Maaliskuun mussukat 2011 *Lokakuussa*

Miullakin lääkäri määräsi sairaslomaa noiden supistusten vuoksi tämän viikon ja ensi viikon olenkin lomalla. Mahdollisimman paljon käski lepäillä. Huih, eipä ole aiemmissa raskauksissa tällaista ollut, onneksi... Kohdunsuulla ei ollut onneksi tapahtunut muutoksia! Mie myös huomaan että selvästi liittyy rasitukseen nuo selkäjomotukset, työpäivinä lapsia nostellessa selvästi enemmän kipuja, viikonloppuisin kun lepää niin ei välttis mitään... onneksi nyt saa huilia kunnolla pari viikkoa, jospa tämä rauhoittuisi tämä tilanne. Jaksuja marrr ja muutkin jotka supistusten kanssa joutuu kärvistelemään :hug:
 
Juu, meilläkin satoi lunta viime yönä. Hiema hirvitti aamulla lähteä töihin, kun kesärenkaat ja tyttökin vielä kyydissä. Äsken kävin sit hakemassa uudet nastarenkaat ja isäntä saa lähteä ne vaihtamaan, kunhan tulee hierojalta.

marr: Tsemppiä supistelujen kans. Sun pitää vaan malttaa levätä. Mulla oli ihan sama tilanne tuon esikoisen kans, ensimmäisen kerran kohdunsuuta tarkisteltiin juhannuksen aikoihin kun la oli 10.11. eli viikkoja oli jotain 20 ja risat. Siitä asti sit olinkin levossa sairaslomalla, kun vähästä kävelystäkin alko supistaan pahasti. Pitkälle päästiin sit kuitenkin, tyttö synty 37+4

Pahoinvointia on täälläkin edelleen, varsinkin jos ei muista syödä tarpeeksi usein. Tänään töissä huomasin (pankissa) että jotkut asiakkaat haisee tosi pahalta.

Tää kirjottelu jäi nyt lyhyeen, meidän pikkuneiti on söi parit värikynät, suu vihreänä :D Täytyy lähteä pesemään :wave: Jos vaikka sit illalla enemmän....
 
Kauheasti kaikkea juttuja täällä =)

Pikaseen noista supistuksista, MARR!

Mulla supisteli aivan järkyttävästi kaksosista, joka oli siis se mun esikoisraskaus. Alkoivat viikolla 12 ja jatkuivat loppuun asti. Viikolla 22+ oli ekat muutokset kohdunsuun tilassa vasta. Silloin sain tiukan käskyn maata. Siis oikeasti en saanut kantaa maitopurkkia painavampaa, ja mieluusti istua vain syödessä ja olla pystyssä vain suihku/vessaluvalla. Synnytys käynnistyi ekan kerran 27+, alkoi oleen säännöllisiä supistuksia, joita menin Jorviin näyttämään. Siellä todettiin, että kohdunsuu lyhentynyt senttiin/puoleentoista. Estolääkitys tipalla, kortisonit ja ambulanssilla naikkarille. Oli vähän kalposia ambulanssimiehiä mua kuskaamassa, vaikka supistukset loppu kuin seinään lääkitykseen. Lopultahan nuo syntyi vasta 39+1 ja silloinki käynnistettiin. Sairaalassa ollessa (olin yhteensä viisi viikkoa) kohdunsuu jopa palautui osalta matkaa.

Eli sanoisin, että koita olla vaipumatta epätoivoon. Juo paljon vettä, huolehdi kuitenki, että rakko ei ole täynnä ja provosoi kohtua. Ota tarvittaessa panadolia, ja rentoudu. Makaa, makaa ja makaa. Kyllä sä sen kestät =) Jos jaksoit lapsettomuushoidot, jaksat tämänkin. Nimimerkillä kokemusta on :snotty:
Kun saavutat sen 22+ viikon, vauvasi on virallisesti ihminen ja 24+ on aktiivisen hoidon raja. Muistan yhden vauvelin nettihistoriani ajalta, joka syntyi 23+6 ja selvisi. Eihän sitä kukaan toivo, että siinä kohtaa syntyisi, mutta toivoa on jo vähän.

Tsemppiä ja jaksamista!

T:Ipanapiina ja Ihmevaava 18+1 (18+6)
 
Mä soittelin äsken jo äippäpolillekin noista supistuksista, kun tuntuu, että ihan säännöllisesti tulee noita viiltoja/jomotuksia jotka kestää sen muutaman sekunnin. Tosi mukavan kätilön kanssa juttelin, joka sanoi, että parasetamolia kannattaa ottaa, juoda paljon ja lepäillä. Sanoi myös, että jos kesken olisi menossa niin olisi vuotoakin. Jollain supistelee koko raskauden ajan (kipeästikin), ilman sen kummempaa syytä ja, että näillä viikoilla kohdun kova kasvu aiheuttaa supistuksia. Kyllä tuo helpotti pikkasen :) Nyt vaan lepoa ja tarvittaessa sit panadolia nassuun, niin eiköhänn tää tästä vai mitä marrr.

~ miraci ja masuvaavi rv 18+4 ~
 
Pikaisia neuvola kuulumisia täältäkin

rv 18+1:
Paino: +260g (yhteensä jo +3kg :ashamed:)
RR: 124/77
Hb: 123 (alunperin 147)
Syke: 150
Liikkeet: +
Kohdunpohjan korkeus 18cm
ja reippaasti yli käyrien mennään vaikka mahaa ei ees tietämättömille näy ;)

Nyt ei ehdi enempää kirjotella ku kouluhommat painaa päälle mut :hug: kaikille jotka vielä kärsii pahoinvoinneista ja muista oireista tai jotkut jo supisteluista. Toivotaan et pian helpottas kaikilla ja alkas se paljon odotettu keskiraskauden helppous :)

nannah&pieni 18+1 :heart:
 
Viimeksi muokattu:
Mielialasta Täällä kans mies joutuu hetkittäin kärsimään mun kiukutteluista. Ja myös muut lähipiirissä. Oon aina ollu aika äkkipikanen luonne ja jotenki toi alku raskaus meniki liian rauhallisissa tunnelmissa. Tupakoinnin lopettaminenkaan ei hermoja kiristäny.
Mut nyt musta on tullu hetkittäin ihan kauhee. Suurin osa mitä toi mies mulle sanoo, ni on TODELLA ÄRSYTTÄVÄÄ, ja tiuskin sille. Sit heti sen jälkeen kyllä tajuan, et en noin saa käyttäytyä. Se kuitenki yrittää aina mua miellyttää ja tekee kaikkensa mun eteen..
Viikonloppuna sainki kauheen ahdistuksen, ku en kestä itteeni tälläsenä!!! Nyt taas muutama päivä ollu ihan rauhallista pää kopassa. :D

Voimia kaikille kenellä jo supistelee. Pitkä aika jäljellä vielä, jos joutuu loppu ajan vaan maata.. : /

Janottaako muita normaalia enemmän?
Mua janottaa ja mietin et pitäiskö mennä tarkistuttaa sokerit...

Meillä oli tänään rakenneultra. Kaikki oli hyvin. Kovasti se neiti siellä sukelteli. :heart:
Meillä on äippäpolilla 4D ultra, ni saatiin pikkusesta ihania kuvia. Niin sulonen nöpönenä. :heart:

Nyt lähen saunaan rentoutumaan, oon aivan puhki. Olin niin jännityksessä tosta ultrasta ja siihen pitkä työpäivä päälle, ni nyt jalat kohti kattoa.

Nunnika ja Prinsessa 20+1
 
Viimeksi muokattu:
flower again ja rakkauspakkaus hehkuttaa: tänään 19+0, eli 20.viikko täynnä :heart: puolen välin merkkipaalu saavutettu!!!!!!!!!!!!!!

vointi hyvä, just tulin pitkältä lenkiltä koiran kanssa, mieli iloinen, ei huolía ei murheita :) vauva viipottaa reippaasti jo pitkin päivää, on vihdoinki olo, et oon oikeesti raskaana, ja nautin peilikuvastani, tää maha on IHANA :heart:
Osasyy ekstra-hyvään oloon on pitkästä aikaa kokonaiset yöunet ;) ah, että kun sais jatkossakin.... Aurinko paistaa, rakkaus kukoistaa, siisti koti, kaikki elämän palaset alkaa olla kohdallaan paria pientä puuttuvaa palaa lukuunottamatta mut ei välii :D tänään hehkutan täysillä !!!!! ja aion nauttia joka ikisestä pienestä asiasta...
viikon pääst rakenneultra, mies odottaa jo innolla, niin minäkin.... meidän pientä saadaan taas ihastella :heart:

Oi kanssa-odottajat, voimia vaikeuksiin, supistuksiin, pahaan oloon, kiukutteluun ihan kaikkeen :hug:
kaikki selviää kyllä, meillä kaikilla on taivalta vielä, mutta palkinto joka odottaa maaliskuussa, on kaiken tän arvoinen :)
 
Nunnika: mä oon ihan samanlainen mun miehelle. Vaikka rakastan sitä tosi paljon ja haluan tietenkin olla loppuelämäni sen kanssa, niin SILTI mä oon ihmishirviö. Puran siihen kaiken kiukun ja pahan olon. Mun mielestä se on tosi ärsyttävä ja kaikki mitä se tekee ja sanoo tai ei tee/sano, ottaa mua päähän. Mä en voi itelleni mitään ja mua hävettää tosi lujaa tää käytös. Mä en nyt muutenkaan oo ollu mikään lauhkea lammas luonteeltani, vaan impulssiivinen, spontaani, äkkipikainen kiukuttelija... Mut silti mä oon niin kuin menkkojen ekas hormoonipäiväs potenssiin 1000 koko ajan... :ashamed:
Ja Nunnika onnea vaaleanpunaisista ultrakuulumisista! :heart:

Janottaa kans paljon, yhdessä välissä (noin 3-4 viikkoa sitten) jano oli ihan valtavaa..yölläkin meni litra vettä. Ite pelkäsin kans sokereita, mutta uskon että aineenvaihdunta vain oli kiihtynyt ja kehon verivolyymi lisääntynyt.

Mä oon ihan totaalirepsahtanut kaikkiin karkkeihin, sipseihin ja herkkuruokiin..Tein aamulla päätöksen, että joka perjantai saan vetää niin paljon mitä ikinä haluankin, mutta muuten pitää syödä fiksusti. Painan muuten ennen joulua 80 kiloa... :O

(.)
Kipeenä ollaan. Järkyttävä räkätauti! Saan tehdä nenähuuhtelun 3 tunnin välein ja yöllä herään noin 4-5 välillä pissahätään ja nenähuuhtelun tarpeeseen.. Niin typerää!!
Voi nyt mä odotan jo tosi kovaa rakenneultraa.. vielä 3 viikkoa ja sitten näkee mitä masuun kuuluu.
Vauveli potkii ihan mukavasti pitkin päivää sellaisia ihania tökkäyksiä :) Mahakin on tullut nyt sitten lopullisesti näkyviin, kaikki huomaa että oon raskaana ja masukehuja/kommentteja on tullut.. Huomasinpa sitten senkin, että nyt on tullut se vaihe, kun maha sotkeentuu ja kastuu. Eilen tiskasin ja koko kumpu oli ihan märkä... :D oletin kyllä että tää vaihe tulis vähä myöhemmin. Mulla alkoi esikon aikana jo näillä viikoilla maidon herutus. Nyt sieltä tulee pisaroita taas jos puristelee :whistle:

GCS15 & Masukki 19+1
 
Heips!

Janotuksesta ei oikeastaan mitenkään erikoisemmin, ehkä vähän enemmän kuin ennen, mutta ei paljoa. Kun tulen jostain kävelemästä tjn. niin silloin kyllä janottaa tavallista enemmän.

Mulla on siivouspäivä. Kaikki lattiat pitäis pestä ja kaappeja laittaa ojennukseen. Katotaan kuinka pitkälle riittää puhti, yksi huone nyt vasta laitettu kuntoon :)

Liikkeitä tunnen nyt aika hyvin jo, että jotenkin on huoletkin ja epäilykset vähän sen myötä kaikonneet! :heart: Todella ihanaa, kun ei tarvitse koko ajan tökkiä tuota mahaa, että onko siellä mitään elämää... :)

Nunnikalle onnea hyvistä ultrakuulumisista :flower: Ja LD:kin taisi olla käynyt kurkkimassa, onnea sinnekin :)

4D:sta en tiiä mennäänkö, toisaalta olisi kiva. Mutta onhan sille rahalle muutakin käyttöä kuitenkin, vaikka se vauvankehto josta oon haaveillut :D Mun mies on niin säästeliäs ihminen, että hälle riittää varmaan ihan tuo perinteinen ultra ihan periaatteesta :xmas:

Tällänen pikainen päivitys tällä kertaa :wave:

Mindi83 16+3
 
kiukuttelusta mitä jos koitatte keksiä jonku muun kohteen purkaa kiukku pois, kun oma mies.... Mattojen tamppaus hyvänä vinkkinä, tai nyrkkeilysäkki :D luulen et miehenkin kärsivällisyys ei ihan ikuisuuksiin kestä...
ja kun aiemmin kommentoin näitä, tarkoitin nimenomaan sitä, etten ymmärrä jos toista pitää alkaa HAUKKUMAAN ja SÄTTIMÄÄN, kyllä kiukutella jokainen osaa, mut miten ni se on sit toinen juttu.... sanan säilä on tuhoisa....
 
ja laittakaas googleen hakusanoiksi: raskaus ja kiukuttelu. Helistin.fi näyttää keskustelu-ketjua, jossa miehet purkaa tuntojaan kun puoliso on raskaana ja kamala kestää...jos tuntuu ettei osaa oman miehen kans alkaa keskustelemaan miltä hänestä tää tuntuu, niin tuolta löytyy monen miehen tuntoja, ja hyvä ketju on, suosittelen... auttaa naisiakin ymmärtämään, kuinka neuvottomaks mies oi itsensä tuntea riehuvan iso-mahaisen muijansa kanssa :)
 
Heippa tytöt!

Onko teillä kokemuksia vauvan kehdoista jonka voisi ostaa ensimmäiseksi nukkumispaikaksi ennen pinnistä? Jos on niin antakaa vinkkejä mikä toimisi ja mikä ei, tarviiko kehdossa olla jokin keinumismekanismi vai riittääkö ihan pyörät kehdon alla?
Haluisin kovasti ostaa pikkuisellemme sellaisen kauniin kehdon makkariimme.

Huomenna poksuu!

A 17+6
 
flower again siis ei pahalla.. mut jos sulla on tänään 19+0 niin eihän se vielä ole puoliväli? :ashamed:
Puoliväli on täynnä kun on tämä viikko päättynyt eli 20+0. Näin mä ainakin luulisin. rv 20 käynnistynyt kylläkin =)

CB 17+1
 
en siis tarkottanu et puoliväli on päättynyt, vaan et nyt oon viikolla 20, jos kerran odotus-oppaassa lukee et 20.viikko käsittää 19+0- 19+6 välisen ajanjakson. Sanamuotoni oli väärä aiemmin. Tarkoitin nimenomaan saavuttaneeni puolen välin merkkipaalun. mut kiitos selvennyksestä enivei. hehkutan silti :LOL:
 
Adalaine: Niitähän saa myös semmosia riippumattoja jonka voi kiinnittää pinnasänkyyn. Huomattavasti halvempi kun käyttöikä noilla monilla on lyhyt. Jos siis sattuu kuitenkin olemaan jo se pinnasänky alusta saakka. Kiva olisi myös ihan vanhan ajan kehto, mutta tosin siinä ei ole sitten sitä kohtuvaikutelmaa/pyöreyttä mikä vauvalle tulee selkään noissa riippumalleissa. Riippuu haluaako vain tiiviimpää nukkumapaikkaa vai sitä pyöreyttä. Meillä käytettiin alussa ekat pari yötä sängyssä pop upia koska pelkäsin et käännytään päälle, ja sen jälkeen poika siirtyi pinnasänkyyn minkä pienensin jakamalla sen korkealla reunapehmusteella puoliksi.

Vielä muutama päivä ja sitten poksuu lauantaina täyteen 19 viikkoa ja saa alkaa laskemaan päiviä puoliväliin. Se täydet 20 viikkoa tuntuu ainakin mulla olevan taas joku etappi mitä odotan ku hullu puuroa :)
 
Kiukuttelusta: Mä olen ehkä vähän tavallista herkempi suutahtaan, ja melko pienestä tulee sanottua kärkkäästi. Toisaalta, ne on niitä samoja asioita, joista olen sanonut jo sen 11 vuotta, eikä vieläkään ole mennyt jakeluun... ehkä mieskin toisaalta osansa ansaitsee :whistle:

Se mikä mua harmittaa enemmän, on sietokyky lasten temppuilun suhteen. Kolmevee on kehittänyt kauhean ikävaiheen. Mikään ei huvita, mikään ei kelpaa ja jos koitat vaihtoehtoja esittää niin nekään ei kelpaa. Hän haluaa tehdä vain sen, minkä itse haluaa. Tänään väännettiin kättä, suostuuko lähtemään hakemaan sisaruksia eskarista. Hän kun ois jääny kotiin. Kyllä siinä äänet kohoili kuulkaa puolin ja toisin, ja lopulta vain toteamus siitä, että poliisit suuttuu jos äiti jättää hänet yksin kotiin sai lapsen suostumaan mukaan lähtöön.
Tavallisesti mulla ei mene hermot tällasestä lapsen kanssa, mutta nyt suurin piirtein tukkaani revin päästä kun niin korpesi :ashamed:

Janottaminen Mulla ainakin on kauhea tarve juoda ihan vettä. Se on se verimäärän kasvu ja istukkakin tarvii vettä. Muistaakseni näillä mun viikoilla istukka on saavuttanut sen pisteen, jossa hoitaa täysin yksin hormonin tuotannot. Vai oliko se jo aiemmin...no anyways. Se jano on ihan normaalia näillä main raskaudessa =)

Raskausviikoista Eli se raskauden puoliväli on se 20+0. 19+0 alkaa kahdeskymmenes viikko. Kun se on täynnä on puoliväli saavutettu =)

Kehdoista Mun ei tee mieli kehtoa, vaan aattelin vuokrata sellaisen vaavi-sängyn. Nii oisi täällä yläkerrassakin joku paikka missä vauva voisi nukkua. Tää on nyt vaan mun omaa hömpötystä, kun kaikille oisin sen halunnu vuokrata, ja yhdellekään en ole kuitenkaan vuokrannu...Aina on pärjätty ilman, ja nytkin meillä kuitenkin tulee olemaan rattaat täällä sisällä, joten voihan tuo vauva nukkua sielläkin. Kuopus nukkui pääasiassa kantokopassa sohvalla, mutta en tiiä uskalletaanko samaan luottaa nyt. Muistaisiko nuo kolme tosiaan, että sohvallle ei voi ryysiä ja hyppiä?
Kehdot on tosi kauniita kanssa, mutta koska meillä on pinnis jo makkarissa, niin eipä sellaiselle tarvetta nyt sitten ole.

Rakenneultraa täälläkin ootellaan kieli pitkällä. Muutamaan kertaan on meinannu maltti pettää, ja oon melkein varannu ajan ylimääräiseen ultraan. Nyt ei enää taida viittiä, kun alle kaksi viikkoa enää aikaa, 26.päivä päästään kurkkaan vauvelia. Tosin en tiiä tuleeko mies mukaan, vai meenkö yksin.Meillä kun on vähän hankalaa aina tää lastenhoidon järjestäminen :(
Onnea kaikille ultrassa jo käyneille hyvistä näkymistä =)

4D
Ei taideta mennä varsinaiseen 4d ultraan tässä raskaudessa. Olen luultavasti menossa yksityiselle kuitenkin keskiraskauden lääkäriin siinä 25-26 viikolla, joten jos ei rakenneultrassa näe sukupuolta, niin siellä ehkä sitten viimeistään. Noi 4D:t on kuitenkin niin hinnoissaan, taidetaan sekin raha pistää johonkin muuhun. Vaikka ihana kokemus se kyllä on. Kuopuksesta käytiin Felicitaksessa kaikki lääkärit, ja siellä pyytämättä näytti 4d:nä vilaukselta lasta.

(+) Oma napa kasvaa ja pullistuu. Välilä on tuntunut, että eikö se kasva, mutta tänään kun otin kuvia ja vertailin, niin on se taas jonkun verran kasvanut. Tuntuu vaan leviävän tohon eteen ja alas, ei taida olla enää hääppösiä tukikudoksia noiden edellisten raskauksien jäljiltä. :D
Vauveli liikkuu jo tosi reippaasti, ja pitkin päivää saa todistaa potkunyrkkeilyä. Vauva tuntuisi olevan poikittain alhaalla, siellä ne liikkeet yleensä tuntuu. Välillä muljaa ja käväisee pystyakselissa, mutta palaa sitten takaisin alas.
Paino on noussut ihan kaameesti parissa viikossa! Että ottaa päähän!! En syö mitenkään poikkeavasti herkkuja verrattuna normaaliin. Mun kroppani vaan varastoi ihan eri tahtiin energiaa kun olen raskaana... Jos en olisi raskaana , ja söisin samalla lailla niin luultavasti olisin ihan samassa painossa. Ei viitsisi toisaalta askeesiinkaan vaipua, nytkin oon kolmatta päivää taas korvannu aterioita salaatteja syömällä. Vaan ei auta. Taas on otettava saarnat vastaan, kun neuvolan aika koittaa. Ahdistaa...

T:Ipanapiina ja Ihme 18+2 (19+0)
 
Mie kävin tänään neuvolassa, hemppa oli noussut hurjasti 3 viikossa, 99--->127! Hyvä näin! Saatiin kurkata vauvelia ultralla koko perhe, tietty hän sitten nukkui siellä... Välillä vähän liikkui, ja vilkutti tulevalle isoveikalle, ihana :heart:

Tosi alhaalla on edelleen vauva, ja lopuksi kääntyi vielä piiloon, ei nähty sitten kuin päälakea lopuksi... Toivottavasti kuitenkin kasvaa hyvin, omituiselta tuntuu kun vieläkin pitää ihan alavatsalta ultrata... Miulla on vissiin tilava lantio, mahtuu sinne. Maha on kyllä siihen nähden valtava :whistle:

Neukkutäti epäili, että voi olla hyvin etten pysty töitä jatkamaan pitkään kun nyt tuli niitä kipeitä supistuksia jo, ja työ sisältää kuitenkin paljon nosteluita ja liikkumista lasten kanssa... Mutta toivottavasti tää parin viikon lepo nyt auttaa. Tänään ei kyllä ole kipeitä supistuksia nyt tullut kun olen ottanut rennosti. Kivuttomia on jonkun verran, mutta ne eivät liene vaarallisia.

Mie ajattelin etten ostaisi pinnasänkyä ollenkaan... Meillä jäi lähes käyttämättä molempien kanssa se, niin eiköhän tämäkin vauva mene vieressä niin pitkään kunnes lasten sänkyyn siirtyy... Meidän jättisänkyyn mahtuu, huoneen seinän leveydeltä sänkyä kun vielä lastensängyn laitaa 240cm leveän viereen :)

Nyt pojan viihdykkeeksi...

Teto ja rakas rv 18+4 :heart:
 
Meillekään ei välttämättä olisi nyt pinnasänkyä ostettu, eikä ainakaan kallista. Nyt saatiin semmonen perussänky ilmaiseksi kaverilta. Poika siirtyi lastensänkyyn 6kk ikäisenä ja veikkaan et tämä vielä aiemmin. Liian pitkään vitkuteltiin silloinkin musta ja mitään ongelmia ei ole ollut. Veikkaan et 4kk kun tulee täyteen niin nurkassa komeilee jo samanlainen sänky kuin isoveljellä :)

Meillä ollaan kanssa masussa ihan alhaalla. Samasta paikasta saa sydänääniä kuunnella kuin monta viikkoa sitten. Maha kyllä siinä päällä on valtaisa.

Ipanapiina: Meillä kanssa tuntuu et jotkut asiat on semmosia ettei mene perille, ei sitten millään!
Mä menen yleensä yleislakkoon kun alkaa v*tutus käydä liian suureksi. Tulokset oli kyllä loistavat... Jonkin aikaa :LOL::LOL::LOL:. Valittaminen jostain tekemättömistä hommista on kaikista turhinta... paremmin asiat menee perille kun kalsarit ja sukat loppuu eikä jääkaapissa olekaan valmista ruokaa!
 
Kisak79 Kun osaiskin ton taidon, ettei laita kuin itelle ruokaa ja pesis vain omat pyykit. Mutta kuulemma mulla on ihan velvollisuus hoitaa kaikkia kotiasioita (niin mies sanoo) kun oon kotona työttömänä. En nyt kyllä ihan samaa mieltä oo, sittenhän kukaan ei tekisi mitään jos molemmat on töissä? Sitäpaitsi aiemmin kun mies oli työtön ja minä töissä, ei hän tehnyt yhtään mitään koskaan. Että toi teoria ei oikeen päde. Ties kuinka monet kerrat, ennen raskauttakin, oon valittanut kun hän ei osaa hoitaa omia asioitaan. Osaksi kyllä ihan mun omakin vika, kun oon aina ollut tälläinen kaikesta huolehtija : /
No eiköhän viimestään sitten iske todellisuus päin pläsiä tuollekkin, kun vauva on maailmassa ja minä en vaan ehdi tehdä kaikkea... Sitäpä odotellessa.


misc ja 15+2
 
Niin ja ruuasta, yleensä hän ei syö mitään jos en oo tehny ruokaa. Siinä vaiheessa kun hän näyttää kuolevan nälkään, hän saa paistettua jauhelihan ja keitettyä makaronia, siinä koko ruuanlaittotaito mitä löytyy.
 
Ultrakuulumisia :heart:
Käytiin yksityisellä ultrassa ja oli vanha, hassu mieslääkäri.
Vauva vastasi viikkoja, laskettu olis mittojen mukaan 2 päivää aiemmin mutta ei ne pari päivää meinaa mitään. Sydän ja aivot näyttää täysin normaalilta, painoa vauvalla oli 162g.
Sukupuolta mies kysyi, tytöltä näyttää.
Otti kuvankin jälkovälistä eikä kiveksiä näkynyt =).
Mullahan on 2 poikaa jo ennestään. Mies sanoi että hänhän on pian ihan kusessa jos vauva on tyttö, me saadaan se pikkusormen ympärille niin että heilahtaa :heart:.

Kaikki siis hyvin. Tänään vauva potkinut jo aika napakasti.
Viikon päästä neuvola ja täti lupasi viimeksi että silloin hänkin ultraa taas, meillä on muutenkin tosi kiltti ja herttainen neuvolatäti.
 
misc: Ennen mullakin oli vaikeaa! Korjasin (ja korjaan kyllä vieläkin ellen ole lakossa) heti jäljet ja laitoin pyykit koriin lattialta, astiat koneeseen... Kaikki heti koska ne ärsytti. Tosin mä myös pyyhin jatkuvasti seiniä, ovia yms. pintoja... Mulla oli ehkä hieman ylikierroksilla se siisteyden tarve. Tyyliin joka tavaralle on paikka jossa sen on oltava heti käytön jälkeen jne. Lapsen kanssa oppii hieman joustamaan (kunhan kaikille on edelleen paikkansa ja pinnat on siistit eikä lelut ole koko ajan ympäri lattioita aamusta iltaan...) ja nyt pystyn lakkoilemaankin (vaikka tekee pahaa)!
Mä hoidan meillä kodin ja pojankin pääsääntöisesti kun mies on töissä. Silloin teen kaiken ihan mieluusti! Mun työpäivinä ja yhteisinä vapaina sitten odotan yhteistyötä.Yleensä mun pinna palaa jos joku pihatyö/remonttihomma/sovittu juttu venyy venymistään. Siis jos kyseessä on pieni asia jota ei vaan saa aloitettua. Niin tai jos asiat pitää tehdä valittaen, maristen tai mitalia odottaen...Tai mun työpäivinä asiat onkin kaikki tekemättä, koska ei kerennyt kun oli lapsen hoitokin siinä...! Odotan kyllä, että mun mennessä töihin tulee ongelmia kodinhoidon ja töiden jakamisen kanssa, mutta ehkä mä olen karaistanut itseni siihen mennessä vaikka kuukauden lakkoon!!!
Hyvä mies, mutta mä odotan liikaa täydellisyyttä ja heti :whistle:

Monelle miehelle (meillä ei onneksi tätä ongelmaa ole) tekisi hyvää vaihtaa roolia sitten vaikka viikoksi tai pidemmäksi aikaa vauvan synnyttyä... Se ajatus, että kun pääsen töistä voin mennä vielä parina iltana harrastamaan ja parina moikkaamaan kavereita vaimon ollessa tyytyväisenä kotona, koska hänhän nauttiiVAPAA-AJASTAAN 24/7 saatettaisiin huomata vääräksi... Toki miehellä on oikeus näihinkin, mutta niin et sitä vapaata on tasapuolisesti molemmilla :)
 

Yhteistyössä