bellona, älä suotta mieti yöunille menoa, että miten se tapahtuu.
Misupai pukikin jo sanoiksi sen mikä minullakin ensimmäisenä tuli mieleen, että jokainen tekee niin kuin kyseiselle perheelle parhaiten sopii! Ymmärrän kyllä mietteesi ja huolesi, samanlainen stressihän minullakin oli kun yöunille mentiin luoja ties millä konsteilla... mutta nyt kun se asia on kunnossa, niin huolia riittää sitten muista asioista. Eli se taitaa olla niin että äidit stressaa ja miettii aina JOTAIN, koskaan ei ole kaikki hyvin!

No, tapani mukaan aloin taas lörpötellä, mutta että... teillä yöunille mennään nyt näin, ja jos joskus haluatte, niin voitte ajan kanssa opetella siitä pois, mutta siihen ei ole kiire, niin kauan kuin homma toimii noin ja tuntuu teistä itsestänne hyvältä.
Misupai taisi sanoa että ei enää rippikouluikäisenä ala yöunille isin masun päälle; voin luvata että ei ala enää 2-vuotiaanakaan, ja siihen on paljon lyhyempi aika kuin ripari-ikään!

=)
Yhdyn muuten kommenttiisi superäideistä ihannevauvoineen maaliskuisissa. Vaikka meilläkin siis on aika helppo tuo neiti, että ihannevauva-osio ehkä pätee minuun, niin superäiti on kaukana minusta. Vaikkakin nyt bluesin kanssa on ollut vähän helpompaa, niin silti... :'( Niin, tuntuu että tänne kirjoitellaan vain ne parhaat asiat, vain ne ihanat lirkun-lirkun-kuulumiset, ja ollaan ihan huolta vailla. Kun itsellä se on pääsääntöisesti ihan päinvastoin. Toisinaan täällä lukiessa tulee semmoinen olo, että eikö kellään muulla oikeasti ole näin vaikeaa?! Eikä kaikista murheista ja mietteistä viitsi sitten edes kirjoittaa. Ja toisinaan pitää väkisin yrittää keksiä itsekin jotain iloista ja positiivista sanottavaa, kuin todistella että kyllä minäkin lasta hurjasti rakastan, vaikken sitä joka viestissä ruusunnuppusin ja vaaleanpunaisin kielikuvin esille tuokaan... tämmöinen saarna... :ashamed:
Jade, mieletön neuvolaterkkari teillä, ihanasti kirjoittanut korttiin ja vielä ne käyrätkin mukaan kotiin! Ne ois kivat muistot itellekin, jos sais siltä ekalta vauvavuodelta käyrät paperilla itelle. Esikoisen käyrät oli nyt nimittäin muuttunu niin, että käyrä on moneksi monituiseksi vuodeksi, ja se kahden vuoden piiitkä pätkä oli nyt semmoinen ekan ruudun mittainen lyhyt mutka vain, eli ihan tylsä! Ni nyt harmittaa ettei tullu kysyttyä paperiversiona sitä vauva-ajan käyrää.
Meidän neiti ei pelästy omia ääniään, mutta omia käsiään kyllä, kun onnistuu tinttaamaan toisinaan itseään kuonoon!
BiaBIa, ok, hyvä, thank God! =) Ehdin jo huolestua! Esikoinen (poika) kasvoi kuin mikäkin jytkäle, ja tämä sirputin on just tommonen rinsessa-rimppakinttu, ni tunnostaa huolta tuostakin aiheesta riittävän, että kasvaako varmasti ok. Ja tämä keskosuus tässä lisänä tietysti vielä, luo vain lisäpaineita kasvulle.
Ninni, laitahan joo burberryt näkysälle, hauska nähdä! Ja teillähän on siis tänään ne kastajaiset, joten hauskaa juhlapäivää, vaikkakin et varmaan tätä toivotusta nyt ennen juhlia ehdi enää nähdä...
enne, oli mukava kuulla sinusta pitkästä aikaa! Blogiasi olen seuraillut ahkerasti kyllä, joka päivä käyn katsomassa onko uusia kuulumisia. Hurjan hienosti kirjoitat, ihanaa luettavaa! =)
Eilen masulleen meno taas onnistui, mutta se käsi, se jäi taas jumiin, ja ai että meni hermot kun sitä ei edelleenkään omin voimin saanut pois!
Itellä meni eilinen päivä kokonaan konetta avaamatta, siivottiin koko asunto pitkästä aikaa ja pesin monta koneellista pyykkiä kun ulkona oli niin ihana ilma, että kuivuivat tosi nopeasti. Tänä aamunakin oli, mutta nyt vetää pilviä taivaalle, höh..
No mutta, nyt kahvin keittoon ja maistelemaan suklaamuffineja mitä leivoin, kun Annikan kummit tulee illansuussa käymään.
:wave: Voikaa hyvin kaikki! :wave:
Ippu :heart: Ansku 3kk 2vkoa