MARRASKUUN 2012 masuasukit <3 *kesäkuussa*

huomenet

sairaalaan mukaan joo, eipä ole itekään tullut kaikkea otettua mukaan mitä listassa on. meikit kyllä raahannut joka kerta, mutta kertaakaan en ole meikannut. paitsi kohtutulehduksesta kun pääsin kotiin niin silloin.
mä olen aikani viettänyt vaan vauvan kanssa päivät, ja nukkunut sen ajan kun vauva nukkuu, tai syönyt, ollut puhelimessa.... edes läppäriä ei viimeksi tullut kaivattua...

jatkan pian

 

noniin.... kotiutumisen suhteen meillä on niin, et en halua ainuttakaan ylimääräistä ihmistä siihen hetkeen kun kotiin tulen. vain mies ja lapset. sitten kun lupa annetaan niin muutkin saa tulla, ennen ei. haluan pitää rauhallisena myös vauvan takia ettei väki ole heti meluamassa ympärillä ja lääppimässä toista. ja muutenkin se on niin väsyttävä reissu tavallaan, että kotiutuminen on saatava mun ainakin tehdä rauhassa.
kyllä sitä sitten ehtii vieraita ottaa vastaan kun pari päivää sulattelee kotona olemista.
mutta tämänkin suhteen ihmiset on erilaisia. toiset jaksaa vieraita samantien, toiset vasta viikkojen päästä
se riippuu myös niin omasta voinnista.

rintakumi se on joo hyvä olla mukana sairaalassa! saattaa osastoltakin lainaan saada, mutta helpottaa kovasti..

hiilarit pois niin silleen kun ite on elänyt neljän kuukauden ajan, on ero valtava!!! välillä syön perunaa tai makaronia, mutta ei enää kuin ehkä kerran viikkoon. liekö tämä sitten syynä myös siihen et tässä raskaudessa painoa ei ole tullut entiseen malliin... kiva fiilis, saan nimittäin myydä eteenpäin mamma-farkut , kahdet sellaiset mitkä oli ihan piukeat edellisessä odotuksessa, ovat kokoa 44. ja nyt menee hame päälle kokoa 40. mä olen niiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiin tyytyväinen

sairaalaan vaatteet niin siis saisihan siellä omiaankin käyttää, mutta kyllä se jotenkin on niin hällä väli-fiilis sillä hetkellä vaatetuksen suhteen, täysin menee osaston kamalat yöpaidat ja pyjamat, verkkoalushousutkin... eipä ne kivoja ole, mutta ei ole ne valtavat siteetkään, mutta jotenkin siihen vaan menee et ei välitä, vauva antaa mieleen niin paljon asioita, että joku vaate-asia on oikeasti niin merkityksetön...
jo se kun pääsee siellä suihkuun ekan kerran, tekee niin ihmiseksi ja se kun saa oman perheen kylään mulle mies leipoi itse suklaakeksejä, ja toi niitä tullessaan :heart: hoitajatkin oli kateudesta soikeita että tuollainen mies, mistä noita saa hhahaha, se onkin mun
olihan se kivaa, ja nykyään osastolla onkin tiukkaa, enää sinne pääsee vain isä. ei edes sisarukset. ja onneks ei kukaan muu. mä sanoin jo valmiiksi et sinne en sitten ainuttakaan vierasta halua oman perheen lisäksi. ei niin kiire voi olla kattomaan vauvaa, ettenkö saisi olla yhtään hetkeä rauhassa... moni kaverikin ois halunnut tulla, mutta mä en vaan tykkää et siellä kun et tiedä yhtään missä voinnissa on, lamppaa väkeä kuin marketissa.... kiitos ei kaikki onneksi ymmärsi, ja malttoivat odottaa et pääsivät kotiin sitten tulokasta tihrustamaan

sataa .... se tarkoittaa siivouspäivää

 

hei! Sairaalakassista eli esikoisen kanssa pakkasin mukaan kestovaipan kotiintuloa varten. Todellisuudessa ne olivat sopivia ensimmäisen kerran vasta, kun vauva oli noin 5kk täysimetetty rasvaisella äidinmaidollani ja koko vauvalla sen mukainen! Niitä kestiksiäkin on erilaisia mutta noi valmiina ostetut fleecekestikset ei oikein sopineet. Harsot ja pienet villahousut varmaan olisi sopineet paremmin. No vaihdellen käytettiin kestiksiä ja kerttisvaippoja. Ja nyt ollaan siirrytty pelkkiin kerttiksiin... - Tutista varsinkin ensisynnyttäjille neuvoisin, että opetelkaan ensin kunnolla imettämään ja vasta sitten antakaa tutti. Eli noin 2-3 viikkoa synnytyksestä. Voin sanoa, että imetyksessä on omat vaikeutensa, eikä se aina mene niin kuin elokuvissa. Vauva voi toden totta oppia väärän imemisotteen, jos tottuu tuttiotteeseen heti. Ja nännit menevät rikki alussa oli ote sitten oikea tai väärä. Iholla kestää vain aikaa tottua tuohon pikku imijään. Lansinoh-rasvalla nännit paranee viikossa, jos ote oikea. Kumisaapas 18+3

 

tutista pakko kommentoida tutin puolesta vielä sen verran, että ystäväni synnytti esikoisen, ei tiennyt ettei sairaalassa anneta tuttia.
käskettiin imettämään ja imettämään ja imettämään, vauva huusi ensimmäiset kolme vuorokautta putkeen, koska imun tarve oli kova eikä rauhoittavaa tuttia saanut. alku oli elämälle kaoottinen ja masentava, tuoreet vanhemmat aivan paniikissa mikä on vikana. maito ei noussut kunnolla, kun kroppa löi stressin päälle. vauvaa ei saatu rauhoittumaan, kuin vasta kotona, kun antoivat tutin. imetys onnistui osin imettämällä ja koska niin runsaasti tuli niin pumppasi loput. äiti masentui koska sairaalassa olo laukaisi niin kovan stressin.
jos tutti olisi ollut mukana, äidin olokin olisi ollut helpompi, saati vauva raukkaa kun huudatettiin turhan takia. eikä lisämaitoa annettu kun sitkeästi imetyttivät kolmekin tuntia putkeen huutavaa vauvaa.

koska ei se automaattisesti ole niin että tutin antamalla ei opi imemään. ite oon antanut tutin vain rauhoittumiseksi, kun on nukahtanut niin otan vastasyntyneeltä tutin pois. ja imuote oli aivan oikea, sairaalassa sen katsoi moni hoitaja, tutista ei siis ainakaan meidän tapauksissa ole ollut haittaa. se niin riippuu jokaisesta omalla kohdalla, ja onhan vauvatkin omia persooniaan tavoissaan ja imun tarpeissaan

 

Huomenta!
Sairaalakassi
Ekan kanssa tuli otettua aivan liikaa kaikkea krääsää mukaan, millä ei siis tehny yhtikäs mitään. Sitten toisen kanssa otin vain pesuaineet + harja ja ponnari + hammasharja ja tahna, vaatteet kotii varten ja kännykän laturin. Ja jos jotain oikein kaipasi ni mies sai hyvin kotoonta sitte tuotua. Ja mies toi vauvan istuimen ku kotii haki meidät. Ite en jaksannu kummallakaan kerralla lukea mitään kirjoja tai tehä ristikoita ku vauvan nukkuessa halus itekin nukkua tai sit vaan tuijottaa sitä pientä ihmettä :heart:

Liikkeet
Mul oli toka neuvola käynti viikol 16+2 ja silloin oon omast mielest viimeks tuntennu liikkeitä, ku sydänääniä kuunneltiin ni tuntu selväst ku potkutteli, mutta sen jälkeen ei mitään ja nyt ku hölmö olin ja piti sitte mennä lukee jotaa keskustelupalstaa missä lapsi oli kuollut kohtuun puolenvälin tienoilla ni kaamee pelko perseessä ihan kokoajan. Nyt ku ois se oma laite millä pystyis kuunteelee. Neuvolas kyl sano mulle silloin ettei viikol 16 voi mitenkää viel tuntee liikkeitä mut se onkii joku ihan uus. Ehkä mä sen reilun viikon jaksan oottaa sinne ultraan. Ei pitäs mennä lukemaan noit kauhutarinoita.

Päänsärky
Aika kivasti tässäkin raskaudessa päänsärkyä pukkaa miltei päivittäin. Samalla lailla ku aikasemmissakin. On kyllä niin ärsyttävä riesa, ku oikee rupee oksettamaan jos ei pääse lepäilemään ku mies on töissä ja ite pitää lapsia kattoo. Viimeraskaudessa jouduin loppuvaiheessa mennä illal myöhään sairaalaan aivan järkyn päänsäryn takia. Sain jotain vahvempaa lääkettä ja nukahin heti, joutu vaan jäämään sinne yöks tarkkailuun. Miten must tuntuu, että ei tälläkään kertaa päästä yhtään sen helpommalla.

Mut jos vaikka aamupuuron tekoon taas lähtis ja kuppi kahvia niin varmasti mielikin vähän kirkastuu vaikka aika sateiselta näyttää ilma, ihan kiva kyl välillä ku ei tartte kuumuudesta kiukutella mä en tykkää kesästä en sitte yhtää, ärsyttää ku hiki valuu vaikkei tee mitää ja kaikki ötökät siis mul on niin kammo jo pelkkiin muurahaisiin, onneks täs kämpäs niit ei oo vielä näkynny. Ikkunatkii joutuu pitää kiinni ku mies on töissä jos ampiainen lentää sisää ni joudun kauhun valtaan! Kaikki aina nauraa mun pelolle, mut minkäs teet, jokaisella omat heikkoutensa.

Mut nyt menoks

Niiskuneiti-87 ja murunen 19+2

 

niiskuneiti ja ampparikammo jos sisällä pörrää amppari, nappaa hiuslakkapullo, mee niin liki kun pääset ja suihkuta lakkaa täysillä pörriäiseen, sen siivet liimaantuu eikä pääse lentoon, mätkähtää lattialle tehottomana, jolloin voit vaikka sohvan heittää sen päälle et se kuolee "nimimerkillä amppareita karkuun kipittävä" oon testannu ja hyvin toimii, ne ei ehdi ees lentää itteä päin kun lakan saa suunnattua suoraan siipiin kokeiles

 

Huomenta!

Huhhuh, täällähän on valtavasti keskustelua sairaalakassista ja tutista. Enpä ole sellaisia vielä ehtinyt ja jaksanut ajatella. Varmaan jotain netin listaa käytän hyödyksi ja mietin sen mukaan, mitä pakkaan mukaan ja mitä jätän kotiin. Tutin pakkaan mukaan, JOS sitä jostain syystä tarvittaisiinkin. Eipä se kovin paljon tilaa kassissa vie =) Mutta en kyllä oo etukäteen ajatellut mistään tuttiasiasta stressiä ottaa, vaikka esikoinen onkin kyseessä. Kyllä sen sitten näkee, millainen vauva on, millaiset tarpeet jne. että tarviiko piankin tuttia vaiko ei juuri ollenkaan. Luotan maalaisjärkeen tässäkin asiassa. Fourth giftin esimerkki ystävän vauvasta kertoi juuri sen olennaisimman eli että vauvat ja tarpeet on erilaisia.

Rehkin eilen hiukan liikaa ulkona, kun istuttelin pensaita, tein kukkapenkkiä ja siinä yhteydessä tuli vissiin nosteltua liian painavia juttuja ja työnnettyä kottikärryjä ym. Illalla oli vatsassa tosi ikävä tunne - paineen tunnetta, hiukan sattuikin ja supisteli. Oli siis erilaista kuin aiemmin olleet harjoitussupistukset. Pelästyin tilannetta, mutta onneksi nyt on mennyt ohi. Ja vauva ainakin illalla nukkumaan mennessä vielä potki ja heitti kuperkeikkaa, joten eiköhän kaikki ole hyvin =) Pitänee vaan jatkossa olla hiukan varovaisempi. Ja jos vielä jatkuu vatsakivut ja supistukset, niin onneksi maanantaina on rakenneultra, niin kätilö voi varmaan tarkistaa tilanteen, ettei paikat oo pehmennyt tai mitään.

Sadepäivä - nyt voikin hyvällä omalla tunnolla ottaa rennosti koko päivän! Ikkunat odottaa pesijää, mutta eipä niihin vesisateella kannata tuhlata aikaa

idylli 20+3 :heart:

 

Sairaalakassiin esikoisen aikana mulla oli pakattuna vaikka mitä... nyt otan vaan hammasharjan, dödön, kotiutumisvaatteet (HUOM! Ei se mahan möllykkä synnytykseen katoa joten äitiysvaatteet edelleen päälle). Ne sairaalan vaatteet on ihan mukavia, eikä niitä tule ajatelleeksi sen jälkeen kun se vauva on sylissä. Sitten toivon pääseväni sairaalasta mahdollisimman nopsaan pois koska mä en tykännyt olla yhtään siellä. Esikoisen kanssa synnytin keskiviikkona ja lähdin pois perjantaina joten toivottavasti samaa rataa mentäisiin tämän uuden tulokkaan kanssa.

Rintakumeja en tarvinnut, mulla oli ihan loistava yökätilö joka opetti imuotetta vauvan kanssa eikä mun rinnat mennyt rikki ollenkaan. Se lasihnoh on kyllä parasta voidetta noihin rinnapäihin!

Liikunnasta sen verran että mä olen totaalisesti laiskistunut ... en ole liikkunut ollenkaan. Pitäisi saada itsestään niskasta kiinni ja alkaa liikkua! HUOH! No painoa ei ole tullut joten sen puolesta ihan ok, vaikka ihan normaalisti syönkin.

(.) Yhdeltä työkaverilta sain äitiysvaatteita ja niitä pitäsii sitten sovitella josko menisi päälle ja toiselta työkaverilta saan varmaan lisää =D...

ipna 19+2

 

Erika76: Ei oo ollut mitään muuta (ainakaan mun huomatakseni) oiretta kuin noi supistelut..

Mua kyllä alko mietityttää että onko toi streptokokki ollut jo edellisen raskauden aikana kun supisteluja kanssa tuli jo aika ajoissa, tosin kyllä ei näin ajoissa kait.. Ja aukesinkin aika ajoissa mitä muistelisin. Silloin se kuitattiin vaan tällä "ihan normaalia uudelleensynnyttäjällä" enkä sitten sen enempää lähtenyt edes mitään testejä vaatimaan.. Molemmat aiemmat lapset on silti syntyneet rv. 40+5 ja rv.40+1.

Sairaalakassi: Esikoisen kohdalla mulla tais olla meikeistä ja lukemisesta lähtien kaikkea mukana... hohhoi... Enkä mä loppujen lopuksi tarvinnut siellä oiekin mitään.. Kuopuksen kohdalla mulla ei siten ollut läheskään samaa repertuaaria tavaraa Se mitä tarvitsin oli ainakin shampoo ja hoitoaine - mulla oli niin pitkä tukka että se oli yksi iso rasta kun yritin siellä pestä sillä sairaalan omalla shampoolla, kuopuksen kohdalla tais olla niin että sekin oli ihan loppu kun mä sain kammettu itseni sinne suihkutilaan.. Siinä jamassa missä mä olin hb. 70 niin en kyllä toista kertaa lähtenyt yrittämään vaan yritin tiristää edes jotain niistä puteleista.. Ja lopputulos oli plusmiinusnolla.. Hiusharja oli kanssa tarpeellinen, ja kaikki herkut Imetysliivit/paita oli kanssa ihana, esikoisen kanssa en ollut muistanut ottaa ja kun se sairaalan paita hioi niitä rikkinäisiä nännejä niin yäk! :x

Lisämaidon antaminen on ollut niin nihkeetä molemmilla kerroilla että voisinpa seuraavalla kerralla ottaa ja pakata mukaan korvikepurkin. Tosin ei olla tällä kertaa menossa kättärille missä noi on tapahtuneet mutta.... Esikoinen pääsi kuivumaan kun mun rinnoista ei ihan oikeasti tullut mitään, aukileet painuivat sisään ja "onneksi" pääsi lastenosastolle tulehduksen takia yön yli hoitoon, siellä sitten oltiin kärttysiä että "taas ei haikaranpesässä ole annettu maitoa vaikka vauva kuivuu" silleen, kivaa.. Ja kuopuksen kohdalla kävi niin että mut vietiin leikkuriin suoraan siitä synnytyssalista ja mies jäi vauvan kanssa yksin pariksi tunniksi.. Vauva vaan itki ja mies oli yrittänyt kysyä että josko olis antaa vaikka vähän maitoa niin että pieni rauhoittuu niin ei oltu annettu.. Siellä se sitten kyynel silmässä odotti itkevän vauvan kanssa kun mut tuotiin, sille ei oltu edes kerrottu että mitä mulle tapahtuu, tai että ei ole mitään hätää.

Synnytyspelot on mulla nostaneet päätään.. Ei sillä, en haluaisi esimerkiksi sektiota koska se pelottaa vielä enemmän. Mutta just ton ison verenvuodon takia mikä oli edellisessä synnytyksessä, ja sitten se että osaanko ajoissa soittaa ambulanssin, sitten pelottaa että mitä jos en osaa ajoissa soittaa lanssia tai jos se ei ole täällä ajoissa ja syntyy taas lapsi jolla on napanuora kaulan ympärillä? Tai vihreää lapsivettä? Tai mitä jos synnytyksessä tuleekin jotain hermovaurioita alakertaan ja seksi ei enää ikinä tunnu miltään? Tai mitä jos repeänkin taas ja alakerta ei enää palaudukaan ikinä entiselleen? Jonkun hermovaurion mä sain reiteen edellisessä synnytyksessä ja mulla oli tosi pitkään ensin tunnoton kämmenen kokoinen alue vasemmassa reidessä, joka sitten muuttui sellaiseksi muurahaisten juoksentelualueeksi ja oli sitä tosi pitkään.. Sanoin lääkärillekin tosta mutta ei sille kuulemma mitään voinut tehdä.. Parantui siis lopulta kuitenkin.

En halua edes ajatella noita juttuja kun alkaa karmimaan.. Ajatus sektiosta on silti vielä pelottavampi koska haavat mulla paranee tosi huonosti ja pelkään verenvuotoa siinäkin... Kun tuntuu että pienikin haava vuotaa mulla tosi pitkään..

 

Sadepäivästä piti vielä sanoa... Oliskin niin ihanaa kun vois vaan ottaa rennosti, löllötellä, lueskella vaikka kirjaa jne. Mutta meillä on niin täysi tohina täällä päällä ollut jo useita tunteja että mun aivot repeää kohta... Varmaan lounaan jälkeen joudun pakkaamaan lapset kuravaatteisiin ja lähteä pihalle.. Pikku loma noista lapsista tekis kyllä välillä ihan hyvää. kraah. olen inissyt.

 

Niiskuneiti Mulla melkein samat ajatukset kuin sulla noissa liikeasioissa. Mä en kyllä mielestäni ole tuntenut liikkeitä vielä, no viikkoja 17+2. Taidan vielä ihan rauhassa niitä odotella vaikka päässä pyöriikin vaikka mitä. Neuvola on ensi tiistaina ja ainakin sitten kuunnellaan niitä sydänääniä. Ja parin viikon päästä ultra. Jos vielä raskaaksi tulen niin aion hankkia sen dopplerin, ellen sitten hanki sitä jo nyt. Esikoisen odotuksessa ei ollut tällaisia ajatuksia ja huolenaiheita yhtään.

Täällä Turun lähettyvillä satelee myös :kieh: No nurmikko ja istutukset tykkää.

 

Lisämaito Tyksissä lisämaitoa annettiin ihan reilusti eikä sitä tarvinnut koskaan pyytää vaan hoitajat sanoivat että tuovat hiukan lisää. Monesti poitsu oli ensin rinnalla ja kun itku jatkui niin antoivat lisämaitoa ensin hiukan ja sitten vielä tarvittaessa lisää. Poika joi innokkaasti ja hoitajatkin sanoivat että on hyvä ruokahalu. Tällätavoin jatkettiin sitten kotosallakin, ensin rinnalla ja sitten pullosta.

Synnytyspelot Olen koittanut olla miettimättä synnytystä ja katsomatta synnytysohjelmia, mutta...
Esikoisen synnytyksessä repesin pahasti ja nyt ajattelen että seuraavassakin repeän ja reilusti, että kaikki ne kohdat joihin on tikkejä laitettu niin repeävät. Ekassa synnytyksessä pelkäsin eniten epiduaalin laittamista, mutta ei se niin kamalaa ollutkaan, tosin pelkään sitä taas.

 

Lisämaito
Mulla ku on kahessa ekassa todettu RD ku paastoarvo oli raja-arvo ja nyt kolmannen kerran kävi taas sama juttu, niin automaattisesti vauvalle annetaan aina imetyksen jälkeen lisämaitoa, tulee äidiltä maitoa tai ei, ainakin KOKS:ssa. Mikä siin mun mielestä on tosi hyvä, koska nälkäänhän ne vauvat kuolee jos äidiltä ei heti maitoa rupee herumaan. Mul molemmis ainakin rupes maito tulemaan vasta ku kotii pääs. Eri sairaaloissa on vissii vähä erilainen käytäntö.

Synnytyskammo
Mul jäi esikoisen syntymän jälkee hirvee kammo ja sanoin mun miehelle etten enää koskaa halua lisää lapsia. Mul meni lapsivesi illalla ja saman tien lähettiin synnärille, vuorokausi kesti ennen ku supistukset alko tulla ja välil mut aina pistettiin käyrää ja niissä ne supistukset eivät näkynny. Oli ihan kauheet poltot ku osastolla olin ja itkin kivusta ja hoitaja sano mulle et sä vaan kuvittelet et ne on kivuliaampia ku oikeesti on! Olin sillee et mikä oikeus sul on tulla tollee sanoo ku et oo mun asemassa, no aikasa se katteli ja vei sit synnytyssalii ja sit tultii laittaa epiduraalii mut laitto sitte pahimman supistuksen aikana sen enkä varmaa ollu täysin paikallaa ni se meni ketuiks johonkii ihan väärään paikkaan. Ei auttannu sit monta tuntii ku kärvisteli niin supistuksii ni olin jo ihan paniikissa siinä eikä kätilö ehottannu mitään eri asentoja tai mitään mikä ois voinu auttaa ja oli kokoajan jossain toisessa paikassakin ni kelloa sai soittaa kokoajan. Onneks sit laitettii vielä se minispinaali ni se autto ja nukahin tunniks heti ja sit heräsinkin paineen tunteeseen ja olin jo täysin auki ja ponnistus meni 5 min eikä tuntun missään. Onneks toisella kerralla mul käynnistettiin ja heti ku tuli eka pahempi supistus sain minispinaalin ja tunti ni olinkii kokonaa jo auki eikä silloinkaa ponnistus tuntun missää ja 5 min se oli ohi, ja kaikki raskausmyrkytysoireet katos ku tuhkatuuleen ton toisen synnytyksen jälkeen, silloin ois voinu vaikka maratonjuoksulle lähteä. Onneks on kahden verran jo kokemusta ni kolmannessa tietää jo missä kohtaa tarttee sen kivun lievityksen.

Jaahas, se ois sit vissii välipala aika

Ihanaa ku välil saa vähäks aikaa istahtaa ja hengähtää, nytkin nuorempi nukkuu päikkäreillä ja vanhempi kattoo muumia

 

Täällä on tullut jo keskustelua synnytyksestä, ja sairaalakasseista ja muusta. Vaikka kohta puoliväli häämöttää, en jotenkin näin ensimmäisen lapsen kohdalla osaa ajatella edes niin pitkälle, kun juuri mitään raskaustuntemuksia mahan painamisen lisäksi ei oikein ole. En ajattele asiaa koko ajan, ja muutenkin suhteudun asiaan aika luontevasti ja maalaisjärjellä (ainakin vielä tässä vaiheessa). Mies tuo ne tavarat, joita en sairaalasta saa, jos kassiin ei ole muistunut jotain pakata mukaan.

Katsotaan mikä on fiilis loppuraskaudessa. Jotenkin ajattelen, että kaikki ovat selvinneet synnytyksestä tavalla tai toisella, synnytys on luonnollinen asia, kuten raskaana olokin. Olen myös kotoisin karjatilalta ja syntymät ovat normaali asia. Vielä en siis ole peikkoa tehnyt tästä asiasta, enemmän kiinnostaa elämä sen jälkeen. Mikään ei vielä pelota, luotan, että kaikki menee hyvin, ja jos ei mene, niin sitten elämä menee sen mukaan. Ymmärrän toki toisenlaiset tuntemuksetkin muilta, minä en osaa pelätä ehkä tuntematonta?

Aiotteko muuten osallistua perhevalmennuksiin, tai oliko aikaisempien lasten kohdalla valmennuksista hyötyä? Kaveripiirilläni on aika laaja kirjo erilaisia kokemuksia ja kunnat järjestävät valmennukset eri tavoin. Meillä pirkanmaan kunnassa on tarjolla syksyksi viisi tapaamista, jotka käsittelevät raskaana olevan naisen lihashuoltoa ja synnytyksen jälkeistä palautumista, hammashuoltoa, tukiasioita, parisuhdetta psykologin näkökulmasta ja synnytyssairaalaan tutustumista. Kuulostaa suurin osa ihan järkevältä, ja ekakertalaisina osallistutaan miehen kanssa kaikkiin mihin päästään. Mihinkään painajaismaisiin keskustelupiireihin ei täällä olla ilmeisesti ohjaamassa, kuten jossain muualla kaverille on tarjottu.

Ihanaa juhannuksen odotusta kaikille!

Nynaeve ja Pp 17+2

 

Nynaeve: Mä en ole aiempien kohdalla pelännyt ollenkaan synnytystä, vaikka esikoisenkin synnytys oli pitkä ja melko kivulias.. Eniten mua säikäytti ehkä tossa kuopuksen synnytyksessä juurikin se verenvuoto..

 

Perhevalmennuksesta esikoisen aikaan tuo oli kyllä niin turhake kuin voi vain olla... Tällä kertaa taidan jättää suosiolla väliin. En ees muista mitä siellä käytiin läpi mutta ei ainakaan mitään sellaista mitä en olisi jo tiennyt. Kaikki paikalla olijat olivat niin eri aikaan raskaanakin niin senkään puolesta ei ollut mitään hyötyä. Sairaalalla oli hyvä käydä tutustumassa niin tiesi minne pitää mennä jne, mutta sekin oli mun mielestä aivan liian pitkä käynti ja osa hommasta oli vähän turha. No tämä on vaan mun mielipide.

Synnytyksestä mulle ei jäänyt traumoja vaikka ei nyt kaiken taiteen sääntöjen mukaan mennytkään, mutta synnytyskertomukset jätän sitten synnytyksen jälkeiseen aikaan. Itsekään en halunnut ennen synnytystä pahemmin kuulla synnytyksestä, netistä saa yleensä lukea ne kauhukertomukset mutta suurin osa synnytyksistä on kuitenkin "helppoja" ja hyvin menneitä.

ipna 19+2

 

synnytys ja etukäteen miettiminen no ei kyllä kannata paljookaan ajatusta moiselle uhrata... jokainen kerta on omansa, ja etukäteen ei ole järkeä pelätä sitä mitä ei ole kokenut. jännää se on, siitä ei pääse millään mutta se hetki kun lähtee kotoa, se on niin täynnä odotusta siitä mikä on edessä, itse hiljennyn enkä juurikaan puhele....
Se tilanne on sitten kun on. Se vie mennessään. Aivan kuin vuoristorataan menis huvipuistossa, etukäteen alhaalta katsottuna ajattelee et tuonne minäkin, se on niin huisin jänskän oloista, mutta kun istuu penkkiin, turvakaaret loksahtaa kiinni.... siinä vain odotat koska se lähtee liikkeelle, vatsa täynnä perhosia, ei tiedä pelkääkö vai jännittääkö vai mitä...
ja poiskaan ei enää pääse....
lopputulos ratkaisee, ja saattaa tulla huono olokin, mutta kokemus voi olla niin ikimuistoinen ettei sitä enää jälkeenpäin mieti kuinka kovin vatsan pohjasta väänsi ja kuinka lujaa huusikaan

-mutta se kannattaa silti

voihan nyhjäke tätä päivää, niin on hämärää ja märkää... mä oon maalaillut meidän rempan keskellä seiniä... taapero on kipeänä ja vetelee uniaan .. nyt ois sit muka aikaa itekin nukkua mut missä se uni on? kai sitä vois vaikka päiväkahvit nykästä...

huomenna päästään huonekalu-ostoille, jeeeee

 

Oih, täällä oli tullut paljon tyttö- ja poikalupauksia poissaollessani, onnea kaikille ihan hirveesti :heart:

Kauheesti tullut tekstiä muutamassa päivässä

Tuteista on ollut puhetta, meidän esikoinen sai synnärillä ihan kätilön toimesta tutin suuhunsa, eikä se imemistä heikentänyt ollenkaan. Itse aattelen asian niin, että ihan turhaa vauvaa on itkettää jos siihen apua löytyy niinkin helpolla kuin tutti, mutta jos vauva pärjää ilmankin niin turhaa sitä suuhun on laittaa.

Synnytyksistä on keskusteltu, itselläni esikoisen synnytys oli kohtuullisen helppo, joten mitään pelkoja synnytyksen suhteen ei ole. En suunnittele synnytystä etukäteen, sillä asiat harvoin menee niin kuin suunnittelee.

Fourth gift sun hiilariton ruokavaliosi luo uskoa minuunkin, täytyy varmasti kokeilla tuota hiilareiden pois jättöä itsekkin

Inari & Juri Kakara 18+4

 

mistä tietää että pienin on kuumeessa ja nukkuu lähes koko ajan: -siitä et mulla on aikaa surffailla netissä

hiilariton ruokavalio sitä kannattaa kokeilla, mutta varovasti alotellen, koska jos liian runsaana alota kasviksien ja vihannesten lisäyksiä...
spagettiakin ja makaronia voi syödä kun ostaa täysjyvää/tummaa...

ja nyt kun grillaus-kausikin on parhaimmillaan, teen monesti nyyttejä: kukkakaalia, parsakaalia, paprikaa, kesäkurpitsaa, muutama feta-kuutio perään ja ruokalusikallinen voita, suolaa. Folioon kieputettuna grillissä noin 45 min. ja taivaalliset pöperöt

 

Merkkiä tähän väliin.

 

Sairaalakassia ja tuttia en ole vielä uskaltanut edes ajatella! Tuntuu, että te toiset paljon rohkeemmin suunnittelette jo sitä synnytystä, kun itse hermoilen tässä vielä rakenneultran kanssa :O Hienoa, kun joku sentään pystyy nauttimaan raskaudesta! Itellä tuntuu menevän välillä enemmän murehtimisen puolelle... :ashamed:

(.) mulla on pari päivää ollut ihan järkyttävän huono olo. Ensinnäkin ihan hirvee väsymys (joka siis oli tuttu alkuraskaudesta). Sen lisäksi tuntuu, että sydän hakkaa kohta rinnasta läpi ja verenpaine oli hiukan kohollaan sunnuntaina, huimausta, oksetusta, hapenpuutetta... kaiken kaikkiaan vaan tuntuu, ettei saa henkeä kunnolla ja kun yrittää hengitellä, niin sitten alkaa huimaamaan ja tulee entistä huonompi olo. Ja tää jatkuva kuumuuden tunne. Kaiken kruunas se, etten lauantain jälkeen enää oo tuntenut liikkeitä... Koitin kovasti rauhotella itteeni, et kaikki on kunnossa, että ehkä alhanen hemoglobiini selittäis nää oireilut (siis ihan raskauden lisäksi ) Tänä aamuna otin itteeni niskasta kiinni ja kävin mittauttamassa arvon ja se oli 120, laskenut kyllä, mutta ei kuitenkin mitenkään hurjan alhaalla. Joten iltapäivällä en enää huoleltani voinut muuta kun soittaa neuvolaan ja sinne nlan täti sitten pyysikin tulla käymään kuuntelemaan sydänäänet. Aivan valtava helpotus, kun äänet kuulu heti, selvinä ja rytmisinä. Eli vauvan kannalta kaikki aivan mainiosti, vaikka äiti hiukan huonosti voikin Tän mä nyt koitan muistaa, että vaikka itellä olis kehno olo, niin vauva todennäköisesti voi aivan mainiosti =) Parasta oli vielä se, että olin pikkasen häpeissäni, kun sillain neuvolaan tuppasin ja "turhasta" huolehdin, mutta siellä vakuuttivat, että tein ihan oikein, että mikään käynti ei ole turha, jos se äidin oloa helpottaa :heart:

Muistakaa te muutkin noiden liikkeiden ja niiden puuttumisten ja huonojen olojen kanssa painijat, että pahinta mitä voi tehdä on jäädä yksin kotiin murehtimaan onko kaikki kunnossa. Kyllä sinne neuvolaan voi näköjään ihan oikeasti soittaa ja pyytää ylimääräistä käyntiä. Ite soitin sinne yhdeltä ja ennen kolmea olin jo kuullut pikkuisen sykkeet :heart:

sisunen ja seve 20+5

 

Pitkästä aikaa päässyt tännekin lukemaan viestejä, netti oli poikki useita päiviä. Paljon viestejä sillä välin tullutkin. Tervetuloa uusille ja kiva kun noita rakenneultra kuulumisiakin alkaa jo tulla. Itse sitä pitäis odottaa vielä neljä viikkoa. Tosin meinasin soitella ja kysyä, jos ajan saisi siirrettyä jo edelliselle viikolle, olis vielä kesälomaakin jäljellä.

Tänään oli neuvolakäynti ja mieskin oli mukana. Hienosti sydän löi pienellä, pulssi oli nyt 145. Alkuun koitti karkailla, kun ei heti löytynyt ääniä.
Liikkeitä tuntuu jo mukavasti. Viikonlopusta asti tuntunut nyt ihan selkeästi ja parhaillaankin kaverilla menossa jumppatuokio
Mahakin taas kasvanut, ympärys nyt n. 88cm, alkutilannetta en muista, mutta aika hoikka kuitenkin olen. Vielä tuo piilossa pysyy jos on löysempi paita. Osin johtunee tuosta rintavarustuksesta, sekään ihan pieni ole, nyt tosin taitaa olla jo mahan ympärys enempi.
Äitiyspakkauksesta jo aiemminkin taisin sanoa, eli otetaan se, kun ensimmäinen on tulossa. Oikeastaan ihan sama saadaanko vanhempi vai se uudempi pakkaus. Kun ei tiedä minkälainen se uusi sitten on. Muutaman vaatteen olen ostanut, kun alennuksessa ovat olleet. Äitiysvaatteita myös sain ostettua lisää, H&M:stä löytyi farkkusortsit kympillä ja sitten paitoja löytyi tänään myös. Ne tosin ihan tavallisia, mutta pidempää mallia.

Mutta jos tuota nyt menis pienille päikkäreille miehen kainaloon.
Tirppana83 & 17+3

 

Hei,

Tekstiä tulee niin ettei meinaa perässä pysyä. Onpahan mukavaa että on luettavaa, kun ittellä rauhallinen hetki koittaa

Tutista sen verran, että en ole millään kerralla mukana kuskannu, sairaalasta on sitten saanut jos tarvinnut, eikä ole ollut mitään kauhukertomuksen tätejä arvostelemassa vieressä, onnex.
Synnytystä yritän olla ajattelematta vielä, mutta puudutuksen otan jos mahdollista. Kolme ekaa tullut luomuna ja viimesessä sain epiduraalin ja ei voinu todeta sen jälkeen muuta ku et ai niitä synnytyksiä on tälläsiäkin
Synnytyskassiin turha pakata kauheeta roinamäärää. Kamera, hiuspompula kun pitkät hiukset ja harja sekä peseytymisvälineet, niillä pärjää pitkälle...sit ne kotiutumiskuteet.

Tänään oli neuvola ja olihan se hemppa sitten tullu rajusti alas, et nyt sitten vaan rautaa napsimaan. Verenpaine on edelleen matalalla, niinkuin on osannut epäillä. Pari kiloa on nyt tullut yhteensä painoa, toivottavasti ei tulekkaan älyttömästi. Sykkeet oli vahvat ja poikamaiset, mutta eipä ne ole meillä aina paikkaansa pitäneet. Enemmänkin tuo mahan muoto on ollut sellainen josta on voinut jotain päätellä. Ultraa odotellessa, vaikka ei se mitään haittaa, jos toinen ei suostu esittelemään sukupuolta, olkoon se sitten salaisuus loppuun saakka, niinkuin muittenkin aikana on ollut.

Voi että meillä vanhin lapsista oksenteli viime yönä ja huomenna on ollut puhe lähteä mökille, saas nähä meneekö kaikki läpi vai päästäänkö juhannuksen viettoon mökin rauhaan. Että on kyllä inhottava tauti.

Hyvää juhannusta kaikille jo etukäteen!

hannama & pikkuinen 18+3

 

sisunen En mäkään ole uskaltanut ajatella. Ehkä sitten kun ollaan niillä viikoilla, että lapsella on täydet mahdollisuudet selviytyä hengissä ennen aikaisesta synnytyksestä. Vielä en uskalla iloita ja miettiä liikaa, kun edelleen koko ajan pelkään, että jälleen kerran tämä viedään meiltä pois. Mutta onneksi viikot kuluu koko ajan ja pakkohan tässä on jo hankintojakin alkaa tehdä

Perhevalmennuksesta ei ole vielä neuvolassa ollut puhetta enkä usko, että oltaisiin edes menossa. Joskus ajattelin, että mennään, mutta nyt kun olen kavereilta kuullut, että mitä teemoja siellä on käsitelty, niin en koe tarpeelliseksi osallistua.

Synnytyspelkoa ei ole. En ole edes ajatellut koko synnytystä. Se menee omalla painollaan enkä osaa pelätä jotain mitä en ole ennen kokenut enkä usko, että etukäteen suunnittelu hyödyttäisi mitään. Toki siihen sairaalan lappuseen jotain toiveita kirjoitin, että mua kiinnostaa esim. vesiamme synnytyksen alussa kivunlievitys- ja rentoutuskeinona, mutta sen näkee sitten tositilanteessa, miten asiat etenee ja mikä sillä hetkellä tuntuu parhaalta vaihtoehdolta/mitä kätilö suosittelee.

Nyt saunaan lämmittelemään, kun on ollut niiin kylmä sadepäivä

 

Täällä on ihanan paljon luettavaa aina kun tulee paikalle

Täällä olo on ollut hyvä, ei mitään valittamista. Oikeastaan nyt eilisestä lähtien on ruvennut tulemaan pientä hankintavimmaa. tähän asti olen ollut jotenkin kovin epäuskoinen koko raskauden suhteen, tyyliin en ole kuitenkaan, tää on nyt joku piilokamera tai julma läppä (uskon että tuo kolmen vuoden tekoprosessi aiheuttaa tämän, koska ei esikoisesta mitään tällaista ollut, olin silloin jo viikolla 20 laittanut kaiken valmiiksi ).

Eli nyt siis into kohoaa ja en malta millään odottaa rakenneultra, josko siellä paljastuisi kumpi meille on tulossa.

Perhevalmennukseen ei mennä, viimeksi käytiin yhdessä osassa, joka oli muistaakseni synnytys, mutta koko juttu oli yhdet suuret kalvosulkeiset suoraan 80-luvulta...joten jätämme väliin.

Synnytys on jotenkin kierosti alkanut oikein kiehtomaan, siis odotan oikeastaan innolla. Vaikka toisaalta on aikamoinen kammo, kun eka kerta ei todellakaan mennyt ihan oppikirjojen mukaan. Luulen, että itse synnytys ei pelota, vaan lähinnä se kontrollin menettäminen ja avuttomuus ja toisten varassa oleminen, joka on tällaiselle päsmärille painajainen...

Ihanaa ihanaa, voi kun aika menisi nopeasti! Varsinkin tässä jo kesälomaa kaipailisin...

Lippo Lii 16+6 (huomenna poksuuuuuu)