Maalismussukat - syntyneet

Juu minä ainakin myönnän olevani sen verta väsynyt ettei sana valinnat ole aina parhaat eikä niistä käy välttämättä täysin ilmi se mitä yritän sanoa

Äitiys: Enpä ole koskaan miettinyt tuota äitiyttä tuolla tavoin mitä escape kirjoitti mutta sehän on täysin totta. Ainoa äiti tosiaan jokainen on lapselleen mutta ei välttämättä kuitenkaan paras. Varmasti aika moni tuudittautuu siihen ajatukseen, että olen paras vaikka teenkin niin tai näin - vaikka paremminkin voisi toimia. Omassa lapsuudessani omat vanhempani eivät todellakaan olleet minulle ne parhaat vaikkakin ainoat. Joku muu olisi varmasti jaksanut kanssani eikä tilanne olisi ajatunut siihen, että loppujen lopuksi asun ihan vieraiden ihmisten kanssa oman perheeni sijaan. Mielenkiintoinen keskustelun aihe tämäkin

Meillä tytöllä oli viime yönä kuumetta. Ei mitattu mutta sen huomasi selvästi. Aamulla oli jo helpottanut levottoman yön jälkeen. Toivottavasti ensi yö menee paremmin. Oli supotkin menneet kesän helteiden takia ilmeisesti pilalle, kun ihan mössöä olivat. Nenu vuotaa myös kamalasti ja rohisee. Toivottavasti ei itsellä nousisi kuume (vähän toipilas olo meinaan), kun on sitten aika raskasta hoitaa pientä, jos ei meinaa itse pystyssä pysyä.

Istuuko teidän muiden pienet jo syöttötuolissa? En ole varma onko ollut puhetta viime aikoina täällä. Me kokeiltiin tänään tyttöä syöttötuoliin ja istui siinä hyvin jämäkästi eikä heilunut enää yhtään. Eli voisikohan alkaa istuttamaan pieniä hetkiä siinä ? Ensiviikolla siis 6kk. Helpompaa olisi nuo ruokailut. Neuvolassa viimeksi tai oikeastaan jo edellisellä kerralla kehuttiin miten suorassa selkä on, kun siinä pöydällä kokeili istuttaa.

Kaksi hammasta alhaalla näkyy. Kauankohan niillä yleensä menee puhjeta kokonaan?

Itselläni näyttää olevan energinen vaihe tämän kirjoittelun suhteen

Mutta nyt iltapalan laittoon :wave:

 

Äitiys jep, samaa mieltä kun escape, ja puhun nyt itsestäni. Kun sain ensimmäisen lapseni, yritin totta kai parhaani, mutta näiden kahden nuoremman kohdalla olen tosiaankin huomannut että kaikki käyttämäni konstit ei välttämättä ollut niitä parhaimpia mitä esikoisen aikana tein... Esim. liin tarkka rytmittäminen, hausin vauvan kulkevan kellon mukaan, en ehkä ollut trpeeksi lapsentahtinen. Esikoinen on vieläkin tarkka rytmeistään ja rituaaleistaan, pienestä muutoksesta elämä ihan sekaisin hällä ja tdaa, minähän sen olen aiheuttanut :ashamed:. Nämä kaksi nuorempaa 6v. ja Assi 5kk ovatkin paljon sopeutuvaisempia. Minä en tykkää tuomita ketään, en katso kieroon kenenkään erilaisia tapoja, mutta itse yritän oppia koko ajan olemaan parempi äiti, taitaa olla ikuisuuprojeksti.
Olen myös ressanut kodin siisteydestä aikoinani ihan liikaa, nyt mietin että olenko a. Kireä äiti joka puunaa kämppää liiankin ahkerasti vai b. Rento ja lämmin, läsnäoleva äiti sotkuisessa kodissa? Haluan olla läsnä lasteni jokaisessa päivässä joten valitsen b:n .

Imetyksestä sen verran, olen imettänyt ekaa "hurjat" 5kk, tokaa 6 viikkoa ja tätä vauva 4kk ja mun mielestä oon saanut enemmän arvostusta äitiydestä imettäessäni ja kun ollan siirrytty korvikkeelle, on tullut piikkiä imettäviltä äideiltä. Se on minu kokemus. Ja mun mielestä kenenkään ei tarvitse myöntää, saatia puolustella omia valintojaan kelekään, ei edes neuvolaan. Se ei kuulu muille paskan vertaa.

Assilla todettii pe korvatulehdus, meni päivän aikana itkuiseksi ja nosti kuumettaa. Nyt antibiootti ja lapsi parempi mutta myös kakka löysällä lääkkeestä.

 

kisak oliko se sun vauva kun oli 39 kuumetta? no olipa kenen tahansa, niin voinee olla sitä vauvarokkoa, meille sanottiin että sen melko varmaksi tunnistaa siitä et kuume nousee heti tonne lukemaan, ja on kolme päivää sen. sit kuume laskee, ja tilalle tulee se ihottuma, tai muutama laikku, tai näppylä. ja ne tulehdusarvot nousee neljäänkymppiin...
paranemisia kuitenkin, ja toivottavasti saat vauvan juomaan riittävästi :wave:

palsta ite oon ottanu nyt sellaset suodattimet päähän, en enää välitä jos joku sanoo jotain kimpaantuneella tavalla
lienee joku kasvu-kokemus käyty läpi, tai en tiedä, toivottavasti musta nykyään tykätään täällä oon ainakin tosissani yrittänyt. se ei tarkota mielistelyä eikä sitä et ei sais omia mielipiteitään ilmi tuoda. vaan MITEN sen sanoo.
mokia sattuu kaikille ja tää meidän äitien ikuinen vaiva, unen vaje, tekee tepposiaan meille kaikille.
joku ymmärtää väärin, toinen kirjottaa väärällä tavalla, jollain on vaan sellanen tyyli et ei natsaa toiselle lukijalle.... meitä on niin moneksi, mutta toivottavasti ei anneta sen vaikuttaa liikaa :heart: tää on niin rattoisaa käydä täällä opcorn:
Mutta tikrulainen aika ihmeellistä jos sulla on oikeus olla omaa mieltäsi, mutta toiset ei voi olla omaansa.... imetys on kautta aikojen jakanut mielipiteitä, ei sen pitäisi olla mikään ihmetys :O ja juuri sinähän tarrasit aiheeseen naarastiikerin tavoin, tai ainakin mulle tuli ei-imettäneenä sellainen tunne, että ttää nainen taitaa tietää kaiken.... ja että mä oon vaan huono enkä yrittäny tarpeeksi ja että sä olet kokenut kaiken imetyksen saralla... MUTTA: sä tiedät kaiken mitä SULLE on tapahtunut... se on otettava aina huomioon, että vaikka kuinka haluaa antaa neuvoja ja ohjata toisia niin se ei aina mene niin kuten mulle toitotettiin: "imetä vaan niin kyllä sitä maitoa tulee, villasukat jalkaan ja maitoa tulee, imetä imetä imetä.... nou nou.....jokaisen imetykset sujuu kuten sujuu...eikä se todellakaan ole viitseliäisyydestä kiinni!!!!!

äitiys kai se voi noinki olla kun Escape sen ilmaisi... esim tupakoivat äidit voisivat olla parempia äitejä savuttamatta lapsiaan, altistamatta passiiviselle tupakoinnille... hermonsa helposti menettävät voisivat opetella olemaan pitempi pinnaisia, väsyneet äidit voisi opetella lepäämään enemmän että jaksaisivat vastava lapsen tarpeisiin..... tai mitä tahansa epäkohtia löytyy...
toisaalta, jokainen äiti tietää omat voimavaransa, ja niiden mukaan menee.
mä olen sellanen yli-häärääjä, huolehtija, huusholleeraaja... mulle on tärkeää siisti koti, puhtaat vaatteet, puhtaat kädet. ja oma aamu-kahvi-sessio
jos joku näistä mättää, mä stressaannun
kun pohdin missä kohtaa voisi joku toinen olla mun lapsille parempi äiti kuin mä, en mä osaa vastata. ehkä siihen osais vastauksen antaa joku läheinen... mitä teen "väärin", siinä mielessä että miten voisin ottaa lapsen enemmän huomioon... tai mikä asia voisi olla sellanen mitä teen enemmän tärkeänä, no, mä tiedän että siivoan kotona LIIKAA. tai ainakin monen kaverin mielestä meillä on ärsyttävää käydäkin kun aina on niin tip top.
mutta mä en tykkää jos sängyt ei oo pedattu, pöytä täynnä paperia/lehtiä/likaisia astioita...kengät sekaisin eteisessä, peileissä roiskeita, tai mikä kamalinta, kaapin ovissa selkeitä tahroja!
ja mä tiedostan sen, että jos jättäisin siivoamatta niin usein, oisin ehkä enemmän levänneempi. mut toisaalta, sit täällä ois likaista, haisis kamalalle, ja näyttäis kaatopaikalle. elämisen mukavuus tekee onnelliseks kuitenkin ja siks siivoan säännöllisesti, tietyin rutiinein, eikä siihen tuhraannu aikaa, kun sen pitää selkeillä suuntaviivoilla. näin mulla toimii
voisin olla myös parempi äitinä, jos jaksaisin kuunnella lasta enemmän. mutta silloin kun niitä on kaksi selittämässä yhtä aikaa, miten mä voisin molempia kuunnella yhtä aikaa??? äitiyden tekee tosi haastavaksi silloin kun lapsia on useampi kuin yksi. aina on joku tarviimassa jotain. just kun saat takapuolesi sohvaa, joku huutaa mutta joo, äitiys on silti ihana, ihanin asia maailmassa :heart: on niin palkitsevaa kun 11 vee poika tulee halaamaan ja on vaan ... tai kuinka lapset kehuu mun leipomia juttuja maailman parhaiksi, tai kun illalla käy sanomassa hyvää yötä, saan kuulla olevani maailman paras äiti

kuten ootte huomanneet, monet kerrat mä vaan kirjoitan omia mietteitäni tää on mun mielestä kuin päiväkirja, mä vaan kirjoitan ja kirjoita, ulos päästä.... joka tykkää lukea niin lukekoon, eikä mua haittaa tippaakaan jos joku harppoo rivien yli

lasten kavereita meillä syömässä aina kun lapsilla on kavereita käymässä, huolehdin heille koulun jälkeen välipalan tai ruuan. tottakai. ja muutenkin jos meille tulee joku, laitan tarjolle vaikka viimeiset kaapista. antamisen ilo on kuitenkin mulle se vaikutin, enkä siinä mieti euroja.
aina sitä syötävää jostain keksiintyy. en pihtaile tosiaankaan jos lapsilla on kavereita ruoka-aikaan meillä. jokainen saa syödä mahansa täyteen että jaksaa taas leikkiä.
Lasten kaverien luona ikävä kyllä ei monestikaan tarjota mitään. silloin se tuntuu lapsen puolesta kurjalta, jos on jäänyt suoraan koulun jälkeen kaverille, eikä mitään tarjota. sitten leikitään ja touhutaa, ja kun pääsee vihdoin kotiin, on aivan puhki ja tooooosi nälkäinen.
vieraanvaraisuuden oon vanhemmiltani saanut kotikasvatuksessa. meille oli aina kaikki tervetulleita, ja jos ruoka-aikaan tupsahti joku käymään, haettiin vaan pöydän ympärille lisää tuoleja.
Ruoka on kallista nykyään, mutta en mä mene vararikkoon jos muutaman perunan keitän ylimääräistä sun muuta.
tässäkin asiassa meistä palstalaisista löytyi eriäviä mielipiteitä, ja mikäs siinä jokaisen taustatkin vaikuttaa hyvin paljon, millaiseen "kulttuuriin" on tottunut

huh huh, onpa taas tullu kirjoitettua illan mittaan. mies touhusi vauvan kanssa, ja mä laitoin puoli tuntia sitten sänkyyn. mahalleen nukahtanut jo kolme iltaa peräkkäin, enkä mä ole enää hysteerinen asian suhteen näin sitä voi avartua omissa mielipiteissään
sane kirjoittikin hienosti tohon liittyen, että jos vauvaan luottaa ruokaillessakin, niin miksi ei syödessä ? se oli hyvä pontti :wave: kiitos siitä!
joskus sitä tarvii suoraa palautetta

nyt jään odottelemaan muiden löpinöitä, palataan aamulla uuteen viikkoon!!!! öitä!

 

Meillä ei toimi näppäimet kunnolla, joten pahoittelen kirjoitusvirheitä! Mitä lie kaatunut näppäimistön päälle...

 

Mun mielestä tää imetyskeskustelu ei ole ollut edes mitenkään erityisen syyttelevää ja toisia mollaavaa. Ihan peruskeskustelua Tai että on tässä matkan varrella pahempaakin nähty. Mua ei edes ärsytä, huvittaa oikeastaan ja mielelläni keskustelen aiheesta.

Itse en ole oikeassa elämässä saanut arvostelua sen vuoksi etten imetä. Neuvolassakin vaan sanottiin että se nyt on ihan sama, kun kerroin jälkitarkastuksessa etten imetä enää. Se kyllä vähän ihmetytti. Kukaan kavereista ei ole mollannut, eivät hekään ole kukaan täysimettäneet 6kk asti. Sukulaisnaiset eivät ole myöskään imettäneet, kuka mistäkin syystä.

Äitiydestä, mä olen paras äiti lapselleni koska olen hänen ainoa äitinsä. Mutta joo, ymmärsin pointin. Äitiydestä en vielä paljon tiedä kun en ole ollut kuin vajaa puoli vuotta äiti, mutta varmaan tulen tekemään virheitä. Ja varmaan olenkin jo tehnyt. Flower mainitsi tupakoinnin, niin totta, olisin ehkä parempi äiti jos en savuttaisi mun ja lapsen rahoja ilmaan. Mutta sitten olisin raivohullu. Ei mut oikeesti, parannan äitiyttäni ja lopetan tupakoinnin ihan just. Vituttaa kun menee niin paljon rahaa. Ihan sama jos olisin yksinäinen, mutta kun nyt menee lapseltakin rahaa. En muuten edes harkitsis lopettamista, ei huvita lopettaa mut pakko se on, kyllä se siitä helpottaa sitten ehkä vuoden kuluttua.. Nyt on vaan ollut kaikkea stressiä yms. seliseliä.

Välillä musta tuntuu että olen erilainen jo ihan senkin takia, kun oon yksin tehnyt tuon lapsen eikä olla ns. ydinperhe. Ja pelottaa että multa tavallaan vaaditaan enemmän, ja jos jokin menee pieleen niin mun syyhän se yksin on kun olen ainoa kasvattaja.

Mulle on vieras ajatus tuo että ruokkisi lapsen kaveritkin. Tai siis en mä ole koskaan (ehkä joskus) syönyt kavereilla jos oon ollut ihan vaan vaikka käymässä, eikä mun kaverit ole syöneet meillä. Eri asia siis sitten jos on yökylässä tai jotenkin koko päivän käymässä, mutta jos koulun jälkeen on vaikka leikkimässä. Kun mä olin lapsi, niin kun kaveri söi kotonaan niin odotin hänen huoneessaan, ja sama kun kaveri oli meillä, hän odotti kun minä söin. Mutta ehkä ajat on muuttuneet, en tiedä vielä miten tulen toimimaan. Siinä on sekin, että jos pyydän lapsen kaverin syömään, niin on kurjaa jos heillä kotonakin on sitten ruoka ja se ei sitten maistukaan.
Lapsena jos kaveri tuli suoraan koulusta meille, otettiin jotain ehkä kaapista, en muista. Meidän äiti eikä kenenkään kaverinkaan äiti, ole ollut kotona ja koulun jälkeen on otettu sitä mitä on sattunut jääkaapista löytymään..

 

Viikonloppuna on tullu käytyä palstalla vain vähän ja aikamoista keskustelua ootte käyneet tuosta imetyksestä. Sen voisi aiheena rinnastaa uskontoon ja politiikkaan - aiheuttaa "intohimoja" puoleen ja toiseen ja eripuraiseksi se menee helposti aina. Toiset pitää sitä tärkeämpänä kuin toiset ja sen takia ovat myöskin valmiita kahlaamaan hankaluuksien läpi. Meillä homma meni niin, että ensimmäiset 4 kk annoin lähes tulkoon pelkästään tissiä. Välillä annettiin pullosta korvikemaitoa, jos meni usko oman maidon riittävyyteen tai sitten mies antoi vauvalle silloin kun olin pois kotoa. Tämä ei ole sekoittanut imetyskuviota. Vauva huolii sekä rintaa että pulloa. Nyttemmin pulloa on annettu aika harvoin. Mulla ei oo ollut kovinkaan suuria ongelmia imetyksen kanssa. En tiedä, miten homma olisi mennyt, jos olisi ollut. 4 kk jälkeen alettiin hiljalleen maistelemaan kiinteitä ja nyt kun poitsu on 5 kk, niin syö 3 kertaa päivässä kiinteitä: aamupäivällä kasvissoseita, iltapäivällä hedelmäsosetta ja illalla puuroa (aloitettiin pari päivää sitten). Tissiä otetaan sitten ruokailujen yhteydessä, välissä ja öisin. Ennen kiinteiden aloittamista poika oli TOSI USEIN rinnalla, niin tuntuu että nyt kiinteiden myötä homma on tullut järkevämmäksi. Eli nyt rintaa syödään "vain" noin 2-3 tunnin välein.

Tikrulainen: Älä ihmeessä jää taustalle! Sun juttuja on ollut kiva lueskella. :hug:

Äitiydestä Mä oon escapen kanssa ihan samaa mieltä! Meitä äitejä on moneen lähtöön. Osa yrittää parhaansa ja haluaa olla mahdollisimman hyviä äitejä lapselleen, mutta valitettavasti on niitäkin äitejä, jotka ei edes yritä tai jotka eivät ole edes niin kovin kiinnostuneita omista lapsistaan. Ja mitä virheiden tekemiseen tulee, niin niitä tullaan taatusti tekemään ihan jokainen. Pitäähän lapsilla olla jotain, josta voivat vanhempiaan kritisoida sitten vanhempina. Mutta kuten escape sanoi, niin siihen pitäisi pyrkiä, ettei omat virheet olisi liian suuria. Jostain olen kuullut käsitteen riittävän hyvä äiti ja siihen ainakin minä aion pyrkiä.

Mitäs muuta... Meillä ei ole vielä konttaamisesta, ryömimisestä tai niiden yrittämisestä tietoakaan. Poitsu loikoilee tyytyväisenä lattialla ja kääntyilee tiuhaan. Masulla ollessaan tosin potkii jaloillaan huvittavan näköisenä, mutta eipä juuri muuta. Hampaita ei ole myöskään tulossa.

Veden antamisesta: Mä en oo juurikaan vettä antanut. Kovemmilla helteillä yritin antaa autossa muutaman kerran, mutta ei mennyt oikein kaupaksi. Kysyin asiaa neuvolasta ja sieltä sanottiin, että ei tartte antaa, jos imettää. Ja ainakin helteillä minä sitten tarjosin vauvelille useammin tissiä kuin mitä hän pyysi. Just tässä yks päivä mietin, että pitäisköhän silloin tällöin tarjota pojalle vettä, että siihen tottuisi, mutta enpä ole tehnyt mitään asian eteen.

Huomenna meillä on sitten 5 kk neuvola. Kiva on nähdä, minkäs verran poitsu on taas kasvanut. Toivon vaan, ettei tule rokotteista kovin kipeäksi.

Leppoisaa viikkoa kaikille

Marni ja hymypoika 5 kk 1 vko

 

Huomenta!

Jopas täällä kuohuu tuosta imetysasiasta. Keskustelun kiihkeydestä kyllä huomaa sen, että aihe on jokaiselle tärkeä ja läheinen.

En tiedä osasinko aiemmin ilmaista itseäni selkeästi, mutta ajatukseni on, vielä kerran, tämä:

Minulle on ihan herttisen hailee millä, miten ja missä vauvansa ruokkii, kunhan tekee sen rakkaudella ja pitää vauvastaan hyvää huolta. En todellakaan pidä ei-imettäviä äitejä mitenkään huonompina, laiskempina tai itsekkäämpinä kuin muitakaan. Kuten aiemmin sanoin, minusta on "hienoa", jos joku myös myöntää sen suoraan, ettei halunnut imettää.

Toisinaan tapaa myös äitejä, jotka eivät ole imettäneet lainkaan tai lopettaneet sen lyhyeen ja joilla on kaikenlaisia koottuja selityksiä - siis sellaisia, joista "kuulee", että ne eivät ole niitä oikeita syitä. Miksei voisi vaan suoraan sanoa, että minä tykkään ruokkia pullosta tmv.? Ja tosiaan, muuten minulle on ihan sama mistä se maito tulee, tai mitä ikinä vauvalleen antaakaan.

Vastaavasti jos joku haluaa imettää, täysimettää, taaperoimettää, whatever, niin eiköhän suoda sekin oikeus! On aivan varmasti totta, että imettäjiä "arvostellaan" vähemmän, mutta kyllä minultakin on kysytty sen tuhannen kertaa, että "VIELÄKÖ imetät?" tai "Milloin meinaat katkaista napanuoran?".

Se ihan alkuperäinen pointtini asiassa oli, että kun alkuperäinen kysyjä selvästi halusi imettää - eikä kysymyksen asettelusta millään tavalla mielestäni kuultanut se, että hän olisi halunnut tehdä näin "hinnalla millä hyvänsä", "lähes järkensä menettäen", "väkisin" tai "ihan omaksi ilokseen", niin silloin olisi mielestäni asiallista vastata kysymykseen joka kysyttiin, tai olla sitten vaikka vain vastaamatta lainkaan.

Mutta nyt kun lähdettiin tälle maaperälle, niin heitänpä uuden kyssärin, joka tuli mieleen tuosta äitiydestä ja tästä maitokeskustelustakin: "kuuluuko" mielestänne isän ja äidin olla "yhtä läheisiä" tai "yhtä tärkeitä" ja osallistua vauvan hoitoon 50/50 kun vauva on vielä vauva (0-12kk). Kauhean vaikea asettaa sanojaan, mutta toivottavasti ymmärsitte mitä tarkoitan.

Kun isähän ei voi imettää, kuten tässä tulikin ilmi. Meillä isä kyllä osallistuu vauvanhoitoon, mutta päävetovastuu alle 1-vuotiaiden kohdalla on aina ollut minulla. Osin tietenkin ihan käytännön syistäkin, mutta kyllä se on meistä tuntunut myös jotenkin luonnolliselle. Ehkä olemme vanhanaikaisia.

Silti isä on kaikille lapsille todella läheinen ja rakas. Isommat ovat vauvavaiheen jälkeen viettäneet myös paljon aikaa kahdestaan isänsä kanssa, kun äiti on ollut joko töissä, lenkillä tai joskus jollain omilla menoillaan. Vauva-aikana ovat olleet lyhyitä pätkiä isänsä kanssa kaksin (lenkin ajan, olen piipahtanut kampaajalla tmv.) ja sekin on sujunut hyvin, vaikka ruokavarasto onkin ollut minun mukananani. Ihan ensimmäisten viikkojen aikana ei ole oikein uskaltanut lähteä mihinkään, mutta vähän isompana on ruokailuvälit olleet jo sen verran pidemmät.

On tosi hienoa, että isät osallistuvat nykyään paljon, mutta toisinaan tuntuu, että niin vauvan hoitaminen kuin kotityötkin pitäisi jakaa ihan tasan 50/50 vaikka väkisin. Miten teillä?

Jaahas, nyt täytyy alkaa kohta herätellä esikoista koulutielle - ihanaa viikkoa kaikille mussukoille!

 

huomenta leidit

vauva ei oo herännyt kertaakaan yöllä, tai no, pari kertaa tutin menin laittamaan ihan vaan oman mielenrauhani vuoksi
nyt teen eväät miehen matkaan, keitän puuroa sun muuta, et toisen on kiva olla töissä :heart:
-Ja nautin mulle yltiö-tärkeää rauhallista aamukahvia

elämä on sellasta että joku aihe aina kirvoittaa kiivaan keskustelun. munkaan mielestä kovin ikävää fiilistä tästä ei tullut, mindin tavoin myös hymyilyttää ....
ja kun tässä oikein on puimalla puitu, totesin että PAAAALJON helpompaahan tää vauvailu on kun ei ole tarvinnut imettää oon paljon vapaammin päässyt tekemään mitä tahansa, ja samalla tavalla kuin rinnat kulkee mukana, tutteli ja pullo kanssa kulkee mukana, lähes joka puolelta pitäjää löytyy mikro. jos en nää niin kysyn

ei asioista kannata ottaa elämää suurempaa asiaa, mielipiteitä on kaikilla, joten eikös tämä tästä taas lutviudu eteenpäin

ld se on aivan totta et mitä sanoit, sulta vaaditaan enemmän kuin muilta, kun puuttuu se ydinperhe. kuinkahan moni oikeesti on tuotakaan ajatellu?
ja sama se sitten jos muutama sätkä menee päivässä, ennemmin niin että jaksat ja pystyt hoitamaan vauvan itse :heart: rahaa siihen varmaan meneekin, siitä ei käy kiistäminen.. mutta toisaalta, vauva on niin pieni ettei se ainakaa ymmärrä vielä kinuta itelleen mitään kaupasta hahaha, tajusiks
että odotas vaan kolmekin vuotta niin ......
no, enhän mä tietenkään tarkoittanut sormella osoitella niitä ketä polttaa, jokaisella vaan voi olla niitä aiheita, missä juuri haluaisi tehdä muutoksen.

siivouksesta hei, kertokaas mitä teidän viikkosiivoukseen kuuluu? kaverin kanssa tossa taannoin juteltiin, niin se kauhistui kun mä kerroin et pyyhin keittiön kaappien ovet sekä väliovet alhaalla( niitä on kaks sekä ulko-ovi. ) se totes ei kauheeta, sullaha menee tohon koko päivä!
no ei muuten mene

mun perjantain siivoukseen kuuluu: olohuone,makuuhuone, keittiö, eteinen, vessa. kaikki pöydät siistiksi, sänky pedattu, imurointi, pölyjen pyyhkiminen, peilien pesu, vessanpöntön ja altaan pesu. luuttuan lattiat, pyyhin ne kaappien ovet, (meillä on valkoiset, joten KAIKKI tahrat näkyy)sekä väliovista kahvat ja näkyvät liat. vaihdan käsipyyhkeet.
yläkerran siivoan aina lasten kanssa ennen kuin he lähtee meiltä, sikun lapset on täällä, he imuroi siellä. mä pesen lattiat ja huiskin pölyt.
viikkosiivouksen yhteydessä joskus vaihdan liinavaatteet, mut yleensä teen sen lauantaisin tai sunnuntaisin. ei kaikkea tarvii yhtenä päivänä tehdä. ja vallankin jos on ollu remppaa lauantaina, on sen päivän jälkeen ihana käydä puhtaaseen sänkyyn saunan jälkeen.
no niin. näin siis mun perjantain siivoukset menee, ei tohon aikaa mene kuin se aamupäivä. eikä sekään kokonaan. meillä on niin pienet huoneet että imurointi käy tosta vaan. ja vauva on joko sylissä ja sit teen yhdellä kädellä, tai sitten se on vaunuissa tai sitterissä kattelemassa kun meen huoneesta toiseen sen kanssa
mutta mä olen luonteeltani sellanen, että jos jotain on tehtävä, teen sen ripeästi. eikä työkseen siivojana olleen tartte pahemmin ees miettiä miten päin se luuttu pitikään heilauttaa
no joo, mut jos teil on jotain vinkkejä miten vois tehdä, ni kertokaapa. mattoja mä en vie ulos kuin kaks-kolme, vessan ja keittiön. makkaris meil ei mattoi ees olekaan.

vauvan käsien pesu on musta tosi tärkeää vallankin nyt, kun se nyrkki on KOKO ajan suussa. pesettekö te monta kertaa päivässä?
en halua olla mikään yli-hygieeninen... enkä olekaan kai mutta pesen ne aamulla ja illalla, ja pari kertaa päivän aikana jos tuntuvat tahmeilta. kyllähän se vauva tuolla lattialla könyää niin kämmenpuolelle jää välillä tahmaa.
osansa tuo koirakin tähän talouteen.... mut jotenkin vaan tuntuu et miltä ite maistuis oma käsi, jos tuol lattialla mönkis pitkin päivää, ja märkä nyrkki ois sitten.... yöh

äitiys ja joo, vaikka meillä panostankin siihen et on siisti koti, on se kaikkien etu. opetan kyllä koko ajan lapsillekin, ottavat esim omista peitoistaan lakanat koneeseen, vievät omat puhtaat vaatteet hyllyyn, tyhjäävät tiskikonetta, imuroivat ja on meidän toinen jopa pessyt vessaakin joskus
äiti oli meillä aina kotona kun mä olin lapsi. se oli ihanaa :heart: ja aina se leipoi.... munkkeja, pullaa, leipää... kotiin oli ihana mennä. mun yläasteen päivätkin oli sen verran pitkiä, matka oli pitkä, että oli taivaallista istua ottamaan tuoretta ruisleipää ja tuoretta pullaa :heart: ja sit olikin hyvä mieli siirtyä oman pihan tallille heppaileen ...
jaha tarvii mennä, palaan....

 

Viikkosiivousta meillä ei ole. On meillä yleensä puhdasta mutta epäjärjestys. Ei täällä voi pitää siistinä paikkoja. Omien lasten lisäksi meillä hengaa tallityttöjä koulun jälkeen tekemässä läksyjä jne. Vein lauantaina erästä tyttöä kisoihin meidän hevosella ja eilen nauroin kun tytön kisavehkeet oli pitkin pihamaita ja terassia, kisahousut löytyi keskeltä pihaa....

Mä siis siivoan silloin kun on sotkuista. Mulla kun on muutakin tekemistä täällä päivisin kun kotityöt. Eläimiin kuluu yllättävän paljon aikaa.

Vauvan hoitovastuu on meillä lähes 50/50 varsinkin nyt kun imetys loppui. Mun mies jopa ajelee vauvan kanssa kauppaan jne. Lauantaina tuli vauvan kanssa kisapaikalle loppuajaksi katsomaan yms. Musta on ihanaa kun mieskin tykkää ja haluaa olla tytön kanssa. Ainoo minkä vaadin itsellleni, on Assin nukkumaanmeno iltaisin. Mä luulen osaavani paremmin vauvan rauhoittelun ja nukkumaanlaiton. Mies saattaa laittaa liian virkeänä nukkumaan jolloin siitä tulee taistelu .

 

Ld ihan totta, sulta odotetaan taatusti enemmän kun olet yh. Ja en halua pelotella mutta mun kokemus päiväkodin jne. asenteista ei aina ole ollut niin hyvä. Mäkin vein pitkän aikaa poikia yh:na hoitoon ja tuntui ennakko-oletus oevan että mulla täytyy olla ihan crimanaaleja nuo pojat mutta mutta... Aina olen saanut erittäin positiivista palutetta lasteni käytöksestä. Se on lämmittänyt mieltä kun yksin ei ole helppo kasvattaa ja pitää rajoista kiinni.

 

isän osallistuminen no mun mielestä jos isää vaan kiinnostaa olla lapsensa kanssa niin se on vaan plussaa. tosin meillä mies ajoittain niin turkasen väsynyt, tekee kokopäivätöitä ja remontteeraa... että mullehan tuo vauvanhoito jää valtaosin. mä syötän ja muuta. mutta jos mies on vauva sylissä ja huomaa että esim onpa vaippa täynnä, se menee ja vaihtaa. mä en kestä sekuntiakaan hermostumatta, jos MULLE lykättäis siinä vaiheessa et hei täl on kakat, käys pesees! yhteisestä lapsesta kuitenkin kysymys niin yhdessähän se hoitaa tulee.
hänelle kuitenkin ensimmäinen, niin siihen nähden pärjännyt loistavasti!
mä voin huoleti mennä lenkille tai muuta, välillä vauva huutaa koko puol tuntia jos oon pois, välillä ei mitään hätää.
viikonloppuisin mies tekee enemmän, mutta laittaa myös ruokaa tai siivoskelee. arki on sen verran raskas, että en edes viikolla odota ihmeitä. kunhan vie omat likapyykkinsä koriin ja astiat tiskikoneeseen tai edes tiskipöydälle
jos ei isä luo suhdetta vauvaan jo heti vauvasta alkaen, voi se olla vaikeaa luoda myöhemmin.... mulla eksän kanssa kävi niin, lapset saattoi pelätä jäämistä sen kanssa. jos isä on vaan se joka komentaa tai ärjyy, ei se lapsesta tunnu kivalle.
tämän lapsen isä saattaa lötköttää lattialla vauvan kanssa "jokeltelemassa", lukee kirjaa, tai jos vauva itkee sängyssä, on mies sekunnissa paikalla lohduttamassa
nytkin lähti töihin ja kävi vielä vauvan sängyn vieressä ennen lähtöä :heart:
mun mielestä se, miten tärkeä vauva on miehelle, näkyy myös tavasta jolla mies toimii.
samoin se on parisuhteessakin, miten tärkeä olen hänelle, näen sen eleissä, ilmeissä, tavoissa.

hyviä aiheita nyt mikä keskustelu se on jos ei mielipiteitä tule??? näin voi joku löytää jostain jonkun kivan pointin, ja pysyy palsta vilkkaana

salkkarit alkaa hei, varma syksyn merkki on sarjojen paluu mä ainakin seuraan salkkareita, siihen aikaan on kiva stopata päivän päätteeks ja vaan istua ja seurata. kivaa
Lasten en anna kattoa, ei mun mielestä ole sopivia vielä alle 15-vuotiaille....

karoliina kestin tapaus ja omat tulevat teinit toi on jotenkin kamalan järkyttävä juttu, löytyykö se tyttö koskaan ??
radiosta tuli viime viikolla juttua novalla, jotkut soitteli sinne ja haukkui ne pojat, joiden seurassa toi tyttö oli kännännyt, ja yksi nainen soitti ja sanoi että miksi pojat päästi sen kännissä ajamaan skootterilla? ett ihan kuin se ois niiden poikien vika?
eikö vika ole ennemmin lasten vanhemmissa?????
ei tuon ikäisten tule TODELLAKAAN olla aamuyöllä liikenteessä, eikä vallankaan KÄNNISSÄ?????? tässä päästään jälleen kasvatukset tärkeään merkitykseen... en voi kuvitellakaan että antaisin oman pojan olla kello kolmen aikaan kännäämässä... kolmen vuoden päästä .... ei ei.... jos alkoholia saa maistaa, ei sitä tartte kyllä alaikäisenä noin paljoa maistaa!!!
ehkä oon liian tiukka tässä, mutta toisaalta, näin myös mut on kasvatettu, enkä koe menettäneeni mitään. päinvastoin, se on ollut suojaksi, ja oon välttynyt monelta harmilta.
moni haukkui aina että oon pullossa kasvanu, osittain juu, mutta mun elämän parhaat hetket vietin hevosten kanssa, en teini-kännääjänä teillä tietämättömillä....
että miltähän mahtaa kadonneen tytön vanhemmista tuntua... kuinka palkjon ne mahtaa miettiä, mitä olisi pitänyt tehdä toisin... toivottavasti osaan kasvattaa omista tulevista teineistä paremmin käyttäytyviä, että osaisivat nauttia elämästään ja nuoruudestaan jollain muulla tavalla kuin alkoholin liiallisen käytön avulla----......

 

Voi salkkarit.... En tykkää, mutta mies kyllä vahtaa. Mä en ite koskaan avaa telkkaria, joskus istun hetkeksi jos sieltä tulee jotain hyvää ohjelmaa. Tai no, oikeastaan mä en istu paikoillani koskaan päivän aikana, koko ajan teen jotain ja juoksentelen hommasta toiseen.

Onko teillä muilla mahanahka palautunut hyvin? Mulla ei kertakaikkiaan tunnu palautuvan, oon omassa painossani ja pian sen allekin (paino kun vaan laskee kaiken aikaa vaikken millään tavalla enää yritä laihtua). Kamala röllykkä tuossa keikkuu.... :x

 

Huomenia

imetyskeskustelu on mielestä ollut juuri ominaista tälle meidän rakkaalla palstalla. Itse nyt tyytyväinen kun pystyn edes yöllä imettään ja ajattelin yrittää tuonne 8 kk asti ainakin.

siivous Tällä hetkellä ei paljon huvita siivota imurointi ja vessajen siivous tällä hetkellä. Pölyjen pyyhintää olen aina inhonnut. Katotaan miksi muuttuu kun muutettu, sukuni siivous hullua ja mä aikasemmin pidin kodin tiptop. lattiat ja saunakin pestiin usein.

äitiys Jos jokainen olisi paras äiti lapselleen, ei olisi esim. huostaanottoja. Jokainen yrittää parhaansa ja tietysti jonkinlainen suhde omaan biologiseen äitiin olisi hyvä, koska aina se biologinen yhteys on erilainen, ei silti välttämättä se parempi vaihtoehto. Mä yritän parhaani, mut tiedän etten silti toimi aina hyvin. etenkin nyt väsyneenä haluu ottaa omaa aikaa ja poika saa välillä viihtyä liikaa itsekseen. Mut kun mä en vaan jaksa viihdyttää koko ajan. Ja mä opin erheideni kautta, ensimmäinne lapsi kyseessä en mä vaan voi osata aina toimia oikein ja tietää mikä on parhaaksi. Lapsen kasvatus on opettelua äidillekin.

LD paljon voima haleja, sinä pärjäät mainiosti. Sulla ollut erityisen rankkaa jo tilanteesi vuoksi ja sitten vielä Tuomaksella ollut koliikit ja refluksit ja silti sinä olet jaksanut olla vauvasi rinnalla ja hoitaa parhaasi mukaan. Sitä nimen omaan on hyvä äitiys. jaksaa vaikka ei jaksakaan. Uskon et Tuomaksesta kasvaa tasapainoinen ja hyvä lapsi, vaikka yksin joudut kasvatuksen viemään läpi, jatkat vaan samaan malliin. Aina kun käyn lukemassa jaksan ihmetellä, et miten jaksat ja pärjäät noin hyvin yksinään!!!! mä en välttämättä pärjäis.

hoitovastuu Mies haluis hoitaa enemmän, mut tässä elämäntilanteessa se vaan ei onnistu. Aina kun on kotona touhuaa pojan kanssa, tekee pesuja ja ruokkii. Oikein odottaa muuttoa ja isäkuukauden alkua. Mulle ihan henkireikä kun mies touhuaa pojan kanssa.

Olin lauantaina sukuloimassa. 16-20.20 välisen ajan. Rentouduin saunoen, uiden ja hyvää ruokaa syöden. Kovin pelkäsin miten pojan nukutuksen kanssa käy, kun illat aina mun kanssa kaksistaan poika ollut. kun tulin kotio, niin siellä ne mun molemmat kullanmurut nukku yhdessä. JA tekee mulle hyvää uskoltaa jättää poikaa isänsä kanssa kaksistaan, kun muuten vaan mä olen hoitanut. Meidän poika ei ole vielä ollut kellään hoidossa (muuta kun isänsäkanssa kaksin), ei ole ollut tarvetta ja en ole kovin halukas antaan mieheni kanssa hoitoon. tiedän et teen itselleni hallaa, saisin sitä vapaata enemmän, mut se tuntuu ainakin nyt todella vaikeelta asialta. Miehenikin kovasti vastustaa asiaa ja sanoo et me hoidetaan. Ilmoitti et poika saa mennä sit mummolaan hoitoon kun osaa sinne itse kävellä no 7 viikkoa pojan kanssa kaksistaan, niin eiköhän se mielipide muutu. Tekee lapsellekin hyvää opäästä muualle hoitoon, tiedän sen.

vesi olen koittanut antaa syönnin jälkeen, et huutois suuta. Mut meidän poika ei huoli vettä, ei nokkamukista, ei tuttipullosta, hörpyttämällätai lusikalla. nyt lopetin sit yrittämisen ja pienen tauon jälkeen opetellaan uudestaan, et pikku hiljaa tottus makuun.


Mun pitäs siivota, tänään on ASO kämpän kuntotarkastis ja loppukuusta luovutus tarkastus. Saa nähdä miten käy. eilen puhuttiin, et olisko sittenkin pitänyt anoa lokakuulle lykkäystä, mut alkuperänen suunnitelma oli et elokuussa viimestään muutetaan. nyt kun vaan painostaa urakoitsijoita, niin kyl se onnistuu.. mä en haluis kenenkään nurkkiin edes muutamaksi päiväksi asuun.

syöttötuoli vartoo paketissa uudessa kodissa. Komeesti poika on istunut, kun serkun tuoliin olen laittanut, mut en pidä kiirettä istuttamisella. pitkäselkäinen poika, antaa rauhassa vahvistua. sylissä kyl istutaan, kun niin kovasti haluu.

FA Kiitos, olet oikeassa, joskus suora palaute on parasta, sen mäkin olen huomannut. Tätä palstaa lukiessa viisastuu niin paljon toisten mielipiteistä ja kokemuksista ja saa sitä kautta uusia miettimisen aiheita ja viisauksia.

jaha ensimmäiset päiväunet on ohi ja mä en ehtinyt kun surffaan tätä palstaa:kieh: elämän valintoja. No tämä palsta antoi taas voimaa yrittää olla parempi äiti taas tänäänkin. Kiitos kanssa sisaret

sane

 

Äitiys: no en varmaan paras äiti maailmassa, mut justiinsa se riittävän hyvä. Voin stressata turhista, hermoillakin...

Siivous: no mulla ei ole mitään tiettyä tapaa, että miten millonkin siivoan... ne paikat jotka tarttee pyyhkiä, pyyhin... mitenkään neuroottinen en ole. Lapsille olen koittanut opettaa, että korjataan omat jäljet.

Hoitovastuu: no mullahan se enempi on ja onhan tuo ihan ymmärrettävää, kun kerran kotona olen. Mies hoitaa nuo isompien iltapalat/pesut, muutakin tekee pyydettäessä. Vauvan kanssa tykkää kyllä höpötellä, ja vaihtaa vaipat sun muut jos tarve on. Mies on kyllä selvästi semmonen putkiaivo, ettei siltä onnistu multitasking, kun mulla on vauva sylissä laitan samalla tarvittaessa tiskejä/pyykkejä jne., juup ei onnistu mieheltä

Tuon kadonneen teinin tapaus on kyllä kamala! Vanhemmista tuntuu kyllä varmasti pahalta, syyllistää ei tarvitse. Teinit kun on mitä on. Muistanpa omatkin teinivuoteni ja kyllä sitä tuli mentyä, vaikkakin ihan kauheeseen känniin ei tullut itseä juotua, mutta kuitenkin maisteltiin, mitä kaikkea kamalaa ois voinut sattua jos ois ollut väärässä paikassa väärään aikaan. Voi kun vois jotenkin taata, että omat lapset osais ihan varmasti vanhempana ajatella järkevästi. Toivottavasti löytyy, epätietoisuus on hirveetä.

YH:ltä vaaditaan varmasti oikeestikin enempi, tekeehän hän ns. tuplavuoroa, isänkin osuuden. Tupakointi ei nyt minusta ole maailman hirvein juttu, toki kallista se on!

Maha: nojoo, mulla on selkeesti mennyt parempaan suuntaan.. oikeesti olen aika tyytyväinen ja iloinen, kiitos geeneille siis.

Mä inhoan salattuja elämiä!!!!!! Oon monesti ihmetellyt, kuka helkutti sitä katsoo... mulla tulee jotenkin myötähäpeä kun osuu silmä siihen sarjaan Emmerdale alkaa, sitä tykkään edelleen seurata.

Nyt aamupuuhiin

Mindi83

 

Huomenta mammat!

Meillä oli viime yönä ihan uskomaton yö! Mentiin vauvan kanssa 22.30 nukkumaan ja vaavi heräsi 7.30. Eikä heränny ollenkaan yöllä! Itse valvoin tunnin neljän maissa, kun esikoinen huusi unissaan niin kävin häntä kurkkaamassa ja juomassa enkä sitten heti saanu unen päästä taas kiinni. Mutta yhdeksän tuntia unta. Voi, mitä autuutta... :heart:

Mä pyörittelin tuota äitiyttä mielessäni näin, että koska täydellistä ihmistä ei olekaan niin ei voi täydellistä äitiäkään olla. Mutta jos ajattelen omaa äitiäni, niin kyllä hän on ollu mulle se paras äiti. Ikävä kyllä kaikilla ei näin oo, esim. sairaudet (henkiset ja fyysiset) saattaa aiheuttaa sen, ettei äiti ole paras mahdollinen omalle lapselleen. Mutta se parhaus ansaitaan mun mielestä ennemminkin tunteilla ei teoilla. Lähinnä niin, että kun yrität olla just tarpeeksi hyvä äiti lapsellesi, hänen on helpompi rakastaa sinua ja rakkaus tekee susta sen parhaan äidin. Jokainen meistä tekee tosiaan virheitä, toiset pienempiä ja toiset isompia, mutta se ei ole este sille parhaana äitinä olemiselle. Toivottavasti omat pojatkin ajattelevat, että mä olen heille se paras äiti, vaikka varmasti olen kaukana täydellisestä äidistä. Rakkaus heitä kohtaan on kuitenki mulla täydellistä. (Tässähän ihan herkistyy. )

Muitakin hyviä aiheita täällä on ollu, mutta pakko lähteä aamuhommia jatkamaan. Pitää tulla kirjoittamaan noista muista jutuista myöhemmin. Hyvää maanantaina kaikille!

 

Moikka!

Siivous taitaa olla mulla samaa luokkaa kuin Flowerilla. Pyyhin pölyt, ovet, kaapinovet, vessan, kylppärin ja seinäpintoja joka viikko. Sen lisäksi kierrän kostean liinan kanssa päivittäin putsaamassa koiran kuolat Joka päiväisiä puuhia on just tuo pyyhkiminen kostealla, imurointi, tuuletus, keittiön putsaus sekä sit se yleinen järjestäminen. Joka toinen päivä vetelen vaan varsi-imurilla ja joka toinen sit kunnon imurilla. Yläkerran imuroin vain joka toinen kerta kun sinne ei koirat joka päivä mene. Petivaatteet vaihdan joka toinen viikko. Lattiat pesen pari kertaa viikossa. Pesula toimii päivittäin Silti tuntuu, että on koko ajan sotkuista ja nuhjuista... Mihin saattaa myös vaikuttaa se et suurimmaksi osaksi vuokrakodin pinnat on vuodelta 97... Yäk!

Äitiys... Ainakin parin viimeisen päivän perusteella olen saamaton ja tylsä äiti lapsilleni! Nukkumattomat yöt ei tee kovin hyvää vaikutusta vireystasoon taikka hermoihin |O Muuten kai sitä pyrkii olemaan niin hyvä kuin mahdollista... Paras äiti en niille taatusti ole! Anopin mielestä ainakin taitais olla itse parempi
Näin unta, etää anoppi oli raskaana... Se oli pelottavaa!!!

LD: Siihen aiempaan tarjoatko ruokaa keskusteluun niin noin minäkin muistan et odotettiin huoneessa! Eri asia jos nyt on koko päivän mutta koulun jälkeen voi kyllä käydä syömässä ja jatkaa sitten leikkimään. Näin muistan et tehtiin!

Syöttötuoli on ollut pari viikkoa käytössä ja hyvin istuu. Meillä on tripptrapp jossa on se puukaari eli se on aika kompakti kolo. Siihen olen ostanut ihan Emman pehmusteet jotka muuten sopii just hyvin tuohonkin! Se Emman tuolihan on samantyylinen. Maksoi kuitenkin puolet vähemmän kuin stokken omat =)

Vauvan uusi suosikki harrastus on seisominen. Pitää käsistä kiinni ja seisoo sekä yrittää nousta kaikkea vasten ylös. Kun ei onnistu on vihainen kuin mikä ja onnistuessaan superiloinen... Useimmiten on alati kiukkuinen... Suosikkipuuhaa on myös pää alaspäin roikkuminen... On siis tyytyväisin kun saa olla pystyssä, jommin kummin päin. Vaakatasossa ei ole ollenkaan kivaa :headwall:

Keskustelut on musta olleet nyt ihan hyvällä tasolla... Sehän se keskustelupalstan ideakin on, että keskustellaan! Sitten on yhtä monta tapaa, mielipidettä, tapaa ilmaista itseään jne kuin keskustelijoitakin... Jos kaikki olisi samaa mieltä niin olisi aika yksitoikkoista. Samaa mieltä. Minä olen myös. Komppaan edellisiä. Näin meilläkin. No joo kiitos antoisasta keskustelusta :headwall: Itseä ei häiritse vaikka jonkun mielestä mun tapa tai mielipide olisi väärä tai huono jne. Meillä toimitaan niin kuin toimitaan ja joskus muutetaan tapoja jos toimivampi tai järkevämpi idea/tapa löytyy - vaikka sitten täältä! Perheessä perheen tavalla. Toiselle toimiva ei ole sitä toiselle, toisella hyväksi havaittu oli täys katastrofi toiselle, toinen tykkää isästä toinen pojasta...

Toi on muuten tosi mitä Mindikin mainitsi et itse pystyy tekemään vaikka viittä asiaa lastenhoidon lomassa mutta miehelle tosiaan se on joko tai...

 

salkkarit pakko sanoo, mut se on mun iltojen "aivot narikkaan"-hetki sen jälkeen iltapalat sun muut hääräilyt jaksaa taas ei mikään loistosarja muuten, mut tulee katottua tosiaan. naureskellaan sit anopin kanssa käänteitä hulluilla on halvat huvit hahahhahha!!!

 

siivouksesta hei kiva et joku muukin tunnustautuu himo-siistiksi meillä kans toi koira kun lärppii joka oven pielen, en kestä jos on likaista
oikeesti, ehkä mene överiks jonkun mielestä, mutta meitä on tässäkin moneen junaan... toisaalta, sellanen kyläpaikka missä tiedän että lattiat luututaan kerran vuodessa, en laske lasta edes lattialle saati kulje ite ilman sukkia. kyllä jokainen tekee tavallaan mutta

 

Kisak meillä sama harrastus, seisominen. On kyllä Assi vähän turhan pieni siihen hommaan, mutta minkäs teet... Istumaan ja seisomaan vääntää väkisin...

 

Meep kirjoitti taas hyvin äitiydestä. Tunteet ja rakkaus lasta kohtaan on aika iso asia äitiyttä! Arvostan esim. sijaisäitejä, jotka ottaa lapsen perheeseen niin, että lapsi mahdollisesti ekaa kertaa elämässään saa tuntea, että joku välittää/rakastaa, niin että selvät rajat on kuitenkin olemassa. Olen kuullut, että lapset rakastaa rajoja

Siivouksesta vielä: olisin siis aivan älyttömän iloinen, jos onnistuisin pitämään tän paikan jatkuvasti putipuhtaana, mut ei onnistu... Vaikka yritän ja yritän. Tavaroille on oikeat paikat, mut siltin tavaraa on joka puolella, pyykkejä, leluja... mitä vielä. Mut haluisin oppia olemaan rennosti sekaisuudessakin, mä nimittäin siivoan varmasti joka päivä :kieh:

Flower: no nyt mä tiedän ketä sitä sarjaa pitää hengissä No ei vaineskaa, miehenkin vanhemmat katsovat... makunsa kullakin

Hei oikeesti nyt mun täytyy alkaa tekeen jotain hyödyllistä, on ollut nyt niin makosat jutut täällä palstalla, että voittaa ne parhaimmat saippuaoopperatkin

 

Vautsi tota Assia! Uskomatonta, näkee naamasta että ihan lempipuuhaa

 

Tiinelli, ihan uskomaton toi sun Assi! Ja söpö kuin mikä!

Täällä ilmoittautuu yksi himosiivooja! :wave: Tiinelli kyllä kirjoiti hyvin rennosta ja läsnä olevasta äidistä. Välillä mun täytyy pysähtyä miettimään, että onko nyt ihan oikeasti tärkeää siirtää tätä kirjahyllyä ja imuroida sen takaa juuri nyt... Mutta mä en voi sille mitään, epäjärjestys ja sotkuisuus häiritsee mua.

Ehkä se on myös sellainen asioiden prosessointihetki - ulkoinen järjestys tuo myös sisäistä järjestystä. Mä myös opetan lapsille kodista, omista tavaroista ja omasta siisteydestä huolehtimista. Olen tarkka siitä, että illalla huone siivotaan ja tavarat laitetaan paikoilleen. Leikit saa levitä alakertaankin, mutta omat tavarat pitää itse palauttaa omiin huoneisiin. Mikään natsi en silti ole - jos on vaikka joku iso rakennelma tehty, saa se jäädä paikoilleen, mutta perusjärjestys täytyy pysyä lastenkin huoneissa.

Esikoinen alkaa olla siinä iässä, että tekee jo pieniä kotitöitä - käy viemässä roskat, tai saattaa imuroida oman huoneensa.

Mä siivoan jollain tasolla päivittän - veskin saatan pestä joka päivä, siihen menee vain pari minuuttia, koska välineet ja aineet ovat aina siellä käden ulottuvilla. Alakerran imuroin päivittäin ja keittiön täytyy olla aina siisti. Kunnon viikkosiivouksen ohjelma suunnilleen sama kuin Flowerilla.

Kuinka usein vaihdatte liinavaatteet?

 

Noista istuttamissuosituksista, en oikein pysty niitä tottelemaan etten istuttaisi Assia ennen puolen vuoden ikää koska pönkii istumaan ja seisomaan VÄKISIN, vaikkei niissä asennoissa pysykään...
Voisinhan toki yrittää pitää karjuvaa lasta vaakatasossa/puoli-istuvassa mutta se on mahdotonta.
Assi on sillä tavoin vaativa vauva että meillä joudutaan olemaan hänelle mieluisissa asennoissa tai on kovin tyytymätön, eli, joudun tukemaan istumista ja seisomista jos lapsi ihan raivolla niihin asentoihin pyrkii. Samoin liikkuminen, äskenkin karjui (ei itke kuitenkaan) lattialla kun leluun ei ylettänyt, seurasin parin metrin päästä ja kyllä Assi etenee, ei varsin ryömi mutta laittaa kasvot lattiaan ja pönkii niin kiihkolla jaloillaan eteenpäin että saa haluamastaa tavarasta kiinni. Jos on jotain isompia esineitä lattialla, kuten lelulaatikko, niin pystyyn vain niitä vasten on kova yritys. Ikää huomenna 5kk...

 

kamiliya minä olen kahden ensimmäisen lapsen aikana ollut turhan hullu siivoamaan. Mun omat kaveritkin on jälkeenpäin sanoneet että meillä ei ollut niin mukava vieraillakaan kun korjasin jälkiä jatkuvasti ja ahdistuin jos oli sotkuista, siksipä oon oikein opetellut ottamaan rennommin ja nyt jo osaan vähän paremmin.
Mä vaihdan kyllä lakanat kerran viikossa yleensä, niistä olen tarkka.

 

täälläkin vallan seisotaan :wave: luulenkin et varsinainen ryömimis-vaihe jäänee kokonaan pois... jos ottaa syliin, hetken istuu mutta sit väkisin jaloilleen enkä tosiaan väkisin minäkään ala estämään. jos vauva itse sen tekee, kyl sillä siihe valmius kans on jo ja tukevasti seisookin, koko jalkapohjalla, ei siis vain varvistellen ..

liinavaatteiden vaihto viikoittain. lapsilta joka toinen koska ovat muutenkjin joka toinen viikko täällä.

täällä imuri laulaa jo, kummasti viikonlopun jäljiltä kertyny roskia mä en kestä kävellä paljain jaloin jos roskia jää jalkapohjaan

mindi hahahahah, sä et vissii tiennykkää et oon yks käsiksen kirjoittajista hahahahah, hyvä lohkaisu sulta mä kestän rankempaakin huumoria, mielikuvitus lentää joskus vähän turhankin hyvin