Marraskuun 2012 masuasukit <3 *heinäkuussa*

Jälleen tälläkin puolella Pitää myöntää että tämäpuoli tuppaa unohtua kun niin paljon enempi FB puolella pyörin

Itkuhälyttiminä meillä oli jo esikoisen aikaa kärkkäiseltä ostetut hmm.. oisko doro? merkkiset radiopuhelimet jossa on myös itkari toiminto. Kätevin meille koska mies voi käyttää niitä myös metällä Ja hyvin on pelittäny..

Autona meillä oli farkku passatti. TODELLA tilava peräkontti, iso koira ja vaunut mahtuu helposti Meidän vaunut on jotku tosi halppikset, oisko first class city mutta ihan ajaa asiansa meidän tarpeisiin Autossa oli myös tarpeeksi tilaa kaukalolle telakan kera ja silti mahtui edessä istumaan reilusti Aluksi (kuukauden verran) meillä oli volvo mutta etupenkillä oli niiiiin ahdasta että itseäkin ahdisti ja muutenkin oli ahdas ja takakontti paljon pienempi niin vaihdettiin tähän.. Ja ollaan oltu tosi tyytyväisiä

Mies on täällä mukana, hmm.. Normaalisti? Auttaa kun pyydän, ennakoi itsekkin kun tietää että selän kanssa rankkaa + liitoskivut päälle ja touhuilee.. Se on joku ihmeen ikiliikkuja muutenkin.. Nauratti kun hmm kukahan tuolla aijemmin kirjotti ettei ymmärrä niitä jotka on lasten kans kotona, mies tulee ja tyrkkää lapsen syliin ja käskee tehä ruoat ym Minä taidan olla juuri semmonen.. Tai no.. En minä lasta sille tyrkkää Se vaan on niin että se tykkää tehdä ruokaa, nykyään on siinä jopa parempi kuin minä.. Tai meillä on omat spesiaalit mitä kokkaillaan vuoron perään Se myös imuroi, kantaa mulle pyykit valmiiksi makkarn sängylle jossa ne on tällä hetkellä helpompi mun viikata.. laittaa viikattuja kaappiin ja keittiökin kiiltää hänen jäliltä melko usein... Hieroo selän minulta lähes joka ilta pyytämättä koska tietää miten kipeä se on ja vältän lääkkeiden ottoa Käyttää koiran lenkillä (tuon ulkokoiran) ym... Täytyy sanoa että joskus hävettää itseäkin miten helpolla pääsen.. Töiden ja muiden kotona touhuilujen lisäksi se jaksaa ajella nurmikot ja tekee autotallia loppuun, myöskin mökki rojektin parissa hyörii ym.. En oikeasti voisi ihanempaa miestä toivoa...! (noh.. kyllä minäkin pyykit,vessat ja luutuamiset sun muut hoidan... ... ja leivon joka viikko.. ja ja....eh...) Se vaan on niin että tuo tulee hulluksi jos sillä ei oo tekemistä.. Tämä päivä ollu eka hmm.. puoleen vuoteen? kun se maltto pysyä sisällä ja löhöttiin vaan vierekkäin sohvalla ja katottiin leffaa... (no.. ravaa toki ees taas katkojen ja muiden välillä etsien tekemistä.... outo...)
Viime raskaudessa ei päässy ultriin ym mukaan niin nyt on ollut jokaisessa ja tykännyt! :heart:

kauhia miten pitkä stoori yhestä miehestä....

sukupuoli on kahdessa ultrassa ollu epävarma tyttö kun istuu ja vielä niin että selkä tänne ulospäin niin eivät ole uskaltanu luvata.. Nyt on kuitenkin tiistaina uusinta ultra ihan vaan sen takia että ultraaja tahtoi ottaa selvää ja varmistua sukupuolesta, antoi siis ilmaisen ajan

Meidän mummu tokaisi kun tästä kuuli että -Itsellehän te sen teette niin jospa te jaksatte.... En tiedä miten tuo pitäisi ottaa.. Enkä välitä... Sillä on jotenkin se käsitys että minä en jaksa esikoisen kanssa koska pidän tiukkaa kuria ja onkin veljeni vaimolle sanonu että mitenhän minä jaksan kun lellin? lapseni pilalle.... Ja minulle taas sanoo että olen aivan liian tiukka... ota selvää... Monet kiistat on mökillä käyty.. Minusta ei ole tiukkaa pyytää lapsi syömään oikea ruoka ennen herkkuja.. Ja sitten hän menee antamaan jätskit ja muut selän takana ja kiistää kaiken vaikka omis silmin olen nähnyt...

Jahas.. Miekkonen huutelee että ois oiva hetki hieronnalle tähän väliin kun leffakin kohta alkaa... Siispä neiti unille ja meen passattavaksi...

tirpsis ja mönkiäinen öö.. apua.. 24+0 ? voiko olla... tarkistan huomenna

 

Heipähei pitkästä aikaa! Kesälomalla olen vierottautunut totaalisesti tietokoneesta, sillä työkseni naputtelen sillä päivät pitkät. Nyt täällä on tarinaa ja kommentoitavaa olisi vaikka mitä, mutta aloitetaan itsekkäästi ja muistisyistä omasta navasta:

Käytiin rakenneultrassa 21+2, ja meille annettiin oikein kuvan kanssa poikalupaus Siis saatiin ihan erikseen tulostettuna kuva pippelistä, että ei jäänyt epäselväksi Kaikki oli muutenkin hyvin, ja eläväinen kaveri on jo viikon verran paukuttanut mahaa niin, että koko pötsi heiluu ja liikkeet tuntuvat päällepäin. Aika hurjaa, kun ei minulla kuukausi sitten ollut ololta eikä mahan perusteella raskaudesta tietoakaan! Juuri metsälenkillä miehen kanssa käydessä ja mustikoita tietenkin samalla mussuttaessa ihan antaumuksella, mieskin vain totesi minun näyttävän isolta mustikalta mahani kanssa

Käytiin viikon reissu pohjoisessa ja nyt on oleelliset sukulaiset, eli isovanhemmat, tietoisia tulevasta jälkikasvusta. Minähän viime ketjussa aloitin keskustelun niistä negatiivisista kommenteista, joita äitini ainakin viljelee ikävästi, eli tuli silloin aikaisemmin siskoni raskaudesta mainintaa niistä loppuvuoden lapsista... Noh, marssin sisälle pirttiin mahani kanssa, eikä kukaan sanonut mitään. Sitten äidiltäni kysyin, eikö huomaa mitään erikoista... Äiti heti oli onnittelemassa ja halaamassa ja silittämässä mahaa, mutta tietenkin sen negatiivisenkin kommentin piti tulla ulos suusta. Minusta kun ei kuukausi sitten vierailulla huomannut mitään, mutta onko se nyt ihme, kun minulla on tuota ylimääräistä aina ollut tuossa mahan kohdalla!!!! Nyt lähinnä naurattaa, koska en todellakaan ole mikään lihava, ja eikä mahani ole mikään gotlermakkara ollut aikaisemminkaan... Mutta on se uskomaton. Miehen vanhemmat ottivat hyvin, ja onnittelivat kovasti, eikä ainakaan alkushokissa ollut havaittavissa mitään hössötystä normaalia kyselyä enempää. Eiköhän se hössötys sitten ala, kun mummoutumisuutiset ovat sulaneet vähän aikaa...

Oli muuten hienoa, kun ei housut enää pysy jalassa ison mahan takia kovin hyvin, löysin reissulla pienen paikkakunnan pienestä vaatekaupasta mamalicious-äitiysvaatteita puoleen hintaan! Nyt saan minäkin rullata resoria kainaloon saakka Tuli heti niin vapautunut olo, kun ei hierrä eikä kierrä mistään ja pötsi saa olla valtoimenaan

Olen muuten katsonut paljon elokuvia nyt lomalla, ja sanon vinkiksi, että jättäkää väliin lapsista kertovat kauhuleffat, sekä erityisesti leffat Splice ja Prometheus. Tuli vähän etova olo raskaussyistä...

Vaunuista täällä oli puhuttu, ja olen niiden suhteen pihalla kuin lumiukko. En tajua edes sitä, mikä on pehmeän ja kovan kopan ero, ja mistä minun pitäisi tietää mikä meille sopii!? Kaverit ovat kehuneet Edge Duo Combia, että en tiedä sitten paremminkaan mitkä hankkisi.. Metsäkäyttöön ja reippaaseen ulkoluun pitäisi ainakin soveltua, ja talvilapselle sopiva koppa pitäisi olla (eikö Emmaljungan tuossa mallissa ole thermokoppa?), joten cityrattaat eivät meille ainakaan sovi. Meillä on tilava farkku, ja kai saan koirankopan ja kahden kissankuljetushäkin sekaan yhdet rattaatkin mahtumaan

Nyt kun rakenneultra on käyty ja liikkeet tuntuvat koko ajan enemmän ja enemmän, lapsi on konkretisoitunut niin, että loppu loma kuluukin varmaan kirppareita ja lastentarvikealeja kiertäessä. Ongelma on vain se, että ensikertalainen ei tiedä, mitä juuri meidän kannattaisi hankkia? Kavereiden neuvot ovat ristiriitaisia, ja kaikki eivät tarvii kaikkea. Ahdistaa tavarapaljous, mutta on jo vahvasti tunne, että lapsi tarvitsee vaatetta ja tavaraa ja me ollaan niiden hankkimisessa jotenkin muka jälkijunassa..

Miehistä on ollut puhetta, tai siis tulevista isistä.. Mieheni on ollut mukana ihan kaikissa neuvoloissa ja tutkimuksissa, vaikka ei niin kovasti superhössö olekaan. Jalat maassa tuntuu olevan, ja ottaa osaa yhteiseen projektiin. Ollaan molemmat kotonaviihtyvää sorttia, ja puuhaillaan paljon yhdessä. Parisuhdekin voi hyvin ja olen tosi onnellinen tällä hetkellä kaikesta <3 Mutta on tosi ikävää, että jotkut miehet pakenemalla jättävät käsittelemättä asioita, jotka kuitenkin pitää kohdata. Naiset eivät voi oikein paeta raskauttaan. Toivottavasti kaikilla menee hyvin jatkossa, ja isäksi kypsyminen tapahtuu jossain vaiheessa.

Myöhemmin taas lisää, että joku jaksaa lukeakin näitä selostuksia..

Nynaeve ja Pp 22+0

 

Paheet: KAIKKI! sipsit, roskaruoka, marabou minttukrokanttisuklaa, jätski, appelsiinimehujää, olvin jaffa, leivonnaiset (pulla, viinerit, marjapiirakat), pillimehut, sukulakut.... :O Sitten kun yritin neuvolassa ottaa asian puheeksi, että kun alkuraskaudesta ei voinu ees ajatella herkkuja niin nyt en muuta suuhuni laittaskaan - neuvolatätihän hymähteli tähän vain, että "no pitäähän herkkujakin syödä, ei se mitään haittaa jos kerran viikossa herkuttelee." :stick: Kehatappa siinä sitten sanua, että kerta viikkoon saan ittiäni niskasta kii, että jätän ne herkut ostamatta!

...että viiskilosta vauvaa odotellessa.

*metsätähti* & Nyytti 24+4

 

tirpsis ja mun kommentti siis mä tarkotin oikeastaan vaan sitä, et jos mies on aivan kuollu puhki rankan työpäivän jälkeen, ni mun mielestä on kohtuutonta lykätä toiselle se parkuva kakka-vaippainen lapsi syliin ja painella ite muualle oon nähnyt
Se on aivan eri juttu, et sun mies jaksaa/haluaa olla heti lapsen kanssa.
itekin tykkään et työpäivän päätteeks saa sen pienen hetken ees tasoittua

vaunukoppa vai pehmeä koppa kova koppa on siis semmonen mikä isketään runkoon kiinni.
ja kun lapsi kasvaa ja istuu, vaihtuu se ratasosa tilalle
Pehmeä koppa taas on semmonen, mitä käytetään esim. vaunuissa joissa on pelkkä ratasosa, pehmeä koppa menee niinkun sen "sisään". millai tämän nyt selittää
kannattaa käydä vaunuliikkeissä hipeltelemässä, myyjät kertoilee sit enemmän mikä on mikäkin ja saa itekin vähän tuntumaa, mikä ois semmonen oma juttu.

vaunut ja mahtuuko autoon liikkeissä kannattaa tätäkin käydä sovittamassa. jos epäilyttää miten mahdolliset omat vaunut mahtuis, ni ei muuta kun vaunumyymälän eteen parkkiin, valkkaa semmoset mitä on miettiny ja kysyy myyjältä, saisko kokeilla omaan autoon et mahtuuks. näin oon ite tehny esim turvaistuimen kanssa. ja myyjät oli aivan että no tottakai mistäs sitä muuten tietäis

uusperheistä en aio tässä enempää kertoilla mitä lapseni joutuvat isänsä luona kokemaan, mutta sanonpa vaan, että kyllä aikuisten ihmisten tulisi ymmärtää et lapsi on lapsi, ja pitäis ne omat negatiivisetkin fiilikset omassa päässään loukkaamatta lapsia, aiheuttamatta jatkuvasti pahaa mieltä.
ja vallankin jos äitipuoli alkaa arvostella ja haukkua lapsille heidän omaa äitiään, ois tarve mojauttaa haukkaa suoraan naamalle.
tilanne alkaa vaikuttaa siltä että jopa tuo ääshoul-isäkin alkaa olla tossun alla. se on sille oikein, mutta lapset kärsii ja mä en voi mitään. toistuvia itkuisuuksia, unilevottomuutta, ruokahaluttomuutta, alakuloa, päänsärkyä, vatsakipuja... ja mun lapset koittaa olla reippaita, eikä uskalla sanoa toisessa osoitteessa vastaan.
odotan päivää, kunnes ovat riittävän vahvoja niittaamaan pariskunnan lattiaan.
ite en ole puhunut pahaa isästään, tosiasiat vain, mutta ei mulla ole ollut tarvetta haukkua ja mustamaalata häntä. se on kuitenkin lasten isä.
mun mies ei myöskään ikinä kommentoi suuntaan eikä toiseen kun lapset puhuu asioista isän luona.
lohduttaa ja piristää lapsia parhaansa mukaan, kun heillä on taas musertunut mieli tapahtuneista.
Jos olette uusperheen vanhempia, ottakaa ne toisen lapset avoimesti lähelle. murrosikäinen vallankin hakee paikkaansa, ja mitä väliä sillä on jos hetkellisesti on ahdasta??
voihan lapsi nukkua yönsä sohvalla, kun vain tietää että saa olla vanhempansa luona. meillä on ollut TODELLA ahdasta, mutta se mitä se toi tullessaan, vaikka ei aina ole helppoa ollutkaan, on se läheisyys, mikä miehellä ja mun lapsilla on. välitön tunnelma, ja kaikilla hyvä olla. lapset tietää että lähellä saa olla, ja vaikka se tilanpuute ahdistikin kaikkia tuossa vuoden verran, siinä opittiin elämään yhdessä lempeästi mutta tietyin rajoin
ymmärrän kyllä, että toisen lapsi on eri kuin oma, mutta tiedän mitä se lapsen mieleen aiheuttaa jos se huomaa ettei siitä tykätä/ sitä ei haluta.

jaha, taapero päätti tänään herätä jo viideltä :stick: TODELLA kivaa valvoi vajaan tunnin ja otti sit päälle puolen tunnin torkut. nyt kattelee sit piirrettyjä, onneks tommonen "lapsenvahti" onkin keksitty
jos ottais toisen kupillisen kahviakin, ja alkais valmistella päivän ruokaa. edessä kiirunen päivä...

 

millimamma voimia sinne pakkolevon pariin :hug:

tuo sun isän tilanne on kyllä kurja. mutta mitäpä jos pyytäisit häihin hänen uuden vaimonsa kuitenkin.
ite eronneena oon pystynyt menemään tilanteisiin mikä on ollut lapsen juhla, vaikka isä onkin uuden vaimon kanssa siellä. näissä tilanteissa ei ole sen lapsen tehtävä päättää kuka tulee ja kuka ei, säkin olet sentään jo aikuinen
kaikki on aikuisia, ja siitä syystä jokaisen tulisi ymmärtää että ei tollaisissa tilaisuuksissa mitään kohua aiheuteta, vaan ollaan yhdessä juhlistamassa lapsen suurta päivää kaikki ei siihen pysty, kuten eksäni ei ole tullut paikalle jos on joku lapsen juttu esim ollut. uusi vaimonsa kyllä tulee vaikka hädin tuskin edes puhuu mulle mitään.

mä olen ehkä tietty vain sellanen et koitan sitä rauhaa ja sopua viljellä parhaani mukaan. menneet on menneitä, ja mulla ois todellakin syytä olla loppuelämäni katkera ja vihoitella eksälleni. Mutta mitä sellanen edistäis? EI NIIN YHTIKÄS MITÄÄN.
Joten jos SÄ pääset tuon asian yli, on varmasti muidenkin siinä kohtaa kasvettava vihan pitäminen vuosien ajan mädättää ihmisen, ja aiheuttaa paljon surua. mä tekisin niin että kaikesta huolimatta kutsuisin kaikki, puolisoineen ja vaikka pölyhuiskuineen se on sitten jokaisen kutsutun käsissä, haluaako tulla. mutta näin ois kaikki huomioitu. jos tuo pariskunta on jo yhdessä, niin minkäs sille enää voi.
mun mies petti mua vuosien ajan, monella eri tavalla, mutta ainuttakaan tekoa en saa omalla vihallani tekemättömäksi.
antaapa hänen kärvistellä omien muistojensa kesken, ja koskapa sulla on hääpäivä, nauti sinä siitä, SUN kuuluu se huomion keskipiste ollakin :heart:

 

Nynaeve. Mulla on kanssa ensikertalaisena ihan sama juttu hankintojen kanssa! Ei oikein tarkkaan tiedä, että mitä pitäis hankkia ja kun kaikki nännikumeista kapaloihin on täysin uusia juttuja. Pelkää, että ostaa jotain ihan turhaa tai jättää sitten jotain tärkeää ostamatta... Menin vielä lukeen tuota yhtä ketjua vinkeistä synnyttämiseen eli mitä ehdottomasti kannattaisi ottaa mukaan synnärille ja muutenki kun sitte on kotona pienen vauvan kanssa.. Tulee sellanen, että missä vaiheessa mä ehdin noitaki miettiä?
Ehkä on ihan hyvä tehdä ne suurimmat ja tähdellisimmät hankinnat ajoissa, niin voi sitte keskittyä yhä pienempiin ja yksityiskohtasempiin. Kun tuntuu, ettei pidä ajatella, että sitte ehtii vielä, MUTTA jos ei sitte jaksakaan. Jos ei voikaan luottaa siihen, että läheiset, joiden kuvittelee tietävän asioista, auttais automaattisesti. Mulla tietysti enemmän kauhistuttaa, kun muutetaan sinne korpeen, että mulla PITÄÄ olla kaikki tarvittava siellä valmiiksi. Tähän nyt siis pointtina se, että tekee ne hankinnat lasta varten, mutta että itestään pitää myös osata huolehtia, että arki sujuis mahdollisimman helposti.

Millimama. Hankalahan tuo sun tilanne on. Isäs vaikuttaa just näiltä miehiltä, joista on puhuttu, ketkä pakenee tilanteista eivätkä osaa käsitellä asioita kohtaamalla. Ehkä isäsi naisystävä pahoitti mielensä, koska häntä ei kutsuttu ja isäsi päätti viime hetkellä pitää hänen puoliaan ja toisaalta saattoi tuntea itsensä "vieraaksi", jos olisi tullut yksin? Jos hän on tuolla lailla jättänyt perheensä ja vaimonsa aikoinaan, niin asioiden kohtaaminen varmasti tuo epävarmuutta ja ehkä pelkoakin? Ehkä voit antaa lapsellesi mahdollisuuden vaariin, mutta pitämällä aina varasi. Jos isäsi kerran perui häihin tulon, niin samalla verukkeella voit kai olla kutsumatta ristiäisiin esimerkiksi? Asiat menevät kuitenkin aina omalla painollaan, niin ei kannata murehtia nyt. Isäsi tuskin muuttuu, niin ehkä pieni etäisyyden pito on ihan hyväksi, vaikka tunneside olisikin vahva.

Tirpsis. Tuo sun mies kyllä vaikuttaa niin hyvältä, että ihan kateudesta vihreäksi tässä muuttuu! Kyllä tuo munki mies on sellanen, ettei se pysty kauan olla tekemättä mitään ja sais vaikka mitä aikaan (ehtis varmaan muaki hieromaan...), jos vain kaikki maailman tietokoneet ja interwebsit katoais jonneki. Se on vähän sellanen kaikki tai ei mitään, että sitte kun ruvetaan siivoomaan, niin pitää siivota kanssa perusteellisesti (silti se voi kyllä jättää vessan siivoamatta..!?) ja mun voi olla parasta häipyä johonki muualle siks aikaa (esim. linnottautua kuuraamaan sitä vessaa).

*metsätähti*. Se voi olla, että nuo herkut maistuu sitten kanssa sun lapselle... Ainaki yhen työkaverin lapsi on tosi perso jätskille, kun äidillä oli kauhea jätskinhimo raskausaikana Auttaiskohan tällainen näkökulma hillitsemään makeanhimoa? Taas nimimerkillä: tiedän yhden kolmevuotiaan, jota pitää huijata karkilla, että se söis oikeaa ruokaa... mutten tiedä tässä tapauksessa oliko äidillä makeanhimo raskausaikana.

Pistäis vaikka pyykkiä koneeseen.. vähän puoliksi lupailin, että tarttuisin tänään imurinvarteen... mies eilen kysyi, että siivoanko MINÄ sitten joka päivä, kun vauva on siinä iässä, että imuroi suullaan lattiaa, kun on noita karvoja tiputtavia eläimiä..? Vissiin MINÄ sitten siivoan. :|

mnica ja möntti 25+4

 

Mnica Meillä ei ukkoa vois vähempää tietokoneet ja pelit kiinnostaa Nyt se osti uuen puhelimen ku tarvi koiratutkaan sen jonku tutkan niin siinä oli nopia netti ja sitä kautta joskus käy facebookissa ja selaa tori.fi siinä on sen netin käyttö..

Millimama Tiiän täysin sinun tunteet ja halirutistukset sinnepäin. Meillä ongelmana on äiti joka oli johtavassa asemassa aikaisemmin töissä mutta kun se viina vei yhä enemmän ja enemmän niin ei se työntekokaan enää onnistunut. Porukat ei koskaan ole olle naimissa, välillä asuin ala aste ikäisenä muksuna äitini luona (kun oli vielä töissä) mutta sen jälkeen isäni kanssa sekä mummun ja papan(koska isä välillä ulkomailla töissä), toki 3v nuorempi veli mukana ja huolehittavana.. Nähtiin aina kun haluttiin mutta ei meille kovin läheisiä välejä koskaan tullu koska se valehtelu oli mitä oli ja juo niin paljon. Aina puhui että kun lapsenlapsia saa niin on joku syy lopettaa/vähentää kun saa niiden pienten kans touhuta.. Meille kun eka tuli niin sama menohan se jatkuu, en missään vaiheessa uskonu että paranis. Ristiäisissä oli apuna, oli todella vähällä jättää tulematta... Hänen miehensä sai tulla mukaan joten siksi suostui.. Ne onkin sitten viimeiset juhlat joissa hän kävi.. Kinusi lasta hoitoon, kyläilemään ym mutta kyllästyin koska aina perui juomisen takia.. Soittaa päissään ja haukkuu kaiken ja pistää viinan minun syyksi koska ei käydä tarpeeksi.. Ne vähäiset kerrat ku hänet sain lasta katsomaan hän valittaa ja vinkuu koska tuntee olevansa enempi piika joka vahtii lapsia että minä pääsen muiden kanssa salille/jumpalle..... En ole vakitöissä, joskus harvoin teen keikkaa ja yks viikko sain vähän pidemmälle keikan, viime kesänä 2yöksi. Äitini suostui hänet ottamaan siksi aikaa koska tarha paikkaa ei ollu ja mies myös reissuhommissa. Pääsin perille, eka yö meni ok ja aamulla hän soittaa että lapsella on kuume tai jotain muuta pahempaa.. Äänestä taas kuulin että pari on vissiin jo otettu joten enköhän joutunu nolona lähtemään keskenkaiken pois ja ajoin 300km takaisin ilman rahoja... Lapsella ei ollut mitään hätää kuten arvelin ja suutuin äidilleni toen teolla ja palkaksi sain vaan viinahöyryhaukut niskaan miten olen huono äiti kun syssään pian 3v lapseni vaan hoidettavaksi koska minun paikkani on olla kotona ym ym... Tämänkin annoin ajan myötä anteeksi.. Veljelle syntyi lapsia, jätti synttärit ja ristiäiset välistä vaikka meidän piti hakea koska hän menetti korttinsa viinan takia.. Aina tuli soitti edellisenä tai samana päivänä aivan sekasin ettei pääse, laita nimi korttiin... En laittanu.. Viime joulu oli viimeinen pisara minulle. Sovimme hyvissä ajoin että haemme äitini 25päivä (ja hänen miehensä) meille uuteen taloon jossa äitini käynyt vain kerran, saunomaan, ruoat valmiina ym ym.. Neiti leipoi pipareita, koristeli, teki kortteja ym ym kun mummukin tulee.. Luvattiin viedä kotiakkin takaisin heti kun alkaa siltä tuntua.. Tulee puhelu 24pv illalla, aivan sekasin ettei hän voi käsittää miksei me voida tulla heille kuten aina, ei he tänne nyt voi tulla ku on muuta menoa.. Sanoin jo puhelimessa että nyt jos perut niin se on viimeinen kerta.. Ja taas niin älytön haukkumisrumba ja sama koko meidän puolen suvun haukkuminen.. Siitä miten isä on parempi ja ei juo ja hänen vaimonsa plaa plaa ja tottakai minä nyt äitini haukun kaikille ym ym.. Selvää syytä ei tullu miksi piti kaikki viinalla pilata.. Myöhemmin kirjotin pitkän kirjeen jonka postitin.. Kerroin etten jaksa enää yhtään perumista ja lapsen itkusia kasvoja.. Enkä halua lapselle valehdella joka ikinen kerta miksi mummu perui.. Enkä jaksa huolehtia onko hän vielä edes elossa, monet kerrat häntä estin viime vuosina itsarilta ja soitin poliiseja perään ku hän soittaa että ukko hakkaa ym ym.. En enää vaan jaksanu.. Loppuun kirjoitin että ei enää yhtään puhelua tytön kans, jos soittaa ja on päissään lyön luurin kiinni, en aijo tavata enkä anna tyttöä tavata ennenkuin jättää viinan lopullisesti... Haukuthan siitä taas tuli ja minun pitäisi ajatella lapseni parasta, hän tarvii mummun ym ym.. Eikä hän selviä ilman lapsen lapsia.. (veljeni hylkäs äitini jo vuosi sitten ennen minua).. No.. Pidin kannastani kiiinni. Välillä yhä kyselee joko sais neitiä nähdä.. Kysyn joko olet viinan jättäny... ei.. ja vastaus on yhä että jos ei hän kelpaa sellaisena kun on niin sille ei voi mitään... Ja näin mennään.. Surettaa,itkettää,harmittaa mutta oman jaksamisen takia näin parempi.. Jotenkin kuvittelen että parempi myös lapsille unohtaa kuin saada se käsitys ettei mummua edes kiinnosta kun joka kerta peruu.. Joskus kun ovat isompia voin kertoa oikeankin syyn mutta niin... Siihen on vielä aikaa..

fourth gift ymmärsin, se vain nauratti koska äitini sanoin olen juuri tuollainen kuten kuvasit ja pari muutakin henkilöä käskeny minun hävetä.. Miten kehtaan vaan olla kun toinen tekee pitkää päivää ja sitten tulee tänne vielä touhuamaan.. Olenkin heiltä kysyny aina että pitäiskö minun jesarilla sitoa mies penkkiin kiinni että hän joskus olis tekemättä mitään ......

Vaunuista vielä sen verran että meillä ne on pehmeällä kopalla. Jotenki meidän tarpeisiin kätevämpi. Mökilläkin sen sai helposti nostettua esim lattialle viereen kun muutenkin ahdas niin vauva pysty siinä nukkumaan.. Jos talvella tulikin liian kylmä ulkona nukkua niin ei tarvinu muksuun koskia ku pehmytkoppa oli helppo ja kevyt vaan napata ja nostaa sisälle jossa vauva sai jatkaa unia

 

fourth gift nyt on pakko kommentoida, kun luin tuon kommenttisi joka oli millimamalle suunnattu. Siis tästä, että ei ole sen lapsen tehtävä päättää ketä juhliin kutsutaan. Kyllä se on nimenomaan juurikin sen lapsen tehtävä, jos on kyse sellaisesta tilanteesta, missä vanhemmat eivät kertakaikkiaan pysty olemaan samassa tilassa ilman ongelmia. Kirjoituksesi antoi ainakin minulle sellaisen käsityksen, että kannatat molempien vanhempien kutsumista puolisoineen esim. hääjuhlaan, koska se ikäänkuin kuuluu asiaan. Itse voin sanoa, että omat vanhempani ovat eronneet ja toisen osapuolen vuoksi tilanne on sellainen, että todennäköisesti sitten joskus jätän oman isäni kutsumatta. Vaikka kuinka haluaisin, että aikuiset ihmiset osaisivat käyttäytyä ja voisivan olla mukana juhlistamassa suurta päivääni, niin en missään nimessä ota sitä riskiä, että häissä tulee riitaa ja ikäviä episodeja. Sillä kun kyse on minun häistäni, niin se on juurikin minun tehtäväni ja asiani sanoa ketkä sinne ovat tervetulleita ja ketkä eivät.

Ja aivan sama vaikka isäni sitten sen puolesta laittaisi välit poikki kanssani, se on voi voi. Sattuneesta syystä en voi myöskään kuvitella koskaan jättäväni omaa lastani kahden isäni kanssa. On liikaa riskitekijöitä, että hänen sanansa ja tekonsa jättäisivät pysyvät arvet lapseen, kuten minulle aikanaan jäi. Vaikka minä olen asioista yli päässyt, niin se ei tule koskaan tarkoittamaan sitä, että hyväksyisin ja pystyisin anteeksi antamaan useita hänen tekemisiään. Itse on lapsiaan väärin kohdellut, kärsiköön nyt omista virheistään.

Millimama ymmärrän siis hyvin tilanteesi, ja tiedän, että on ikävää, ettei isäsi ollut mukana häissänne. Mutta uskon, että ratkaisu oli sinulle oikea jättää isäsi uusi vaimo kutsumatta. Isäsi sitten teki itse päätöksen, ettei hänelle ollut yhtä tärkeää olla paikalla häissäsi. Tai vaihtoehtoisesti halusi jäädä pois, ettei pahoittaisi mieltäsi paikan päällä tai muuten pilaisi päivääsi. Virheitä tehneet ihmiset pyrkivät usein välttämään tilanteita, jossa joutuisivat altistetuiksi omien tekojensa seurauksille, ja hän varmasti koki helpommaksi jättää sitten itsekin saapumatta paikalle.

Vaunuista on kyselty, ja meille on nyt suurella todennäköisyydellä tulossa Emmaljungan Cerox Sport rattaat erillisellä kopalla. Ihan siitä syystä, että miehen tuttu haluaa ne meille halvalla myydä. Olleet yhden lapsen käytössä parin vuoden ajan, ja se riittää minulle. Aion toki tehdä täydellisen kuntotarkastuksen rattaille ja kopalle, ennen kun oikeasti raha vaihtaa omistajaa. He ovat käsittääkseni säilyttäneet rattaita kylmässä ulkovarastossa, joten tarkistus on tarpeellinen. Ja samasta osoitteesta on tarjolla vaikka mitä muutakin tavaraa, joten siellä pitäisi käydä tarkemmin penkomassa kun aikaa on.

Nynaeve alkoi naurattaa nuo sun kommentit Splice ja Prometheus -leffoista. Splicen katsoin silloin aikanaan kun oli teattereissa, ja Prometheus tuli katsottua leffateatterissa heti ensi-iltana. Ja kivasti alkoi masukki potkiskella reippaasti erään kohtauksen aikana. Todellinen moniulotteinen elokuvakokemus. Eipä silti, molemmista leffoista tykkäsin, vaikkakin Splicessa on kuvotuskerroin vielä korkeampi kuin tuossa toisessa.

Paheet suklaa on täälläkin vitsauksena. Ja nyt uutuutena sipsit ja dippi. Alkuun himoitsin vain omenoita ja sitrushedelmiä, mutta nyt on iskenyt sitten rankka makeanhimo. Punnerretaan sitten me sulkaansyöjät oikein porukalla niitä viiskilosia marraskuussa maailmaan. Noin muuten kyllä pyrin syömään terveellisesti, kuten olen aina tehnyt. Paljon salaattia ja kasviksia, nam! Niin, ja ehkä pitkäikäisin himo tässä on ollut maustamaton jogurtti. Voisin litkiä koko litran purkin kerralla. Slurp!

Acacia 24+6

 

Millimama Täällä myös hiukan samanlainen tilanne. Ollaan menossa ensi kesänä naimisiin ja en meinaa hähimme kutsua isäni "uutta" vaimoa. Vanhempani erosivat kun olin pieni ja nainen oli melkein heti kuvioissa mukana. Jo pienenä tuntui että oli kuin joku tyranni ja tuntuu edelleen. Alkujaan on vanhemmillani ja tällä naisella ollut sanaharkkaa, mutta viimeinen niitti oli mulle kun tämä nainen soitti mulle humalapäissään ja haukkui sekä kiroili että miksi siskoni ei vastaa puhelimeen, miksi minä en ollut vastannut puhelimeen kun oli soittanut- no olimme mökillä ja puhelin autossa, soitin heti takaisin kun näin että oli yritetty soittaa. Olen kertonut tämän myös isälleni, mutta tuntuu ettei ymmärrä tilannetta minun kannaltani. Ja tämä puhelu ei ollut ainoa kerta. Puhelun jälkeen olen nähnyt naisen pari kertaa ja silloin on ollut kun mitään ei olisi tapahtunut. Ja tästä on siis aikaa varmaan kolmisen vuotta. Tämän tapauksen johdosta en ole kutsunut naista pojan synttäreillekään emmekä ole siellä vierailleet naisen läsnäollessa. Tämän päätöksen olen tehnyt ja tässä päätöksessä pysyn, tarkoitti se vaikka sitten sitä että isäni ei häihimme ilmaannu.

ON Leffassa oli eilen kiva käydä perheen kesken. Kävely on muuttunut hitaaaaksi, lyllerrystä lyllerrystä, vatsaa vaan nipistelee niin kovasti ettei kovempaa vauhtia pääse. Supistuksilta ei mun mielestä tunnu kun satunnaisesti. Vihlontaa on alkanut täälläkin esiintymään, mutta onneksi niitä tulee aika harvoin eikä ole kovin voimakkaita.

 

Moiiii!!

Mä tulin nopeesti tässä töiden lomassa vaan tuomaan terveisiä tämänaamuisesta rakenneultrasta. Kaikin puolin vauva näytti just siltä kun pitääkin. Muutaman päivän "vanhemmalta" tosin sen reisiluun mitan puolesta, mutta kätilö sanoi heti, että kun isäkin on melkein kaksimetrinen, niin vauvassa voi näkyä jo niitä perinnöllisiä piirteitä tässä vaiheessa. Se olin niiin ihana, saatiin 4D-kuvakin kasvoista, mut kaveri peitti käsillään ittensä niin hyvin, et aika huono kuva tuli. Se näytti siinä ihan pikkuselta apinalta! Ihana, mun vauva! <3 Kaikki oli siis hyvin ja Haapis liikkukin aktiivisesti, oli kaksin kerroin, eli varpaat suussa. Istukan sijaintikin selvis ja mun epäilykset etuseinämässä sijaitsevasta istukasta vahvistu. Siks oon tuntenut iskut hiukan vaimeempina kuin mitä oon muiden puheista ymmärtänyt, et kuinka voimakkaasti moni tuttu on tuntenut. Ja enempi just vasemmalla puolella, kun istukka on etuoikealla. Sukupuolta ei kysytty, mut saatoin nähdä kikkelin heilahtavan, tosin se oli varmaan napanuora kun se oli niin iso. Voi että miten ilonen oon. Oon hirvee hihittelijä siis tän päivän!! Mut nyt takasin töihin!!

Niin ja kiitos hei niille jotka jaksoi kommentoida turvakaukaloasiaa. Vahvistitte Mun jo-olemassa-olevia-ajatuksia siitä, ettei kannata vieraalta ostaa vaikka vakuutettaiskin ettei ole kolaroitu.

Ihanaa päivää!! <3

<3min hiipinen ja Haapalainen 22+1

 

Heips!
tämmöisen pika kirjoituksen teen kun eipä tässä ole mitään ihmeempiä tapahtunut.

Viikonloppuna pitäis käydä hakemassa kaverilta läjä vauvatavaraa eli pinnis, turvakaukalo, vaatetta jne. Ja saada ne vielä mahtumaan tänne jonnekkin...huoh. No kyllä ne varmasti paikkansa löytää kun nyt keskiviikkona pääsee kasaamaan sitä keittiötä loppuviikosta on jo tasojen haku ja laatoitushommat niin pääsee lataamaan tavarat takaisin paikoilleen. Ja sitten sähköasennukset ens viikon alussa.

Yövuorot näyttää aiheuttavan Anselmille jonkin tyyppistä väsymystä se meinaan laiskistuu potkuttelemaan aina yövuorojen jälkeen ja pari päivää on aina aika vähäliikkeinen. Eilenkin jätti iltajumpat kokonaan välistä tänään on vähän möyrinnyt mutta ei niinkun normaalisti päivällä.

Itsellä syömiset mennyt viikonlopun osalta ihan plörinäksi...pizzaa, pullaa kaikea ihan liikaa no toisaalta eipä se aamupala oikein tänään maistunut. Muuten mun mielihalut tulee ja menee miten haluavat. Paheita ei oikein ole muuta kun liikasyöminen ja se nyt oli ongelmana jo ennen raskautta kerta ylipainoakin on. Karkkia ja herkkuja söisin kokoajan jos niitä vaan olis joten niitä ei osteta niin ei tule syötyäkään. 2vko olen himoinut Rainbow salmiakkisekoitusta.
Mies jo korvaavaa salmiakkia toi viime viikolla, mutta ei se vienyt sitä mielihalua. Suutuntuma ei ollut oikea siinä salmiakissa

No nyt tekee mieli taas salmiakkia semmosta oikein väkevää ja kovaa

iia ja Anselmi 23+4

 

Millimama :hug: samaistun tilanteeseesi täysin. Kyllä aikuinen ihminen voi tosiaan tipahtaa sinne lapsen tasolle tietyissä tilanteissa. Joskus kun olen isäni kanssa puhellut jo noista mainitsemistani asioista olen saanut puhelun aikana itkua pidätellä. Kun puhelu on loppu kyyneleet tulvivat valtoimenaan. Olen joskus myös miettinyt olenko ihan outo kun en voi olla naisen kanssa tekemisissä enkä haluakaan, mutta olen saanut tukea monelta ihmiseltä jotka ovat olleet asiassa puolellani. Myös neuvolatäti, jonka kanssa asiasta keskustelin.

Hätäkastepaperit Esikoisen aikaan niitä täyteltiin neuvolassa, nyt en ole niitä ainakaan vielä saanut. Kelan paprutkin saan varmaan huomenna.

Hiipinen Onnea hyvistä ultrakuulumisista!

Lähdemme kohta poitsun kanssa ukkini syntymäpäiville ja sitä ennen meinasin josko kävis yhellä kirpparilla laahustamassa =)

 

Neuvolassa käyty tänä aamuna ja huomenna taas uudestaan kun en tienny että ois pitäny pissiä purkkiin. Hämmennykseni oman kehoni toiminnoista vaan lisääntyy, nimittäin verenpaineeni oli 120/76 eli ihan älyttömän hyvä ja paino olikin sitten laskenut 200g. Suolasyöpöttelyni ja hmm melko herkuttelevainen ruokavalioni ei ainakaan vielä toistaiseksi näkynyt.

Kelapaperit ja raskaustodistuksen sain mukaani ja kaikki, jonka luulin jo olleen selvää, ei enää ollutkaan. Luulin, että äitiysraha- ym. hakemus toimitetaan Kelaan, mutta terkkari käskikin toimittaa ne työnantajalle. Kai se sitten on niin (?).
Ja koska työnantajani on kunta niin kukahan mahtaa olla se fyysinen henkilö, joka on minun äippälomailuistani kiinnostunut (Olen siis opettaja) Oon niin pihalla että mua oikeestaan naurattaa Laitoin jo menemään reksille liudan kysymyksiä sähköpostilla, saa nähdä milloin lomiltaan kerkiää vastailemaan. Huoh, kai ne tästä selviää.
Oon vaan niin innoissani että haluaisin saada kaiken valmiiksi! Kaikkimullehetinyt!

Surullisia tarinoita vanhemmista on täällä ollut viime aikoina paljon. En ala nyt tässä sen koommmin erittelemään omia kokemuksiani, mutta osani olen saanut minäkin.. valitettavasti. Siitä tuli hyvä pohja toistuville masennuksille, yleistyneelle ahdistuneisuushäiriölle ja paniikkihäiriölle myöhemmin. Olen tehnyt paljon työtä itteni kanssa, mm. käynyt 3v psykoterapiassa juttelemassa näistä asioista. Terapia loppuu tänä kesänä. Sen kautta olen oppinut ymmärtämään paljon asioita sekä itsessäni että muissa. Suurin asia on ollut katkeruudesta ja kaunasta luopuminen. Ja ikinä en tule toistamaan samoja virheitä, joita vanhempani ovat tehneet.
Halaus :hug: kaikille teille, joilla on ollut/on rankkoja kokemuksia vanhempienne taholta. Tiedän, millaista se on. Ja joskus etäisyyden ottaminen voi olla hyvä ratkaisu. Itse olen tehnyt sellaisen ratkaisun, että mulla on asialliset välit vanhempiini. Ei mitenkään läheiset. Mutta en ala enää tässä vaiheessa kaivelemaan vanhoja juttuja ja yritä niitä selvittää. En usko siitä olevan kenellekään hyötyä. Olen itse saanut omaan sieluuni rauhan ja ymmärryksen ja se riittää minulle.

Millimama, tuo teidän nimenne Ava Sofia on ihana ja kaunis :heart: Mistään hätäkastepapereista en ole kuullutkaan. Meidän pojasta tulee luultavasti Onni Armas, vaikka työnimenä onkin ollut tuo Paavo

hiipiselle onnea ultrakuulumisista täältäkin :heart:

Anukkio ja Paav...Onn.. no olkoon vielä Paavo 22+3

 

Millimama ja Anukkio, ihanat nuo teijän nimet :heart: meillä täl hetkellä Ava-Olivia olis tulevan prinsessan nimi ja eiköhän tuossa pysytäkkin

Tänää on taas vaihteeks niin VEE päivä, etten sen enempää viiti ees kirjottaa mitään..

Niiskuneiti-87 ja muru 24+1

 

Kelaan viety raskaustodistus, Eisbärchen lämpöpussi haettu ja siinä samalla ostin sitte 4 tuttipulloa, tuttinarun (vai mikä oikea nimi onkaan), Ainun rintapumpun ja jumppalelun (semmonen lattialle laitettava häkkyrä, jota vauva voi sitte kurkotella) yhteishintaan 14 euroa. Meillä ei kyllä kummallakaan ollu hajua, että mitä rintapumput maksaa, niin sain sen vitosella. Näköjään uutena on yli 30 euroa! Sitte vielä pyörähin kirpparilla ja mukaan tarttu kirahvi/kameli haalari vitosella, kun muistan että aikasemmin katoin samanlaista samalla kirpparilla eri pöydässä ja siitä pyydettiin 15 euroa, jos en ihan väärin muista.

Enkä sitte tarttunu imurinvarteen, vaan menin aamulla vielä nukkumaan "hetkeks" ja sitte makoilin vielä möntin kanssa, kun se myllersi mahassa menemään kerranki navan seutuvilla eikä tuolla alhaalla. Tais heittää ihan kuperkeikanki mun käden alla

Nimi. On meillä yks nimiehdotus mihin päädyttiin jo ennen ku olin raskaana. Tytölle on tosi vaikea keksiä nimeä tai ainaki sellasta minkä mun mies kelpuutti. Tosin mä en ollu muistaa, että mikä nimi päätettiin... Ennen ultriin menoa äitiyspolille piti täyttää semmonen esitietolomake, niin siellä kysyttiin sitä "hätäkaste"-nimeä enkä muistanu tuota mikä luultavasti tulee, vaan laitoin sinne Anja Sofia, mitä mun mies ei taas kelpuuttais. Taru Katariina on tämä meidän ehdotus, jos se tytölle passaa Kun monestihan on niin, ettei lapsi sitten näytäkään sen nimiseltä mikä on päätetty. Pojalleki ois nimi valmiina ja siitä oliki helpompi päästä yhteisymmärrykseen.

*MUOKS* niin ja piti vielä sanoa, että JEE turvakaukalo ja jalusta ovat jo matkalla! =) Mä vähän säikähin, kun kävin eilen vai toissapäivänä Ozin sivuilla ja ne kaukalot oli tilapäisesti loppu, että kerkesinkö mä oikeasti tilata, kun pähkäilin niin kauan sen maksamisen kanssa ja kun olin vähällä ostaa ne rattaatki samaan syssyyn...

 

Hei ja hyvää alkavaa uutta viikkoa!

Kirpparilla tuli myytyä ja hyvin meni.

Acacia Minä suhtautuisin kyllä suurella varauksella vaunuihin, jotka on säilytetty kylmässä ja kosteassa. Kosteus yhdistettynä kangasosiin ei kuulosta hyvältä. Itse tein aikoinaan (ensimmäisen kohdalla) sen virheen, että ostin käytetyn kaukalon ja sitterin työkaverilta kun en kehdannut kieltäytyä. Myöhemmin tajusin, kuinka paljon ylihintaa olimme maksaneet, vaikka varsinaista vikaa ei kyseisissä tavaroissa ollutkaan, ne oli vain todella vanhoja.

Nimi On se varmaan valmiina. Niinä kertoina kun sukupuoli on tiedetty, on vauvaa jo sanottu nimeltä, kun hän on mahassa ollut, ja kutsumanimeksi se on sitten jäänyt. Ei meilläkään mitään salailukulttuuria ole sen suhteen. Meille tulee ihan kutsumanimeksi Eikka, sointuu veljien nimiin. Toiseksi nimeksi tulee tod.näk. mun vuosi sitten kuolleen veljen nimi, Sakari.

Hätakastenimiä ei olla koskaan kysytty missään näiden yhdeksän raskauden aikana.

Anukkio Helpoiten nuo hakemukset tekee netissä ilman sitä paperien pyöritystä. Eli sinä täytät netissä nuo äitiys-, vanhempainraha-, äitiysavustus- ja lapsilisähakemukset. Mullakin työnantaja on kunta, ja siellä henkilöstösihteeri vastaa äitiysloma-asioista. Kun ta on niinkin iso kuin kunta, hoituu heidän osaltaa se palkan ym. ilmoittaminen sähköisesti, koska esim. sairausloma-asiat ta hoitaa samaa kautta. Mutta toivotaan, että rehtori ilmoitttelee pian,
mitkä on teidän käytännöt. Eiköhän se ole ihan normaalia, että asioista kyselee, kun niitä pitää selvitellä ekaa kertaa.

Tuolle henkilöstösihteerille toimitan siis vain paperisen virkavapaushakemuksen. Siitä tulikin mieleen, että mun täytyy tuo virkavapaushakemus jättää ensi viikolla viimeistään (2kk ennen ä-lomaa). Kelalle hakemukset ehtii täytää viim. 2kk ennen la:ta.

Niin, ja sitten kun alatte odotella niitä päätöksiä hakemuksiin, niin huomatkaa, että päätöksen lapsilisästä saa vasta sitten kun lapsi on elävä syntynyt. Kaikista muista päätökset tulevat ennen vauvan syntymää.

Himot Olisi niitä varmaan jos antaisi niille vallan. Makeaan olen ollut aina perso, mutta nyt on suu kyllä pidettävä supussa. Taustalla kummitteleva rd ja kilot. Niitä ylimääräisiä tulee mulle todella helposti, mutta lähtee sitten erittäin vaikeesti. Ei edes imetyksen laihduttava voima toimi minuun.

Eli mun himo tällä hetkellä on aika vaatimattomasti Tablewater-keksit margariinilla ja juustolla. Niiden hiilarit pysyvät vielä sallitun rajoissa.

Vaunuista Siitä pitikin vielä kirjoittaa, että kun sovittelette niitä sinne auton takaluukkuun ja jos mahtuminen riippuu renkaiden irroittamisesta: kannattaa vielä harkita. Miltä se tuntuu kun on lunta, loskaa ja märkää ja siinä sitten irroitella renkaita ja varoa sotkemasta itseänsä niihin akseleihin. Niihin kun pitäis laittaa jotain liukastetta (silikonia laittoivat Lastentarvikkeessa), että toimiva hyvin.

Monilla on ollut kovin surullisia tarinoita lapsuudestaan. Mulla on ollut onni elää melko rauhaisa lapsuus, ja toivoisin sellaisen pystyvän tarjoamaan myös omille lapsilleni. Mun vanhemmat viettivät juuri 50v hääpäivää.

Scala ja Eikka rv 24+3

Ps. Tulin sitten varmaan huijatuksi tori.fi:ssä. Reilu 2 viikkoa sitten ostin sitä kautta vaunutarvikkeita, en niitä varmaan koskaan tule saamaan. Kaikki meni niin kauan hyvin ja viestit vaihtuivat, kunnes ilmoitin, että maksettu. Turusta kertoi olevan, ja vaimon tilille maksettu, mutta tiedä sitten. Minun taloutta tuo 50e ei kaada, mutta toivottavasti raha meni sitten tarpeeseen. Olkaa varovaisia kun teette kauppaa netissä. Huutiksessa sentään oikeat tiedot vaihtavat omistajaa jos myyjä on tunnistautunut. Ensimmäinen ja viimeinen kauppa minulle tuolla torissa.

 

Heissulivei kaikki!

Onnea hyvistä ultrakuulumisista =)

Surullisen paljon tarinoita, joissa kuningas-alkoholi on osallisena. Tsemppiä kaikille, ne tilanteet on aina todella vaikeita, kun kyseessä on oma vanhempi. Meillä elämää varjostaa puolison isä eli tuleva appiukko. Täysi juoppo ja narsisti, vain hänellä itsellä on merkitystä, ei millään muulla. Harrastaa mm. väkivaltaa ja rattijuopumusta kännissä. On kännisekoiluillaan pilannut puolison sisarusten häät, joten tästä viisastuneena päätimme olla häntä kutsumatta meidän häihin. Juhliimme on tulossa vain 25 vierasta eikä siitä mitään tulee, että kaikki joutuu sen toilailuja seuraamaan vierestä ja me "läheiset" jouduttaisiin jännittämään että mitä se taas keksii. No hän ei tietenkään ole tätä päätöstämme hyväksynyt vaan on kännissä soitellut puolisolleni ja muille lapsilleen ja haukkunu kaikki ihan paskaks ja mua tietysti syyttää kun ei pääse häihin remuamaan.
Viimeisin sen sairas juttu oli, kun se soitti pe-iltana mun puolisolle, että tappaa itsensä, jos häntä ei kutsuta... Mieheni tietysti sano, ettei tuollaisilla uhkailulla saavuta mitään, mutta tää vaan jankkas siellä asiaansa. Mies tinttas luurin kiinni ja meikä soitti poliisille, että saisko tollasta sairasta ihmistä pakkohoitoon. No pakkohoitoon määrääminen on nykyään hyvin hankala prosessi ja poliisisedän mukaan ei rauhoita tilannetta kuin pariks viikoks, max pariks kuukaudeks ja sitten pääsis jo avohoitoon. Käski vaan soittaa uudelleen poliisit, jos ilmestyy häihin. Onneks appi asuu 300km päässä ja on suht rahaton, että tuskin se millään tänne meille asti pääsee, mutta kyllä tuo nyt ylimääräistä ressiä aiheuttaa tollaset uhkailut... Mutta kun on sairas, eikä ymmärrä toisten tunteita, niin ei se tajua miten paljon se meitä kaikkia satuttaa. Ei tule se mies muuten tätä lastenlastaan näkemään. Yritän olla ajattelematta koko miestä, mutta aina se vaan mieleen muistuu kun näkee, että se on taas 10 kertaa illassa yrittäny soittaa miehelleni...

No mutta iloisempiin asioihin: Vaunut ostettiin käytettynä, Emmaljungan Duo Edget sporttirungolla. Pitää päästä rallittamaan noita takapihalta alkavia lenkkipolkuja, vähemmän on kaupunkikäyttöä meillä. Vaunut säilytetty aina sisällä ja on muutenkin todella siistit, joten uskalsin käytetyt ja useamman vuoden vanhatkin ostaa.

Paheita riittää, suurimpana ongelmana karkit! Voisin syödä niitä kokoajan, mutta nyt olen huomannut, että Keijo villiintyy niistä, joten pakko yrittää vähentää entisestään. Kokista voisin kanssa juoda vaikka koko ajan, mutta en juo kun ehkä puoli litraa kahdessa viikossa. Jätskiä meni nyt viikonloppuna tuoreiden mansikoiden kanssa, mutta ei sitä onneks viikolla tule syötyä. Pitsaa ja sipsiä tekis kyllä mieli vähän väliä, mutta niissä mulla onneks pitää itsehillintä, toisin kun tuossa karkkiasiassa....

Nimi mekin päätettiin jo äitipolin esitietolomakkeeseen, joka vietiin np-ultraan mukanamme. Kyllä me siihen sellainen nimi laitettiin, että oikeastikin tulee pojalle nimeks, mutta en uskalla sitä täällä paljastaa, jos joku tuttu tänne eksyy. Kun me halutaan pitää se salaisuutena. Ja jos poika ei syntyessään näytäkään yhtään nimen mukaiselta, niin pitää sitten vaihtaa.

Liikkeitä tuntuu entistä useammin ja olen huomannu, että Keijo majailee masun vasemmassa laidassa päivät ja uiskentelee oikealle kyljelle illalla, koska yöllä se aina potkuttaa kovasti, jos yritän nukkua oikealla kyljellä. Mä olen aina tykänny nukkua sellasessa puoliks mahallaan- puoliks kyljellään -asennossa tyyny kainalossa ja nyt ei enää voi suunnata mahaa patjaan, kun äitin kulta siellä rusentuu potkuista päätellen, pakko yrittää pysyä vaan kyljellään.
Tänään olen myös huomannu, että Keijo potkii mua ilmesesti suoleen, koska aina kun se on hetken rummuttanu, niin mua alkaa hirveesti pierettää :snotty:

Mutta jospa sitä lähtis kohta kotia kohti pöristelemään

Aurinkoista viikonjatkoa kaikille, vaikka täällä ainakin tällä hetkellä sataa!

Sandells & Keijo 22+4

 

Noniin, töissä edelleen, mutta iltaa kohden aina hiljenee niin ehtii hyvin kirjotella. Vähä tossa aamuista ultraa hypetinkin, mut jos koittaisin kommentoida edellisiä aiheita - jos vaan niitä muistan.

Eläimet Mun kotona on aina ollut koira, ihan mun syntymästäni saakka. Siitä oon ikionnellinen, koska itse koen, että koira rikastuttaa elämää ihan hirveesti. Ja hei, meillä on kaiken lisäksi ollut aina rottweiler, se "suuri ja hullu verikoira". Ja niin hellyyttäviä ja rakkaudenkipeitä kun olla ja voi, eikä yksikään oo koskaan ollut kenellekään, ei edes toisille koirille aggressiivinen. Meillä on silti aina ollut selvät säännöt, että koira ei tule sänkyyn eikä sohvalle, tosin eipä ton kokonen mötkäle kunnolla mahtuiskaan mutta sen vuoksi meillä ei oo koskaan esim. haissut koira, kun ne ei pääse hinkkaan itteesä käyttötekstiileihin. Se on tietty jokaisen oma asia, tuleeko koira sänkyyn jne. mut meillä on ollut näin ja tulee myös mun ja mieheni kodissa oleen jahka se koissu meille suodaan. Meille siis piti tulla alkuvuodesta staffi, mutta astutus ei ollut onnistunut. Nyt kasvattajalla olis taas pentuja, mutta se tulis vauvan kans niin samaan aikaan, että ootellaan nyt hetki vielä. Haluan kuitenkin panostaa koulutukseen kunnolla kun kyse on noin omapäisestä rodusta, eikä pienen vauvan kanssa uskoakseni riitä aikaa ja energiaa. Mutta itse nään heti punaista jos joku alkaa arvosteleen sitä et on eläimiä ja lässyttään et niistä pitää luopua kun vauva tulee. Ei pidä. Se on eri asia jos vauvan tultua ilmenee ongelmia. Aina pitää olla tarkkaavainen ja vaikka kuinka luottaisin omaan koiraani, en ikinä jättäisi sitä kahden tai vahtimatta lapsen kanssa. Eläin on kumminkin aina eläin. Kissoista mulla ei juuri kokemusta ole, enkä niistä itse henk.koht. niin välitäkkään. Anoppilassa on ihan kiva kissa, mutta en kyllä päästäis sitä nuohoomaan ainakaan kovin pientä vauvaa.

Vaunut Meille tulee varmaan jotkut reilun kokoiset yhdistelmät. Emmaljungalla on ihania, esim. Mondial Duo Combit. EL:t on vaan tosi kalliita eikä käytettyinä tahdo löytyä semmosia mitkä miellyttäis. Nyt oon bongannut tosta yhdestä paikallisesta liikkeestä Bassonin Genua yhdistelmät ja niissä on paljon huokeempi hinta uusina. Myyjäkin sanoi et niissä on tosi hyvä hinta-laatu -suhde. Ne on kumminkin tanskalaiset, joten varmaan myös Pohjoismaihin sopivat. Sit oon ihastellut HobbyHallin kuvastossa olevia ABC:n Pramy Lux -yhdistelmiä. Ne on jo tosi edulliset, et niitä en ostais ellen eka pääsis näkeen luonnossa. Meillä on lähinnä kriteerinä se, että ne on reilun kokoset, et vauva mahtuu niihin pitkään (plus että toi mies on niin pitkä ettei voi mitään minivaunuja ottaa että se ylettyy työntään niitä ), sitten kun on talvi ja me asutaan tommosella omakotialueella niin tiet aurataan sit pääteiden jälkeen, joten pitää päästä hangessakin eteen päin, ei siis varmaan kääntyviä pyöriä. Plus jämäkkä rakenne, koska reissataan varmaan paljon maalle mun vanhemmille, joten niiden pitää kestää sitä autoon pakkaamista, näillä näkymin kokeillaan ainakin ensin pärjätä niin, ettei hankita mummolaan toisia vaunuja.

Nimi Mä oon pitänyt raskausaikana päiväkirjaa, jonka takasivulle oon kirjotellut nimiehdotuksia sekä tytöille että pojille. Me ei haluta kanssa paljastaa sitä kenellekään ennen kastetta, en tiedä miks, ei vaan haluta. Mut voin paljastaa joitain ehdotuksia, jotka ei nyt oo ainakaan top5:ssa. Tytöille on mm. Fanni, Saaga, Essi, Elma, Pulmu, Pihla jne. Pojille on esim. Niilo ja Joel (joista en tykkää enää lainkaan). Pojille on paljon vähemmän! Tosin siellä top5:ssa on kyllä nimiä. Toiset ja kolmannet nimet on pojalle valmiina, toinen on mun isänisän nimi joka on myös mun isän toinen nimi. Kolmas nimi on toisena nimenä mun miehellä, sen isällä ja isoisällä. Tytölle sit tulee toiseks nimeks mun äidin toinen nimi ja komanneks joko mun kolmas nimi tai sit mun isän äidin äidin äidin nimi.. Menipäs vaikeeks!!

Mitäs vielä Tsemppiä kaikille joilla on ongelmia vanhempien tai heidän puolisoiden kans. Itse oon onnellisessa asemassa, sillä omat vanhemmat on lähes täydellisiä ja miehenkin vanhemmat pahimmillaankin vielä ihan jees.

Mä oon ihan kuplassa vieläkin sen aamuisen ultran jälkeen. Miten tätä onnellisuuden määrää voi käsitellä?! Kävin tossa tauolla hipistelemässä kaikkia ihania pieniä vaatteita ja hihittelin niille vaan itsekseni. Huomenna aamulla vielä neuvolaan. Siellä tutustutaan kelan papereihin ja varmaan katellaan aikaa sokerirasitukseen.

Ens kertaan heissulivei ja hyviä vointeja mammat!

-hiipinen ja Haapis (edelleen 22+1)

 

Onpas paljon surullisia perhetarinoita täällä. Itse olen siitä onnekas, että on hyvät väliin perheeseen ja vanhemmat ovat olleet korvaamaton tuki. Siinä mielessä ei mitään ole hampaankolossa. Omat kipuilut liittyykin tuohon omaan lapseen, tai lähinnä lapsen isään, joka ei ole koskaan pystynyt vastuuta lapsestaan ottamaan ja tuskin pystyy siihen tulevaisuudessakaan. Pahalta tuntuu, ettei voi omalle lapselleen tarjota sitä mitä itsellä oli, koska jokainen vanhempi kuitenkin haluaa tarjota lapselleen parempaa mitä itsellä on ollut ja minä en siihen kykene. Onneksi mulla on ihana mies ja nyt sitten tuo esikoinen saa vielä ikioman pikkuveljenkin, mutta kyllähän tuo puuttuva isäsuhde tulee pakosti jollain tapaa vaikuttamaan elämään. Mutta minkäs teet..

Hätäkastenimeä kysytään ainakin PHKS:n esitietolomakkeessa, joka palautetaan neuvolaan rv 30. Esikoisen kohdalla heitin vaan jonkun nimen, mikä sillä hetkellä tuntui kivalta, eihän sitä nimeä tarvitse antaa, vaikka hätäkaste joututtaisiinkin suorittamaan. Nimiä ei ole miehen kanssa yhdessä sen kummemmin vielä mietitty, toiseksi nimeksi tulee miehen toinen nimi, mutta kutsumanimeä ei olla päätetty ja kokemuksen perusteella vauva pitää nähdä ensin, ennen kuin voi nimeä lopullisesti päättää. Itse olen tykästynyt Anton ja Daniel-nimiin. Lapsi saa miehen ruotsinkielisen sukunimen, joten ehkä tuo Daniel on sitten liian ruotsalainen jo.. No, onneksi sitä on vielä aikaa miettiä.

Paheista sen verran, että onhan niitä. Makeaa, suolaista, kaikkea hyvää ja epäterveellistä. En kuitenkaan haluaisi mitään viisikiloista lasta synnyttää, joten kai se kohtapuoliin luovuttava herkuttelusta. Käsittääkseni varsinkin loppuraskauden herkuttelu voi pulskistuttaa vauvaa..

PikkuA ja poitsu 26+0 POKSISTA POKS taas

 

Nyt voisi olla hetki aikaa kirjoittaa...

Vaunugallupiin vastailen, meillä on ollut Emmaljungan City Crossit pehmeällä kantokopalla ja ollaan oltu erittäin tyytyväisiä. Kantokoppa oli mielestäni kätevä, kun liikuimme paljon vaunuilla asioilla ja sit vauvan sai kantokopassa mukaan ja vaunut jätettyä esim. ulos. Ja kantokopasta sai tehtyä lämpöpussin viime talveksi, joka oli erittäin toimiva. Ja esikoinen on kans talvivauva niin hyvin mahtui kantokoppaan ja kesällä siitä sai riittävän väljän, ettei ollut liian kuuma. Viikonloppuna saimme hankittua tuplavaunuiksi Twin CityCrossit ja tuo sama kantokoppa tulee vauvalla niihin (toivottavasti vain passaa. ). Vaunut olivat ensimmäinen hankinta pikkuiselle, mutta kaikki esikoisen tavarat on tallessa, niin aika vähillä hankinnoilla pärjätään.

Nimistä on kans ollut puhetta. Meillä on ollut tytölle nimi valmiina jo reilusti ennen esikoista ja se nimi olisi nyt otettu käyttöön, jos olisi tarvittu. Pojan nimeä ollaan mietitty, mutta vielä ei ole mitään päätetty. Muutama ehdotus on pyörinyt mielessä, mutta vielä ne ei ihan omilta tunnu. Onhan tässä onneksi aikaa.

"Hätäkastenimipaperit" siis esitietolomakkeet sairaalaan saatiin viimeksi neuvolasta mukaan. Ja pitäisi varmaan seuraavalle kerralle täyttää. Ja jonkunlainen nimi niihin keksiä.

Paheina täälläkin kaikki herkut ja makea. Ärsyttää, kun välillä ei pysty muuta ajattelemaan kuin jotain hyvää jota olisi kaapissa. Onneksi en syö paljoa kerralla, mutta napostelen, mikä varmaan on vielä huonompi vaihtoehto. Alkuraskaudesta herkkuja ei tehnyt mieli, mutta nyt senkin edestä...

PikkunenKakkonen & A-P 24+4

 

Vaunuista meillä on z-linen yhdistelmät (pari vuotta vanhat) kovalla kantokopalla. Tosi hyvät, mitään moitittavaa ei näin äkkiseltään tule mieleen. Nyt olisi sitten hommattava jotku sisarusrattaat, kun vaan osaisi päättää millaset..

Krampeista mulla kramppaa kans varsinkin öisin jalat, ihan kamalaa kun tarttee pompata ylös että kipu helpottaa. Neuvolasta anto ohjeeksi pitää jalat lämpiminä ja iltaisin syödä suolaa. En oo kokeillu vielä kumpaakaan.

Nimi meillä on pari kivaa vaihtoehtoa, joista sitten valitaan paras kun lapsi syntyy. Paitsi jos vauva ei näytä yhtään sen nimiseltä, niin tarttee sitten keksiä joku muu.

Hampaista kävin pari viikkoo sitten suuhygienistillä (3kk:n välein käynti siellä) ja se sano jotta pari pientä reikää (vai reiän alkua?) pitäs paikata ja hammaskiveä poistaa, kysy sitten millon mulla on LA ja anto uuden ajan lokakuun loppuun.. nyt mietinki että kai se olis antanu jo aikasemmin sen, jos ois "akuutti" tarve?? Siis kun eikös suun/hampaiden kunnolla oo yhteyttä ennenaikasiin synnytyksiin tms? Eli eikai se mun suu kovin pahassa kunnossa voi olla, kerta sinne asti on varaa ootella? Vai pitäskö mun kuitenki soittaa ja varata aikasemmin aika?? Jäi vaivaamaan..

Viime yö meni taas valvoessa, kun poika sai alkuyöstä vissiin jonku kauhukohtauksen (oli muuten ihan kamalaa!) eikä meinannu millään rauhottua.. Sitten pitkin yötä kitisi ja pyöri ja tietysti heräsin pienimpäänkin inahdukseen.. Ja sitten viäl omat vessakäynnit ja asennonvaihtorumbat siihen päälle..

Mutta nyt hetkeksi elokuvaa katsoo miehen kainaloon ja sitten unille.

kiukuttelija 25+0

 

Pikaista kommentointia...

Hätäkastelappu Me vietiin rakenneultran yhteydessä äippäpolille neuvolasta saatu synnytykseen liittyvä esitietolomake, jossa mm. kysyttiin lupaa hätäkasteeseen ja nimiehdotukset. Nimet mietittiin silloin jo tarkkaan ja lomakkeeseen kirjoitetussa pojan nimessä pitäydymme, mikäli nimi yhtään tuntuu sopivalta sitten vielä kun vauva on syntynyt ja näemme hänet Toinen ja mahdollinen kolmas nimi ovat vielä hakusessa. Niin ja nimi pysyy salaisuutena ristiäisiin asti.

Kramppeja ei ole ollut, mutta suonta vetää pohkeesta lähes joka yö. Ei kivaa.

Mulla myös työnantaja on kunta ja meillä äitiysrahapaperit toimitetaan palkanlaskijalle, joka täyttää ne mun puolesta ja lähettää kelalle. Sain itsekin kuulla vasta viikko sitten tästä käytännöstä, joten turhaan olen pohtinut papereiden täyttöä ym. Mukava palvelu tämä tällainen

Tänään lenkillä alkoi tuntua ilkeää jomotusta alavatsassa, vähän kuukautiskipujen kaltaista. Olisko ollut jonkin sortin supistuksia?

Nyt telkkari ja Good wife =)

idylli 25+2

 

Millimamalle voimia pakkolepoon ja riitaisiin tunnelmiin:hug: Vaikka itse jäin muutama viiko sitten vain lomalle töistä, niin huomasin myös, kuinka nopeasti ajatukset kääntyivät ikäviin asioihin ja huoliin, kun oli niitä aikaa pohtia, vuodelevosta puhumattakaan!
Tirpsis myös minulla ongelmallinen suhde omaan äitiin, joka ollut katkolla monet kerrat, mutta vielä miusta ei oo ollu siihen, et olisin pistäny viimosen pisteen tapaamisiin.. Vaikkakin viimeeksi jussina mummi oli niin huppelissa ja tuli puistoon lasten luokse, kun olin aamulla muissa yhteyksissä maininnut meidän suunnitelmat. Lapset ei ottanu mitään kontaktia ja selvästi vältti kaikkea kontaktia ja pysyttelivät etäällä mummista. Ite häpesin silmät päästä, kun puistossa oli paljon muitakin. Silti vieläkän ei ollu pokkaa sanoa, ettei enää lasten kanssa tapailla. Ite oon kanssa kärsiny tästä samasta ongelmasta paljon kaikki nuoruusvuodet, enkä haluais, että omatkin lapset näkee samaa kurjuutta! Aina kuitenkin pyytää jälkikäteen anteeksi omaa typeryyttään ja itse jotenkin toivoo, että ehkä hänen elämänsä tässä voi vielä muuttua! Ja hän on ainut meidän isovanhemmista, joka on elossa ja joka edes kerran tai pari vuodessa ottaa isompia lapsia yökylään! Ei sillon koskaan juo, kun lapset on kylässä, että edes jotain positiivistakin.

mielitekoja ei kyllä mitään tiettyä, mut joku muukin kirjotteli, että tuntuu vaihtelevan laidasta laitaan. Käy makea ja suolainenopcorn: Viikonloppuna vetäsin kevyesti pussilisen salmiakkia, vaikka en tavallisesti salmarista tykkää, vaan syön mieluummin suklaata tai hedelmäkarkkia, mut nyt meni salmiakkipussi käden käänteessä Meikäläisenkin paino tulee nousemaan taas roimasti, kiloja on vähän tarttunut matkaan edellisiltäkin, mutta en nyt ihan hirveesti jaksa huolehtia ja hikoilla..katotaan sitte synnytysen jälkeen mitä on tehtävä.

ja massu todella kasvaa kamalaa kyytiä! En syö herkkuja joka päivä, mut maha on aivan valtava! Viikon päästä taisi olla neuvola, et sitte saa nähdä, mihin puntari heilahtaa, mut mahan kanssa on aika tukalaa olla jo nyt! Miulla kanssa on vatsa jotenki pinkee ja kireen tuntunen ja sitä pistelyä alavatsassa on ollu, mistä joku muukin kirjotti edellä. Piti ihan töissä nousta kävelemään välillä, kun nipistely tuntu niin inhottavalta ja tuntu voimistuvan. Sama tän pingotuksen kanssa, tuntuu, et erityisesti illalla, kun rauhottuu nukkumaan, ni vatsaa kiristelee ja on vaikeeta hengittää Yritä siinä sitte nukkua! Olihan miulla ihan selviä supistuksia tossa 20 rv tienoilla, mutta se oli silti ihan toisenlaista kun tää kiristely nyt, mut voihan tää johtua rasituksesta, kun nyt työt taas alkanu ja aamusta iltaan on oltava liikkeessä!

Olin muuten viikonloppuna niin poikki ekasta työviikosta, etten tehny muuta ku lepäilin ja ihan kodin peruskuviot. Väsy oli niin ankara, että su nukuin kahteen otteeseen päikkärit, vaikka isommat riehas vieressä vesisateen takia.. olin vaan ihan poikki, mut nyt tänään taas olo ollu suht normaali.

Täällä kanssa masu viruu välillä hassuihin muotoihin, kun asukki viruttelee, potkii ja jytää, mut ihana tuntee nää kaikki liikkeet ja tietää, et kaikki on hyvin. Eihän tätä enää montaa kuukautta ole jäljellä

Nyt kyl suuntaan höyhensaarille, että pääsee huomenna taas aamusta ylös..

Tienkulkija rv 26+4.. ehkä?

 

Taas tullut reilusti tekstiä vaikka päivällä lueskelinkin. Koko päivä meni sitten siellä ukkini synttäreillä ja sitä ennen piipahdettiin pojan kanssa kirpparilla.

Nimistä Pojille mulla olis nimiä valmiina, mutta tyttöjen nimiä pitää hiukan miettiä. Muutamat ehdotukset kerroin miehelle ja mies kertoi omansa. Salaisuutena pysyy kuitenkin kasteeseen asti =)

Aamulla sitten neuvolaan, hippasen jännittää...

 

kiukuttelija.
Neuvolasta sanottiin, että täytyy käydä hammastarkistuksessa raskauden aikana. Soitin heti huhtikuussa hammaslääkäriin. Ajattelin, että joudun varata siihen erikseen ajan, ku mulla siis toukokuussa oli yks aika ja toinen oli varattu syyskuulle. Sieltä sitten se nainen sanoi, että raskauden ekalla eikä viimeisellä kolmanneksella suositella käyntiä, joten molemmat mun ajat silloin peruttiin ja sain kesäkuulle ajat ja niin saatiin reiät paikattua ja nyt ei reikiä ole.