Huomentaa!
Liikkeitä odotellessa, vieläkään ei mitään säännöllistä/tunnistettavaa, välillä kuplii tai oikeen sattuukin kuin sisältäpäin tökkittäis, mutta en tiedä onko vaan omaa suolistoa vai oisko se hän? Dopleriin onneksi kuuluu viuhunta jos ihan häpyluuhun painaa niin alapuolelta, istukka on edessä että ei varmaan tunnu liikkeet vielä piiiitkään aikaan kai sitten.. :kieh:
Rakenneultra ois vasta 4.7 eli 3,5 vko vielä, tuntuu että sinne on niin pitkä aika! Ens viikolla olis vielä neuvolakin ennen sitä.. en tiedä mitä sielläkin tehdään, viime reissu tuntui aika turhalta, paitsi onneksi lääkärillä käydessä ultrattiin vähän niin näin pienen taas..
Sukupuolesta? Tietysti on aivan se ja sama kumpi sieltä tulee kunhan on terve, mutta huomaan silti haluavani erityisesti poikaa! Mitä enemmän ajattelen ja odotan koko rakenneultraa niin sitä enemmän haluan juuri pojan, ja pelkään että petyn pahemman kerran jos siellä onkin tyttö.. Mies haluaisi ennemmin tytön mutta aina sanoo että se nyt on aivan sama.. Itsestä tuntuu että ei ole, vaikka tietysti on.. Tajuaakohan kukaan mitä tarkoitan? Mietin jo kaikennäköisiä punasipulitestejä tai muita pitäiskö suorittaa kotona, mutta kaikki nuo tuntuu niin humpuukilta. Mun tuurilla tyyppi on sitten sitä mieltä rakenneultrassa että äiti ei saa edes tietää nännännää
Toisenlaiset himot. Oon tullut hulluksi näiden suhteen, mutta tutkin että aikalailla normaalia näytti olevan. Mies on ihan ihmeissään mun kyltymättömyydestä (kuulemma silti haluista aivan mielissään) ajatukset käy makkarissa tasaiseen ja joskus tuntuu että jaksaako odottaa edes miestä kotia kun on nytkin 8 pvä työputkessa yli 40 h/vko ollut töissä ja minä kärvistelen tuntemuksien kanssa kotona. Hyvä vaan, toivottavasti näistä haluista jää jotain jäljelle raskauden jälkeenkin
Väsymys. Ei ole keskiraskauteen astuminen tosiaan vähentänyt vaan mun mielestä väsymys on jopa lisääntynyt, en tosiaankaan jaksaisi edes olla töissä joten onni onnettomuudessa kun jouduin jäämään kotia. Tuntuu ihmeelliseltä että herään ja syön ja syön vähän lisää ettei nälkä päivällä yllätä. Sitten lähden jonnekkin esim kylään, ja jo parin tunnin päästä keskipäivän aikoihin nuokun missä ikinä olenkaan, olen supernälkäinen ja on pakko lähteä kotia nukkumaan. Parhaassa tapauksessa herään päiväunilta vasta 18:30 hakemaan miehen töistä - tietää jo kuudelta soitella mua hereille, ja kun illalla kello on 22 oon ihan valmis yöunille.
Tuntuu että oon ihan halvaantunut, ei voi tehdä mitään kun keho vaatii unta aivan järjettömät määrät, ruokaakin pitäisi varata mukaan kyläreissulle, kun en voi mitään valmisruokia tai kahvilasta napata matkalla allergioiden takia mitään naposteltavaa... :headwall:
Mietin vaan että miten sitä sitten jaksaa kun kakkosta alkais odotteleen hypoteettisesti.. nuo koirat on niin laiskoja että nukkuvat mun kanssa vaan homeisina niinkuin minäkin, mutta pieni lapsi vaatii jo niin paljon huomioimista että en tiedä kuinka sitten jaksaa.. nyt ei tarvi edes tehdä mitään kotihommia, mies on huomannu kuinka väsynyt olen niin ei onneksi syyllistä jos tiskit seisoo, vaan sitten se oiskin eri asia... :ashamed:
----> Aamupalalle mars!
Lumineiti ja Uubo 16+5