uutta aamua pukkaa
eilinen oli kamala päivä. mulle. olin ku perseeseen ammuttu karhu. tiuskin ja hermosin ihan turhasta, pitkin päivää
jo alko itteä ottamaan päähän, varsin en muille sitä kiukkua näyttäny mutta eipä tuo piiloon jäänyt. sanoin miehelle et menkat alkaa varmaan pian, kun tuntuu että kaikki ottaa päähän. se vaan hymähti ja sano, aijaa, ootko säkin huomannu
ihana mies
mut mikä ihme siinä onkin et ennen menkkoja pää tuntuu levistyvän vaikka mitään varsinaista syytä ei ole. ja niinhän ne alkoikin. helvata. harmittaa niin kun oma päivä vallankin menee ihan synkissä mietteissä, vaikka kuinka yrittäisi.
sen puoleen ois ihanaa olla vaikka raskaanakin, kun ei aina tarttis kerran kuussa kestää tätä päivää
no onneks sit meni ohi, eikä meillä ihme kyllä tule keskenään mitään riitaa näissäkään päivissä, kun mä en kuitenkaan tiuski miehelle eikä se tahallaan ärsytä mua, vaan ymmärtää mistä johtuu ja antaa mun olla.
lasten säätämiset sen sijaan meinas keittää päätä
toi 9 vee likka kun alkaa olla varsin päättäväinen mitä tekee ja millon, ja just eilen óli rankkaa kestää sen jankutusta saada tahto läpi. mut mä selvisin
huoh
ja yö meni aika levottomasti, vauva ähkii ja pöhkii, en tiiä pitäisköhän oikeesti alkaa nukkumaan korvatulpat päässä? kai siihen itkuun sitten heräis. tuntuu et on tuttia laittanu ainaki tsiljoona kertaa suuhun
onneks on kahvi keksitty
niin ja eilisen keittämisen kruunas illalla se, kun ekaa kertaa päivän aikana pääsin rentoutumaan yksin, menin koneelle ja aloin tänne kirjoittamaan. no lainasin isännän läppäriä, ja siihen olikin tullu hiireen joku tyhmä vika, joka teki kiusaa mulle vähän väliä, heitti jotain ruutuja näyttöön, tms. ja loppuviimeks hukkas kaiken mitä olin kirjottanu
ei lentäny kone seinille, mut en sit jaksanu enää toista konetta availla ja uutta stooria kirjottaa. mies fiksas hiirulaisen sitte ja kaikki oli taas kunnossa
noniin
kiinteistä sen verran että porkkana sose ei ihan isona määränä sopinut siis vauvalle, maissi-perunasta se tykkäs oikein kovasti
tänään ajattelin testata perunaa ja parsaa
vielä en oo jääpalamuotteihin ehtiny tehdä soseita. miks tuntuu ettei mitään saa taas aikaiseks sellasta mitä PITÄIS tehdä
kaikkee häärimistä kyllä tulee tehtyä...
naurukohtaus pikaista paranemista!! mikään ei ole kurjempaa kuin sairastaa kesällä. ja vielä jos kuumeessa on helteellä. se on omalla kohdalla ollu tooooosi kurjaa.
juoruilu niin jokainen tekee kuten tykkää tässäkin asiassa. juoruilu selän takana silloin on paha, jos kaksikin ihmistä puhuu jostain kolmannesta tutusta henkilöstä, ja tarkoituksella pahaa. kasvotusten voidaan sitten esittää hyvääkin ystävää mutta ei sanota suoraan jos on joku asia mikä mieltä painaa. asioista selän takana puhumista minä harrastan myös, juuri näissä asioissa että ventovieraan tekemisestä. esim miten joku törppö käyttäytyi liikenteessä, miten voi olla vaikeaa näyttää vilkkua, tai miten joku äiti pisti vaunut umpeen helteellä.... ei se ole ilkeämielistä ja tarkoitus vahinkoa aiheuttaa. varsinainen ilkeämielinen juoruilu on tosi inhottavaa, ja sellaseen en lähde mukaan ollenkaan. tai yritän ainakin että en lähde.
loma-ajasta nautitaan, miehellä vielä kaks kokonaista viikkoa eikä me olla suunniteltu mitään
mut on aivan ihanaa et mennään minne nenä näyttää jos on mennäkseen. tai sitten ollaan kotona. ei mitää väliä. pääasia että toinen saa levättyä, tehtyä rempan suhteen mitä tarttee. nikkaroiva mies on kiva, kaikkea mukavaa syntyy aika ajoin, ite tehty on mun silmissä arvokkaampi kuin kallis kaupan tuote. nää on tunteella tehty :heart:
kääntyily menee jo kevyesti kyljelleen, mutta ei tajua siirtää päällimäistä jalkaa
välillä jää keikkumaan ja sit tulee kiukku
mut ei varmaan kauaa mene kun hiffaa millai mitenkin päin kannattaa mennä.
isommat lapset on älyttömän iso apu. nyt kun vauvan niskaa ei tarvii enää varoa, hekin voi pitää enemmän sylissä. hiukan tarvii ite valvoa että muistaavat pitää nätisti. eilen meinas käydä iso vahinko, kun laittelin puhtaita pyykkejä makkarin kaappiin. neiti oli vauvan kanssa ja nosti syliinsä. sit laittoi sängylle hakeakseen lelun sille. ja mitäs huomasin: vauva oli niin reunalla sänkyä kuin olla voi....!!!!! äkkiä juoksin viereen siirtämään ja lempeästi neuvoin että ei IKINÄ enää.... se on yksi hujaus kun vauva olisi tippunut lattialle... meillä on vielä jenkkisänky, joka on tavallista korkeampi... huh huh... tyttö säikähti myös ja oli hyvä opetus, että vauva ei ole sama kuin baby born-nukke
elämä opettaa niin lapsia kuin aikuisiakin
mukavaa keskiviikkoa kaikille
Floweri ja typyskä :wave: