päikkäreille nukuttamiset en kans väkipakolla nukuttamalla nukuta juurikaan tuota puolta tuntia kauempaa. toki tään neitosen rytmi on vankkumaton, ei tartte pahemmin nukutella, se menee tarkasti samoihin aikoihin. hiukan heijaa vaunuja ni kanttuvei
sit on välillä ollu päiviä että nukahtaminen ei ole ollu helppoo, sit vaan unohdetaan päikkärit ja leikitään tai luetaan tai touhuan jotain kotijuttuja. tai lähdetään vaunuileen. ei päikkäreistä mitään valtataistelua tai stressii kannattas ottaa, helposti viestii lapsellekin et on PAKKO nukkua, ja sillon ei taatusti nukahda
rennosti vaan arjen suhteen ni lapsikin on paljon iloisempi eikä kitise turhia
tiinelli ja mindi kiitos itsetuntoani kohentavista ulkonäkö-kommenteista
oon tässä muistellu, kuinka multa pari vuotta sitten kysyttiin vielä papereitaki
ja kun oon liikkunu omien lasten kanssa, ni kysytty et nää on sun pikkusisaruksia vai
hahaha
ettekä tekään kumpikaan kyllä ikäisiltänne näytä kans, nuoremmilta mun mielestä. mä niin näen mindin jossain cat walkeilla
en vaan voi sille mitään
ja tiinelli on ihanan rempseä heppailija, joka kahdella kädellä tekee ainakin kymmenen asiaa yhtä aikaa
mies työmatkalla... niin, yhden yön ollu pois ja mulla on törkee ikävä. silläkin on. mä varmaan menettäisin järkeni jos se ois useemmin ja kauemmin pois....
vaikka hyvää tekee parisuhteellekin toisaalta et joskus ollaan erossakin, no, ainakin meille se vahvisti taas sen että kuuluu siihen toisen rinnalle ja kainaloon
naurukohtaus nyt kuule otat itteä ronskisti niskasta kiinni. silleen lempeästi, katot itteäs peilistä ja vakuutat että sä selviät tästä, mistä vaan!!!!! lääkkeiden vaikutus alkaa noin parin viikon syömisen jälkeen. äläkä jätä yhtään tablettia väliin. puhu asiasta muille. mene ulkoilemaan, ja vaikka et askeltakaan jaksaisi ottaa, on raitis ilma aivan ehdoton masennukseen ja ahdistukseen!!!sekin riittää jos edes istut puiston penkillä tms... kunhan vaan saat happea.
kunpa asuisin lähellä niin voisin auttaa arjessa... tai jotenkin...
muistan ite nuo ajat vielä niin hyvin vaikka nelisen vuotta sitten kaikkea tollasta ite jouduin kokemaan....
syö säännöllisin välein, ja palkitse itsesi jokaisesta päivästä josta olet selvinny
osta joku kiva juttu, vaikka kukka tms, IHAN vaan sulle.
ootko koskaan paperipussiin hengitelly? jos oikein levoton ja tosi ahdistunut on olla, sydän hakkaa ja muuta, ota paperipussi, muovipussi tai mikä tahansa tiivis juttu, ja hengität siihen AIVAN rauhallisesti, 10 minuuttia.
Tai jos ei ole pussia niin lue ääneen jotain. aivan sama mitä luet, kunhan keskityt siihen että luet verkkaisesti, siten sä huomaamatta alat hengittää oikein, syke tasottuu, olo helpottuu.. näitä voi tarvita alkuun tehdä useamman kerran päivässä. mutta ne on askeleita toipumiseen :heart:
voimia, ja vielä kerran voimia!!!
auto siis todellakaan ei ollu todellista tarvetta pitää kahta autoa. bussit lähtee lähes vierestä , vuoroja on ihan kivasti. ja mulla on puolen kilsan-kilsan päässä kauppa, neuvola, terveyskeskus, kirjasto, eläinlääkärikin... mihin mä sitte autoa tarttisin, kun useimmiten käydään sit miehen kanssa yhdessä kaupassa kun se on tullu töistä....ja me etittiin pitkään tätä autoa, farkkukin ois käyny, mutta eipä ollu ehdoton. tavaratila sen verran iso että imasee matkarattaan ja vaikka mitä. että näin meidän kohalla autokuume on kestäny noin vuoden
ei semmosia hetken mielijohteesta....
töihin meno mulla on aika tasan tarkkaan kuukausi enää äitiyslomaa jäljellä.... perhepäivähoitajan "ura" saattaa olla mahdollista, jos ei nyt vielä niin viimeistään tammikuussa ois. odottelen tietoa päivähoito-toimistolta, asiat menneet hienosti eteenpäin
jos ei ole töitä nyt syksyllä, jään liiton päivärahalle, sinne vuodenvaihteeseen ja sitten mulle tulis kolme lasta hoitoon näin alustavasti
ihanaa!!
rankkaa se toki on, eikä mitään lepäilyä ja huoletonta. vastuu on suuri, mutta mä kyllä tykkäisin, nyt kun sen aloitteen rohkeasti uskalsi tehdä! odotan suuresti tietoa mitä tapahtuu!!!!
ja jos ei se onnistu, niin oon liiton rahoilla joka tapauksessa niin pitkään kuin niitä on, jonnekkin helmikuun lopulle asti. siihen mennessä luulis jotain duunia kehittyvän jostain. ja sit neitikin ois jo liki vuoden , ja ei ois niin raadollinen tilanne laittaa hoitoon.....
meidän yöt ja päiväunet on niin hyvin menneet että päivisin painelen milloin missäkin, kotityöt saanu loistavasti tehtyä, jopa laiskottelen välillä kun vauva nukkuu
kuten nyt
mielettömän kaunis aamupäivä, vaikkakin kylmää on, taidan lämmittää ruuan ja sitten kun vauva herää niin vaunuileen
mukavaa torstaita, taas on päivä toivoa täynnä