Onnea vauvautuneet!!! Perässä tullaan, tuskallisen hitaasti kylläkin...
Ei voi madella nämä viimeiset viikot yhtään laiskemmin, jestas. Viime yönäkin oli yhtä tuskaa kun närästi ja pissatti, oli hankala olo ja taas närästi.
Thor, aivan ihana kuva. Miten voikin näyttää niin suloiselta tuo pieni :heart:
Äidinrakkaudesta, minä myös mietin silloin toista odottaessa, että voiko sitä enää toista samoin rakastaa, kun esikoista suorastaan palvoi. Ja vielä sairaalassa syntymän jälkeen katselin poikaa, että onko tämä yhtä suloinen kuin siskonsa. Ja kun esikoinen tuli sairaalaan, ajattelin että siinä se minun muruni tulee ja koin hirmu huonoa omaatuntoa kun en heti samalla lailla rakastanut toistakin. Mutta niin ne vaan löytyi suuret tunteet sitäkin nyyttiä kohtaan, niiden sairaalapäivien aikana ja on yllättänyt vuosien aikana se, että rakkaus vain lapsia kohti kasvaa, vaikka joskus kuvittelin ettei mitään enää kovemmin rakastaa kuin omaa vauvaa ja taaperoa. Nyt tätä kolmatta odottaessa oli ristiriitaiset tunteet alussa, pelkäsin menettäväni vauvan niin kovasti etten uskaltanut itseni heltyä masukkaalle ollenkaan ja nyt kun on antanut itselleen luvan rakastua jo vauvaan, sitä suorastaan ikävöi jo syliinsä.
Nyt vain toivotaan, että jokainen meistä saisi vauvansa syliinsä piakkoin ja kaikki menisi hyvin!
M. ja Itu 38+4 (josta tulee muuten Emil)
Ei voi madella nämä viimeiset viikot yhtään laiskemmin, jestas. Viime yönäkin oli yhtä tuskaa kun närästi ja pissatti, oli hankala olo ja taas närästi.
Thor, aivan ihana kuva. Miten voikin näyttää niin suloiselta tuo pieni :heart:
Äidinrakkaudesta, minä myös mietin silloin toista odottaessa, että voiko sitä enää toista samoin rakastaa, kun esikoista suorastaan palvoi. Ja vielä sairaalassa syntymän jälkeen katselin poikaa, että onko tämä yhtä suloinen kuin siskonsa. Ja kun esikoinen tuli sairaalaan, ajattelin että siinä se minun muruni tulee ja koin hirmu huonoa omaatuntoa kun en heti samalla lailla rakastanut toistakin. Mutta niin ne vaan löytyi suuret tunteet sitäkin nyyttiä kohtaan, niiden sairaalapäivien aikana ja on yllättänyt vuosien aikana se, että rakkaus vain lapsia kohti kasvaa, vaikka joskus kuvittelin ettei mitään enää kovemmin rakastaa kuin omaa vauvaa ja taaperoa. Nyt tätä kolmatta odottaessa oli ristiriitaiset tunteet alussa, pelkäsin menettäväni vauvan niin kovasti etten uskaltanut itseni heltyä masukkaalle ollenkaan ja nyt kun on antanut itselleen luvan rakastua jo vauvaan, sitä suorastaan ikävöi jo syliinsä.
Nyt vain toivotaan, että jokainen meistä saisi vauvansa syliinsä piakkoin ja kaikki menisi hyvin!
M. ja Itu 38+4 (josta tulee muuten Emil)