Moi,
Olen käynyt täällä lukemassa, mutta en ole jaksanut mitään kirjoittaa.
Vointeja: pahoinvointi on nyt onneksi vähän helpottanut, mutta tilalle on tullut armoton väsymys. 5kg tullut jo päälle (lomalla lihoin 2kg ja samalla lomallani raskauduin ja siitä tullut nyt vielä 3kg ttuosta noin vain), mutta olen syönyt tasan sitä mitä on tehnyt mieli, enkä yhtään katsonut kaloreita yms. Onkin ihanaa nyt kun pystyy ruokaa jo vähän järjellä ajattelemaan niin nyt tekee mieli oikeeta kotiruokaa ja kasviksia. Harmi vaan etten väsymykseltäni juurikaan jaksa ruokaa laittaa... Ehkä se tästä vielä helpottuu. Loppuaika on pakko tarkkailla syömistä, sillä mulla on taipumusta lihoamiseen. Pitäis yrittää vähän edes ulkoilla, mutta oon vaan ollut sisällä.
Vaivoja: mun kroppa varmaan luulee, että jälleen on tulossa tuplat, koska kaikkia vaivoja on alkanut tuleen jo nyt. Viime raskaudessa kaikki oli ymmärrettävää koska vauvoja oloi mahassa kaksi ja hormoneita myös tupla määrä. Mutta nyt pitäisi olla vain yksi tulokas ja silti samat vaivat ellei jopa pahemmat viikkoihin nähden. Kai se kroppa vaan oli niin lujilla tuplaraskaudesta, että tää yksöisraskauskin ottaa sit koville.
Mulla alkoi viime viikolla tulla jo liitoskipuja, joita viimeks tuli huomattavsti myöhemmillä viikoilla, vaikkakin ne oli tosi pahoja silloin. Kävelin töissä tosi paljon yhtenä päivänä ja heti illan ja seuraavan päivän olin ihan arkana alakerran luista. Nivelet on alkaneet jo löystyyn ja varsinkin lonkat tuntuu "omituisilta". Maha on myös tosi iso (saattaa myös johtu pelkästä hiilihydraattien syönnistä viimeisen 1,5 kk ajalta, koska ne ainakin turvottaa mua tosi pahasti). Viimeks kohtu veny kyllä niin paljon että nyt vähän kammoksuttaa miten sille nyt käy. Sektiossa eivät meinanneet saada sitä mahtuun takas niin että olisivat voineet kursia mut kokooon ja se jäi vähän kaivelemaan mieleen. Aika kauan ne siellä taputteli ja vellas et saivat lopulta omella mahan kiinni... Lisäksi mulla on ollut nyt tosi paljon vihlontakipuja ja repäsykipuja alavatsalla ja nivusissa. Viime raskaudessa niitä ei juurikaan ollut ja nyt pitäis olla paikatkin valmiiksi kunnolla venytetty niin vähän mietityttää että onko kaikki kuitenkaan kunnossa. Reilun viikon päästä olis se nt-ultra niin siellä kai selviää paremmin.
Ihan hassua nyt kun mahassa tulee olevaan vaan yksi vauva, että miten se sinne sitten ajan kuluessa asettuu. Kun viimeksi toinen oli oikealla ja toinen vasemmalla puolella eikä aina tiennyt mahan keskiosasta, että kumpiko siellä nyt viuhtoo. Tulee varmaan oleen vähän toispuoleinen olo tällä kertaa =)
Onko teillä muilla jo jonkinlainen "yhteys" tähän maha-asukkiin? Mä muistelin, että mulla oli viimeks heti alusta asti valtavaa rakkautta mahassa oleviin vauvoihin. Nyt en oikein osaa ajatella mitään, kun vielä ajattelee että onko siellä kaikki edes kunnossa. Tietysti vaikuttaa että meillä on jo kaksi lasta ja rakkauttaan voi selkeästi heille antaa, kun viime raskaudessa se rakkaus annettin jo mahaan kun ei vielä muita lapsia ollut. Kai sitä vähän suojelee itseäänkin ettei anna vielä lupaa rakastaa täysillä kun ollaan vielä aika alussa, ettei sit tule kovaa pettymystä jos jotain käykin. Mä olen aina murehtinyt asioita jo ennalta. Mies jo vähän kyseli nimiehdotuksia mutta en lähtenyt ajatusleikkiin, kun se tuntuu vielä niin kaukaiselta ajatukselta. Yritän olla ajattelematta koko raskautta, jotta aika kuluis nopeammin, mutta toisaalta näitä vaivoja alkaa jo oleen niin sitä ajattelee väistämättä koko ajan... Vähän ristiriitainen olo.
Mun alussa vahva poikaolo on väistymässä pois. Johtuukohan siitä, että tyttövauvat vie äidin kauneuden ja pojat hampaat... Oon yhtä elähtäneet ja nuutuneen näkönen nyt kun viime raskaudessakin =) Olis hienoa olla joskus edes sellanen hehkeä raskaana oleva, joita olen omin silmin kyllä nähnyt.
Oikein piti käydä tarkastamassa kalenterista viikot, ...
... -Mira- ja 11+5