Moiii piiitkästä aikaa!
Nyt on synttärihässäkät hässäköitä ja voi ajatuksiaan suunnata jo muuhunkin. Onnea vaan kaikille täyttäneille ja täyttäville!!! :flower: Niin ja kaikille plussanneille kovasti onnea ja voimia!!!
Meillä juhlia vietettiin viikko sitten viikonloppuna ja lauantai menikin oikein hyvin. Sunnuntai olikin sitten jotain aivan muuta. Minulle sekä miehelle iski ihme mahatauti ja onneks mun vanhemmat olivat käymässä ja pitivät pojalle seuraa sekä muutenkin huolehtivat perusjutut. Meistä ei siihen tosiaankaan ollut, olo oli ihan kauhea monen tunnin oksentamisen jälkeen. Maanantai meni vielä päätä pidellessä, mutta sitten alkoi elämä voittamaan ja ruoka maistumaan. Onneksi poika väisti hienosti taudin ja vieraatkin ovat ilmeisesti pysyneet terveinä. Mietin jo syötiinkö me jotain pilaantunutta, mutta periaatteessa silloin olisi pitänyt jonkun muunkin sairastua.... outoa.
Neuvolassa käytiin viime tiistaina, herran mitat ovat tällä hetkellä 10 kg ja 75 cm. Piikki vähän itketti, mutta aika vähällä taas päästiin. Kovasti piti päästä tutkimaan leluja. Niin ja nyt sitten tehdään lähete sinne kyynelkanavien aukaisuun. Ei ne röörit ole auenneet, on niitä sitten paineltu tai ei. Hyvä vaan, että saadaan sekin kuntoon ja vihdoinkin löysin myös ihmisen, joka on aikoinaan käynyt lapsensa kanssa kyseisessä operaatiossa. Hänen mukaansa lyhyt ja helppo operaatio, mustat silmänaluset vaan oli tullut.
Niin ja eilenhän meillä aloiteltiin ihan oikeasti konttaamisharjoituksia. =) Poitsu meni ihan kivan matkan käsiä siirrellen ja jalat tuli vaan vielä perässä. Ja voi sitä ylpeää ilmettä.... niin sekä pojalla että vanhemmilla. Lisäksi nousemisetkin ovat kovasti alkaneet kiinnostaa. Että kyllä tämä meidänkin tuumailija täältä liikkeelle lähtee.
Tänään käytiin omalla pihalla ennen päikkäreitä ja kas kummaa ihan vähän jopa poikaakin hymyilytti. Pulkan kyydissä oli taas naama niiiin tylsistyneen näköinen, mutta kun laskettiin ihan pientä pyllymäkeä, alkoi hymy löytyä. Me ollaan naurettu meidän "innokkaalle ulkoilijalle", kun poika on ulkona aina niin kyllästyneen näköinen, välillä suorastaan apaattinen. Tuollaiset erilaiset jutut sitten vähän hymyilyttää, kuten keinu ja pyllymäki. No, eiköhän se ulkoilukin jossain vaiheessa ala innostaa ja tod.näk. joskus maanitellaan sisälle.
Ooo, ajoittain ajatukset omien vanhempien vanhenemisesta nousee täälläkin pintaan ja ehkä tuollaisissa surullisissa tilanteissa. Olen iloinen, että pojalla on vielä kaikki isovanhemmat olemassa, vaikka välillä harmittaa, että omat vanhemmat ovat kaukana. Ehkä heihin olisi luontevampi pitää tiiviimmin yhteyttä, mutta yritämme käydä siellä usein ja lomilla varmaan vietämmekin enemmän aikaa siellä. Toinen mummola on 30 km päässä ja siellä luonnollisesti vieraillaan useammin, vaikka välillä itse meinaakin vähän turhautua anopin höpötyksiin. Mutta sen olen itselleni vannottanut, että on vaan jaksettava pojan takia. Toisaalta odotan myös sitä, että poika pääsee isänsä kansa kaksin sinne ja minä saan jäädä kotiin puuhaamaan omiani.
Joo ja täältä löytyy myös ajoittain pieni kiukkuinen poika. Voi apua, jos välillä asiat ei suju aivan hänen suunnitelmien mukaan. Kauhea huuto ja tosiaan muutaman kerran on yritetty kumauttaa tai raapia äitiä. mistä ne tuollaisetkin oppii?!? Välillä lentää lelut kovalla kolinalla parkettiin ja ruokapöydässä jos herne menee nenään, niin ruoka lentää kaaressa lattialle tuimalla ilmeellä maustettuna. Toisaalta sitten kovasti viihdytetään aikuisia, jos poika huomaa, että hänen toimilleen nauretaan. Eilen illalla mies nauroi, kun poika vahingossa löi vasaralla päähänsä. No sitä sitten piti kokeilla useamman kerran, mutta tajusipas aika hellävaraisesti koputella päätään.
Taaperotx4, toivottavasti olet saanut äitiisi yhteyden ja kaikki on hyvin.
Oletteko muuten hankkineet välikausipukuja ja jos olette niin minkä kokoisia?? Me saatiin anopilta synttärilahjaksi travallen puku, mikä on ihan kivanvärinen ja ok, mutta se koko vaan mietityttää. Meillä heppu siis 75 cm nyt ja puku on 86 cm. Onhan se hyvä, että on kasvuvaraa, mutta onko siitä enemmän haittaa tuollaisella liikkumista vasta opettelevalla pojalla. Itse vaan mietin, että oisko 80 cm riittäny tälle keväälle ja syksylle. pohdintaa joo. Anopilla on muutenkin kumma tapa ostaa aina selvästi isompaa kuin mitä me käytetään tai käytettäisiin seuraavaksi ja sitten kyselee, että onko sopiva. nooh, ei vielä pitkään aikaan. Osti kans farkut 86 cm ja ne on ihan älyttömän isot, itse ostettiin 80 cm ja niissäkin on kasvuvaraa..
No joo, nyt riitti nämä meikäläisen höpinät.
=) Ihania kevätpäiviä kaikille!!! =)