Marraskuun 2012 masuasukit <3 *heinäkuussa*

Itse pidän tämän kesälomakauden lomat nyt pois ennen mammalomaa ja sitten ensi talven talviloman sekä parhaillaan kertymässä olevat ensi kesälomakauden kesälomat sitten mamma(vanhempain)loman päätteeksi. Meillä iskä jää ehdottomasti sille 36pv:n isäkuukaudelle vanhempainvapaan lopuksi (eli käyttää ne 12 viimeistä päivää) ja pidän sitten juuri silloin nuo talvi- ja kesälomat niin voidaan olla samaan aikaan kotona. En ole vielä varmistanut, mutta luulen että lomarahatkin saa meillä sitten maksuun vasta kun lomat oikeasti pitää. Katsotaan sitten jatkanko minä vai mies tuosta sitten hoitovapaalla vai jaetaanko jotenkin.

Meillä nukkumisjärjestelyt vielä vähän auki! Ollaan nimittäin tässä asuntokauppoja suunnittelemassa. Mutta ehdottomasti alkuaika ainakin pinnasängyssä meidän huoneessa. Sitten kun yöimetykset jää pois (ja jos ollaan tästä kaksiosta päästy jonnekin isompaan) niin sitten varmaan omaan huoneeseen. Riippuu nyt millainen yöheräilijä ja kukkuja hän on.

Mä uskon juurikin tuohon mitä Niiskuneiti epäilikin että koira/eläinperheissä ei varmaan vanhemmilta ole sitten niin paljon niitä allergioita perittävänä lapsella. Toisaalta mun hyvä ystäväni on viettänyt lapsuutensa maatalossa jossa eläimiä tosiaan riitti ja hän on yksi allergisimmista ihmisistä ketä tunnen. Tosin saanut kovasti apua siedätyshoidosta.
Meillä ei ole eläimiä, mutta mummolassa pääsee meidän pieni tekemään tuttavuutta koiran kanssa! Toivottavasti ei ole meidän pieni allerginen tai muuten on mummolla ja papalla valinta edessä että haluaako seurustella lapsenlapsen kanssa vai pitää koiran :O Meillä suvussa allergiaa ja astmaa joten riski on meillä suurempi.

Tuna ja Sintti 22+3

 

Hei pitkästä aikaa.

Tervetuloa uudet, en nyt just muista keitä olitte, mutta oli teitä ainaskin muutama

Lomareissulta kotiuduttu ja arkeen palailtu, kauheasti tullut tekstilöistä, mutta yritän päästä kärryille.

Koskaan ei kannata sanoa, ei koskaan Tämän tärkeän asian opin esikoisestani. Itsekkin paljon harrastin lauseita "Meillä ei koskaan...", joita on nyt jälestäpäin saanut kumoilla. Komppaan HillaVilmaa niin koira, kuin myös nukkumisjärjestys asioissa.

Nukkumisjärjestelyitä en ole pahemmin suunnitellut, eiköhän pikkinen tule meidän huoneeseen nukkumaan ensimmäisiksi kuukausiksi, jos ei meidän sänkyyn niin sängyn vieressä olevaan kehtoon. Ei viitsi liikaa suunnitella, kun ei tiedä yhtään millainen tapaus pikkinen on, mennään sitten sen mukaan, mikä sillä hetkellä tuntuu parhaimmalta.

Inari & Juri Kakara 22+6 (päiviä synnytykseen n. 120, eli pieni ikuisuus)

 

nukkumisista niin on erilaisia tapoja, kun on nukkujiakin
ite en oo koskaan yö-nousemisia kokenut ongelmaksi, mulla on jotenkin semmonen vaan tapa et ylös jos tarvitaan, pää tyynyyn jos onnistuu
miestä en TODELLAKAAN halua mun vierestä toiseen huoneeseen!!!! se on lähtökohta, mistä oon ite pitänyt kiinni. Se on se mun tuki ja turva, ilman sitä en ite voi nukkua :heart:
Vaikka vauva tuleekin, en ole muuttanut nukkuma-paikkoja ja hyvin on selvitty.
Ja vauvaa en viereen ole ketään opettanut, juurikin siitäkin syystä osaltaan, että ne oppii siihen niin helposti, ja sit onkin tekemistä että saa sen nukkumaan omassa paikassaan. Jos yöllä tulee ramppaamaan, vien takaisin omaan sänkyynsä.
Se on sitten tosiaan eri, jos oikeasti on nähnyt vaikkapa pahaa unta, silloin tällöin viereen voi tulla, mutta näin on toimittu meillä ja se on toiminut hyvin.
Entinen anoppini taas opetti et jo pieni vauva ois pitänyt sylissä nukuttaa. no , joka kerran kun laski pois niin tokihan se havahtui huutamaan kun läheisyys loppui.
Jokainen saa opettaa oman vauvansa millaisiin rutiineihin haluaa, mut kyllä isovanhempienkin pitäisi ottaa huomioon, et he ei puutu vauvan vanhempien tekemiin tapoihin/ratkaisuihin.
ei nukkumisasioissa, syömisissä, saati näissä lemmikki-asioissakaan.

mua niin alko ärsyttämään, kun koitin rikkaruohoja kitkeä. no... ENHÄN MÄ TAIVU :kieh: sit puri muurahainenkin ja voi että meni keittämisen puolelle... mies hiukan huvittuneena tuli lohtu-pussailemaan, ja auttohan tuo, mut kyl sit niin pisti vihaksi

 

niin ja siis kysyisin viä, et kertyykö myös talviloma ihan normaalisti äitiyslomalla? et ens syksynä mulla olis jo uusi talviloma tiedossa, jos nyt käytän tämän vuotisen pois? Mä oon kyl niin pihalla näiden hommien kanssa.. tiedän, et kesäloma kertyy normaalisti, mut en oo tosta talvilomasta varma..

Nellielli ja pötkö 24+4

 

nellielli Äitiyslomalla kertyy vuosilomaa, joka sitten jaetaan talvi- ja kesälomaksi. Riippuu varmaan työpaikasta miten. Yleensä kait 4 viikkoa kesälomaa ja 1 viikko talvea. Mutta siis erikseen ei kerry talvilomaa vaan se loma lohkaistaan niistä kertyneistä vuosilomapäivistä. Tietenkin lomapäivien kertymiseen vaikuttaa myös tes ja työvuodet.

Mulla kertyy 38 päivää/lomanmääräytymisvuosi, joka työssäollessa jaetaan yleensä niin, 4 viikkoa kesällä ja 4 talvella (meillä lasketaan 5 lomapäivää/viikko). Mutta siitä voi pitää enemmän kesällä ja säästää talveksi esim. 2 viikkoa.

 

HilmaVilma Onkin aivan eri asia antaa koira pois tai tehdä erityisjärjestelyitä sen takia, että vauva osoittautuu erittäin allergiseksi tai että koira yllättäen käyttäytyy agressiivisesti vauvaa kohtaan tms. kuin pelkästään sen takia, että on raskaana ja vauva tulee taloon...

 

tervehdys taas kaikille ja kiitos kun olette niin lämpimästi toivottaneet tervetulleiksi
Meni eilinen vapaa päivä niin täysin kotitöitä tehdessä ettei kerennyt etes käydä lukemassa teidän kuulumisia, noh nyt kuitenkin talo taas näyttää ihmis asumukselta ja piha sekä kasvimaakin on hoidettu

Lirahduksista kyllä kolmas raskaus vielä näin olemattomalla välillä saa paikat löystymään kun tuntuu etteivät kakkosesta etes kerenneet palautua. Esikoisen aikaan mulla oli emätin tulehdus joka aiheutti paljon vetistä valkovuotoa mutta se vaiva helpotti kuurin jälkeen. Pari päivää ennen synnytystä on kummallakin kerralla ruvennut sitten vuotamaaan ihan veden oloista valkovuotoa mutta toivottavasti kenelläkään ei nyt vielä synnytys olisi kyseessä.
nukkumajärjestelyt Meillä esikoinen nukkuu omassa huoneessaan, on nukkunut 2v.asti, kuopus nukkuu meidän makkarissa pinniksessä ja siirtyy kun kesälomani alkaa isosiskon huoneeseen nukkumaan.Meillä on makkari aivan vierekkäin, ovetkin melkein vastakkain niin kuulen kyllä jos huoneessa jotain on hätänä. Vauva nukkuu aivan kuten edellisetkin pinnasängyssä jossa aluksi on pakkauksen laatikko. Sänky on meidän sängyn päässä. JOs yöllä syötön jälkeen ei suosiolla nukahda omaan sänkyyn niin sitten olen ottanut aina viereeni. En ole ikinä ottanut stressiä nukkuma järjestelyistä enkä nukkumaan laittoa ole harrastanut mitenkään kellon kanssa. Hyvin osaa jo 10kk ikäinen hakea harson ja tutin ja alkaa olla vailla omaan sänkyyn kun ilta pesut ja villit on saatu pois huolesta. Viereen meilläkin saa yöllä tulla monesti nyt viime aikoina on kolmivuotias tullutkin kun näkee paljon unia.

Lemmmikit lapsetvoivat elää kyllä hyvin yhdessä ja meillä elävätkin. eikä lapset ole sairastaneet pahemmin vaikka samassa läjässä aina ovatkin kuin kissa ja kaksi koiraa. Kukaan kotieläimistämme ei ole koskaan välittänyt vauvasta, aluksi ovat ihmetelleet ensi itkuja mitkä ovat kuulleet mutta seuraava itku on ollut jo tuttu ääni. Toivottavasti kaikilla menee hyvin eläintenja vauvan yhteen sovitus
Meillä vauvat ovat olleet kaksiviikkoisista jo navetassa ja hyvin on lehmäkin oppinut vaunuihin ja vauvat paskan hajuun

Onko kukaan joutunut hakeutumaan pelkopolille? Minä pyysin lähetettä sinne neuvolasta ja sain sen kun sanoin monta kertaa että en halua mitään suunniteltua sektiota vaan haluan edelleenkin synnyttää myös tämän kolmannenkin alakautta ja pelkään sektiota ja kuin ruttoa. Silti se oli näin uudelleen synnyttäjälle tosi vaikea luvata. Ensimmäinen synnytykseni oli tosi helppo ja ihan, toinen synnytykseni oli kaaos josta seurasi vauva. En olisi ikinä uskonut pelkääväni synnytystä ja en nyt alku raskaudesta pelännytkään vaan kun kävin synnärillä rakenne ultrassa niin mieli muuttui. Niskaturvoke uä ei saanut aikaan samallaista reaktiota kuin tämä reissu. Nyt tuli heti tarve päästä pois ja kun kätilö sanoi että tervetuloa sittenmarraskuussa meinasin sanoa että en tule. Outoa miten ihmisen pää on niin mystinen.

Mutta nyt takaisin työn touhuun

marizella+paapa 23+4

 

Niin eihän tässä kukaan toki ole mitään vannomassa ollut, perhesänkyä ei silti tule oli lemmikit tai ei, meillä on sovittu jo että jos vieressä tarvii nukkua tai koko ajan syödä ja kauheasti alkaa heräämisiä olla öisin niin että mies häiriintyy, niin on minulle sitten lapsen huoneessa kunnon sohvasänky ja mies saa nukkua meidän huoneessa edelleen koirien kanssa. Täytyy kattoa miten nämä tehdään, aina pitää jättää pelivaraa eikä mikään ole absoluuttista, mutta mulle ois sama jo riistää melkeen oma henki kun antaa koirat pois.

Multa ensimmäinen hyvin rakas koira kuoli vuoden ikäisenä niin että väkivaltanen exä vei mettään ja lopetti käsin kysymättä multa mitään, niin näiden kanssa oon tehny selväksi että ennen lähtee jumalauta kaikki muut jonnekki paitsi koirat. Kaikkiin normaalimittasuhteiden tilanteisiin kyllä löytyy jokin ratkaisu, mulla on itellä omien allergioiden ja ihon kanssa niin hankala elämä että jos joku rutiini menee hankalaksi niin ei paljon mua haittaa

On eri asia vannoa ko se että on niin miljoonaa asiaa mitä voi kokeilla ja yrittää ja nähdä vaivaa että asiat järjestyy kuin että heti annetaan se koira vaan pois eikä edes yritetä. Ennemmin sijotan koirat siksi aikaa vaikka tutulle lähelle että allergiat saahaan kuriin ja kokeillaan vaikka uudestaan kun lapsi on vähän vanhempi.

Tuommoset extreme-allergiat että lattiatki pitää jo saneerata, niin on jo niin oma lukunsa että se on jo niin erityinen tilanne että siinähän ei sitten ole enään mitään vaihtoehtoja. En tarkoittanutkaan noilla omilla absolutioillani ollenkaan näitä special case scenaarioita..

Vannomatta siis paras mutta meidän isossa sängyssä nukkuu koirat eikä vauva, jos viereen on otettava niin nukutaan vauvan huoneessa sitten minä ja vauva ja koirat ei lähe yhtään mihinkään, käyvät vaikka joka ilta tarvittaessa pesulla, vaikka ei niistä siltikään lähde sitä hilsettä yhtään enempää tai vähempää kun ovat karvattomia. Keinoja on niin monia ja tapoja elääkin että kyllä kaksi nelikilosta karvatonta meidän perheeseen mahtuu kävi miten kävi.

Aaah. Päivän närästysaggressiot purettu, käsky kävi että kauppaan seuraavaksi --->

Lumineiti ja Uubo 22+4

 

Heippa mammat!

Kyllä meni hetki kun kahlas teksti tulvan läpi sitten viime kerran

Nukkumajärjestelyistä meillä on ollut aluksi äitiyspakkauksen laatikossa vauva nukkumassa oman sängyn vieressä ja siitä sitten pinnasänkyyn kun malttaa pienen laittaa ku näyttää siellä niin pieneltä. Sitten on varmasti melki kaksvuotiaaksi meidän huoneessa nukkumassa, koska seuraava etappi on sitten yläkertaan siirtyminen ja sillon olis kyllä hyvä et nukkuis mahdollisimman hyvin yöt ja osaa kulkea rappusissa tosi hyvin. Vaikka oon kyllä edellisilläkin sitten pitänyt yön itkaria päällä vaikka kyllä se muutenkin ihan hyvin kuuluu jos toinen itkeen rupee, ja portti on tietty yläpäässä=)

Lemmikeistä on ollu puhetta. Meidän vanha koira, joka nyt muutama vuosi sitten menehtyi, otti kyllä kaikki vauvat tosi hyvin vastaan. Aina käytettiin myös tota räsytekniikkaa, ennakkovaroitus mitä tuleman pitää. Toisen lapsen kohdalla oli sellanen tapaus, että kun poika alkoi liikkumaan, niin sillon koira yritti luokitella itsensä lapsen yläpuolelle, murisi ja näytti hampaita. Mutta heti asiaan puuttumalla, ei vastaavaa tapausta tullut enään. Nyt tämä meidän nykyinen koira ei ole kyllä vauva-aikaa kokenut, mutta kyllä lasten kanssa touhuaa kovasti, vaikka meitä varoiteltiinkin et kuinka voidaan ottaa lapsiperheeseen mäyräkoira. No enpä ole kyllä ymmärtänyt mitä ovat ihmiset tarkoittaneet meidän mussukka pitkäkarvainen kääpiömäyräkoira on 4,5 vuotias ja mitään ongelmaa ei ole koskaan ollut, mutta ainahan pitää muistaa että koirat on eläimiä joilla omat vaistot ja toimivat niitten mukaan.

Niin ja tervetuloa uusille ja onnea Millimamalle rouviintumisesta sekä onnea ultrakuulumisista siellä käyneille

Varhennettu äippäloma meillä terkka sano just kun olin neuvolassa ja käytiin kelanlappui läpi, ettei kannata jäädä varhennetusti, et mieluummin sairaslomaa sitten hakea. Aika hyvin kyllä.

ON eilen oli neuvola , rautakuuri jatkuu eipä ollu hirveesti hemppa noussu, vois tietty paremmin nousta jos useammin ottais sitä, mut hyvä ku joka toinen päivä on ottanu. Pitää ottaa itteään niskasta kiinni. Paino on noussut nyt noin viitisen kiloa. Verenpaine on alhainen aina vaan 98/66. Sitten oli se kaikista mukavin uutinen, sokerirasitus laitti mut sellaseen, voi jösses. Oli vähän näytteessä näkynyt. Edellis raskaudessa kerran oli kans et vähän näky, mut sitten kontrolloitiin ja ei ollu enään niin ei tarvinnu, tyttö oli syntyessään 3,4kg.
Muutenkin meillä on ollu laskusuunta tuossa vauvan syntymäpainossa, ensimmäinen oli 4110g, toinen 4030g, kolmas 3630g ja sit toi nuorimmainen 3470g. Mut ei sitten mitään 3,5 viikkoa niin sokerirasitukseen, onhan se varmaan hyvä asia.
Mut eiku grillaamaan

hannama 22+5

 

Nyt kämppä taas kiiltää hetken ku kokopäivä siivonnu ja puunannu ja koiran kanssa tuli tehtyy pitkä lenkki. Nyt on niin rättipoikkipuhki-fiilis et vois mennä vaa iltapalalle ja nukkumaan. Kyl huomaa miten liitos-, lonkka- ja iskiaskivut tulee heti ku vähä jotain tekee, noh yöllä ku vessaa tulee tarvetta mennä ni tulee tuskaa päästä sängystä ylös :kieh: harmi ku ukko ei voi käyä vessassa puolesta tai sit pitää esikoisen yövaippa ottaa käyttöö

Ei kyl tuu mitää fiksuu mielee, öitä äipät

Niiskuneiti-87 ja muru 23+4

 

Scala Kiitos infosta! Mä siis vaan mietin tätä asiaa, kun meillä ei ainakaan ekana vuonna kertyny ollenkaan talvilomaa. Et pitää olla täysi vuosi töissä, että se alkaa kertyyn. Et kesäloma kertyi ihan normaalisti, mut talviloma ei. Jotenkin näin se siis meni. Mut siis kyl taidan koittaa pitää tän vuoden talviloman (jos siis pomolle käy) just ennen äitiyslomalle jäämistä, kun kuitenkin ens vuodeks ehtii jo uusi talviloma kertyyn, joten ei sinänsä oo hätää siis.

Nellielli ja pötkö 24+4

 

Täytyypä munkin ihan pikaisesti tohon lemmikkiasiaan kommentoida. Todella ärsyttävä asenne toi, että muka pitää heti luopua kaikista elukoista, kun vauva tulee. Munkin äidin eka kommentti oli, kun aloin esikoista odottaa, että nyt sun pitää kyllä hommautua eroon elukoistasi. No ei.. Kanin möin, koska elukoita oli aika paljon, ja kani oli mulla oikeastaan vain hoidossa, eikä alkuperäinen omistaja voinut takaisin sitä ottaa, joten etsin uuden kodin hälle.
Erosin esikoisen isästä jo raskausaikana, mutta en silti hetkeäkään miettinyt, että olisin koirani antanut pois. Niin vaan on selvitty vauvan ja koiran kanssa, yksinhuoltajana, siis siihen asti kun nykyisen mieheni tapasin viime vuonna. Tietysti olen paljon apua saanut ulkoilutuksessa ja paljohan tuo koira on mun vanhempien luona ollut hoidossa, mutta oikeastaan vasta kun poika meni päiväkotiin ja ite alotin työt ja vapaa-aikaa ja näin ollen myös koiranulkoilutusmahdollisuuksia vähemmän. Kun lapsi oli vauva ja olin äippälomalla, niin koira oli mulla ihan 24/7 ja pärjättiin, helppohan se oli vauvan kanssa lähteä ulkoilemaan, kun vaan vauhuihin laittoi ja ovesta ulos.. Toinen vaihtoehto oli aina se koiran poisantaminen ja kummasti vaan sinne sateeseenkin lähdettiin tämän kauhukuvan "kannustamana". Hullunhan mua pidettiin, mutta mitäs sitten.

Ja tuohon koiran ja lapsen yhteiseloon.. Oma koirani pelkää lapsia, mutta tuota meidän poikaa ei tietysti pelkää, kun on tottunut häneen vauvasta lähtien. Harva koira varmaan vastasyntynyttä nyyttiä pelkää, ja koira tottuu vauvaan lapsen kasvaessa. Oli meilläkin vaikeita aikoja kun poika oli pienempi eikä ymmärtänyt aina jättää koiraa rauhaan, mutta sekin asia on paljon vanhempien viitseliäisyydestä kiinni.
Tarkkana pitää olla, mutta jos tuo meidän koira on tottunut tuohon muksuun (ja koira siis ärhentelee vieraille lapsille, ei voi yhtään luottaa, en yleensä anna vieraiden muksujen edes silittää koiraa) niin eiköhän ne muutkin koirat totu. Varovaisuutta tietysti kannattaa noudattaa, mutta sehän koskee kaikkea lapseen liittyvää.

Allergioista Jos vauva saa jo raskausaikana napanuoran kautta "lemmikkipölyä" yms. ja vauvasta asti kotona on elukoita niin ei varmaan ole kovin todennäköistä että lapsesta allerginen tulee. Siitähän on ihan tutkimuksiakin tehty. Koira, joka on otettu perheeseen jo ennen vauvan syntymää, ehkäisee allergian syntymistä. Mutta jos koira otetaan kun lapsi on taaperoiässä, allergiariski kasvaa. En tiedä mihin toi perustuu, mutta uskoisin, että siihen, että lapsien vastustuskyky ei ole täysin kehittynyt, joten jos ei jo "äidinmaidossa ime" allergeenejä, niin allergian mahdollisuus kasvaa.

Huh, eipä tullutkaan niin lyhyesti. Mut nyt koisimaan..

PikkuA ja poikanen 25+3 (noin suunnilleen)

 

Heippa kaikille pitkästä aikaa! Muistan tännekin välillä tulla
Tänään olisi 26+0 *POKS*, miten aika on mennytkin niin nopeasti?

Micaela & Pompula 26+0

 

Lemmikeistä
Kyl mä ainakii jos silloin mietin ku koiraa olin ottamassa, että lastenhankinta tulee varmasti myös ihan lähiaikoina kyseeseen, niin mulle se oli itsestään selvyys, että koira myös pysyy lastenkin tultua kotona. Ja jos ihan totta puhutaan, niin mun tarkotus oli ensin koira ottaakin, kun ne ekat pari vuotta koira on yleensä villeimmillään ennen ku pääsee siihen aikuisikään ja kaikki koulutusjutut yms muut ni olin aika onnessaan, kun sai meijän hauvan koulutettuu ja kasvatettua ensin aikuiseksi niin sen jälkeen oli esikoisen hyvä tulla =) ja siis koskaan ei oo tarvinnu pelätä, jos lapset on menny koiran luokse, istunnu ja nojannu vasten makaavaa koiraa tai painnu tai rapsutellu tai repinny karvoista.. Enempikii meijän koira mieluusti sitte vaikka vaihtaa paikkaa, ei se niinkää välitä noista lapsista ja jos lapset juoksee ja riehuu ni ei meijän koira ainakaa noteeraa mitenkään. Toivottavasti tälle kolmannelle ei mitään allergiaa tule ettei koirasta tarvitse luopua. Meijän hauva vast kuitenkii sen 5v, että elämästä on ainakin se puolet vielä viettämättä :heart: ja silloin ku koiran otin niin se "äidinvaisto" heräs jo silloin, ku tottakai koirastaan huolehtii ku lapsesta, ulkoilut, ruokailut ja jos kipeä ni eläinlääkäri, niin se anto kyl hyvän pohjan äitiyteen ku esikoinen syntyi, että jos mä pystyn huolehtia koirasta niin kyllä myös lapsestakin ja tiedän muutes erään kenen vauvalle tuli astmaoireita koirasta heti vauvasta asti ja aina ku lääkäriin menivät niin siellä ei enää oireita ollu, mutta kotiintultaessa oireet alkoivat, he halusvat sitte koiran lopettaa. No eipä menny kauaa aikaa ku ottivat uuen koiran ja lapsella todettiin allergia, mutta mielummin syöttää sitte lääkkeitä omalle lapselleen ku on ilman koiraa.. jokanen tietty tyylillään, mut jos meijän lapsista joku tulis allergiseks koiralle ni pakko siinä vaiheessa ois koirasta luopua ku mä en tietentahtoen lääkkeitä syötä lapselle jos ei välttämättä tarvi. Tulipahan sepostus taas

Nyt aamupuurolle mars!

Niiskuneiti-87 ja muru 23+5

 

Heipsis kaikille!!!

Mä tulin poksumaan tänne...24+0!!!


Liikkeet tuntuu jo voimakkaana päällekin, ja yöllä herään, ku babyllä on jumpat menossa...

Kivaa viikonloppua kaikille! Mulla meneekin viikonloppu kokonaan töissä

Sani ja piipero

 

huomenta....

hohhei, kun on nukkumaan päässy yhden jälkeen yöllä, sen lisäksi noussut muutaman kerran, ja herännyt puoli seitsemän, on AIKA lyhyet unet taas...
Mut ihan jees mielellä. Alan jo kait tottua tähän vähä-unisuuteen. Mut oishan se aika ihanaa nukkuakin kunnolla

koirat ja lapset kaikki koirat ei vaan lapsista tykkää, ja se on ihan sieltä hihnan toisesta päästä kiinni, osataanko tilantesiin varautua

mä olin taannoin puistossa, oman koirani kiinnitin puiston reunaan odottamaan. Puistossa oli mulle vieraita lapsia, sekä kaupungin hoitajia (nuoria parikymppisiä ). Meidän koira on tottunut lapsiin, vieraisiinkin, olinhan perhepäivähoitajana.
Sit meni yks täysin vieras nainen suoraan koiran viereen ja vasta sitten kysyi multa et uskaltaako silittää? omat lapset vieressään.
Sanoin että omalla vastuullasi silität, että kiltti on, mutta koska on kytkettynä ja paljon vieraita ympärillä, en ota vastuuta jos rähähtää kuitenkin.
No hienosti meni se tilanne. eikä ongelmaa tullu.
MUTTA: sit sieltä takavasemmalta pörhelti kaksi n.4-vuotiasta huutaen ja kiljuen, eikä siinäkään vielä mitään. koira oli kauniisti ja mä olin lähellä. KUNNES.... toinen niistä tytöistä alkoi samantien potkia koiraa mahaan ja hakata käsillä selkään. silloin alkoi koira haukkua vihaisesti, ja minä tietenkin kun olin vierellä, komensin tyttöä et NYT sit loppu!!! et ei koiria potkita!!
ja ne hoitajat oli ihan ulalla, ei ne edes sanoneet lapsille mitään.
Mä sanoin sitten niille, että kerran se elukka ei edes ole puiston sisäpuolella, niin tulen varmana väliin jos näen et kersat kiusaa, isot leuat saa pahaa jälkeä, ja onneks ei tapahtunut mitään.
hoitajat vaan ynisteli jotain. (kuinka lasten leikkitoiminnassa VOI olla tollasia epäpäteviä heitukoita, jotka ei hommaansa osaa? ) meni hetki, niin se sama tyttö tuli taas koiran luo ja kaatoi ämpärillisen hiekkaa sen päälle!!!
sit mä sanoin jo et nyt alat painella siitä omiin leikkeihin, että NYT riitti, koiraa EI kiusata kun suakaan ei kukaan kiusaa.
Mietinpä vaan, että millainen tausta lapsella on, jos noin agressiivisesti käyttäytyy eläintäkin kohtaan?
Seurasin hetken tytön touhuja puistossa, ja ei mennyt aikaakaan kun se jo oli kiivennyt aidan yli ja oli autotiellä.
Hoitajat pohti siinä muutaman hetken ääneen et kato... tuolla ne nyt on aidan yli menneet... pitäisköhän hakea...
-Siis mä oisin jo kiljunu kurkku suorana et SAMANTIEN TAKAS NIINKU OLIS JO, ja oisin juossu samalla vastaan etteivät VAAN jää auton alle...
koiran takia lähdin sit menemään, en viittiny jäädä odottaa mitä se kauhukakara seuraavaks ois tehnyt.
Mutta siis pointtini oli tässä se, että vaikka ite on kasvattanut koiran niin et on liikennevarma, ja tykkää lapsista, niin joo, sit tulee jonkun perheen vesa, jota ei ole kasvatettu mihinkään suuntaan et jollei koiran omistaja ole valpas, tulee vaaratilanteita ihan varmasti.

ja ymmärrän sen, että kaikki lapset ei ole tottuneita eläimiin, mut sellasetkin mitä ite olen tavannut, he on arkoja. he ei uskalla lähteä aikuisen viereltä, ei uskalla silittää, eikä mene minnekkään ennenkuin tietäävät et koira ei ole lähellä.
MUT TUO ET HYÖKKÄÄ SUORAAN KOIRAN KIMPPUUN POTKIMAAN?????? millasethan vanhemmat sillä on ?? oikeesti pisti miettimään, ja oli kyllä opetus itsellekin, ennenkuin mitään sattui, että tällasiakin kersoja näköjään on, vaikken ole kuunaan vastaavaan törmännyt....

vauva potkii öisin mä en kestä tiäs minkä yö-kupeltajan mä olen saamassa ainutkaan ei ole näin paljon odotusaikana ollut öisin valveilla .... onkohan mahtanut tulla mun vessareissuista niin tapa vauvallekin, et se onneton luulee sen olevan normaali rytmi... huoh, onpa meillä loistava tulevaisuus edessä no, onneks se on tottunut myös aamukahviin

mä koitan nyt saada keittiön löydettyä. KUKA SEN AINA SOTKEE :stick:
ja sit jos kimpoais itsensä aamulenkille... näääh, en jaksa, meen pihalle kun on kaunis aamu

älkää välittäköö tänään ei tule mitään järkevää tekstiä, mä olen aivan liian levottomalla mielellä nyt perjantaita akat

 

Pistää vihaksi tollaset lapset, jotka kiusaa eläimiä! Mä en todellakaan anna meidän lapsen sit kiusata meidän kissoja tai kenenkään muunkaan eläimiä. Toi on kyl ihan törkeetä, et lapsi tulee potkimaan koiraa ja heittää hiekkaa päälle! Vaikka lapset ei aina tajuu kaikkee, et ne voi just vähä repiä turkista jne..mut että alkaa potkiin! Ärsyttää!

Meillä on kissat sellasia, et jos lapsi alkaa niitä ärsyttään, niin ne lähtee vaan meneen..ei ne oo ollenkaan sellasia, et tarttis pelätä, et ne raapaisisi tai muutakaan.. meidän reppanampi ja seurallisempi kissa on sellanen pöheli, et se antaa pienen lapsen roikottaakin sitä sylissä miten haluaa..se vaan heittäytyy löysäks ja tyytyy kohtaloonsa.. ja sit se lähtee lopulta meneen..se etsii itelleen piilopaikan ja pysyy sit siä.. mun miehen 4-vuotias kummityttö just nostelee sitä syliinsä ja se ei aina mee ihan kaikkien taiteen sääntöjen mukaan..mut ei onneks kissa välitä!

Huh..olis rankka viikonloppu tiedossa.. Tänään mökille juhlistaan yhden kaverin synttäreitä, huomenna aamulla olis lähtö kaverin polttareihin ja sunnuntaina päivällä ristiäiset (pääsen kummihommiin.. ) ja sit siitä suoraan lähtö laivalle pienellä porukalla.. Miten aina kaikki tapahtumat pakkautuukin samalle viikonlopulle!

Ai niin..Ja tänään alkaa kesäloma! Ihanaa!!! Neljä viikkoa vapaata tästä työpaikasta!

Nellielli ja pötkö 24+5

 

idylli: Pointtini olikin nimenomaan se että liikaa ei kannata sitovia suunnitelmia etukäteen tehdä..

..lisää vielä hieman samasta aiheesta. Mulla on sen verran elämänkokemusta tässä viime vuosina tullut että oma ajattelutapa on kokenut melkosien muutoksen. Sitä, onko ajattelu mennyt parempaan vai huonompaan suuntaan, en osaa sanoa. Prosessi alkoi oikeastaan siinä vaiheessa kun lasta (esikoista) ei alkanutkaan kuulua ja kävimme lopulta läpi useammankin lapsettomuushoidon. Esikoista odotettiin neljä vuotta ja tätä toistakin yritettiin pari kolme vuotta kunnes aloimme asennoitua asiaan toisin eli että ehkäpä tyydymme tähän: meidän perheessä on yksi lapsi, josta olemme onnellisia ja se saa riitää. Jotenkin vuosikausia kestänyt "sit ku"-elämä alkoi tulla tiensä päähän ja olimme vihdoin päätyneet enemmänkin ajattelutapaan "nyt". No sitten tuli tämä iloinen (joskin mulla ei vieläkään ole "vauvapehmoilu" ja tunteet oikein ottaneet onkeen) yllätys eli luomuraskaus. Ja taasen raskaus näyttää olevan yhtä hankalaa kuin viimeksikin, minkä vuoksi ei oikein osaa asennoitua lapsen tuloon kun mutkia tuntuu koko ajan matkassa olevan. On siis vain odotettava että mitä tuleman pitää ja toivottava parasta. Summasummarum: meillä elämä ei ole viimeiseen kymmeneen vuoteen sujunut ollenkaan odotusten mukaisesti ja kantapään kautta on pitänyt opetella elämään hetkessä ja liikoja tulevaisuudelta toivomatta. Esikoisen vaikeat allergiat (jotka eivät johdu siitä etteikö olisi altistunut pöpöille ja eläinpölylle, meilläkin olisi siis ennen lemmikkejä) ovat olleet kouluista ehkä se kovin: oman lapsen sairaus ja kipu on ollut kaikista kamalinta. Se on myös vaikuttanut todella paljon meidän jokapäiväiseen elämäämme ja elämänvalintoihin, ihan asuinpaikasta lähtien.

Meillä on lähipiirissä myös monia lapsiperheitä, jotka näillä ennakko-odotuksillaan tuntuvat vaikeuttavan elämäänsä.. esim. lapset laitetaan nukkumaan vauvasta alkaen omaan huoneeseen ja lopputuloksena on se että vielä 4 v. lapset heräävät monta kertaa yössä huutamaan, vanhempien sänkyynkään kun ei saa mennä, niin vanhemmat sitten nukuttavat lapsia monta kertaa yössä ja illalla nukkumaanmeno on yhtä showta kun lapsi ei suostu pysymään sängyssä.. Tiedä sitten, olisikko tilanne sama erilaisella järjestelyllä mutta vanhempien uupumus on melkoinen ja itse olisin tuossa tilanteessa kokeillut jossain vaiheessa ehkä jotain muutakin lähestymistapaa asiaan. Toki suunnitelmia saa ja pitääkin tehdä, kunhan muistaa että niissä pitää olla joustovaraa ja jokainen perhe päättää itse omista järjestelyistään ja tavoistaan. Tarkoituksenahan on että kaikki saavat tarpeeksi lepoa ja turvallisen kodin.

HilmaVilma 24+2

p.s. Olen juuri lähdössä kylään, jossa oli alunperin kaksi koiraa. Esikoisen syntymä ja kotiutuminen meni hyvin mutta kun kuopus syntyi muutama vuosi myöhemmin, toinen koirista muuttui agressiiviseksi lapsia kohtaan ja siitä jouduttiin sen vuoksi luopumaan. Syytä en tiedä, ihan järkeviä ja kokeneita ihmisiä tuntuvat vanhemmat eläintenhoidon suhteen olevan mutta jokin vain meni mönkään tässä vaiheessa.

 

Hyvää perjantaita kaikille!
Olen HilmaVilman kanssa samaa mieltä että liika suunnittelu aiheuttaa vaan turhia pettymyksiä ja sitä kautta vielä enemmän stressiä ja sehän ei nyt odotus aikana ole ollenkaan hyväksi Uskon kuitenkin siihen perimmäiseen ajatukseen että jokainen äiti ja isä on niitä parhaita äitejä ja isiä omalle lapselleen ja tekee kaikki ratkaisunsa sen mukaan. Lemmikit ja lapset ovat kuitenkin sen verran sopeutuvaisia molemmat että pelkkä aika tekee jo ihmeitä heidän yhteiselon onnistumiselle. Siitä olen kyllä itsekin pitänyt huolen että kukaan ulkopuolinen ei ole päässyt vaikuttamaan perheemme asioihin varsinkin kun kyseessä on ollut joku suuremman luokan päätösten pohdinta. Kyllä asiat kuitenkin aina jotenkin selviää parhain päin.

Minulle tulee aina niin surullinen olo kun ajattelen miten epäoikeuden mukaista maailmassa on kun toisilla lapset tulee kuten meillä, kuin sieniä sateella ja toiset joutuvat pikkunaperoitaan odottamaan kauankin. Kuulun tämän raskauden kanssa siihen marginaaliseen ihmisryhmään joka tulee raskaaksi vaikka syö säännöllisesti kellon kanssa pillereitä. Nyt alku shokista selvittyäni alan jo vihdoin odottaa innolla kolmatta kullannnuppua.

Viettäkää oikein hauska viikonloppu masujenne kanssa:heart:

marizella + paapa 23+5

 

Tuollainen eläimiin kohdistuva väkivalta (jota fourth gift oli joutunut kokemaan puistossa) on usein merkki siitä, että lapsella on vakavia psyykkisiä ongelmia Ei nimittäin tuollaista lyömistä ja potkimista voi enää ajattelemattomuudenkaan piikkiin laittaa. Surullista

Itsekään en voi käsittää sellaista asennetta, että lemmikeistä pitäisi luopua automaattisesti vauvan syntyessä. Siis häh?!? Nehän on perheenjäseniä. Ja voi kuinka kasvattavaa lapsellekin sitten myöhemmin kun saa elää eläinten keskellä. Aivan eri asia on sitten, jos lapselle tuleekin allergiaa eläimistä. Täytyy vain toivoa, että kaikki menee hyvin. Meillä on ollut kotona aina kissa/kissoja omasta vauvaiästäni lähtien. En voisi kuvitellakaan elämää ilman rakkaita kissojani. Toivottavasti en koskaan joudu sellaista opettelemaan.
Kissat (ja vissiin muutkin eläimet) ovat siitä jänniä otuksia, että jotenkin tajuavat että pieni ihminen on vielä ymmärrystä vailla. Jos pieni silittää vastakarvaan tai nostaa jotenkin hassusti, ei kissa siitä hermostu vaan pinnaa riittää. Mutta auta armias jos minä niin teen.. kynsivitosta on heti tarjolla
Mulla on siis kova luottamus siihen, että meillä lähtee vauvan ja kissojen yhteiselo hyvin käyntiin.Varmasti alkujärkytys vie aikansa, mutta kyllä kaikki hyvin menee.

Me haimme pari päivää sitten Paavolle pinnasängyn :heart: Ikeasta hankittiin. Nyt se on meidän makuuhuoneessa. Se on niin ihana! Ekana yönä en oikein saanut nukuttuakaan kun se sänky oli siinä. Ensimmäinen tuollainen iso, näkyvä juttu vauvan tulosta meillä Eilen tuli myös Seppälästä tilaamani vauvan vaatepaketti. Snif, itkuhan siinä tuli kun niitä pikkuruisia vaatteita pääsi hiplaamaan. Jestas kun ne 56 kokoiset vaatteet on pieniä! Tuli ihmetys että meneeköhän ne Paavon päälle

Mulla on hirveä suolan himo! Tahtoisin lisätä joka ruokaan ihan järjettömän määrän suolaa. Kohta alkaa verisuonet poksahtelemaan ellen pysty hillitsemään tuota! Herranjestas mikähän mahtaa olla verenpaine seuraavassa neuvolassa :O (Se on pelottavampaa kuin suonten poksahtelu) Eilenkin mieheni teki ruokaa ja kun ryhdyimme syömään hän pahoitteli että nyt tais mennä liikaa suolaa... ja minä kun olin juuri ajatellut että perhana, tässä ei ole tarpeeksi suolaa! Suolaa suolaa, enemmän suolaa...

mukavaa päivää kaikille!

Tönkkösuolattu Anukkio ja Paavo 22+0 POKKKKKS

 

HilmaVilma Ymmärrän kyllä, meillä myös lapsettomuus- ja keskenmenotausta ja elin pitkään sun kuvailemaa sitku-elämää. Viimeiset vuodet on menneet ihan hukkaan, kun olen vaan odottanut raskautumista ja sitä että sitten kun meillä on lapsi... En pystynyt elämään ollenkaan siinä hetkessä, vaan kuvittelin tulevaa ja olin katkera. Noh, se siitä. Halusin vain kommentoida kirjoitustasi, koska joskus tuollaiset teille esikoista odottaville -suunnatut kommentit ärsyttävät. Ikään kuin meillä ei voisi olla hyvinkin paljon elämänkokemusta tai ymmärrystä lapsiperheen elämästä eikä voisi suunnitella mitään, kun kuitenkin vauvan syntymä yllättää. Mutta tämä tästä aiheesta ja nyt iloitaan ja ollaan onnellisia tästä hetkestä =)

Me ei olla vielä ostettu vaunuja ja olen kahden vaiheilla millaiset ostan: rattaat, joihin tulee kantokoppa vai yhdistelmävaunut, joissa erikseen kiinteä makuukoppa ja ratasosa. Pitkään olin yhdistelmävaunujen kannalla, säilytys ei ole meillä ongelma eikä vauvaa tarvi kantaa kantokopassa, mutta nyttemmin alkanut sittenkin miettiä tuota rattaat+kantokoppa vaihtoehtoa. Tiedän kyllä muuten mitä ominaisuuksia haluan jne. ja se rajaa hieman mallivaihtoehtoja. Ajattelin pientä kyselyä aiheesta, koska ehkäpä täällä on vielä muitakin, jotka ei ole ostaneet vaunuja. Gallup: Kummat teillä on tai aiotte ostaa + perustelu valinnalle. Ei lytätä toisten vastauksia tai aloiteta kirjoitusta sanoilla Ei kannata ostaa sellaisia ja sellaisia. Ihan vaan lyhyesti perustelut, miksi päädyitte johonkin vaunumalliin. Kiitos.

idylli 24+6

 

Heissan taas!

Millimamalle suurensuuret onnittelut rouviintumisen johdosta :flower:

Ja anteeks, tulee hirveesti omanapaista avautumista, ei ole pakko lukea!

Raskausdementia senkun pahenee. Luin jostain että naisen aivot pienenee 5% raskauden aikana ja palautuvat synnytyksen jälkeen ennalleen. Musta kyllä tuntuu että mulla on enää se 5% jäljellä, loput on kadonnut. Pää on niin täynnä tavaraa, etten yksinkertaisesti muista yhtään mitään. Pelkään, että joku päivä en enää muista nimeäni tai missä koti on. Mä ihan todella toivon että reilun parin viikon päästä häiden jälkeen tää helpottaa tai muuten joudun kyllä hoitoon. Työnteko on jo ihan naurettavaa sekoilua, ei työnjohto uskalla antaa mulle kohta mitään hommia kun hoidan kaiken ihan päin per**ttä. Kävin eilen kampaajalla laitattamassa vaaleita huppuraitoja ja tänään sitten vaan naureskelin työnjohdolle, että hehheh, olen blondi niin ei tajua näitä työjuttuja ja hiljaa mielessäni pelonsekaisesti ajattelen, että laitoshoito taitaa kohta kutsua :headwall:
Anteeks kun vuodatan tätä täällä, mutta mua oikeesti pelottaa!!!

Lemmikkikeskusteluun nyt en voi ottaa kovin paljon osaa, kun meillä ei lemmikkejä itsellä ole, mutta isällä on aina ollut (metsästys)koiria ja pidän koirista todella paljon ja aion kyllä omat lapseni kasvattaa kunnioittamaan elukoita, oli sitten kyse koirasta tai lehmästä. Pistää todellakin miettimään, että jos lapsi tulee koiraa hakkaamaan ja hiekkaa sen päälle heittelemään, että minkälaisissa oloissa hän on kasvanut. Koska eihän se lapsen vika ole, jos ei ole rajoja laitettu eikä käytöstapoja opetettu. Mietin myös sitä, että mitenkähän kyseinen tyttö kohtelee muita lapsia...

Mä sekosin eilen hetkellisesti ihan täysin. Söin eilen välipalan töissä puoli kahdelta ja menin puoli kolmeksi kampaajalle. Mulla meni kampaajalla ihan törkeen kauan, ja sen jälkeen lähdin vielä juoksujalkaa hoitamaan asioita pariin liikkeeseen jotka menee kiinni kuudelta. Sitten menin kaupan kautta hyvin nälkäisenä kotiin (olin siis tyhmänä 5tuntia syömättä) ja kotona oli kaikki rempallaan, vaikka mies on lomalla. Mä räjähdin aivan täysin ja karjuin ääneen. Karjuin ilmeisesti todella kovaa, koska mies sammutti ruohonleikkurin ja tuli katsomaan että mitä sisällä tapahtuu. Meikä sitten huusi suu vaahdossa kirosanojen saattelemana, että "on se kumma, kun meikä herää klo 4:45 töihin ja työpäivän jälkeen istuu hiostavan kaavun alla jalat turvoksissa 3h että näyttäis kauniilta häissä ja on viis tuntia syömättä ja sitten kun tuun kotiin, niin talo on kun pommin jäljiltä ja vieraita on tulossa puolen tunnin päästä ja plaa plaa" Mies vaan halas ja sano, että "kulta kaikki on hyvin, että hän on koko päivän tehny ulkohommia, ajanu nurmikon, siistiny kaikki pensaat yms. jotka tietää etten jaksa tehä (kun imurointikin jo saa alavatsan ihan kipuihin), että muista kulta syödä tasaisin väliajoin, niin ei tarvii räjähtää." Mua oikeesti rupes itkettämään, kun meikä on tällänen hormoonihuurunen bridezilla ja mies jaksaa olla niin kannustava :ashamed: No olempahan ainakin menossa oikeanlaisen ihmisen kanssa naimisiin :heart:

No mutta, viikonloppu koittaa ja saa nukkua pitkään ja kun ei ole aikataulutettuja suunnitelmia, niin voi itse päättää mitä tekee, IHANAA!

Keijo kovasti potkuttelee alavatsaa, selvän rytmin mäkin olen jo huomannu, onneks ei öisin tömpsyttele (ainakaan niin lujaa että heräisin).

Aurinkoista ja rentouttavaa viikonloppua kaikille!!!

Sandells & Keijo 22+1

 

Sandells81, eiköhän nuo sun dementiaoireet johdu siitä, että sulla on nyt niin monta ja isoa rautaa tulessa :hug: "Pelkästään" vauva on iso juttu ja sulla on vielä häätkin tulossa. Kyllä se siitä sitten tasaantuu, näin ainakin uskon. Sulla on ihana mies :heart: Kehuskelen hieman, että itselläni taitaa olla vähän samankaltainen. Viime viikolla sain itsekin jostain syystä hirmu raivareita kun oli sellanen "ain mää ja sää et koskaan" -olo. Näin jälkikäteen ajateltuna olin kyllä tosi hirveä akka Mut sainkin osakseni vaan ymmärrystä ja lempeyttä. On se ihana huomata, että on tehnyt oikean valinnan! Vaikeina hetkinä sen eniten huomaa.
Koita olla ressaamatta liikoja!

 

Kiitos Anukkio tsempistä :hug: Mihkähän me jouduttais ilman meidän ihania miehiä!
Ehkä dementia häviää häämatkan aikana ja sen jälkeen voi keskittyä täysillä Keijoon :heart:

 

Pikaisesti tulin vain poksumaan rv24, hui. Viime raskaudessa jäin sairauslomalle näillä viikoilla, ja tuntui, että vauva syntyi kovin pian siitä. Nyt on tietenkin hieman eri tilanne kun olen ollut kotona 1,5 vuotta, aika voi kulua hitaammin.

Idyllin vaunugalluppi Meiltä löytyy Emmaljungan city cross -rattaat ihanalla punaisella PP Red värillä ja mustalla rungolla. Ne ei ole kuin vuoden vanhat, niistä en luovu. Huutiksesta huusin niihin sitten sellaisen erillisen kopan, sanotaan Citykopaksi. Se on kevyt, tilava ja suojaisa talvivauvalle. Meillä oli sellainen edelliselläkin, ja oli vilpoisa ja tilava kesävauvalle, monipuolinen siis.

Tuo tällä hetkellä nuorimainen kun kuitenkin kulkee mukana usein, ja on vielä kovin pieni seisomatelineelle, niin tuli sitten hommattua myös ne Phil & Tedsin tuplarattaat kun satuin sellaisen superalennuksen Saksasta bongaamaan. Sain puoleen hintaan siitä, mitä Suomessa maksavat. Näitä käytetään sitten jos kauemmas lähdetään.

Täytyy häpeäkseni tunnustaa, että näiden 9 näin pitkälle menneen raskauden aikana on tullut hommattua varmaan yli 20 erilaiset vaunut/rattaat. Naapurin rouva sitä vähän kauhisteli, mutta hänellä on tapana vaihtaa sisustusta pari kertaa vuodessa, joten kait se on makuasia mihinkä ne rahansa laittaa. Meidän muilla lapsilla on kuitenkin ollut sen verran ikäeroa, että ei ole tullut yhdistelmiä säästeltyä, kun ei siitä lapsiluvustakaan ole ihan varmuutta ollut.

marizellaTäällä toinen tilastoharvinaisuus. Meneillään on siis hormonikierukasta huolimatta alkanut raskaus. On kyllä alkanut kuulua "ihania" kommentteja: oot aika sikiävää sorttia..kaikkien niiden jalkapallojoukkue-, lestadiolais-, tiedätkö ehkäisystä? -kommettien joukkoon.

raskausdementia Juu, vaivaa jonkin asteisena. Munakellosta on tullut mun hyvä ystävä. Muuten unohtuisi leipomukset ja ruuat uuniin tai hellalle, on se kätevä myös muissa muistutusasioissa. Nyt on menossa jo toinen kello tälle raskaudelle, montakohan ehdin käyttää ennen kuin marraskuu tulee?

Ihanaa aurinkoista viikonloppua, toivottavasti. Ollaan menossa kirpparille myymään. Tavoitteena on päästä eroon mm. tyttövärisistä vauvanvaatteista.

Scala ja Eikka rv 24