Mullakaan ei ollut kotia. En siis kokenut kotiamme kodikseni. Tuntui, että mulla ei ollut tilaa hengittää siellä. Sisustin kotimme sellaiseksi kuin halusin ja koitin tehdä kaikkeni, mutta jos henki puuttuu, niin sitä ei materialla korvata.Alkuperäinen kirjoittaja voi harmaus:Kyllä voisi.Alkuperäinen kirjoittaja heillo:Voiko noista sitten joku huomata kuka olet? Kerro ympäripyöreesti jotain sinne päin?Alkuperäinen kirjoittaja voi harmaus:Kyllä, ovat ihan konkreettisia, mutta en halua niitä tänne eritellä, jottei tosiaan kukaan tunnistaisi. Kuten edellä kirjoitin, en ole valmis rikkomaan meidän kulisseja ja paljastamaan totuutta.Alkuperäinen kirjoittaja heillo:Ja mitä ne on? ovatko ihan konkreettisia?Alkuperäinen kirjoittaja vieras:Puhuin noista radikaaleista muutoksista, jotka ovat kaukana muualla.
Konkreettiset asiat on helpompi korjata, kuin sisäiset.
Mutta ympäripyöreästi sanottuna:
Meidän elämä on rakentunut kokonaan miehen ehdoilla. Ja mä olen yrittänyt sopeutua, tuoda tänne jotain mukanani, jotta koti tuntuisi kodilta. Jos mentäis mun ehdoilla, tiedän ettei mies seurais mua. On sen mulle suoraan sanonutkin.
Sanotaan, että koti on siellä missä sydän on. Mun koti ei oo täällä...
Mä luulin, kun miehen kanssa menin yhteen, että haluan sitä samaa kuin hänkin: ison omakotitalon, hyvän koulutuksen, harrastukset, kauniin kodin jne, mutta hiljensin sisäisen ääneni joka sanoi, että minä tarvitsen muuta. Tarvitsen rauhaa enemmän kuin rahaa. Tarvitsen rauhan sisälleni sillä että toteutan itseäni muuten kuin tekemällä töitä aamusta iltaan. Ex mies ei hyväksynyt missään vaiheessa, että olisin luopunut päivätyöstäni jotta saisin tehdä sitä mitä veri veti tekemään. Totta, työtä pitää jokaisen tehdä, mutta minusta ei vain tule toimistorottaa koskaan. ja nykyinen työni on hyvin epäsäännöllistä ja se ei ex miehelle olisi sopinut. koska kaiken piti olla niin varmaa ja niin tasaista.