tyntti :hug:
täällä tiistain hyvät ultrakuulumiset ja sen myötä tullut helpotus on taas vaihtunut pelkoon. Kerroin muistaakseni täällä kun meijän lapset kipeenä ollut viime viikonlopusta asti. Tiistaina ultran jälkeen meillä oli sitten toisen lapsen kanssa lääkäri ja tää lääkäri rupes epäilemään, että olisko meijän lapsilla sittenkin mononukleoosi. Ei siinä mitään, lapset on jo hyväkuntoisia ja miltei terveitä, MUTTA nyt on mietinnässä että oonko mää sairastanu sen joskus (en muista, mutta se voi kuulemma tulla niin lievänä ettei sitä edes huomaa), jos mää en oo sairastanu sitä ja oon saanu nyt lapsilta tartunnan (raskaana ollessa se on usein huomaamaton) niin vauvalla on iso riski saada elinvaurioita (30-50% saa jotain vaurioita) varsinkin tässä vaiheessa raskautta :'(
Toinen lääkäri oli sitä mieltä, että lapsilla on ihan selvästi adenovirus ja toinen tosiaan tuota mieltä että mononukleoosi. Tuon viimeisen lääkärin mielestä ei ole tarpeellista selvittää kumpi se on, koska suurin osa on sairastanut tuon taudin ja on varma, että se mullakin on ollut, itse en ole niin vakuuttunut. Huomenna on lääkäriaika lapsilla, tarkastetaan vielä nuo kurkut, mutta terveitä nuo on kyllä nyt ollut. Samalla aijon kysyä, etteikö multa voitais ottaa vasta-ainetestejä tuosta viruksesta, olenko sen sairastanut joskus. Miten voikin olla, että tiistai aamu oli niin onnellinen kun ultrassa oli kaikki hyvin ja parin tunnin päästä se alun huoli tuli satakertasena takasin. Voi olla, että vasta rakenneultrassa selviää onko vauvalla kaikki hyvin...tulee varmaan km jo pelkästään tästä huolen ja stressin määrästä
Sori omanapa taas.