lööppi tuli uniin ja vaikka sen siis aivan kauppaan mennessä näin, enkä sen enempää jäänyt miettimään, niin johan heräsin karmaisevaan uneen... kyyneleet valui silmistä, kannoin pahvilaatikossa kuollutta vauvaa junaan, selitin lapsille että siinä se pikkusisko lähtee nyt matkalle... isäni halasi mua kovasti ja mä vaan itkin...
Aivan käsittämätöntä tää miten alitajuntaan joku juttu jää, minkä on päiväsaikaan kuitenkin sivuuttanut ihan järkisyistä.
kaipa hormonit tekee sen et on kuitenkin niin herkkänä kaikelle tollaiselle.
Ymmärrän kyllä itse tapahtuneen kokeneen, että haluaa julkisuuteen kertoa oman karmean kokemuksensa, se voi lohduttaa jotakuta samaa kokenutta.
Mutta en kyllä aio juttua lukea jos se eteen tulee vielä....
onneks toi oli vaan uni omalla kohdalla... vauva potkii nytkin kovasti...
vaipat meillä taaperon pottailu niin hienolla mallilla, että taitaisikohan oppia päivä-kuivaksi ennen vauvan syntymää
?? siinä säästää jo aika hyvin jos vain toinen pienistä on 24h vaipoissa.
muumivaipoista on vain negatiivista kokemusta, olkootkin vain kotimaisia mutta tähän talouteen ei tule kyl muita kuin pamperseja, kiitos
kolmella lapsella oon testannut sekä lidlin, liberon, benettonin (niitä sai joskus vuonna kivi) ja ihan pirkka-vaipatkin. KAIKKI on sanonko mistä. falskaa niin helpolla pampersit on ainoat kun on olleet takuu-kuivia. lasten ihot kestää oikein hyvin, koskapa vaikka vaippa olisi ääriään myöten täynnä, pinta on silti kuiva.. toisin kuin halvemmissa versioissa useimmiten....
jossain välissä oli kommentteja, kuinka saa vauvan kanssa lämpimän ruuan syötyä vasta kun mies on tullut töistä kotiin kertokaa MITEN te onnistutte tossa
mä kuolisin kiukkuun jos en saisi ruokaa päivisin
uskon että oma väsymys ehkä turruttaa siinä vauva-arjessa, eikä tuntien kulusta ehkä ole univelkaisena ihan kartalla. saattaa hoksata ehkä ihan vahingossa että oho, enpä ole syönyt koko päivänä mitään.
monella tutulla on käynyt näin.
Vaan mä en kyllä voi olla syömättä. vauvat on saaneet sit oppia vaan et äiti jaksaa olla parempi äiti, kun saa syödä. onhan mulla toinen käsi kokonaan vapaana, vauva käsivarrella ja ruokaa lättyyn toisella kädellä
joka päivä täytyy olla lämmintä ruokaa, ja sit toki kun mies on tullut töistä kotiin, on helpompi jotain kotihommia tai omia juttuja tehdäkin.
sama kun et suihkuunkin pääsee ihan helposti, vauva kaukaloon tai sitteriin ja siihen näköpiiriin, ja ite suihkuun.
ja jos vauva huutaa, niin sitten se huutaa.. se ei siitä mene rikki jos mä pikaisesti pesen itseni
Oon yrittänyt ite ainakin opettaa pienetkin siihen, et niitä kyllä pidetään just niin paljon sylissä kuin tarvis on ja ehkä liikaakin, mutta että nukutaan sängyssä/vaunuissa tms mutta että äidinkin tarttee saada syödä, käydä vessassa/suihkussa, ilman että vauva on koko ajan sylissä. nopsasti vauva hoksaa ettei olekaan mitään hätää ja luottaa äidin olevan turva ja lähellä, puhun kuitenkin koko ajan. vastasyntyneet kun ei tietty kauhean kauas näe. et jos parin metrin päässä oon vaikka suihkussa, niin mistäs tiedän varmaksi näkeekö se mua kunnolla, niin puhunpa edes sille, jotta ainakin kuulee äidin
nytkin kun tuo taapero viipottaa joka suuntaan ja sen syöminen on aika extreme-laji, saa itekin välillä syödä suht vikkelään
mutta tykkään silti syödä samaan aikaan kun hänkin. näin voin omalla mallillani näyttää millai pöydässä ollaan
tällai oon mää toiminut, joku voi tässäkin tehdä erilailla, ja ei siinä mitään, ajattelin tuoda vaan oman näkökantani tähän äitien "en voi syödä kun mulla on pieni lapsi" -ajatukseen