Huomenta!
Huomenna on se päivä, rakenneultra. On kyllä alkanut jännittämään, ikinä ei niissä ole mitään poikkeavaa ollut. Nyt kun tämä raskaus ei ole mennyt ihan samalla kaavalla kuin muut, ei edes alkanut normisti, on alkanut pelottamaan, mitä sieltä löytyy.
synnytyksistä Joo, samaa mieltä edellisten jo aikaisemmin synnyttäneiden kanssa. Ei kannata liikaa suunnitella etukäteen, koska ei voi tietää mitä tapahtuu ja miten itse niihin tilanteisiin reagoi. Synnytystarinoita ei todellakaan kannata lukea. Niistä kun kerrotaan yleensä vain ne kauhuversiot. Helpot synnytykset saattaisi olla liian tylsää luettavaa
Nuo amerikkalaiset synnytysohjelmat ovat ehkä vähän siloiteltuja, mutta kyllä niissäkin vinha perä on. Ei siinä synnytyksessä välttämättä tarvitse eikä kannatakaan huutaa. Käyttää senkin huutovoiman ponnnistamiseen. Epiduraali on yleensä niin tehokas, että ei tarvitse voihkia ja ähistä tai muutakaan. Supistukset tuntuvat vain paineentunteena takapuolessa.
Yhden neuvon antoi mulle kätilö eräässä synnytyksessä. Jos on ajatellut kivunlievitystä käyttää (lähinnä epiduraali), niin se kannattaa ottaa kyllä heti kun siihen on mahdollisuus. Eli synnytys on selvästi käynnissä ja etenee. Ihan turhaa on ensin kärvistellä tuntikausia, josko pärjäisi ja sitten viime minuuteilla pyytä sitä, kun sitten voi olla jo liian myöhäistä.
Ja tätä ohjetta noudatettiin hieman mukaillen viime synnytyksessä. Ensin laitettiin epiduraali ja sitten käynnistettiin synnytys kalvojen puhkaisulla. Mulla on ollut niin nopeita nuo viimeiset synnytykset (1,5-2h), varmistettin, että ehdin sen saada. Kaksi nopeaa synnytystä on takana ilman kivunlievitystä, mutta ajattelin päästä helpommalla ja vain maata siinä sängyllä epiduraalin voimin.
Ja eikä siinä vielä kaikki. Viimeksi synnytykseen tuli mukaan lääkäriopiskelija, jonka opintoihin kuuluu muutaman synnytyksen seuraaminen. Minut valittiin kuulemma siksi, että on mahdollisuus hänelle nähdä koko synnytys alusta loppuun juuri nopeuden takia. Ei sitten luotu yhtään paineita minun suuntaan
Yhtä minä olen jäänyt kaipaamaan. Mulla kun nuo kohtukuoleman jälkeiset synnytykset käynnistetään hieman etuajassa, niin ei pääse jännittämään sitä synnytyksen alkamista. Sitä odotusta, josko nyt supistaisi niin, että lähtisi käyntiin? Joko ensiyönä tulee lähtö jne? Täällä lähdetään synnyttämään kalenterista päivä katsoen ja kellosta vielä saapumisaika sairaalaan.
Uskon, että luonto on aika tehokkaasti hoitanut tuon synnytyspelon karkoittamisen. Loppuajasta aika moni on valmis vaikka mihin, että vauva syntyisi. Olo on tukala ja lopulta alkaa vain odottamaan, että jotain tapahtuisi. Jännitys on ihan luonnollista mutta ei kannata liikaa stressata.
Kaikki
sairaalatavarat on mahtuneet pieneen Marimekon olkalaukkuun. Ei siellä paljon sitä tavaraa tarvitse. Aika menee syömiseen, syöttämiseen, nukkumiseen ja vauvan tuijotteluun. Joskus olen jonkun lehden kahviosta hakenut. Vauvan tavarat mies on tuonut sitten kun kotiin on lähdetty.
tutti Oman olen pakannut aina varuiksi mukaan, mutta ainakin Naistenklinikalla saa tutin sairaalasta jos haluaa. Kättäri on tiukempi paikka, sieltä ei välttämättä tuttia saa. Lisämaitoakin joutui aikoinaan kerjäämään (jopa sokerivauvalle), kauhea tunne. Naistenklinikalla senkin suhteen helpompaa. Onneksi aikoinaan vaihdoin sairaalaa, kuusi kertaa Kättärillä riitti.
perhevalmennus Yhden kerran olen ollut kun esikoista odotin. Se oli 90-luvun puolivälissä. Se kerta riitti. Oli ainakin silloin ihan höpöhöpöä. Kerran olen ollut sitten mukana niin, että odottajat saivat kysellä kaikenlaista aikaisemmin synnyttäneeltä. Silloin olin neljä lasta saanut.
Lumineiti Mulla nuo rintakumit ovat olleet sellaisia kirkkaita, eikös ne silloin ole silikonia? Onko luonnonkumi sellainen ruskea, ainakin tuttipullontuteissa?
Scala ja Eikka 19+5