äiskä äiskä se onkin hyvä kysymys! Ei lääkäritkään oikeen osaa mitään sanoa. Kun epilepsia ja raskaus on semmoista harmaata aluetta, eli ei ole luotettavia tutkimuksia. Kukapa sitä raskaana ollessaan haluaisi koekaniiniksi kaiken maailman testeihin. Mutta kyllähän se sillä tavalla vaikuttaa, että pitää olla entistäkin tarkempi syömisten, liikunnan, unen ynnä muun suhteen. Eli elää toooosi terveellisesti ja ottaa rennosti. Ja kyllä epikohtaus taitaa olla yksi keskenmenon syykin. Onneksi mulla ei ole kouristelukohtauksetkaan rajuja, joten en pelkää tämän takia saavani keskenmenon. Ja raskautta siis seurataan äippäpolilla tarkemmin. Lääkityksen vaikutusta ei kanssa tiedetä, kun ei ole niitä tutkimuksia. On vaan epävirallista tietoa. Itseasiassa meen huomenna neurologille, kun syön melko uutta epilepsialääkettä, eikä suomessa ole kokemuksia siitä, miten se vaikuttaa raskauteen. Jenkeissä kuulemma tätä lääkettä nimenomaan suositellaan raskauteen, mutta suomessa olen tämmöisenä koekaniinina. Siellä on huomenna lääkefirman edustaja, ja muita viisaita lääkärini lisäksi, sillä kaikkia kovin kiinnostaa tietää, miten voin ym. Sinänsä hienoa, että voinnistani ollaan kiinostuneita, mutta tietenkin sitä olisi mieluiten syömättä YHTÄÄN MITÄÄN lääkkeitä.
Tulipas pitkä sepustus..
Heili Karjalasta kun olet jo aikaisemminkin äippäpolilla ravannut, niin millaisia kokemuksia sulla siitä on? Mulla on eka aika vasta syyskuussa, joten ei niillä mitään kauheaa kiirettä mua ole sinne saada. Niin, ja epilepsian lisäksi mulla on masennus, joka on kylläkin ihan hoidossa ja voin hyvin sekä sydämessä aortan läppä vuotaa, mikä löydettiin ihan sattumalta, eikä vaikuta mun eloon millään tavalla. Mutta raskauden aikana tätäkin tietenkin tarkkaillaan. Tämmöinen vaivainen täällä. Ja silti mielestäni oon tosi terve ihminen, niin kuin olenkin, paitsi noi muutamat jutut. Toivottavasti sun riskiraskaus sujuu hyvin :heart: Ja tietenkin kaikkien muidenkin :heart: :heart:
Perunat kiehuu ja kun oon syönyt, pitää viedä koirat koirapuistoon telmimään.
Maaliskuuhun ei tosiaan oo pikä matka, vaikka toisaalta onkin. Esm tammikuusta heinäkuuhun tuntuu minusta paljon lyhyemmältä ajalta. Syksy on lopulta niin lyhyt. Ennenkuin me huomataankaan, onkin jo joulu ja sitten saakin vuodenvaihteen jälkeen alkaa odottaa äitiysloman alkamista =)
Sopuli ja 11+5