*~ Maaliskuun mussukat 2013~* Maaliskuussa ~ Meidän kuu!!! ~

Nyt sitä synnytyskertomusta kun on hetki aikaa. Tissitakiainen nukahti ja koisii nytten vaunuissa. (on huomattavasti kätevämpi noin pienellä kun sitteri, koira ei malttais olla nuolematta tuota..) eikun nyt heräsi... katsotaan jos kijoitan sittten yhdellä kädellä.

ke-to yö oli suht kivuliasta supistelua, n. 1h välein tulivat tai aina kun vaihdoin asentoa. parilla 1g:n panadolilla selvisin.

torstaina aamulla sama jatkui, vein esikoisen kuitenkin päiväkotiin ja kävin koiran kanssa reippaalla lenkillä. siellä isolla pellolla yksin talsiessani mietin että olikohan ihan järkevää, kävi mielessä ettei sinne mitkään ambulanssit pääse kun kinoksia oli joka paikassa päivällä nukuin 2-3h:n unet, tuntui että yöllä tulee lähtö. esikoisen vein mummille iltapäivällä klo 14, autolla ajo oli jo mielenkiintoista..

klo 16 jälkeen tuli supistukisa 10-15min välein. välillä oli jokunen 20-30min paussikin.
istuin keinutuolissa ja välillä kävelin olkkarissa ympyrää. kävin kuumassa suihkussakin, mutta 20min jälkeen loppui lämminvesivaraajasta vesi :stick:

sitten eka tosi kipeä supistus tuli n.19.40 jälkeen. ja kuin taikaiskusta ne tulivat heti 4min välein. sitten nakkasin kaikki kellotukset huitsin nevadaan, ei voinut vähempää kiinnostaa olin supistusten aikana kontallaan vessassa, jokaisen supistuksen jälkeen oksensin ja suolikin tyhjeni oikein nätisti.

Mies kävi välillä kurkkaamassa vessan ovella että joko voitais lähteä vai synnytätkö siihen

pari supistusta ja oksennusta, sain soitettua synnärille. vielä pari supistusta ja sain puettua kengät ja käveltyä keittöön huutamaan että vois jo lähteä vähän ennen klo.21 lähdettiin ajamaan. vajaa 10min matkalla tuli 3 supistusta. onneksi oli vati mukana, oksennus lensi joka kerralla.

Sairaalakassin jätettyään mies lähti kotiin ja mulle tehtiin sisätutkimus. ennen sitä piti tietty supistella ja oksennella kätilö totesi ensin toiselle kätilölle että oon niin kipeen näköinen että sali valmiiksi heti. olin 5-6cm auki. Huokaisin ääneen ilahtuneena: "voi ihanaa! luulin että hyvä jos 3cm edes.." pyysin heti jotain puudutusta, ihan mitä vaan.

Saliin mentiin 21.25, kalvot puhkaistiin heti 21.38 kun kalvopussi pullotti siellä. Parin supistuksen aikana hoin etten kestä enää ja oksentelin taas. vettä pyysin kokoajan juotavaksi että olisi jotain mitä oksentaa. Nyt oltiin kahdestaan kätilön kanssa (joka oli niin niin ihana). Olin jo loppuvuodesta merkannut esitietoihin että haluan salissa olevan mahd vähän porukkaa.

21.50 tuli lääkäri antamaan PCB-puudutuksen. Lääkäri sanoi että olen jo 8cm auki. sen laitto sattui, mutta vaikutti nopeasti. Lääkäri sanoi että epiduraalia ei ehdi laittaa (anestesialääkäri tuskin olisi sekunnissa paikalla ja puudutuksen vaikutus ei ala ihan niin nopeasti kuin kohdunkaulapuudutteessa)

21.51 otin myös ilokaasun. sanoin että en halua kun meen siitä sekaisin ja oksennan lisää. kätilö sääti ilokaasun 30%. se oli ihana. Tai siis tuo yhdistelmä pcb ja ilokaasu oli ihana. kivut jäi mutta ne oli tosi siedettäviä.

Pian olinkin jo kokonaan auki ja odoteltiin ponnistustarvetta. Kätilö kävi välillä toisessa salissa avustamassa. Kuuntelin kehoani ja ponnistelin varovasti itsekseni.

Kätilön saavuttua takaisin aloin ponnistamaan tosissani. En tiedä, varmaan vain 3 supistusta ponnistin niin oli jo pää ulkona. Ekan ponnistuksen aikana totesin taas ääneen: "oi ihanaaaa...." ponnistuksessa ei ollut kipuja. vasta kun pää tuli ulos niin sattui. mutta tiesin että yksi kunnon ponnistus ja vauva olisi ulkona, ponnistin niin kovaa kuin jaksoin. vauva tuli käsi poskella ulos. napanuora oli sen verran lyhyt että sain tytön syliin vasta kun nuora oli katkaistu.

istukkakin tuli nopeasti ulos. kohtuun jäi jotain kalvoja mutta ne kuulemma sulavat usein itsestään pois (tänään tuli muuten joku iso tummanpunainen klöntti housuihin, olikohan sitten hyytymä tai noita kalvoja.)

loppu on historiaa :heart:

synnytys kesti siis 3h 15min!!! (esikoisen synnytys 12h,josta ponnistin 1h,olin ihan erilailla poikki ja väsynyt) tässä synnytyksessä ponnistin 11min.

Ponnistusvaiheessa mietin itsekseni voiko tämä mennä näin helposti onneksi en saanut epiduraalia. viimeksi se oli välttämätön jotta sain nukuttua. Mutta nyt tunsin ponnistustarpeen ihan itse! Tunsin milloin ja mihin suuntaan pitää ponnistaa. Kätilökin kehui että kuuntelen kroppaani hyvin - mikäs siinä kun on tunto jäljellä. Ponnistin tälläkin kertaa puoli-istuvassa asennossa, jalat tärisivät niin en jaksanut edes kyljelläni ponnistaa.

Synnytys oli täydellinen, oon ihan fiiliksissä siitä vieläkin. =) Miehen poissaolo ei haitannut ollenkaan, olin tälläkin kertaa sen verran omissa maailmoissani ja keskityin kätilön ohjeisiin.

repeämiin tuli kai 2-4 tikkiä, häpyhuuleen ainakin. papereissa lukee että myös välilihaan tuli repeämä mutten kyllä nää siellä mitään repeämää.

vauva sai pisteitä 9/10/10

nyt meen sairaalaan ottamaan tuolle vielä calmette-rokotuksen. kommentoin myöhemmin lisää

dania ja prinsessa 3,5vrk

 

Pikainen päivitys puhelimella!! Meille syntyi 17.3 02.50 poika mitoin 3308g ja 49cm. Py 34,2. Synnytys oli tosi ihana, tarinaa jahka kotiudumme.. Mahdollisesti huomenna!

Tea ja Pikkupikku J 1vrk

 

tea Onnea pojasta

Danian synnytys kuulosti hyvällä ja helpolle, paitsi tuo oksentaminen, pahoittelut siitä Olipa nopeeta toimintaa! Vitsi oon melkeen kade kun miulla kesti ikuisuuden, mutta pääasia että kaikki on menny hyvin meni siinä sitten 2h tai 20h

Nanna mammapiirit HIeno juttu, nyt vaan sinne soluttautumaan

(.) Viime yö meni miten meni, Paavo se paskoi ja valvoi ja puklaili aika reilusti. Nyt siis on alkanu puklu-ura Onneks sain nukuttuu päikkärit tossa aamupäivästä jo niin jaksaa paremmin. Täällä ollaan liinassa ja nukutaan samalla kun mie oon koneel.
Ristiäiset on nyt varattu 21.4 ja nimikin aikalailla päätetty

Onko synnyttäneillä muilla selkä kipee? Miulla on alaselkä aika mielenkiintonen ja jalatkin puutuu :/ Kroppa etsii uutta tasapainoa ilmeisesti..

Kotikäyntiä täällä ei tälläkertaa ole, joten eka neuvola poitsulla ja miulla to, saa nähä tuleeko sitten lastenenuvolasta seuraavalla käynnillä kotiin vai miten. Aiemmilla kerroilla kotona on käyty 2-3 kertaa ennenkuin on menty neuvolaan. Tosin minuu ei haittaa yhtään, lähetään mieluusti liikenteeseen kun tuun oikeesti ihan mökkihöperöks! Onko muilla mökkihöperyyttä havaittavissa??

Sone ja Paavo 7vrk

 

Laitan tarkemman kertomuksen tännekkin vielä synnytyksestä kun sen nyt raapustin toiseen ketjuun tossa aamulla

su 10.3 laskettuna päivänä alkoi supistelemaan säännöllisesti 10 min välein klo 12. Klo 18 supistukset oli jo kunnolla kipeitä ja piti olla liikeessä koko ajan tai saunassa ja suihkussa. Yöksi otin panadolia pari kertaa ja supistukset koveni, lämmittelin kauratyynyä ja mietin millon herättäs miehen. klo 2 sitten lähdettiin sairaalaan ajelemaan ja jostain kuuman syysttä supistukset taukosi epäsäännöllisiksi heti kun lähdettiin. Alkoi ottaa päähän ihan sikana! No kun lapsenvahtikin oli soitettu niin mentiin kuitenkin ja kätilö otti käyrille ja teki sisätutkimuksen 2cm auki ja kanavaa jäljellä. Jäätiin perhehuoneeseen ja supistukset alkoi uudelleen säännöllisinä joskus kuuden maissa. Mietin aika vittuuntuneena että laittaako lääkäri vielä kotiin kun klo 10.30 oli varattu ultra aika meille.

klo 9 supistukset todenteolla kipeni. Ultrassa painoarviota tehtiin vielä ja 3,7kg, käsikopelolla 3,5kg. Lääkäri sanoi vähän hierovansa kohdunkaulaa niin vauhdittuu ja käski käymään kävelyllä. Oli aika tuskaa olla siinä ultrassa paikallaan. Ultran jälkeen ei tarvinnut enää lähteä mihinkään kun kivut paheni niin paljon että kätilö laittoin miut altaaseen, onneksi, sillä se oli suurinpiirtein taivas! Paras kivunlievitys tähän mennessä, joten suosittelen kaikile lämpimästi! Ja sitten kun muistaa vielä lisätä sinne välillä lämmintä vettä, toisin kun miun mies niin siellä voi lillua kauempaankin Oltiin miehen kanssa kahdestaan suurin osa ajasta ja kätilö välillä kävi kurkkimassa. klo 14 aloin kyselemään epiduraalia ja sain sen n. klo 16. Sitä ennen oli koko homman kivuliain juttu, puhkastiin kalvot, laitettiin pinni ja olin auki vasta 4cm. Ihan älyttömän kipeetä teki kun samaa aikaa supisteli parin min välein. Joutu vähän huutamaan.. X)

EPiduraali auttoi hyvin supistuksiin, mutta paine peräpäässä oli tukala ja se paheni pikkuhiljaa. Tärisin kauttaaltaan melkein koko loppuajan, en tiedä mistä se johtui, mutta ihan hampaat kalis yhteen, ehkä univaje ja kun ei ollut syönyt. klo 18 ja klo 19 välissä aukesi loput 5cm ja tuskat alkoi olla kovat. Käskin miestä soittamaan kätilön heti paikalle että nyt tulee. Ponnistus oli yllättävän kivulias siihen nähden että aiemmin ei ole koskenut yhtään. Lääkäri joutui venyttämään vielä kohdunsuuta ja paine sattui peräsuolessa ihan hel-ve-tin paljon, melkein iski paniikki etteä en synnytä, tilanne oli niin erilainen kun aiemmissa. Sitten jostain vaan tuli se voima että nyt ponnistan sen pihalle ja nopeesti! Sitten tuli pää ja loppu tulikin ihan itestään sitten. Eli kuitenkin loppujen lopuksi hellpo ponnistus!

Sain vauvan heti rinnan päälle ja kätilö totes että poikahan se Vauva hamuili heti rintaa. Säästyin repeämiltä, joku nirhauma tuli muttei vaatinut tikkejä, onneksi Ponnistus kesti 11min. Tämä oli kuitenkin helpompaa kun supistusten kestäminen vaikka sattuikin. En vaan käsitä että miksi tällä kertaa koski ja edellisillä kerroilla ei yhtään (?) Ja kivunlivityksenä oli tokassa myöskin epiduraali ja ekassa ei mitään no oli miten oli niin hyvin meni kuitenkin. Jälkeiset tuli helposti ja sitten suihkuun tärisemään. Poika siis syntyi klo 19.06. Synnytys kesti virallisesti sen kymmenisen tuntia kun supistukset taukosi hetkeksi mutta jos miulta kysytään niin kyllä siihen meni se vuorokausi kipujen kanssa kärvistelyyn ja valvomiseen. Oli hidasta tälläkin kertaa. Ja viimeistä kertaa Nyt on perhe koossa! <3 Poika tuli heti vierihoitoon ja imi rintaa tiheästi läpi yön. 13.3 päästiin kotiin eli vajaan kahden vuorokauden iässä.

Painoarvio heitti aika hyvin, 3,7 kg olikin 3,4kg Ja mie viel veikkasin ite tasan 3,4kg siinä epiduraalissa maatessa, mies veikkas 3,3kg. Kuopuksen kohdalla veikkasin myös aika hyvin 3kg ja tyttö painoi 3050g Äidinvaistoa

 

kiitos dania synnytysketomuksesta!=)

vitsi kun porukat saa täällä synnytyksen kuullostamaan nii ihanalta ja helpolta. katteeks käy! itellä kun on semmosta kaaosta ja pystyn keskittyy pelkästään kipuihin, jumitan täysillä. olis ihanaa olla täs vikas synnytykses tilanteen herrana.

ihanaa nanna kun ollaan sua jo kutsumassa mukaan mammojen joukkoon. varmasti lämmittää mieltä.

 

ONNITTELUT VAUVOISTA!
Ja tsempit malttamattomille odottajille!

Niittyvilla: onneks vauva ei välitä, onko päällä 50snt vai 50eur body. Muuten meidän kirppu varmaan parkuis koko ajan kirpparivaatteitaan. Isommat lapset on 8 ja 10v, ja nyt vasta ovat alkaneet tarkoiksi vaatteistaan. Mutta onhan se kiva pukea vauvaa nätisti, se onneksi onnistuu kirpparivaatteillakin. Täällä ainakin löytyy kirppareilta tosi kivoja vaatteita naurettavan halvalla B-).

(.) Eka laps sai mahapöpön selätetyksi, nyt sairastaa seuraava laps ja isäntä. Minä taisin selvitä ilmavaivoilla. Vauva oli itkuinen viime yönä ja päästeli rupsuja, mutta tänään on onneks taas normaalikunnossa.

 

tealle onnittelut pojasta!:flower:

kiitos sone synnytyskertomuksesta. ikävää ettei epiduraalipuudute toiminut mieluisalla tavalla. onneks ponnistusvaihe oli nopea.

 

Onnittelut Tealle Pienestä Pojasta :flower: :heart:

Aamupäivän supisteli vaihteeks kivan napakasti mut nyttemmin jo laantunu et silloin tällöin vaan tuntuu...

Aippa3 39+6

 

Tealle onnittelut poikavauvasta! :flower:

 

pepper Synnytyskertomukset taitaa kuulostaa paperilla helpommilta kun ne on . Toi omakin kuulostaa suht helpolta ja ihanalta mutta hevelttiähän se oli sillä hetkellä kun siinä kivuissa oltiin mutta heti jälkeenpäin se tuntuu ihanalta muistolta ja kuitenkin helpolta. Kolikolla on kaksi puolta. Ja nyt kun siitä on kulunut kohta viikko niin eihän se niin kauheeta ollutkaan Helppoo ku heinänteko )

...niin ja siitä epiduraalista, se kyllä oikeesti vei supistuskivut kokonaan pois että siinä mielessä se oli todella hyvä ja mie en olis jaksanut ilman. Mutta perseeseen kyllä koski sit loppuvaiheessa ihan pirusti, mut sekin on pientä siihen verrattuna että sai ne helvetilliset supparit lievitettyä

Vähän ristiriitaiset fiilkset kuitenkin vielä, tavallaan vähän kaivertaa että synnytys oli kaikista kolmesta ehkä vaikein ja kuitenkin tavallaan hienoin kokemus. Ja haikeeta on että tämä oli viimeinen kerta sillä tiellä, mutta kuitenkin oon älyttömän helpottunut ettei miun enää ikinä tarvi kokee sitä kipua Ehkä miulla oli jotenkin sellanen ennakkoluulo että olen nyt "parempi", valmiimpi ja varmempi synnyttämään kun edellisillä kerroilla kun on jo kolmas kerta, mutta tilanne yllättää ja vie mukanaan, eikä siinä ollut mitään merkitystä olisiko eka vai seittemäs vauva tulossa. Kaunis muisto kuitenkin jää tästäkin ja vähän meinaa ihan itkettääkin kun ajattelee tuota uuden elämän luomista <3

Hei missäs mam muuten luuraa? ei ole kuululnut mitään pitkään aikaan?

 

Nyt ehdin kirjoitella kun tuo tyttönen jäi autoistuimeen nukkumaan. Kai vähän stressasi piikinlaitto..

Sairaalassa oli vierailulla kätilö Ugandasta, hetken siinä rupattelin. Voi miten voikaan olla heillä erilaista.
Sitten siellä tuli jollekin synnyttäneelle äidille osastolla hätätilanne jäin itse miettimään kovasti että noin tietysti olisi itsellenikin voinut käydä ja ettei aina mene kuin elokuvissa.. toivottavasti hän siitä selviää.

Sone juu selkä on kipeä! varsinkin eilen kun sain kotiin tultua viihdyttää ja huomioida esikoista koko päivän. illalla oli ihana päästä sänkyyn maate. Ja se kalvojen puhkaisu ja pinnin laitto sattui, huusin siinä kans onneksi ei kestänyt kauaa.

Tealle onnea pojasta :flower:

Pepper aika eläimellistä menoa tuo nopea synnytys oli. Tai kotona olin tilanteen herrana vaikka kivusta oksensinkin, mutta jotenkin kun pääsi kätilön hellään huomaan niin sitten ulisin ja uikutin ne supistukset ennen puudutusta ja ponnistusvaihetta etten jaksa tai etten kestä (vaikka tiesin että kestän ku on pakko, mutta jotenkin oli pakko hokea tuota joka kerralla)

Esikoiselle soitin äsken, hän nyt haluaa jäädä toiseksikin yöksi mummille kun siellä on niin hauskaa.. mahtaako tuo muuttaa sinne? noh, saanpahan tuoksutella vauvaa mielin määrin hyvällä omallatunnolla. esikoisen läsnäollessa pitää vähän himmailla..

Ah, arvasin että synnytyksen jälkeen turvottaa pahemmin. Jalat on kuin norsulla! tänään voisin muuten käydä vaa'alla...

Tuosta synnytyksestä vielä. Kun supistukset olivat noin tehokkaita... mietin että mahtoiko sillä vadelmalehtiteen juomisella olla osuutta asiaan? niinhän sen juominen vähän lupaa vahvistaa kohtulihasta tms.. Mähän litkin sitä 3kk tunnollisesti 3 mukillista joka päivä. Itse voisin kyllä liputtaa sen puolesta.

Mitäs muuta..jotain tuli eilen mieleen lukiessani että pitää kommentoida mutten nyt enää muista. tietenkään.

Kaikille masukkaille tsemppiä synnytyksiin koittakaa tosiaan nukkua särkylääkkeen voimin päikkäreitä heti jos tuntuu että lähtö voisi olla lähellä. hyvin nukkuneena jaksaa NIIN paljon paremmin. ihan kiva että nyt oon saanut kokea sekä nopean että pitkän kaavan mukaisen synnytyksen

dania (- tässä vaiheessa meinasin miettiä mikäs rv nyt onkaan -) ja rakas pikkuneiti 3,5vrk

 

Ihanaa- lisää vauvoja taas ilmaantunut! Onnea kovasti!!

HaaveissaPulla- oon nyt jo 41 eli jos haluaisin vielä yhden niin vuoden odottelu ei ainakaan helpota tehtävää mutta josko nämä hormoonihuurut väistyisivät ja saisin järjen takaisin päähäni...

Sintu- olipa kiva kuulla sinustakin pitkään aikaan, kun oltiin jo siellä kuumeilemassa samaan aikaan.. Ja meidän synnytyksilläkin tuntui olevan paljon yhteistä. Onnea kovasti pienen poitsun kanssa!!

Sone- juu, mökkihöperyys vaivaa ja pahasti. Täällä Tanskassa on ihan hel..tin kylmä tällä hetkellä kun yleensä tähän aikaan kevät on jo pitkällä. Tuon takia mulla ei ole oikein mitään lämmintä laittaa pienen päälle, kun ajattelin vaatehankintoja tehdessä, ettei niitä tarvita, joten sisätiloissa ollaan. Plääh!

Niittyvilla- meille tuli kanssa ekat vieraat (mun vanhemmat) 5 vuorokauden jälkeen. Ens viikolla tulee sitten enempi porukkaa. Vähän jännittää kaikki pöpöt yms mutta ei kai tuota pientä voi loputtomiin piilotella...

Meillä koira ei ole oikein reagoinut pieneen olenkaan. Vähän nuuskutteli sitä ja sitten on ollut ihan kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan.. En tiedä onko hyvä vai huono juttu...

Mulla on nukkuminen tosi hankalaa. Vauva nukkuu hyvin, mutta mä en itse osaa jotenkin rauhoittua nukkumaan. Ihan kuin olisin koko ajan ylikierroksilla tai jotain. Onko kellään muulla vastaavaa? Mä niin haluaisin nukkua ne muutamat tunnit hyvin!!! En tiedä kauanko kroppa tälläistä kestää...

Anyway, taitaa tissi kutsua poikaa, täytyy mennä. Tsempit kärvistelijöille!!

Rena ja Poju 6 vrk

 

Ai niin vierailijoista. Äiti kävi heti eilen illalla kun haki esikoisen yökylään. Ja naapuri kävi tuomassa esikoiselle käytettyjä vaatteita niin hän siinä näki vauvan myös. Mutta varsinaisia vierailijoita itse alan pyytämään ehkä viikon-kahden päästä.. jos jaksan ja huvittaa

Koira oli ihan ihmeissään kun tuotiin vauva. Tai siis ei se sitä vauvaa kaukalossa huomannut, mutta kun pikkuinen itki ekan kerran niin kyllä tuo ihmetteli mistä se ääni tulee. Enemmän koira oli sekaisin mun kotiinpaluusta. Ei meinannut nahoissaan pysyä Vauvaa kovasti haluaisi haistella (ja tietty nuolla ihan kauttaaltaan) mutta kerran komensin sen pois niin nyt tyytyy kävelemään ohi vaikka on tuo autoistuin tuossa lattialla. se nyt on meidän "laumassa" alennettu määrätietoisesti jo aikaisemmin kun alkoi uroksen elkeitä olla. niin ei tuo nyt ole vauvasta moksiskaan.

 

kiitos jälleen synnytyskertomuksista, niistä saa hyvin kutinaa siihen, että osaa sitten itse päätellä milloin on oikeesti lähtö käsillä!

Onnea kaikille, ihanista pikku nyyteistä!

greentea1 39+0

 

Rena Mie käyn ihan ylikierroksilla ja nukkuminen on vaikeeta yöllä sekä päivällä, mieli myllertää koko ajan näissä viikon sisäisissä tapahtumissa ja stressaan vähän etukäteen kaikkea tulevaa, siis hormonihuurut on todellakin menneillään. Ja välillä itkettää kun katon tätä vauvaa kun se on niin viaton ja puhdas ja avuton rääpäle, jotenkin säälittää kaikki hirveesti

Nanna Niin, no harvemmalla se synnytys kivuton onkaan, mie oon vaan niin kipuherkkä ite ja varsinkin mahan alueen kivuista iskee paniikkihäiriötä :headwall: Mut niinkun ollaan todettu jo monta kertaa niin viuelä kerta kiellon päälle että loppu hyvin kaikki hyvin ja :heart::heart::heart: Nyt sit jännäillään millanen synnytys siulle tulee ja ootan ihan innolla että pääsen sitten lukee siun synnytyskertomuksen

 

Onnea taas kaikille vauvansa saaneille! Ja kiitos synnytyskertomuksista teille, jotka olette niitä jaksaneet ja halunneet kirjoittaa. Niitä on aina mielenkiintoista lukea, kaikki ovat niin erilaisia.

Tänne ei mitään ihmeellistä. Taudit on ainakin toistaiseksi voitettu ja tänään vein pitkästä aikaa molemmat pojat päiväkotiin ja oon saanu olla ihanan rauhassa koko päivän. Nukuin pitkät päiväunet ja kävin kävelyllä tuolla ihanan aurinkoisessa säässä. Kävelylenkki sai taas aikaan melkoisen paineentunteen alapäähän, mutta en usko, että sillä mitään sen kummempaa vaikutusta on. Eilen aamulla valvoin neljästä kuuteen jo varovaisen toiveikkaana, kun tuli napakoita supistuksia 10-20 min. välein, mutta loppuivat sitten, kun join reilusti vettä ja menin takasin nukkumaan. Eli huhtikuuta odotellessa edelleen

Piikunen 38+2

 

heiii onkos loputkin synnyttämässä kun on niin hiljaista?

muistaako muut synnyttäneet syödä/ onko nälkä? en muista miten viimeksi itsellä oli. mutta nyt en tunne nälkää ja unohdan koko jutun. jano on kyllä jatkuvati ja juon paljon.. hui - tänään oon syönyt vaan kai klo 10 ja klo 14... nyt jääkaapille! toista se oli raskaana ollessa, onneksi on tuota vararavintoa kerättynä

 

Dania on nälkä ja koko ajan!!! Odotuksen loppuajasta ei ollu kyl ruokahalua, ja nyt kyylään kelloa millon on seuraava ruoka-aika

 

Iltoo!

Hui, olette jakaantuneet taas urakalla! Onnea kaikille!

Mukava on lukea raskaana olevien juttuja ja synnytystarinoita ja vauvajuttuja!

Täällä ollaan oltu väsyneitä, ollut pari iltaa ihan ennätysvaikeita, huutoa on ollu parhaimmillaan kuus tuntia putkeen toissa iltana. Päivisin ollaan jo hereillä niin kauan että ei siinä sitten oo joutanu mukamas kirjotella. Päänsärky on kaverina edelleen, luulen että helpottaa kun ensimmäisen kunnon yön saan nukuttua. Nytkin tulin vaan pikaseen sanomaan että kaikki täällä hyvin, vaikka rankkaa onkin. Pavea rakastetaan enemmän kun ketään voi rakastaa:heart:

Syöminen unohtuu miulla helposti, synnärillä oli kaamea nälkä ihan koko ajan, nyt sitten tasottunu.

Kaikille tsemiä arken, sekä masukkaille että vauvakkaille:hug:

Paavo ja nippa (näin päinhän se menee, että pave tätä huushollia pyörittää)

 

Dania, täällä ollaan ainakin vielä tukevasti yhes koos. Ipana möyryää kyllä siihen malliin että taitais jo kaivata vähän lisää tilaa jumppaamiselleen, mutta ei taida ihan sen voimat riittää ulos kaivautumiseen ilman supistuksia...

Piula ja Möyry-Matti 38+5

 

Täällä kans yks joka ei taho muistaa syödä ollenkaan.. Illalla saatan huomata että en oo syöny ku aamupalan. JA sama homma oli meikäläisellä, että synnärillä oli koko aika nälkä. Vaikka siellä kuskattiin sitä ruokaa koko ajan niin silti tuntu että mikään ei riitä!

Meillä oli tänään lastenneuvolan kotikäynti ja paino oli nyt pikkuisella 3510g. Kahdenviikontakaisesta punnituksesta paino siis noussut karvaa vaille 500g. <3 Hienosti pimu kasvaa ja maitokin siis tuntuu riittävän!

Oliko täällä muita joilla imetyksessä käytössä rintakumi? Tai onko mahdollisesti kokemusta aiemmista imetyksistä. Mehän tosiaan synnärillä jo otettiin se käyttöön lähinnä matalan rinnanpään ja kovan kivun vuoksi. Viime yönä sain sellaisen päähänpiston että nyt riittää! Inhoan koko kapistusta ja nyt haluan siitä eroon. Tänään ollaankin sitten harjoiteltu ilman. Hieman tuottaa hankaluuksia tytölle saada kunnollista imuotetta mutta aikamme kun tapellaan niin kyllä se siitä aina kiinni saa. Imu vaan tahtoo loppua lyhyeen. Liekkö syynä se että imeminen ilman kumia vaatii hieman enemmän vauvalta. Näin ollen onkin sitten koko ajan haluamassa rinnalle. Eikai sille reppanalle tule maha täyteen kun ei kauan riitä innostusta imemiseen. Jos teillä muilla siis kokemusta rintakumista irti pääsemiseen niin kuulisin niitä mielelläni.

Jaahas, äitiä kaivataan!

Hanskius ja pikkuprinsessa 1kk <3

 

piula mulla oli myös loppuajasta tunne että toinen yrittää väkisin ulos

nipalle toivotan parempia ja hiljaisia iltoja ja öitä :hug: tiedän miltä nuo iltahuudot tuntuu, yhdistettynä väsymykseen. vähän jännityksellä odotan miten tämä pikkusisko meinaa meitä muutaman viikon päästä viihdyttää.....

Hanskiukselle tsemppiä kumista luopumiseen!

dania the tutti & sylivauva

 

Onko teillä vauvat mahassa olessa tuikkailleet nivusiin ikävästi?, Pari kertaa on mennyt ihan jalat alta ku on tullu nyrkistä nivuseen!! aika hurjaa, ja kipeetä tekee. Vai voiko olla jotain venymis/liitoskipuja? Oon kuvitellu ne vauvan aiheuttamiksi aina..

Omaa napaa:
Jeee!! Pitkään kadoksissa olleet kipeät supistukset palasi tänäiltana kuvioihin. Parin tunnin ajan tuli aika tasaseen tahtiin kipeitä suppareita ja kellotin niitä jo siinä toivossa, että josko nyt olis lähtö. Ja ne ihanat menkkajomotukset ja alaselkäkivut.!! Mut ei.. ne meni ohi.:/ Mutta ensiyötä odotellessa, jospa ne sitten iskis taas!(

greentea1 39+0

 

Hanskius Jostain kirjasta muistan lukeneeni että kumista vois vierottaa niin että leikkaa kumin päästä ekaksi pienen osan pois ja sitten vähitellen aina enemmän niin että nänni tulee pikku hiljaa esiin. Ittellä ei tietenkään ole asiasta kokemusta...

 

Purppuraviiva takamuksessa kertoo synnytyksen kulusta

toivottovasti toi linkki onnistui! kaikkee sitä löytääkin kun käy selailemassa! ja olihan mun pakko kurkistaa omaa takamusta nyt pesulle mennessä, kyllä sieltä viiva löytyi, tumma semmonen ja aika pitkä, meinaako se nyt et olen avautunut, paljonko
mutta nyt mammat jotka vielä odottavat, pyllistelemään peilin eteen.

nippalle jaksamisia valvomiseen ja huutojen kuunteluun. toivottovasti herra tajuis kohta et yöt ovat mieluisampia nukkumiseen.:hug:

greentea1lle lisää suppaustuulia jotka myös pistäis homman käyntiin!

nivusiin tuikkailu tunteet ovat melko joka päiväistä, varmaan on kyl muksu joka sinne osaa painaa aina välillä sopivasti.

kohta puolin sängyn pohjalle, jaksaa taas huomenna.....