Ääk miten sitä on ehtinyt jäädä kuulumisista jälkeen hetkessä!
Mukava lukea rakenneultrauutisia
Puoliväli alkaa olla ylitettynä!
Äitiysalusvaatteista: en oo vielä kokenut tarpeelliseksi muuta kuin kokoa isommat alushousut ja rintaliivit. Oon toisaalta myös melko (TOSI) pihi, ja ajattelin että mitä vähemmällä ostelulla selviää, sen parempi.
Vappuvaavi, harmi että teillä meni reissu sivu suun :L
Oloista: olen päässyt minäkin kipujen ja vaivojen kerhoon. Liian nopsaa kävellessä pistelee oikealle vatsanseutuun, selkää jomottelee, päätä särkee useampana päivänä viikossa, välillä iskee oksetus ja issiasvaivaa on
Onneksi ei samana päivänä kaikkia, eikä onneksi vielä mitenkään lamauttavana. Oon myös ruvennut kuorsaamaan selälläni ja tuntuu, että maha tekee hengittämisestä jo vähän vaivalloisempaa kun nokka on muutenkin aina tosi tukkoinen. Voisi olla itselläkin se
tukivyö pelastus, kaverini vannotti sen nimeen.
Synnytysasiaa : mulla rupesi tuossa toissapäivänä hermostuttamaan se, että miten koirien kanssa toimitaan kun oon itse sairaalassa. Äitee sanoi, että miehen kannattaa jäädä lomille vasta kun kotiudutaan vauvan kanssa ettei mee "turhaan" päivät kun minä oon vielä vauvan kanssa sairaalassa. Se tarkottaisi sitä, että kun synnytän niin miehen pitäis siinä rinnalla hoitaa työt, nukkumiset ja meidän koirien lenkkeilytykset. Eikä ne voi päivät pitkät olla kotona kaksistaankaan.
Kyllä äitini ja anoppi käyttäisivät mielellään koirat välillä jos tarve vaatii, vaikka useampanakin päivänä, mutta molemmat on aika pienikokoisia eikä kovin vahvarakenteisia naisia, joten niillä voi tulla tosissaan ongelmia kahden kultaisennoutajan kanssa (etenkin kun isompi on nyt ruvennut isottelemaan jopa pienillekin koirille mitä ei ennen oo tehnyt.. en tiiä johtuuko mun masusta vai pentukoirasta).
Darialle sympatiat jännitysmomentista, onneksi oli vain "väärä hälytys". Pitkiltä tuntuu ne sekunnit kun vähänkään joutuu epäilemään. Mutta inhottava, että ultrassa oli semmonen vähemmän mukava lääkäri :L
Piip, me nukuttiin koko kesä pennun kanssa aina 9-12 päikkärit
Aina kun mulla on aikaa, heittäydyn vieläkin pitkäkseni tuona välinä ja pentu jalkojen ja sohvan väliin. On jäänyt hyvä rytmi päälle. Onneksi tosiaan pennut nukkuu paljon, en tiedä miten olis kesä muuten mennyt kun väsytti niin tajuttomasti. Ja väsyt on palanneet. Mutta mulla oli kans hyvät suunnitelmat urheilun suhteen ja todellisuus on osoittautunut toiseksi. Kyllä me käydään joskus/monena päivänä viikossa koirien kans pari tuntia hitaasti kävelemässä, mutta välttämättä päivään ei muuta kuulu. Onneksi viikon päästä alkaa työt ja tulee siellä käveltyä.
Onneksi tarrasukalla kaikki kunnossa, mutta kyllä tuommonen säikäyttää.
Mamu13, uskomatonta toimintaa myös sulle siellä työterveydessä. Aina ei oikeat ihmiset päädy oikeille aloille. Mur! Oivoi, Berliiniin! Ollaan käyty siellä miehen kanssa kahdesti, oikein mukava kaupunki. Vauvanvaateliikkeistä en osaa sanoa kyllä mitään, mutta varmasti niitä löytyy ja eipähän tuu joka vauvalla vastaan.
Maaliskuu2015, ennen tuli sanottua tosiaan lauseen perään että "jos kaikki menee hyvin", mutta toisaalta sitä lienee niin hölmö ettei osaa ajatellakaan että osuisi omalle kohdalle mikään ikävä. Kyllä se nyt, etenkin rakenneultran jälkeen, on entistä helpompi uskoa että meillä on ensivuonna pikkuinen :> Hyvin epäjouluinen tähti on meillä jo löytänyt ikkunaan. Joku tuttu (olisiko ollut äitini) kyllä vähän naureskeli mutta mulla on kerrankin fiilikset kohallaan niin törröttäköön ikkunassa jo nyt!
Raskausarvista: minä laiskista laiskin itseni rasvaaja oon orjallisesti joka ilta alkuraskaudesta lähtien rasvannut vatsaa. Vielä ei oo mitään näkyvissä, mutta mulla on nuoruusajoilta vieläkin haaleat viivat persiinsivuissa ja reisissä kasvusta, joten nyt yritän kyllä tehdä kaikkeni uusien estämiseksi. Maha on kovin venyttyneen oloinen (ja ISO) joten saa nähdä miten tässä taistossa käy
Rakenneultrasta: meillä oli tänään aamulla aika. Eilen rupesin jännittämään ekaa kertaa, että mitä jos siellä tulisikin jotain muuta kuin "kaikki kunnossa". Jännän äärellä oltiinkin sitten, mutta onneksi lopulta mitään hälyyttävää ei tullut esille.
Meillä meni hiukan päälle tunti siellä! Onneksi oli aikaa ja onneksi eivät pistäneet pois ennenkuin kaikki oli selvitetty juurta jaksain. Meillä nimittäin kätilö ei löytänyt toista ventrikkeliä aivoista, eikä se heti alkuun sanonut että on normaalia ettei se asennon takia näykään. No mies oli ihan huolestunut ja kieltämättä minäkin. Toinen ultraaja sitten löysi sen ventrikkelin.
Napasuonet oli sitten toinen juttu. Pienokaisen pää oli hiukan vähemmän, kuin viikkojen mukaan olisi pitänyt olla. Nämä kaksi asiaa yhdistettynä olis johtaneet siihen, että painoa pitää seurata. Ei millään näkynyt kuin kaksi, mutta sitten pyysi vielä kolmannen henkilön ultrailemaan, tuli joku kokeneempi naislääkäri, ja se löysi sieltä sen kolmannen napasuonen.
Kyllä meinasi jo parku tulla, kun ehdin mietiskellä että siellä on useampi asia vinksallaan. Loppuenlopuksi pään mittakin oli enemmän, kuin ensimmäisellä mittauksella, eli ihan sopivan kokoinen viikkoihin.
Saatiin kuitenkin sitten ylimääräinen aika, kattovat painon jne, ensivuoden alussa. Kätilö sanoi, että pannaan tähän vaikka ne napasuonet (jotka siis löytyi) syyksi, että saatte sen ajan. Eli kaikki oli kunnossa. Mutta hitto että säikäytti kyllä meidät molemmat ne odottelun hetket.
No, vilahti siellä vehkeetkin, eli minun tyttöolo oli ihan hukka-arvaus
Onneksi meille sattui ehkäpä maailman ihanin kätilö.
Ruubi ja pikkupoitsu 20+2