Nyt sitä synnytyskertomusta kun on hetki aikaa. Tissitakiainen nukahti ja koisii nytten vaunuissa. (on huomattavasti kätevämpi noin pienellä kun sitteri, koira ei malttais olla nuolematta tuota..) eikun nyt heräsi... katsotaan jos kijoitan sittten yhdellä kädellä.
ke-to yö oli suht kivuliasta supistelua, n. 1h välein tulivat tai aina kun vaihdoin asentoa. parilla 1g:n panadolilla selvisin.
torstaina aamulla sama jatkui, vein esikoisen kuitenkin päiväkotiin ja kävin koiran kanssa reippaalla lenkillä. siellä isolla pellolla yksin talsiessani mietin että olikohan ihan järkevää, kävi mielessä ettei sinne mitkään ambulanssit pääse kun kinoksia oli joka paikassa päivällä nukuin 2-3h:n unet, tuntui että yöllä tulee lähtö. esikoisen vein mummille iltapäivällä klo 14, autolla ajo oli jo mielenkiintoista..
klo 16 jälkeen tuli supistukisa 10-15min välein. välillä oli jokunen 20-30min paussikin.
istuin keinutuolissa ja välillä kävelin olkkarissa ympyrää. kävin kuumassa suihkussakin, mutta 20min jälkeen loppui lämminvesivaraajasta vesi :stick:
sitten eka tosi kipeä supistus tuli n.19.40 jälkeen. ja kuin taikaiskusta ne tulivat heti 4min välein. sitten nakkasin kaikki kellotukset huitsin nevadaan, ei voinut vähempää kiinnostaa olin supistusten aikana kontallaan vessassa, jokaisen supistuksen jälkeen oksensin ja suolikin tyhjeni oikein nätisti.
Mies kävi välillä kurkkaamassa vessan ovella että joko voitais lähteä vai synnytätkö siihen
pari supistusta ja oksennusta, sain soitettua synnärille. vielä pari supistusta ja sain puettua kengät ja käveltyä keittöön huutamaan että vois jo lähteä vähän ennen klo.21 lähdettiin ajamaan. vajaa 10min matkalla tuli 3 supistusta. onneksi oli vati mukana, oksennus lensi joka kerralla.
Sairaalakassin jätettyään mies lähti kotiin ja mulle tehtiin sisätutkimus. ennen sitä piti tietty supistella ja oksennella kätilö totesi ensin toiselle kätilölle että oon niin kipeen näköinen että sali valmiiksi heti. olin 5-6cm auki. Huokaisin ääneen ilahtuneena: "voi ihanaa! luulin että hyvä jos 3cm edes.." pyysin heti jotain puudutusta, ihan mitä vaan.
Saliin mentiin 21.25, kalvot puhkaistiin heti 21.38 kun kalvopussi pullotti siellä. Parin supistuksen aikana hoin etten kestä enää ja oksentelin taas. vettä pyysin kokoajan juotavaksi että olisi jotain mitä oksentaa. Nyt oltiin kahdestaan kätilön kanssa (joka oli niin niin ihana). Olin jo loppuvuodesta merkannut esitietoihin että haluan salissa olevan mahd vähän porukkaa.
21.50 tuli lääkäri antamaan PCB-puudutuksen. Lääkäri sanoi että olen jo 8cm auki. sen laitto sattui, mutta vaikutti nopeasti. Lääkäri sanoi että epiduraalia ei ehdi laittaa (anestesialääkäri tuskin olisi sekunnissa paikalla ja puudutuksen vaikutus ei ala ihan niin nopeasti kuin kohdunkaulapuudutteessa)
21.51 otin myös ilokaasun. sanoin että en halua kun meen siitä sekaisin ja oksennan lisää. kätilö sääti ilokaasun 30%. se oli ihana. Tai siis tuo yhdistelmä pcb ja ilokaasu oli ihana. kivut jäi mutta ne oli tosi siedettäviä.
Pian olinkin jo kokonaan auki ja odoteltiin ponnistustarvetta. Kätilö kävi välillä toisessa salissa avustamassa. Kuuntelin kehoani ja ponnistelin varovasti itsekseni.
Kätilön saavuttua takaisin aloin ponnistamaan tosissani. En tiedä, varmaan vain 3 supistusta ponnistin niin oli jo pää ulkona. Ekan ponnistuksen aikana totesin taas ääneen: "oi ihanaaaa...." ponnistuksessa ei ollut kipuja. vasta kun pää tuli ulos niin sattui. mutta tiesin että yksi kunnon ponnistus ja vauva olisi ulkona, ponnistin niin kovaa kuin jaksoin. vauva tuli käsi poskella ulos. napanuora oli sen verran lyhyt että sain tytön syliin vasta kun nuora oli katkaistu.
istukkakin tuli nopeasti ulos. kohtuun jäi jotain kalvoja mutta ne kuulemma sulavat usein itsestään pois (tänään tuli muuten joku iso tummanpunainen klöntti housuihin, olikohan sitten hyytymä tai noita kalvoja.)
loppu on historiaa :heart:
synnytys kesti siis 3h 15min!!! (esikoisen synnytys 12h,josta ponnistin 1h,olin ihan erilailla poikki ja väsynyt) tässä synnytyksessä ponnistin 11min.
Ponnistusvaiheessa mietin itsekseni voiko tämä mennä näin helposti onneksi en saanut epiduraalia. viimeksi se oli välttämätön jotta sain nukuttua. Mutta nyt tunsin ponnistustarpeen ihan itse! Tunsin milloin ja mihin suuntaan pitää ponnistaa. Kätilökin kehui että kuuntelen kroppaani hyvin - mikäs siinä kun on tunto jäljellä. Ponnistin tälläkin kertaa puoli-istuvassa asennossa, jalat tärisivät niin en jaksanut edes kyljelläni ponnistaa.
Synnytys oli täydellinen, oon ihan fiiliksissä siitä vieläkin. =) Miehen poissaolo ei haitannut ollenkaan, olin tälläkin kertaa sen verran omissa maailmoissani ja keskityin kätilön ohjeisiin.
repeämiin tuli kai 2-4 tikkiä, häpyhuuleen ainakin. papereissa lukee että myös välilihaan tuli repeämä mutten kyllä nää siellä mitään repeämää.
vauva sai pisteitä 9/10/10
nyt meen sairaalaan ottamaan tuolle vielä calmette-rokotuksen. kommentoin myöhemmin lisää
dania ja prinsessa 3,5vrk
ke-to yö oli suht kivuliasta supistelua, n. 1h välein tulivat tai aina kun vaihdoin asentoa. parilla 1g:n panadolilla selvisin.
torstaina aamulla sama jatkui, vein esikoisen kuitenkin päiväkotiin ja kävin koiran kanssa reippaalla lenkillä. siellä isolla pellolla yksin talsiessani mietin että olikohan ihan järkevää, kävi mielessä ettei sinne mitkään ambulanssit pääse kun kinoksia oli joka paikassa päivällä nukuin 2-3h:n unet, tuntui että yöllä tulee lähtö. esikoisen vein mummille iltapäivällä klo 14, autolla ajo oli jo mielenkiintoista..
klo 16 jälkeen tuli supistukisa 10-15min välein. välillä oli jokunen 20-30min paussikin.
istuin keinutuolissa ja välillä kävelin olkkarissa ympyrää. kävin kuumassa suihkussakin, mutta 20min jälkeen loppui lämminvesivaraajasta vesi :stick:
sitten eka tosi kipeä supistus tuli n.19.40 jälkeen. ja kuin taikaiskusta ne tulivat heti 4min välein. sitten nakkasin kaikki kellotukset huitsin nevadaan, ei voinut vähempää kiinnostaa olin supistusten aikana kontallaan vessassa, jokaisen supistuksen jälkeen oksensin ja suolikin tyhjeni oikein nätisti.
Mies kävi välillä kurkkaamassa vessan ovella että joko voitais lähteä vai synnytätkö siihen
pari supistusta ja oksennusta, sain soitettua synnärille. vielä pari supistusta ja sain puettua kengät ja käveltyä keittöön huutamaan että vois jo lähteä vähän ennen klo.21 lähdettiin ajamaan. vajaa 10min matkalla tuli 3 supistusta. onneksi oli vati mukana, oksennus lensi joka kerralla.
Sairaalakassin jätettyään mies lähti kotiin ja mulle tehtiin sisätutkimus. ennen sitä piti tietty supistella ja oksennella kätilö totesi ensin toiselle kätilölle että oon niin kipeen näköinen että sali valmiiksi heti. olin 5-6cm auki. Huokaisin ääneen ilahtuneena: "voi ihanaa! luulin että hyvä jos 3cm edes.." pyysin heti jotain puudutusta, ihan mitä vaan.
Saliin mentiin 21.25, kalvot puhkaistiin heti 21.38 kun kalvopussi pullotti siellä. Parin supistuksen aikana hoin etten kestä enää ja oksentelin taas. vettä pyysin kokoajan juotavaksi että olisi jotain mitä oksentaa. Nyt oltiin kahdestaan kätilön kanssa (joka oli niin niin ihana). Olin jo loppuvuodesta merkannut esitietoihin että haluan salissa olevan mahd vähän porukkaa.
21.50 tuli lääkäri antamaan PCB-puudutuksen. Lääkäri sanoi että olen jo 8cm auki. sen laitto sattui, mutta vaikutti nopeasti. Lääkäri sanoi että epiduraalia ei ehdi laittaa (anestesialääkäri tuskin olisi sekunnissa paikalla ja puudutuksen vaikutus ei ala ihan niin nopeasti kuin kohdunkaulapuudutteessa)
21.51 otin myös ilokaasun. sanoin että en halua kun meen siitä sekaisin ja oksennan lisää. kätilö sääti ilokaasun 30%. se oli ihana. Tai siis tuo yhdistelmä pcb ja ilokaasu oli ihana. kivut jäi mutta ne oli tosi siedettäviä.
Pian olinkin jo kokonaan auki ja odoteltiin ponnistustarvetta. Kätilö kävi välillä toisessa salissa avustamassa. Kuuntelin kehoani ja ponnistelin varovasti itsekseni.
Kätilön saavuttua takaisin aloin ponnistamaan tosissani. En tiedä, varmaan vain 3 supistusta ponnistin niin oli jo pää ulkona. Ekan ponnistuksen aikana totesin taas ääneen: "oi ihanaaaa...." ponnistuksessa ei ollut kipuja. vasta kun pää tuli ulos niin sattui. mutta tiesin että yksi kunnon ponnistus ja vauva olisi ulkona, ponnistin niin kovaa kuin jaksoin. vauva tuli käsi poskella ulos. napanuora oli sen verran lyhyt että sain tytön syliin vasta kun nuora oli katkaistu.
istukkakin tuli nopeasti ulos. kohtuun jäi jotain kalvoja mutta ne kuulemma sulavat usein itsestään pois (tänään tuli muuten joku iso tummanpunainen klöntti housuihin, olikohan sitten hyytymä tai noita kalvoja.)
loppu on historiaa :heart:
synnytys kesti siis 3h 15min!!! (esikoisen synnytys 12h,josta ponnistin 1h,olin ihan erilailla poikki ja väsynyt) tässä synnytyksessä ponnistin 11min.
Ponnistusvaiheessa mietin itsekseni voiko tämä mennä näin helposti onneksi en saanut epiduraalia. viimeksi se oli välttämätön jotta sain nukuttua. Mutta nyt tunsin ponnistustarpeen ihan itse! Tunsin milloin ja mihin suuntaan pitää ponnistaa. Kätilökin kehui että kuuntelen kroppaani hyvin - mikäs siinä kun on tunto jäljellä. Ponnistin tälläkin kertaa puoli-istuvassa asennossa, jalat tärisivät niin en jaksanut edes kyljelläni ponnistaa.
Synnytys oli täydellinen, oon ihan fiiliksissä siitä vieläkin. =) Miehen poissaolo ei haitannut ollenkaan, olin tälläkin kertaa sen verran omissa maailmoissani ja keskityin kätilön ohjeisiin.
repeämiin tuli kai 2-4 tikkiä, häpyhuuleen ainakin. papereissa lukee että myös välilihaan tuli repeämä mutten kyllä nää siellä mitään repeämää.
vauva sai pisteitä 9/10/10
nyt meen sairaalaan ottamaan tuolle vielä calmette-rokotuksen. kommentoin myöhemmin lisää
dania ja prinsessa 3,5vrk