**Maalismasut 2009** tammikuussa

Voiko minun lantio olla niin löysällä että kun vauva potkasee kovasti ylös niin pää tuntuu kohdunsuulla kipeänä ja toinen kipupiste on perseessä joku hermopistos.. Siis just sillai niinku synnytyksessä kipu.. Tosin tuntuu aina vaan sen sekunnin sadasosan mutta silti vissiin antaa lantion nikamat periksi.. Meleko voimakas junttura tulossa

 

moikka

onpas tullut tekstiä viikonlopun aikana =)

Muty: Puit ajatukseni sanoiksi ihan samaa minä ajattelin kun tässä lueskelin kuulumisia. Mutta onneksi helpotusta on tulossa
täällä on menkkamaista jomotusta ja välillä tosi kovana polttavana kipuna... viime ma mies jo oikeesti kysy että alkaako se syntyä kun poltti niin kauheesti ympäri mahaa ja selkää ja olo oli tosi tuskainen.. särkylääkettä piti ottaa.. tuota kipua on nyt aika ajoin ollut viikolla mutta ei onneksi yhtä pitkä kestoista eikä ihan niin rajuna.


BiaBia: Hienoa että sulla ihan ok fiilikset siellä sairaalassa! ja juuri tuo asenne kuulostaa ihanalta kun sanoit positiivisia asioita.. (oma huone, telkku, tietokone jne.. ) jos kovin negatiiviseksi alkais niin varmaan ei ainakaan helpottas asioita.
Toivottavasti pikkuiset pysyisivät masussa mahdollisimman pitkään ja kun päättävät tulla pois niin olisivat hyvin voivia =)

Mianjo ottaa kans ihan hissun kissun!

Minde: :hug: väliaikaista tosiaan yksinolo ja hiljaiset päivät ota kaikki irti nyt jos suinkin pystyt. Ymmärrän kyllä että ei se niin kiva ole päiviä yksin viettää.. saati jos ei toista nää kuin vilaukselta aina.

Eeeva: No sielläpäs on kans ollut kurja tilanne Väännä vaan rautalangasta että ei oo hyväks sinun kyykkiä ja kumarrella jos kerta suppareita aiheuttaa.. :hug:
"kivalta" kuulostaa nuo vauvan potkimisen myötä aiheutuvat kipuilut.. itellä on nyt alkanurt häntäluu juilia...

Meillä mies ei ikinä oo onneksi vielä sanonut että kun et tee mitään tms.. päin vastoin nyt yrittää tolkuttaa että ei tartte tehä.. tehdään sitten yhdessä.. minusta vaan ois niin kiva että kotihommia ois hoidettua ja tehty kun mies tulee töistä.. sais rauhassa hetken sitten huilata aina. Ja kun on niin ihanasti pojankin kanssa että saan sitten laitella kotiakuntoon tai itse levätä.

Ristiäisistä, kummeista ja nimistä ollut puhetta...
Meillä vauva kastetaan.. ihan niin kuin esikoinenkin
Luultavasti pidetään anoppilassa koska esikoinen kastettiin minun lapsuudenkodissa.. mutta sekään ei vielä varmaa.
Kummeista on puhuttu mutta mitään varmaa ei vielä ole.
Tytölle kaksi etunimi ehdotusta valmiina... pojalle hakusessa.. vaikka tyttöähän meille lupailtiin.. mutta en edelleenkään usko vasta kun näen Pojan toinen nimi on kyllä mulla jo valmiina jos poika tulee

Mömmis: :hug: Tuttuja tunteita.. viimeksi tuossa pari tuntia sitten sain turhautumisen ja kiukun kyyneleet yhtäaikaa silmiin.. muutenkin tässä parin viikon aikana tunteet tulleet paljon enemmän pintaan.. mieskin sen huomannut kun mainitsikin että oon jo ihmettellykkin että miten noin rauhallinen oot tähän asti ollut. Poikaa odottaessa hieman enemmän tuulella käypä olin
jaksuja vaan.. eihän tätä enää pitkästi ole.. huilit vain ja ajattelet lopputulosta

sitten galluppeja mitäs niitä oli...

lantio.. juu leventynyt kai vähän on... mahanymäryksen vois joku pv mitata.. tosin enmitannut alussa jottei ainakaan siitä ressiä tule
mut muuten oma ulkonäkö alkaa ahistaa.. olo tuntuu valtaisalle ja maha kiristää ja puristaa.. tuntuu etä olen yhtä suurta mönttiä vailla mitään muuta kun pyöreää kaarta.. tai jotenki noin..

vauvan asento.. viikolla neuvolassa täti sanoi että ihan oikein päin tuntuisi olevan eli rt

isovanhemmista/töistä.. miehen vanhemmat eläkkeellä joten pystyvät ottamaan pojan milloin vain hoitoon jos tarvis.. tosin esteenä välimatka jota 135km.. joten ei ihan huvikseen kehtaa lähteä ajelemaan muutaman tunni hoitotarpeen vaatiessa... mutta jos tiedetään etät jotain on niin poika yleensä pariksi yöksi sitten sinne menee.
Omat porukkani vielä töissä käyviä (äiti 42 ja isä 43) joten sinne ei ihan noin vaan viikolla voi poikaa lykätä jos tarvis.. ja välimatkaa vielä enemmän eli reilu 200km.
poika on minun porukoilla ollut sitten jos on oltu lomilla.. esim. pääsiäisenä aina pari yötä ollut että saadaan mökkeillä ja rentoutua jne. mielellään ottaavat aina kun mahdollista.

eiköhän tässä tullut juttua taas vähän

danjuska ja vilma 30+1
jee... uudet viikot pyörähti

 

Tarjonta: Hmop, tuntuu ettei vauva pysy pää alhaalla tai oon vaan neuroottinen. Perätilassa jo viimeajat ja nyt kun rupes miettii niin onko tää hyvä juttu enää. Väillä tuntuu olevan poikittain ja välillä miten sattuu. Joku varmaan kysyi jo mut kysynpä uusiks: Mistä tietää että vauva on kiinnittynyt alas?

Pyllyreijästä tulee jälleen kerran verta ja enkä edes käyny kakilla. :ashamed: Eikai taas pukama ilmolta läsnäoloaan.

Onneksi synnytys lähestyy ja saa tämä turhautuminen loppua.

Mömmis & potkija 31+1

 

Mömmis: Neuvolassa tunnustelivat liikkuuko vauvan pää. Siis palpoiden tietää.

 

Eeeva: Selvä, voisin kysyy enskerralla ku masua tunnustellaan.

 

Aamukukkuja kuittaa.

Poitsuli kömpi viereen 4.50 ja mulla loppu uni siihen. Jätin sitte ukkelit nukkumaan ja nousin ylös.. Esikoisesta oli ihan samanlaista että heräsin aikasin vaikka unta ei ois paljoa takanakaan..

Neuvolaan tänään ite ja poika myös.

Eeeva ja Äppä 33+4

 

merkkailen vain luetuksi...

 

Huomenta,

Olipas tullut tekstiä. Meni aamun ekat puoli tuntia siihen kun luin kaiken läpi . Mulla alkoi toiseksi viimeinen työviikko ja se onkin sitten viimeinen, jonka olen yksin. Tämän viikon ohjelmaan kuuluu ankaraa työhuoneen siivousta ja ohjeiden kirjoittamista. Pakko vääntää jotkut kirjalliset ohjeet, kun sillä tulevalla sijaisella ei ole koulutusta saatika kokemusta :| .

Aloitanpa vastailu-urakan...

Lantion/vatsan ympärys: Ei mitään käryä mitoista. Mut samoissa mennään kun esikoisen aikaan, sillä sen aikaiset äitiysfarkut on parhaimman kokoiset ja malliset. Esikoisen odotuksen aikaan painoa kertyi 17,5 kg, josta synnytyksen jälkeen oli 4 kg jäljellä. Kuukausi synnytyksestä painoin saman kun ennen raskautta. Lantio kylläkin oli pitkään leveä. Vaikka paino meni samaan, housut ei mahtuneet jalkaan. Ja olihan sitten vielä se vatsalörppö, eli kun vatsalihakset oli antaneet periksi, niin mikään ei vetänyt sitä isoa pussia sisään. Lähtötilanne mulla oli kyllä heikko .

Isovanhemmat ja heidän työt: Mun vanhemmat ovat 48- ja 50-vuotiaat. Molemmat siis vahvasti työelämässä. Isä on ulkopuolisella töissä mut äidilläni on oma kampaamo. Äiti tekee pitkää päivää ja pitkää viikkoa ei juurikaan lomaile ja kirjanpidolliset työt päälle. Heillä ei ole aikaa edes käydä meillä kunnossa kylässä :/ . Ja kun välimatkaakin on se 160 km. Miehen vanhemmilla on maatila. Eläimiä siellä ei ole ollut enää kolmeen vuoteen, joten kyseessä viljatila. Sen jälkeen kun elukat lähti, niin ovat olleet paljon rennompia ja heillä on syys-/talvikaudella paljon enemmän aikaa. Joka tapauksessa, oli kesä tai talvi, apua saadaan AINA kun tarvitaan. Matkakin oli sen 700 m. Tänäänkin poika on mammalla hoidossa, kun pidetään se viimeinen kuumeeton päivä pois hoidosta. Eli meillä on apu aina lähellä mikä helpottaa paljon. Aina siihen vaan ei osaa suhtautua niin hyvin, vaan tuoreena hormoneilla lastattuna äitinä siihen apuun suhtautui hyvin negatiivisesti. Tosin, oli anopillakin varmasti oppimista siinä, ettei hän saanutkaan enää täysin tuppautua meidän asioihin vaan me haluttiin rauhassa opetella lapsiperhe-elämään.

Ristiäiset pidetään vaikka mulle ei olis niin väliksi. Juhlat ovat meillä kotona, tilaa kun uudessa talossa riittää. Leipomuksia en aio tehdä kokonaan itse, vaan otetaan ainakin kakku ja voileipäkakut tutusta pitopalvelusta. Kyllä siinä siivouksessa on jo tarpeeksi urakkaa. Nimet on jo päätetty. Etunimi on sama kun esitietolomakkeen hätäkastenimi ja toinen nimi tulee olemaan miehen isän toinen nimi. Esikoisella on mun isän toinen nimi, joten samalla kaavalla mennään .

Vauvan tarjonta oli rv 30+2 tehdyssä ultrassa raivotarjonta. Lääkärin mukaan kääntymisen mahdollisuus oli enää aika pieni, olisko ollut jo niin alhaalla. Kiinnittynyt kuulemma ei vielä silloin ollut. Onneksi, käveleminen keilapallo jalkojen välissä olis ollut turhan tuskaista noin aikaisilla viikoilla.

Siivouksesta: Meilläkin vaihdetaan kipakasti sanoja, kun kysymyksessä on siivous tai mun auttaminen. Edelleenkään tuo ukkokulta ei niin kovin oma-aloitteisesti siivoa mutta ruuanlaittoon on alkanut osallistua . Samoin hoitaa arki-iltaisin pojan iltapuuhat, puuron ja potatukset yms. Mä saan huilata n. kuudesta eteenpäin ja kasilta poika meneekin nukkumaan. Tietty pojan kanssa puuhailen mut yleensä huilaan sohvalla, poika raahaa traktorit siihen viereen ja sit leikitään . Toinen vaihtoehto on, että vääntäytyy mun kainaloon katsomaan telkkarista Puuha-Peteä tai Tomi Traktoria .

Oma olo: Ei kovin hyvä. Liityn siis eläkeläiskerhoon . Häntäluun pakotusta täälläkin, lisäksi masu vetää kivikovaksi pienestäkin ponnistuksesta. Täällä myös sitä järjetöntä kipua kohdunsuulla, kun vauva ottaa ylhäältä vauhtia ja jysäyttää päänsä alas. Siis ihan tuskaa. Kipua kestää ehkä sekunnin kaks mut se on niin voimakas, että vesi valuu silmistä ja väännyn kaksinkerroin. Lisäksi mä oon alkanut olla huonovointinen ja joka päivä päänsärkyinen. Lauantaina joudun kesken aamuisen automatkan sanomaan miehelle, että pysähtyy ja äkkiä ja oksensinkin koko aamupalan tienposkeen :/ . Verenpainetta en oo mitannut mut ajattelin kuitenkin odotella perjantain neuvolaa ja terkkarin mielipidettä asiaan. Hiukan mietityttää raskausmyrkytyksen mahdollisuus. Turvotustakin on mut lähinnä jaloissa.

Jaahas, aamukaffen aika .

Iines ja Sintti 33+2

 

Ensimmäinen vapaa-aamu. Ja muki teetä. Ah. Neuvolaan pitäis mennä kympiks, ja siellä yrittäävät tunnustella onko vaavi edelleen perätilassa.

Outoa lukea nettiä ja palstaa päiväaikaan: päivällä ollut niin järkky kiire ja ajatukset muualla, ettei mitään jakoa tai halua tehdä mitään extraa. Nyt jopa pystyy lukemaan iltapäivälehdetkin netistä! Yleensä iltauutisiin asti on ihan pimennossa mitä on tapahtunut.

Synnytysvalmennus taas huomenna. Viimeksi miehen kanssa vähän ahdisti, kun oltais haluttu tiiviisti tietoa ja homma oli melko pitkälle keskustelua ja sitten me sitä myöten pitkästyttiin. Semmonen tiivis PowerPoint-esitys ois ollu passeli, mutta tiedetään, että osa porukasta arvostaan juuri tuota keskustelua ja kokemusten vaihtoa. Mies ei meinaa osallistua enää kuin kerran Suotakoon se hänelle, en ole varma menenkö itsekään kaikkiin neljään jäljellä olevaan kokoontumiseen.

T:Marais ja Mökö 33+1

 

isovanhemmista minun vanhempani ovat olleet töissä mutta isä pääsee nyt eläkkeelle..äiti on töissä aina kesäisin joten talvisaikaan on touhunnut paljon meidän tytön kanssa..miehen vanhemmat ovat olleet eläkkeellä jo hyvä aikaa mutta eivät silti ole paljoa tytön kanssa vuoden sisällä on ollut yhden kerran tyttö heillä yökylässä..

 

Ristiäiset: Tosi ihanaa lukea että muutkin on miettineet ristiäisiä. Kun itsestä tuntuu että olenko hätäillyt niiden takia liikaa. Ostin tarpeeksi kahvikuppeja, jotta voidaan viettää kotona nuo juhlat. ja tarjottavatkin olen miettinyt jo valmiiksi.

Kävi kaveri kylässä ja jäi jotenkin paha fiilis siitä. Kyseli että tiedetäänkö kumpi on tulossa. Ja tottakai kerroin että tiedetään. Sain vain kommentin että heille kai oli tärkeintä että lapsi on terve. En osannut sanoa siihen muuta kuin että tottakai se meillekin on tärkeintä.

 

Ristiäisistä vielä, mä tiedän jo nyt, että tuun olemaan pari ekaa kuukautta aivan puhki, kun taas menee totutut kuviot sekaisin uudesta perheenjäsenestä. Mä tykkään hirveästi leipoa mutta tiedän etten jaksa tehdä niin suuria määriä leipomuksia, kun mitä ristiäiset vaatii. Äitini lupasi jo, että tulevat sit päivää aikaisemmin, niin auttavat isän kanssa siivoilussa ja leipomisessa. Siitä huolimatta aion ottaa pitopalvelusta osan, sillä ei oo kiva, että ollaan sitten ristiäispäivänä aivan rättiväsyneitä. Ja pakastimen kautta en halua niitä leipomuksia tarjota. Parempia ne on tuoreeltaan.

Unohtuipa aamun jutuista, eilen saatiin vihdoinkin miehen kanssa yksi makuuhuoneen kaapeista tyhjäksi. Nyt on vauvalle kaappi valmiina. Vielä olis edessä vaatteiden silitys. Mä oikeestaan tykkään silitellä niitä ihanaisia pieniä vaatteita. Tulkoon nyt ainakin yksi silityskerta. Esikoisen aikana mulla oli liikaa aikaa, silitin nimittäin ekat kuukauden jokaisen pienen vaatteen aina kun tuli koneellinen pestyksi. Nyt ei taida jäädä yhtä paljon löysää aikaa .

lotta-75: Älä välitä, ehkä kaverisi ei tajunnut mitä sanoi :hug: . Vaikka tiedän kyllä että mä myös olisin pahoittanut mieleni tuosta kaverisi kommentista. Jotenkin sitä kuitenkin olettaa, että se toinen tajuaa, että tietty se vauvan "terveys" on kaikille iso asia, vaikka sukupuolen selvittäisikin.

 

Juup, kyllä sitä menkkamaista tuntemusta on silloin tällöin. Alavatsalla tuntuu myös kiristystä tai painetta, varsinkin silloin kun nousen istuma-asennosta seisomaan.

Ristiäiset pidetään. Pieni ja nätti seurakuntatalo on käyty katsomassa, sieltä tulee mm astiat. Vieraita on noin 40, lapset mukaan lukien. Tarjoilut tehdään itse. Ainakin luullaan niin... Täytyy katsoa, mitä voisi tehdä jo ajoissa pakkaseen. Suvussa on kulkevia kastemekkoja, katsotaan jos otetaan joku niistä. Yksi mahdollisuus on myös, että tekisin itse, niin saisin juuri sellaisen kuin haluan. Tytölle on nimi keksitty, pojalle on muutama vaihtoehto.

Kummeiksi otamme vain kaksi henkilöä. Joskus jäikin täällä kummikeskustelu omalta osaltani vähän kesken. Joku ihmetteli kun sanoin kahta kummia sylikummiksi, enkä vain siis yhtä. Meillä kun suvussa on ollut pariskuntia kummeina, niin olen nimittänyt kyllä molempia heistä sylikummeiksi. Meillä tosin nämä kaksi tulevaa kummia ei ole pariskunta, joten enpä tiiä miten heitä nimitän...

Isovanhemmista osa on töissä ja osa eläkkeellä. Kaikki ovat molemmin puolin kuudenkymmenen. Luulen, että tulevat kaikki olemaan paljon lapsen kanssa tekemisissä, sillä ovat jo nyt muiden lastenlasten kanssa. Varsinkin oma äitini! Hän on edelleen töissä lastentarhassa ja jaksaa (oikein pyytämällä pyytää ) viikonloppuisin lapsukaisia yökylään.

Koskahan alkaa vauvoja putkahtamaan maailmaan Emmimemmin lisäksi! Tässä alkaa ihan jännittää! Ensimmäisiin laskettuihin aikoihin on kuutisen viikkoa... Siellä on listassa 7 nimeä ennen mua ja samalle päivälle (5.3.) neljä muuta nimeä. Aika rientäääää. Ja Biabialle tsemppiä sairaalaan!!! Sinäkös se olet se seuraava?

Rv 33+5

 

Huomenta ja terveisiä lääkäriltä!
Tänään siis kävin työterveyslääkärillä tuosta ylävatsakivusta / selkäkivusta. Sairaslomaa pölähti viikko lisää ja käski ensi viikolla hakeutua meidän oman työterveyslääkärin luokse jos/kun vaiva jatkuu..

Vauva edelleen raivotarjonnassa pylly visusti oikealla puolella (ihmekkös kipu vaivaa) ja ottivat varmuuden vuoksi maksa ja sappiarvoja yms.. Hemppa oli nyt sitten hieman tippunut, eli oli 112. Kehoitti siis aloittamaan raudan! Juuri kun mä olen hihkunut että oon pärjännyt varsin hyvin ilman rautaa Lopulliset tulokset tulevat parin päivän päästä ja lupasi ilmoittaa josko niissä on jotain poikkeavaa...

Mulle on töissä löytynyt sijainen mikä on loistojuttu! Kouluttamiseen menee luonnollisesti aikaa mutta tosi hyvä että näin nopeasti löytyi!

Huomenaamulla taas uimaan, se helpottaa kummasti!


myymä ja pikkuveli 31+4

 

lotta-75: Se kato syö lapsen mahdollisuuksia terveyteen ja onnelliseen lapsuuteen jos kysyy sukupuolta tai on siitä mitenkään kiinnostunu. Toinen suuri riski on se jos toivoo ettei tulis raskausarpia tai että pi**u ei repeäis synnytyksessä. Kivuista ja säryistä valittaminune myös pahentaa lapsen asemaa.. Ai niin ja varmaan pahinta on jos toivoo että vielä joku päivä ois omaa aikaa

Neuvolaa oli tänään itellä ja pojalla ja ei mitään uutta ilmenny.

Kummeista: Tälle lapselle laitetaan mahdollisesti viisi kummia kuten esikoisellaki on. Ja kastetaan myös lähinnä perinteen vuoksi. Suunniteltiin tuossa häitäki kun isä on luvannu maksaa, mutta nyt kun budjetti (pihistämällä pihistämällä ja pihistämällä kaikesta 6000euroa) oli valmis niin sanoi olevan liian kallista. Itselleen aikoo ostaa just 80000euron uuden BMW:n kakkosautoksi. Että semmosta... Jokainenhan käyttäköön rahojaan miten tahtoo, mutta sillon ei pitäs luvatakkaan mitään..

 

Äitiysloma tavallaan alkoi, jouduin noiden supistusten takia jäämään sairaslomalle. Ei töitä enää olisi ollut kuin pari viikkoa, mutten kyllä olisi selviytynyt niistäkään. Nyt lepäillään. Täytyy sanoa, että minä kyllä nautin tästä rauhasta. Koululaisen lähetän aamulla bussipysäkille, jos lähtee eri aikaan kuin mies lähtee töihinsä. Pienempi neiti on pari päivää viikossa päiväkodissa (kielikylpy, joten sieltä ei oikein voi jäädä kokonaan pois ellei tahdo tippua pois koko hommasta, ja kun menee syksyllä jo eskariin, niin päätimme jatkaa näin). Eli varsin rauhallista ja leppoisaa eloa siihen asti että pikkuinen syntyy.

Galluppiin mitoista en osaa oikein vastata kun mitta on hukassa. Riittävästi tuntuu tulleen kuitenkin senttejä, ei mitään mahdollisuuksia saada ennen raskautta käytössä olleita vaatteita päälle. Takapuolen yli eivät tule yhdetkään vanhat housut.

Tarjonta täälläkin on poikanen valitettavasti poikittain, ja on ollutkin niin kauan kuin sitä on kokeiltu. Tilannetta seurataan, ja jos ei itse ymmärrä kääntyä niin ulkokäännöstä kokeillaan. Toivottavasti kääntyisi oikein päin, muutenhan ei muuta vaihtoehtoa ole kuin leikkaus, ja sitä ei tosiaankaan toivoisi.

Isovanhemmat ovat töissä, eikä heistä siis esim. sairastaessa ole apua. Omat vanhemmat ovat tainneet ottaa yökylään viimeksi pari vuotta sitten. Miehen äiti (osa-aikaeläkkeellä ) on tavannut pitää tyttöjä useamman kerran vuodessa päivällä hoidossa, ja jonkun kerran yökylässäkin. Kai ne useammin ottaisivat jos useammin pyytäisi ja ruinaisi, mutta ei oikein viitsitä kun useimmiten niillä on itsellään jotain menoa.Sen huomaa kun kysyy, että ottaisivat jos vähän painostaisi, mutta ettei niitä oikeasti huvita. Ei meillä kyllä kauheasti ole hoidon tarvetta ollutkaan. Useimmiten puuhataan vain sellaista mihin koko perhe osallistuu.

Metsälauha & Pyrypoikanen 32+5

 

Mulle lyö nyt ihan mieletön stressi päälle noista tekemättömistä koulujutuista, vika koeviikko alkaa ensi tiistaina ja oon ihan vaiheessa kaiken suhteen kun viime viikko meni niitä pukamia potiessa... Noh, huomenna aamulla on neuvolalääkäri, pyydän sairastodistuksen (koska en edes jaksa ajatella osallistuvani kevään ylioppilaskirjoituksiin) ja menen huomenna käymään koululla sopimassa kaikki hommat ja deadlinet. Mulle löi tämä raskaus päälle noiden pukamien tulon myötä, enää ei vaan jaksa tai pysty tekemään ja toimimaan kuten aiemmin. Nukun huonosti, kävelen huonosti, koko ajan närästää ja itkettää kun olo on niin vaivainen. Selkää, issiasta ja lonkkia särkee. Ja nyt nuo jäljellejääneet pukamat ovat alkaneet osoittaa trombosoitumisen merkkejä, eli luultavasti joudun kokemaan vielä uudestaan niiden poistamisen tuskan.

Tämä vaivaisuus saa kyllä odottamaan vauvan syntymistä kahta kauheammin! Olisi niin ihanaa saada tuo masussa möyrivä pikkuihminen jo syliin. Tarttis saada laitettua vaatteet ja tavarat vaan valmiiksi, enää puuttuu lipasto vaatteille sekä amme ja jalat. Puklu- ja vaippaharsoja käyn ostamassa varmaankin huomenna, Anttilassa näytti olevan kivoja värillisiä harsoja.

Zoe-F olisiko tuo matonen mahdollisesti sokeritoukka? Niiden hävittämiseen ei desinfioinnit auta, ne tykkäävät lämpimistä ja kosteista tiloista, meillä oli niitä yhdessä kerrostalokämpässä. Tulevat vissiin viemäreistä tai jostain. Eivät ole mitenkään vaarallisia, ällöttäviä toki.

Sairaslomalla olevat muistakaa BiaBian sanat ja LEVÄTKÄÄ. Yritetään pitää vauvat masuissa täysiaikaisiksi asti!

Menenpä tästä ruikuttamasta (kiitos tästä palstasta, täällä voi ruikuttaa mielinmäärin ja sitten jaksaa taas hymyillä IRL) hakemaan jääpaloja ja leikkimään uudella puhelimella - mun isä osti mulle tänään Samsung Soul Pinkin

upupa ja Multeri 33+0 (POKS!)

 

Olo on taas oikein hyvä, vaikka viikonloppuna porukoita kestittäessä huomasinkin, ettei voimat enää tahdo riittää mihinkään rutiinia suurempaan - olin ihan puhki ja maha pinkeänä, kun kaikki tarjottavat oli pöydässä. Ensi viikolla taas neuvola, ja pidän sormet ristissä, että pikkuinen on pysynyt raivotarjonnassa - mulla kun ei sen verenohennuslääkityksen kanssa voi kovin hyvin tehdä vauvan käännöstä.

Isä toi tuliaisiksi hienot puulaatikot vauvan vaatteille, jotka minä päällystin eilen nätillä paperilla. Nyt on kaikki ostetut ja saadut vaatteet omissa lokeroissaan. Täyttä tuli - eikä äitiyspakkauksen vaatteita ole vielä edes mukana! Mutta olen tosi tyytyväinen lopputulokseen; sänkynurkka, joka on siis meidän olkkarissa, näyttää hienolta. Vielä muutama juliste ja verhokatos ja vauva saa tulla. Me ollaan ajateltu pinnistä päiväsängyksi näin alkuun; yöt vaavi saa kölliä äitiyspakkauksessa sängyn vieressä.

Ilmoitin tänään töissä, etten halua määräaikaisen, huhtikuussa päättyvän, sopimukseni vaihtamista vakituiseksi tuntityöläiseksi. Ärsyttää tollainen vetkoilu: tiedän hyvin heidän olevan tosi tyytyväisiä panokseeni, mutta oikeeta vakituista eli kuukausipalkkaista ei silti tipu. Eli nyt on hyvä syy hoidella pikkuista pidempään kotona ja katsella rauhassa uusia uria, kunhan talouskriisi vähän helpottaa.

Nyt neuvoista vaari ja lepäämään. Viikonlopun puuhastelu vei mehut, ja sohva näyttää tosi houkuttelevalta.

Minilla ja Ada, päivää vaille 32

 

Meillä oli esikoinen alussa vaunuissa olohuoneessa päikkärit

 

Meikäläisellä alkoi sitten äippäloma. Ei siis virallinen tietysti vielä, mut sairaslomalle jäin töistä.
Työterveyslääkäri ei vissiin voinu kirjottaa kerralla koko pätkää sinne 9.2. alkavaan viralliseen äippälomaan asti. Ens viikon torstaina meen sitten uudestaan käymään samaisella lääkärillä ja sit se jatkaa sitä sairaslomaa.
Tosi oudolle kyllä tuntuu, kun ei tarvii sit enää aamulla herätä töihin. Toisaalta se on aivan ihanaa ja toisaalta on vähän haikee fiilis. Oon kuitenkin ollu samassa paikassa töissä jo 10 vuotta ja suurin osa työkavereista on todella läheisiä. Tietty sinne pääsee koska vaan käymään ja matkaakaan ei oo kuin ehkä 6 kilometriä, mut silti...

Työterveyslääkärille ei muuten hirveesti tarvinnu valitella mitään vaivoja, et sai sairaslomaa. Mun työ tuolla ruokakaupassa on kuitenkin sen verran fyysistä ja rankkaa, et se sitten sepusti jotain selkäkivuista siihen lääkärintodistukseen. Kun pelkkä raskaanaoleminen ei ihan mene sairaudesta
Ja onhan se totta, että ensimmäisenä siellä töissä selkää ja jalkoja rupee pakottamaan, kun koko päivän joutuu jalkeillaan olemaan.

Tänään oli muuten taas myös neuvola ja tässä viimeisimmät kuulumiset:

rv 32+1 (rv 30+3)
paino +250g/vk (+160/vk)
rr 119/77 (125/73)
pissa ok
hb:tä ei taaskaan mitattu, kun on ollut koko ajan niin hyvä
sf 29cm (28cm)
rt, pää ei vielä kiinnittynyt
vauvan syke +140-150 (+150)
liikkeet ++ (++)

Seuraava neuvola-aika olis taas kahden viikon päästä ja viimeinen lääkärintarkastus sitten kuukauden päästä.
Viime viikolla kävin terveyskeskuksen labrassa siellä paastosokerikontrollissa, kun sokerirasitustestissä paastosokeri oli 5,4. Kontrollissa lukema oli tippunu lukemaan 4,5, eli ruokavalio ja liikunta on näemmä auttanu hyvin. =)
Parin kolmen viikon päästä täytyy mennä sitten vielä uuteen kontrolliin.


Gallupeista sitten taasen:

Lantio on aina ollu hieman leveämpää sorttia, enkä oo sitä koskaan oikeestaan mittaillu. En usko, että se on kauheesti raskausaikana suurentunu. Vyötärö sitten senkin edestä...

Nimestä Poika kun meille pitäis tulla, niin sen mukaan on nimi jo valittuna. Jos sieltä sitten vastoin kaikkia odotuksia kuitenkin tupsahtaa tyttö, niin nimen miettiminen alkaa vasta sen jälkeen. Ristiäisiä meillä ei tule olemaan, koska mies kuuluu aivan eri uskontokuntaan. Jonkinsortin nimiäisjuhlat pidetään varmaan sitten keväämmällä. Ja me ollaan miehen kanssa itse asiassa tässä menossa luultavimmin vielä naimisiin ennen kuin vauva syntyy. Eli siis ihan tässä lähipäivinä/viikkoina marssitaan vielä maistraattiin. Sitten tosiaan keväämmällä järkätään varmaan jotkut yhdistetyt hää/nimiäisjuhlat sukulaisille ja kavereille.

No niin, eiköhän siinä tullu taas "hieman" päivitystä meikäläisen tämänhetkisestä tilanteesta Jatketaan tarinaa, sitten kun tulee uutta kerrottavaa...

Hendu79 ja ötökkä 32+1

 

Iltaa


Sairaalakassi ja vauvan kassi. Sairaalakassi on pakkaamatta. Ei mitään kiirettä. Pakkaan sen varmaan joskus viikoilla 36-37. Kun tämä kaveri pysyy varmasti siskonsa lailla masussa ilman kiireitä Jos hätä tulee, niin riittää, että on nla-kortti mukana. Mies voi sitten tuoda tarvittavat vaatteet, kunhan ohjeistan häntä. Kassiin laitan itselleni, kotiintulovaatteet, imetysliivit, harjan, pampulan(todella piiitkä tukka). Hammastarvikkeet, dödön. Sairaalassa on vaippoja, niin äidille kuin lapsellekin. Sairaalassa käytän kyllä heidän vaatteitaan, sen verran kumminkin tulee vuotoa, että parempi sotkea sairaalan sexyt verkkokalsarit (kertakäyttäisiä) kuin omia. Ajan vauvan ohella aion käyttää lepäämiseen ja rauhoittumiseen. Kaiken mahdollisen ajan käytän nukkumiseen. Kotona kuitenkin odottaa touhukas 2-vuotias prinsessa. Joten turha luulla, että äiti lepää |O . Ramasee jo ajatuskin. .
Mukaan pitää tietty ostaa itselle hieman namia / suklaata. Miehelle kannattaa ennen lähtöä laittaa jotain evästä mukaan. Jos sattuu vaikka yöllä syntymään, niin siinä ehtii jo miestä ruveta hiukomaan.

Lapsen sairaalakassin ja kantokopan saa mies sitten tuoda kotiutumispäivänä. Pakkaan sen valmiiksi. Laitan siihen Bodyn, potkarin, sukat,pipat sekä ulkoasun. Mies saa auton oven eteen, niin pääsee helposti ja nopeasti kotia

Lantiogallup En ole vähään aikaan mitannut. Pitänee mitata, jahka mittanauhan löydän. Mutta ennen raskautta se oli 97. Veikkaan, että on jotain 103 tms. Ei ole kovin levinyt. Kun on valmiiksi suhteellisen lanteikas

Nimivaihtoehtoja. Toinen ja kolmas nimi lienee valittu, mutta eka nimi on miettimättä. Katsellaan sitä sitten tarkemmin helmikuussa. Mutta etunimi tulee olemaan suhteellisen varmasti erikoinen, kun äidillä ja tyttärelläkin on Tytölle siis nimiä pähkäillään. Mikäli Brunon näkemys tytöstä meni huti, niin sitten pitää alkaa miettiä myös pojalle nimeä.

Enää 5 työpäivää ja äippäri alkaa. Tosin kelan äitiysrahapäätöstä ei ole vieläkään tullut. No eiköhän se kohta tule. Toivittavasti Töissä on ihan kamalaa. Pomo hönkii niskaan ja odottaa kaikkien projektien olevan valmista. Aikaa tekemiselle ollut tasan 11 päivää, kun normaalisti aikaa on reilu kuukausi. Ei naurata. Kaiken kukkuraksi, mun talonsisällä olevat sijaiset kolme kappaletta ovat irtisanoutuneet. :headwall: No ei ole mun ongelma, mutta stressaa kuitenkin, kun just on opettanut hommat heille ja asiakkaille ilmoitettu asiasta. :kieh:



Muistakaa kaikki levätä, joille on lääkärin käsky. Sama juttu myös kaikille muille, jotta saamme mahdollisimman moni valmiin nyytin kotia

Jadekettu+masuasukki 30+2

 

iltaa

Hendu: Joo en ihmettele kun lääkäri sulle kirjoitti helpolla saikkua.. itse olin myös kaupassa töissä, joskin sopimus loppui syyskuun loppuun.. sen jälkeen tein lokakuussa ja marraskuussa pari pätkää ja voi elama kun otti jo jalkoihin, selkään ja mahaan vikalla pätkällä jouduin jo viimesenä päivänä antamaan periksi ja lähtemään keskenpäivän kun ei jaloillaan kärsinyt olla ja supisti. Ja kaippa ne jalat unohtaakin mitä on olla koko päivä pystyssä

kaveri meuhkaa masussa.. lenkillä käytiin koko porukka ja tullessa alkoi ihan hirvee kipuilu no onneks mennyt nyt ohi kun ottanut rennommin.

vkl hain serkulta vauvanvaatteita mitkä suvussa kiertää (ja mitä itse kukin saanut/hommannut lisää ) niin johan alkoi vaatevarasto karttua! =) nyt oon peri koneellista pessyt ja vielä muutama kai olisi pestävänä.. etä kyllä nillä alkuun pästään hyvinkin
meidän sitterin sain kans samalla reissulla (annoin kiertoon kun poika ei enää tarttenut).. joten enää kaikki pikku hankinnat.. tutit, vaipat, itelle liivinsuojat ja sidevarasto ym.. harsoja varmaan tarttee ostaa lisää ja ulkovaatteet pienelle. pullo tilanne tarkastaa ja tarvittaessa ostaa joku varmuuden vuoksi.. eiköhän siinä sitten suurinpiirtein oo asiat mitä tarttee..

 

hei vain... onnistunko vielä pyöreän massuni kanssa yhtymään eka sivun vauva listaan..? laskettuaika 6.3. ku en näistä ymmärrä niin auttakee tyhmää..

 

Saitte jonkin aikaa sitten vakuutettua minut, että kyllähän sitä sairaalakassia vois vähän katsella valmiiksi Tänään ostin karkkia ja pari pientä tuoremehua sinne. Sit vois tärkeämpiäkin tavaroita pakata mukaan.

Ristiäiset pidetään vauvalle kotona, kuten esikoisellekin. Kuulutaan molemmat kirkkoon ja pidetään kastamista tärkeänä. Sukua on aika paljon molemmilla. Ei mitään hajua kuin paljon vieraita. Tarjottavien kanssa en ota suurempaa pulttia. Kakut ja karjalanpiirakat + niiden kanssa tarjottavat herkut tekee miehen sisko ja äiti. Lähi leipomosta haetaan yks miehen lempi kakku. Itse yritän leipoa jotain pakkaseen etukäteen.

Liityn eläkeläispiiriin. Voi tätä vaivojen määrää. Ei kehtaa kaikkea ääneen sanoa kun oikeasti ei mulla eikä vauvalla oo mitään hätää :ashamed:

Isovanhemmista Mun vanhemmat on vielä tiukasti työelämässä kiinni. Itse asiassa äiti aloitti uraputkensa aika vasta, eli 6 vuotta sitten Mun äiti täyttää 42 tänä vuonna. Miehen vanhemmat on eläkkeellä ja se on kyllä meille suuri helpotus Mummola on ihan lähellä ja apua saa aina tarvittaessa. Mun vanhemmat taas asuu 400km päässä. Tosin sielläkin on vielä pientä väkeä kun mun nuorin sisko on ekaluokkalainen.

Vauva on ahkerasti porannut itseään pää edellä alaspäin, eli raivotarjonnassa toivottavasti on. Sain viimeisen ultra ajan + gynen synnytystapa-arvion viikolle 36 (täällä normaalisti viikolla 37) . Syynä se kun esikoisen synnytystapa-arvion mukaan mahdollisesti ahtaan puoleinen lantio ja kunnon tutkimusta ei ehditty tehdä koska likka päätti syntyä ennen sitä. Mulla on nyt tunne, että vauva on selkä mun selkärankaa kohti ja kädet+jalat edessä. Eikö vauvan pitäis olla selkä mahan puolella ja kädet+jalat selkärankaa kohti? Terkkari sanoi, että sillä ei vielä ole hätää, mutta sit ultrassa kannattaa kysellä ja sanoa, et tarkistavat onko tarjonta varmasti hyvä. Eikö silläkin, miten päin vauvan pää on alhaalla ole jotain merkitystä?

Tänään neuvolassa yks äiti sanoi, et söpö maha. Meinasin kysyä, et haluatko yöksi lainaan niin saisin nukuttua. Onneksi vaan meinasin kysyä. Sillä oli itella 5kk ikäinen vauva Päivisin onneksi mahasta ei suurempaa vaivaa ole.

annas rv 32+?

 

hemptu tervetuloa mukaan! Kaa päivittää listaa.

Voimia kaikille lepäileville. Ja voimia just pysyä siellä levossa. :hug: