Maaliskuun mussukat 2011 *Marraskuussa*

Ensinnäkin tervetuloa uusille ja ihanaa myös että tuleva isä on niin kiinnostunut lapsestaan. Tämä ei siis todellakaan ole mikään itsestään selvyys ja nyt varsinkin toista odotellessa olen saanut huomata että vaikka mies on niin yksin saa odotella. No onneksi mieheni kuitenkin on tukena monessa muussa. Hienoa miehet! :flower:

Peloista sen verran että aikasemmin taisin mainitakkin että esikoista odottaessa pelkäsin sitä tätä ja tota. JA PALJON. Joku ääni mun sisällä hoki kokoajan että et voi saada tervettä lasta joku menee kuitenkin pilalle. Vaikka kuinka koitin kääntää ajatuksiani positiivisiksi pojan synnyttyä (siis täysin terveenä) minulle puhkesi todella paha paniikkihäiriö. Olin kuin zombi muutaman kk ennen kuin sain lääkityksen tuohon vaivaan. Edes ruokakaupassa ei voinut käydä kun paniikki iski. Pelkäsin kuollakseni menettäväni lapseni tai että jotain sattuu ... tai oikeestaan en edes tiennyt mitä pelkäsin. Raskauduttuani lopetin lääkkeiden käytön vaikka lääkkeistä ei lapselle haittaa olisi ollutkaan. Tosin tuossa loppuvaiheessa annostuskin oli niin pieni. Nyt olen muutamina päivinä huomannut panikoivani sitä mitä tästä tulee kun vauva syntyy? Pelkään että joudun samaan paniikkiin mikä esikoisen synnyttyä puhkesi. Haluaisin niin kovasti olla lapselleni liiankin hyvä äiti ja valitettavasti kukaan äiti eikä kukaan muukaan pysty vaikuttamaan oikeestaa siihen sirastaako lapsi tms panikoimalla. Silti stressaan ja panikoin. En ole epäillyt hetkeäkään ettenkö pärjäisi / jaksaisi 2 pienen lapsen kanssa mutta ahdistus siitä "riitänkö heille?" valtaa minut välillä täysin. Mitä jos en pystykkään antamaan heille kaikkea sitä mitä he tarvitsevat? Raskausaika todella muuttaa ajatusmaailmaa ja suhtautumista moneen asiaan uskon että tavalla tai toisella äidin on tarkoitettukkin panikoivan (kunhan siis ei niin paljon kuin minä). Tämähän kertoo siitä että hän huolehtii ja välittää vaikka varmasti näin tekee myös äiti joka ei kokoajan stressaakkaan. Noh tässä nyt tuli taas romaani tästä aiheesta.. Toivon sydämmeni pohjasta että voittaisin tuon paiikkihäiriön tai tarkoitan että oppisin elämään sen kanssa niin että se ei enään kosaan heittäytyisi kokopäiväisriesaksi.
Mites muilla on mennyt joilla oli paniikkihöiriötä? Onko raskaus pahentanut / helpottanut tilannetta?

Ai viellä piti lähettää voimia sinulle joka olit kärsinyt menkka kipumaisista tunteista (supistuksista?). Nimimerkkiä en enään muista kun juttua pukkas ja unohdan nanosekunnissa mm.kaiken
Jokatapauksessa minulla oli niitä myös yksi ilta ja pelästyin todenteolla koska esikoisen synnytys lähti juuri niillä tuntemuksilla käyntiin. Viikkoja oli silloin muistaaksen rv16-17? Kävin lääkärissä ja kaikki oli kuitenkin hyvin. Määräsi varmuudelta tulehdukseen lääkityksen ja sen päivän jälkeen ei ole uusinut. Toivotaan että siellä sama eli siis ei suurempaa huolenaihetta :hug:

Dindei + pikku 24+3

 

SL pakko oli kommentoida viellä että olipas hieno pointti. Uskon että asia on juurikin noin että äiti osaa lastaan hoitaa äidinvaistolla. :heart:
Ja kukaanhan ei ole seppä syntyessään että lapsenhan kanssa opitaan olemaan ja elämään. Jos on joku joka on ollut 100% täydellinen ja osaavainen heti lapsensa synnyttyä hatun nosto hänelle mutta suuret kunnianosoitukset myös meille äideille jotka pikkuhiljaa kasvoivat äidiksi ja oppivat miten pienen kanssa eletään. Kylvetyksiin yms varmasti voi kysyä synnäriltä apua mutta ainakaan meillä ei kukaan mittään näyttänyt kysymättä itse opeteltiin ja oikein on vaipat menneet ja vaikkei olisikaan aina niin eikai se niin vaarallista

Nyt ilta puuhiin käy Dindei tie...

 

LD synnäri ja neuvola kyllä neuvoo kun vaan kysyt. tohon pukemiseen voin antaa sellasen neuvon,et niska on hyvä vaatetuksen mittari. sieltä kun kokeilee,huomaa jos on liian kylmä tai kuuma...
ja kylpytuki on varmaan hyvä apu ainaki alussa kun on vähä epävarma :attn:

 

Mä just eilen katselin kaupassa noita kylpytukia. Ja ajattelin että toi ostetaan meille. Mulla kun on kädet vielä huonossa kunnossa, niin ei vahingossa sitten ammeessa luiskahda. Kylvetystä mä meinaan jännitän eniten.
Sen tuen saa sitten myytyä pois, jos huomaa että on turha kapistus.

Opiskelu aikaan harjoittelimme nukella, pienen vauvan hoitamista. Mutta se on ihan eriasia ku oikea vauva. Kyllä mua silti mietityttää että osaanko kasvattaa oman lapseni hyväksi kansalaiseksi, vaikka olen lapsia hoitanut jo yli 10v.

Dindei
Toivottavasti selviät nyt ilman lääkkeitä. :hug:


Silvia ja viliAnna 22+2

 

kun äitiys pelottaa... no tässä kun kolmatta tosiaan venailee, niin ei osaa kyllä pelätä... Mutta normaaliahan nuo kaikki teidän tuntemukset on. Ja eikös jossai oppaassa lukenu, että tällaset tuntemukset, jopa unet, on sitä äidin luontaista valmistautumista tulevaan vastuuseen :heart: ja synnytyksen jälkeen neuvolan tätikin tulee kotiin käymään viikon sisällä kotiin pääsystä, hän osaa myös kädestä pitäen neuvoa kaikessa mikä arveluttaa
Luottakaa siis luontaiseen vaistoon, osaahan ne eläin-äiditkin heti huolta pitää pienokaisistaan, ja niitä ei kukaan edes ole neuvomassa...

Kylvetys tehdään ekan kerran jo heti synnyttyä, mutta ite en ole kummastakaan ollut vielä siinä vaiheessa jalkeilla, että sen on sit tehnyt isä tai hoitaja. mutta vauva kylvetetään myös ennen sairaalasta lähtöä, ja kyllä siihen hoitajan avun saa ihan varmasti, jos vaan sanoo että ei tunnu varmalta oma osaaminen. Tai näin on ainakin mun näiden kahden, joskus vauvoja olleiden kanssa

paniikkihäiriöstä niin mullahan sitä oli useampi vuosi... mutta kyllä odotusaika on herkistänyt niin, et muutamia kertoja kaupassa tai kirpputorilla on tullut ahdistava ja "tuutiva" olo päähän, ja sydän alkaa hakata, kädet hiota, tuntuu ettei ole happea...
Mutta mulla on yleensä tällasia varten joko vesipullo laukussa, tai purkkaa tai pastilleja, nappaan jotain suuhun niin se jotenkin helpottaa keskittymään johonkin muuhun..
Mulla tulee vuoden vaihteessa vuosi täyteen että oon ollu ilman lääkkeitä, ja mielellään en niitä uudelleen aloittaiskaan... ja nyt taas oon miettinyt, et pitäiskö sittenkin mennä takaisin psykologin käynteihin, kun tuo eksä vaivaa jonkun verran, enkä haluaisi kuormittaa enää kavereita ja puolisoani niin paljon... ehkäpä tänään jo soitan ja kysyn... ja koska haluan suojata myös tulevan, ettei tulisi mitään synnytyksen jälkeistä masennustakaan näistä asioista johtuen...
niin että aisoissa on pysynyt pääasiassa, juuri tuon käsittelytaidon vuoksi, ja ilman psyologin terapiaa en olisi hoksannutkaan aikoinaan,miten kohtauksiin suhtautua...
TSEMPPIÄ DINDEI :hug: mä ainakin tiedän, millasta tän kans on elää...

littledeath voi sua raasua, kun vieläkin oksentelet mitäs tohon neuvoksi.... pieniä aterioita, ja ehkä jotain nopeasti sulavaa... voi, toivottavasti lakkais jo pian...:hug: hienosti sä silti tulet pärjäämään, luota vaan omaan vaistoon, ja mikään häpeä ei ole kysyä neuvoja vauvan hoidossa. neuvolaankin voi soittaa ihan koska vaan ja ihan kuinka usein vaan

vauvan niska juu samaa mieltä kun tombatar, jos vauvan niska on lämmin, on vaatetta sopivasti päällä. jos kylmä ja nihkeä, on vaattetta liian vähän. jos hikinen, sil on vaatetta liikaa
Ja kyllä jos on liikaa päällä niin armoton huuto tulee, sillon ei nukuta eikä ruoka maistu
Ja sit tossa vau-kirjan odotusoppaassa, on sivulla 91 tosi hyvin neuvot miten pukea vauva eri vuodenaikoina

mistä tietää osaako antaa vauvalle tarpeeksi ruokaa hmmm... kyllä se äänen volyymi-taso vauvalla kertoo hyvin pian että onko nälkä vai ei
Mullahan kävi kakkosen kanssa niin, et yritin epätoivolla imettää, mutta vauvan ruuantarve oli niin paljon suurempi kuin mitä mulla ehti maitoa edes tulla, niin vauva huusi sitten pää punasena aamusta iltaan ekan viikon... neuvolan täti tuli kotikäynnille sillon ja totes et sillähän on nälkä ei muuta kun imetyksen yritykset sikseen ja vastiketta naamariin.. mikä ihana hiljaisuus laskikaan asuntoon

tuleva isä voi hienoo että oot ollu ultrassa mukana!! tsemppiä kovasti jatkoon, ja oot varsin ajattelevainen yksilö näemmä, joten uskon että kaikki etenee hyvin. naisesi käytös on kyllä ihan normaaliakin, ite vetäydyn myös ajoittain omiin ajatuksiini, omaan olotilaani... mutta se on harmi ettei hän anna koskea... jospa hän ei ole vielä sinut kasvavan vatsan kanssa... aiemmissa odotuksissa tuntui vastenmieliseltä jos mies koski, koska tunsin itseni varsin rumaksi ja lihavaksi. (miehen sanat ja käytös tekivät tuohonkin oman osansa.. ) mutta tässä odotuksessa, kun on mieskin erilainen, on ollut helpompi soluttautua muuttuvaan kroppaan
Äidiksi tulevat kokevat kuule sellasia ajatuksia, että moni mies ei olisi noinkaan kärsivällinen kun sinä tunnut olevan jos hän ei halua että vatsaan nimenomaan kosket, mitä jos hierot hartioita, tai ehkä särkeviä jalkoja...
Viikonloppu tulossa, niin käypä ostamassa jalkakylpy-suolaa, muutama kynttilä, ja vaikka pieni pehmolelu vauvaa varten, hemmottele naistasi yllättäen... sanoja ei tarvita... teet vain.. ja sanot että haluat saada hänelle hyvän ja rentouttavan hetken, kun varmasti kaikki odotukseen ja synnytykseen, ja arkeenkin liittyvät asiat pyörii hänenkin mielessään
Tällaista kohtelua ainakin kun itse on saanut, on ihan sulaa hunajaa
Voimia kovasti sullekkin jatkossa, ja älä huoli vaikket tyttöjen leikeistä mitään tiedäkään, VIELÄ kyllä siihenkin oppii kuule ajan kanssa...

silvia logo juu ja mulla kans oli liikkeet nyt yhdellä plussalla, mutta niin kauan kun on plussalla, ni sehän on vaan hyvä. Vauvahan liikkuukin välillä niin erilailla.

jaha, sit uus lumisateinen päivä alkamassa ihanaa, jäisipä maahan nyt... vaan tääl päi suomee se tuskin tapahtuu kovin pitkäksi aikaa... lauantai ja sunnuntai luvattu pelkkää vesisadetta...pöh...
Tsempitykset kaikille!!!

 

POKS 20+0!!!!!!!!!!!!!!!!!! Puoliväli saavutettu!!!! Tänään siis kauan odotettu ultra ja neuvola heti perään. Ilmoitan ultra- ja neuvolakuulumiset iltapvllä..

Olo alkanut helpottamaan lääkekuurin edetessä.Ainoa miinus on hiiva, pitihän se arvata että iskee..
Vaivasta toiseen, sitähän tämä raskausaika on.. |O

mua yrjöttää myös edelleen välillä! :x Eilen jouduin lähtemään kaupasta ulos kun siellä haisi makkara!!!:x:x Nyt aloin tekemään aamusta hernekeittoa ja hyi yrjö mikä haju tässä kämpässä on....Harmi kun hajuaisti palasi lääkekuurin alkaessa..Tupakan haju on edelleen se, mikä saa mut kakoamaan ja sen haistan jo kaukaa!

Aloin sitten laittamaan kämppää joulukuntoon eilen, saikulla kun on tätä aikaa. Tosin muuten voisin vaikka mielelläni unohtaa koko joulun, en vaan jaksa sitä hömpötystä ja lahjojen hankintaa yms :ashamed:. Jotenkin tarvis keksiä halvalla lahjatkin, juuri nyt ei ois niin kauheasti varaa ostella mitään. Tämä keikkalaisen elämä on kyl syvältä kun koskaan ei tiedä miten paljon tulee rahaa missäkin kuussa ja kokoajan saa elää kieli keskellä suuta ja tarkkaan laskea kaikki ettei totaalinen konkurssi iske.

Näettekö te muut muuten tyhmiä unia???? Mun unet on ihan päättömiä.. Viime yönä näin unta että mulla oli neuvola-aika. Se neuvola oli kotikaupungissani ja neuvolatädin vastaanotto oli asuntovaunussa!!! kesken neuvolakäynnin se täti alkoi siirtää sitä asuntovaunua paremmalle paikalle, kun oli huoltoaseman pihassa jonkun tiellä . Oon myös nähnyt unia missä tein raskaustestin ja siihen tuli ainakin 10 sinistä viivaa, tarkoittaen jokainen viiva yhtä vauvaa!!

Mutta nyt tämä alkaa valmistautuun ja pukeutumaan ultraa varten!!=) Jännitys on kova, mutta eiköhän se tästä..

kike79& pikkupieni 20+0

 

Huomenta!

Vauvan hoidosta tulee ihan itsestään kyllä varmasti tämän tulevan kohdalla. Muistan kyllä esikoisen aikana, että ennen syntymää oli samantapaisia ajatuksia kuin täällä muutamalla. Meillähän esikoinen joutui teholle heti syntymänsä jälkeen ja hän tuli sitten viikon tehohoidon jälkeen suoraan kotiin. Siellä oli kyllä ihan hyviä ohjeistajia, mutta koska ekat kolme päivää esikko oli kaapissa, oli jotenkin tosi kauheeta pidellä häntä näiden kolmen päivän jälkeen. Muutaman kerran häntä sitten kävin imettämässä, muuten vein omaa maitoa jääkaappiin ja hän tottuikin pulloon aika pian, joten imettäminen ei nyt ihan mennyt putkeen hänen kohdalla. Kylvetyksen näytti joku täti, ei saanut itse kylvettää, varmaan tää täti nautti siitä niin paljon kun saa vauvoja kylvettää, että unohti ihan kokonaan vanhemmat Mutta onneksi, kotona oli äiti ja hän sitten oli ekat viikot täällä, joten sain apua henkilöltä joka oli tottunut lastenhoitoon, kun itsellä ei tosiaan ollut mitään kokemusta aiemmin. Kuopuksen aikana kaikki olikin ihan toisin, kun sain hänet heti viereeni ja oli jotenkin luonnollisempaa se vauvan piteleminen. Ja täytyy kyllä sanoa, että mulla ei oo tosta edellissynnytyksestä/"vuodeajasta" jäänyt kyllä mitään hampaankoloon tuolta SATKS:sta, todella mukavia hoitajia tuolla osastollakin. Että vaikka tää odotusaika on mulle aina tällästä uutta, että kaikki entiset odotusajat olen jo unohtanut, niin tuo vauvanhoito tulee jo jotenkin luonnostaan.

Liikkeet on merkitty kahdella plussalla. Mutta vauva kyllä liikkuikin ultrauksen aikana aika paljon, kerran tais ihan kohdistaa potkunsa ultraajaankin, kun niin jotain häiritsevästi paineli

Kaikille kivaa torstaita! :wave:

Mindi83 20+4

 

Mitenhän Lirolla meni lääkärissä? : / toivottavasti kaikki on hyvin!

Mä nään ihan sekopäisiä unia melkein joka yö. Välillä silleen hyvällä tavalla sekopäisiä mut välillä taas kaameita painajaisia, jotka on kamalan todentuntuisia! Nyt ehkä muutamana viikkona vähän rauhoittunu nää unet, onneksi!

Tänään olis siivouspäivä. Taidan kuitenkin mennä vielä hetkeksi takas sänkyyn kun väsyttää niin kamalasti |O Esikkokin lähti juuri kouluun.

~ miraci ja pikku-mies rv 22+6 ~

 

Huomenta!

Täällä kaikki ihan ok. Lääkäri lähetti mut eilen polille tarkempaan syyniin ja ilmeisesti kohdunsuun edessä on joko osa istukkaa tai sitten hematooma joka vähän vuotelee ja laittaa supistamaan. Kohdunkaulaa kuitenkin jäljellä hyvin ja vauveli voi hyvin niin rauhallisesti mennään eteenpäin. Edelleen tosiaan supistaa kipeesti ja lähinnä nuo supistelut ajoittuu ilta aikaan. Parin viikon päästä uudelleen ultrattavaksi ellei supistelut lopu.

Äitiydestä Ensimmäistä odottaessa on varmasti täysin normaalia miettiä kuinka sitä sitten pientä osaa hoitaa ja sitä varmasti jännittääkin aika tavalla, mutta se tosiaan tulee ihan luonnostaan ja valtaosa äideistä hoitaa lapsensa juuri niin kuin pitääkin. Luottakaa vaan hyvät naiset itseenne! Parhaita hoitajia tulette lapsillenne olemaan.

Itse kanssa kolmatta kertaa tulossa äidiksi ja nämä odotus- ja synnytys jutut menee jo vähän ruutinilla. Vauvan hoitoon liittyvät asiatkaan ei mitenkään pelota tai jännitä... lähinnä sitä miettii kuinka sitä sitten itse jaksaa kolmen pienen kanssa. Nuo meidän kaksi kun ovat aika aktiivisia tapauksia (näin lievästi sanottuna! )
Mutta aika äkkiä siihen perheen uuteen kokoonpanoonkin tottuu... ainakin tuon kakkosen syntymän jälkeen!

Nosta liikkeistä ja plussien määrästä Täällä riippuu paljon merkkaajasta.... eilen lääkäri kuunteli sydänääniä eikä merkkannut plussia ollenkaan, vain pelkän sykkeen ja vauva ei paikallaan pysynyt ollenkaan... potki sitä anturiakin niin että maha hytkyi. Ei siis mitään syytä huoleen!

Oksentamisesta Mullapa taas täällä joku ihme tapahtunut ja viikkoon en ole oksentanut ollenkaan! :O Tosi oputoa kun tähän asti laatta lensi lähes päivittäin!
Tosin vaivojen määrä on vakio kun nyt on sitten nämä supistukset ja muut... hoh hoijjaa

Mutta nyt laittamaan pyykkiä koneeseen kun tuntuu että loppuu porukalta puhtaat vetimet! :snotty:

Liro ja papunen 20+4

 

Äitiydestä se on aina yhtä vaikea ja toisaalta niin luonnollinen asia vielä näin neljättä odottaessakin. Jos alkaa oikein miettimällä miettimään, niin tuntuu, että mä en varmasti osaa yhtään mitään, mä oon ihan hirveän tumpelo ja huono ja niin edellen... mutta jos osaisi antaa vaan asioiden mennä, niin ajan kanssa huomaa, että hitsit, mähän osaankin olla äiti =) Tosin vauvan pukemisessa, josta kans on ollut puhetta, mä oon varmaan vieläkin samanlainen ylipukija kuin aina ennenkin. Mä oon itse tosi vilukissa ja siksi vaatetan lapsetkin aina kunnon michelinukoiksi, mutta esim. keskimmäinen oli reppana aina ihan kuumissaan ja nykyään 8-vuotiaana osaa jo karsia suunnilleen puolet niistä vaatteista pois, mitä mä oon sille aamuksi valmiiksi laittanut

Paniikkihäiriö on tullut täälläkin tutuksi, kun keskimmäisen lapsen syntymän jälkeen sairastin masennusta pitkään. Lääkityksen oon lopettanut 2 vuotta sitten, jolloin heräsivät toiveet iltatähdestä. Sosiaaliset tilanteet ovat vieläkin vaikeita ja mulle kauhun paikka on niinkin outo asia kuin sillan ylittäminen. Mulla on aina pelko,e ttä mä tuun yhtä äkkiä hulluksi ja hyppään/ajan sillalta alas Mä hakeuduin nyt raskauden aikana psyk.palveluiden piiriin takaisin... ihan vain varmuuden vuoksi, että jos olo alkaisi huonontumaan, olisin heti avun piirissä ja sieltä osataan myös havaita varhain muutokset voinnissa. Käyn psyk. sairaanhoitajan luona kerran kuussa rupattelemassa.

Flower again: Mulla on juuret kans täällä savon maalla ja lapsuuden asuin täällä. Nuorempana lähdin sitten noin kymmeneksi vuodeksi Jkl-Tre-Hki -suunnille, kunnes vähän aikaa sitten palailtiin takaisin tänne savon sydämeen ja lähelle molempien vanhempia. Yllättävän helposti tänne taas kotiuduin, vaikka olinkin vähän skeptinen sen suhteen. Ilmeisesti oon savolaiseksi syntynyt

Mukavaa päivän jatkoa kaikille, mä lähden kokeilemaan, josko pystyisi lumia kolaiilemaan ilman supistuksia. Saisi samalla oltua tuon 5-v:n kanssa pihalla.

Lalli ja pikkuprinsessa rv21+5

 

Supistuksista Mulla on tällä viikolla alkanu myös tulemaan noita supistuksia. Tai ainaki mä luulen että niitä ne on. Mahaan tulee kauheen raskas tunne ja se menee ihan kovaks. Vähän jo huolestuinkin niistä, mut kun eivät tee kipeetä, ni ei kai syytä huoleen?!
Sit sillon kun supistelee, ni mulla tulee kauhee pissa hätä, tai siis sellanen tunne. Vaikka oisin just käyny pissalla. Onks muilla tällästä?

Äitiydestä Mä oon mun siskon lapsen elämässä ollu aina tosi lähellä ja nähny sitä ihan vauvasta asti. Joten luulen tietävinäni mitä se sitte tulee olemaan. Tokihan se oma on aina eriasia, mutta tiedän myös, että kun lapsi on kipee ym, ni ei se aina niin herkkua ole. Jotenki en osaa jännittää sitä siis että osaanko pitää vauvaa jne, kaikki varmasti tapahtuu ihan luonnostaan. =)

Synnytys Mä oon normaalisti kauhee stressi-Erkki kaikesta, mut toi synnytys mua ei VIELÄ AINAKAAN pelota. En tiedä miten tän asian pystyn ottaa näin järkevästi.

Tää neitokainen on kyl sellanen liikkuja. Välillä tuntuu et sisuskalut kääntyy ympäri kun se niin myllää.. :heart:
Miehen kättä vasten se suostuu potkimaan, ja mun, mutta ei muiden. Jos yritän et mun sisko tai äiti koittais, ni johan loppuu liikkeet ku seinään.. Ujo tyttö.

Nunnika+ prinsessa rv 24+3

 

Lalli: Äitiyspäiväraha tulee meille vuoden 2009 verotietojen mukaan sillä meillä LA on vuoden 2011 puolella. Näin mulle sanottiin kun soitin kelaan ja kyselin että minkä mukaan se tulee. Ja sitten ne sano että jos taas on niin että viimesen 6kk (x2 (että saadaan se "vuoden" tulot)) tulot on 20% paremmat kun vuoden 2009 niin sitten lasketaan sen perusteella. Saakohan tuosta nyt selvää.. : /

Sasuma ja taapero 24+4 :kiss:

 

potkujen tunnustelu piti vielä lisätä aiempaan tekstiini, että mies ja lapset on ainoat ketä annan vattaani koskea, mua inhottaa jos joku tulee silittämään tai koskemaan mahaan... SE ON MUN EIKÄ MISSÄÄN JULKISESSA käytössä ja näin oon joka odotuksessa suhtautunu. se ei vaan tunnu kivalle et kaikki lääppis... mut jokainen tekee kuten tykkää mun vanhemmat vaikka asuuvatkin kaukana, niin aina nähdessään ei kyllä oo ees yrittäny koskee, mut en kyl jotenki haluiskaan.. jeps, tälleen täällä pääkopassa

 

Nyt on rakenneultrassa käyty miehen kanssa ja kaikki oli vallan loistavasti. =) Siellä hää potki kovasti, kun kesken unien mentiin häiritsemään.
Painoarvioksi pieni sai 310g, vastaa viikkoja 19+4 (nyt siis 20+2), mut oli ihan ok. Kasvanu tasasesti ja edellinenkin ollu vähän pienempi tässä vaiheessa. Ei mulla mitään sitä vastaan oo, jos tulee vähän pienempi kaveri, kuhan kasvaa kumminkin normaalisti.
Sukupuolesta ei varmuudella osannut sano. Kaveri oli perätilassa ja tunki peppua alas (ihan toisin kun oltiin sovittu ), mutta pääs siitä sivusta päin kattelemaan ja 70 prosentin todennäköisyydellä siellä pieni poika köllöttelis. :heart: Sit ois meillä poika-trio kasassa.
Nimestä vaan varmasti tulee ongelma kun hädin tuskin saatiin kuopuksellekkaan keksittyä nimeä, mistä molemmat tykkää.

Nunnika Mulla tuli ainakin edellisessä raskaudessa justiin sellanen pissahädän tunne kun supisti. Varmaan jäi sitten virtsarakko niin puristuksiin. Monasti kävi niinkin, että ei tajunnut että pissittää, ennen kun alko supistamaan. Ja kun sitten kävi, niin supistuskin lakkas.

Tässä viikon sisään oon ittekin bongannut ekat supparit. Yllätyin, että vasta nytten tuli kun aiemmissa tullut jo aikasessa vaiheessa. Vaikka eipä se kyllä haittaakaan.

Vauvan hoidosta Mä luulen kanssa, että kyllä se sieltä tulee ihan luonnostaan pikkuhiljaa. Itellä ainakin kävi ekan kanssa niin. Tekemällä oppii. =)
Toista odottaessa lähinnä mietitytti, että minkälaista se on sitten kahden kanssa ja pärjääkö sitä. Turha huoli sekin onneksi oli.
Nyt kolmatta odottaessa ei oikeastaan ole muita pelkoja tai huolenaiheita kuin se, että sujuuko raskaus hyvin ja syntyykö vauva terveenä. Mikä toki huolettanut jokaisessa raskaudessa.

Kylpytuen koin kyllä tosi hyväksi. Kuopuksen synnyttyä ostettiin semmonen biltemasta ja makso n. 8e. Meniköhän se johonkin 8-9kg asti. Mahtu hyvin semmoseen hoitopöydänkin ammeeseen.

Ammuska ja Touhu ? 20+2

 

Äitiyspäiväraha tulee onneksi edellisen mukaan... Siinähän on se vaihtoehto et jos 3 vuoden sisällä saa toisen lapsen saa saman äitiyspäivärahan. Mikä on hyvä sillä muuten tuo olisi aika olematon kun 2009 meni kokonaan äitiyslomalla ja työttömänä =)

Vauvan/lapsen pukeminen on muuten hankalaa... Tai ei aiemmin ollut mutta nyt taaperon kanssa tuntuu, että aina laitan liikaa tai liian vähän. Varsinkin näin alkutalvesta ei vielä oikein tiedä et paljonko sitä kerrosta tarttis. Nyt luulen et ostetaan semmonen tekninen kerrasto kun poika on alkanut enemmän leikkiä/touhuta ulkona ja sitten tulee luistelut sun muut.Tähän saakka ollaan laitettu sukkahousujen/kalsareiden ja bodyn päälle sään mukaan kerroksia. Käytössä on olleet villa ja fleecehaalarit mutta tosiaan ainakin p.o.p:illa on semmonen kerrasto mitä olen katsonut et vois olla hyvä. Ulkoilusta ja liikunnasta vie meinaan kyllä kaiken ilon vääränlainen pukeutuminen. Hanskojen kanssa tuntuu kanssa et jo nyt on koko ajan kädet kylmänä vaikka laittais ohuet sormikkaat/tumput ja päälle ulkoiluhanskat. Jos jollakin on hyvää ehdotusta todella lämpimiin talvihanskoihin niin ehdotuksia otetaan vastaan! Ei niitä viitsis kymmeniä ostaa turhaan ennen kuin löytää hyvät.

 

Moi erittäin pitkästä aikaa

En ole jaksanut palstailla ollenkaan, aika menee selvitessä päivistä eteenpäin.
kun oksentelu loppu, alkoi kova päänsärky. Helpottikin jo hieman ja nyt alkoi uudestaan. Verenpainekin liian korkeella, joten lääkärin määrämällä lepo lomalla ollaan.

huijentava tunne kun yli puolen välin menossa. Rakenne ultrassa kaikki oli hyvin ja saatiin ihani 4D kuvia pojasta. Itsellä koko ajan ollut tunne tytöstä, mut kyl siel ihan selkeä poika on, ei jäänyt epäilykselle tilaa. laskettu aika pysynyt koko ajan samassa.

KELAn lomakkeita täällä täytelty ja ei voi mitään, mut musta ne on sekavat!!! Nyt pohdin kovasti että ottaisiko sittenkin varhennetun äitiysloman, kun ei jaksa koko ajan sairaslomaa haeskella ja töissä jaksaminen on todella tiukassa.

Supistuksiakin on alkanut oleen ja erittäin kipeitä. Jalat meinaa välillä mennä alta. Eivät onneksi säännöllisiä ja kohdun napukka edelleen ylhäällä, kiinni ja sillai kaikki kunnossa.

Perjantaina neuvolaan taas mittauttaan verenpainetta, kotona mittaukset on ollut hyviä arvoja, eli mieli hieman parempi. pissakin ollut koko ajan puhdas.

Potkuja olen tuntenut jonkin aikaa ja se on maailman ihanin tunne. Miestä kovasti harmittaa, kun ei pysty edes kuvitteleen miltä mahtavat tuntua. Joka ilta silittelee mahaani ja juttelee pojalleen.

Kaikille ihanaa alku talvea ja raskaus aikaa

sane & toivo rv 22+6

 

Asun Vaasan ja Seinäjoen välimaastossa ja näin ollen synnäripaikan sai valita ite. Mutta koska Vaasaan on vähä lyhyempi matka, niin sinne. Edellisen synnytin siellä, aiemmat Tampereella. Vaasassa ultrassa ei lainkaan kerrottu vauvan painoa. Se nyt jäi vähä harmittaan, kun tässä lukenu teidän juttuja.

Edellisen raskauden aikana rakenneultrassa näki, kumpi on tulossa, nyt ei eikä ultraaja ruvennut arvailemaan. Poikia on kolme ja yksi tyttö. Koska viimeisin (nyt 1 wee) on poika, niin olishan se käytännöllistä, että poika tulis. Vaatteet ja lelut kulkis sit vähä niinku perintönä. Mutta mahtuishan sitä joukkoon prinsessakin. Lopulta sillä ei oikeasti eikä tosissaan ole merkitystä, kumpi tulee. Vain sillä että se syntyy ja kaikki sujuisi "hyvin", on merkitystä.

Vielä kerran kaikille teille, jotka taistelette pientenne puolesta tai olette menetyksiä kokeeet, paljon voimia ja halauksia ja jaksamista!

 

tuoreet ultrakuulumiset täältäki :wave:
meinas tätillä palaa hihat,ku asukki ei sitte millään pysyny hetkeekää paikollaan! hymähteli siihen malliin
muuten kaikki ok. laskettu aika heitti parilla päivällä,mut luulen johtuneen siitä,ku pikkunen oli hankalassa asennossa eikä kunnon kuvaa saanu lähes ollenkaan. painoo oli 420g ja istukka takana...
sukupuoli jäi täysin epäselväks. täti ei yrittänykkää kattella enkä sit kysynykkää,niin päätin jo aikoja sitte. eli tuntemuksien mukaan mennään

 

Liro: hienoa, että muuten oli kaikki kunnossa! Nyt vaan rauhallisesti, jotta supistukset lakkaisivat

Onnea ammuska, sane ja tombatar hyvistä ultrakuulumisista! :flower:

En itsekään pidä, jos mun vatsaa tulee muut koskemaan, kuin juuri mies ja lapset. Onneksi meidän suvussa ei ole tälläisiä tyyppejä, jotka koskettelemaan tulevat raskausvatsaa pyytämättä Tai no ehkä äitini, mutta sekin jo vähän pystyy hallitsemaan itsensä.

Asiaan miksi tänne nyt tulin taas kirjottelemaan: Turun terveystalo 4D , saako mukaan dvd:lle myös videon pätkän vauvasta vai vaan kuvat? Varmaan kaikissa terveystaloissa sama käytäntö, onko ketään ollut? Mä nyt varasin ajan joulukuun 13. päivälle. Meinasin ensin porista, mutta ei ollut se lääkäri vielä antanut joulukuulle ollenkaan aikoja, enkä sitten malttanut odottaa Turussa kun ultraa useampikin lääkäri ja matka nyt on ihan melkeen sama kuitenkin.

Jaaha kai mun täytyy mennä tekemään ton esikon kanssa pianoharjoituksia, kun tänään on taas pianotunti! Ei millään jaksaisi, kun en oo päikkäreitä saanut otettua ja ihan rättipoikkipuh oon!!

Mindi83 20+4

 

sasuma tai joku muu tietäväinen :attn: osaatteko sanoa miten se viimeisin 6 kk määräytyy, siis mistä taaksepäin 6 kk lasketaan? Kiitos muuten selventävistä Kela asioista. Katselin eilen papereita ja väsyneenä päätin, että ei jaksa, perehdyn vähän myöhemmin, kun ei ne kiireellisiä ole. Mukava kun saa täältä vähän selkoa niihin niin ei tartte jokaisen kelalle soittaa

Kaana 21+4

 

Ultra-ja neuvolakuulumiset: Tyttö voi hyvin, kasvanut tasaisesti. vastasi viikoja 19+6, tänäänhän siis 20+0, eli la pysyi samana 31.3. Istukka oli siirtynyt takaa eteen!:O painoarviota kätilö ei pystynyt sanomaan, en ymmärrä miksi te kaikki muut olette sen saaneet!
Oma painon muutos 380g/vk, hb 110 rautakuurille määräys, rr 108/66, kohdunpohja 17, syke d+ 150, liikkeet ++. Seuraavan kerran neuvolaan vasta 18.1!!! :O

kike79 &pikkupieni 20+0

 

Olipas tullut tekstiä..

pikapäivitys ultrasta kaikki oli hyvin, ja POIKA tulossa, niinkuin tuntui ihan alusta asti :heart:

 

kike79: en minäkään saanut painoarviota, vaikka kysyin. Tai no lääkäri siihen vastasi, että mitäs ne nyt tossa vaiheessa on, noin 300g Et et ole ainoa. Sain jotenkin sen käsityksen, että ultralaite ei suoraan anna arviota, vaan se pitää jotenkin laskea mitoista ( ? ). En kyllä muista, että oisin noista muistakaan saanut, kun vasta kuopuksen kohdalla SATKS:ssa annetun painoarvion loppuraskaudesta. MUTTA ihmettelen tuota sun neuvola-aikaa, noin pitkä aika seuraavaan :O

Muoks: ja onnittelut myös hyvistä ultrakuulumisista sulle ja CB:lle! :flower:

 

Onnea hienoista ultrakuulumisista kaikille :flower:

Hienoa että Lirollakin kaikki kunnossa!

Täällä oli tänään muutama synnytyssupistus peräkkäin :| Kylläpä säikäytti, miullahan on ollut paljon niitä menkkakipusupistuksiakin, vaan tänään oli kyllä sellaisia että meinasi itku päästä... Onneksi loppuivat. Lääkäri laittoi sairaslomaa seuraavaan neuvolaan, 2.12 asti, mutta käski sanoa työnantajalle, että tuskin enää töihin palaan... Kelan takia vaan mieluummin kirjoittaa pätkissä tuon saikun.

Neuvola oli toissa päivänä, kaikki oli hyvin, joskin paino oli noussut reilu 900g viikossa Ne on noi joulusukulaatit mitkä maistuu turhan hyvin... Nyt kyllä lupasin etten suklaata syö enää ennen joulukuuta... Vaan meitin neukkutäti on ihana eikä nipota, enkä itekään stressaa, miulla on aiemmissakin raskauksissa marraskuussa tullut tuollainen kilo per viikko, siitä se on sitten tasoittunut, ja kaikki on lähtenyt synnytysten jälkeen pois

Palkkikseen soitin kelan papruja täytellessäni, ja selvisi että miulla on 5 viikkoa lomaa käytettävänä ennen äitiyslomaa, ja sairasloman ajaltakin saan 60 päivältä täyden palkan, ja että työnantaja maksaa 3 kuukautta palkkaa vielä äitiyslomallakin, ihan kiva juttu tää vakkariduuni :O

Pojan lääkäri soitti lopultakin tänään, ja hän oli sitä mieltä, että on hyvä pitääkin poika nyt kotona siihen asti että saadaan vesirokkorokote otettua, eli pari viikkoa vielä. Ihana juttu, onneksi meillä on mahdollista, miekin kun olen kotona eikä hoitolapsetkaan ole nyt täällä eli eivät tuo infektioita mukanaan. Virittäydytään jouluun kaikessa rauhassa :xmas: Ja nukutaan aamuisin pitkään , ihanaa!

Jeps, jos auttaisi poikaa eskaritehtävissä, hain eskarista tehtäväkirjat kotiin että saa tehdä niitä nyt kun ei paikan päälle pääse...

Teto ja Kasperi rokkitähti rv 22+5 :heart:

 

Aijuu, ja neuvolassa sain lukea rakenneultran tekstin, niin siinä paljastui painoarvio, oli 450g silloin 20+4, ja vauva vastasi viikkoa 21+5...