miraci no hyvä et kävin varmuuden vuoks... ja just tuo närästyslääke on hyvä, tosin mulla ei nestemäisenä ees ehdotettu vaan purutablettina, et mahtaakohan olla nesteenä vain sairaalassa? mulla on samankokonen vatsa kuin sulla
ei epäilystäkään etteikö olis raskaana
imetysliivit mä en ole moisia hommannu kummastakaan aiemmastakaan..
ne on oikeesti niin etovia et hyvin mä ainakin esikoisen kanssa pärjäsin kaarituellisilla, imetin sen viitisen viikkoa... ja kakkosen kohalla se oli se viikko ni hukkaan olis mun rahanikin menneet... kyl tavis-liiveilläki pärjää, mut omat kikkansa siihenki on löydettävä
ld ja hermojen menetys oisit nähny mut eilen
yksin kotona kirota pärräsin IHAN olemattomille asioille
ja kävin kyllä kuumana !!! kummasti kaikki otti päähän, sit rojahdin pettyneenä nojatuoliin, lakkasin kynnet ja sen jälkeen menin nukkumaan päiväunet. ja kun nousin ylös, olin kuin eri ihminen
onneks ketään ei ollu kotona, koira kyllä katteli ihmeissään, et mikäs tota muijaa NYT riepoo
hormonit, ne ihanat hormonit
pariskunnat kotona.... no en kyllä voi toivoa et mies ois joka päivä pois vaikka töissä tietenkin on käytävä.. viikolla meillä oli rahatilanteen takia pari päivää ahdasta pääkopassa kummallakin...odottamalla oikein odotin että koska otetaan yhteen...???
Mut ei sitä hetkeä vaan tullut, istuttiin sitten pöydän ääreen miettimään vaihtoehtoja, laskujen kiireellisyysjärjestystä ja budjettia, samaten et mikä ois vielä mahdollista venyttää edullisempaan versioon... ei siihen mitään tappeluja tarvita vaikka murheita oliskin....
Edellinen liitto olikin sellasta myrskyä jopa näissä asioissa että ei ees jaksa muistella....
Ja oli hyvä huomata, että vaikka tiukka tilanne sai molemmat huokailemaan ja muuta, niin ei edelleenkään mies purkanut oloaan muhun, enkä mä omaani siihen.... ja turhaahan se tavallaan oiskin.... kyllä puhumalla tuokin järkkääntyi, ja kun kerran mun rahoja joutuu venailemaan ja saan tosi vähän niin ei sillekään kerta kaikkiaan mitään voi.....
supistuksia on alkanut olla siis päivittäin ... levossa..istuen.... kävellen... millon tahansa... ja alhaalla vauva on niin että supistuksen tullessa käy mielessä et se oikeesti tippuu pihalle.... mahdankohan laskettuun aikaan pysyä yhtenä kappaleena????? Anoppi imuroi tänään, oli iso apu
ihanaa kun on apujoukkoja, kunhan vaan itse osaan ottaa avun vastaan
se on tällaselle itsenäiselle häärääjälle HIVENEN vaikeeta asennoitua sanomaan et joo imuroi vaan.... jos toinen sitä vielä ehdottaa et hän vois jotenkin auttaa.... mutta lupasin itselleni koittaa opetella ottamaan avun vastaan
ja olla kärsimättä siitä huonoa omaatuntoa saati saamattomuutta, laiskuutta tai huonoa kodin hoitoa kun en siihen ite enää samanlai pysty
kyllä ihmisen pääkoppa voikin heittääntyä hankalaks.............
psykologi mulla kans aika taas ens viikolla... odotan sitä jo
mäkin ennakoin tavallaan että en halua synnytyksen jälkeistä masennusta, masennusta kun ennen eroa oli pitempäänkin... ja jos sitä on ollu aiemmin niin tällainen elämän mullistus saattaa sen uudelleenkin puhkaista... suosittelen kyllä muidenkin menevän ketä hiukkaakaan arki stressaa saati on sellasia ahdistavia tuntemuksia, neuvolan terkkari lähetteen saa kirjoittaa, ettei tarvii ees lääkärille sen enempää lähteä
sokerien mittailusta siis en nyt enää muista kuka sanoi et miksiköhän ees mittailee, kun arvot niin hyviä? mutta mulla kans sama tilanne et paastoarvosta jäin kiinni. arvot kotimittauksella aisoissa. siksi tuntui turhalta jatkaa mittailua, mutta lääkäri sanoi että loppuraskaudessa iso heitto voi tapahtua ihan yhtäkkiä ja sillon niiden seuraaminen on ehdottoman tärkeää, vauva kasvaa huimaa vauhtia viimeiset viikot ja on tärkeetä pitää sokereista kontrollia, että sitten jos nopeesti alkaakin kohota on ainakin mun otettava äitipolille välittömästi yhteyttä, että sitten taas ultrataan et vauvalla on kaikki hyvin. ja sokerithan seurataan vauvaltakin sitten syntymän jälkeen, kaveri sanoi että ennen ei päässyt oman vauvansa kanssa kotiin ennenkuin kolme peräkkäistä arvoa oli ok. voinee sitten olla sairaalakohtaistakin, mutta ite olin tyytyväinen että tiedän varautua et välttämättä ei sieltä ihan heti seuraavana päivänä lähdetäkään,kuten olin salaa ajatellut
rauhoitutaan lauantai-iltaan, luvassa sauna ainakin ja tv-ohjelma Putous
munamies on mun ehdoton suosikki!!!!!!! pari holitonta olutta ja siideriä mulla kylmässä, en ookaan varmaan kolmeen viikkoon mitää herkutellu moisilla