Maaliskuun mussukat 2011 *Marraskuussa*

Huoh, aamulla olisi sitten se sokerirasitus... Janottaa älyttömästi, selvästikin psyykkistä kun alkoi sillä sekunnilla kun paaston aloitin vaikka olin juonut reilusti sitä ennen

Neuvola on myös aamulla, saa nähdä mille lukemille vaaka pyörähtää, kotona en ole viitsinyt käydäkään kun näyttää aina eri lukemaa kun neuvolassa. No, painosta en stressaa

Miulla on istukka edessa ylhäällä, mutta liikkeet tunsin todella aikaisin, tosin vauvahan on viihtynyt koko ajan melkoisen alhaalla, eli liikkeetkin on tuntunut hyvin alamasulla koko ajan. Nyt kyllä tuntuu jo tosi ylhäällä ja lujasti, eli istukka ei vaikuta miulla siihen. Miulla ei etuistukka ole vaikuttanut aiemminkaan liikkeiden tuntemiseen, pojalta (esikoinen) tunsin liikkeet jo rv 15+ vaikka istukka oli edessä, ja tytöltä vasta 16+ vaikka istukka oli takana

Nyt tämän vauvan kanssa on hiljaisempia päiviä, huomaa selvästi milloin on kääntynyt selkä mahaa vasten kun paljon vähemmän potkuja tuntuu. Joka päivä kuitenkin monta kertaa tuntuu jotain, ja se on pääasia, ja usein on päiviä että jumppaa jatkuvasti :heart:

Nyt nukkumaan, aikainen herätys sokerirasituksen vuoksi... Normisti pojun kanssa vasta heräillään siihen aikaan kun pitää jo olla siellä. Anoppi onneksi tulee tänne hoitamaan pojun eskariin

Teto ja Kasperi rokkitähti rv 25+4 :heart:

 

Tänään saapui pakkaus. Onneksi toi ukko tuli sen kantamaan autoon ja kotiin.
On niin ihana hypistellä noita vaatteita... :heart:
Ne 50cm tuntui myös niin isoilta. 70cm vaatteet laitan vielä kellariin odottamaan. Saan kaverilta onneksi lainaan pienemmän toppahaalarin, mitä voi käyttää nyt huhtikuussa.
Vauva ei taida enää tarvita, kuin patjan koriin, autoon kaukalon ja vaippoja

Silvia ja viliAnna 25+1

 

Mä sain ainakin juoda ½ lasia vettä ennen rasitusta. Ensimmäinen rasitus kun oli lämpöiseen aikaan, niin oli pakko juoda yöllä vähän. Nyt tokaan selvisin ilman vettä.

 

Adelaide Mulla on kans istukka edessä, mutta odotan ensimmäistä niin ei silleen ole vertailukohdetta mihinkään muuhun. Mulla ei kuitenkaan liikkeet tunnu jatkuvalla syötöllä, vaan voi olla aika pitkiäkin aikoja ku ei tunnu ja sit alkaa taas tuntuun. Enimmäkseen tuntuu iltasin ku meen nukkumaan. Päivisinkin tuntuu välillä, mut joskus on päiviä ku en oo tuntenut liikkeitä ollenkaan...ja sit tuossa ihan masun päällä on sellanen kohta missä oikeesti ei tunnu liikkeet kauheesti, ylemmäs tai alemmas ku potkii niin sit tuntuu enemmän. Uskon kyllä, että istukka oikeesti vaikuttaa koska vauva voi kuitenkin ihan hyvin ja neuvolassa on löydetty sydänäänet aina hyvin ja potkii doppleriin, mutta en kuitenkaan välttämättä aina tunne niitäkään potkuja jos ne laite on "väärässä" paikassa...ja kuitenkin niitä liikkeitä sit aina ilmaantuu jostain etten oo ehtinyt liikaa huolestuun.

Peppioliina Tsempitykset sinulle vaikeaan tilanteeseen. Keskustele ja keskustele ja keskustele miehesi kanssa. Ensisijaisesti on tärkeää, että olet uskollinen itsellesi ja tee tniinkuin sydän sanoo.

Ld Sun juttujasi oon lukenut aina tosi isolla mielenkiinnolla, kahdestakin syystä, ekaks koska oon ite yksinhuoltajan ainut lapsi, joka ei tunne omaa isäänsä ja tokaks, koska joskus kuvittelin ja olin ihan varma, että teen samanlaisen ratkaisun ja kun tulen raskaaksi kasvatan lapseni yksinhuoltajana. Noh, kohtalo kuitenkin on päättänyt toistaiseksi minun osalta toisin Olen kerran tavannut isäni niin että muistan ja sillon olin joku 5 v. Ihan vauvana mun isä oli vielä kuvioissa, mut lähti sillon joskus ku olin ehkä 6kk ja yhteydenpito loppu jossain vaiheessa ihan täysin,lopetti jopa elatusmaksujen maksun, että sossun kautta niitä sit perittiin. Lippu korkeelle vaan, mulla on ollut aivan mahtava lapsuus enkä ole koskaan kaivannut isää elämääni. Sellasta ei osaa lapsi kaivata, mitä sillä ei ikinä ole ollut.

Meillä vielä sitten talo paloi kun olin 2 vuotias ja menetettiin siinä koti ja aika paljon materiaa ja samoihin aikoihin myös mun äidinisä kuoli. Eli ongelmia oli meidän pienessä perheessä vaikka muille jakaa, mut sisua ei mun äidiltä puuttunut, en oikeesti tajua miten se selvisi siitä kaikesta. Niin ja mun äiti on nyt maailman onnellisimmissa parisuhteessa, ollut jo 15 vuotta...tapasi nykyisen miehensä silloin ku mä olin n. 15 v. Joten minäkin sanon saman mitä moni muukin on täällä sanonut, pelkän parisuhteen takia ei kannata olla parisuhteessa ja yksin pärjää hyvin ku pitää pään kylmänä oli tilanne miten paska tahansa. Ja parempi, että on vain yksi vanhempi joka on turvallinen kuin että on kaksi joiden tilanne saa lapsen ahdistumaan. Niin ja sit sekin vielä, että kaikella on tarkoituksensa, mutta vaikeessa tilanteessa sitä ei vielä näe, sen tarkoituksen näkee joskus vasta monta vuotta jälkeenpäin.... Mut eiköhän nää kaikki jutut oo tullut täällä jo esille, ajattelin vaan ilmaista omatkin mielipiteeni

Nyt taidankin sit palopuheeni jälkeen suunnata suihkun kautta sänkyyn. Hauskaa joulukuuta kaikille ja ihanaa joulunodotusta! :heart:

 

huomenta

missähän ois joulukuun pino?????????

floweri ja 26+1

 

Laskettu aika olisi 6.3, ensimmäinen lapsi ja 18