikoja sitten ollut lähinnä se että ei kannata ehkä hommata, ettei lietso sitä ylimääräistä huolta, vallankin jos ei kuulu heti ääniä...
laitteen vaikutuksista sikiöön en ole edes aatellut, eihän mulla sitä olekaan. mutta totta, onhan kännykälläkin paljon käytettynä epäsuotuisia vaikutuksia pääkoppaan,miksei sitten tollaisellakin, vallankin jos päivittäinkin käyttää ?? aika jänniä juttuja..

alkoholi ja raskaus tuli NRJ:ltä keskustelua siitä lehtijutusta, kun tanskassa on tutkimus julkaistu, ettei kohtuullisella alkoholin käytöllä raskauden aikaan oliskaan haittavaikutuksia lapseen.
no, nauratti kun kuuntelin juontajien pohdintoja, että mistä tähän tutkimukseen on ne osallistujat saatu
-houkuteltu, että tutkimus maksaa viinat, tuletko
ja kuinka moni tämänkin voi nyt ottaa väärällä tavalla... - jos ei viikkoon ota mitään, voi sitten yhtenä ehtoona ottaa kerralla ne seitsemän
ehkä olisi ollut parempi, kun mokomaa ei olisi julkistettu lainkaan, ei ton pointtia kuitenkaan jotkut neidit ymmärrä, että kohtuukäyttö tässä tutkimuksessa tarkoittaa yhtä annosta per päivä....
suomessa kun kohtuujuomista ei muutenkaan osata, niin parempi ois vaan odottavillekin sanoa että ei kannata juoda ollenkaan....

-vaikkakin voisin antaa jo vaikka toisen käteni, lasillisesta punaviiniä on se vaan nii hyvää ...

sataa sataa ropisee ja niin edelleen

 

Juhannus meni varsin rauhallisissa merkeissä. Oltiin minun äitini luona sitä viettämässä, asuvat Saimaan rannalla, niin mikäs siellä ollessa. Ja kun eilen oli nuorimmaisen veljen rippijuhlatkin. Toinen kissa vaan jäi vielä sinne, kun onnistui ulos livahtamaan just ennen lähtöä. No, lähtö viivästyi pari tuntia kun sitä kissaa odoteltiin ja koitettiin ulkona huhuilla. Ja tietenkin satoi vettä. Toivon mukaan kissa löytyis nyt ja sais isoveli sen tuotua tänään tänne, kun kotiinsa menevät, ohi kun tästä ajavat kuitenkin. Iltaan mennessä ei kattia ollut vielä näkynyt. Liekö sitten hormonit eilen vaikuttanut, kun nukkumaan mennessä sitten piti vähän itkua vääntää kissan takia, vaikka tiedän että se on kyllä siellä ulkona ennenkin ollut ja takas löytää kyllä. Mutta kun tiesi, että toinen raukka on kuitenkin peloissaan kun ei emäntää näy missään. Kun on aika arka kissa ja välttämättä tule esiin jos joku muu sitä huhuilee.

Noista kielletyistä ruoka-aineista ei onneksi tarvitse stressata, kun en mitään niistä syö muutenkaan. Ja jos niitä tulisi syötyä, niin hyvin voisin ilmankin olla odotusajan.

Liitoskipuja ei onneksi vielä ole juurikaan ollut. Pientä juilintaa kyllä, jos ylös nousee jne. Mutta paikallaan ollessa ei onneksi mitään.

Stressi varmaan se vaikuttaa vauvaan, jos pahasti on stressaantunut. Mutta esim. omalla äitillä ei varmaan kauhean helppo elämäntilanne ollut kun minua odotti. Mitään allergioita tms ei kuitenkaan minulla onneksi ole. Vanhimmalla ja nuorimmalla veljellä on siitepölyallergiaa, mutta ne johtuu varmaan vaan sukurasitteista. Ja on sitä ihan läheltä joutunut seuraamaan näitä ettei ihan siinä loppuvaiheessa tai synnytyksessä kaikki mene ihan putkeen ja se jättää jälkensä siihen lapseen, enemmän tai vähemmän. Mutta onneksi en osaa ottaa tällaisistakaan stressiä, tokihan sellaista normaalia huolehtimista on, mutta ei mitään hysteriaa. Koska kukapa ei omasta lapsestaan yhtään huolehtisi.

ON Lomaa vielä pari viikkoa jäljellä, saa nähdä joko sitten sen jälkeen töissä porukka huomaa raskauden. Tuskin enää saa peiteltyä ja eipä tuo haittaakaan. Silloin kuitenkin jo puoliväli just ylitetty. Ja kun lähes kaikki työkaveritkin on miehiä, niin tuskin niitä nyt ihan kauhesti sitten kiinnostaa. Pomot meillä on tiennyt jo viikosta 8 tai 9, kun olin saikulla pahoinvoinnin takia. Ja siinä sairaslomalapussa mainittiin raskaus.
Pitäis nyt tuo mies saada houkuteltua johonkin reissuun kun samaan aikaan lomalla ollaan. Ja nyt vielä helppo lähteä. Harmi vaan kun hänellä passi mennyt vanhaksi, ei pääse esim. Tallinnan risteilylle. Ja Ruotsiin taas on risteilyt aika kalliita näin kesällä. Mut jos nyt johonkin kotimaan reissulle edes pääsis. Muuallekin kuin noihin vanhojen autojen kokoontumisiin

 

Rakenneultrassa käyty ja vauvalla oli kaikki erinomaisesti! Painoarvio oli 411 grammaa, päänympärysmitat ym. oli kunnossa, lapsivettä normaalisti, huulialkiota ei ole ja veriseulojen suhdeluku oli 1:5100 jne. kaikki siis erittäin hyvin. Vauva piti kovasti käsiään pään edessä, joten kasvojen piirteitä emme päässeet näkemään, vaikka kätilö hetken näyttikin 4D-kuvaa. Muutenkin hän tykkäsi olla kovin kippurassa, vaikka tilaa olisi ollut enemmänkin. Istukka on kohdun etuosassa ja sen vuoksi vissiin sydänäänien löytäminen dopplerilla on hieman hankalaa. Ja kun kätilö kysyi, että haluammeko tietää sukupuolen, niin ehdin ennen miestä vastaamaan ja näin saimme nähdä kivespussit ja pippelin Piti siis jalkojaan ylhäällä kippurassa niin, että haarat oli levällään. Eli erittäin vahva poikalupaus saatu. Enkä suututtanut miestäkään, vaikka hän olikin selvittämistä vastaan. Eilen illalla ja aamulla ultraan ajaessamme mies vinkkasi vähän siihen suuntaan, että saan kysyä, jos haluan, vaikkei hän sitä ihan suoraan voinutkaan sanoa, kun kerran oli periaatteessa vastaan. Hymyillen tultiin ultrasta pois =) Niin ja mulle tuli aikaisin linea negra ja sikiön syke on 155, että jos joku on kiinnostunut niistä tyttö-poika-uskomuksista.

Listaan voi siis päivittää idylli / poikalupaus

idylli ja poitsu 21+2 :heart:

 

Tervetuloa -Kaisla-!

Pikaisesti neuvolakuulumisia tänään oli siis neuvola ja kaikki oli niinku pitääkin =) Painoa tullu vähä reilu kilo, verenpaineet yms ok.
Hemoglobiini oli taas laskenu, nyt 116 eli rautakuurille jouduttiin.
Sf-mitta oli jo 22cm ja neuvolantäti epäilikin, että laskettu aika saattaa muuttua aijemmaksi. Ehkä.
Linea negraa mulla ei vielä näy, esikoisesta (poika) tuli jo hyvissä ajoin näkyviin. Ja oli vielä tosi "mutkikas", melkein S:n muotoinen.
Ja sykkeistä, esikoisen aikaan oli aina 130-140, nyt 150-160 ja neuvolantäti kovasti tyttöä vihjailee tulevaksi..
Huomennahan sen sitten (toivottavasti!) näkee, kun on se kauan odotettu rakenneultra!
Tulen sitten huomenna paremmalla ajalla kirjottelee enemmän, nyt täytyy rientää apteekkiin, kun päivällä unohtu.

kiukuttelija 21+0

 

Täällä uudelleen paremmalla ajalla kirjoittamassa.

-Kaisla- tervetuloa!

Idylli onnea poikalupauksesta!

Linea negra muistaakseni ei oo missään odotuksessa ollu, tai sitten tosi haalea ja navan alapuolella. Tuttu odotti esikoista samaan aikaan kuin minäkin ja sillä oli tumma ja yli navan menevä, poika tuli, ja niin tuli meilläkin ilman juovaa.

No nyt on kerrottu sitten meidän tytöillekkin odotuksesta. Vanhempi tietysti toivoo tyttöä ja pienempi rupesi itkemään kun kuuli että vauva olisi tulossa. On ollut kuitenkin se meidän vauva, ja kieltämättä oon ehkä pitänytkin pienempänä kuin onkaan. Ei ole ollut hoidossa missään. No onneksi asia meni sitten ohi kun juteltiin ja kyllähän neiti sitten rupesi ylpeänä toteamaan, että hänestä tulee nyt sitten myös isosiskokin, kun on vaan ollu pikkusisko
No nyt vaan odotellaan koska sukulaiset huomaa, tai toinen tytöistä ei malta olla sanomatta

Stressi voisin pitää itseäni ihmisenä joka ei stressaa turhia, mutta se ei liene täysin totta.
Kyllä sitä huomaa välillä ajattelevansa mitä ihmeellisimpiä asioita ja vievänsä ne aivan uusiin sfääreihin. Mutta vastapainoksi sitten taasen voisi sanoa että höpsöttää ja nauraa paljon.
Onhan se selvä että jos keho on kokoajan kauheen paineen alla niin se jollain tavalla jossain vaiheessa siihen reagoi, ihme olis jos ei. Yrittää vain löytää ne elämän pienet ilot sinne suurten myllerrysten keskelle.

Voi että pitäisi kanssa aloittaa toi rautakuuri, kun se hemppa oli laskenu viimeks niin paljon, mut ei huvittais yhtään niitä syödä. No pakko mikä pakko.

hannama&pikkuinen 19+2

 

Heippahei ihanat mammat! Ja tervetuloa uudelle tulokkaalle

Täälläkin rakenneultrasta onnellisena kotiuduttu. Rakenteet vaikutti olevan kunnossa ja painoa Nyytillä oli 385 grammaa. Kovinkaan arvailujen varaan ei asukki jättänyt sukupuoltaan, vaikkei miehen kanssa haluttukaan tietää, siihen malliin jalkojaan levitteli ja venytteli Mutta kasvoja ei sitten nähtykään, kun kovasti piti kuurupiiloa leikkiä ja käsillä totaalisesti kasvot peittää. Mahottoman pitkään ultrailtiin ja oli jo tuskatkin kovat, kun oli Nyytin sydän juuri mun navan alla ja näkymä tosi huono, niin ei meinannut saada selvää onko sydänasiat kunnossa. Joutui kamalasti mua runnomaan molemmilta puolin masua yhtäaikaa niin että vesi valui silmistä. Kätilö sanoi vaan että alkaa käsivoimat loppumaan - teki mieli huomauttaa, ettei tässä omatkaan voimat parhaimmillaan ole. Lopulta kertoi nähneensä riittävästi. Huulihalkion tutkimisessa oli sama probleema kun Nyytin kädet oli edessä, mutta lopulta totesi, että "näyttäisi olevan kunnossa"...siispä nyt vähän jännittää onko varmastikin kaikki ok.

Kovasti näkyi vielä olevan tilaa karkuun uiskennella kun päätä mitatessa ei meinannut kätilö perässä pysyä, oli millon alhaalla, millon vasemmalla ja millon oikealla minun mussukka :heart:

Eipä mulla paljon muuta, ihanaa päivänjatkoa! Jään odottelemaan innolla lisää ultrakuulumisia niiltä ketkä ovat nyt lähipäivinä menossa

*metsätähti* & Nyytti 20+5

 

...Älkääkä puhuko viinistä, kun täällä nähdään jo unta valkoviinilasillisesta!

 

Heippa!

En ole pitkiin aikoihin kerennyt käydä koko palstalla. Juhannus oli ja meni sukulaisten kanssa kotipaikkakunnalla ja hauskaa oli. Muuten aika onkin mennyt remontin parissa. Olohuone on nyt katton asennusta ja lattian hiomista +seinien maalausta vaille valmis. Keittiö pitäis alottaa huomenna että loppuviikosta pääsis laittamaan katot paikoille molempiin.

Rakenneultra oli tänään ja kaikki oli kunnossa kaverilla kokoa n. 306g ja poikalupaus saatiin

Liikkeet liikeitä on tuntunut vähän mutta nyt juhannuksesta asti on tuntunut useita kertoja päivässä pieniä potkuja.

eipä muuta alotan lukemaan muiden kuulumisia tänne on tullut 10 sivua tekstiä kun viimeksi olen lukenut joten kovasti on hommaa jo siinäkin.

iia ja Anselmi 19+5

 

Heip

Ehdin tässä lueskella jonkun verran ja kommentoin nyt johonkin ennen kuin taas irroitan itseni koneesta..

Ruokasuositukset: Mä söin nyt mökillä sinappisilliä, ja yhden graavilohileivänkin huitasin huiviini tossa yhdellä lohiapajalla.. Nyt on tosta graavilohesta huono omatunto :/

Pakko sanoa että eniten mua rassaa ihmiset jotka suhtautuu tähän mun ruokavaliolinjaukseen silleen että "no älä nyt viitti", "no ei se nyt niin tarkkaa ole" jne. Ja sitten kun ollaan oltu mökillä niin appiukko syöttäis sellasia ruokia jotka on seisoneet kaapissa jo jonkun tovin, en sitten jaksa jatkuvasti olla sanomassa että "en syö" kun selvästikin appiukko, ja välillä mieskin ärsyyntyy.. Tällä kertaa oon vaan ajatellut että en jaksa valittaa, no, oon mä pari kertaa sanonut jotain, mutta siis kun en jaksa.. Ollaan kuitenkin appiukon mökillä ja täällähän on kaikki niin ihanasti, ruuat maksaa hän suurimmaksi osaksi ja kaiken muun tarjoaa, on siivousfriikki mutta ei huomauttele läheskään niin paljon meidän sotkuista kuin voisi... Ja on myös tollanen touhuaja, koko ajan tekemässä jotain, menemässä jonnekin, korjaa vähän sitä ja tätä ja sitten täytyykin käydä tekemässä tuo yksi juttu. Ja kun me miehen kanssa yritetään lähinnä ottaa rennosti niin ei huomauttele siitäkään että me ei tehdä varmastikaan asioita hänen mielestään tarpeeksi tarmokkaasti ja kovaan tahtiin.

...Silti mua ahdistaa se että joudun sanomaan moneen juttuun että "en mä voi kun...". En mä kotona tunne itseäni mitenkään ruokarajoitteiseksi. Ja sittenhän tässä on vielä päälle nämä että ei syötäis mielellään mm. natriumglutamaattia, makeutusaineita. Käytetään HYLAa koska 3/4 meidän perheestä reagoi laktoosiin.. Perunaa ei kotona käytetä oikeastaan lainkaan ja kaikki on yleensä täysjyvää. Arvatkaa onko kaikki aina mökillä juuri sitten täynnä niitä aineksia mitä meillä ei käytetä? Ja kyllä, hän ottaa huomioon mm. lasten maidon kohdalla että ostaa "oikeaa maitoa". Mutta sitten tein tuossa esimerkiksi rahkakermaa, ja se rahkahan oli sitten laktoosillista, en vaan halua olla se "tässä on.....piip..... Me ei kyllä voida oikein...".

Ja meillä on ihan syy noihin rajotuksiin mitä on, mutta noi normaalitkin rajoitukset tulkitaan usein juuri niin että "ihme nipottamista". Ja päälle sitten nää raskausajan jutut... Miten kukaan voikaa tarjota juuri silloin vaikkapa tyyliin haukipullia, tai maksapihvejä?!?!?! kun niitä ei nyt noin yleensä edes tarjota missään

Mä kuitenkin syön mielestäni tosi laajasti kaikkea, enkä epäröi maistaa uutta.. Niin miksi, oi miksi mulle jostain syystä tarjotaan aina just sitä mitä en voi syödä?

Nojoo, tulikin vähän pidempi vuodatus... oho

Stressillä en oikeastaan usko olevan mitään tekemistä lapsen suhteen, mä olen potenut kovaa stressiä molemmissa aiemmissa raskauksissa. Pojalla on lievästi atooppinen ja herkkä iho, kuten mulla, ollaan molemmat kalpeita ja iho sitten helposti kuivuu jos käyttelee liikaa saippuaa tmv. Erilaisia herkkyyksiä on ollut, enemmänkin pojalla, mutta ajan kanssa on hävinnyt mm. omena-"allergia". Tomaatille molemmat oli herkkiä pitkään mutta nyt ollaan maistatettu tomaattia ja mitään oireita ei ole tullut. Noin muuten, poika on laktoosivammainen kuten me vanhemmat, tytöllä ei nähdäkseni ole muuta kuin hieman herkkyyttä laktoosille, koska häntä ei erikseen ole totutettu laktoosiin.

Muutenkin, mä oon monesti miettinyt kun sanotaan että joku juttu aiheuttaa jotakin lapsessa ym. Mutta esimerkiksi meidän kohdalla, pojalla on enemmän ja vähemmän ongelmia keskittymisen ym. kanssa. Johtuuko tuo nyt siitä että poltin sen kaksi tupakkaa päivässä kun odotin häntä, vai johtuuko se siitä että hän oli pitkään puristuksissa synnytyskanavassa josta lopulta revittiin imukupin kanssa ulos, vai johtuuko tuo kenties siitä etten koskaan kyennyt täysimettämään...... Vai, johtuuko se siitä että sekä miehen että mun suvussa esiintyy erilaisia ongelmia juurikin vilkkauden, keskittymiskyvyttömyyden, lukihäiriön ym. muodoissa? Mua joskus kiinnostaisi tietää että ihan oikeasti, millä ne suurimmat vaikutukset asiaan on? Mutta tietenkään en saa vastausta, keltään ammattilaiseltakaan, tai sitten vastaus on ympäripyöreä "saattaahan kaikki vaikuttaa vähän, kaikkeen".
(Olikohan tässä viimesessä kappaleessa joku pointtikin? kai mulla oli sillä hetkellä kun aloin kirjoittaa... ja nyt se katosi .....)

 

Moi taas! Tässä vielä pikaiseen muutama jutsku. LINEA NEGRA mulla ei koskaan esikoispojasta hävinnyt vieläkin näkyy, aika haaleana. STRESSI stressistä kärsin tokaa odottaessa ja tytöstä tulikin aikamoinen kiukkupussi ei sitä silti tiedä onko stressillä merkitystä. Kumpikikaan lapsista ei ole ollut alle vuoden ikäisinä kipeinä. POTKUISTA liikkeitä olen tuntenut jo hyvän aikaa ja nyt viime päivinä voimistunut oikein terhakkaiksi. LIITOSKIVUT on jo tosi kovat, tuntuu välillä että jalat irtoaa ja lantio repeää! :x ULTRASSA näkyi pippeli ja pallurat hyvin selvästi ja saatiin niistä oikein kuva meillä on täällä koko perheellä ripulitauti, pehvat arkana. Ensi viikolla lomafiiliksiin vesipuistossa! terkuin taas lissukka ja Eino 20+2 <3

 

Heipä hei taasen.

Liitoskivut onkohan nää nyt niitä, vähän aikaa tai pidemmän aikaa jos istuu paikallaan ja lähtee liikkeelle niin alapäätä repii joka suuntaan ja käveleminen tosi vaikeaa. En muista että esikoisesta olisi mitään tälläistä ollut ainakaan näin aikaisin. Pari päivää sitten alkoi ja nyt on koko ajan...ohimenevää? Olisiko?

Ruokarajoituksista yritän kovasti noudattaa mutta muistissa ei meinaa pysyä muut kuin graavattu kala ja aurajuusto ja nää ehkä sen takia että niitä normaalisti tulee syötyä aika usein. Juhannuksena söin kyllä silliä ihan hyvällä ruokahalulla ja ei kyllä edes käyny mielessä ettei sitä "saisi" syödä.
Juhannus muuten meni tosi rauhallisesti mun vanhempien luona ollessa ja pihapelejä pelaillessa. Hyvää ruokaa ja paljon rentoutumista kun mummo touhusi tytön kanssa.

Rakenneultra olisi perjantaina ja lasken jo melkein minuutteja siihen. On vaan niin kovin pitkiä päivät. Liikkeitä kun en ole vieläkään kunnolla tuntenut joten sekin huolettaa vähän että onhan kaikki kunnossa ja kaveri kasvanut matkan varrella. Siitä sitten perjantaina toivottavasti hyvien uutisten jälkeen alkaisi kesäloma ja kesäloma reissu ristiin rastiin suomen maata parisen viikkoa. Saa nähdä miten noiden kipujen kanssa sitten tuo autossa istuminen onnistuu

Ootte kyllä kovia kirjoittelemaan joka päivä. Jos parina päivänä ei ehdi lukea niin saa kahlata monta sivua että pysyy kärryillä
Olisipa vaan itelläkin enemmän aikaa ja jaksamista kommentoida ja kysellä.

Iloista iltaa kaikille

Firesun & pulla 19+4

 

rautaa... siis vähiten ummettava vaikutus on sillä mehulla, mitä apteekista saa: KRÄUTERBLUFTSAFT, viikon pari nappailee pullosta, niin jo nousee niin että kohina kuuluu suonissa ite en ole ainuttakaan rautatablettia ottanut, vaan aina kun hemppa laskenut ja käsketty tableteille, marssin vaan apoteekkiin ja tuolla mehulla nostanut arvot takas. esikoisen synnytyksen jälkeen hemppari oli kivat 77, mutta viikossa nousi jo hyvin tuon mehun ansiosta. -EIKÄ SITTEN UMMETA ja se on omasta mielestäni ainakin tosi hyvääkin....
kannattaa ainakin kokeilla! terkkari ei edellisessä odotuksessa katsonut hyvällä, kun itsepintaisesti hylkäsin rautatablettien syönnin. mutta uskoipa viimein ja lakkasi mutisemasta, kun pari viikkoa join mehua ja arvot olikin jo ok lukemissa

liitoskivut niitä on näinä kasvun pyrähdyksinä ilmaantunut, myös niitä "ihanan ihania" mad sukkapuikkokipuja tuonne alakertaan.....
mutta ne kestää sen viikon suunnilleen ja sit ovat aikaa poissa.... kunnes koittaa se viimeinen kuukausi....

kerpele meillä myös ollaan laktoosi-intolerantikko-perhe... mies tällä hetkellä vain, mutta sekin riittää että kaikessa on huomioitava mitä ruokaa laittaa, ja mitä sinne kermaksi heittää, tai että kaikki tuotteet kahlataan huolella läpi ennen ostoskoriin laittoa.. meilläkin hänen oma äitinsä on aivan mahdoton, vaikka vallan hyvin tietää, niin ei vaan viitsi ottaa huomioon... nytkin viikonloppuna kutsui meidät syömään, ja niinpä sitten kaikki oli tehty tavallisiin maitoihin tms... kun mies asiasta vielä mainitsi, tuli kevyt lentävä ainiin, no, ens kerralla sitten laitan-toteamus... asutaan vielä lähekkäin ja nähdään vähintäänkin kerta viikkoon, et ei luulis olevan vaikeaa muistaa OMAN poikansa allergiaa... no, mä pidän suuni aina kiinni, ei se mun sanomiset siihen auta... just kuten teilläkin.
mut harmittaa se, koska ite otan AINA huomioon ne ruuat mistä he ei edes ite tykkää, mitkä laadut tiedän. ja niitä en sitten laita... moneen junaan on matkustajia

hannama mä olen kanssa semmonen enempi hassuttelija ja nauran paljon.... jotenkin vaan koittaa löytää just ne elämän pienimmätkin ilot... on paljon vaikeuksia välillä, mutta itsestä se kaikki kuitenkin lähtee...
ja kun muistaa hymyillä itselleen, hymyilee helposti myös toisille... ja en tiedä kyllä mihin sitä olisi ilman huumoria joutunutkaan .... ja on niin paljon kevyempää iloita, kuin tuntea koko ajan huolta ja murhetta. -ja mulla on aiheita murheeseen elämässäni aivan koko ajan , päivästä toiseen, olen vaan taistellut oman mieleni sen tilanteen yläpuolelle. ja nyt kun siihen on päässyt, eikä anna valtaa liiaksi sen asian murhetimiseen, tuntuu kuulkaa HIENOLTA kyllä itselleen siis jotain voi, vaikka luonteenpiirteessä se ressaaminen vahvana olisikin.. vaatii tahdon lujuutta, ja tahtoa selvitä tilanteen herraksi.
usean vuoden työ siihen toki on vaadittu, mutta nyt on hyvä hengittää, -ja helppo hymyillä elämä on elämisen arvoista

lupsakkaa loppuiltaa, muhun on iskenyt ilta-virkeys, en ymmärrä mihin mun unet on kaikonneet? tarttis mennä nukkumaan et jaksaa, mutta yhtään ei väsytä...ihan outoa...

 

Merkkaan ja kommentoin huomenna jossakin vaiheessa. Neuvola on edessä huomenna klo 12.30 ja sinne ollaan kaikki menossa, mies ja poika.

-Niipa-

 

Ihania ultrakuulmisia! Onnea! Meidän tirriäinen oli n.250g (tosin oli rv 19+2 eiku 19+3, oooops, unohtunut jo ), pieni ja siro tyttö tuumasi ultraajakin :heart:

Täällä ollaan juhannuksen jälkimainingeissa vapaita viettelemässä. Juhannus meni töitä tehdessä. Nyt ei onneksi muutamaan vuoteen tarvitse juhlapyhiä töissä viettää Eikä ole kuin 3 työpäivää ja alkaa kesäloma. Jee!

Stressistä olut puhetta. Mä usko että se tottakai jollain tavalla vaikuttaa, onhan stressaava odottava äiti erilainen kuin naurava ja rento äiti. Hormoonit yms. Mutten mä usko, että se ratkaisee lopputuloksen kokonaan millainen lapsesta tulee. Mä koen olevani rento, nauttivani hetkestä ja eläväni päivän kerrallaan miettin tottakai tulevaisuutta positiivisessa mielessä. Kaikki on hyvin ja mallillaan kunnes toisin todistetaan. Lapsilla on atooppinen iho, mutta terveitä ovat. Muutama perus flunssa ja vatsatauti "pakollisina" sairauksina vuodessa. Mutta ne ovatkin juoneet kuravettä tarpeeksi vastustuskyvyn kasvattamiseksi (kirjaimellisesti ovat juoneet)

Raskaudenaikana pyrin noudattamaan ohjeita. Mutta vahinkoja sattuu, olen syönyt esim. aurajuustoista salaattia vahingossa, huomasin sen syödessä mausta ja kysyin asiasta. Eihän noille minkään voi. Mutta ajattelen, etten ehdoin tahdoin lähde uhmaamaan kohtaloa tässä asiassa. Kärkästä keskustelua ollut, mutta niinhän se menee kun on monta mielipidettä asiasta.

Eilen kaveri myi kasan vaatteita ja tarvikkeita, on sitten varmaan n.4-6kk ajalle vaatetta vauvalle Riippuen vähän tietysti kui nopsaan pikkunen meinaa kasvaa. Neutraaleja värejä siis, koska voi sieltä se poikakin tulla. Rattaita olen jo vähän katsellut, muutamat ois kiikarissa huuto.net:stä. Katsoo mihin hinta nousee.. pinnasänky saadaan. Sitten alkaiskin olla kaikki valmiina, uskomatonta, näillä viikoilla jo! Esikoisesta muistan kävelleeni 5km kaukalon kanssa kotiin joskus rv38+ josko nyt kolmannen kanssa kävis senkin hankkii jo pikkasen aiemmin.

Ihanaa ilmaa tekisi, mutta esikoinen meinaa vähän sairastaa, joten varsin vietetään rauhallista sisäpäivää. Reissuun lähdettäis viikonloppuna, joten varman päälle otettava nyt.

Hevosenkenkä rv 21+0

 

huomenet taas

ruokasuosituksiin vielä pieni kommentti nimenomaan, suositusten mukaan menen minäkin, mutta juurikaan tuon purkkisillin kohdalla en jätä syömättä. vahingossa syödylle ei mitään enää voi, syöty on, mutta mitä sitä sitten vahtaamaan enää. ja siitähän sitten edestään löytää...
mietin vielä, kuinka moni ulkomaalainen saa lapsen vai listerian kautta ongelman? maitoa ei pastöroida, eikä taatusti ole samaa vouhotusta kuin suomessa? ja kummasti niitä tuntuu syntyvän silti mitenkähän NE äidit kestää pitää päänsä kasassa, vai eikö ne sitten uskalla syödä juurikaan mitään ?
ja ranskassa esimerkiksi, odottavat äidit saa jo neuvolassa ohjeen, että tulee juoda lasillinen punaviiniä päivässä.
ahaaaa.... millais täällä....
mutta ranskalaisille odottajille on tupakan suhteen neuvolassakin täysi EI.-mutta suomessa neuvolassa äideille vaan todetaan että jos vähän vähennät...... luulenpa vain että suomessa tehdään niin isoksi numeroksi niin eri asiat... ei täällä muutenkaan ihmiset osaa rennosti oikein elelllä... mä koen sopivani täydellisesti välimeren maiden elämäntyyliin oon tainnut syntyä ihan väärään maahan

jepsis, se on lapsilisä-päivä, pääsee kauppaan

 

Siis kyl toi aamukaffe on vaa niin paras suoliston tyhjentäjä, ihana fiilis

fourth gift
Täytyykii kokeilla sitä mehujuomaa sit jos/kun hemppa laskee liian alhaiseksi, jotenkii en tykkä noit pillereit popsii en sitte yhtään.

fire sun
Mulla on kans perjantaina ultra ja sitä ootetaan, kun kuuta nousevaa :kieh: On niin helpottunnu olo nyt ku on liikkeitäkii tuntunnu viimepäivinä, niin tietää, että ainakin hengissä siellä ollaan Toki toivon, että rakenteet yms muut ois kunnossa!

Tietääks joku muutes siitä sormus-ennustus jutusta miten se oikein tapahtuukaan, joku siitä kirjoittikin täällä. Mua vaan huvittaa se ku mulle joskus aikoinaan "ennustettiin" niin en vaan muista miten se tapahtuu, niin sen mukaan saan kolme lasta ja nyt odotan kolmatta ja vielä tyttö, tyttö, poika järjestyksessä ja 2 ekaa mulla on tyttöjä ja nyt erittäin vahva poikaolo saas nähä onko uskomista tuohon

Kyl se on pakko lähtee aamupalan syöntiin, lapset tos puuroa jo hinkuu

Niin ja muutes! Mites ton tonnikalan laita on? :stick: Ku mies haluis pitkäst aikaa tehä tonnarisalaattii mut onks se raakaa kalaa? Vai pitäskö kuitenkii sitte tehä kanasalaattii, hyvii on molemmat

Niiskuneiti-87 ja murunen 20+2 (3 yötä ultraan :heart

 

Onnittelut tyttö- ja poikalupauksista! :flower: Täällä jännitetään omaa rakenneultraa, joka on siis JO ylihuomenna, niin se aika vaan meni. Ja huomenna on ylimääränen tarkastus neuvolassa, joten huominen päivä menee nopeesti. Elämä on kuin elokuvaa opcorn:

Liikkeet tuntuu nyt päivitäin kunnolla ja pitkin päivää. On tuntunut niin jo muutamia päiviä. Liikkeethän loppui mulla hetkeksi kokonaan, minkä vuoksi siellä neuvolassa kävin tarkistuttamassa, että kaikki on ok. Sen käynnin jälkeen seve onkin sitten rummuttanut mm. virtsarakkoa Istumatyössä tuo vielä hiukan korostuu ja välillä potkut osuu niin kohdilleen, että saa heti juosta vessaan

Kävin vaa'alla kotona aamulla ja juhannus teki kai tehtävänsä :ashamed: vähän jännittää mitä neuvolassa painosta huomenna sanotaan, vaikka muutoin ovat aina kehuneet, ettei se paino oo niin ratkaseva, vaan lähinnä ne arvot mitä musta saadaan irti.

Olen lukenut noista teidän liitoskivuistanne ja ihmetellyt koska sellaisia mahtaa tulla ja millaisia ne ovat. Kunnes sitten valvoin toissayön, kun oli vaikea löytää asentoa, kun tuntui kylki väsyvän niin nopeasti, että piti taas kääntää. En oikein osaa kuvailla oliko se puutumista vai särkemistä...mutta hankalaa ainakin. Muutenkin on paljon hankalampaa kääntyillä öisin ja nyt teen sitä vielä useammin. Uskoisin herääväni kääntyessäni lähes aina (varmahan en voi olla, jos olenkin jonkun käännöksen nukkunut ) Ja usein kääntyessäni huomaan, että on mentävä vessaan... Mutta tosiaan, mulla noi liitoskivut, mikäli ne nyt on niitä, tuntuu nimen omaan omituisena väsymisenä, puutumisena, särkemisenä tai juilimisena, kun olen paikoillani. Asentoa siis pitää vaihtaa usein ja istumatyössä pitää pikku breikkejä. Ja kipu on siis ainoastaan tuossa lantion alueelle, joten kai ne niitä sitten on Fourth gift kun puhuit noista sukkapuikkokivuista, luulen, että olen myös niitä tuntenut melko alusta lähtien. Aaltomaisia pieniä sukkapuikkopistoja, ei niinkään kivuliaita, mutta hämentäviä

Kerpele, mielestäni kirjoitit tosi hyvin noista ruokasuosituksista ja varsinkin siitä, ettei aina viitsisi olla sanomassa sitä "en mä voi kun..." Uskoisin, että ollaan kaikki melko kyllästyneitä siihen fraasiin, että raskaus ei ole sairaus. Eihän se olekaan! Mutta kyllä se ainakin mun elämää on "rajoittanut" jonkun verran. Enemmän, kuin olisin odottanut, mutta toisaalta väliäkö sillä? Itseäni on harmittanut se, että päätin jo hyvissä ajoin, etten kärsi ns. raskausvammasta, mutta hiukan toisin on käynyt. Tuntuu, että liian monesta asiasta tulee valitettua tai liian moni asia jää kokonaan tekemättä, koska oma olo on välillä mitä on. Vielä kun siihen lisätään neuvolan suositukset päälle, niin soppa on valmis :ashamed: Älkää ymmärtäkö väärin, nautin silti raskaudesta, mutta välillä vaan tulee niin hyödytön olo, kun tuntuu ettei pysty oikein mihinkään. Oma kehonkuva on parempi kuin ennen, vaikka painoa onkin tullut jo ihan riittävästi...toisaalta ihan tyhmät asiat, säärikarvojen ajelu ja varpaankynsien leikkaaminen saa mut puuskuttamaan niin mahdottomasti, että kohta on ihan oikeesti turvauduttava niissäkin miehen apuun... ja mä niin kovasti olin suunnitellut, etten kuulu siihen porukkaan, joka "ei voi, kun olen raskaana..."

Ja sanottakoon, että vaikka huolehtija olenkin, niin pääsääntöisesti löydän kaikista asioista parhaat puolet ja ajattelen elämän positiivisesti ja niin tämän raskaudenkin. Pelkään vaan, että mun raskauteni alkaa käydä raskaaksi muille, vaikka kuinka koittaisin rajoittaa... Saikohan kukaan kiinni mun ajatustani, kun en oo varma sainko itekkään

Niin ja juhannus oli ja meni mökillä ja verrattuna viime vuoteen aivan älyttömän rauhallisesti. Se oli oikeestaan melko miellyttävä yllätys Ite kun ei jaksa koko yötä kukkua, niin olipa onni, että seurueessa oli myös yksi reilun vuoden ikäinen napero pitämässä meijät vanhukset varpaillaan ja vahtimassa, että kukaan ei nuku aamulla yli klo 7 eikä jaksa valvoa illalla yli klo 11

sisunen ja seve 21+5

 

Ruokarajoituksista: On niitä ruokarajoituksia raskaanaolevilla myös muualla. Olin jonkin aika sitten työmatkalla Italiassa ja siellä rajoituksia on vielä enemmän kuin Suomessa. Mm. raaka liha, raaka kala, tuoreet vihannekset ja marjat jne. Eli kaiken pitää olla keitettyä ja salaattia saa syödä vain jos se on kunnolla pullovedellä pesty. Kummastelivat sitten minua (siis isäntäväki) kun söin mm. Parman kinkkua vaikka olenkin raskaana. Yritän kyllä välttää listeriaa mutta esim. juhannuksena en jotenkin yhtään asiaa ajatellut ja söin tyytyväisenä silliä. Nyt harmittaa. Siitä listeriasta kun voi olla lapselle ihan oikeasti haittaa.

Vihlonta: Ai onko se vihlonta nyt sitä liitoskipua? Viimeksikin alkoi tässä vaiheessa. Alavatsaa vihloo ja tulee sellaisia sukkapuikko-vihlaisuja aina välillä. Lisäksi sellaisia repäisykipuja taasen kun liikkuu liian nopsaan eikä maha ehdi mukaan

Vakuutuksista: Joko olette hakeneet? Mä en varmaan taaskana saa eteisistukan takia. Siksipä se pitäisi hakea ennen rakenneultraa.. Kokemuksia eri vakuutusyhtiöistä?

Allergioista: Jos joskus kaipaatte vertaistukea lapsen vaikeiden allergioiden vuoksi, suosittelen www. histamiini.com-sivuja.

Lumineiti: Jos jaksat, käypä kertomassa sivuilla kokemuksistasi.

HilmaVilma 20+6

 

Ruokarajoituksista Mä oon vältelly niitä listattuja ruokia, mut mulle sanottiin esimerkiksi aurajuustosta, et kyl sitäkin syödä saa kohtuudella, kunhan on suomalaista ja käytetty pästöroitua maitoa. Joten oon kyl aurajuustoakin joskus syöny.

Liikkeet tosiaan tuntuu joka päivä vaan paremmin ja paremmin. ja enemmän! On kyl ihanaa, vaikka kauhulla odotan sit loppuvaiheen potkuja..ehkei enää sillon oo niin ihania!

Rintojen vihlonta? Mulla ollu pari päivää ny sellasta ihmeellistä vihlontaa rinnoissa..onko normaalia? Kai siä jotain muutoksia käydään taas läpi, niin johtuneeko siitä..

Stressi..pelkään, että stressi vaikuttaa! Lähinnä pelkään, et lapsesta tulee mun stressaamisen takia itkuinen vauva, joka ei nuku kunnolla..en tiedä onko asia näin! mutta töissä tosiaan ihan hirveetä välillä ja tuntuu, ettei jaksais..haluaisin vaan olla rennosti ja stressaamatta ihan vaan vauvan takia..ja siis eilen olin pomon luona käymässä ja se alkoi valittaa kun kyseenalaistan kuulemma asioita, vaikken oo sille ees puhunut asioista aiemmin..ja siis mähän olin vaan kysynyt, että onko ens viikon neuvola mulla palkallinen ja et ei kai käytäntö muutu mun kohdalla, kun se on aiemmin täällä raskaana olevilla ollut niin, että neuvolakäyntiä ei vähennetä palkasta. Olin siis just kuullu työkavereilta, et meillä muuten on kaikki lääkärikäynnit palkattomia ja ennen on kyl saanu käydä lääkärillä ilman, et sitä on vähennetty palkasta. Joten siks kysyin sit asiasta. Pomo sit heti sano, et voishan sekin alkaa kyseenalaistaan mun sairaslomia, kun oon joutunu oleen niin paljon pois, mut on kuulemma aatellu, et ne johtuu raskaudesta. Ja kun lähdin pois sen "puhuttelusta", niin se sano vaan, et koita nyt pysyä töissä. Ja se todellakin oli ihan pelkkää vittuilua. Meidän pomo on kaikkee muuta kun fiksu ja kiva. Kukaan täällä ei tykkää siitä. Mut joo. Ihan kun mun tarttis olla töissä kipeenä. Siltä se sen kommentti kuulosti. Ja myös vihjailua siitä, että olisin ollut aiemmin sairaslomalla syyttä suotta. Hah..pisti niin taas vituttaan..mut eipä tästä enempää..meillä töissä on vaikeeta! Siis kaikki asiat!

Nellielli ja pötkö 21+2

 

Pikaisesti: Eilen rakenneultrassa saatiin tyttölupaus:heart: eli kolmas tyttö tulossa meille...=) Masuasukilla kaikki hyvin ja painoarvio 360g.
Nyt osaa lähteä hommaamaan vauvan vaatteita kun vanhemmilta tytöiltä kaikki pieneksi jääneet jo hävitetty...


nami&tytsy 20+3

 

Omaa napaa nyt tälle päivälle. Kissa oli eilen sitten löytynyt. Oli vaatekaappiin mennyt piiloon. Siellä sitten lymynnyt vuorokauden, eilen siis pikkuveli sieltä sen löyti. No, onneksi on tallessa. Tekis mieli lähteä hakemaan se jo nyt sieltä pois, mutta matkaa kuitenkin se 100km. Ja lauantaina ollaan siitä ohi menossa kuitenkin. Toki sitä pääsis bussillakin ilmaiseksi sinne ja takas (jotain etuja ees tuosta työpaikasta) mut kesällä sinne kulkee vaan pikavuoroja, ja sellaista pysäkkiä ei ihan siinä kohdin ole. Tuttu kuski varmaan jättäis siinä tavan pysäkilläkin, mut takas päin ei sit tiedä, ja kun äitikin pitkää päivää tekee töissä, niin ei se ehdi varmaan sinne pikavuoropysäkille kuskaamaan.

Pientä räkätautia tässä koittaa tulla, varmaan siitä kun siellä sateessa sitä kissaa etsin. Illalla oli pakko ottaa sitten nenäsuihketta, että saa edes toisen puolen auki ja pystyy nukkumaan. Tuosta otrivinin käytöstäkin kun on lukenut kaikenlaista, jotkut sitä käyttää, joskus taas apteekit ei myy sitä edes raskaana oleville. Eipä tuosta mitään muita oireita kuitenkaan tullut, ainakaan vielä huomannut.

Rakenneultraan vielä kaksi viikkoa, sain aikaistettua sitä eilen sentään viikolla. Ens viikolla ois ollut vielä parempi, kun lomaakin on vielä, mutta kuulemma on sitten liian aikaista vielä. Näköjään eri paikkakunnilla vähän eri käytäntöjä. Kun yhdellä kaverilla on nyt samalla viikolla tuo ultra ja hän on viikon jäljessä minua raskaudessa. Eli siellä pääsee jo ultraan viikolla 19+. Minulla nyt tuo ultra on sitten viikoilla 20+5. Nyt vaan sitten pitää käydä töissä varaamassa molemmille sellainen vuoro, että päästään viimeistään klo 14, että ehditään sinne ultraan. Onneksi on nuo epäsäännölliset työajat ja tuokin varmaan onnistuu.

Tirppana83 & 18+3

 

Aurinkoista tiistaita!!
Rakenneultrassa käyty, sukupuolta ei kysytty (kun mä en halunnut), mutta kyllä siellä melko varmasti pippeli keikkui jalkojen välissä!!! :heart: Nyt harmittaa kun en kysynyt, kun ihan selvästi näkyi, ja silti se saattoi olla joku ihan muukin juttu ja nyt joudun sit olemaan kuitenkin epävarma vaikka tavallaan nyt poikaa odotankin.
Vauvelin koko vastasi noin viikon verran pienempää, mutta LA:a ei kuulemma muuteta ellei ero oo vähintään kahta viikkoa.
Kolmanteen neuvolaan aikaa melkein 3 viikkoa... Onneks liikkeet on vihdoin alkaneet tuntua päivittäin, niin ei tartte murehtia.
Mä en ota sen kummemmin kantaa näihin hysteriakeskusteluihin, mut oon niiden muutaman kanssa samaa mieltä siitä, että tällä palstalla on hieman ylimielistä besserwisser-kirjoittelua eräältä suunnalta. :$ Tietty kiva et haluaa antaa neuvoja ja vihjeitä, mut se oma mielipide ei oo absoluuttinen totuus. Netti on täynnä faktoja ja tietoa, mutta suurin osa tiedosta on valitettavasti vähän sinnepäin tai esim vain osa totuutta, ja sellasta ei kannata mun mielestä yleisenä totuutena ja tietona markkinoida eteenpäin. Mut nyt vaikenen tästä, en tahtois ite syyllistyä kansankynttilöintiin
sairauslomasta Onkos jollakulla kokemusta siitä, et kuin helposti loppuraskaudessa saa saikkua supisteluiden takia jos kohdunsuulla ei kuitenkaan näy muutoksia? Itelläni oli aiemmista raskauksista supistelua tosi paljon, kävelin esim noin 5 askelta ja tauko -tahdilla sen takia. Mut en ollut tuolloin töissä, niin en siis saikkuakaan tarvinnut.
Nyt valmistautumaan töihin... Vielä/enää pari viikkoa lomaan! Voidaan hyvin :flower:
Kasvimaa 20+2

 

Mä voisin vaan nukkua nukkua nukkua! Siis mä vasta heräsin! :O Ja oikeasti piti repiä itsensä sängystä ylös, vieläkin ois unta riittänyt. Milloin se energinen keskiraskaus alkaa?!

sisusen teksti oli kuin omalta näppikseltäni Mäkin ajattelin ennen raskautta, että musta ei ainakaan tule sellainen joka vaan nyhjöttää elämästä sivussa vaan sen takia kun on raskaana. Että päinvastoin, menen ja teen kaikkea maha pystyssä suurella ylpeydellä. Mutta ainakin mun kohdalla asiat ei sitten menneetkään kuin Strömsöössä.. aluksi kärsin hyperemesiksestä viikolle 16+ asti (ja toisinaan vieläkin tulee pahoinvointiaaltoja), sitten tuli se seulakärähdyssotku jonka selvittelyn aikana olin ihan invalidi tekemään juurikaan mitään, sitten todettiin raskausdiabetes (joka ei hirveästi elämää rajoita, muuta kuin että todellakin pitää syödä 1-2h välein). Ja nyt on nämä kasvukipuiluun liittyvät vaivat riesana. Oon välillä kuin satavuotias mummo vaivoineni! En ollut ollenkaan tajunnut varautua siihen, mitä kaikkia kompastuskiviä sitä voikaan tulla vastaan! suunnitelmat muuttuu ja sillai... Ja älkää käsittäkö väärin, minäkin kyllä pääsääntöisesti nautin raskaana olemisesta ja tämä tuleva lapsi on hartaasti odotettu ja toivottu. Mut mielestäni on myös ihan ok ja tervettä todeta, että eihän tämä raskaana olo aina ole mitään herkkua.. päinvastoin. Jollekulle toiselle raskaus voi olla sitä elämän parasta aikaa, toiselle ei, ja kumpikin on ihan ok.
Ihan uudenlaista lempeyttä sitä on itseään kohtaan tässä ollut pakko oppia. Ja huumorilla täällääkin hyvin pitkälle pötkitään Mä kyllä oletan, että kun mulla on ollut nyt raskauden aikana niin pal kauhiast tätä vaivaa ja vastusta, että vauva-aika tulemaan olemaan suorastaan sikamaisen helppo!

nellielli, sun pomoshan on ihan hirveä k-pää! Ihan tuli surku sun puolesta, kun olet joutunut tuollaista kestämään. Ei mikään ihme, että olet ollut stressaantunut. Tuollainen käytös ei tulisi meillä kuuloonkaan. Jotenkin kalskahtaa suorastaan laittomalta tuollainen työntekijän aiempien sairauslomien kyseenalaistaminen. Ammattiyhdistykseltä saa varmasti luotettavaa tietoa tuosta neuvolan/lääkärin palkallisuudesta/palkattomuudesta (jos kuulut sellaiseen?). Tai vähintäänkin voisit kertoa hänelle, miten olet tuollaiset epäilykset kokenut jne. Toisaalta, jos on täys k-pää niin turhaahan se keskusteleminenkin on Huh huh, mikä tilanne!

Rakenneultrasta, siis apua, kaikki tuntuu odottavan sitä kuin kuuta nousevaa innoissaan... mua vaan hirvittää ja pelottaa. Näin jo viime yönä painajaistakin siitä. Siinä unessa ei ultrattukaan vauvaa vaan otettiin minusta alastonkuvia... hmm? Aika laimea painajainen..

aurinkoista päivänjatkoa!

Anukkio ja Poika 18+4

 

Heh, hauska uni! Älä murehdi!!

 

Heipsis kaikille!!!

Pakko oli tulla hehkuttamaan mun uutista: rakenneultrassa kaikki erinomaisen hyvin! Pikkuinen vastasi viikkoja, ja painoakin oli huimat 355g :heart:. Sukupuolta kysyttiin, ja ultraajan mukaan ois mahdollisesti tyttö tulossa. Tai ei ainakaan kuulemma vehkeet vilkkunu (toisin kuin miun edellisissä raskauksissa...). Jotenkin on vaan niin pirun helpottunut olo, kun kaikki oli hyvin <3

Pakko mennä...anteeksi omanapaisuus...Kiirettä vaan piisaa, ku meille syntyi viime torstaina 4 pientä jackrussellinterrieriä, jotka ovat aivan valloittavan ihania :heart:

SaNi ja pikkurinsessa? 20+4