Oh, kiitos =) Onnea myös masuasukeista joka iikalle siellä ruutujen toisessa päässä! :heart: Olen nyt ahnaasti kahlannut kerralla läpi kaikki hykerryttävän mielenkiintoiset keskustelunne ja niiiin samaistun moneen juttuun! Ehkä reiluuden nimissä kerron vähän itsestäni ja meidän tilanteesta jotakin:
Esikoista tosiaan odotellaan saapuvaksi. Laskettu aika on 8.3.2013. Itse olen 25 ja mies täyttää 32. Asumme tällä hetkellä Turussa, mutta mahdollisesti ennen vauvan tuloa siirrämme kotipesämme Kymenlaaksoon/Uudellemaalle.
Läheisille ja ystäville olemme jo pari viikkoa sitten raskaudesta kertoneet, kaikki ovat ottaneet asian ihan hienosti vastaan. Aluksi olin vähällä vedellä herneitä nenuun, kun osa ihmisistä suhtautui mielestäni asiaan hiukan väliinpitämättömästi, mutta asiaa tovin pohdittuani ymmärsin, että jos oma elämäntilanne on kovin erinlainen, ei vauvauutinen sillä tavalla hetkauta. Itselle se on tietysti iso juttu ja tällä hetkellä polttavin topiikki joka saralla. Sen vuoksi on ehkä hyväkin etsiä muita kaltaisiaan, eikä kuorimittaa kaikkia läheisiään jatkuvasti näillä ällöihanilla vauvaturinoilla. Eniten jännitin miten siskoni reagoi, sillä hän on kärsinyt lapsettomuudesta itse pitkään ja tiedän, että raskausuutiset ovat hänelle hyvin kipeä paikka. Hän otti asian kuitenkin mahtavan hyvin, haluaa olla mukana joka hetkessä ja sanoikin että mahdollisesti tämä on läheisin raskaus, jonka hän saa koskaan kokea ja aikoo siitä itsekin nauttia täysin siemauksin. Kovin iloinen olen asiasta, olo on hurjan huojentunut ja voin nyt itsekin nauttia raskaudesta täydemmin.
Nautintoa tämä tällä hetkellä oikeastaan enimmäkseen on. Pahoinvoinnista olen päässyt jo viikkoja sitten (ja silloinkin olo oli lähinnä etova, esim. ruoka maistui oikein hyvin...) ja väsymyskin alkaa helpottaa. Mitään suurempaa vaivaa ei ole ollut, alun selkäkivut ovat kadonneet ja liikkuakin pystyisi vallan hyvin, jos vain saisi itsensä taas aktivoitua. Ennen raskautta olin mukana juoksukoulussa ja kävin salilla monta kertaa viikossa. Raskaus sai kuitenkin vähän arastelemaan, ajattelin että parempi ottaa varmaan päälle ja olla rauhassa vaan. Nyt olen hiukan jämähtänyt paikoilleni, lähinnä hyötyliikuntaa tulee harrastettua. Nyt kiloja tulee vauhdilla, kun kroppa on tottunut olemaan liikkeessä. Mitä lajeja te nyt raskaana ollessanne uskallatte harrastaa? Kävely ja perusjumpat keksin, mutta mitä muuta sitä keksisi?!
Suurimmista keskenmenopeloista olen vähitellen päässyt. Tosin nyt kun vauvanliikkeet eivät vielä tunnu, eikä raskausoireita juuri ole, aina välillä tulee miettineeksi että mahtaako se pallero olla hengissäkään enää. Onneksi masu sentään kasvaa ja neuvoloita on tasaisin väliajoin. Tunnemyllerryksiä on, mutta on oikeastaan aina ollut, ei siis suuria muutoksia raskauden vuoksi kaiketi. Ehkä ennemminkin sellasia vaalenpunaisia pilvipäiviä ja jatkuvaa rauhallisuuden ja hyvänolon tunnetta tuonut raskaus mukanaan.
Vielä en ole tehnyt mitään hankintoja vauvalle, oletteko te muut jo. Mitähän kaikkea sitä olisi hyvä edes olla? Vähän kutkuttaisi ostella ihania vaatteita yms. jo mutta olen kieltänyt sen tiukasti itseltäni vielä. Rakenneultran (26.10) jälkeen annan itselleni ehkä vähän köyttä asiassa.
Amarinwa, minä en ole kyllä tuntenut kohtua masua tunnustellessa. Myöskään mitään pienintäkään havaintoa liikkeistä ei ole ollut. Istukka on tosin etuseinämässä, mikä tietysti toimii hyvänä iskunvaimentimena...pitää yrittää vaan odotella rauhassa.Kotidoppleria en ajatellut hankkia, vaikka se varmaan kiva olisikin, tulen sitten vaan hysteeriseksi jollen saa ääniä kuulumaan.
Tigerina, pystyn hyvin samaistumaan turhautuneisuuden fiiliksiisi! Meilläkin mies on vähän nörtinpuoleinen, viettää paljon aikaa tietokoneella (juuri niitä typeriä ja lapsellisia pelejä pelaten) ja valvoo aina pitkään. Mies käy kyllä töissä ( lopputyön odotellessa kirjoittajaansa), mutta työ on sen luonteista että hän voi itse määritellä päivänsä pituutta ja työaikoja. Tämä tietysti aiheuttaa sen että monesti työpäivät alkavat aika myöhään ja monesti mies on silti kotona pelaamassa jo kun tulen itse töistä kotiin. Itse kannan (opinnot jo päättäneenä) suuremman vastuun taloudemme pyörittämisestä, mikä alkaa vähän ottaa päähän, etenkin kun välillä tuntuu että mies käyttää tilannetta vähän hyväkseen, mikäs siinä pelatessa päivät pitkät, kun laskut tulee maksettua, katto on pään päällä ja jääkaapissa ruokaa. Tämä on meillä aina uudestaan ja uudestaan keskustelunaiheena. Toivoisin, että huolehtisimme taloudellisen tilanteen ylläpitämisestä yhdessä ja myöskin toiveena olisi, että saisimme viettää vähän enemmän kahdenkeskeistä aikaa etenkin ennen vauvan tuloa. Jotenkin toivon, että vauvan tulo muuttaa tilannetta, rytmejä varmaan ainakin, mutta vähän jännittää taloudellinen pärjääminen jos mies ei tee lopptyönsä eteen mitään, ei valmistu eikä hanki parempaa duunia! Muuten suhde on kyllä hyvässä jamassa, eikä sen suhteen pelota ollenkaan. Mieskin nauttii raskaudesta ja odottaa isäksi tulemista. Mutta vähän ryhtiä näihin miehiin, hitto soikoon! Mutta joo, tästä varmaan rutisen jatkossakin, "hyvä" siis tietää että joku ainakin jakaa tuntemuksia.
Huh, pitkä pätkähän tästä tulikin, täytyy jotain jättää ensi kertaankin. Mukavaa lauantain jatkoa kaikille mammoille ja masuille!
Taruselli + vuokralainen 15+1
Esikoista tosiaan odotellaan saapuvaksi. Laskettu aika on 8.3.2013. Itse olen 25 ja mies täyttää 32. Asumme tällä hetkellä Turussa, mutta mahdollisesti ennen vauvan tuloa siirrämme kotipesämme Kymenlaaksoon/Uudellemaalle.
Läheisille ja ystäville olemme jo pari viikkoa sitten raskaudesta kertoneet, kaikki ovat ottaneet asian ihan hienosti vastaan. Aluksi olin vähällä vedellä herneitä nenuun, kun osa ihmisistä suhtautui mielestäni asiaan hiukan väliinpitämättömästi, mutta asiaa tovin pohdittuani ymmärsin, että jos oma elämäntilanne on kovin erinlainen, ei vauvauutinen sillä tavalla hetkauta. Itselle se on tietysti iso juttu ja tällä hetkellä polttavin topiikki joka saralla. Sen vuoksi on ehkä hyväkin etsiä muita kaltaisiaan, eikä kuorimittaa kaikkia läheisiään jatkuvasti näillä ällöihanilla vauvaturinoilla. Eniten jännitin miten siskoni reagoi, sillä hän on kärsinyt lapsettomuudesta itse pitkään ja tiedän, että raskausuutiset ovat hänelle hyvin kipeä paikka. Hän otti asian kuitenkin mahtavan hyvin, haluaa olla mukana joka hetkessä ja sanoikin että mahdollisesti tämä on läheisin raskaus, jonka hän saa koskaan kokea ja aikoo siitä itsekin nauttia täysin siemauksin. Kovin iloinen olen asiasta, olo on hurjan huojentunut ja voin nyt itsekin nauttia raskaudesta täydemmin.
Nautintoa tämä tällä hetkellä oikeastaan enimmäkseen on. Pahoinvoinnista olen päässyt jo viikkoja sitten (ja silloinkin olo oli lähinnä etova, esim. ruoka maistui oikein hyvin...) ja väsymyskin alkaa helpottaa. Mitään suurempaa vaivaa ei ole ollut, alun selkäkivut ovat kadonneet ja liikkuakin pystyisi vallan hyvin, jos vain saisi itsensä taas aktivoitua. Ennen raskautta olin mukana juoksukoulussa ja kävin salilla monta kertaa viikossa. Raskaus sai kuitenkin vähän arastelemaan, ajattelin että parempi ottaa varmaan päälle ja olla rauhassa vaan. Nyt olen hiukan jämähtänyt paikoilleni, lähinnä hyötyliikuntaa tulee harrastettua. Nyt kiloja tulee vauhdilla, kun kroppa on tottunut olemaan liikkeessä. Mitä lajeja te nyt raskaana ollessanne uskallatte harrastaa? Kävely ja perusjumpat keksin, mutta mitä muuta sitä keksisi?!
Suurimmista keskenmenopeloista olen vähitellen päässyt. Tosin nyt kun vauvanliikkeet eivät vielä tunnu, eikä raskausoireita juuri ole, aina välillä tulee miettineeksi että mahtaako se pallero olla hengissäkään enää. Onneksi masu sentään kasvaa ja neuvoloita on tasaisin väliajoin. Tunnemyllerryksiä on, mutta on oikeastaan aina ollut, ei siis suuria muutoksia raskauden vuoksi kaiketi. Ehkä ennemminkin sellasia vaalenpunaisia pilvipäiviä ja jatkuvaa rauhallisuuden ja hyvänolon tunnetta tuonut raskaus mukanaan.
Vielä en ole tehnyt mitään hankintoja vauvalle, oletteko te muut jo. Mitähän kaikkea sitä olisi hyvä edes olla? Vähän kutkuttaisi ostella ihania vaatteita yms. jo mutta olen kieltänyt sen tiukasti itseltäni vielä. Rakenneultran (26.10) jälkeen annan itselleni ehkä vähän köyttä asiassa.
Amarinwa, minä en ole kyllä tuntenut kohtua masua tunnustellessa. Myöskään mitään pienintäkään havaintoa liikkeistä ei ole ollut. Istukka on tosin etuseinämässä, mikä tietysti toimii hyvänä iskunvaimentimena...pitää yrittää vaan odotella rauhassa.Kotidoppleria en ajatellut hankkia, vaikka se varmaan kiva olisikin, tulen sitten vaan hysteeriseksi jollen saa ääniä kuulumaan.
Tigerina, pystyn hyvin samaistumaan turhautuneisuuden fiiliksiisi! Meilläkin mies on vähän nörtinpuoleinen, viettää paljon aikaa tietokoneella (juuri niitä typeriä ja lapsellisia pelejä pelaten) ja valvoo aina pitkään. Mies käy kyllä töissä ( lopputyön odotellessa kirjoittajaansa), mutta työ on sen luonteista että hän voi itse määritellä päivänsä pituutta ja työaikoja. Tämä tietysti aiheuttaa sen että monesti työpäivät alkavat aika myöhään ja monesti mies on silti kotona pelaamassa jo kun tulen itse töistä kotiin. Itse kannan (opinnot jo päättäneenä) suuremman vastuun taloudemme pyörittämisestä, mikä alkaa vähän ottaa päähän, etenkin kun välillä tuntuu että mies käyttää tilannetta vähän hyväkseen, mikäs siinä pelatessa päivät pitkät, kun laskut tulee maksettua, katto on pään päällä ja jääkaapissa ruokaa. Tämä on meillä aina uudestaan ja uudestaan keskustelunaiheena. Toivoisin, että huolehtisimme taloudellisen tilanteen ylläpitämisestä yhdessä ja myöskin toiveena olisi, että saisimme viettää vähän enemmän kahdenkeskeistä aikaa etenkin ennen vauvan tuloa. Jotenkin toivon, että vauvan tulo muuttaa tilannetta, rytmejä varmaan ainakin, mutta vähän jännittää taloudellinen pärjääminen jos mies ei tee lopptyönsä eteen mitään, ei valmistu eikä hanki parempaa duunia! Muuten suhde on kyllä hyvässä jamassa, eikä sen suhteen pelota ollenkaan. Mieskin nauttii raskaudesta ja odottaa isäksi tulemista. Mutta vähän ryhtiä näihin miehiin, hitto soikoon! Mutta joo, tästä varmaan rutisen jatkossakin, "hyvä" siis tietää että joku ainakin jakaa tuntemuksia.
Huh, pitkä pätkähän tästä tulikin, täytyy jotain jättää ensi kertaankin. Mukavaa lauantain jatkoa kaikille mammoille ja masuille!
Taruselli + vuokralainen 15+1
Viimeksi muokattu: