Sen verran kuulumisia ennen viikonlopun viettoa, että uusintaultrassa oli kaikki hyvin! Mahalaukku näytti normaalilta, samoin sydän :heart:
vattihattu rv 21+4
vattihattu rv 21+4
Maaliskuun mussukat 2011 *Marraskuussa*
- Viestiketjun aloittaja KatsuAmsku
- Ensimmäinen viesti
Terveisiä ultrasta!
Vauvalla oli kaikki oikein loistavasti... kovasti myllersi koko ajan ja ihan poikittain oli vatsassa. Vielä hyvin tilaa liikkua. Painoarviota ei nyt tehnyt mutta keskiviikkona se oli 370g. Suureksi järkytykseksi kätilö sanoi että TYTTÖ taitaa masussa möllötellä. :O Meni pasmat ihan sekaisin kun edelleen on todella vahva poika olo kuitenkin!
Mies oli ihan intona eikä meinannut housuissaan pysyä. Veikin mut heti ultrasta vauvan vaatteita hypistelemään ja vielä syömään.
Mutta ei siis muuta tällä erää...
Super hämmentynyt Liro ja typy papunen 20+4
Vauvalla oli kaikki oikein loistavasti... kovasti myllersi koko ajan ja ihan poikittain oli vatsassa. Vielä hyvin tilaa liikkua. Painoarviota ei nyt tehnyt mutta keskiviikkona se oli 370g. Suureksi järkytykseksi kätilö sanoi että TYTTÖ taitaa masussa möllötellä. :O Meni pasmat ihan sekaisin kun edelleen on todella vahva poika olo kuitenkin!
Mies oli ihan intona eikä meinannut housuissaan pysyä. Veikin mut heti ultrasta vauvan vaatteita hypistelemään ja vielä syömään.
Mutta ei siis muuta tällä erää...
Super hämmentynyt Liro ja typy papunen 20+4
Urholiina ja marrr :hug: Toivottavasti vauvat pysyy vielä pitkään masussa kasvamassa ja kaikki sujuu hyvin! Voimia kovasti!
Täällä sf-mitta oli rv 22+3 23,5cm, reilusti yläkäyrän yläpuolella Ja kohtu on siis reilusti navan yläpuolella jo. Potkutkin tuntuu välilä ihan mahdottoman korkealla... Ja maha on ISO, ihana
Onnea kaikille taas hyvistä ultrakuulumisista ja uudet tevetuloa :wave:
Mie kävin tänään omaa mummiani katsomassa, ja voi että sydäntä särkee katsoa kun näkee toisen kuihtuvan ja kun toisesta on tullut lähes täysin vuodepotilas, hetken pystyy vain pyörätuolissa istumaan :'( Mummi täyttää tänään 82v.
Jahas, pikkukakkonen lähenee loppuaan, siispä pikkumiehen kanssa jotain rauhallista puuhaamaan. Tänään on muuten supistellutkin ihmeen vähän... Ihan hyvä eilisten TOSI kipeiden jälkeen...
Teto ja Kasperi rokkitähti rv 22+6 (huomenna poksuu) :heart:
Täällä sf-mitta oli rv 22+3 23,5cm, reilusti yläkäyrän yläpuolella
Ja kohtu on siis reilusti navan yläpuolella jo. Potkutkin tuntuu välilä ihan mahdottoman korkealla... Ja maha on ISO, ihana Onnea kaikille taas hyvistä ultrakuulumisista ja uudet tevetuloa :wave:
Mie kävin tänään omaa mummiani katsomassa, ja voi että sydäntä särkee katsoa kun näkee toisen kuihtuvan ja kun toisesta on tullut lähes täysin vuodepotilas, hetken pystyy vain pyörätuolissa istumaan :'( Mummi täyttää tänään 82v.
Jahas, pikkukakkonen lähenee loppuaan, siispä pikkumiehen kanssa jotain rauhallista puuhaamaan. Tänään on muuten supistellutkin ihmeen vähän... Ihan hyvä eilisten TOSI kipeiden jälkeen...
Teto ja Kasperi rokkitähti rv 22+6 (huomenna poksuu) :heart:
Ensinnäkin voimia kaikille sitä tarvitseville. Kurjaa että niin monella on kaikennäköisiä ongelmia..
Uusille tervetuloa, vaikka itse en kovin aktiivisesti pysty kirjoittelemaan niin on mukava lukea muiden kirjoituksia..
Toista lasta odottaessa pelkäsin omia tunteita eli pystynkö rakastamaan häntä yhtä paljon kuin esikoista, mutta turhaa mietiskelyähän se oli..Kumpikin yhtä rakas ja äidin mussukoita..Nyt taas pelkään vain sitä miten oikein jaksaa kolmen pienen kanssa tätä arkea..Kahden kanssa ollaan nyt harjoiteltu, joten kai se kolmas siinä sivussa tulee..Meidän lapsillahan on aika pienet ikäerot, esikoinen täyttää ensi kuussa kolme vuotta, tyttö on 1,5 vuotias kun tämän kolmannen laskettu aika on..joten aikamoista elämää voi olla hetken aikaa...pienet ovat murheet siis täällä..
Neuvolakuulumiset
Viikot: 24+2
Painonnousu: 600 g/vko (yhteensä tullu jo 10 kiloa, hupsista..)
RR: 115/67
Hb: 109 (rautaa käskettiin ruveta syömään..)
SF-mitta: 27 cm (vaatimattomasti..)
Tarjonta: RT
Syke: 145
Liikkeet: ++ (Mulla ei ole muuten etuseinämässä oleva istukka haitannut liikkeiden tuntemista ollenkaan, kääryle vetää sellaista jumppaa koko ajan..)
sain raskaustodistuksenkin että voin laittaa kelalle raha-anomuksen menemään. Onneksi mulle äitiyspäivärahat tulee samoilla tuloilla kuin edelliselle lapselle, se oli se mun rahakkain vuosi..sen jälkeen tulot tippuivat kun tein 80 % työaikaa..ja äitiyspakkausta en aio ottaa kun on vielä hyvässä kunnossa noiden kahden edellisen pakkauksen vaatteetkin..
Sain lapset ajoissa nukkumaan joten nyt taidan ruveta nauttimaan siitä ihanasta omasta ajasta, joka suodaan aina klo 20 jälkeen..
muikkunuu79 ja asukki 24+2
Uusille tervetuloa, vaikka itse en kovin aktiivisesti pysty kirjoittelemaan niin on mukava lukea muiden kirjoituksia..
Toista lasta odottaessa pelkäsin omia tunteita eli pystynkö rakastamaan häntä yhtä paljon kuin esikoista, mutta turhaa mietiskelyähän se oli..Kumpikin yhtä rakas ja äidin mussukoita..Nyt taas pelkään vain sitä miten oikein jaksaa kolmen pienen kanssa tätä arkea..Kahden kanssa ollaan nyt harjoiteltu, joten kai se kolmas siinä sivussa tulee..Meidän lapsillahan on aika pienet ikäerot, esikoinen täyttää ensi kuussa kolme vuotta, tyttö on 1,5 vuotias kun tämän kolmannen laskettu aika on..joten aikamoista elämää voi olla hetken aikaa...pienet ovat murheet siis täällä..
Neuvolakuulumiset
Viikot: 24+2
Painonnousu: 600 g/vko (yhteensä tullu jo 10 kiloa, hupsista..)
RR: 115/67
Hb: 109 (rautaa käskettiin ruveta syömään..)
SF-mitta: 27 cm (vaatimattomasti..)
Tarjonta: RT
Syke: 145
Liikkeet: ++ (Mulla ei ole muuten etuseinämässä oleva istukka haitannut liikkeiden tuntemista ollenkaan, kääryle vetää sellaista jumppaa koko ajan..)
sain raskaustodistuksenkin että voin laittaa kelalle raha-anomuksen menemään. Onneksi mulle äitiyspäivärahat tulee samoilla tuloilla kuin edelliselle lapselle, se oli se mun rahakkain vuosi..sen jälkeen tulot tippuivat kun tein 80 % työaikaa..ja äitiyspakkausta en aio ottaa kun on vielä hyvässä kunnossa noiden kahden edellisen pakkauksen vaatteetkin..
Sain lapset ajoissa nukkumaan joten nyt taidan ruveta nauttimaan siitä ihanasta omasta ajasta, joka suodaan aina klo 20 jälkeen..
muikkunuu79 ja asukki 24+2
Jos sais pikkuhiljaa palstailusta taas kiinni
Marr ja urholiina todella paljon voimia ja onnea matkaan.
dindei, itse olen nyt käynyt työpsykologille puhumassa ahdistuksestani töissä ja peloistani mitkä liittyvät raskauteen. mennessä aina olo, mitä mä tänne menen, mut pois lähtiessä hyvä olla kun saanut purkaa tuntojaan ja ajatuksiaa. Helppo puhua, kun hän ei tuomitse ja kuuntelee kaiken mitä minä suollan. ihan vapaasti olen saanut puhua kaikesta mitä elämässäni on tapahtunut ja millainen minä olen ja miten koen asiat. Ehdottomasti positiivinen kokemus.
ON eillen oli kontrolli käynnillä neuvolassa korkean verenpaineen vuoksi, no paineet saatiin kohtuullisiksi vasta kun makoilin hetken aikaa.
Pissassa olikin ikävämpi yllätys, proteiinia hieman ( ei kuulemma merkitystä, mut itse koko ajan pelännyt toksemiaa, kun riski saada korkeampi)
sokeri olikin sitten 4 plussalla. Nyt vkl yli mittauksia ja maanantaina soitto, millasia arvoja. Tänä aamuna oli 4,5 enne aamupalaa, mut 1 h jälkeen 9,1. Ei hyvältä näytä.
Nyt pitää skarpata ihan tosissaan ja jättää kaikki herkut pois.
ensimmäinen sokerirasitus oli OK ja toinen tulossa 1.12.
Varasin jo varmuudeksi koskiklinikalle gynegologille aikaa, jos sitä kautta sais kunnon sairasloman. Työterveys, kun ei kirjoita ja neuvola lääkäri vasta 30.11.
Vaikka koko ajan olen odottanut, et koska diabetes alkaa, kun tiedossa että en siltä voi välttyä, niin silti tipuin penkiltä.
Työni sellaista, et välillä jää tauot väliin ja tressaavaa, niin ei ihme,että paineet nousee. Oma toive olis saada jäädä kotiin hoitamaan itseensä ja pikkuista. Mut ei taida vielä olla tarpeeksi vaivoja. itse kyl koen että en töissä enään jaksa.
Kelan laput jätin perjantaina ja nyt äitiyspakkausta odotellessa. Raskaus tuntuu koko ajan todemmalta ja miehenkin olemus muuttunut. Juttelee jo enemmän vauvalle ja silittelee mahaa. Selkeästi hänkin alkanut uskomaan, et tämä pikkuinen selviää loppuun asti. Sanoi eilen et välittää vauvasta yhtäpaljon kuin minusta.
Vauvan hoidosta Vähäiset on kokemukseni, mut uskon selviäväni. jotain mitä alkuraskaudessa ajattelin toteuttavani, niin nyt on jo ajatus muuttumassa. Mut aika näyttää miten selviä ja mitä tavaroita tarvitsen vauvan hoidossa. Kovasti jännittää, mut onneksi on hyvä tukiverkko. Uskon että selviän hyvin
Leppoisaa isänpäivä viikonloppua kaikille.
sane & toivo rv 23+1
Marr ja urholiina todella paljon voimia ja onnea matkaan.
dindei, itse olen nyt käynyt työpsykologille puhumassa ahdistuksestani töissä ja peloistani mitkä liittyvät raskauteen. mennessä aina olo, mitä mä tänne menen, mut pois lähtiessä hyvä olla kun saanut purkaa tuntojaan ja ajatuksiaa. Helppo puhua, kun hän ei tuomitse ja kuuntelee kaiken mitä minä suollan. ihan vapaasti olen saanut puhua kaikesta mitä elämässäni on tapahtunut ja millainen minä olen ja miten koen asiat. Ehdottomasti positiivinen kokemus.
ON eillen oli kontrolli käynnillä neuvolassa korkean verenpaineen vuoksi, no paineet saatiin kohtuullisiksi vasta kun makoilin hetken aikaa.
Pissassa olikin ikävämpi yllätys, proteiinia hieman ( ei kuulemma merkitystä, mut itse koko ajan pelännyt toksemiaa, kun riski saada korkeampi)
sokeri olikin sitten 4 plussalla. Nyt vkl yli mittauksia ja maanantaina soitto, millasia arvoja. Tänä aamuna oli 4,5 enne aamupalaa, mut 1 h jälkeen 9,1. Ei hyvältä näytä.
Nyt pitää skarpata ihan tosissaan ja jättää kaikki herkut pois.
ensimmäinen sokerirasitus oli OK ja toinen tulossa 1.12.
Varasin jo varmuudeksi koskiklinikalle gynegologille aikaa, jos sitä kautta sais kunnon sairasloman. Työterveys, kun ei kirjoita ja neuvola lääkäri vasta 30.11.
Vaikka koko ajan olen odottanut, et koska diabetes alkaa, kun tiedossa että en siltä voi välttyä, niin silti tipuin penkiltä.
Työni sellaista, et välillä jää tauot väliin ja tressaavaa, niin ei ihme,että paineet nousee. Oma toive olis saada jäädä kotiin hoitamaan itseensä ja pikkuista. Mut ei taida vielä olla tarpeeksi vaivoja. itse kyl koen että en töissä enään jaksa.
Kelan laput jätin perjantaina ja nyt äitiyspakkausta odotellessa. Raskaus tuntuu koko ajan todemmalta ja miehenkin olemus muuttunut. Juttelee jo enemmän vauvalle ja silittelee mahaa. Selkeästi hänkin alkanut uskomaan, et tämä pikkuinen selviää loppuun asti. Sanoi eilen et välittää vauvasta yhtäpaljon kuin minusta.
Vauvan hoidosta Vähäiset on kokemukseni, mut uskon selviäväni. jotain mitä alkuraskaudessa ajattelin toteuttavani, niin nyt on jo ajatus muuttumassa. Mut aika näyttää miten selviä ja mitä tavaroita tarvitsen vauvan hoidossa. Kovasti jännittää, mut onneksi on hyvä tukiverkko. Uskon että selviän hyvin
Leppoisaa isänpäivä viikonloppua kaikille.
sane & toivo rv 23+1
Heippa!
Taas on kirjoittelussa ollut pitkä väli, palstaa olen kyllä lueskellut silloin tällöin, kovasti kurjia uutisia täällä vieläkin riittää. Voimia kaikille sitä tarvitseville!!
ON: Rakenneultrassa kaikki oli hyvin, vauveli vastasi suurinpiirtein viikkoja ja kovasti siellä masussa heitteli kuperkeikkaa :heart: Ultraaja sanoi, että toinen tyttö olisi meille tulossa. Itsellä oli ollut olo, että masussa on poika, joten tämä uutinen tuli vähän yllätyksenä.. ultran jälkeenkin olen nähnyt unia poikavauvasta. Vaimo oli kovasti toivonut poikaa, mutta alkusokin jälkeen on jo ihan innoissaan tulevasta prinsessasta. Nyt vaan sitten tytön nimiä miettimään. Mulle voisi myös ton LA:n päivittää 23.3. En kyllä ymmärrä miksi se piti yhden päivän heiton vuoksi vaihtaa papereihin, mutta tuolla päivämäärällä nyt mennään..
Mulla on toka neuvola vasta ensi viikolla, hirveän pitkä väli tuli tähän ekan ja tokan neuvolan väliin.. Joskohan seuraava olisi sitten nopeammin. Sinänsä ei mitään kiirettä sinne ole ollut, kun ei tuota äitiyspakkaustakaan aiota ottaa, todettiin se viime kerralla niin turhaksi, vaatteet oli mielestämme huonolaatuisia ja rumia, myytiinkin kaikki pois. Mielellään tykätään muutenkin pukea lapset vähän persoonallisempiin vaatteisiin.
Paikkakuntagallup: Helsingissä asustellaan, silmiini ei ainakaan osunut yhtään muita helsinkiläisiä,, onko todella näin? Olisi kiva tutustua johonkin samassa tilanteessa olevaan, nyt kun ei yhtään kaveriakaan ole raskaana samaan aikaan..
Mutta nyt pitää jatkaa töitä!
Emily ja tyttövauveli 21+3 :heart:
Taas on kirjoittelussa ollut pitkä väli, palstaa olen kyllä lueskellut silloin tällöin, kovasti kurjia uutisia täällä vieläkin riittää.
Voimia kaikille sitä tarvitseville!!ON: Rakenneultrassa kaikki oli hyvin, vauveli vastasi suurinpiirtein viikkoja ja kovasti siellä masussa heitteli kuperkeikkaa :heart: Ultraaja sanoi, että toinen tyttö olisi meille tulossa.
Itsellä oli ollut olo, että masussa on poika, joten tämä uutinen tuli vähän yllätyksenä.. ultran jälkeenkin olen nähnyt unia poikavauvasta. Vaimo oli kovasti toivonut poikaa, mutta alkusokin jälkeen on jo ihan innoissaan tulevasta prinsessasta. Nyt vaan sitten tytön nimiä miettimään. Mulle voisi myös ton LA:n päivittää 23.3. En kyllä ymmärrä miksi se piti yhden päivän heiton vuoksi vaihtaa papereihin, mutta tuolla päivämäärällä nyt mennään..Mulla on toka neuvola vasta ensi viikolla, hirveän pitkä väli tuli tähän ekan ja tokan neuvolan väliin.. Joskohan seuraava olisi sitten nopeammin. Sinänsä ei mitään kiirettä sinne ole ollut, kun ei tuota äitiyspakkaustakaan aiota ottaa, todettiin se viime kerralla niin turhaksi, vaatteet oli mielestämme huonolaatuisia ja rumia, myytiinkin kaikki pois. Mielellään tykätään muutenkin pukea lapset vähän persoonallisempiin vaatteisiin.
Paikkakuntagallup: Helsingissä asustellaan, silmiini ei ainakaan osunut yhtään muita helsinkiläisiä,, onko todella näin? Olisi kiva tutustua johonkin samassa tilanteessa olevaan, nyt kun ei yhtään kaveriakaan ole raskaana samaan aikaan..
Mutta nyt pitää jatkaa töitä!
Emily ja tyttövauveli 21+3 :heart:
Heipä hei, täällä on kahdesta yövuorosta selvitty. Kumma kyllä viime yönä ei nukuttanut ollenkaan ja tänä aamuna kun tulin kotiin, en meinannut saada edes unta ja lopulta heräsinkin jo yhden aikaan. Mutta kyllä sen näkee että tuo valvominen vaikuttaa, supisteli kipeästi kun kävelin töistä kotiin ja piti pysähdellä välillä..
Nyt on taas uus etappi saavutettu, nimittäin tänään tunsin eka kerran vauvan liikkeet mahan päältä kädellä! Melkeen säikähdin! Varsin ajattelin vaan kokeilla että tuntuiskohan ja jytinä kävi!
Taas kohtu kipuilee, ei kumminkaan supistele. Varmaan jotain kasvukipuja taas. Ja ilmaa tulee ja röyhtäyttää ja ei kärsi mitään raskaampaa (eli esim. peruna) syödä kun tulee niin ähky. Mut ei kai tää loppupeleissä voi olla terveellistä pelkillä hedelmillä ja jogurtilla elää.. Tai emmä tiiä.
Marrille ja Urholiinalle tsempitykset, toivon niin kovasti että kaikki kääntyis parhain päin! :hug:
Teto, voi ei, varmaan tosi ikävää nähdä mummon kuihtuvan tolleen.. Mua pelottaa se hetki kun oma rakas mummo menee tosi huonoon kuntoon. Ja sitten töissä näkee aina noita vanhuksia joilla elämä on jo loppusuoralla. Musta on ihana hoitaa heitä, kunnioituksella ja lämmöllä. :heart:
Mummosta muutenkin, että hän on mulle tosi rakas, melkeen kun toinen äiti. Ihanaa että hän kerkeää nähdä ekan lapsenlapsenlapsensa *koputtaa puuta* Siis eihän sitä vielä tiedä, mutta mummo on nyt suht hyväkuntoinen, asuu vielä kotonaan jne.
Nii jo ja viinirypäleelle piti sano että tervetuloa tänne höpötteleen
dindei: Mua jännitti ihan ylipaljon mennä eka kertaa psykologille. Melkeen käännyin ovella pois. Ja kyllähän siinä muutama kerta menikin ennen kuin siellä uskalsi vapautua. Mutta tykkäsin kyllä käydä
Mä oon miettinyt että haluaisin iteki ehkä psykologille tai johonkin. Mulla on nyt auennut aika paljon kaikki juttuja mitä olis kiva päästä purkamaan jonkun ammatti-ihmisen kanssa. En mä siis masentuneeksi itteäni tunne, mutta haluaisin päästä selvittään asioita. Ennen raskautta meinasinkin mennä, ja olisin halunnut jonkun lääkkeen ahdistuneisuuteen. Nyt raskauden myötä se ahdistus on helpottanut. En siis meinaa rauhottavia, vaan jonkun SSRI-lääkkeen pienehköllä annoksella mikä vois auttaa ahdistuneisuushäiriöön. Ennen raskautta mulle oli jälleen masennuksen merkkejä, ja punnitsin tosiaan sinne mt-toimistoon soittamista. Mutta tosiaan kun tuli raskaaksi niin elämänlaatu parani. Mutta se mietityttää että mulla varmaan on riski synnytyksen jälkeiseen masennukseen, mutta en tiedä uskallanko puhua siitä neuvolassa. Jos mut heti leimataan huonoksi ja heti soitetaan sossuun ja mua kytätään kun oon yh jne. Mut mä pahasti sairastaneena tunnistan kyllä ne merkit heti itessäni. Neuvolassa kysyttiin onko mulla on ollut mielenterveysongelmia ja sanoin että joskus masennus ja se kuitattiin sillä.
Nyt ei tosiaan ole masennusoireita mutta eihän sitä koskaan tulevasta tiedä..
Mä mittasin töissä verenpaineita ja ne oli ok, jossain välissä jopa yläpaine oli 104. Mutta sitten se nousi myöhemmin 113. Mutta se huolettaa kun mun mielestä pissa on alkanut tuoksahtaan epämiellyttävälle. Pitää maanantaina soittaa neuvolaan ja jos kävis antamassa näytteen. Tai sitten se on valkovuoto joka haisee, en tiiä..
Eipä tänne kummempia, huomenna isällä käymään Oulussa
LD + Pikkunen 21+5
Nyt on taas uus etappi saavutettu, nimittäin tänään tunsin eka kerran vauvan liikkeet mahan päältä kädellä! Melkeen säikähdin!
Varsin ajattelin vaan kokeilla että tuntuiskohan ja jytinä kävi!Taas kohtu kipuilee, ei kumminkaan supistele. Varmaan jotain kasvukipuja taas. Ja ilmaa tulee ja röyhtäyttää ja ei kärsi mitään raskaampaa (eli esim. peruna) syödä kun tulee niin ähky. Mut ei kai tää loppupeleissä voi olla terveellistä pelkillä hedelmillä ja jogurtilla elää.. Tai emmä tiiä.
Marrille ja Urholiinalle tsempitykset, toivon niin kovasti että kaikki kääntyis parhain päin! :hug:
Teto, voi ei, varmaan tosi ikävää nähdä mummon kuihtuvan tolleen.. Mua pelottaa se hetki kun oma rakas mummo menee tosi huonoon kuntoon. Ja sitten töissä näkee aina noita vanhuksia joilla elämä on jo loppusuoralla. Musta on ihana hoitaa heitä, kunnioituksella ja lämmöllä. :heart:
Mummosta muutenkin, että hän on mulle tosi rakas, melkeen kun toinen äiti. Ihanaa että hän kerkeää nähdä ekan lapsenlapsenlapsensa *koputtaa puuta* Siis eihän sitä vielä tiedä, mutta mummo on nyt suht hyväkuntoinen, asuu vielä kotonaan jne.
Nii jo ja viinirypäleelle piti sano että tervetuloa tänne höpötteleen
dindei: Mua jännitti ihan ylipaljon mennä eka kertaa psykologille. Melkeen käännyin ovella pois. Ja kyllähän siinä muutama kerta menikin ennen kuin siellä uskalsi vapautua. Mutta tykkäsin kyllä käydä
Mä oon miettinyt että haluaisin iteki ehkä psykologille tai johonkin. Mulla on nyt auennut aika paljon kaikki juttuja mitä olis kiva päästä purkamaan jonkun ammatti-ihmisen kanssa. En mä siis masentuneeksi itteäni tunne, mutta haluaisin päästä selvittään asioita. Ennen raskautta meinasinkin mennä, ja olisin halunnut jonkun lääkkeen ahdistuneisuuteen. Nyt raskauden myötä se ahdistus on helpottanut. En siis meinaa rauhottavia, vaan jonkun SSRI-lääkkeen pienehköllä annoksella mikä vois auttaa ahdistuneisuushäiriöön. Ennen raskautta mulle oli jälleen masennuksen merkkejä, ja punnitsin tosiaan sinne mt-toimistoon soittamista. Mutta tosiaan kun tuli raskaaksi niin elämänlaatu parani. Mutta se mietityttää että mulla varmaan on riski synnytyksen jälkeiseen masennukseen, mutta en tiedä uskallanko puhua siitä neuvolassa. Jos mut heti leimataan huonoksi ja heti soitetaan sossuun ja mua kytätään kun oon yh jne. Mut mä pahasti sairastaneena tunnistan kyllä ne merkit heti itessäni. Neuvolassa kysyttiin onko mulla on ollut mielenterveysongelmia ja sanoin että joskus masennus ja se kuitattiin sillä.
Nyt ei tosiaan ole masennusoireita mutta eihän sitä koskaan tulevasta tiedä..
Mä mittasin töissä verenpaineita ja ne oli ok, jossain välissä jopa yläpaine oli 104. Mutta sitten se nousi myöhemmin 113. Mutta se huolettaa kun mun mielestä pissa on alkanut tuoksahtaan epämiellyttävälle. Pitää maanantaina soittaa neuvolaan ja jos kävis antamassa näytteen. Tai sitten se on valkovuoto joka haisee, en tiiä..
Eipä tänne kummempia, huomenna isällä käymään Oulussa
LD + Pikkunen 21+5
Tänään sai kyllä mies häpeä silmät päästään. Oltiin Tiimarissa hakemassa tarvikkeita, huomasin todella nuoren n. 23.v äidin, hänellä oli isot tuplat ja n. 4 ja 1.v lapset, poika 4.v päätti sitten vain hiema katsoa jotain lelua ni jo tämä äiti karjui ja retutti pojan pois, kävi oikein sääliksi, ja kyynelkanavat minulla avautui Taitaa mulla olla tällä kertaa tunteet ja mieli sekaisin:/
Huomenna isänpäivänä lähetään ensin minun vanhemmille ja sitten miehen vanhemmille=)
Ostettiin pyjama ja karkkia, tyttö teki koulussa kortin, itse ostin hänelle pakkauksen joka sisältää tarpeellista tulevaa vauvaa varten, 7.vuotta kun edellisestä on aikaa
Eveliina ja Elppi 24+4
Taitaa mulla olla tällä kertaa tunteet ja mieli sekaisin:/Huomenna isänpäivänä lähetään ensin minun vanhemmille ja sitten miehen vanhemmille=)
Ostettiin pyjama ja karkkia, tyttö teki koulussa kortin, itse ostin hänelle pakkauksen joka sisältää tarpeellista tulevaa vauvaa varten, 7.vuotta kun edellisestä on aikaa
Eveliina ja Elppi 24+4
Ok! Olin jotenkin missannut tuon, jos olit asian kertonut aikasemmin, sorry! Me asutaan Malmilla.
Hei kaikille !
Onpas palsta vilkastunut mukavasti. En ole aiemmin juurikaan ehtinyt kirjoitella, mutta nyt löytyi hetki. Odotan siis neljättä tällä kertaa ihan yllärivauvaa. Kaksi vanhinta on jo molemmat lähes teinejä, nuorin reilun vuoden ikäinen. Välillä jännittää, että miten pärjään kahden niin pienen kanssa. Isommilla ikäeroa on lähes neljä vuotta, joten silloin vauva-ja pikkulapsivaihe oli erilaista.
Moni täällä on valitellut iskias ym. vaivoja. Mullakin on ollut eri raskauksien aikoina erilaisia vaivoja, niitä tulee ja menee ja sitten taas tulee jotain erilaisia vaivoja. Olen kaikissa odotuksissa saanut apua hitaasta venyttelystä ts. joogasta ( raskausaikana joogaharjoitukset ovat aivan erilaisia kuin muulloin ). Uiminen, kävely ja mammajumppakin on hyväksi, mutta välillä jaksan vain rentoutua ja tehdä pari oloa helpottavaa harjoitusta. Varsinkin nyt neljättä oottaessa musta ei ois mihinkään, jollen tekis noita yksinkertaisia tärkeitä pikku venytysliikkeitä. Esim. konttausasennossa olo ja selän pyöristys siinä vie painon selältä pois ja helpottaa sitä kautta.
Voimia kovasti sinne pienelle keskosvauvalle ja vanhemmille. Ja myös teille muille, joilta on ikäviä uutisia kuulunut.
Mamarosa ja pienenpieni
Onpas palsta vilkastunut mukavasti. En ole aiemmin juurikaan ehtinyt kirjoitella, mutta nyt löytyi hetki. Odotan siis neljättä tällä kertaa ihan yllärivauvaa. Kaksi vanhinta on jo molemmat lähes teinejä, nuorin reilun vuoden ikäinen. Välillä jännittää, että miten pärjään kahden niin pienen kanssa. Isommilla ikäeroa on lähes neljä vuotta, joten silloin vauva-ja pikkulapsivaihe oli erilaista.
Moni täällä on valitellut iskias ym. vaivoja. Mullakin on ollut eri raskauksien aikoina erilaisia vaivoja, niitä tulee ja menee ja sitten taas tulee jotain erilaisia vaivoja. Olen kaikissa odotuksissa saanut apua hitaasta venyttelystä ts. joogasta ( raskausaikana joogaharjoitukset ovat aivan erilaisia kuin muulloin ). Uiminen, kävely ja mammajumppakin on hyväksi, mutta välillä jaksan vain rentoutua ja tehdä pari oloa helpottavaa harjoitusta. Varsinkin nyt neljättä oottaessa musta ei ois mihinkään, jollen tekis noita yksinkertaisia tärkeitä pikku venytysliikkeitä. Esim. konttausasennossa olo ja selän pyöristys siinä vie painon selältä pois ja helpottaa sitä kautta.
Voimia kovasti sinne pienelle keskosvauvalle ja vanhemmille. Ja myös teille muille, joilta on ikäviä uutisia kuulunut.
Mamarosa ja pienenpieni
Aivan ihanaa että moni uskaltautuu jakamaan kokemuksiaan myös niitä rankempia :hug: Olette minulle suuri apu kun minulla on suuri kynnys lähteä tuota paniikkihöiriötä hoitamaan keskustelemalla vieraan ihmisen kanssa. Se ei todella ole minulle helppoa. Toivotaan että se toimisi ja asia lähtisi purkautumaan.. Jostainhan nuo aina juontaa vaikka olenkin aina ollut suhteellisen herkkä reagoimaan asioihin niin kai sitä on se terve äidin huoli ja pelko paisunut liiallisuuksiin.. Ainahan siis olen tuosta paniikkihöiriöstä kärsinyt mutta viimeisinä vuosina se on taas tullut pinnalle voimakkaampana. No ehkä tämä tästä ihan pohjalle ei kuitenkaan viellä olla menty joten toivossa kiinni :heart:
EveliinaQ Pisti silmään tuo "todella nuori äiti 23v.". Niin itsehän olen 23v. ja odotan toista lastani enkä tunne että olisin liian nuori "tähän hommaan". Kiinnostaisi tietää mikähän on sitten se sopiva ikä tehdä noita lapsosia jos kerta tämän ikäinen on todella nuori?
En mitään ärrinpurria tahdo aiheuttaa mutta ainakin mitä neuvolassa on sanottu niin se ~20v. olisi ihanteellinen ensisynnytys ikä. Eihän ikä tee sitä minkälainen äiti on sydämmeltään
Niin ja Helsinkiläisille itse olen vanha Helsinkiläinen nykyinen Espoolainen. Aikoinaan oli Espoossa halvemmat vuokra-asunnot niin muutin tänne mutta taitaa olla nykyään toisin. Tai riippuu varmastikkin pitkälti paikasta ja halpaahan ei nykyään ole enään missään
Nyt nukkumaan tuo pikku vipottaja pitää niin kovaa mekkalaa massussa että saa nähdä tuleeko siitäkään mittään..
Dindei + pikku 24+6 (Huomenna poksuu)
EveliinaQ Pisti silmään tuo "todella nuori äiti 23v.". Niin itsehän olen 23v. ja odotan toista lastani enkä tunne että olisin liian nuori "tähän hommaan". Kiinnostaisi tietää mikähän on sitten se sopiva ikä tehdä noita lapsosia jos kerta tämän ikäinen on todella nuori?
En mitään ärrinpurria tahdo aiheuttaa mutta ainakin mitä neuvolassa on sanottu niin se ~20v. olisi ihanteellinen ensisynnytys ikä. Eihän ikä tee sitä minkälainen äiti on sydämmeltään
Niin ja Helsinkiläisille itse olen vanha Helsinkiläinen nykyinen Espoolainen. Aikoinaan oli Espoossa halvemmat vuokra-asunnot niin muutin tänne mutta taitaa olla nykyään toisin. Tai riippuu varmastikkin pitkälti paikasta ja halpaahan ei nykyään ole enään missään
Nyt nukkumaan tuo pikku vipottaja pitää niin kovaa mekkalaa massussa että saa nähdä tuleeko siitäkään mittään..
Dindei + pikku 24+6 (Huomenna poksuu)
Huomenta ja hyvää isänpäivää kaikille!
Ja kiitos kaikille kannustavista sanoista, ne tulevat tarpeeseen.
Eilen nimittäin taas oltiin sairaalassa päivystyksessä verenvuodon takia. Verta tuli ihan kunnolla kahteen otteeseen, enkä tietysti voinu tietää mikä vuotaa ja onko pelkkää verta. No, vuoto johtui kohdunsuun päällä olevesta istukasta, mutta istukka näytti muuten normaalilta ja lisäksi meille sanotttiin, että vauvalla on vettä ja näyttää voivan hyvin.
Itse olen väsynyt niin henkisesti kuin fyysisesti, on tämä raskaus ollut RASKAS ja todella ongelmia täynnä. Olen niin monta kertaa ajatellut ettei pieni voi selvitä enää tästä ja aina vaan tuntuu liikkeitä ja poika sitkeästi elelee omaa elämäänsä Ei ole muuta vaihtoehtoja kuin toivoa, ottaa rauhallisesti ja elää päivä kerrallaan.
Nauttikaahan elämästä, kannattaa olla onnellinen arjesta ja läheisistä. Joskus voi tulla sitten sellainen tilanne, mihin ei pysty itse vaikuttamaan ja silti elämä jatkuu, vaikka erilaisena.
Ja kiitos kaikille kannustavista sanoista, ne tulevat tarpeeseen.
Eilen nimittäin taas oltiin sairaalassa päivystyksessä verenvuodon takia. Verta tuli ihan kunnolla kahteen otteeseen, enkä tietysti voinu tietää mikä vuotaa ja onko pelkkää verta. No, vuoto johtui kohdunsuun päällä olevesta istukasta, mutta istukka näytti muuten normaalilta ja lisäksi meille sanotttiin, että vauvalla on vettä ja näyttää voivan hyvin.
Itse olen väsynyt niin henkisesti kuin fyysisesti, on tämä raskaus ollut RASKAS ja todella ongelmia täynnä. Olen niin monta kertaa ajatellut ettei pieni voi selvitä enää tästä ja aina vaan tuntuu liikkeitä ja poika sitkeästi elelee omaa elämäänsä
Ei ole muuta vaihtoehtoja kuin toivoa, ottaa rauhallisesti ja elää päivä kerrallaan.Nauttikaahan elämästä, kannattaa olla onnellinen arjesta ja läheisistä. Joskus voi tulla sitten sellainen tilanne, mihin ei pysty itse vaikuttamaan ja silti elämä jatkuu, vaikka erilaisena.
Huomenta!
Dindei: Mä voin ainakin vastata tuohon nuori äiti juttuun et mun mielestä alta 25-v on nuori äiti... Ja alta 23 alkaa olla todella nuori äiti ja sitten alta 20-v liian nuoria äitejä... MUTTA siis MUN mielestä (yhteiskunnallisesti varmastikaan ei) sillä mä en olisi ollut valmis lapsiin vielä 26-vuotiaanakaan!!!!! Mutta tärkeintä EI OLE ikä vaan se että onko itse valmis! Valitettavasti joillakin se halu saada lapsi nuorena menee sen valmiuden edelle, kun taas joku ei ole välttämättä valmis vielä 30-vuotiaanakaan!!! Itsehän sen tietää paremmin kuin muut ja jos on valmis sekä halukas ottamaan sen vastuun lapsista, perheestä jne. nuorena ja voi sitten 40-v huomata nauttivansa jo aika paljon omasta ajastakin.
Mä olisin saanut jonkun 30-kriisin menetetyn nuoruuden takia jos olisin saanut lapsia nuorena, toisaalta taas nyt mietin välillä et olenhan kuitenkin vasta 50 kun lapset lähtee kotoa... kerkeehän sitä sittenkin vielä kaikkea :headwall: Pidän kuitenkin meille sopivana sitä, että ensimmäinen lapsi tuli vasta 30-vuotiaana, tosin se olisi saanut tulla jo pari vuotta aiemminkin
Tosin olen kyllä itse asunut omillani jo 16-vuotiaasta ja hoitanut itseni, koirani sekä kodit missä olen asunut yksin tai jonkun muun kanssa. Mutta sitten kuitenkin halunnut mennä, tulla ja tehdä eikä siihen olisi sopinut perhe lapsineen. Sitten kun se ajatuksena tuntui oikelta ja tuli ajankohtaiseksi niin ne muut ennen tärkeät asiat ei olekaan enää tärkeitä! Kummasti ne asioiden tärkeysjärjestykset muuttuu ja nyt sitten yllättäen ne lapset onkin kaikki kaikessa. Tosin silti ei saa unohtaa itseäänkään ja omia tarpeita mutta ns. tasapaino kaikessa ja kaikkea kohtuudella .
Mistään ei kuitenkaan ole musta varsinaisesti lasten myötä joutunut luopumaan, ellei lasketa iltahäppinengejä ja erinäisiä mennään syömään, leffaan ja parille iman kiirettä kotiin-iltoja kaveripariskuntien jne. kanssa. Niitäkin tosin tuli harrastettua liikaakin aiemmin eli aikansa kutakin! Toisaalta taas ne suurimmat menohalut oli kadonneet jo ehkä siinä nykyisen parisuhteen alkamisen myötä ja koti-illat sun muut alkaneet tuntua huomattavasti mieluisemmilta!
Kisak + potkunyrkkeilyä harjoitteleva "iltatähti" 23+1 :heart:
Dindei: Mä voin ainakin vastata tuohon nuori äiti juttuun et mun mielestä alta 25-v on nuori äiti... Ja alta 23 alkaa olla todella nuori äiti ja sitten alta 20-v liian nuoria äitejä... MUTTA siis MUN mielestä (yhteiskunnallisesti varmastikaan ei) sillä mä en olisi ollut valmis lapsiin vielä 26-vuotiaanakaan!!!!! Mutta tärkeintä EI OLE ikä vaan se että onko itse valmis! Valitettavasti joillakin se halu saada lapsi nuorena menee sen valmiuden edelle, kun taas joku ei ole välttämättä valmis vielä 30-vuotiaanakaan!!! Itsehän sen tietää paremmin kuin muut ja jos on valmis sekä halukas ottamaan sen vastuun lapsista, perheestä jne. nuorena ja voi sitten 40-v huomata nauttivansa jo aika paljon omasta ajastakin
. Mä olisin saanut jonkun 30-kriisin menetetyn nuoruuden takia jos olisin saanut lapsia nuorena, toisaalta taas nyt mietin välillä et olenhan kuitenkin vasta 50 kun lapset lähtee kotoa... kerkeehän sitä sittenkin vielä kaikkea :headwall: Pidän kuitenkin meille sopivana sitä, että ensimmäinen lapsi tuli vasta 30-vuotiaana, tosin se olisi saanut tulla jo pari vuotta aiemminkin
Tosin olen kyllä itse asunut omillani jo 16-vuotiaasta ja hoitanut itseni, koirani sekä kodit missä olen asunut yksin tai jonkun muun kanssa. Mutta sitten kuitenkin halunnut mennä, tulla ja tehdä eikä siihen olisi sopinut perhe lapsineen. Sitten kun se ajatuksena tuntui oikelta ja tuli ajankohtaiseksi niin ne muut ennen tärkeät asiat ei olekaan enää tärkeitä! Kummasti ne asioiden tärkeysjärjestykset muuttuu ja nyt sitten yllättäen ne lapset onkin kaikki kaikessa
. Tosin silti ei saa unohtaa itseäänkään ja omia tarpeita mutta ns. tasapaino kaikessa ja kaikkea kohtuudella .Mistään ei kuitenkaan ole musta varsinaisesti lasten myötä joutunut luopumaan, ellei lasketa iltahäppinengejä ja erinäisiä mennään syömään, leffaan ja parille iman kiirettä kotiin-iltoja kaveripariskuntien jne. kanssa. Niitäkin tosin tuli harrastettua liikaakin aiemmin eli aikansa kutakin! Toisaalta taas ne suurimmat menohalut oli kadonneet jo ehkä siinä nykyisen parisuhteen alkamisen myötä ja koti-illat sun muut alkaneet tuntua huomattavasti mieluisemmilta!
Kisak + potkunyrkkeilyä harjoitteleva "iltatähti" 23+1 :heart:
Viimeksi muokattu:
Unista
Mä en ole juurikaan nyt nähnyt vauvasta unta. Mutta mitä oudoimpia olen nähnyt.
Ei nyt ehkä oudoin, mutta yksi yö näin unta että mun kännykkä oli kadonnut.
Lopulta löysin sen ja katselin että sillä oli soiteltu arabimiesten numeroihin (jostain syystä siellä näkyi nimiä) ja puhuttu jokaisen kanssa yli 1h.
Viimeisimpänä oli tilattu joku arabinainen tanssimaan sinne puhelimeen ja se oli jostain ulkomailta tilattu.
En tiedä onko ukko samaan aikaan ollut hereillä ja kuunnellut musiikkia, koska se pomppasi yht äkkiä mun uneen. Ja oli aika pieni pätkä. Joten on varmaan laittanut nopeasti kuullokkeet, että mä en heräisi.
Elokuussa mä näin unta että meillä paloi, siihenkin uneen johti se että ukko oli tupakalla ja ovi oli auki, joten se lemu tuli sisälle ja yhdistin sen paloon mun unessa.
Meillä pohditaan edelleen nimiä.
Pojalle on varmaan tulossa 3 nimeä ja tytölle 2. Ensimmäinen nimi on suomalainen ja toinen ja pojan kolmas on arabi nimi. Tosin se pojan suomalainen nimi on myös arabi nimi.
Silvia ja viliAnna 22+5
Mä en ole juurikaan nyt nähnyt vauvasta unta. Mutta mitä oudoimpia olen nähnyt.
Ei nyt ehkä oudoin, mutta yksi yö näin unta että mun kännykkä oli kadonnut.
Lopulta löysin sen ja katselin että sillä oli soiteltu arabimiesten numeroihin (jostain syystä siellä näkyi nimiä) ja puhuttu jokaisen kanssa yli 1h.
Viimeisimpänä oli tilattu joku arabinainen tanssimaan sinne puhelimeen ja se oli jostain ulkomailta tilattu.
En tiedä onko ukko samaan aikaan ollut hereillä ja kuunnellut musiikkia, koska se pomppasi yht äkkiä mun uneen. Ja oli aika pieni pätkä. Joten on varmaan laittanut nopeasti kuullokkeet, että mä en heräisi.
Elokuussa mä näin unta että meillä paloi, siihenkin uneen johti se että ukko oli tupakalla ja ovi oli auki, joten se lemu tuli sisälle ja yhdistin sen paloon mun unessa.
Meillä pohditaan edelleen nimiä.
Pojalle on varmaan tulossa 3 nimeä ja tytölle 2. Ensimmäinen nimi on suomalainen ja toinen ja pojan kolmas on arabi nimi. Tosin se pojan suomalainen nimi on myös arabi nimi.
Silvia ja viliAnna 22+5
Isänpäivähän se tänään!
Täällä isäntä saanu lahjansa ja kakkua ja painu takas maate. Voi ku olis niin helppoa itelläkin. Nuori äiti, noh, ikä ei oo aina se ratkaseva tekijä vaan se, kuinka kypsä ihminen on henkisesti. Mä oon ollu 19, kun esikoiseni syntyi ja kunnon kansalainen siitä on kasvanu. En oo katunu vaan päin vastoin. Mä olin silloin valmis äidiksi ja kypsyny siihen ajatukseen. Iän myötä huomaa pelkäävänsä aivan toisella lailla kuin nuorempana.
Eipä sitä välttämättä joku ole kypsä äidiksi vielä 35-vuotiaanakaan. Kaikki me ollaan niin erilaisia. Toiselle äitiys sopii, toiselle se on vain taakka. Onhan se toki niin, että on päiviä, jolloin tekee mieli hakata päätä vaan seinään, ku kaikki menee päin mäntyä, mutta silti niin ei tee. Sitä vaan porskuttaa pakolla ja jollain käsittämättömällä tahdonvoimalla päivän loppuun.
No mutta menipä ny taas vakavaks... Täällä viä yökkäreillä hillun, vaikka pitäis jo kiireesti pukee päälle ja lähtee pikkuisännän kanssa ulkoileen. On vaan jotenki laiska olo. Eilisilta oli tuskaa, mikään asento ei sohvalla telkkaria kattellessa tuntunu hyvältä ja alaselkää repi ihan urakalla. Liekö sit kova saunominen aiheuttanu sen, en tie...
Joku jossain vaiheessa tais puhua nukkumisesta... Mulla tän ja edellisen raskauden aikana ollu toi nukkuminen aika hankalaa. Herään yöllä 2-4 kertaa ja uni ei meinaa millään tulla uusiks ja aamulla tietty on tosi väsyny. Täysyisköhän ottaa parin päivän loma kotoa ja mennä nukkumaan jonnekin? Mahtaisko toimia? En usko.
Jos hörppäis kupin kahvia ja yrittäis tästä päästä vauhtiin... :wave:
Täällä isäntä saanu lahjansa ja kakkua ja painu takas maate. Voi ku olis niin helppoa itelläkin. Nuori äiti, noh, ikä ei oo aina se ratkaseva tekijä vaan se, kuinka kypsä ihminen on henkisesti. Mä oon ollu 19, kun esikoiseni syntyi ja kunnon kansalainen siitä on kasvanu. En oo katunu vaan päin vastoin. Mä olin silloin valmis äidiksi ja kypsyny siihen ajatukseen. Iän myötä huomaa pelkäävänsä aivan toisella lailla kuin nuorempana.
Eipä sitä välttämättä joku ole kypsä äidiksi vielä 35-vuotiaanakaan. Kaikki me ollaan niin erilaisia. Toiselle äitiys sopii, toiselle se on vain taakka. Onhan se toki niin, että on päiviä, jolloin tekee mieli hakata päätä vaan seinään, ku kaikki menee päin mäntyä, mutta silti niin ei tee. Sitä vaan porskuttaa pakolla ja jollain käsittämättömällä tahdonvoimalla päivän loppuun.
No mutta menipä ny taas vakavaks... Täällä viä yökkäreillä hillun, vaikka pitäis jo kiireesti pukee päälle ja lähtee pikkuisännän kanssa ulkoileen. On vaan jotenki laiska olo. Eilisilta oli tuskaa, mikään asento ei sohvalla telkkaria kattellessa tuntunu hyvältä ja alaselkää repi ihan urakalla. Liekö sit kova saunominen aiheuttanu sen, en tie...
Joku jossain vaiheessa tais puhua nukkumisesta... Mulla tän ja edellisen raskauden aikana ollu toi nukkuminen aika hankalaa. Herään yöllä 2-4 kertaa ja uni ei meinaa millään tulla uusiks ja aamulla tietty on tosi väsyny. Täysyisköhän ottaa parin päivän loma kotoa ja mennä nukkumaan jonnekin? Mahtaisko toimia?
En usko.Jos hörppäis kupin kahvia ja yrittäis tästä päästä vauhtiin... :wave:
Ihanaa isänpäivän aamua kaikille!
Täällä on pitkämuotoiset aamukahvit vietetty sängyssä ja laulettu oikeen urakalla, esikoinen on hoitanut tän puolen =) Kohtapuolin lähdetään viemään kukkasia papoille ja mennään minun vanhemmille syömään.
Niin, en oikeen tiedä miten luokitella nuoriäiti. Meinasin, että todella nuori on jo joku alle 18v. Itsehän sain esikon juuri täytettyäni 21v. Riippuu niin paljon ihmisestä onko valmis äidiksi, kun onhan erittäin kypsiä 20-vuotiaita ja todella lapsellisia 30-vuotiaita, ei voi iän perusteella vaan määritellä. Nykyäänhän toi lapsensaanti ikä menee koko ajan vaan ylöspäin, mutta itse olen ihan onnellinen, että olen saanut lapset suht nuorena. Esim. siskoni joka on jo pitkälti yli 30, ei ehkä edes yritä lapsia saada, koska tuntee että menettää siinä "oman elämänsä" hallinnan. Pitäisin kuitenkin tärkeenä, että kun lapsia alkaa yrittämään niin olisi nää "perusasiat" kunnossa, kuten koti ja mieluiten siinä osallistuva puolisokin paikalla ja tietysti se henkinen puoli vielä lisäksi.
Dindeille vielä, että hyvä kun olet itse hakenut apua tuohon paniikkihäiriöön ja tunnistat sen. Täällä onkin näköjään muitakin samassa tilanteessa olleita ja se on kyllä todella hienoa, että uskaltaa hakea apua ammattilaisilta eikä jää yksin asian kanssa.
Nimistä Pojan nimi olisi valmiina. Tytön nimeä en kyllä keksi millään, jos tämä tyttö on niin tulee kyllä olemaan hankala tehtävä. Kun minusta meidän tytöillä on niin ihanat nimet ja todella hyvin sukunimeen sopivat (varmaan kaikista äideistä tuntuu tältä), mutta siis kolmannen tytön nimi tulee kyllä olemaan vaikea keksittävä. Jos tämä vaaveli nyt suostuisi tuolla 4D:ssä näyttämään sen verran paikkojaan, kun viimeksi tosiaan istuskeli perätilassa kuin tatti ja vielä napanuorakin kerällä siellä jalkojen välissä
Mindi 21+0 POKS POKS!
Täällä on pitkämuotoiset aamukahvit vietetty sängyssä ja laulettu oikeen urakalla, esikoinen on hoitanut tän puolen =) Kohtapuolin lähdetään viemään kukkasia papoille ja mennään minun vanhemmille syömään.
Niin, en oikeen tiedä miten luokitella nuoriäiti. Meinasin, että todella nuori on jo joku alle 18v. Itsehän sain esikon juuri täytettyäni 21v. Riippuu niin paljon ihmisestä onko valmis äidiksi, kun onhan erittäin kypsiä 20-vuotiaita ja todella lapsellisia 30-vuotiaita, ei voi iän perusteella vaan määritellä. Nykyäänhän toi lapsensaanti ikä menee koko ajan vaan ylöspäin, mutta itse olen ihan onnellinen, että olen saanut lapset suht nuorena. Esim. siskoni joka on jo pitkälti yli 30, ei ehkä edes yritä lapsia saada, koska tuntee että menettää siinä "oman elämänsä" hallinnan. Pitäisin kuitenkin tärkeenä, että kun lapsia alkaa yrittämään niin olisi nää "perusasiat" kunnossa, kuten koti ja mieluiten siinä osallistuva puolisokin paikalla ja tietysti se henkinen puoli vielä lisäksi.
Dindeille vielä, että hyvä kun olet itse hakenut apua tuohon paniikkihäiriöön ja tunnistat sen. Täällä onkin näköjään muitakin samassa tilanteessa olleita ja se on kyllä todella hienoa, että uskaltaa hakea apua ammattilaisilta eikä jää yksin asian kanssa.
Nimistä Pojan nimi olisi valmiina. Tytön nimeä en kyllä keksi millään, jos tämä tyttö on niin tulee kyllä olemaan hankala tehtävä. Kun minusta meidän tytöillä on niin ihanat nimet ja todella hyvin sukunimeen sopivat (varmaan kaikista äideistä tuntuu tältä), mutta siis kolmannen tytön nimi tulee kyllä olemaan vaikea keksittävä. Jos tämä vaaveli nyt suostuisi tuolla 4D:ssä näyttämään sen verran paikkojaan, kun viimeksi tosiaan istuskeli perätilassa kuin tatti ja vielä napanuorakin kerällä siellä jalkojen välissä
Mindi 21+0 POKS POKS!
Päivää:wave:
psykologista itse olen käynyt jo reilu vuoden n.kerran kuussa ja on mielestäni ollut paljon apua saada ammattilaisen näkökulma omiin ongelmiin. Nyt varsinkin raskausaikana apu on ollut oivallinen,nyt kun miehenkin kanssa menee päin persettä
nuorista äideistä Mun mielestä on typerää tuijotella jotain numeroita kun yksi 20-vuotias voi olla sata kertaa parempi äiti kun 35-vuotias. Ei tietysti aina mutta mielestäni elämänkokemuksella ei ole mitään tekemistä hyvän äitiyden kanssa. Itse sain esikoisen 19-vuotiaana ja olin aivan liian nuori,baarit kiinnosti enemmän Nyt olen 24-vuotias ja saan kolmannen ja en voisi enää kuvitellakaan riekkuvani joka viikonloppu tuolla baareissa. Niin se aika muuttuu. Ja en todellakaan koe että olisin jotenkin menettänyt nuoruuteni,en ole joutunut luopumaan mistään lasten takia. Se on itestä kiinni miten sen elämänsä järjestää.
isänpäivästä Eipä ollu paljon fiiliksiä laittaa tolle yhelle kusipäälle yhtään mitään kun eilen piti taas päästä vähä lätkämatsia kattomaan:headwall: Ja lupas tulla heti matsin jälkeen,tuli kaksi tuntia sen jälkeen:headwall: Laitoin sitten aamulla ihan miniaamupalan,paistoin munia ja vähän katoin pöytää,pekonit jäi paistamatta ja kahvit keittämättä. Ei kertakaikkiaan huvita,itkettää vaan Ja kun kuopus meni antamaan tekemäänsä lahjaa niin ukko tyyliin vilkasee ja kääntää kylkeä ja jatkaa uniaan:'( Ja kun aamupala oli valmis niin ukko sanoo että tulee justiinsa ja siitä on nyt melkein kolme tuntia kun se pöytä on katettu ja mies nukkuu edelleen Että aivan vitun hyvät fiilikset taas tänään:'( Anteeks ruma kielenkäyttö mut mä voisin melkein tappaa ton paskiaisen.
Huomenna pääsee takaisin töihin,onneks.
-Naurukohtaus ja Ylläri 22+6-
psykologista itse olen käynyt jo reilu vuoden n.kerran kuussa ja on mielestäni ollut paljon apua saada ammattilaisen näkökulma omiin ongelmiin. Nyt varsinkin raskausaikana apu on ollut oivallinen,nyt kun miehenkin kanssa menee päin persettä
nuorista äideistä Mun mielestä on typerää tuijotella jotain numeroita kun yksi 20-vuotias voi olla sata kertaa parempi äiti kun 35-vuotias. Ei tietysti aina mutta mielestäni elämänkokemuksella ei ole mitään tekemistä hyvän äitiyden kanssa. Itse sain esikoisen 19-vuotiaana ja olin aivan liian nuori,baarit kiinnosti enemmän
Nyt olen 24-vuotias ja saan kolmannen ja en voisi enää kuvitellakaan riekkuvani joka viikonloppu tuolla baareissa. Niin se aika muuttuu. Ja en todellakaan koe että olisin jotenkin menettänyt nuoruuteni,en ole joutunut luopumaan mistään lasten takia. Se on itestä kiinni miten sen elämänsä järjestää.isänpäivästä Eipä ollu paljon fiiliksiä laittaa tolle yhelle kusipäälle yhtään mitään kun eilen piti taas päästä vähä lätkämatsia kattomaan:headwall: Ja lupas tulla heti matsin jälkeen,tuli kaksi tuntia sen jälkeen:headwall: Laitoin sitten aamulla ihan miniaamupalan,paistoin munia ja vähän katoin pöytää,pekonit jäi paistamatta ja kahvit keittämättä. Ei kertakaikkiaan huvita,itkettää vaan
Ja kun kuopus meni antamaan tekemäänsä lahjaa niin ukko tyyliin vilkasee ja kääntää kylkeä ja jatkaa uniaan:'( Ja kun aamupala oli valmis niin ukko sanoo että tulee justiinsa ja siitä on nyt melkein kolme tuntia kun se pöytä on katettu ja mies nukkuu edelleen Että aivan vitun hyvät fiilikset taas tänään:'( Anteeks ruma kielenkäyttö mut mä voisin melkein tappaa ton paskiaisen.Huomenna pääsee takaisin töihin,onneks.
-Naurukohtaus ja Ylläri 22+6-
Nimistä: Meillä oli niin että tytön nimeä ei tarvinnut edes miettiä kun se tuli heti mutta poika oli taas vaikeampi tapaus.. Mutta lopuksi päästiin yhteisymmärrykseen siitäkin. Eli molemmille on nimet valmiina kun ei tiedä kumpi sieltä tulla tupsahtaa
Iästä: Ite oon nyt 20v. ja lapsen tullessa maailmaan oon 21v. ja en koe todellakaan että olisin mitenkään todella nuori tai liian nuori saamaan lapsia. Ja jos tässä meinataan sitä että ajatellaan että me halutaan kulkea vielä baareissa juoksemassa niin vois sanoa ainakin itse että mulla ei oo ollu koskaan halua kulkea esim. baareissakaan. Ei oo tollanen ns. yöelämä juurikaan kiinnostanut. Saatika sekään että kotona juurikaan ottaisin. Hyvä jos mä 2 kertaa vuodessa oon ottanut (jos sitäkään) pari siideriä. Ei ole mikään ongelma mulle olla juomatta siis kun tämä lapsikin maailmaan saapuu =) ..tulipas pitkä selvitys Ja nyt en todellakaan meinaa että olisin jotenki loukkaantunut muiden kommenteista, kunhan annoin oman selitykseni kuulua =)
Ja hei on täällä muitakin jotka on liki tätä maakunta aluetta Pieneltä paikkakunnalta muutin parisen vuotta sitten (sanotaan vaikka että tervis oli likellä )ja pienelle paikkakunnalle muutin.....
Sasuma ja taapero 25+0 :kiss:
Iästä: Ite oon nyt 20v. ja lapsen tullessa maailmaan oon 21v. ja en koe todellakaan että olisin mitenkään todella nuori tai liian nuori saamaan lapsia. Ja jos tässä meinataan sitä että ajatellaan että me halutaan kulkea vielä baareissa juoksemassa niin vois sanoa ainakin itse että mulla ei oo ollu koskaan halua kulkea esim. baareissakaan. Ei oo tollanen ns. yöelämä juurikaan kiinnostanut. Saatika sekään että kotona juurikaan ottaisin. Hyvä jos mä 2 kertaa vuodessa oon ottanut (jos sitäkään) pari siideriä. Ei ole mikään ongelma mulle olla juomatta siis kun tämä lapsikin maailmaan saapuu =) ..tulipas pitkä selvitys
Ja nyt en todellakaan meinaa että olisin jotenki loukkaantunut muiden kommenteista, kunhan annoin oman selitykseni kuulua =)Ja hei on täällä muitakin jotka on liki tätä maakunta aluetta
Pieneltä paikkakunnalta muutin parisen vuotta sitten (sanotaan vaikka että tervis oli likellä )ja pienelle paikkakunnalle muutin..... Sasuma ja taapero 25+0 :kiss:
Kyllähän 23v on nuori ihminen, eli samalla myös nuori äiti. Mutta ei mun mielestä mitenkään todella nuori. Todella nuori on on joku alle kakskymppinen. Itse olen siis myöskin 23-vuotias, mutta täytän huhtikuussa 24. Ihan sopivan ikäinen mielestäni olen äidiksi Tuli muuten mieleen, että lapsen kanssa kummatkin olemme horoskoopiltamme oinaksia! Siis jos vauva syntyy maaliskuun 21. päivän jälkeen. Ei sillä että noihin hirveenä mitenkään uskoisin.
Mun äiti oli pian 25 kun sai mut, ja kun sai veljen niin ikää oli jo 36. Nyt äiti on 48v ja veli sanoo joskus että kun äiti on niin vanha, ja tuntuu hassulta kun mun ikään suhteutettuna äiti on aika nuori silleen kumminkin. Ite olen kolmikymppinen kun mun lapsi menee kouluun, se tuntuu ihan hyvältä Ja nelikymppinen kun hänestä tulee täysi-ikäinen. Mutta juu ei se mun mielestä se ikä siinä paina että onko millainen äiti
Nimiä olen miettinyt ja pojan nimi ainakin on selvä, kaksi nimeä ja kummatkin ihan tavallisia. Tytön etunimi on melko varma, toisesta nimestä ei ole vielä tietoa.. tytölle saattaisi tulla mahdollinen kolmaskin nimi.
Naurukohtaus: Ikävältä kuulostaa tuo isänpäivä juttu Mutta iloa päivään jostain muualta!
Ite lähden kohta ajelemaan Ouluun. Olen varautunut siihen että isä on kännissä, ainakin se eilen kuulosti hieman känniseltä puhelimessa. Mutta no, ei se mitään, nautin silti ajamisesta ja kun pääsee vähän jonnekin
LD + Pikkunen 21+6
Tuli muuten mieleen, että lapsen kanssa kummatkin olemme horoskoopiltamme oinaksia! Siis jos vauva syntyy maaliskuun 21. päivän jälkeen. Ei sillä että noihin hirveenä mitenkään uskoisin.Mun äiti oli pian 25 kun sai mut, ja kun sai veljen niin ikää oli jo 36. Nyt äiti on 48v ja veli sanoo joskus että kun äiti on niin vanha, ja tuntuu hassulta kun mun ikään suhteutettuna äiti on aika nuori silleen kumminkin. Ite olen kolmikymppinen kun mun lapsi menee kouluun, se tuntuu ihan hyvältä
Ja nelikymppinen kun hänestä tulee täysi-ikäinen. Mutta juu ei se mun mielestä se ikä siinä paina että onko millainen äiti Nimiä olen miettinyt ja pojan nimi ainakin on selvä, kaksi nimeä ja kummatkin ihan tavallisia. Tytön etunimi on melko varma, toisesta nimestä ei ole vielä tietoa.. tytölle saattaisi tulla mahdollinen kolmaskin nimi.
Naurukohtaus: Ikävältä kuulostaa tuo isänpäivä juttu
Mutta iloa päivään jostain muualta! Ite lähden kohta ajelemaan Ouluun. Olen varautunut siihen että isä on kännissä, ainakin se eilen kuulosti hieman känniseltä puhelimessa. Mutta no, ei se mitään, nautin silti ajamisesta ja kun pääsee vähän jonnekin
LD + Pikkunen 21+6
Heippa ja hyvät isänpäivät kaikkien perheille
Tuohon ikä asiaan viellä että ihminen on luonnostaan sellainen että vertaa omaa ikäänsä ja siitä sitten miettii onko kukakin nuori / vanha. Onhan se totta että alta 20v. on nuori ja nuori myös äidiksi mutta ei silti ole synonyymi huonon kanssa. Alta 20v. on kuitenkin juuri tullut täysikäisyys eteen, ajokortit mahdollisesti myös itsenäistyminen. Opiskelutkin ovat yleensä viellä kesken. Minullekkin olisi ollut liian varhaista saada ensimmäienen alta 20v. (Esikoinen syntyi 1kk ennen kuin täytin 22) mutta toisaalta minulla on usea ystävä joille tuo raskaustesti on näyttänyt plussaa 17-20v. ja lapsi on tullut niillä korvilla. Heistä osa on hyviä osa valitettavasti niitä huonoja esimerkkejä. Äiteys ei siis todella katso ikää. Mutta en vain pysty ymmärtämään miten alta 25v olisivat todella nuoria äitejä? Kuitenkin elämässämme aiemmin mainitsemat asiat ovat tapahtuneet aikapäiviä sitten ja elämme aivan tavallista lapsiarkea. Meillä on farmariauto, koira, rivitalonpätkä ja paljon rakkautta aivan samanlailla kuin vanhemmillakin äideillä. Ennen tehtiin lapset aina pitkälti alle sen 25v. ja oma äitinikin on tullut äidiksi 18v. ja hyvin me ollaan kasvettu. Nykyään on joku ihmeen käsitys että os ns. sopivan ikäinen äidiksi tiettyn ikäisenä. Ja onhan tuo ensisynnyttäjien ikä nykyään aivan hurjasti enemmän kuin ennen. Ei n.20v sitten ~20v olisi ollut kenenkään mielestä todella nuori äiti. Jos 23v. on todella nuori äiti niin mikähän on sitten se liian vanha? Täytyyhän sielläkinpäässä olla joku raja jos se asetetaan tänne toiseenkin päähän.. Puhutteleva aihe mutta itse koen että olen ns. ihanne iässä tullut äidiksi en liian varhain enkä liian myöhään. Tämä ihanne ikä on jokaisella se mikä itsestä parhaalta tuntuu. Äh olipas taas pitkä romaani mutta toivottavasti joku sai siitä pointista kiinni mitä tarkoitin? Nonniin se taas siitä minun osaltani..
Tuli mieleen viellä mitä kuuluu pienelle pojalle joka jo syntyi? Voimia pienelle ja äidille kovasti..
Pokutaan viellä tähän perään
rv 25 + 0
Tuohon ikä asiaan viellä että ihminen on luonnostaan sellainen että vertaa omaa ikäänsä ja siitä sitten miettii onko kukakin nuori / vanha. Onhan se totta että alta 20v. on nuori ja nuori myös äidiksi mutta ei silti ole synonyymi huonon kanssa. Alta 20v. on kuitenkin juuri tullut täysikäisyys eteen, ajokortit mahdollisesti myös itsenäistyminen. Opiskelutkin ovat yleensä viellä kesken. Minullekkin olisi ollut liian varhaista saada ensimmäienen alta 20v. (Esikoinen syntyi 1kk ennen kuin täytin 22) mutta toisaalta minulla on usea ystävä joille tuo raskaustesti on näyttänyt plussaa 17-20v. ja lapsi on tullut niillä korvilla. Heistä osa on hyviä osa valitettavasti niitä huonoja esimerkkejä. Äiteys ei siis todella katso ikää. Mutta en vain pysty ymmärtämään miten alta 25v olisivat todella nuoria äitejä? Kuitenkin elämässämme aiemmin mainitsemat asiat ovat tapahtuneet aikapäiviä sitten ja elämme aivan tavallista lapsiarkea. Meillä on farmariauto, koira, rivitalonpätkä ja paljon rakkautta aivan samanlailla kuin vanhemmillakin äideillä. Ennen tehtiin lapset aina pitkälti alle sen 25v. ja oma äitinikin on tullut äidiksi 18v. ja hyvin me ollaan kasvettu. Nykyään on joku ihmeen käsitys että os ns. sopivan ikäinen äidiksi tiettyn ikäisenä. Ja onhan tuo ensisynnyttäjien ikä nykyään aivan hurjasti enemmän kuin ennen. Ei n.20v sitten ~20v olisi ollut kenenkään mielestä todella nuori äiti. Jos 23v. on todella nuori äiti niin mikähän on sitten se liian vanha? Täytyyhän sielläkinpäässä olla joku raja jos se asetetaan tänne toiseenkin päähän.. Puhutteleva aihe mutta itse koen että olen ns. ihanne iässä tullut äidiksi en liian varhain enkä liian myöhään. Tämä ihanne ikä on jokaisella se mikä itsestä parhaalta tuntuu. Äh olipas taas pitkä romaani mutta toivottavasti joku sai siitä pointista kiinni mitä tarkoitin? Nonniin se taas siitä minun osaltani..
Tuli mieleen viellä mitä kuuluu pienelle pojalle joka jo syntyi? Voimia pienelle ja äidille kovasti..
Pokutaan viellä tähän perään
rv 25 + 0
Viimeksi muokattu:
Dindei: Mulla on oma mielipide siitäkin milloin on liian vanha! Se perustuu ainoastaan omaan kokemukseen sukulaisnaisesta jonka kuopus syntyi hänen ollessa 45-vuotias... Minusta HÄN oli siinä iässä liian vanha, varsinkin kun muut lapset oli lähes aikuisia. Tuokin riippuu täysin ihmisestä, mutta siinä tapauksessa musta huomasi ettei jaksanut samalla lailla lapsen kanssa. Nyt sitten lapsi asuu edelleen kotona ja äiti jää kohta eläkkeelle...
Mä sanon et tämä on meidän iltatähti, ja tosiaan toinen ja viimeinen! Ehkä jos olisin alta 30-vuotias meillä voisi tulevaisuudessa olla vaikka yksi lapsi lisää, mutta nyt en enää voisi ajatella. Eli periaatteessa olen omasta mielestäni jo nyt kohta liian vanha...
Musta siis minulle sopiva ikä hankkia lapsia on/oli 28-32 eli olen siis ikäloppu jo nyt tähän hommaan...
Sellaiset taloudelliset tai sosiaaliset asiat kuitenkin on musta toissijaisia. En koe, että jokaisella lapsen hankkivalla pitää olla vakituinen työ, koulutus ja omistusasunto farmariautoineen... Sellainen näkökulma on vieras. Raha tai vakaa talouskaan ei tee kenestäkään hyvää vanhempaa! Kuten ei tee se ikäkään, kuten täälläkin on ilmennyt!!! Huono vanhempi voi olla iästä, taloudellisesta tai yhteiskunnallisesta asemastaan huolimatta... Tai hyvä, riippuu ihmisestä itsestään!
Musta on kyllä hienoa jos itse tiedostaa omat rajansa ja huolimatta muiden painostuksesta elää kuten haluaa, ja tekee asiat kun haluaa välittämättä normeista :wave:
Mä kuulin monta kertaa kyselyitä siitä miksei ole lapsia ja rehellisesti se oli todella ärsyttävää... Jos puoli sukua on saanut lapsensa tietyssä iässä ei se tarkoita et munkin pitää! Nyt sitä on kai sitten normaali kun niitä jo on
Mä sanon et tämä on meidän iltatähti, ja tosiaan toinen ja viimeinen! Ehkä jos olisin alta 30-vuotias meillä voisi tulevaisuudessa olla vaikka yksi lapsi lisää, mutta nyt en enää voisi ajatella. Eli periaatteessa olen omasta mielestäni jo nyt kohta liian vanha...
Musta siis minulle sopiva ikä hankkia lapsia on/oli 28-32 eli olen siis ikäloppu jo nyt tähän hommaan...
Sellaiset taloudelliset tai sosiaaliset asiat kuitenkin on musta toissijaisia. En koe, että jokaisella lapsen hankkivalla pitää olla vakituinen työ, koulutus ja omistusasunto farmariautoineen... Sellainen näkökulma on vieras. Raha tai vakaa talouskaan ei tee kenestäkään hyvää vanhempaa! Kuten ei tee se ikäkään, kuten täälläkin on ilmennyt!!! Huono vanhempi voi olla iästä, taloudellisesta tai yhteiskunnallisesta asemastaan huolimatta... Tai hyvä, riippuu ihmisestä itsestään!
Musta on kyllä hienoa jos itse tiedostaa omat rajansa ja huolimatta muiden painostuksesta elää kuten haluaa, ja tekee asiat kun haluaa välittämättä normeista :wave:
Mä kuulin monta kertaa kyselyitä siitä miksei ole lapsia ja rehellisesti se oli todella ärsyttävää... Jos puoli sukua on saanut lapsensa tietyssä iässä ei se tarkoita et munkin pitää! Nyt sitä on kai sitten normaali kun niitä jo on
Niin niille jotka eivät ole kuullut se on sanonta että on farmariauto, labbis ja rivarinpätkä. Niin ja ihan vuokralla kyllä asutaan mekin. Ei sillä ollut mitään tekemistä sen kanssa onko minkä ikäinen äiti sopivan ikäinen. En todellakaan ole mikään materialisti ja olen todellakin köyhästä perheestä jolla ei koskaan ole ollut juurikaan mitään ja ehkä se on omalla tavalla parempi. Nytkään ei rahalla juhlita mies töissä ja itse saan tuota hoitovapaa rahaa ja sen summan voi käydä kelan sivuilta kurkkaamassa EI TOSIAAN MIKÄÄN SUURI . Tosiaan sanonta tuo juttu. Lähinnä sillä oli tarkoitus verrata siihen että tämän ikäiselläkin ihmisellä on täysin samat edellytykset kaikkeen mihin on vanhemmillakin. Minulla on muutamia minun ikäisiä yh-äiti kavereita ja heillä on lapsilleen minusta kovastikkin annettavaa. Yhdelle ystävälleni oli leikkipuistossa tullut toinen äiti (+30v) tiuskasemaan että "on se kun nykyaikana lapset tekevät lapsia" . No onneksi ystäväni ei ottanut tätä vakavasti ja olemmekin saaneet vuosisadan naurut Niinkuin sanoin jokaisella on se oma ikä milloin äidiksi ryhtyy ja todella on siihen valmis. En vain itse pidä enään minun ikäistä äitiä todella nuorena mutta niinhän se on että kyse on katsojan silmästä.. Voihan se olla että kun itse olen vanhempi minusta nuoremmat tuntuvat kaikki nuorilta tai hyvin nuorilta tai sitten ei aika näyttää.Täysin mielipide kysymys osui vain silmään ja se mitä hain olisin halunnut tietää mikä on sitten se oikea ikä tulla äidiksi kun on todella nuorta todella vanhaa?
Tossa pyykkiä pestessä ja siivoillessa huomasin taas että tuli muutamia kipeitä supistuksia. Toivottavasti ei tulisi enepää. Minullahan oli tuossa reippaasti 1kk taaksepäin oli niin kipeitä suppareita että lääkärillä käytiin kaikki kumminkin silloin OK! Noh kait se on kun toista odottaa niin supistelee herkemmin.. Pelästyttää sen takia kuin tosiaan esikoista odottaessa tunsin ensimmäisen supistuksen kun suuntana oli hetkeä myöhemmin NKL...
Nimistä oltiin kirjoiteltu.. löysin netistä sellaisen sivuston missä on kaikki euroopassa rekisteröidyt tytön / pojan etunimet. Siihen vain syötti maan, tyttö / poika, Etunimen ensimmäisen kirjaimen ja alkoi selata.. Googlen kautta siihen törmäsin mutta jos sen sivun viellä jostain löydän voin sen linkittää tänne. Siellä oli aikapaljon kivoja erikoisia mutta myös tunnettuja nimiä.