Maalismammat 2013 :)

Heipä hei ja hauskaa viikonlopun alkua!

Amarinwa - Eksyithän sinäkin pitkästä aikaa tänne. Kiva juttu.
Paljon paljon onnea pienestä pojasta! :flower:
Luuletko, että se oli se peittojen heiluttelu, joka sai äksöniä aikaiseksi? Ihan tässä vaan mietiskelen, että millä tuon meidän vuokralaisen sais ulos tuolta.
Kuulostaa kyllä hurjalta tuo sun synnytystarina! Onneksi ehditte sairaalaan asti.
Oh, miksi nuo lainausmerkit kun sanoit, että esikoinen syntyi vasta 41+2? Sehän todellakin on _vasta_! Vaikka nyt jos tämä meidän neiti syntyis tommoisissa lukemissa niin olisin niin onnellinen! Koska sehän meinaisi sitä, että se tulisi jo sunnutaina. Mutta joo.. eipä taida olla toivoakaan siitä.

Tigerina - Oijoi, miten jänniä aikoja oot siellä saanut elää! Ikävä kyllä tuo hoitaja juttu. Itsekin joutunut olemaan tekemisissä muutaman vähän tympeemmän yksilön kanssa ja ei siitä kyllä mikään hyvä mieli itselle jää.
No, mutta jokohan sä oot siellä jakautunut?
Tulehan kertomaan taas kuulumiset kunhan ehdit!

Niin ja sitten tämä minun hermoja raastava tilanteeni kun mitään ei vaan tapahdu.. Tai no.. Eilen käytiin synnärillä varmistamassa, ettei ollut mulla päivällä vaan vähän lapsivettä housuihin lirahtanut kun ne hieman kastui, mutta ei kuitenkaan kovin paljoa. No eihän se tietenkään mitään lapsivettä ollut ja en hirveästi kyllä odottanutkaan sen sitä olevan. No sainpahan kuulla, että siellä on pienellä kaikki kuitenkin hyvin ja painoarvionkin sain. Se oli noin 3400g. Mutta hirveästi ei ollut mitään edistystä alakerrassa tapahtunut. Paikat oli kuulemma vähän pehmenneet, mutta kaulaa oli vielä jäljellä ja auki ei ollut kuulemma melkeinpä ollenkaan. Kysyin sitten lääkäriltä hieman apena, että ei siis ilmeisesti tarvitse vieläkään odottaa, että se sieltä olisi hetkeen tulossa, johon lääkäri sanoi, että ei sitä voi mistään ennustaa, että jos esim. supistukset alkais niin muutosta voi tapahtua hyvinkin nopeasti. Eli joko se saattaa syntyä pian tai sitten ei.. ääh. Mä olen nykyään niin asennoitunut siihen, että käynnistykseen tää menee. Ei se tuolta varmasti itse ulos tule.
Tänään oli sitten viimeinen äippäneuvola ja siellä kaikki oli ok. Mutta th totesi, että minä ilmeisesti saan sellaisia supistuksia, joita en itse tunne ollenkaan. Hän kun mahaa kokeili niin sanoi, että "ai sulla on supistus, tekeekö kipeää?" Ja minä vain hölmistyneenä totesin, että ei tee kipeää kun en edes tuntenut koko supistusta.
Nyt sitten odotan täällä ensi viikon keskiviikkoa kuin kuuta nousevaa, sillä silloin pääsen sinne yliaikaiskontrolliin ja toivon kovasti, että siellä sovittaisiin käynnistyspäivä. Jospa tässä enää korkeintaan sen viikon verran tarvitsisi odottaa. Saatais meille sit sellainen pääsiäisvauva!

Faelivrin & tyty 41+0

 

Jepjep...

yli mentiin niin että paukku mut edelleenkään ei mitään viitteitä siitä et lähtö olis lähellä (ainakaan juuri nyt tällä hetkellä tätä kirjoittaessani, mistäs sitä tietää...).

Ajattelin vain tulla päivittelemään kuulumiset: viimeisen viikon aikana siis 4 kertaa käyty synnärillä, 2 x liitoskivut, 1 x supistukset ja 1 x epäily lapsivedestä, jota sitten ei ollut lähtenytkään lirahtelemaan. Pettymyksen karvaita kyyneleitä niellen siis edelleen kotona. Siipi on ollut maassa lähinnä sen takia että joka ainoa kerta sitä väkisinkin nousee toivo siitä että joko alkaisi tapahtumaan, ja vaikka suurin osa kätilöistä on ollut tosi mukavia ja sympaattisia, niin sen yhden ainoan kohtaaminen on sattunut kuin paperihaava.

Mies on täällä jo aivan loppu tuosta odotuksen innosta, muistaa huudella masulle että "jätkä hei, suunta alaspäin" ja "tuuhan pois sieltä jo". Itkukin tässä eräänä iltana pääsi kun mietin miten paljon miestä harmittaa lähteä joka kerta viemään sairaalalle ja toivoa samalla että joko nyt, ikään kuin itse syyttäisin itseäni siitä ettei mitään tapahtunutkaan... mutta eiköhän tästä selvitä.

Vähän on pakko tuulettaa, meillä oli tässä pari iltaa takaperin ekat sessiot tämän vuoden puolella! Ihme kyllä, miehen aloitteesta tuli vaikka olin itse kyllä ääneen kinunnut muutamaa päivää ennen että eikö vähän voitaisi.... no, hyvältähän se tuntui sitten lopulta

Eipä tällä kertaa muuta, odotus jatkuu.

Tigerina + itsepäinen vuokralainen 40+3

 

Voihan harmi Tigerina. Mä olin jo varma, että sä olet pikkuisesi jo syliin asti saanut kun ne sitä vähän jo lupailivat, mutta nuo vuokralaisethan sen selvästi itse päättävät, että milloin tahtovat pois muuttaa.
Aika monta kertaa olette kyllä saanut synnärillä vierailla ja tiedän kyllä erittäin hyvin sen pettymyksen tunteen sen jälkeen kun mitään ei tapahdukaan vaikka merkkejä olisi jo. Koita sinäkin jaksaa siellä. Kyllä se meidän pitkän pitkä odotus sitten viimein palkitaan.
Ja on kyllä totta, että ikävä tämmöinen tilanne on noille puolisoillekin. Onneksi tuo mun mies on aika vahvaa sorttia ja jaksaa näköjään vielä odottaa edes vähän. Huomattavasti paremmin ainakin kuin minä. Vaikka kyllä se aina jokaisesta mun inahduksesta kysyy, että nytkö se syntyy?
Kiva kuulla, että siellä kuitenkin löytyy vielä tuuletuksenkin aihetta kaiken tän odotuksen keskellä.

Mä en tiedä kuinka saan tämän ja huomisen päivän kulumaan sitä yliaikaiskontrollia odotellessa. Ja pelkään jo valmiiksi, että ne sanoo siellä, että ei vielä hetkeen aleta edes käynnistelemään. Jyväskylässä kuulemma useimmiten käynnistetään tasan rv 42, mutta ei kuitenkaan aina. Mä niiiiin toivon, että meidän kohdalla se olis niin. Perjantaina päästäis sitten jo käynnistykseen, vaikka koko ajan toivon kyllä, että ei tarvitsisi käynnistää, mutta en vaan oikein jaksa uskoa siihen enää, että tuo tyty tuolta itse lähtis vielä tulemaan. No, koskaan ei saa sanoa ei koskaan... Onhan tässä vielä päiviä. Merkkejä ei vaan ole edelleenkään minkäänlaisia. Ei mulla ole edes mitään supistuksia koskaan. Noh.. pakko mennä keksimään ajan kuluksi jotain. Hulluksihan tässä jo tulee.

Onko muuten siellä facebookin puolella muita, jotka on menneet yli lasketunajan?

Faelivrin & jääräpää 41+3

 

Moikka!

Odottajia on jäljellä enää neljä, joista minun lisäkseni yksi on mennyt yli la:n. Kahdella muulla on la vielä tulossa.

Facebook-ryhmässä on ehkä enemmän ihmisiä kuin ketä tänne on kirjoitellut, mutta päivitänpä nyt että syntyneitä facebookissa on 13. En nyt jaksanut laskea tyttöjen ja poikien määrää mutta kumpiakin on, sekä luonnollisesti että sektiolla syntyneitä. Asianomaiset päivittäköön halutessaan tietonsa tänne, yritän muistutella

Täällä ei edelleenkään mitään ja tunteet alkaa heittämään melkoista vuoristorataa. Olot on kyl tosi kurjia, sattuu, painaa, vihloo... ja pieniä tunnin kestäviä supistusryppäitä, kipeitä ja säännöllisiä mutta aina hiipuu pois. miehen kanssa ollaan käyty nyt ulkoilemassa 3 päivänä peräkkäin ku ollu niin kovin nätti ilma ulkona, järven jäällä käyty vähän ihmettelemässä.

Mites siellä? Tulehan kertomaan sitten kontrollikuulumiset!

Tigerina 40+4

 

Heipsan!

On taas unohtunut tänne kirjoittelu kun päivät pyörivät vauva-arjen ympärillä! Täällä on voitu tosi hyvin, vauva on kasvanut mun mielestä hurjasti! Tuntuu niin hassulta että tyttö on maanantaina jo kuukauden ikäinen! Niin se aika menee siivillä, kohta teini-ikä häämöttää! No ei nyt sentään ;D
Neuvolakin oli viime viikolla ja tytöllä oli kaikki oikein hienosti. Paino oli nyt 3970g ja pituus 53,4cm, päänympärys 37,4cm (syntymämitat 3480g, 50cm, pipo 36,4cm).
Eli ihan kivasti kasvanut Vajaa kahden viikon päästä onkin sitten jälkitarkastus ja vauvan ensimmäinen lääkärintarkastus.
Maitoa multa ei oikein tarpeeksi tule vaikka kuinka olen yrittänyt vauvaa pitää tissillä niin paljon kun mahdollista ja pumppailla siinä sivussa että maitomäärä lisääntyisi. Meillä siis annetaan lisäksi sitten pullosta korviketta. Vauva saa välillä kunnon raivareita kun ei maitoa tule niin paljon kun hän haluaisi.
Ristiäiset meillä on ensi viikon lauantaina, sitten saa tyttö nimenkin
Itsellä on jo aika normaali olo, alakerta ei enää ole kipeenä pahemmin ollenkaan. Paino on tippunut nyt synnytyksestä noin 15kg ja vielä on paljon jäljellä! Meillä on tuolla facebookin puolella jo päätetty että ruvetaan laihistelemaan siellä kunhan kaikki vauvat on saatu ulos!
Nyt onkin hyvä lenkkeillä vaunujen kanssa kun on tullut niin ihanat aurinkoiset kelit

Faelivrin Sulla taitaa olla jo nyytti kainalossa ainakin viikoista päätellen? =) Toivottavasti kaikki on siellä hyvin! Tosiaan facebookin puolella taitaa nyt sitten olla enää kaksi odottajaa jäljellä mikäli oikein muistan Tigerinankin viimeisin päivitys on synnytyssalista tältä aamulta, joten veikkaan että sielläkin on ehditty jo jakautua!
Tulehan kertomaan kuulumisia kun jaksat!

Catnip90 & tyllerö 4vk

 

Heeip

Minä laiska myös tänne nyt vihdoin ja viimein eksyin

Nopee päivitys kun poika kitisee jo vaunuissa, mutta siis meille on pieni poika syntynyt jo hetki sitten eli 5.3 hän tuli maailmaan 21.17 <3 aika pienen kokoinen tapaus, eli 2990g ja 50,5cm, ei kovin iso siis ollut mutta nyt kolmessa viikossa kerännyt itsellensä yli kilon painoa! eli meidän suursyömäri on nyt 4010g.

Faelivrinin kuulumisia tulin tänne kattelemaan ja pahoittelemaan etten oo täällä käynyt, hyi mua! Toivottavasti siellä on kaikki hyvin ja komppaan tainaa että siellä taitaa myös sinulla olla jo pieni kainalossa <3 tulehan kertomaan kuulumiset kun kerkiät, mä koitan raapustaa pidemmän tarinan tässä illemmalla kun siippa kotiutuu

Myy*+Noah

 

Heips vaan kaikille!

Tulin ihan pika pikaa vain kirjoittamaan kun nyt on edes pienen pieni hetki aikaa.

Eli siis käynnistykseen mentiin 29.3. ja seuraavana päivänä oli puolen päivän jälkeen tyttö syntynyt. Kotiin tultiin eilen. Hyvin on mennyt, mutta itse vielä hieman puolikuntoinen ja mitään ei oikein saa tehtyä kun tyttö olisi tissillä jatkuvasti.
Ai niin.. syntymäpaino oli 3,8 kiloa ja pituutta 51 cm.

Kiva oli lukea muidenkin kuulumiset!

Tulen kertomaan enenmmän kunhan tämä elämä ei ole enää aivan näin tissi-keskeistä.

Faelivrin & pieni neiti 3 pv

 

Paljon onnea Faelivrinille pienestä tytöstä! :heart:
Tule kirjoittamaan kuulumisia ja vaikka jotain pientä synnytystarinaa kun jakselet!

Catnip & tyllerö 1kk

 

Heipsan! Pikapäivitystä, tänään ollaan siis tultu kotiin prinssinpoikasen kanssa, joka syntyi kiirellisellä sektiolla 30.3. klo 23.11, pituutta 52 cm ja paino 3730 g, pipo 32,6 cm.

eli säännölliset supistukset alkoi 29.3. neljältä aamulla ja niitä sateli koko päivän. 5 min välisiksi tihentyivä 18.3 ja siitä sairaalalla oltiin 20.45. Käyrillä oltiin tovi, kanavaa jäljellä 1 cm ja sormelle-parille auki. Siitä siirryttiin sit synnytyssaliin vissiin 21.30 aikaan ja menin sit ammeeseen. Yö ja seuraava päivä oltiin supistusten kanssa. Ilokaasua hengittelin ja jossain kohtaa supistukset vissiin lakkas kokonaan ja sain sitä oksitosiinia (ajantaju oli tässä kohtaa jo kokonaan kadonnut). Siitä supistukset alko tulemaan 3 min välein ja vissiin aukesin aika vauhdilla. Vedet meni spontaanisti jossain välissä sisätutkimuksen yhteydessä. Ilokaasua meni koko ajan. Jossain kohtaa joku kätilö sanoi et oon jo 9 cm auki ku mua ponnistutti (tähän mennessä (?) olin jo saanut epiduraalin ja lisäannoksesnkin) ja aika pian aloinki ponnistelemaan, kätilöki vissiin vaihtui ja menin sit aloittelee ponnistelua pallon päälle ku vauva pää piti saada alemmas. Jossain vaiheessa siirryin takas sänkyyn ja ponnistelin sit kyljellään ja selällään, ei mitään tietoa edelleenkään kellonajoista. Lopulta mä olin jo ihan poikkipuhki ja tunsin et ponnistuksil ei oikee etene halutulla tavalla, olin tosi kipee jo. Sit tais kätil kutsuu apuvoimia ja mun jalat laitettiin sellaisille korkeille tuille. Sit tuli kätilö painamaan mua mahasta ja lääkärikin oli vissiin jo tässä vaiheessa paikalla. Jotain puhetta oli vauvan painoarviosta ja mun pituudesta ja synnytyskanavasta ja sit muistan ku tässä vaiheessa lääkäri totes et "leikataan". Saliin menin sit samantien ja mies jäi sit tumput suorina saliin seisomaan (tässä kohtaa meinas tulla itku ku näin miehn hätääntyneen ja ihan itkuisen ilmeen kun oli kuitenki pitkään joutunu vierestä kattomaan mun kärvistelyjä ja sit yhtäkkiä mua vietiin). Tässä kohtaa kello oli ihan varmasti jotain 11 illalla. Salissa sain sit happimaskia ja tippaa ja piuhaa ja mun ponnistusolot oli jo ihan karmeita kouristuksia, onneks sain spinaalin sit ja tuskat loppu ku seinään. Olin kyl ihan ulalla koko ajan mut poika syntyi siis 23.11 ja muistan hämärästi kuulleeni ne ekat parkaisut, sit jonkun ajan päästä sain pojan nähtäväksi silmieni eteen. Sit meni jonkun aikaa ku mua ilmeisesti ommeltiin ja lopulta siirryin heräämöön. Siellä olin kuulemma kaksi tuntia, ja olin jo aika hyvin tajuissani ja järki alkoi juoksemaan kirkkaammin ku mua siirrettiin takas osastolle missä tuore isä jo vauvan kanssa odotteli. Pahoittelen epämääräisiä aikamääreitä mut mul ei vieläkään oo mitään muistikuvaa mistään kellonajoista jälkimmäisen päivän puolelta.

Synnytystarinan sain tänään käteeni ennen sairaalasta kotiutumista ja siis syy sektioon oli se et vauvan pää ei mahdu läpi synnytyskanavasta.

Nyt takaisin vauvantuoksuiseen arkeen!

 

Heipsan!

Ajattelin tännekin tulla päivittelemään kuulumiset nyt kun on aikaa
Meillä on rullannut arki tosi hyvin! Tämä meidän tytteli on niin kiltti tapaus, sanoin jo miehellekin että jos toisen teemme jossain vaiheessa, tulee toiselle varmasti koliikki tai jotain kun on ensimmäisen kanssa ollut (ainakin tähän asti) niin helppoa!
Ristiäisetkin oli viime lauantaina ja oli mukavat juhlat, kakkua jäi niin paljon yli äyräiden että mun laihiksesta ei oo tullut oikein mitään!

Tänään oli jälkitarkastus mulla ja vauvalla samalla lääkärintarkastus. Kaikki oli sielläkin oikein hienosti. Ikää neidillä nyt kuusi viikkoa, painoa 4580g, pituutta 54,7cm ja päänympärys 38,8cm. Hyvin kuulemma kasvaa keskikäyrillä =)
Sain nyt sitten itse ehkäisyksi minipillerit, cerazettet, saa nähdä miten ne sopii. Vään jännittää kun en ole koskaan hormonaalista ekäisyä käyttänyt. Pakko se on kuitenkin joku ehkäisy ottaa, ettei pikkukakkosta heti perään tupsahda

Meillä mennään osaimetyksellä kun ei tahdo mun maito vauvalle riittää vaikka kuinka vauva kuinka imee! Korviketta joudun antamaan pullosta lisäksi yleensä aina nukkumaan mentäessä imetyksen päälle.
On niin outoa, että synnytyksestä on vasta niin vähän aikaa, tuntuu että aika menee ihan siivillä. Vauvakin kasvaa hirmu vauhtia ja on niin haikeeta pakata pieniä vaatteita pois! Meillä käytetään jo joitain 62cm vaatteita, tosin 56cm on myös vielä käytössä =)
Eipä tässä kummempia tältä erää!

Faelivrin Mitenkäs siellä teillä sujuu? =) Tulehan kertomaan kuulumiset kun jaksat

 

Heipsan!

Jos nyt vihdoinkin ehtisin tänne vähän kertoa siitä synnytyksestä ja tästä vauvaelämästä nyt muutenkin.

Elikkäs siis.. 29.3. lähdettiin käynnistykseen ja neljän aikaan iltapäivällä sain ensimmäisen pillerin ja kahdeksan aikaan toisen. 11 aikaan illalla alkoi jo supistelemaan ja niiden kanssa tuskailtiin sitten aina puoli viiteen asti aamulla, kunnes supistukset oli niin kivuliaita, etten voinut muuta kuin itkeä ja huutaa ja sitten vihdoinkin mut vietiin synnytysosastolle. Sieltä soitin miehelle, joka ehti tulla juuri sopivasti pitämään kädestä kun epiduraalia laitettiin, ei nimittäin ollut mikään kovin mukava juttu aivan järkyttävien supistusten kanssa. No, epiduraali auttoi onneksi aika nopeasti ja sen jälkeen pystyin jopa hieman torkkumaan. Kalvoljen puhkaisua viivyteltiin, koska meitä synnyttäjiä oli sillä hetkellä niin monta, että kukaan ei olisi ehtinyt olla minun luona jos olisi vauhditettu synnytystä jo aiemmin. En enää muista kunnolla, että mihin aikaan ne kalvot sitten vihdoinkin puhkaistiin, mutta sen jälkeen ei enää kauaa mennytkään kun sain alkaa jo ponnistamaan. Sitä ennen olin muuten saanut jo kaksi kertaa lisää epiduraalia, eikä se viimeinen kerta enää edes auttanutkaan niin paljoa. 35 minuuttia kesti ponnistusvaihe ja selvisin kokonaan ilman repeytymiä! Puoli yhden aikaan siis päivällä oli vauva syntynyt. Itkuhan siinä sitten pääsi kun sen pienen tytön näki ensimmäistä kertaa. Elämäni onnellisin hetki, ehdottomasti. Mulla oli aivan ihana kätilö ja mies jaksoi ihanasti kannustaa ja pitää kädestä kiinni koko synnytyksen.

Sairaalassa olo oli minusta aivan kamalaa ja itkinkin siellä kovasti koti-ikävää ja olin äärimmäisen onnellinen kun päästiin kotiin jo toisena päivänä.

Olin sairaalassa jo joutunut ottamaan rintakumit käyttöön koska alkuun imetys sai nännit niin kipeäksi, että huulta purren jouduin imettämään. Kotona kuitenkin huomasin, että maidon tulo alkoi hiipua kun niitä rintakumeja käytin, joten tytön kanssa käytiinkin sitten pientä taistelua kun opeteltiin taas syömään ilman niitä kumeja. No loppujen lopuksi kumminkin olin jo päässyt niistä eroon kun tyttö oli 6 päivää vanha. Nyt imetys sujuu melko hyvin. Otteiden kanssa on vielä välillä pientä ongelmaa ja joinakin päivinä ei maito tunnu riittävän, joten korviketta on joudutttu muutamana iltana antamaan. Mutta tyttö olisi jatkuvasti tissillä, joka taas hieman minua ahdistaa, koska tuntuu, ettei elämässä enää muuta olekaan kuin pelkkää imetystä.

Täällä on käyty melkoista tunteiden vuoristorataa nämä reilu pari viikkoa. Vähän väliä itkeskelen joko onnesta tai sitten surusta ja väsymyksestä. Viime viikonloppu oli kuitenkin jo hieman parempi ja tuntui, että kyllä tämä tästä alkaa helpottamaan. Minulla kun on niin järkyttävästi univelkaa, että se tekee kaikesta muustakin monin verroin vaikeampaa. Meidän tyttö kun se nukkuu päivät ja valvoo yöt ja minä en saa unta päivisin ollenkaan.

Mutta on se pieni kyllä aivan äärettömän ihana ja rakas, vaikka pistääkin äidin melko koville. Onneksi mulla on ihana mies, joka on ollut korvaamaton nyt tässä vauva-arjessa.

Tyttö on hyvin kasvanutkin jo tässä parin viikon aikana. Yli neljän kilon ollaan jo painossa ja pituus on jo 53,5 cm (luultavasti sairaalassa oli jo vähän pidempi kuin mitä sanottiin).

Tässä siis vähän kuulumisia hyvin tiivistettynä. Tulen taas myöhemmin kertomaan uusia kuulumisia kunhan ennätän.

Faelivrin & neiti jääräpää 16pv

 

Hei Faelivrin!

Kaikki me muut taidettiin siirtyä sinne facebookiin niin intensiivisesti ettei kukaan enää täällä lisäksi ole käynyt. Itse aloin vain miettimään, oletko kuulumisia enää kertoillut..

Oletko siirtynyt johonkin vauvaketjuun nyt tai onko sinulla mammakavereita, mistä saat vertaistukea ja mammajuttuseuraa?

 

Heips!

Enpä minä sitten viitsinyt enää tänne kirjoitella kun huomasin, ettei täällä enää kukaan muu käy. Mitäpä sitä itsekseen höpöttelemään..

Netissä en nyt enää pahemmin kirjoittele, mutta muutama mammakaveri löytyy kyllä. Sain mm. sieltä sairaalasta kaverin, jonka vauva on syntynyt samana päivänä kuin omani.

Vieläkö te facebookissa höpötätte kaikki? Ja mitenkä siellä on elämät vauvojen kanssa sujuneet?

 

Heip, hyvä että sulla löytyy mammakavereita

Juu siellähän me melkein kaikki varmaan hengaillaan, toiset enemmän ja toiset vähemmän. Kaks mammamiittinkiäkin porukka on jo ehtinyt järjestää ja tavata siis livenäkin itse en niissä vaan ole ollut, kun asun vähän kauempana...

Hyvää syksyä ja tulevaa talvea ja jatoa muutenkin teille!