Maalismussukat - syntyneet

Tai sitten tämmönen ihminen voi ajatella, että tekee palveluksen kaikille päättämällä päivänsä, ei halua vaivata muita. Jokainen on lopulta vastuussa omasta elämästään joo, mut selkeesti ei taida oikeen pahasti masentunut ihminen ajatella.

Jotenkin mullakin tosiaan voi päivällä ruokailut "unohtua" ja syön ihan jotain pientä kun kerkiin... sit illalla vedän tietenkin hurjat määrät... ei sais. Muakin täytyis jonkun tulla hakeen johonkin todella rankkaan treeniin, kun itse en oikeen tunnu mitään saavan aikaseksi :kieh:

Näihin masennus/ylipirteys juttuihin liittyen, luin seiskaa (joo, luotettavaa lähdettä ), onnellisuusgeeni on löydetty, joka ilmeisesti vaikuttaa jotenkin mielialaan, ois siis periytyvää. Onko täällä ihmisillä läheinen vanhempi tjn. samanlainen noin "onnellisuus" mittarilla? Miksi musta tuntuu, että mä oon jotenkin niin kauheen "tasanen" luonne, jotenkin voisin kuvitella että oon aika samantapanen kuin oma isäni.

Me laitettiin tänään muksuille hiekkalaatikko, ihan perussettiä prismasta ostettu. Meillä on jo esikon taaperoajoista lähtien ollut semmonen k-raudan joku perhosen näköinen hiekkalaatikko, mut oli kyllä jo kahdelle ipanalle ihan liian pieni.

Kävin myös tilaamassa leivokset sun muut ristiäisiin ja sikakallista oli... miten voi helkutin voileipäkakku maksaa niin helkutista... ei ymmärrä, saa kyllä olla älyttömän hyvää

Nyt rentoutumaan sohvan pohjalle. Se siitä liikunnasta...

Mindi83

 

mindi totta kyllä . et selkeä ajatusmaailma vaikeasti masentuneelta puuttuu. sen verran monesti oon täyttänyt masennus-kaavaketta, ja miettinyt jälkeenpäin että ne vaihtoehdot on kyllä aika kamalia. et kuka kerää täydet tai läheskään täydet pinnat niin ei siellä valoisia ajtuksia ole, väittämät kertoo kyllä mitä mielessä liikkuu. sikäli mun mielestä tosi hyvä, et nykyään neuvolassa tehdään moneen otteeseen tuo mielialatesti. moni äiti voi napata hyvänkin pistemäärän... jos vaan uskaltaa itsensä ja vauvansa vuoksi olla rehellinen. tiedän tapauksia jotka feikkaa vastauksissa, ettei masentuneen leimaa tule. ehkä hetkellisesti tuntuu parhaalta vaihtoehdolta, mutta ei se itseään auta yhtään... voi voi, vaikea aihe tää on, siinä on niin montaa eri puolta. mä kyllä oon miettinyt psykologeja, että kuinkahan ne ite mahtaa jaksaa kun sitä työtä tekee? kuinka moni joutuu ite käymään vielä toisella psykologilla että ei sekoa mä oisin varmaan sellanen et kantaisin työt kotiin.. siksi en halua ajatellakaan meneväni hoitoalalle koskaan, mä murehtisin niitä sairaita vanhuksia esim, kaiket ajat kotosalla... mutta on se arvokasta työtä ...

onnellisuusgeeni mä kyllä koen et mun suvussa se ainaki pitää paikkansa isovanhemmat molemmin puolin olleet varsinaisia elämän sankareita omissa olosuhteissaan, kokeneet rankkoja asioita hekin aikoinaan, mutta sinnikäinä naisina mummot vallankin taistelleet läpi vaikeuksien. eikä se elämänilo heiltä kadonnut, vaan päinvastoin... mitä isommat vaikeudet, sitä suuremmalla tarmolla painettiin ite oon samanluonteinen, isäni ja äitini ovat perineet äideiltään nuo vahvuudet myös. tunteita meillä kotona lapsena silti ei kätketty. helposti oisi voinut kovettaa itsensä mutta muistan rakastavat vanhemmat, jotka saattoivat halata toisiaan tai esim isä antoi äidille suukon kun äiti laittoi ruokaa taisteli ne välillä myös.. silloin äiti itki meidän nähden, isä oli kiukkuinen jostain. ainoa mikä itsessä poikkeaa, on pitkävihaisuus suvussa. mä en viitsi enkä haluakaan. mä oon aina ollut se sovittelija, kiltti. no, liiankin kiltti .
Mummoista toinen oli selkeästi vaikkakin lempeämpi, myös vahvempi. eikä näyttänyt meille pienille kuinka sydän oli hajalla erinäisistä asioista. osasin kyllä nähdä että joku vaivaa, mutta hän osasi nauraa aina ja kaikelle. vietin paljon aikaa mummon kanssa koulupäivien jälkeen ja mummolta saattoi oppia paljon elämästä. mummo oli myös ollut liian kiltti, moni käytti häikäilemättä hyväkseen... mutta aina se nousi jaloilleen arvostus on edelleen suuri tuota iäkästä naista kohtaan, harmi vaan että ei elä enää enkä voi sitä hänelle sanoa.
mutta joo, näin se menee, ehkä se ei ole varsinainen geeni, vaan opittu käytöstapa? Samoin kuin avioerot suvuissa... eksän puolelta molemmissa suvuissa oli useita eroja, ja olen siinä kohtaa tullut päätelmään että noinkohan sekin on tavallaan "geeni" ....

tällaisia illan viimeisiä mietteitä täällä ollut kiva päivä, neiti nukkui neljän tunnin päiväunetkin, sain kaikki asiat kaupungilla hoidettua ruokakaupan lisäksi. huomenna vihdoinkin perjantai ja miehen pitkä työrupeama päättyy. onhan tätä monta viikkoa jo jatkunutkin.. huh huh, paluu normaaliin arkeen ja lasten viimeinen kouluviikko edessä hyvää yötä kaikille, mä otan nyt yö-myssyksi yhden sidukan

 

Syöpöttely: Mulla just kans noin!! Et päivisin ei välttämättä ihan kauheest syö (liikaa kuitenkin päivisinkin), mut sit just iltasin, kaikkein pahimpaan aikaan!! Mä vedän ku hevonen ja koko ajan.. Ärsyttävää :kieh:

Soseita ei täälläkään varmaan aloteta ennen 4kk ikää, jos sillonkaan ihan vielä, jos vaan maidolla pärjätään. Tietenkin tilanteen mukaan eletään

Masennus ja itsemurha keskusteluun en kauheesti osaa (/halua) ottaa sen enempää kantaa, mutta itse oon myös masentunutta ihmistä seuranut (todella) läheltä ja toivon jakasamisia ja voimia kaikille sen kokeneille ja läheisille!

jennyadelina: oon sun kans samoilla linjoilla sen linkin kanssa =) Mut keskustelu siitä jo onneks hälventynytkin.

Nyt vähän siivoileen ennenku neiti tuolt herää. Hauskaa perjantai päivää kaikille!

kaarja ja neiti 10vk ja 2pv

 

oma syöminen en oo oikeen koskaan ollu taipuvainen iltasyömiseen, tai se johtuu varmaan oikeestaan vaan siitä et oon lapsesta saakka tottunut syömään kunnolla päivän mittaan, usein mut vähän. tänä aamuna syön pitkästä aikaa sen kaurapuuron mulla rajoittaa toi sappi-vikakin kaikkea mässäilyä, ja paras oiskin ja toimivin tapa, kun en iltaruuan, klo 18 jälkeen söis enää mitään. Mutta vaikka joku salaatti tai lämmin voileipä tulee tehtyä. mulla on kroppa sellanen et kun oon väsynyt niin sit ei enää edes maistu syömiset. eilen tein taas kaksi ruokaa, joista osa menee pakkaseen annosrasioissa ja osaa syödään tänään ja huomenna, jos sitä jää

soseet meillä on toi 3kk neuvola lähestymässä, vauvahan on painon käyrissä alapuolella... et vois pimulle tehdä ihan hyvääkin saada enemmän lihaa luiden ympärille kaverilla on 5kk ikäinen vauva, painaa sit jo yli 10kg... hän on sit SÖÖTTI :heart: niin, ehkä me sit terkkarin kans pohditaan mahdollisten kiinteiden aloittamista...

masennus se on kyllä raskasta näin kun ite on sen kokenut, niin läheisintään kuunnella kuinka hän välillä on aivan pohjalla ja valmis tappamaan itsensä, ja jotkut päivät taas tosi iloinen ja normaali. asuu sen verran kaukana vaan, että konkreettista apua en pääse antamaan. Kuten mindi sanoi että ehkä se kuunteleminen on paras apu, tai jotenkin näin ... niin joo, silloin itse sairastuneena kyllä kun jollekin sai vain puhua ja puhua, oli valtava helpotus. Elämäntilanteeni oli niin solmuinen että en uskaltanut kenellekään vaan sitä oikeaa syytä sanoa. Mutta tää mun läheinen joka tossa just muutama viikko sitten puhelimessa jutteli tappavansa itsensä, niin siihen saakka kyllä kuuntelin ja kuuntelin että hän sai pahaa oloaan purkaa. mutta sit kun hän sanoi että tappaa sitten itsensä, mä sanoin tiukasti vastaan. Ja niin on muutkin läheiset sanoneet. Siksi ollaan tultu sellaseen johtopäätökseen, et ehkä se onkin joku alitajuntainen viesti meille että auttakaa, mulla on tosi paha olla. ja näin kun se on jatkuvasti yhteydessä, voidaan heti puhella kaikkia. Mutta huoli on kyllä kova, että jos se ei joku päivä enää puhelimeen vastaakaan....

se on perjantai ja viikonloppu aivan mahtavaa, mä lähen käymään prismassa, eilen siellä poikkesin ja huomasin että ulkoiluvaatteita on alennettu, -50 ja jopa -70 %. Lapsille käyn ostamassa vaatteita ensi syksyyn, ja voihan niitä pitää nyttenkin, sen verran koleaa vaan on. MISSÄ SE KESÄ ON!!!!! ja jos niitä pihahommia jatkais sen mitä pikku-pimu antaa mun tehdä

nyt sit sitä puuroa

 

Masennuksesta,itsellä on kavereita joilla on ollut aika pahakin masennus jo hieman yli 20vuotiaana ja ovat olleet työelämästä pois sen takiakin.yhdellä tuli myös esikoisen aikaan masennus,mutta helpotti sitten ajan myötä.
Soseista,aikaisempien lasten kanssa soseet on aloiteltu siinä 3,5-4kk iässä ja varmaankin samaa rataa mennään tämänkin kanssa.Imetys on loppunut kokonaan ja korviketta menee päivässä 1l verran aikalailla.Tosin nyt on kolmas päivä meneillään kun poika syö reilu 2tunnin välein 120-150ml.Yöllä ruokaillaan edelleen 2,5-3tunnin välein..yksi yö eka väli oli 5tuntia,mutta sitten palattiin taas tuohon samaan.Joku aika sitten kokeilin vaikuttaako iltavelli,mutta eipä nukuttu sen paremmin.
Eipä tuo velli vaikuttanut tyttöjenkään uniin,vasta kun muut sapuskat tulivat kuvioihin.
Oma syöminen,iltasyöminen on täälläkin.tai nyt lähinnä ruokailut painottuvat aamupalaan ja lounaaseen,illalla sitten syön jotain jos jaksan.Ulkoilemaan tekisi kovasti mieli,ehkäpä tänään mennään koko porukan voimin.

Huomena lähden ystävän kanssa elokuviin ja syömään,pääsee hieman viettämään sitä rauhallista omaa aikaa pitkästä aikaa odotankin innolla..miehelle jo sanoin että josko hän heräisi aamulla pojan kanssa,jotta mamma jaksaa sitten leffassakin istuskella.mennään siis ihan suosiolla päivällä elokuviin ja syömään.molemmilla kun on pienet lapset,niin rajottaa hieman tota iltameininkiä..
Vauvan kehitys,nyrkkejä syödään joka päivä ja polvet on löytyneet.Eero myös vetää virneen naamalleen kun näkee jonkun meidän perheestämme.Koirat eivät vielä ole saaneet hymyä kasvoille Eilen oli kovat operaatiot että irtoisi tuo ääneen nauraminen,mutta vielä saa odotella.Kiljuntaa ja suu auki oloa oli,mutta ei räkätystä


mamskeli

 

Heippa kaikille! :wave:

Vieläkö muistatte minut? Enpä ole pitkään aikaan tänne ennättänyt kirjoitella... pitkät sairaalassaolo jaksomme (minulla puolitoista kuukautta sitä istukan vuotelua ennen sektiota ja pojan teho- ja tarkkailuosastohoito vielä kotiutumisenikin jälkeen) saivat sen aikaan, että olen yrittänyt vain viettää mahdollisimman paljon aikaa perheeni kanssa. :heart: Sitä arvostaa yhteistä aikaa aivan eri tavalla kuin aiemmin ja haluaa olla lapsien kanssa kaiken mahdollisen ajan, koska koskaan ei voi tietää mikä tilanne hetken päästä on... tämä ei siis tarkoita sitä etten pystyisi myös vaihtamaan "vapaalle" ja pakkomielteisesti pitäisin lähimmistäni kiinni, vaan sitä että arvostan meidän yhteistä aikaa vaan niin paljon kaikkien aiempien vaikeuksien jälkeen, että yritän ottaa ajasta kaiken irti minkä vaan saan...
Meidän 3v poika kärsi poissaolostani eniten ja olen sitä yrittänyt hänelle korvata nyt jälkeen päin olemalla hänelle aidosti läsnä ja viettämällä hänen kanssaan aikaa mahdollisimman paljon. :heart:

Lisäksi tuo hänen uhmaikänsä ei ole hirveästi helpottanut tätä vauvaperheen arkea, joka on muutenkin vienyt runsaasti aikaa imetys-pullo-pumppaus -rumpineen... kyllähän se ajan käsitys kaikkeen on aika laaja... ja se miten sen haluaa käyttää, itselläni ei ainakaan ensimmäisenä tule tämä palstailu vapaan ajan yllättäessä, vaan kahvikupillinen rauhassa juotuna tai syöminen jos ei muuten ole ennättänyt... eipä tässä uhmaikäisen ja pienen vauvan kanssa hirveästi ylimääräistä aikaa ole ollut palstoilla kirjoitella, lukemassa kyllä välillä ennätän käymään molempien nukkuessa... tämäkin riippuu niin päivästä ja miten ajoitus onnistuu, joskus nukkuvat samaan aikaan mutta yleensä eivät... vauvan nukkuma aika menee siis esikoisen viihdyttämiseen... tämäkin riippuu niin päivästä ja miten ajoitus onnistuu, joskus nukkuvat samaan aikaan mutta yleensä eivät... : /

Oma aika...on siis kortilla ja mitä se edes on Tähän mennessä ei ole paljoa tarvinnut miettiä mitä vapaa ajallaan tekisi, eikä siinä mitään kun tykkään häärätä ja touhuta ehkä välillä vähän liiaksikin ja mies saa toppuutella...

Niin lisäys vielä.... että osaan olla kyllä aika aikaan saamatonkin välillä...

Nyt pitää mennä viihdyttämään pikkumiestä joka sitterissä jo ääntelehtii ja elämöi siihen malliin että kohta tulee kiukku... jatkan taas kun ehdin jotain kommentoimaankin...


Mukavaa viikonloppua kaikille! :flower:

dogitar ja E 12 vkoa 3 päivää

 

Miten masentunutta sit voi auttaa? Mitä jos ei mikään auta?

Mulla on sukulainen, joka on alle 30v ja sairaseläkkeellä masennuksen vuoksi. Hän on käynyt yli 10 vuotta terapiassa joka viikko. Lääkitys on. Hän on ollut sairaalassa ja kuntoutuksessa ja missä lie. Mielestäni hän ei ole itsekäs, hän on "vain" mieleltään sairas. Jos itsemurha on itsekästä, niin eikö se samalla tarkoita että masennus on myös itsekästä? Koska itsemurhahan on masennuksen "oire" tavallaan, masennus on tappava sairaus. Kaikki eivät parane syövästäkään, niin ei kaikki masennuksestakaan. ja jos paraneekin niin uusiutumisriski on suuri.

ite oon saanut masennustestistä ennen melkein täydet pisteet, nyt vain muistaakseni 7 pistettä kun joku kerta tein (Beck). Vaikeina aikoina itsemurhan ajatteleminen toi lohtua; mietin että mulla on aina vaihtoehto, se että tapan itseni jos menee liian vaikeaksi. Se ajatus helpotti suunnattomasti enkä mä mitään kyennyt ajattelemaan että voi voi jos läheiset kärsii. Uskoin silloin että oon taakka kaikille.
Nyt kun ajattelen niin olishan se ollut harmin paikka jos olisin itseni tappanut kun elämällä on ollut näin paljon annettavaa. Ja nythän se tuntuu hullulta että miten paskassa jamassa sitä on ollut ja oon iloinen että oon parantunut

dogitar: toki sut muistan ja kiva kuulla kuulumisia

 

Komppaan täysin LD:n puheita. Itse myös syvässä masennuksessa olleena muistan sen että aina voin valita kuoleman jos se tuntuu hyvältä. Ja muutamana kertana se tuntuikin erittäin varteenotettavalta vaihtoehdolta:'( Onneksi selvisin lasteni voimalla noista ajoista. Silloin olin ´epäitsekäs´ja ajattelin että mitä lapsilleni tapahtuu jos en enää olekkaan täällä,kuinka suurta tuskaa aiheutan heille. Ja se auttoi jaksamaan,luoja kiitos nuo ajat ovat menneitä

dogitar Muistan sinut kyllä Mukava kuulla että arki rullaa ja sairaudet ovat takanapäin

Meillä siis viikonloppu ilman miestä joka lähti eilen aamulla mökille. Illalla käytiin lasten kanssa kaatosateessa vuokraamassa elokuvan ja ostamassa kasan karkkiaopcorn: Tehtiin myös herkullisia grillivoileipiä Tänään olisi tiedossa yhdet valmistujaiset ja sitten illalla esikoinen menee isälleen. Huomenna se mies sitten tuleekin jo takaisin,ihan hyvää on tehnyt tämä ´tauko´kun ollaa niin tiiviisti oltu yhdessä jo kuukausitolkulla.

Nyt menen laittautumaan ja lähdetään palauttamaan nuo elokuvat. Toivottavasti ei sataisi kauheasti,julkisilla kun mennään.

-Naurukohtaus ja Lenni 3kk-

 

Heippa taas pitkästä aikaa, täällä ollaan oltu ilman nettiä kaks viikkoa..: / Nyt taas onneksi toimii. Netti liittymä kyllä menee vaihtoon..

turvakaukalo on meillä välillä takapenkillä ja välillä etupenkillä, meillä ei siis oo airbag-tyynyjä sen verran vanha auto..

oma aika välillä olen käynyt yksin kaupungilla mutta muualla ei ole kyllä tullu käytyä. Sain kavereilta vauva-kutsuilla sellaisen omatekemän lahjakortin joka velvoittaa mukavaan tyttöjen iltaan, voimassa kesäkuun loppuun asti eli kohta tulee kiire

Ehkäisy Torstaina oli jälkitarkistus niin oli puhe että laitetaan hormonikierukka kuhan menkat tulee. Täällä saa sen ilmatteeksi ku ei oo viel ollu sitä..

Nyt en muista mitä muuta piti kommentoida.. Niin kiireesti luin..

Mut jos omaa napaa..
Me siirryttiin sitten korvikeelle. Meni noi imetykset ihan vituiks ku tyttö sai semmoisia raivareita että oksat pois.. Alkuun auttoi että annoin korviketta pullosta hieman houkutteeksi (mulla siis rintakumi oli käytössä ni en voinu omaa maitoa lypsää houkutteeksi) sillä keinolla päästiin jonkun aikaa kunnes sekään ei auttanu. Rintaa otti muutaman imun kunnes kauhia huuto, näki että nälkä on mutta kun ei tissi kelpaa niin ei kelpaa.. Mulla alkoi käydä se jo niin raskaaksi että itkin ja imetin..:ashamed: Toikin varmaan pahensi asiaa, koska tyttö varmasti tunsi ton mun ahdistuneisuuden. Ja sillon ku tyttö sattui tissiä syömään niin ei menny ku 1h niin taas huudettiin.. Niinpä kaikki päivät ja yöt oli yhtä huutoa.. Ja mullahan mies tekee yö työtä niin oltiin tytön kanssa kaksin yöt jollin noi huudot oli pahimmillaan, ni mä varmaan vaistomaisesti jännitin aina noita öitä ja tyttö vaistos sen..
Mies sitten ehdotti että kokeillaan korviketta, koska oltiin sitä välillä annettu kun ei tissi kelvannut ja sen jälkeen oli aina tyytyväinen.
Olen ilonen tein tämän päätöksen koska nyt sekä tyttö että minä olemme molemmat tyytyväisiä. Nyt tyttö nukkuu jopa 3-4tunnin unia ja aamuyön syötön jälkeen vetää jopa 6tunnin unet.

Keskiviikkona meillä oli tytön 2kk neuvola siellä purskahdin itkuun kun oli niin väsynyt.. Neuvolan täti ehdottikin että meillä kävisi perhetyöntekijä juttelemassa mun jaksamisesta. He tulevatkin 8.6 käymään. Tein siis ton imetyksen lopetus päätöksen keskiviikko iltana. Ja siitä lähtien elämä on vaan hymyillyt, mutta silti kyllä annan noiden perhetyöntekijöiden käydä.
Painoa oli tytöllä tullu kuitenkin hyvin 4710g (3865g ja 52cm 1kk) ja pituus oli 54,3cm. Rota-rokotteen tyttö sai samalla, siitä ei onneks tullu mitään.

Imetyksen lopetus eli nyt kysyisin neuvoa teiltä jotka ovat siirtyneet tissistä korvikkeelle kuinka teitte lopetuksen?? Mä siis vielä lypsän tissistä maitoa, koska maitoa tulee vielä ja se tahtoo pakkautua melko pahasti. Oon nyt lypsäny max 4xpvä.. Määrä ei oo kyllä päätä huimaava 75-125ml kerta, mutta silti tissit kipeytyy... Eli kannattaako mun vähentää esim 1lypsykerta per päivä? Neuvolaan yritin eilen soittaa mutta kukaan ei siellä vastannu..

Katjahei ja Venla 2kk 1vko1pvä

 

Heippa taas... onpa hiljaista täällä.

Kivaa että täällä vielä muistetaan vaikka niin harvakseltaan tänne olenkin ehtinyt kirjoittelemaan... =)

Tässä vähän lisää meidän kuulumisia...

2kk neuvolassa saatiin mitoiksi 5970 g ja 60 cm ja päänympärys 39,6 cm, eli pitkä poika meillä on. Hyvin kasvaa kun syntymämitat olivat 3080 g ja 50 cm ja pää 34 cm. Meillä siis pojalla ollut alusta asti (vto:n hoitojakson vuoksi) pulloruokinta ja rintamaito, imetystä olen jatkanut pullon ohella tähän asti, mutta nyt alkaa taas vähentyä… :|

Rytmi. Pojalle tuli selkeä rytmi jo silloin sairaalassa ollessa ja sitä on toteutettu siitä asti… kolmen tunnin välein syö, välillä tankkaa (varsinkin iltaisin) 1-2 tunnin väleinkin… illalla poika syö n. klo 21-22 viimeisen kerran ja yöllä taas klo 3.-4.30 välillä ja nukkuu siitä 7.-8.00 asti jolloin taas syö. Meillä onkin mennyt näin syömiset kohta pari viikkoa ja tästä olen tyytyväinen, kun saadaan miehen kanssa nukuttua vähän paremmin.
Päivisin unet ovat välillä kolme 1-1,5 h:n pätkää tai sitten iltapäivällä pitkä pätkä n. 3h ja muutama lyhyt puolituntinen… vaihtelee vielä kovasti. Tuntuu olevan aika samanlainen nukkuja kuin isoveljensäkin eli ei kovin paljoa ota unia päiväsaikaan… siinä jää sitten omatkin unet vähille päivällä |O jolloin nuo yöunet auttavat jaksamaan… Viikonlopun alkaessa sitten onkin ihan puhki ja vuorotellaan miehen kanssa tarvittaessa yösyötöissä, että molemmat jaksavat paremmin viikkonsa. Mulla siis mies aloitti uudestaan työt työttömyyden jälkeen ja se on muuttanut aikalailla meidän arkea… mies on niin kultainen kun haluaa herätä ja syöttää vauvan että minä saan nukkua ja jaksan sitten paremmin minäkin! :heart: :heart: välillä oikein haluaa herätä viikollakin, jos minä itse olen väsynyt, eikä suostu siihen että herään itse syöttämään… :O

Tästä tulikin mieleeni: Auttavatko muiden miehet yösyötöissä esim juuri viikonloppuna jos äiti on väsynyt ja tarvitsee unta?? entä saatteko nukkua esim. aamuisin pidempään?

Soseet. Ei vielä vähään aikaan...riippuu siitä kuinka pitkään vauvalle riittää vellit ja maito. Tällä hetkellä aloitellaan vellin käyttö, kun ei tälläkään pojalla enää riitä vaan maito ja maitomäärät ovat nousseet niin suuriksi, että kokeillaan nyt miten vaikuttaa yöuniin... pikkuisen tuntuu tulevan vatsanpuruja ja nyt siksi yöt levottomia : /

Turvakaukalo… takapenkillä pidetään, koska edessä turvatyyny. Helppoahan se on pysähtyä pitkälläkin matkalla vaikka bussipysäkille jos toinen hermostuu jostain, mutta ihan pienistä jutuista ei meillä pysähdellä. Meidän poika on suht tyytyväinen tapaus, joten jos todella hermostuu niin sitten jokin on kurjasti… kaupungissahan on helppoa, kun välimatkat joita kuljetaan on lyhyet niin pianhan sitä on jo perillä minne meneekin

Oma syöminen… olen mässääjä ja minkäs sille voin… mikä on aika jännää kun raskausaikaan mulla ei ollut mielihaluja mihinkään muuhun kuin suolaisiin purtaviin ja nyt makeanhimo on ihan valtava ja popsinkin kaikkea makeaa ihan liiaksikin… Pitäisi päästä tästä eroon että saisi loputkin kolme kiloa pois lähtöpainoon, mutta sitkeässä tuntuvat olevan… :headwall: no ehkäpä tuo napostelu on yksi syy siihen

Jaahas, poika heräsi... täytyy siis mennä taas =) lisää taas paremmalla ajalla ja yritän lukea teidän juttujanne tähän päivään asti ja sitten taas jotain kommentoidakin...


dogitar

 

mukavaa kesää kaikille ja myös mä kiitän seurastanne.. tähän loppuu tällä erää mun palstailu täällä. Pitkään harkittu päätös jonka nyt sitten toteutan jatkakaa keskustelua samaan malliin... saattaa olla että jossain vaiheessa poikkean vielä.

mindi: me pidetään jatkossa puhelimitse yhteyksiä, nähdään vaik ensi viikolla ?

elämä saa viedä nyt eteenpäin ja tämä vaihe oli tässä

Ikuisesti onnellinen perheestään Flower again ja typy pian 3kk

 

Pitkästä aikaa (muka) ehdin palstaa kunnolla lukemaan ja ihan pakko on nyt kysyä, että mistä täällä taas on oikeen saikattu?! Aivan kummallista touhua... Harmi : / En jaksa sen enempää asiaan perehtyä. Kiva kuitenkin kun taas paljon olette kirjoitelleet. Tykkään kovasti lukea juttujanne, vaikka kovin laiskasti itse saan aikaiseksi kirjoitella. Miksi muuten tänne pitää tulla ilmoittamaan, ettei aio enää palstalle kirjoittaa? Siis en tarkoita etteikö niin saisi ilmoittaa, mutta :headwall: äh en osaa selittää mitä tarkoitan ainakaan sillä tavalla etten loukkaisi ketään kun se ei missään nimessä ole tarkoitus. Mutta siis no kuitenkin kiitos kovasti kaikille jotka jaksavat kirjoitella tänne!

Soseisiin pikaisesti sanon, että itse odotan tosi paljon, että saan niitä alkaa väsäileen ja vauvalle syöttään, mutta saapa sitten nähdä onko vauva samaa mieltä

Meillä vauva on nyt ollut ensimmäistä kertaa sairaana, onneksi vain nuhaa, joka on melkein taltutettu nenä-friidan ahkeralla käytöllä. Viime yönä ei enää ollut rohinaa. Kuitenkin huolestuin jo hieman kun toinen niin pieni vielä!

 

Dogitar kyseli "Auttavatko muiden miehet yösyötöissä esim juuri viikonloppuna jos äiti on väsynyt ja tarvitsee unta?? entä saatteko nukkua esim. aamuisin pidempään?" Meillä poika on täysimetyksellä, mutta tarpeen vaatiessa on annettu pulloa eli jos en ole kotona. En ole fanaattisesti 24/7 kotona tissinä, mutta kyllä menojani hieman suunnittelen vauvan tarpeiden mukaan. Mies on antanut pulloa jos olen ollut poissa ja se on toiminut hyvin. En ole lainkaan väsynyt, mutta jos olisin niin ihan varmasti mies antaisi pulloa yöllä yhden syötön, jolloin saisin pitemmän unipätkän. Nyt yöt menee noin 3,5 h välein syöttäen ja se on ok. Nukun vauvan kanssa joskus päivisin jos väsyttää tai muuten vaan haluan rentoutua vauvaa katsellen :heart:

Kohta olisi suunnitteilla eka kertaa lähteä illalla vähän tuulettumaan, ihan nätisti kaverin luo grillaan yms. ja siihen tulisi ensimmäinen pullosyöttö yöllä. Saattaa olla, että sitä harjoitellaan pari kertaa ennen kuin menen. Vauvan nukkumaan meno ei ole ongelma ilman minua, koska menen joskus ennen vauvaa nukkumaan ja mies tuo nukkuvan vauvan viereeni. Mutta se yön eka syöttö pullosta vähän jännittää...

 

Mikäs flowerille nyt tuli??? Ei kai täällä ole mitään loukkaavia tekstejä sinua kohtaan ollut? Vielä pari viikkoa sitten sanoit pysyväsi palstalla,tuli mitä tuli

Minä täällä kukun vielä,väsyttää kyllä mutta uni ei malta tulla,on illan ollut jotenki äklö olo:x Oltiin tuttavamme valmistujaisissa Vantaalla ja tultiin vasta yhdeksän jälkeen kotiin. Keskimmäinen sammahti kuin saunalyhty,esikoinen vietiin isälleen paluumatkalla.

Tänään meinasi sattua todella pahasti:'( Seisoimme lasten kanssa bussipysäkillä ja lapset keikkuivat siinä sellaisella kaiteella. Minä sitten pidin vaunuista kiinni ja papatin tytöille että tulisivat alas ettei satu. Keskimmäinen jotain lällätteli sieltä ja minä kimpaannuin joten iskin jarrut kiinni vaunuista ja läksin tyttöä hakemaan. menin siis eteenpäin ehkä kolme askelta. Olin siis tässä vaiheessa selin vaunuihin. esikoien alkaa yhtäkkiä hysteerisesti huutamaan että ´vaunut,vaunut!!!´minä käännyn ja lennin vaunut ovat valuneet keskelle autotietä!!!!:'( Matkaa siis seisomapaikastamme autotielle oli ehkä 3 metriä,seisoimme siis autotien vieressä kun bussia odotettiin. Minä juoksen ihan paniikissa hakemaan vaunut,ONNEKSI ei autoja sillä hetkellä tullut,rajoitus sillä tiellä taitaa olla 60 mutta ei kukaan olisi kerennyt jarruttamaan jos niikseen olisi tullut ja sitten olisi vointu tapahtua pahin:''( Ja jos esikoinen ei olisi niin nopeasti reagoinut,aikaa olisi voinut kulua kohtalokkaan paljon,vaikkakin vain sekuntteja. Olen ollut koko päivöän ihan kauhuissani ja ajatellut miten pienestä se oli kiinni:'(
Meillä siis nuo perus emmaljungan yhdistelmät,en tiedä tarkkaa mallia mutta nuo yleisimmät varmaaan mitä on ja voin vannoa että jarru oli päällä ja silti se on jotenkin naksahtanut takaisin off-asentoon. Ihan järkyttävää,ei tee mieli enää noita vaunuja käyttää mihinkään,mitä lie vielä sattuu:'(

Nyt menen sohvalle unta metsästämään,mieskin tulee huomenna kotiin

-Lapsistaan ikuisesti kiitollinen Naurukohtaus ja luojan kiitos,kunnossa oleva Lenni 3kk:heart:

 

Naurukohtaus Kamala tilanne, onneksi pelkällä säihkahdyksellä pääsitte. Täytyy ruveta itse tarkistaan et jarrut varmasti päällä kun parkkiin pistää.


miehen auttaminen isyyslomalla autto ihan hirveesti, nyt huomattavasti vähemmän. tosin mies todella vähän kotona kun rakentaa meidän kotioa. Aina kun on kotona mielellään touhuaa pojan kanssa kaikkea mitä voi ja antaa mun mennä omia rientoja välillä. Uskon et tilanne muuttuu paljon kun päästään muuttamaan ja ei tarvi miehen tehdä enään kahta hommaa.

Elokuvat Päätin mennä kokeileen vauvakinoa nyt kesäkuussa. Katsotaan mitä poika tykkää. Onko joku jo käynyt ja miten meni?

dogitar muistan kyllä ja tosiaan hyvin poika kasvaa teillä. Meillä 2 kk mitat 5610g 60,2 cm syntymä 3770g ja 54cm

palstan hiljaisuus Ei täällä loppujen lopuksi ole montaa kirjoittajaa ja kaikilla pieni(ä) lapsi(a), joten aika varmaan kortilla jollain tapaa kaikilla. Eipä ole niin paljoa selattavaa, jos ei joka välissä ehdi lukeen tai kirjoittaan. Jatketaan vaan samaan malliin, jokainen omalla tyylillään niin usein kun haluaa


no, nyt pakkaan kassia ja suunta Raumalle


sane & E

 

Kaana, veit niin sanat suustani!

Olen myös ihmetellyt sitä, kun täällä otetaan ihme kilareita ihan kummallisista asioista.

Vaikka tämä tutkimus nyt - ei minulle tullut mieleenkään, että se olisi ollut joku tölväisy jonkun tietyn suuntaan! Tietääkseni kyseinen tutkimus oli juuri silloin julkaistu, ja siinä varmaankin oli jotain sellaista hauskaa tai mietittävää, joka haluttiin tänne tuoda. Saatesanat olisivat tietty ehkä auttaneet, mutta kuten kaikki tiedämme, toisinaan ei vain ehdi.

Täällä nyt on käynyt useamman kerran niin, että joku on marttyyrimaisesti poistunut - tai ainakin ilmoittanut poistuvansa.

Itselläni on mennyt maku koko palstaan, kun ei tänne tosiaan voi mistään mitään kirjoittaa, heti joku on sen kumoamassa.

Oma muistikuvani on esim. sellainen, että kirjoitin tuossa vauvojen alkuaikoina, että rytmiä voi kevyesti ohjailla ajoittamalla esim. vaunulenkit aina mahdollisimman samaan aikaan. No, tietty nimimerkki tyrmäsi sen heti tavalla, jolla hän mielestäni kumoaa tai dissaa suunnilleen kaikki muutkin kirjoitukset.

Siitä meni ehkä viikko tai pari, kun sama nimimerkki kirjoitti siitä, miten kivaa on, kun vauvan rytmiä voi jo ennakoida tai muokata tmv, en nyt muista tarkkaa sanamuotoa.

En tiedä miksi kaikilla muilla porukoilla (helmikuiset esim.) tuntuu juttu luistavan hyvin ja täällä on jopa pari vuotta pyörineitä pinoja. Meillä maaliskuisilla ei vaan luista suksi samaan suuntaan, ja siksi varmasti tämäkin pino on niin hiljainen.

No anyway, kiva jos tänne joku joskus viitsii kirjoitella, minusta on kiva lukea. Ja yritän itsekin toisinaan kirjoitella - tässäkin toinen lempiaiheeni... Kun siitäkin tuli "kritiikkiä", että kyllä tänne ehtii kirjoitella.. No ei aina vaan ehdi! Minulla voi toisinaan mennä montakin päivää, etten ehdi käydä edes lukemassa, niin saati kirjoittamassa!

Mutta koitetaan nyt pitää tämä pino jotenkin pystyssä... jookosta.

Kohta tossua jalkaan ja lenkille! Mites muut juoksua harrastavat äidit, joko olette aloittaneet lenkkeilyn? Mun vauva on nyt 3,5 kk ja viime viikolla kävin ekan kevyen viiden kilsan hölkän. Kulki mukavasti siihen nähden, että taukoa on alla.

 

katjahei Imetyksen lopettaminen, Itse ajattelisin näin, et lypsän pois vain sen verran kun ihan pakko, en rintaa tyhjäksi asti, kun maito pakkautunut. Kipu pois. Kun rinnat ns. täysinäiset saa keho viestiä että tarve vähentynyt ja vähentää maidon eritystä. En tietenkään ole mikään asiantuntija mut näin itse toimisin. Ja pikku hiljaa vähentäisin myös lypsy kerrat kolmeen.
Pakkohan niitä tissejä on hieman lypsää, ettei saa mitään tiyhyttulehdusta.

 

Meillä on nyt näköjään tullut tällainen negatiivisten viestien suma tähän yhteen suppuun,muutenhan meillä on esim.odotusaika mennyt ihan sovussa nyt vaan tuntuu että kaikki jotenkin herkillä ja joka suunnasta tulee jotain närää. Minullakin muutama asia aiheuttanut ärsytystä erään nimimerkin toimesta mutta olen pitänyt suuni ihan kiinni,sananvapaus täällä vallitsee Yritetään nyt pysyä aisoissa naiset

Sitä piti kysyä että mitä olette mieltä yleisistä imetyssuosituksista? Eli että 6kk täysimetys ja 2vuotiaaseen osittainimetys. Itselläni mielipide että 6kk täysimetys on ok,samoin osittaisimetys sinne 1-vuotiaaseen asti mutta siitä eteenpäin vieroksun imetyksen jatkamista JA tämän viestin ei ole tarkoitus loukata tai arvostella ketään!!!!!!:attn: Itse en vain usko että haluaisin imettää yli 1-vuotiasta,mun mielestä se on jotenkin outoa kun lapsi kävelee ja melkein puhuukin jo ja sitten antaisin rintaa Nythän tavoitteena on että voisin täysimettää sen koko 6kk mutta odotan silti jo innolla kiinteiden aloitusta

-Naurukohtaus ja Lenni 3kk-

 

Juu ihme kilareita, ja karkaamista kun kaikki ei olekaan samaa mieltä tai jotain kritisoidaan. ja sit musta on vähän outoa, että suljettua palstaa kauheena morkattiin, ja sit valitetaan kun täällä on hiljaista.

Tääki on vaan mun mielipide, mut mustakin on outoa kun isoa lasta imetetään. siis jotain 1-2-vuotiasta. tosin ite en oo imettänyt juuri yhtään niin en oo paras sanomaan. ja suoraan sanottuna musta on tosi ällöttävääkin jos jotain leikki-ikäistä imetetään.

täällä ollaan jo maisteltu kiinteitä ja ei oo mitään probleemia tullut ja siis tosiaan vaan maisteltu, pari lusikallista.

 

Hei nyt vielä!

Ajattelin omalta osaltani tulla vielä kertomaan syyni miksen tänne enää jaksa/halua kirjoitella...
En ole tarkoituksella halunnut ilkeillä kellekään täällä, toivottavasti kukaan ei ole niin kokenutkaan?
Se (muistaakseni) Tintin julkaisema tutkimus, oli tarkoitettu mulle.
Toivottavasti kukaan ei väitä muuta shaissea, en minäkään mikään typerä ole .

Olen mikä olen, mua ei negatiiviseksi saa, ja sen olen jo aikaa sitten huomannut, ettei saisi olla iloinen ja onnellinen, heti on joku nokkimassa.

Naurukohtaus olisin iloinen jos kertoisit kenen toimesta olet kokenut ärsytystä? Koska ainakaan minulla ei sellainen tarkoítus ole ollut.

Täällä ketjussa on todellakin kurjan huono imapiiri, harmi sinänäsä. Mukava oli lueskella näitä juttuja, silloin kun juttu luisti.

Ja sekin vissiin vaivasi täällä, että tullaan ilmoittamaan ettei enää tänne kirjoittele, eikö se jo kuulu hyviin tapoihin, että kiitetään seurasta ja tuesta yms.

FB.n puolella jatkan niiden kanssa ketä huvittaa vaikka tutustua paremmin tuolla "oikean elämän" puolella, en vaan todellakaan jaksa lukea väittelyitä ja naljailua kaiken aikaa. Ei mun omaan elämäänikään kuulu sellainen tyyli, miksi hengaisin jossain keskustelupalstalla missä tyylinä on rivien välistä v...ttuilla. Musta mikään ei ole niin naurettavaa kun nimettömänä purkaa omaa paskaa fiilistään tuntemattomiin ihmisiin. Ehkäpä olenkin vajaa osaamaan näitä virtuaali-ihmissuhteita.

 

Heipä hei!

Naurukohtauksella oli ollut vaarallinen tilanne, hui! Onneksi ei käynyt mitään. Itselläkin on tullut tavaksi laittaa jarrut ja vielä tarkastaa ettei vaunut liiku, ja sen jälkeen vielä painaa jarru alas. Heh, ehkä vähän liikaa, mut tulee sitten varmistettua. Onhan noita onnettomuuksia ollut, joissa vauva kuollut kun jarrut pettänyt ja vaunut lähtenyt liikkeelle...

No näihin palsta "probleemiin" liittyen, mä en ota täällä mitään niin henk.koht. että nokkaani ottaisin hernettä tai isompaa ja jos mulla on jokin mielipide jostain, niin se pysyy vaikka kuka sanois mitä. Harmittaa tosiaan, että porukka vähenee... mut eipä sille kait mitään voi! Toi Tintin juttu oli mustakin tarkoitettu tietyille tyypeille (tää voi johtua siitä, että hetken kirjoittelin tuolla suljetulla, joten tiedän... ), eri asia on täytyykö sen takia koko palstailua lopettaa. Tietenkin nyt kun väki vähenee niin omakin kirjoittelu alkaa tuntua vähän tylsältä, mut koitan kyllä aina kun kerkiin. Kiva ois että täälläkin juttu jotenkuten säilyis.

Asiasta toiseen, käytiin eilen kattomassa koevedokset ja siellä olikin ainakin viisi tosi hyvin onnistunutta kuvaa, ja olin kyllä positiivisesti yllättynyt! Kyllä vaan kuvaaja osasi hommansa, mä en ois siinä rumbassa saanut varmaan yhtään hyvää kuvaa

flower: joo näin kai täytyy jatkaa sitten! jos ens viikol sopii tulla käymään, niin voisin kävellä joku päivä. Tiistaina ja maanantaina on hommaa ettei kerkee. Ja joudun ehkä ottamaan koko konkkaronkan mukaan...

Jepjep, tuun kommentoimaan muihin juttuihin kun kerkeen.

Mindi83

 

Tiineli En tiedä mistä olet aatellut että se linkki olisi ollut sulle osoitettu? Mutta ei se kyllä ollut sen enempää sulle kun kelleen muullekaan... ja tämä on liki 100% tieto! Tosiaan oli niillä main tullut jakoon ja mun mielestä ihan hauska tännekin. Tuskin linkin laittajaan aatteli että joku siitä noin suuttuisi ja ottaisi niin henk.kohtasesti!! Keskustelua tuo aiheuttaa ja se on hyväkin mutta että oikein "riitaa" niin sitä en ymmärrä!

Se on hyvä asia jos pystyy kaikki ajattelemaan positiivisesti mutta eihän nyt voi olettaa ei odottaa että kaikki ajattelee samoin? Ja ihan kaikkea ei pysty positiiviseksi kääntämäänkään... Eikö tälläisen palstan rikkaus olisi että pystyisi jakamaan ilot ja surut tulematta heti arvostelun kohteeksi tai saamatta kauheaa vähättelyä osakseen?
Mulle ainakin on jäänyt kuva että jos tohtii jostain olla eri mieltä, pieni porukka jyrää nämäkin mielipiteet tai kääntää ne vääriksi ja ei voi väittää etteikö se söisi sitä kirjoittamis intoakin. Pitää olla siis tyytyväinen että itsellä on paikka johon kirjoitella aina hyvässä hengessä niistä hyvistä ja huonoistakin jutuista!

Imetystä voisin myös sen verran kommentoida kun nyt kirjoittamisen alkuun pääsin että tuo 6kk täysimetys on hyvä juttu JOS se toimii ja jos vauva sillä pysyy tyytyväisenä! Sinne mäkin nyt haluisin yrittää, mutta ei se katastrofi ole jos kiinteät tarvii aiemmin aloittaa. Imetys on mun mielestä ihan luonnollinen juttu sinne 1veen ikään, ehkä vähän ylikin mutta 2veetä en itse enää imettäisi. Siinä vaiheessa kun lapsi osaa itse kävellä ja repimään äidin paitaa siollä "tissiä pitäis saaha" -meiningillä niin itsestä se tuntuis jo oudolta! Meillä esikon imetys loppui kokonaan tytön ollessa 7kk ja poikaa imetin 1veehen saakka, eli siihen kun jäbä joi tavis maitoa nokkiksesta! Tämä kolmaskin saa tinssiä syödä siihen saakka kunnes nokkiksesta alkaa menemään tavis maito! =)

 

Ei helvetin kuustoista

Että oikein suljetulla puolella keskustellaan ja juorutaan meistä, niinkuin ala-asteella, aikuiset akat.


Eiköhän nosteta kissa pöydälle ja jospa ne ketä joku vaivaa, kertoisivat että mikä?

Musta tää touhu on jo niin älytöntä, että pitäisköhän hakea itselleen apua, jos tosiaankin jonkun positiiviset kirjoitukset mammapalstalla vaivaa niin paljon?

 

Liro mikä on se pieni porukka ja olenko minä jyrännyt kenenkään mielipiteitä millään lailla?
Onko se jyräämistä jos ajattelen itse positiivisesti ja kaikki menee ihan hyvin?

On se kumma, kun vihjataan ja vihjataan, mutta kukaan ei sano mitään suoraan. Olisi ehkä helpompaa välttyä väärinkäsityksiltä, jos jokainen kertoisi mikä vaivaa.

Ai miksikö ajattelen että se linkki oli mulle... Noh, kun kirjoitan positiivisesti ja ajattelenkin. Ja sitten Tintti julkaisee linkin missä kerrotaan että positiiviset ihmiset kuolevat nuorempina jne... Ei ole mitään rakettitiedettä tajuta kelle se oli tarkoitettu.

 

Moikka!

Noh, onpas nyt vähän juttu mennyt sivuteille. Mut toivoisin ainakin henk.koht ettei täällä olevista jutuista "suututtaisi", koska sitähän juuri jotkut saattaa yrittää. Tarkotushan on kuitenkin jakaa juttuja meiän ihanista pikkusista ja muusta eikä ruveta arvosteleen ketään. Ite ainakin saanu täältä vinkkejä ja neuvoja pulmiin! Kaikilla kuitenkin omat mielipiteet ja niinku elämässä muutenkin, kaikki saa mun mielestä ilmasta mielipiteensä, mutta ei sitä kuulu tehdä provosoivasti. Voi vaan todeta olevansa eri mieltä Ja mahtuuhan tähän maailmaan eriäviä mielipiteitä!

Positiivisuus on musta ihana juttu! Itekin pyrin siihen, vaikka välillä negatiivinen minä taas hyökkää

naurukohtaus: Hui kamala, rupes ihan itkettään (muutenkin oon super herkkis..) Mut ethän vaan syytä ittees tai mitään! Mitään ei onneks sattunu.

Imetyksen pituus, en kans välttämättä enää pari vuotiasta imettäs, mut en myöskään katso kieroon, jos joku imettää. Koitetaan nyt ainakin viiteen kuukauteen täysimetyksellä ja ehkä kuuteen, jos maito neidille riittää. Esikoinen lopetti itse kahdeksan kuukauden ikäisenä kokonaan tisseilyn ja kivaa ois jos tänkin kanssa se kävis niin super helposti ilman vierotuksia Mutta voisin kyllä vuodenkin ikään imettää, eli tilanteen mukaan mennään tässäkin!

Meillä mies ei pysty vielä auttaan, koska pulloa ei olla tarjottu neidille ollenkaan. Mulle jotenkin toi imetys niin tärkee juttu, et pelkään et jos sais pullosta, ni hylkäis tissin, ku pullosta saa niin paljon helpommin. Ehkä oon tässä asiassa vähän turhankin hysteerinen.

Voi vitsi tota sadetta, mikä toisaalta on superhyvä meiän siirtonurmen kannalta (säästyy aika iso penni, ku ei joudu kasteleen ) Mut ois kiva ku se kesäkin jo tulis, ku on niin koleetakin! Mut ens viikolla vissiin luvattu parempaa