Heipsan!
Tänään oli taas neuvolakäynti ja jotenkin ne saa mut aina pahalle tuulelle!
Taas paasattiin lihomisesta sun muusta ja onhan se totta, että liika painonnousu on vakavaa raskauden aikana lapsellekin ja itselle, mutta ärsyttää kun pitää oikein haukkua toista vaikka mulla jo valmiiksi vaa'alta tullessani on naama punaisena häpeästä. Paino on ollut muutenkin itselleni aina arka aihe koska se on aina heitellyt herkästi suuntaan sun toiseen. Nyt oli siis tullut 800g per viikko... Pissasta löytyi vähän sokeria ja neuvolatäti kysyi olenko juonut tai syönyt jotain sokeria ennen neuvolaa johon vastasin juoneeni vadelmamehua juuri ennen kun tulin kun en kerinnyt aamupalaa syömään. Siitähän vasta soppa syntyi; MEHUA! Se lihottaa ja sitä saa juoda korkeintaan lasin päivässä mutta minä en mielelläni sitäkään painon vuoksi...
Siinä sitten heti saarnan perään mittailtiin verenpaine joka oli niin ylhäällä ettei neuvolatäti edes maininnut kuinka korkealla, sanoi vain, että mitataan kohta uudestaan ja pyöritteli silmiään (kai se on koholla kun toinen on naama punaisena ja hikikarpalot otsalla ahdistuksesta!!)
Sehän on aina koholla neuvolassa, jonka vuoksi sitä lähinnä kotona mittailen (eilen kotona paineet oli 118/78 eli ihan normaalit).
Muuten kaikki olikin hyvin, vauvan sykkeet n.150, kuulemma todella napakat ja vahvat :heart: Vauvakin koitti sanoa mielipiteensä tyhmästä neukkutädistä kun rupi potkimaan niin että koko maha heilui kun kuunneltiin sydänääniä ja tunnusteltiin muuten masua
Sf-mitta oli tällä kertaa n. 30cm ja kysäisinkin kokoarvio-asiasta, että tehdäänkö sitä missään vaiheessa kun on huolettanut vauvan mahdollisesti suuri koko kun itsellä vielä on painoakin tullut. Neuvolatäti tuntui sivuuttavan koko asian ja sanoi ettei kuulemma ole perusteita millekään kokoarvioille ja kai lääkäri sitten viikon 36 lääkärintarkastuksessa sanoo jos vauva vaikuttaa suurelta. Mukavaa, että kerrankin kun tällaisella ujolla ensi-odottajalla on kerran jotain kysyttävää tai huolenaihetta jostakin asiasta kun en muuten ole paljoa neuvolassa kysellyt mitään tai valittanut, niin heti tyrmätään omat huolet olankohautuksella...
Anteeksi tämä valituskirjelmäni, oli pakko tulla tänne valittamaan, ettei mies tule hulluksi mun kiukkukohtauksista
Faelivrin Pitää itsekin päästä joskus Rajattoman keikalle, on ihanan kuuloista musiikkia!
Onnea uudesta autostanne, hyvä että löysitte vihdoin mieleisenne! Ikävä vaiva tuo suonenveto, itse olen vain kerran tainnut nyt raskausaikana herätä siihen, että jalasta vetää suonta, mutta meni kuitenkin onneksi ohi nopeasti. Hyvä, että neuvolalääkärissä todettiin kaiken olevan kivasti ja pääsit näkemään vaavinkin
Oi kumpa meilläkin olisi ultra neuvolalääkärissä! Harmittaa oikein kun ei ole enää yhtään ultraa eikä pääse pientä näkemään kun vasta synnytyssalissa seuraavan kerran
Ehkä odotus palkitaan! Äläpäs huhki liikoja siellä, itselle on kanssa nuo vihlomiset tulleet tutuiksi kun ei aina ymmärrä että pitäisi ottaa välillä rauhallisemmin. Mutta kyllä se ohi menee, muistat vain levätä!
Rva J. Hyvä, että olet päässyt setvimään mieltä vaivaavia asioita sinne pelkopolille! Varmasti on ihan normaalia, että on itkuinen olo tuon jälkeen ja asiat jäävät hetkeksi pyörimään mieleen. Hyvä, että saat apua niihin asioihin, että pystyisit nauttimaan raskaudestakin paremmin mielin
Kaikki sujuu varmasti hyvin, usko tai älä!
Noss1 Voi ei, inhottava tuo raskausdiabetes!
Onneksi tosiaan olit jo varautunein mielin asian suhteen ettei nyt ihan puskien takaa tullut. Ajatellaan positiivisesti, maaliskuuhun ei ole edes niin pitkä matka enää!
Kauniisti pyöristynyt masu siellä sinulla :flower:
mamma_84 Kamalaa tuo selkäsärkysi! Ei varmasti ole mukavaa jos tarvitsee jo sauvoja avuksi kävelyyn, hae ihmeessä sairaslomaa ettei mene pahemmaksi!
Myy* Hui, onpas miehesi tosiaan ollut kauan poissa! Varmasti yllättyy kovasti, kyllähän se masu kymmenessä viikossa kasvaa huimasti
Hienosti olet yksin jaksellut, itse en kestäisi varmaan yötäkään ilman miestä, niin tiiviisti ollaan oltu yhdessä monia vuosia =)
Amarinwa Siellä varmasti odotellaan jo äippälomaa innolla, itse en jaksaisi varmaan yötöitä enää tehdä! Täällä myös vaavi on vielä suhteellisen korkealla ja iltaisin varsinkin on samoja vaivoja täällä kuin sinulla. Tuntuu, että ei jaksa hengittää, tekee mieli vaan läähättää kun keuhkot tuntuvat ahtaalta, ei kivaa!
Myös hormonit ovat täällä jälleen valloillaan (kuten ehkä neuvolapäivityksestänikin huomaa..) toki ymmärrän raivarisi ihan hyvin. Itse olen onnekas kun mies ei ole pahemmin viihteellä käynyt, paitsi jos itse olen ollut mukana istumassa iltaa, eli todella harvoin. Itse en osaa nukkua myöskään kun mies on poissa kotoa, joten voin uskoa kuinka ikävää se on jos on yövuorotkin vielä tulossa! Hyvä, että kuitenkin sait miehesi kotiin suht "ajoissa". Toivottavasti sulla tosiaan tulisi "normaali" synnytyskokemus tällä kertaa eikä jouduttaisi millään vauhdittelemaan. Varmasti inhottava kokemus jos tuntuu ettei itse pysy ollenkaan mukana omassa synnytyksessään. Paljon olen miettinyt miehen tuloa mukaan synnytykseen ja olen ottanut varovasti asian puheeksikin miehen kanssa. On hän ihan fiksusti nyt asiasta puhunut ja uskon, että tulen hänet mukaan ottamaankin. Kuitenkin juuri tuon yhteisen kokemuksen vuoksi hänet kuitenkin mukaan haluaisin ja kun mietin itseni mieheni tilalle, surettaisi minua älyttömästi jos en pääsisi olemaan läsnä oman lapseni syntymähetkellä. On se varmasti yksi elämän tärkeimmistä hetkistä kuitenkin :heart:
Hyvää joulun odotusta kaikille odottajille (eikö tämä elämä olekin yhtä odotusta?!)!
Nauttikaa tortuista ja pipareista, itse aion ainakin ihan vaan neuvolatätiä uhmatakseni leipoa tänään torttuja ja syödä niitä!! :stick:
Catnip &
tyllerö 29+0