Maalismussukat - syntyneet

Tunnistaminen en ole vielä huomannut

ulkona imettäminen Rauhallisessa paikassa luonnon helmassa, mikäpäs siinä. Mua ainakin toi meidän sohva jo ahdistaa, kun ei saa hyvää imetys asentoa millään ilveellä.

tiheän imun kausi musta meillä nyt meneillään. Monena päivänä usein tissillä ja yölläkin ollaan tissillä, joka oli jo täs välissä pois. Siis edelleen koen et yöt menee hyvin, kun vaan yksi syöttö, mut päivisin tissiä menee useesti. Tämä päivä mennyt useilla pikkutorkuillakin.


sane

 

kesäsunnitelmista ei oo lyöty lukkoon yhtään mitään, tosin sukulaisia tarvii käydä katselemassa. meillä ehkä joku huvipuisto-hotelli-reissu edessä, saas nähdä. kotona on kiva olla lomalla nauttia meren rannassa piknikistä, pelailla perheenä ulkona myöhään illalla, mun mielestä lomasta saa paljon enemmän irti, kun ei ole kalenteri tupaten täynnä ... mies on samaa mieltä, me odotetaankin ihan sitä vain eniten ettei kello herätä aamulla, saadaan olla yhdessä.. keski-suomessa ois monta sukulaispaikkaa joissa ois käytävä... siihen kyllä ei yksi päivä riitä, et en tiedä missä sitä yöpyis mut en kyl oo jaksanut miettiäkkään... kyl ne siitä aukenee sit kun miehenki loma koittaa... Ahvenanmaallekin ois kiva ajella, saaristo on tosi kaunis ...

LD onnittelut nukkumisen johdosta parempaa elettä ei ois voinut tehdäkään, kuin antaa sun nukkuu ihania ihmisiä

tiinelli kiva nimi tuli tytölle

ite henkisesti taas aika kuihtunut, entinen mies jaksaa olla vaikea... kyllä lapset tuli täysin väärän miehen kanssa hankittua.... pari päivää taas mennyt sen älyttömyyksiä kuunnellen.. onneks mun ei enää tarvii konkreettisesti elää sen paskan kanssa.

Nykyinen mies on kyllä jaksanut tukea mua kaikessa:heart: mä luulen et ilman tätä ihmistä mä oisin tuhansina palasina ollu jo kauan kauan sitten...

tän vuoksi takki aika tyhjä edes kirjoittamaan mitään muuta tänne yritän ajatella positiivisesti, mutta aina kun näitä säännöllisin väliajoin tulee näitä ihme vääntöjä niin ne kuluttaa nopeasti aivan väsyksiin....... luojan kiitos enää toi ei ole mun arkea... ennen sopua oli pari viikkoa ja sit se alkoi aina tapella, nyt tätä rauhaa kesti sentään jo reilun kuukauden.... huoooh... voispa jonkun meteoriitin tilata tippumaan tiettyyn osoitteeseen.....

vauva meni aamu-unille, heräsi liian aikaisin tänään... mä syön meikkaan ja sit lähden vaunuileen vaikka kellokin on tosi vähän, tarvii saada happea ja pää leviää jos jään sisälle märehtimään ...

 

Voi kiitos Tintti tutkimuksen julkaisusta. Mä varmaan kuolen hyvinkin nuorena.
Uskon enemmän lauseeseen: "Aikojen saatossa pessimisti saattaa huomata olleensa oikeassa, sillä välin optimistilla on ollut paljon hauskempaa."

Kiitän ja kumarran kaikkia teitä "seurasta" tässä vauvan odotus-ja saamisprojektissa.
Minä poistun täältä nyt. Hyvää jatkoa kaikille maaliskuisten äideille ja jokaiselle vauvalle! :wave:

 

Taas lisää yksi hyvä, tarpeellinen tutkimus. Kiitos Tintti

Noh, elämähän on ihmisen parasta aikaa ja jokainen elää sen parhaaksi katsomallaan tavalla.

Eli toinen jalka haudassa ja toinen banaaninkuoren päällä jatketaan...

Tiinellille hyvää jatkoa! Kivan nimen tyttö saanut.

 

tiinelli, mitä!! eikä !!!miks sä lähdet?????? tänne tulee tosi hiljaista kun sun juttuja ei oo....

toi tutkimus on sit sama kun kaivais peräänsä sormella ja laittais sormen suuhunsa, eli aivan järjetön ja ei pidä paikkaansa. ainahan sitä voidaan kaikkea tutkia, mut jo iloisempaan ilmeeseen tarvitaan vähemmän kasvojen lihaksia käyttää kuin apeaan. Onko se sitten niin ärsyttävää vain toisille että jotkut jaksaa sinnitellä edes jostain sitä positiivisuutta elämäänsä???? Kai sitä sitten tarviis vaan olla joka asiasta aina valittamassa...

mulle on sit aivan sama, mut ite oon jaksanu elämässä just sen takia että yritän nousta joka kerta sieltä ankeista fiiliksistä vaikka mikä ois. ja tässä sitä porskutellaan taas. ja voin kertoo et ei muuten helppoo ole ollu elämä, ei tod.

mitenkähän ite viittii palstailla kun jäsen toisensa jälkeen vaan jää porukasta pois.... dindei ja tiinelli on ainakin mulle olleet ne kenen kans tosi moni juttu mennyt samoin ja vallankin tiinellin jutut tuolta hevosmaailman laitamilta olleet sydäntä lähellä :heart: en ikinä unohda kulunutta aikaa palstan merkeissä

no, otanpa ruokaa ja alan miettimään mitä seuraavaksi

 

Tiinelli ei saa hävitä mihinkään!!!!

Mä en ymmärrä miksi jotkut ei sais olal ilosia. Mä itse olen tälläinen synkkä ja nään kaikessa sen pahimman, jos me kaikki oltas tälläsiä niin tylsää olis. Ja mä ainakin tarviin niitä ilosia ihmisiä elämääni luomaan positiivisuutta ja iloa.

Meillä on tänään ollut rytmit ihan sekasin, mut hyvin selvitty. Huomenna mennään tutustuun muskariin.

sane ja Eero

 

minäkin tulen protestoimaan Tiinellin palstalta lähtemistä. Vaikken itse kirjoittelekkaan niin usein täällä lueskelen päivittäin ja juurikin Tiinellin sekä flowerin positiivisuus piristää myös tällästä murmuttajaa :flower: Pakko kyllä sanoa että odotusaikana olin vähän kulmat kurtussa ja lueskeltuani vanhoja ketjuja otin ehkä muutamiin asioihin liiankin kärkkäästi kommenttia mutta minusta on mahtavaa että tälläsessä sotatantereella on viellä keskustelua ja pystynyt joku pysyä pirteenä ja ilosena kiitokset siitä :heart:

 

kiitos sane ja dindei :heart: mä nyt asiaa miettineenä päätin et jos ei tuo helvetillinen eks-mies lannista niin on se kumma jos joku täysin tuntematon palstalainen saa mut jäämään täältä pois omilla linkityksillään. jos mä sitte kuolen täällä palstaillessa liian nuorena niin muistakaa sitte mua... mä oon väsynyt miettimään et mussa ois aina jotain vikaa, tämmönen mä olen, olen ollu aina, ja se olen mä. jos edes joillekin kelpaa niin kiva, kelle ei niin jo on hänellä itsellään joku elämässä huonosti... ei siis ole mun ongelma. mä oon niin kypsä tohon ylipirteä-kommentointiin. jatkan omaa linjaani siis vaikka viimeiseen asti, vaikka ihan toisen kiusaksikin eikös tää ole avoin kaikille persoonallisuuksille, myös niille iloisiin asioihin elämänsä linkittäville. mun mielestä ylipirteä on sellanen kellä on AINA kaikki hyvin, tekohymy päällä ja se vähättelee aina kaikkien muiden vaikeuksia... ite en koe olevani sellanen koska mun elämässä on ollut ja on edelleen isoja haamuja joiden kanssa eläminen ON vaikeeta. voisin tietysti antaa periksi ja lopettaa taistelun masennusta ja alakuloa vastaan. aloittaa masennuslääkkeet jälleen ja itkeä päivät pitkät ... sulkeutua kotiin eikä uskaltaisi edes prismassa enää käydä. Mut EI !!!! mä ponnistelen eteenpäin enkä luovuta
Eli en lopeta minä pysyn täällä ja ammennan positiivisuudesta voimaa edelleen...

mindi ihana oli lukee toi tidän valokuvaus-reissu mä niin voin kuvitella ton pitäis kai itse kans joku vastaava järkkää, ja meil ois niin et esikoinen mutristais jo kotona lähtiessä, se inhoaa olla kuvattavana...toinen taas varsinainen keikistelijä ja vauva varmaan sais sen hepulin hahahaha
koskas taas nähdään???? tää viikko on jo pian menny ja niin, ens viikko on kauhee hulina-viikko, joka päiväks on jotain ja useampikin juttu joinai päivinä, onneks koulut loppuu...huh... mut yritetään johonkin väliin?

flunssa meinaa iskeä, välil on lämpöä ja kurkku kipeä ja toisena päivänä se on pois, ihme juttu... tulis kunnolla niin ei kiusais näin... no, vaihteeks sataa niin tuleepa ainaki lepäiltyä tänään kun ei uloskaan tee mieli..

 

tiinelli: : / Ei saa lähtee! sä oot tän palstan vähän niinku "sydän" (flowerin kanssa )

flower again: Mullakin ollu välillä tosi rankkoja aikoja eksän kanssa, ja tiedän miten raskasta se voi olla, joten jaksamisia! Onneks nykynen miehes ymmärtäväinen =) Samaa oon mäkin saanu kiittää monta kertaa.

Tiheän imun kautta odotellessa.. Meillä siis ei ainakaan vielä tullu.

Eilen oltiin ekaa kertaa hakees isosisko eskarista rintarepun kanssa. Tähän asti siis ollu pelkkää huutoo ku hänet siihen lykänny, mut eilen vaan katteli tyytyväisenä! Sat vettäkin kun lähettiin, mut sateenvarjon alla selviydyttiin kuivina. Olipas taas jotenkin ihana kokemus

Hitsi, oon nyt koittanu et pääsis vähän ylimääräsistä kiloista eroon, kun rupee melkolailla kyrsiin ettei mitkään omat vaatteet mee päälle :kieh: Mut miten toi makeenhimo voi olla niin ylitsepääsemätön? Jos en muuta keksi, ni sit vedän muroja mis jäätävä kasa sokerii.. Harmittaa niinku niin hitsiks, ja jostain pitäs nyt saada itsekuria roimasti lisää..

Nyt koiran kans pihalle hengaileen, ku tääl on joku hämärä lelukeräys meneillään, minkä avul vissiin jotain murtovarkauksii tai jotain suunnitellaan (eilises Turun Sanomas juttuu). Josko ees vähän säikähtäis, ku toi koira kuitenkaan ei oo mikään pieni Tosin voi olla etteivät ees tuu, nyt ku jo lehdessäkin varotettu, tai ainakaan siihen aikaan ku ilmottivat, mut katotaan..

Mukavaa päivää kaikille!!

 

Tulin vaan pikaisesti kommentoimaan tänne laitettua linkkiä. Jos itse on naama norsun vitulla kaikki päivät niin eikö muut sitten saa olla hyväntuulisia????? Itse olen tosi negatiivinen ihminen ja ajattelin aivan liikaa ja mun elämänlaatu paranis huomattavasti jos osaisin ajatella positiivisemmin. Silti mua myös ärsyttää ylipirteät ihmiset, mun mielestä on aika outoa jos mikään asia ei muka ikinä ole huonosti vaan aina hyvin. Mutta pääasiassa toivoisin itselleni paljon,paljon enemmän positiivista mieltä niin oma elämäkin olisi huomattavasti mukavampaa. Joten jos mammalla itsellään on alvariinsa pipo kireellä niin se ei ole muiden vika!!!!! Kiitos ja lystiä loppupäivää:saint:

 

Voi viiideeo, taas hävis kirjotus... no uutta yritystä..

Joo mä ihmettelen vaan sitä, että miten jotkut on saanut ylipirteän leiman täällä. Jotenkin mun mielestä jutut ei ole LIIAN iloisia ja pirteitä ja muutenkin vaikeista asioistakin puhutaan. Yleensä sivuutan kyllä kaikki hölynpöly tutkimukset aika reippaasti, mutta jostain taisin lukea tutkimuksesta, että pessimistillä suurempi tod.näk. saada aivohalvaus, että pysykää vaan positiivisina

Flower: jep täytyy nähdä, voisin vaikka joskus tässä kävellä sinne...? Kuvaus oli tosiaan aika koominen, esikoinen oikeastaan ainut joka pysyi jotenkuten kasassa Tsempit sinne eksän kanssa elämiseen!

Makeenhimo on täälläkin ihan törkee. Kokoajan jotain puputtamassa.

Vauvan tunnistaminen: joo musta tuntuu, että tunnistaa kyllä mut... tai sitten se haistaa "oman" maidon

Jep, nyt jatkamaan hommia...

terv. positiivinen realisti

 

jep jep... joo, mä luulen et mut ainakin on leimattu, mut enpä jaksa siitä suivaantua. vaikeita hetkiä on, kaikista sitä tähänkin asti on selvinny.... mulla kaks edeltävää päivää menny tosiaan itku silmässä... mutta onko se sitten väärin pinnistellä sellaisesta pois??? ihmetyttää tosiaan... ongelmia on kaikilla, erilaisia... mulle yksi valtava voimavara on mies ja lapset. ystävät. koira. nettipalstakin jopa -kaikessa taistelussaankin välillä painin pohjamudissa mut aina mä nousen. jos en ois jaksanut pahimmasta suosta aikoinaan nousta, ois toinen vaihtoehto ollu tappaa itteni. eikä itsemurha ole muuta kuin itsekäs teko eikä se loppupeleissä edes mitään ratkaise, muuta kuin sen et itse sen pelin hävisi antamalla periksi.
jos tästä nyt kolmas maailmansota puhkeaa niin antaa puhjeta, valmiina ollaan

mindi joo mikä ettei.... paitsi mulla toista päivää lämpöä joten en uskalla sopia tähän viikkoon enää mitään. huomennaon pakko käydä kaupassa ja yks tärkee asia hoitamassa, mut varmaan peiton alle sit takaisin.... mut ens viikkoo sit silmäillään ...niin ja kiitos tsempistä, kumma kyllä et joku jaksaa nähdä vaivaa tappeluun......jotkut ihmiset ei vaan ikinä muutu...

kaarjakiitos sullekin tsempistä, joo tää mun tilanne roihahtaa aina tasaisin väliajoin ... narsistinen ex osaa olla hankala.......... mutta pinnistelen

mä meen nyt sänkyyn, kyllä on pääkin niin kipeä, hiukan siis lämpöä.. tosin kun mul on edes se 37, niin tunnen joka jäsenessä et nyt oon kipeä.... sinne siis, vauva nukahti juuri, otan sen kainaloon

 

Heissan!

Enpä edes viitsinyt avata tuota ylipirteyslinkkiä. Jo otsikko kertoo kaiken tarpeellisen... huoh! Eläköön optimismi, hyväntuulisuus ja elämisen ilo!

Mä luulen myös, että vauvamme tunnistaa. Poika on kyllä tyytyväinen muidenkin sylissä, mutta ainakin nälän hetkellä äidin tuoksu on in!

Voimia Flower ja muutkin, jotka saavat kärvistellä exiensä kanssa. Mä oon ikuisesti onnellinen, että mä pääsin omasta exästäni eroon, eikä meille siunaantunut lapsia! Luojan kiitos! Uskon, että elämä voi olla hankalaa sairaiden exien kanssa. Onko täällä muuten sellaisia uusperheellisiä, jossa on lapsia miehen edellisestä liitosta? Täällä olis yksi sellainen! Eikä äitipuolena oleminenkaan aina niin helppoa ole... Vai onkos joku koskaan kuullut kivoista äitipuolista? Meillä taitaa olla lähtökohtaisesti ikuinen pahan akan leima otsassa. : /

Käytiinpä just eväsretkellä ja vesseli on vedellyt sikeitä ensin ulkona pari tuntia ja nyt turvakaukalossa kohta tunnin. En viitsis herättääkään... Tekipä taas hyvää käydä omaa pihaa pidemmällä ja nähdä tuttuja.

Metsässa imettämistä en muistaakseni ole vielä harrastanut, ulkona kyllä muuten ja milloin missäkin, missä lapselle on iskenyt nälkä. Imetyspaidat ovat kyllä siitä käteviä, että imetyksen voi hoitaa melko vähäeleisesti ja ketään tiukkapipoa häiritsemättä. Mä en tykkää imettää vessoissa. En mä itsekään haluaisi syödä siellä. :x

Täällä on ollut kamala tuuli pari päivää, tuntuu, että hiuksekin lähtee päästä kun ulkoilee. Toisaalta pyykit ovat olleet hetkessä kuivat!

Mukavaa ja pirteää! päivää kaikille!

pikkutalvio

 

Mäkin kommentoin nyt tuota Tintin linkkiä... Tuskin hän sillä mitään sen kummempaa tarkoitti, ei ainakaan loukata ketään.

Kaikkea ei kannata ottaa henkilökohtaisesti, siis tämä ihan vaan mun mielipiteenä ilmaistakoon Mun mielestä ainakin tuo tutkimus oli aika hauska

 

Itsemurhajuttuun on pakko kommentoida Mun mielestä itsemurha nimenomaan on ratkaisu, lopullinen ratkaisu eikä tietenkään itsemurhan tehneen omaisille helppo juttu. Tavallaan ymmärrän itsemurhan tehneitä. En silloin jos teinityttö 15v tappaa itsensä kun poikkis jätti, tai vastaavat tapaukset. Kaikki ei vaan jaksa. Tottakai itsemurha on itsekästä, mutta miksi ei saisi olla? Kaikilla ei positiivinen ajattelu riitä. Mun mielestä elämässä on tärkeetä osata ajatella asioita myös muiden näkökulmasta. Mun mielestä on hienoa jos kykenee tsemppaamaan aina itsensä, mutta on ihmisiä joilla se ei toimi. Itse olisin jo vainaa jos olisin yrittänyt parantua masennuksesta pelkästään positiivisen ajattelun kurssilla.

 

Huomenta

makean himo on täällä kasn melkoinen, muutenin pitää koko ajan syödä jotain.

ruokailu Onko muilla imettäjillä sellaista et aamulla ja päivällä tulee syötyö kamalasti, ihan kuin tankkais iltaa varten ja illasta ei sit oikein maistu mikään? Mä itse ainakin syön hirveitä määriä aamulla ja päivällä ja illalla todella kevyesti, verrattuna muuhun aikaan. Kai sitä elimistö tankkaa ravinteita ilta maitoon??

muskari oltiin eilen ja poika tuntui nauttivan kovasti ja välillä oli naamalla ilme, et mihin helkuttiin olet mut tuonut. Paljon oli tuttuja vauvoja ja tapasin jopa oman pikkuserkkuni, jota en kyllä sillä hetkellä tajunnut. Muutama kerta on ennen kesä taukoa ja sit syksyllä jatketaan. Sen verran poika sai virikkeitä, et otti tunnin unet reissun jälkeen.

Rytmi meillä hieman muuttunut. Nyt poika haluu nukkuun jo klo 20. Herää yöllä 3.30 aikaan tai sit ei ollenkaan. aamulla ylös klo 5!!!! ja sit klo 7 haluu jo päiväunille ja nukkuu tuonne 12 pintaan. Olis nyt vaan pitänyt tuon tunnin myöhasemmän aikataulunsa. Iltapäivä ja ilta menee muutamilla lyhkäsillä unilla. Lenkillä nykyään aina hereillä suurimman osan ajasta. Välillä viihtyy hyvin vaunussa, välillä ei.

Kiinteät Oletteko ajatelleet aloittaa heti 4 kk iässä? Mä suunnittelin et jos sais venytettyä tuonne 5 kk ikään. Poika kun nukkuu hyvin rintamaidallo

viikonloppuna mennään käymään Raumalla, saa nähdämiten reissu onnistuu, no hyvin tietenkin. Tulee ensimmäinen pidempi reissu.

Nyt ruuan laittoon ja koti kuntoon

tuulista päivää toivottelee sane ja Eero 11 viikkoa

Toivotaan et vaunut ei lähde lentoon

 

itsemurhasta eikö se ois itsekästä tappaa itsensä ja jättää lapset? asioista voi olla montaa mieltä... mulla oli masennusta ja lääkkeet siihen monen vuoden ajan käytössä. eikä tosiaan riittänyt se että ajattelee että kaikki on hyvin. kun ei kerran ollut. onhan se ratkaisu juuri sille ihmiselle itselleen että silloin kyllä sen ihmisen ongelmat loppuu. Ite oon onnellinen siitä että en tuohon ratkaisuun kyennytkään, elämässä on synkkiä hetkiä kaikilla.
Tiedän ihmisiä jotka on tappaneet itsensä, elämä on ajautunut niin syvälle että esimerkiksi on valtavat velat joka aiheuttaa stressiä, sit yhden perheen äiti oli mieleltään sairas (oisko ollu kahden suuntainen persooonallisuushäiriö) ja eräs nuori mies oli alkoholisti-perheessä varttunut eikä osannut elämäänsä itse elää kunnolla. epätoivoisia tilanteita joissa läheiset jäivät avuttomina ja surun murtaneina, kun oma puoliso/lapsi päätyy tollaiseen. kun vaan kaikki nuokin olisi ymmärtäneet hakea apua ajoissa... ja moni noista läheisistä käy psykiatrilla ja syö masennuslääkkeitä vielä tänäkin päivänä, koska itsemurhan tehneen kuolema on ollut niin järkyttävä.
suomessa tilastot vissiin muihin maihin verrattuna kärkiluokkaa juuri kaamos-aikaan, eikä se ihme ole että niin paljon on alakuloista väkeä kun on tuo pitkä pimeän jakso. Elämänhalu itsellä kuitenkin painaa vaakakupissa sen verran paljon enemmän että jo siksi yritän kääntää ikävät asiat pois mielestä, ettei montaa päivää menisi hukkaan.. jokainen päivä on elämisen arvoinen. jo vauvan leveä hymy on arvokas ja piristää tällä hetkellä kun mietin taaksejääneitä ikäviä asioita, ei ne enää tunnu niin pahoilta vaikka sattuukin välillä. perheväkivallan uhrina mun toipumiseen kokonaan saattaa kulua yhteensä neljä vuotta..... näin on psykiatri todennut. Mä haluan elää, voida hyvin, ja SIKSI ainakin ite yritän viimeiseen saakka olla perusluonteeltani edelleen se sama iloinen lettipää kuin aina ennenkin kaikkia ongelmia ite ei voi elämästään poistaa, niiden kanssa on vaan elettävä. mutta se mihin voin vaikuttaa, on OMA ASENNE. näin. tällä mä jaksan porskuttaa ja vaikka alakulo voittaa pariksi päiväksi kerrallaan, oon jo taas sieltä kuilusta päässyt pois, ja tavallaan reunalla kattelen ales ja mietin et huh huh, tulipa taas käytyä tuollakin eteenpäin, sanoi mannerheim

ihmiset on muuten nykypäivänä järkyttävän itsekkäitä... aika monessakin asiassa...

tänään onneks ei ole enää lämpöä, olokin jo hiukan parempi kun makasin koko eilisen päivän. tulipa lapsilisätkin ja makselin aamun ratoksi laskuja.... yritän käydä kaupassa ja hiukan asioilla,,, ja otan kyllä päiväunet. siinä tän päivän suunnitelmat ei siis mitään mullistavaa...

vauvan kehitys joo nyt se nyrkki on oikeesti löytynyt, tuijottelu toista kättä kohtaan on jo päivittäistä ja useita kertoja päivässä. ja oppi eilen pistämään huulet tötterölle ja pöristämään hiukan ihana :heart: pitkä ja hoikka neiti hän on, monet 68 senttiset vaatteet ois muuten hyviä mutta vyötäröltä AIVAN liian suuria nyt se huutelee tuolta sängystä , mulla tapana jutella sille toisesta huoneesta ennenkuin menen hakemaan noin nyt meen ...

 

kiinteät toisella lapsella aloitin 2,5 kk: iässä kun oli niin kovin kovin nälkäinen. tän neidin kohdalla en pitkitä yhtään. enkä kyl muista edes että mikä se syy on miksi nyky-suositukset onkin et se alotettas 4 kk iässä entisen 3 kk sijaan? aion tehdä niin et jos tuntuu nälkäiseltä ettei maito riitä pitämään kylläisenä, niin pottua vaan naamariin ne on kuitenkin niin pieniä määriä alkuun, oi niin ihanaa kun se pieni suu mussuttaa uutta makua

aiotteko itse tehdä soseet? mä aion, ne on niin käteviä kun aloittelee, porkkana ja kukkakaali-soseet tein ennenkin, niin nytkin aion, jääpalamuottiin ja pakkaseen, sit kun ne on jäätyneet niin muivipussiin vaan, ja sieltä on joka päivälle ruokaa valmiina kun keittää isomman satsin ja pakastaa, niin ei tarvii joka päivä ruokaa miettiä ja ite tehty tuntuu paljon arvokkaamalta antaa lapselle, kuin joku kaupan valmis-mössö. kaupan ruokia on kyl kätevä olla varalla, mutta odotan jo, että pääsen kiinteitä aloittaan, pianhan likka on jo 3kk, et varovaisesti sais alkaa niitä jo miettimään ....

 

Flower: Mä olen kanssa suunnitellut jo et aloittasko kiinteiden antamisen.. En vaan osaa päättää et alottaisko perunalla vai porkkanalla Ja itse aijon pääasiassa tehdä soseet, niin tein sisillekin. Täytyykin alkaa Sisille ostaa hedelmäsoseita, että saa sitten tyhjiä purkkeja joihin voi myöhemmin pakastaa aina yhden annoksen.

Mä olen vaan miettinyt et onko kuinka tarpeellista aloittaa kiinteet aikasemmin kun poika on niin tyytyväinen maidollakin. Tico juo n 8dl maitoa vuorokaudessa. Se nukkuu n.4h päikkärit ja öisin vetää maissivellin turvin 21-07 unta Eli hyvin menee. Pitäsköhän odotella kuitenkin vielä pari viikkoa?

Jenna ja Tico 3kk

 

Kiinteistä, mä ajattelin tänään antaa perunaa. Laitan keitettyä vettä tai sitten korviketta hieman sekaan. Vauva on niin nälkäinen aina kun syö sen 150ml parin kolmen tunnin välein niin eikö tuolle ole jo ihan ok aloittaa maistelemaan. Ikää on 2,5kk.

Oishan se joo itsekästä tappaa itsensä kun läheiset jää kärsimään. Mutta toisaalta läheisiltäkin on itsekästä vaatia toista elämään paskaa elämäänsä heidän takia. Itsemurhahan on totta kai surullinen ja kauhea juttu ja ihmisellä joka siihen päätyy, täytyy olla todella kauhea olla. Ratkaisu on niin lopullinen. Tiedän ihmisiä jotka eivät saa apua terapiasta eivätkä lääkkeistä ja heillä on vaihtoehtona tappaa itsensä tai jatkaa kurjaa elämäänsä ja odottaa josko se siitä paranisi. Toki paranemisen eteen on itsekin tehtävä töitä eikä odottaa että kaikki kohentuu kun kerran terapiassa käy.

 

Soseista: vielä ei täällä tietenkään kauheen ajankohtaista, mutta sitten kun aika koittaa... joskus 4kk-5kk, niin varmaan kaikki soseet joihin raaka-aineet helposti saatavilla teen itse, ehkä hedelmäsoseet tulee enimmäkseen ostettua.

Itsemurha: itsekästä ei ehkä omasta näkökulmasta, mutta muiden näkökulmasta. Kai se tekijälle tuntuu todella enemmän ratkaisulta, siinä tilanteessa tuskin edes muita ajattelee. Mulla ei ole ikinä ollut mielessä, enkä varmaan kyllä edes pystyisi toteuttamaan. Mullakin yksi todellä läheinen ihminen sairastanut masennusta (ehkä nyt jo paremmalla puolen), hän vaikeimpina aikoinaan suunnitteli tälläisiä. Hirveen vaikea oli oikeen tietää mitä sanoa, kun hän soitti... ehkä oli vaan tärkeintä että koitti kuunnella ja olla tukena. Hänellä oli parisuhde kaatunut (ihan aikuinen ihminen siis kyseessä) ja oli kyllä ottanut sen todella raskaasti ja kesti kauan että pääsi takaisin jaloilleen. Vaikeita asioita nämä.

Mulla kaikki syöpöttely oikeastaan on enemmän iltapainotteista, ja se mua oikeastaan pelottaakin. Kun menee heti kauheen mässäilyn jälkeen nukkumaan, eikä yhtään kuluta... Aamupalaa harvoin syön. Meillä varsinkin on tapana illalla tossa grillailla, miltein joka ilta jos vain sää sallii. Mun täytyy sitä kuria kanssa vähän kiristää...

Jatkan, kun kerkiin... nyt tuntuu huutavan kaikki

Nii ja sanelle tervetuloa tänne päin

 

oma syöminen joo, nälkää tunnen kyl, mut aamuisin tulee juotua kahvia AIVAN liikaa tyhjään mahaan pitkään meni hyvin et keitin puuron ja otin kahvin mut nyt etoo koko puuro syön kyllä aamupalan, leipää ja jugurttia tms..

ruokaa ei välillä tee lainkaan mieli. en tiedä onko se tästä vauva-arjesta sitten, mut kyllä mun tarvii välillä ihan pakottaa itteni syömään. kaiken tän arki-hulinan keskellä on vaan välillä päiviä et huomaan illalla kuuden aikaan etten mä ookaa syöny välipalaa tai välil ruokaa kunnolla ollenkaa.. ja se on tosi huono juttu, aterioita kun ei kannattais jättää välii.. paljon paremmin jaksaa kun ei verensokeri pääse laskemaan liian alas..

grillaaminen on ihanaa, tosin mä oon sellanen makkara-hirmu et sitä voisin sit syödä vaikka ja kuinka ja pitemmän päälle ei oo kovinkaan kannattavaa...

 

soseista esikoisella ja kuopuksella aloitettu joskus 4kk tietämillä mutta Lennillä aloitan vasta kun koen tarpeelliseksi,nyt pärjätään hyvin pelkällä tissimaidolla.

itsemurha ehkä itsekästä joo mutta sen on turha sanoa että pitää hakea ajoissa apua ja on itsekäs jos ei tajua mennä hoitoon. Jos on vaikeasti masentunut niin silloin on ylivoimaista päästä edes sängystä ylös,saati sitten soittaa jonnekkin ja kertoa huolensa jotta saisi apua. Eli olen täysin eri mieltä siitä että sillä siitä selviää kun soittaa apua. Jos itse olet masennuksesta toipunut,hyvä niin mutta kaikkia se apua ei tavoita vaikka sitä saisivatkin.
Läheisen ystäväni isä teki itsemurhan jokunen vuosi sitten. Oli samana yönä vielä soittanut pojalleen että on todella paha olla. Ystävä sekä hänen avovaimonsa rauhoittelivat ja juttelivat pitkään miehen kanssa joka tuntui puhelun lopussa rauhoittuneen ja he sopivat että aamulla tapaavat. Aamulla ystävän isä oli kuollut:'( ystäväni kävi terapissa monta vuotta ja vaipui syvään masennukseen mutta tässäkän asiassa on turha spekuloida mitä olisi pitänyt tehdä toisin. Jos ihminen on vajonnut niin syvälle musta mielensä syövereihin,sieltä on todella vaikea nousta.

syöpöttely juu:ashamed: Varsinkin just makea:ashamed: Ja sitten itken itseinhossa kun olen niin läski:headwall: Mua ärsyttää suunnattomasti kun olen nin saamaton,jonkun pitäis tulla tosta ovesta ja takoa mun päähän järkeä

vauvan kehitys meillä on molemmat nyrkit löydetty ja usein ne on yhtäaikaa suussa kuolaa ei vielä tunnu tulevan joten hampaita ei varmaan vielä ole tulossa. Onneksi,voi mun tissiparkoja jos niitä ruvetaan järsii:x

Mies lähtee huomenna mökille tekemään hommia kesän aloittamiseksi. Me sitten lasten kanssa ollaan koko viikonloppu keskenään. Lauantaina on yhdet valmistujaiset ja muuten sitten ollaan vaan. Esikoinen on just parantunut kauheesta räkätaudista,käytiin maanantaina spiraa hengittämässä ja kuuri hakemassa. Joku keuhkotulehdus tms.tytöllä Sitten kun vielä kärsii tuosta infektioastmasta niin kyllä on yskitty ja oksennettu täällä nyt jo onneksi paranemaan päin,keskimmäisellö nenä puolestaan vuotaa toivottavasti lenni säästyy pahimmalta.

Jaaha,nyt pitäis lähteä tuonne aurinkoon:wave:

-Naurukohtaus ja Lenni reilu 3kk-

 

soseiden tekeminen itse ajattelin tehdä. Kun yksi lapsi joka nukkuu hyvin, niin ruhtinaallisetsia aikaa tehdä pikku soseet itse.

Muistaakseni joku tutkimus oli, et lapsen suolisto kehittynyt pidemmälle ja vähemmän mahavaivoja, kun soseet alkaa 4 kk iässä. Ja WHO suosittaa täys imetystä vuoden ja osaimetystä 2 vuotta, kun saa hyviä suojaaineita äidin maidosta. Kai niitä tutkimuksia löytyy kasapäin suuntaan ja toiseen. Jokainen teke eniin kuin itsestä ja vauvasta tuntuu.

tietysti pikkunen heräs juuri kun sain kahvin keitettyä ja seiskan postiluukusta.
paremmalla ajalla taas

 

mun mielestä en oo missään vaiheessa sanonut et masennuksesta selviää kun vaan soittaa apua... kerroin oman tarinani ja omat mielipiteet. jos on kovasti masentunut niin epätoivo on suuri, en mä tarkoittanut sitä vähätellä. läheltä seurannut minäkin, ja eräs läheiseni on jo puhunut myös että tappaa jopa itsensä jos ei tietyt asiat loksahda pian kohdalleen hänen elämässään. Itsekästä . On se. Jos sairas ihminen ei apua halua vaikka sitä läheisetkin antaisivat/suosittelisivat niin ei ketään tietenkään pakottaa voi, mutta apua on saatavilla. Sitä on kamala katsella vierestä, mutta toisaalta se on niinkin että jokainen vastaa omasta elämästään itse. Itsekkäitä ihmisiä itsekkäine tekoineen , niitä tässä maailmassa on yllinkyllin...