Heipsistä hei piiiitkästä aikaa!
Ehdin vihdoin ja viimein lukea kaikkien kuulumisia viime viikoilta -> töissä on ollut hulinaa, ettei oo paljon huvittanu koneella enää vapaa-ajalla istuskella, kun päivät tulee oltua koneen ääressä töissä.
Rietille tervetuloa joukkoon!
Ihania rakenneultra ym kuulumisia kaikilta muilta, en nyt jaksa ruveta erikseen tähän keitään poimimaan.
Sokerirasituksesta ite jouduin esikoisen kanssa käymään sokerirasituksessa ylipainon takia. Ei ollu mikään kaikista mukavin kokemus

etenkin, kun tk:ssa oli tuollon remontti käynnissä; en päässy pitkälleen verikokeiden aikana, vaikka saatan pyörtyä verikokeessa. Ja en myöskään päässy pitkälleen niiden välillä, vaan sinne vaan odotustilaan muiden kanssa odottelemaan. Sokerirasituksessahan ollaan siis 12 h syömättä ja juomatta, pienen lasillisen vettä sai aamulla juoda. Sitten otetaan verta, juodaan sellanen sokerilitku (kannattaa toivoa, että on kylmää, itsellä ainakin meni paremmin alas kylmänä), odotellaan tunti, otetaan toinen verikoe, odotellaan jälleen tunti ja otetaan kolmas verikoe.
Onneksi ite tajusin ottaa mukaan kirjan, että oli jotain muutakin lukemista, kun ne odotustilan iänikusen vanhat lehdet. Ja mukana oli myös banaani, suklaapatukka ja jotain juomista, et sain heti syömistä ja juomista vikan verikokeen jälkeen. Ja sit pika-pikaa kotiin kunnon aamupalalle.
Nyt olis sama edessä kohta puoliin, enkä todellakaan odota innolla

joudun siis tän kakkosenki kanssa sokerirasitukseen ylipainon vuoksi -> en vaan saanu painoa pudotettua lasten välillä, vaikka tarkotus oli...
Täälläkin on podettu aika kovistakin
harkkasupistuksista, joita aiheutu ihan pienestäkin tekemisestä (esim. suihkussa käynti). Oon sit ollu käytännössä tekemättä mitään sen minkä oon pystyny. Istuminen ja makaaminen on ihan ok, sen vuoksi oon töissä pystyny olee, kun päätetyöskentely ei vaadi kovin suuria ponnisteluja ja taukojakin voin pitää aina tarvittaessa. Kävin lääkärissäkin näyttämässä alapäätä, mutta ei nuo supistukset ollu sinne onneks mitään aiheuttanu. Nyt alkaa jo helpottamaan ja oon jo pystyny kotitöitä tekemään ja käymään koirien kanssa kävelemässä. Tosin heti kroppa huomauttaa, jos meen liian kovaa tai teen liian pitkää jotai fyysistä pitämättä taukoa.
Liikkeitä onneks tuntuu päivä päivältä enemmän, joten ne antaa viitteitä, et pikkusella on kaikki kunnossa. Vielä en oo vatsan päältä pääässy liikkeitä tuntemaan, kun heti kun laitan käden vatsalle, niin liikkeet loppuu. Mieskin jo kovasti odottaa, et pääsis tuntemaan liikkeet. Juttelee nyt paljon enemmän vatsalle, kun luki jostain, et vauva mahassa kuulee ulkopuolelta tulevat äänet rv 22 alkaen
Pitää tuota esikoista vaan kannustaa omaan tekemiseen mm. pukemisen ja riisumisen ym suhteen, kun en varmaan kohta enää pysty sitä kantamaan. Ikää hällä siis reilu 2 vee ja painoa n. 12 kg. Ja urakkana olis pyrkiä opettamaan hänet vielä pois vaipoista ennen kakkosen syntymää... Ei vaan jaksais kahta vaipatettavaa.
Rakenneultrassa käväsin viikko sitten;
poika näytti terveeltä, sydäntään ei meinannu meille esitellä, kätilö sai pitkään tehdä töitä, jotta sai sydämenki näkyville. Mukana mulla oli mun sisko, kun mies joutu oleen töissä. Mut oli kiva, kun sisko pääs seuraks.
Ylihuomenna olis
neuvola, missä sitten perusjuttujen lisäks Kelan papereita, lähetettä sokerirasitukseen ja synnärin pelkopolille. Huoh, pääsen vihdoin ja viimein puhumaan synnärille ekan raskauden tai pikemminki synnytyksen jälkesistä peloista. Toivottavasti siitä olis apua.
Tarvikkeiden ja vaatteiden hankinnasta
Meillä on kaikki vielä tallella esikoisen jäljiltä, joten ei oo tiedossa kummempia hankintoja, etenkin kun tämänkin pitäis poika olla. Esikoiselle pitäis hankkia "isojen poikien" sänky, kun nukkuu vielä pinniksessä, missä ei oo toista laitaa. Sit oon kattellu käytettyjä sisarrattaita, sellaset vois olla hyvät, mut en uutena raaskis ostaa, ku en tiedä onko niille sit lopulta paljoakaan käyttöä.
Talvitakki asiaa oon myös pohtinu, kun ei enää omat takit päälle mahdu, miehenki takit tekee tiukkaa. Tällä hetkellä on lainassa mun siskon miehen takki, sekä mun isän takki, mut ei niillä tarkene kovilla pakkasilla, jos sellasia tulee. Mun äidillä on kiva villakangastakki, joka mahtuis mulle, mut se ei vaan yhtään oo mun näkönen, näyttää ihan kummalliselta mun päällä. Enkä raaskis mitään äitiystakkia ostaa parin-kolmen kuukauden takia... Eikä sitä neljän seinän sisälläkään voi koko talvea viettää.
Jouluhömpötys on iskeny muhunkin aiempaa aikasemmin ja kovempana, vaikka oon aina ollu jouluihminen, mut nyt vielä enemmän. Vähän jo jouluvaloja virittelin, kynttilöitä on poltettu sisällä ja ulkona, juotu glögiä ja syöty joulutorttuja. Sekä syöty piparitaikinaa, mihin mulla on tullu oikeen himo! Sellanen kunnon raskausajan himo, että menis vaikka koko paketti kerrallaan! Toooosi terveellistä! Älkää kukaan kertonu mun neuvolatätskälle, et millaset herkut meillä on, se varmaan pyörtys järkytyksestä. Onko kellään muilla tullu mitään ihme himoja/mielihaluja?
Tällästä kaikkea tänne!
Rva J. + pikku kakkonen 22+2