Mä oon tehnyt elämässäni todella suuren virheen, enkä tiedä miten sen korjaisin...

Kysyinkin tuossa ylempänä sulta, että mitne olet muuttanut itseäsi?

Olen yrittänyt tehdä itsestäni hyvän vaimon, joka ei rähjää ja komenna miestään jatkuvasti. Olen kasvattanut pinnaani ainakin sata metriä. Olen niellyt kiukkuni ja yrittänyt elää sopuisasti. Olen myös muuttanut ulkonäköäni paljon, pukeudun ja meikkaan nykyisin siten, miten mieheni haluaisi, en siten miten minulla on ollut tapana.Olen antanut miehen päättää kaikki tärkeät asiat.

Kaiken tämän (ja paljon muutakin) olen tehnyt pikkuhiljaa ajan kanssa ja siten pala palalta kadottanut itseni.

Nyt palautat itsesi pala palalta. Otat aluksi vaikka tunnin viikossa, jolloin teet mitä haluat. Vähitellen lisäät aikaa, vaikka tunti viikossa lisää. Näin et juovu vapaudesta ja muilla on aikaa reagoida muutokseen. Jos he eivät sitten hyväksy sinua sellaisena kuin olet, niin eroat.

Voi kun olisikin noin helppoa! Mutta ne asiat, mitä kaipaan ovat kaukana täältä, tunti viikossa ei tuo niitä tänne. Asiat joita kaipaan, ovat radikaaleja muutoksia tähän tilanteeseen ja tälläiseen elämään. Siksi mietityttää, sillä ne asiat todellakin vaikuttaisivat lasteni elämään.

 

Voi kun olisikin noin helppoa! Mutta ne asiat, mitä kaipaan ovat kaukana täältä, tunti viikossa ei tuo niitä tänne. Asiat joita kaipaan, ovat radikaaleja muutoksia tähän tilanteeseen ja tälläiseen elämään. Siksi mietityttää, sillä ne asiat todellakin vaikuttaisivat lasteni elämään.

Mitä ne asiat on?

 

Mies vaan kirjoitti aika osuvasti. Ennen en tosiaan halunnut kuuta vaikka minulla se oli ja niin jatkoin yksin eteenpäin (ei ollut lapsia) etsiäkseni muuta. Opin lisää itsestäni, mutat en tiedä tulinko mihinkään tulokseen. Lopulta tuntui, että saavutin auringon ja alku olikin mahtavaa. Sitten iski arki -ei mikään yllätys- kuten se aina iskee ja huomasin, että sekä kuussa että auringossa on puolensa. Hyvä ei taida vaihtamalla parantua eikä aurinko ole kuuta kummempi - ärsytyspisteet vaan ovat eri.

Meillä on hyviä ja huonoja hetkiä kuten kaikilla, mutta taitaisin pohjimmiltani olla mieluiten pitempiä aikoja yksin. Seurustelu 1,5v:n välein olisi mulle varmaan ideaalia.

No, lapset antavat perspektiivin ja jatkan nyt tätä rataa kun tiedän ettei sitä omempaakaan rataa ole olemassa. Ei ihmisellä ole sitä taianomaista oikeaa vastakappaletta, jonka kanssa kaikki järjestyy kuin itsekseen. Elämä on sarja erilaisia sattumuksia ja onnellinen on se, joka jaksaa muistaa enemmän niitä hyviä kuin huonoja juttuja.

Hyvä kirjoitus.

 

Voi kun olisikin noin helppoa! Mutta ne asiat, mitä kaipaan ovat kaukana täältä, tunti viikossa ei tuo niitä tänne. Asiat joita kaipaan, ovat radikaaleja muutoksia tähän tilanteeseen ja tälläiseen elämään. Siksi mietityttää, sillä ne asiat todellakin vaikuttaisivat lasteni elämään.

Miksi kaipaat noita asioita? Mitä saat niistä? Elämä on täynnä kompromisseja, mutta sinun täytyy tietää mitä haluat jotta voisit tehdä niitä.

 

Niin tuttua. niin tuttua :/ rekkaa nimimerkki ja laita yv:tä jos haluat :hug:

Kyllä mulla nikki on tänne.. En vaan halunnu ongelmastani nikillä puhua, ettei tutut tunnistaisi. En ole valmis näyttämään ulkopuolisille, ettei tämä meidän elämä ole niin auvoista kuin he luulevat. :ashamed:

Se mitä kirjoitit exästäsi, pätee aika hyvin myös mun mieheen. Tosin ei ole väkivaltainen edes kännissä. Ja samoin mitä kirjoitit kavereistasi, sama pätee minun ystäviini. Ei minulla ole lupaa valittaa.

Monella tavalla ulkoisesti mun elämä onkin ehkä parantununut muiden silmissä tavattuani mieheni. Kukaan kun ei tajunnut, että mä olin oikeesti onnellinen yh:na olemattomilla tuloilla. Mun elämässä oli silloin jotain sellasta, joka on mulle paljon tärkeempää kuin maallinen mammona.

En vaan kehdannut monellekaan onneani silloinkaan hehkuttaa kun se koostui niin normien vastaisesta elämästä. Ei sitä moni olisi ymmärtänyt ja luultavasti monet surkuttelivatkin "kohtaloani", jonka olin ihan tietoisesti toteuttanut itselleni.

 

Voi kun olisikin noin helppoa! Mutta ne asiat, mitä kaipaan ovat kaukana täältä, tunti viikossa ei tuo niitä tänne. Asiat joita kaipaan, ovat radikaaleja muutoksia tähän tilanteeseen ja tälläiseen elämään. Siksi mietityttää, sillä ne asiat todellakin vaikuttaisivat lasteni elämään.

Miksi kaipaat noita asioita? Mitä saat niistä? Elämä on täynnä kompromisseja, mutta sinun täytyy tietää mitä haluat jotta voisit tehdä niitä.

minuutensa voi kadottaa unohtamalla itsensä ja olla joku muu. Se on tosi helppoa, koska silloinhan sinun ei itse tarvitse miettiä tai päättää. Voit antaa virran viedä. Minäkin kaipasin jotain, en vain tiennyt että mitä. Nyt jälkeenpäin tiedän. Kaipasin tilaa hengittää; uskallausta sanoa, että en jaksa; uskallusta sanoa oikeasti se mitä halusin ja toivoin. Niistä minä ainakin sain oman elämänhallintani takaisin.

 

herää kysymys, mitkähän mahtoivat silloin alunalkujaan ollakaan ne vaikuttimet mennä yhteen (parisuhteeseen)...

Tämä on hyvä kysymys. Ja vaikka miestäni rakastan, pelkäänpä että ne mun motiivit oli silloinkin väärät. :/

 

Voi kun olisikin noin helppoa! Mutta ne asiat, mitä kaipaan ovat kaukana täältä, tunti viikossa ei tuo niitä tänne. Asiat joita kaipaan, ovat radikaaleja muutoksia tähän tilanteeseen ja tälläiseen elämään. Siksi mietityttää, sillä ne asiat todellakin vaikuttaisivat lasteni elämään.

Miksi kaipaat noita asioita? Mitä saat niistä? Elämä on täynnä kompromisseja, mutta sinun täytyy tietää mitä haluat jotta voisit tehdä niitä.

minuutensa voi kadottaa unohtamalla itsensä ja olla joku muu. Se on tosi helppoa, koska silloinhan sinun ei itse tarvitse miettiä tai päättää. Voit antaa virran viedä. Minäkin kaipasin jotain, en vain tiennyt että mitä. Nyt jälkeenpäin tiedän. Kaipasin tilaa hengittää; uskallausta sanoa, että en jaksa; uskallusta sanoa oikeasti se mitä halusin ja toivoin. Niistä minä ainakin sain oman elämänhallintani takaisin.

Puhuin noista radikaaleista muutoksista, jotka ovat kaukana muualla.

 

herää kysymys, mitkähän mahtoivat silloin alunalkujaan ollakaan ne vaikuttimet mennä yhteen (parisuhteeseen)...

Tämä on hyvä kysymys. Ja vaikka miestäni rakastan, pelkäänpä että ne mun motiivit oli silloinkin väärät. :/

Mun motiivit on ainakin olleet täysin väärät. Tiedän ja tiedostan sen. Miehenikin tietää nämä.

 

Voi kun olisikin noin helppoa! Mutta ne asiat, mitä kaipaan ovat kaukana täältä, tunti viikossa ei tuo niitä tänne. Asiat joita kaipaan, ovat radikaaleja muutoksia tähän tilanteeseen ja tälläiseen elämään. Siksi mietityttää, sillä ne asiat todellakin vaikuttaisivat lasteni elämään.

Miksi kaipaat noita asioita? Mitä saat niistä? Elämä on täynnä kompromisseja, mutta sinun täytyy tietää mitä haluat jotta voisit tehdä niitä.

Koska ne ovat niitä asioita, joista tulen onnelliseksi.
Tällä hetkellä tuntuu, etten oo muuta tehnytkään kun kompromisseja, että voisin olla mieheni kanssa. Nyt vasta olen huomannut, että se mitä oon saanu niiden vastineeksi ei merkitse mulle mitään. Mun onnellisuus kumpuaa paljon tärkeämmistä asioista kuin millä mies luulee tekevänsä mut onnelliseksi. :/

 

Puhuin noista radikaaleista muutoksista, jotka ovat kaukana muualla.

Ja mitä ne on? ovatko ihan konkreettisia?

 

Tee jotain sellasta että se jättää sinut.

 

herää kysymys, mitkähän mahtoivat silloin alunalkujaan ollakaan ne vaikuttimet mennä yhteen (parisuhteeseen)...

Tämä on hyvä kysymys. Ja vaikka miestäni rakastan, pelkäänpä että ne mun motiivit oli silloinkin väärät. :/

Niinpä. Mitenkähän vastuuliset miehet oppisivatkaan karttamaan näitä tällaisia naisia. Maailma pelastuisi.

Ennenkaikkea lapset!!!

 

Puhuin noista radikaaleista muutoksista, jotka ovat kaukana muualla.

Ja mitä ne on? ovatko ihan konkreettisia?

Kyllä, ovat ihan konkreettisia, mutta en halua niitä tänne eritellä, jottei tosiaan kukaan tunnistaisi. Kuten edellä kirjoitin, en ole valmis rikkomaan meidän kulisseja ja paljastamaan totuutta.

 

Tee jotain sellasta että se jättää sinut.

Ja mitenköhän tää mun ongelman ratkaisisi? En halua loukata miestäni (enkä lapsiani), joten en aio tehdä mitään, miksi hän minut jättäisi.

 

herää kysymys, mitkähän mahtoivat silloin alunalkujaan ollakaan ne vaikuttimet mennä yhteen (parisuhteeseen)...

Tämä on hyvä kysymys. Ja vaikka miestäni rakastan, pelkäänpä että ne mun motiivit oli silloinkin väärät. :/

Niinpä. Mitenkähän vastuuliset miehet oppisivatkaan karttamaan näitä tällaisia naisia. Maailma pelastuisi.

Ennenkaikkea lapset!!!

..Mies tiesi ennen häitäkin motiivini...

Mutta karu totuus paljastuikin, että vaikka riidat yms. sai kuntoon, oma onni ei seuraa siinä mukana, kun oma luonne, minuus katoaa.

 

Tutun kuuloista tekstiä, valitettavasti. :/ Minäkin olen tehnyt saman virheen, alkanut elämään elämää missä en ole tyytyväinen, "timantin" kanssa. Erona se, että mies kyllä tietää etten ole onnellinen, tietää että on vain ajan kysymys että meidän elämä muuttuu. Meillä on nyt tavallaan aikalisä, mietitään kumpikin mitä halutaan elämältä, voiko mies olla onnellinen jos eletään minun "ehdoilla" (nyt miehen), ja millainen kompromissi onnistuisi. Meillä kysymys asuinpaikasta (kaupunki vs. maaseutu), rahasta (kaikki uutta/lainat vs. kierrätys/omilla toimeen tuleminen) jne. Jokin minussa kuolee koko ajan kun elän "kiiltävää" elämää kaukana kaikesta mikä minut tekee onnelliseksi (järvet, metsä, ruoho, tähtitaivas talvella). JA ihan itseäni syytän, en ole ollut tarpeeksi vahva pitääkseni puoliani (nyt usean vuoden psykologilla käynnin jälkeen alan olla). Olen mukautunut tähän edustuselämään, tehnyt edustuskuoren itselleni. Ja sen kuoren sisällä ei sitten olekaan enää mitään.

Kun rakastuimme, elämämme oli aivan erilaista. Mies vain joutui johonkin oravanpyörään, enkä minä osannut jarruttaa. :/

 

mulla on vähän samanlainen tilanne. ainoo vaan että mulla on vain yksi yhteinen lapsi mun miehen kanssa. Me ollaan kun yö ja päivä, mutta mies on tosi tosi kiltti mulle ja antaa mulle paljon. mä oon vaan jotenkin...en tiedä.

Mä oon kova innostumaan asioista - mun mies ei innostu miestään, kaikki on tasasta sille.

Mä olen nopea tekemään päätöksiä ja nautin niistä vaikka ne menis perseelleen - mun mies tarvitsee ihan älyttömän kauan aikaa tehdäkseen päätöksiä.

mä inhoon urheilua - mun mies rakastaa sitä.

mä rakastan kirjoja ja keskustella kirjallisuudesta - mun mies ei koskaan lue tai jos lukee ei se ainakaan halua keskustella niistä.

mun intohimot on kulttuurin ja ruuanlaiton puolella - mun mies rakastaa vain urheilua.

mä ymmärrän aina mun miehen puheet jotenkin väärin - mun mies ymmärtää mua topsi usein väärin.

ennen mun miestä mä kirjotin keuheesti - viiteen vuoteen mä en ole kirjottanut mitään.

ennen mun miestä mä olin "se hauska tyyppi kaveriporukassa" - nyt mä olen se tylsä ja se joka ei osaa suhtautua mihinkään.

kaikki muut kehuu mun miestä - mä ärsyynnyn tosi usein siihen...

 

Puhuin noista radikaaleista muutoksista, jotka ovat kaukana muualla.

Ja mitä ne on? ovatko ihan konkreettisia?

Kyllä, ovat ihan konkreettisia, mutta en halua niitä tänne eritellä, jottei tosiaan kukaan tunnistaisi. Kuten edellä kirjoitin, en ole valmis rikkomaan meidän kulisseja ja paljastamaan totuutta.

Voiko noista sitten joku huomata kuka olet? Kerro ympäripyöreesti jotain sinne päin?

Konkreettiset asiat on helpompi korjata, kuin sisäiset.

 

Puhuin noista radikaaleista muutoksista, jotka ovat kaukana muualla.

Ja mitä ne on? ovatko ihan konkreettisia?

En vaan kehdannut monellekaan onneani silloinkaan hehkuttaa kun se koostui niin normien vastaisesta elämästä.

Vailla mitään vastuita?
Toisten rahoilla elämistä?
Nukkumista koska tahansa ja niinkuin vain huvittaa?
Huumeita?
Aistinautintoja?
Elämäntapa "intiaanina"?

Ehkei siis mitenkään "ylevää" ainakaan

 

mulla on vähän samanlainen tilanne. ainoo vaan että mulla on vain yksi yhteinen lapsi mun miehen kanssa. Me ollaan kun yö ja päivä, mutta mies on tosi tosi kiltti mulle ja antaa mulle paljon. mä oon vaan jotenkin...en tiedä.

Mä oon kova innostumaan asioista - mun mies ei innostu miestään, kaikki on tasasta sille.

Mä olen nopea tekemään päätöksiä ja nautin niistä vaikka ne menis perseelleen - mun mies tarvitsee ihan älyttömän kauan aikaa tehdäkseen päätöksiä.

mä inhoon urheilua - mun mies rakastaa sitä.

mä rakastan kirjoja ja keskustella kirjallisuudesta - mun mies ei koskaan lue tai jos lukee ei se ainakaan halua keskustella niistä.

mun intohimot on kulttuurin ja ruuanlaiton puolella - mun mies rakastaa vain urheilua.

mä ymmärrän aina mun miehen puheet jotenkin väärin - mun mies ymmärtää mua topsi usein väärin.

ennen mun miestä mä kirjotin keuheesti - viiteen vuoteen mä en ole kirjottanut mitään.

ennen mun miestä mä olin "se hauska tyyppi kaveriporukassa" - nyt mä olen se tylsä ja se joka ei osaa suhtautua mihinkään.

kaikki muut kehuu mun miestä - mä ärsyynnyn tosi usein siihen...

Erilaisuus on osittain rikkaus. Nuo ei vaikuta ollenkaan pahoille asioille. Ei ikinä sellaista kumppania löydä, että kaikki mielipiteet/harrastukset loksahtaa yhteen. Anna miehesi touhottaa urheilun parissa. Tee sinä ruokaa ja niitä asioita joista sää tykkäät. Hae ystävä joka keskustelee kirjallisuudesta, anna kavereiden kehua miestäsi. Ala kirjoittaa uudelleen.

 

Puhuin noista radikaaleista muutoksista, jotka ovat kaukana muualla.

Ja mitä ne on? ovatko ihan konkreettisia?

Kyllä, ovat ihan konkreettisia, mutta en halua niitä tänne eritellä, jottei tosiaan kukaan tunnistaisi. Kuten edellä kirjoitin, en ole valmis rikkomaan meidän kulisseja ja paljastamaan totuutta.

Voiko noista sitten joku huomata kuka olet? Kerro ympäripyöreesti jotain sinne päin?

Konkreettiset asiat on helpompi korjata, kuin sisäiset.

Kyllä voisi.
Mutta ympäripyöreästi sanottuna:
Meidän elämä on rakentunut kokonaan miehen ehdoilla. Ja mä olen yrittänyt sopeutua, tuoda tänne jotain mukanani, jotta koti tuntuisi kodilta. Jos mentäis mun ehdoilla, tiedän ettei mies seurais mua. On sen mulle suoraan sanonutkin.

Sanotaan, että koti on siellä missä sydän on. Mun koti ei oo täällä...

 

Niinpä. Mitenkähän vastuuliset miehet oppisivatkaan karttamaan näitä tällaisia naisia. Maailma pelastuisi.

Ennenkaikkea lapset!!!

Mutta kun vastuullinen mies pitää lupauksensa ja rakkaudenvalansa eikä luovuta helpolla. Ja jos tämä on vielä kiltti, niin hän ei halua satuttaa vaimoaan. Ja jos molemmat puolisot ovat kilttejä, mutta muuten epäyhteensopivia, niin pahasti käy.

 

Puhuin noista radikaaleista muutoksista, jotka ovat kaukana muualla.

Ja mitä ne on? ovatko ihan konkreettisia?

En vaan kehdannut monellekaan onneani silloinkaan hehkuttaa kun se koostui niin normien vastaisesta elämästä.

Vailla mitään vastuita?
Toisten rahoilla elämistä?
Nukkumista koska tahansa ja niinkuin vain huvittaa?
Huumeita?
Aistinautintoja?
Elämäntapa "intiaanina"?

Ehkei siis mitenkään "ylevää" ainakaan

Sä oot hyvin kaukana tästä, et ymmärrä etkä haluakaan. Ei mun elämä koostunu mistään yllä esittämistäsi, oli vaan muuten vastaan "yleistä ihannetta"..

 

Kyllä voisi.
Mutta ympäripyöreästi sanottuna:
Meidän elämä on rakentunut kokonaan miehen ehdoilla. Ja mä olen yrittänyt sopeutua, tuoda tänne jotain mukanani, jotta koti tuntuisi kodilta. Jos mentäis mun ehdoilla, tiedän ettei mies seurais mua. On sen mulle suoraan sanonutkin.

Sanotaan, että koti on siellä missä sydän on. Mun koti ei oo täällä...

Eli olet muutanut miehesi perässä ja jättänyt ystäväsi muualle. Sitten ymmärrän sinua hyvin. Muuta takaisin ja anna miehen valita tuleeko perässä. Itse kaipaan muualle, mutta minusta olisi liian raakaa pakottaa vaimoni muuttamaan pois täältä, missä hänen sukunsa ja kaverinsa ovat. Minulla on ikuinen kaipuu, mutta siihen ei muutot auta kuin vähäksi aikaa.

http://ie.youtube.com/watch?v=Jq45cR5cgAA Tuossa sinulle, ehkä se auttaa.