**Maaliskuun murut 2014** tammikuussa <3

Supistuksista on ollut puhetta ja mulla varsinaiset synnytyssupistukset tuntui ainoastaan alaselässä. Harjoitussupistukset on tuntuneet ainoastaan mahan kovotteluna ja tosi epämieluisana kiristävänä tunteena. Ja harjoitussupistukset tuntuu kyllä nykyään paljon ikävemmiltä kuin vaikka pari kuukautta sitten, johtuuko siitä, että kohtukin on jo paljon isompi? Mutta Harjoitussupistukset on silti kivuttomia ja ei milläänlailla verrattavissa synnytyssupistuksiin. Itse ainakin esikoisen kohdalla tajusin kyllä heti, kun kyseessä oli ne oikeat synnytyssupistukset.

Sairaalakassi on pakkaamatta. Lähinnä sen takia just, että en tiedä mitä kaikkea tällä kertaa ottaisin mukaan. Esikoisen aikaan oli ihan turhaa tavaraa mukana ja nyt haluaisin pitää tavaramäärän mahdollisimman pienenä. Mäkin aion kyllä käyttää sairaalan vaatteita, koska niitä saa vaihdella tarpeen mukaan eikä tarvitse kotiin viedä pyykkiä. Ja sairaalan yöpaita oli mun mielestä kätevä, kun se on löysä niin vauvan saa iholle helposti ja imetyskin onnistuu tosi kätevästi se päällä. Ja sairaalan verkkopikkarit oli kyllä ainakin esikoisen aikaan ihanat, koska alapää oli tikkejä täynnä + side niin ne ei mistään kiristäneet yhtään. Ja viimeksi tuli sairaalassa käytettyä niiden omia pesuaineitakin, toki oma hammasharja ja -tahna oli oltava mukana. Mitään herkkuja en ottanut mukaan silloin ja en niitä kaivannutkaan, ruokaakin oli erittäin runsaasti tarjolla osastolla niin hyvin sen kaksi päivää pärjäsi. Ja jos tällä kertaa syystä tai toisesta joutuukin olemaan pitempään sairaalassa niin mies kyllä osaa ja pystyy tuomaan tarvittavia tavaroita. Ja esikoisen aikaan se aika meni ihmetellessä vauvaa, että ei missään vaiheessa tullut mitään kirjoja tai lehtiä edes lueskeltua vaikka jonkun kirjan olinkin pakannut itselleni mukaan.

Liikuntaa tulee harrastettua lähinnä kävelyn muodossa tällä hetkellä. Ainakin toistaiseksi voin vielä pitempiä matkoja kävellä. Luistelu olisi ihan kivaa kun nyt on jäätkin, mutta siinä taitaa olla jo kaatumisriskiä ja ei mua kyllä kukaan enää tässä vaiheessa päästäisi luistelemaan...

Tänne ei mitään ihmeempää muuten kuulu. Selkeästi mummot alkavat jo odotella synnytystä ja oma äitini puhuu siitä jatkuvasti (tai ainakin musta tuntuu siltä) ja eilen sanoi jo mun isälle, että sen täytyy myös ruveta olemaan hälytysvalmiudessa (esikoisen menee siis sitten synnytyksen ajaksi mun vanhemmille hoitoon tai mun vanhemmat tulevat meille, jos esim. keskellä yötä tarvitsee lähteä synnyttämään). Itsekin tosiaan olen ihan valmis synnyttämään mutta jos nyt kuitenkin vielä se n. kuukausi menisi siihen itse h-hetkeen. Joitain vauvanvaatteita tarvitsisi pestä, esim. äitiyspakkauksen vaatteet, mutta muuten ei mitään ihmeempää tarvitsekaan tehdä. Pieni paketti varmaan ostettava kertakäyttövaippoja vielä, vaikka kestoilla onkin aikomus mennä. Äitiyspäivärahasta ei vieläkään ole tullut mitään päätöstä vaikka hakemuksen olen jättänyt joulukuun puolessa välissä. Varmaan soiteltava loppuviikosta Kelaan, jos päätöstä ei ala nyt alkuviikosta kuulumaan. Ja huomenna jään äitiyslomalle! Jotenkin uskomatonta, että äitiysloma alkaa jo nyt vaikka tuntuu, että laskettuun aikaan on vielä niin paljon aikaa.

Elluska ja pikkuinen rv34+6

 

35+0 POKSPOKS!!!!!!!!!!!!!

Tänään alkoi sit äitiysloma Kotona oon ollu tosin jo 11/12 alkaen, kun esikoisen äitiysloma alkoi, että tuskin keikauttaa miun päivärytmejä sen kummemmin Väsymys vaan alkaa painaa, voisin nukkua vaikka kuinka paljon, mut yöllä on alkanut vessalla ravaaminen, juominen ja sit asennon etsiminen + siihen päälle esikoisen luona juoksemiset...

Supistuksia on tullu täälläkin, ja eilen kaivoin sit kauratyynyn ja jumppapallon esiin, johon mies heti, että joko nyt lähdetään synnyttämään?! viimeksi nuo oli kunnon supistusten alkaessa erittäin hyviä ystäviä, varsinkin pallo, jonka roudasin suihkuun asti ja samaa meinasin käyttää nytkin Täällä tulee kanssa aika railakkaan paljon noita supistuksia, et ruoka laittaessa on aina maha ihan kivikovana harkkaireista, mut iltaisin sit tulee sit kivuliaita suppereita, jotka heijastuu kivasti alaselkään ja reisiin.

Täällä kanssa 14.2. painoarvio, että paljon lapsukainen painaa. Viime viikolla oli neuvola ja Sf-mitta hyppäs taas yläkäyrien yli, niin neuvolassa oltiin sitä mieltä, et jos nyt viikon päästä sf-jatkaa noususuhdanteista nousuaan, niin sit kontrolli tuonne sairaalaan esikoisen aikaan ihan sama, silloin tosin lupailivat max. 3,6 kiloista mut poika oli syntyessään yli 4kiloa... Nyt ovat suoraan antaneet arvion, et tämä on yli neljä kiloa jos menee laskettuun tai yli

Sairaalakassin oon jo varannu tuohon pinnikseen, sinne on laitettu vain kantoliina, jonka käytön saa kätilöt kunnolla neuvoo osastolla ollessa esikoisen aikaan osasin vaan sen yhden pysty sidonnan, mut jos ne opettais siellä sen kehtosidonnan, et voisin siinä imettää, niin helpottais tuon esikoisen kanssa oleskeluakin, kun ois kädet vapaana viimeksi ois yks kätilö niitä sidontoja näyttänyt, mut ei ollu liina mukana ja seuraavana päivänä oli vapailla, niin se sit jäi Kotiintulo vaatteet oon kaukaloon pakannu, mies saa tuoda ne sit kuhan tulevat hakemaan, niin eivätpähän pyöri edessä

Itse arvelin ihan noita sairaalan vaatteita käyttää, ainakin viimeksi oli niin runsasta se jälkivuoto, et sain useamman kerran päivään vaihtaa kaikki vaatteet, kun tulivat läpi asti, vaikka parin tunnin välein vessassa kävi, et ihan kauhee määrä ois pyykkiä kotiin mennessä Esikoisesta oli jälkisupistuksia, mut ne helpotti Panadolilla ja miulle kovasti koetettiin väittää, et ensisynnyttäjät ei sitä olevinaan huomaa, mut liekkö sit niin kipuherkkä vai mikä lie, mutta kyllä ne jälkisupistukset vaan tuntui, varsinkin imettäessä

Täällä on synnytys ruvennut pyörimään mielessä enemmän ja enemmän, ja miulla ois sama toive kuin Viikolla, et sais pienen heti rinnalle, viimeksi kun poika lähti hapenottoon lastenteholle ja heti eivät edes meitä sinne päästäneet, vaan meidän piti odotella, et odotellessa mie kävin suihkussa ja syötiin, mut ei hirveemmin se eväs uponnu, kun ei yhtään tienny, et mikä pojan tilanne on.

Kuinka moni meinasi kirjoittaa alustavaa synnytystoivelistaa tai mitä ylipäätään toivoisitte synnytykseltä?
-Itse ainakin toivon, et alkais taas spontaanisti, ja ois tällä kertaa nopeampi kuin viimeksi ( 15h koko pituus)
- Vähemmän kipulääkkeitä, et pää ei ois niin tokkurainen
- AMME kivunlievitykseen

Miten muuten uudelleen synnyttäjillä, onko teillä häpyluu hellänä?
Miulla meinaa aina kyyneleet herahtaa silmiin, kun neuvolassa Sf-mittaa varten kaivelee tuota häpyluun kuoppaa ja kävellessä kanssa huomaa, et miten kipeä se on, samoin myös yöllä, kun koettaa tuon kokovartalotyynyn kanssa kääntyä parempaan asentoon, mut silloin myös lonkat huutaa hoosiannaa kivusta. Neuvolassa lohdutettiin, et tuo uudelleen synnyttäjillä normaalia, koska luu pehmenee nopeammin, kun muistaa entuudestaan, et sen pitää taas joustaa..

Nonna88 ja mini 35+0 <3

 

Täällä poksuu rv 33 POKSPOKSPOKS!!!


Suppareista Eilen illalla supisteli ihann huolella. Masu kovotteli,kipeitä oli. Säteili selkään ja reisiin. Pelkäsin jo että nyt mentiin. Tytön kanssa kävin seisoskelemassa kuumassa suihkussa ja se nneksi vähän auttoi. Mies oli viemässä autoa pajalle ja piti jo soittaa missä on, kun mua niin supisteli että pitääkö tässä oikeesti lähtee.. Heittäydyin sitten sohvalle lepäämään,niin kyllä se sit onneksi helpotti. Mua kyllä pelottaa tää koko synnytys-touhu. Mä en tiiä koska pitää lähtee tai soitella synnärille,että pitääkö käydä näytillä.. Viikon päästä on seuraava äitipoli käynti,niin sittenhän siellä kurkitaan,mikä on tilanne tuolla alakerrassa.
Esikoinen kun syntyi suunnitellusti sektiolla,vailla mitään suppareita meni raskaus,niin mä en nyt oikeesti tiiä mistään mitään. Se eniten hermostuttaa ja hätä tulee kun en taida osata lähteä/soittaa synnärille ihan "pienestä".. Neuvolassa sanotaan että herkästi yhteyttä synnärille,tosin terkka sanoi että sitten kun kivut on sietämättömiä tai tulee säännöllisesti,kun viimeksi puhuin näistä supistuksista..
Heti sit tulee olo että pitääkö tässä kuitenkin soittaa,entäs jos vauvoille tulee joku hätä kun mä vaan oon kotona ja ootan mitä tapahtuu.. Kyllä ne ainakin myllää kovasti masussa..


Sairaalakassi pakkaamatta,liekkö nyt syytä ruveta jo kattelee..Viimeksi oli omia vaatteita mukana,mutta turhaan. Viihdyin sairaalan mekossa ja sitä paitsi,sektiohaavankin takia ne teltat on hyviä. Shampoo+hoitoainekin taisi olla mukana,mutta käytin sairaalan aineita ja sen kyllä huomas tukasta..
Mitään syömisiä en ottanu mukaan tms. puhelin oli ja mies toi läppärin. Niillä pärjäsin ja olihan mulla vauva vieressä jota tuijottelin
Nyt kaksin kappalein,joten tuskin mitään lehtiä joutaa lukemaan tms. Meikkejä en tod. aio ottaa matkaan,taidan vaan värjäillä tasaiseen tahtiin ripsiä ja kulmia tässä,niin ei tarvi sen kummemmin laittautua. Toki dödö,hiusharja ja hammasharja yms. hygienia tarvikkeet otan,mutta ne taitaa ootella kaapissa lähtöön asti.
Vauvojen vaatteet pitää laittaa kaukaloihin. Ja mitähän sitä niille sitten ottaisi..?

Liikunnasta Juu en oo liikkunu paljoo mitään,vähän käyty puistossa ja lähikaupassa kävelemässä välillä,mutta mä en jaksa kävellä. Heti tuntuu että nyt jonkun pää tai käsi tai jalka tippuu pihalle ja masu kovettuu. Hengästyn niin helposti ja ylämäkeä vaikee kävellä. Ja kyllähän tuota painoa onkin sen 14kg kohta tullukin Oon kyllä ollu laiska liikkumaan aina,toki vaunulenkit oli pakolliset hoitaa joka päivä tytön syntymän jälkeen. Mutten koskaan ole esim. salilla ravannu tms. ehkä siihen tulee nyt muutos..paitsi että aikaa itselleen on paaaaljo vähemmän kohta


Että tämmöstä tänne. Jospa nyt vielä 3vkoa malttaisi vauvelit pysyä masussa. En kyllä enää aio tehä mitään ylimäärästä,esikoisen hoitoa,vessassa ja jääkaapilla käynnit hoidan,mutta muuta en tee. Ukkeli saa hoitaa muut hommat. Mä voisin sitä paitsi nukkua vaikka kuinka paljon. Esikoisen kanssa nukun päikkärit 1-1,5h joka päivä ja yöllä semmonen 8-10h unta,tosin katkonaista..



-Tipetsu ja tuplakupla 33+0-

 

Heh, hyvä jos piristin iltojanne

Synnytystoiveista, tosiaankin vähemmällä lääkemäärällä (viimeks Oxanest lihakseen, ilokaasu ja epiduraali). Nyt toivoisin pärjääväni pelkällä spinaalilla/epiduraalilla, koska en koe kaasusta olleen muuta kuin lumevaikutusta ja oxanest oli hieman pitkittyneeseen avautumisvaiheeseen, jonka toivon nyt olevan uudelleensynnyttäjänä huomattavasti lyhyempi. Ammeeseen ehdottomasti, koska pehmentää paikkoja ja auttaa kivussa (ei tartteis lääkkeitä ja välttäis mahdollisen välilihan leikkauksen). Vauva heti rinnalle niinkuin viimeksi ja joku puhui polikliinisestä synnytyksestä ja samaa toivon itse, eli mahdollisimman nopeaa kotiin jos kaikki ok

Häpyluu on armottoman kipeä täälläkin, ollut jo kuukauden ja juurikin tuolla neuvolassa/yöllä se juilii nii maan perhanasti!

Täällä on nykyisin vatsan kovottelua jo ihan koti-askareista. Ärsyttää kun kyykistyt lelun lattialta nostamaan nii jo supistaa Mitään ei oikeestaan vois enää tehdä mutta jos vaan makoilee nii selkä on sökö..

Mulla alkais kans äippäloma torstaina, mutta eipä meikäläisenkää arkeen vaikuta, oikea kitukuukausi tulossa helmikuusta

Sairaalavaatteista, joo iteki arvelin ihan niitä vaatteita käyttää kun eivät purista tai kiristä ja imetys helppoa, mutta ne alkkarit kyllä nyt otan ku saaju ne mainitsi Ja sukat! Hitto ne putkisukat ei pysy jalassa sitä vähääkään.

(.). Mulla on ihan semmoinen olo kun eläisin jossain toisessa maailmassa, oon niin väsynyt ja tötteröinen ja teen vaan automaattissti kaikki kotirutiinit ja juttelen miehelle mut silti tuntuu kun eläs jossain kuplassa :O Ehkä alan vaan olla nii kypsä jo odotteluun että ei jaksa enää kiinnostua mistään sen koommin, tai sit tää on sitä loppuraskauden väsymystä. Kumpaa vaan niin toivon että tästä vielä jaksan sen kuukauden tsempata, huh heijaa..

 

Onhan ne sairaalavaatteet kätevät ja tosiaan ei tarvii sitten kotona heti pyykätä. Mulla suurin syy omien vaatteiden käyttämiseen on se, että meidän osastolla pienin vaatekoko on L ja minä oon 152 cm pitkä ja käytän kokoa xs, joten sairaalavaatteet on jo epämukavan isoja. Varmaan eka vuorokausi kyl menee niillä, mutta sitten vaihdan omiin. Sairaalan aamutakki ja tossut kyllä passaa. Ja sitten jos tuntuu, että jälkivuoto puskee yli niin otan varmaan käyttöön sairaalapyjaman housut, jos vaan pysyvät jalassa kerran päivystyksessä sain s-koon pyjamapaidan päälleni ja meinasin hukkua siihen..

Tipetsu, tunnistat varmasti, milloin on tarve lähteä. Ja jos on epävarma olo, niin soitat ainakin. Kätilöiden työtä on auttaa sua, joten ei kannata ajatella, että kävisit turhaan näytillä tms. Ne on sitten asia erikseen, jotka vaan keksii jonkin vaivan, että pääsisivät katsomaan vauvaa ultralla.. Niitäkin on paljon. Mutta sulla kyseessä on varmasti oikea syy, jos näytille lähdet tai soitat kaksosista kun ei varsinkaan tiedä, milloin ne haluaa tulla ulos.

Taitaa vähän kaikkia alkaa kiristämään tämä raskaana olo mulla on vaan niin armottoman tylsää kun olen enimmäkseen vaan kotona koko ajan. Täälläkin häpyliitos huutaa hoosiannaa välillä ja supistukset vielä kivasti painavat siihen. Eilen oltiin seksiä (jee) ja kaikki meni hyvin, kunnes tuntu, että häpyliitos repeää ja tuli vielä mukavan kipeä supistus päälle. Ei hitto, mitä touhua voisko nää viikot vaan vilahtaa eteenpäin! Jos minä tänään alottaisin piirustusprojektin, jota olen pantannut jo liian pitkään.. Tai sitten vaan haahuilen ympäri kämppää kuten aiemminkin..

Saaju ja Enni 32+3

 

Supistuksia siis kivuliaita sellaisia on alkanut ilmetä täälläkin. En muistautkaan miten mehukkaasti käyvät tuonne kankkuun. Miten niiden kanssa pitäisi rentoutua?! Heti hävisi kaikki opit päästä, kun eka iski |O Olen siis yrittänyt harjoitella cd-levyn avulla rentoutumista ja hengityksiä, jotta en jäkittäisi vaan hulluna supistuksia vastaan, kuten aiemmin olen tehnyt... No, pitää jatkaa harjoituksia.Peruskovotteluja on ollut jo pitkään, mitä rasittuneempi mutsi, sitä pinkeempi maha?

Tänään alkoi viimeinen viikko töitä, ei harmita kyllä yhtään. Mutta arki kyllä muuttuu, paljon rauhallisemmaksi nimittäin. Ihanaa, kun ei ole kiireisiä aamulähtöjä ja stressaavia hoidosta hakuja. Toisaalta tiedän kyllä, että hermo tulee kiristymään aika kivasti uhmisten kanssa, mutta se on toisaalta aika pientä. Olen säästänyt kaiken vauvahössötyksen mamiksen alkuun - jostain jemmoista pitää kaivaa kaikki pikkuvaatteet, käydä hakemassa hoitopöytä tuolta ja imetystyyny täältä jne.

Sairaalakassiin pakkaan ainakin omia sukkia ja tossut, niin hirveitä on ne tarjotut vaihtoehdot. Ehkä myös jotain omia vaatteita mukaan, kun ne sairaalan keinokuitusekoitteet hiotuttaa niin älyttömästi.

Maha kaikkine puuskutuksineen ja kömpelyys alkaa kyllä jo kyllästyttää, mutta kaipa se olisi suotavaa vauvan pysyä kohdussa kunnes 38 viikkoa on täynnä. Harmittaa vaan, kun ei pääse isompien kanssa luistelemaan jne. Neljä viikkoa vielä ja sitten aloitan aktiiviset häätötoimet...

Töttöröö & joku 34+0

 

Tylsyys, se iskee täälläkin kun on vaan kotona. Mutta toisaalta, kun ei tän mahan kanssa jaksa/kiinnosta lähteä minnekään puhisemaan ja jos lähtee niin saa kärsiä jäätävistä kovotteluista ja lonkkakivuista seuraavan illan ja yön.. |O

Tipetsu, sulla tosiaan riskiraskaus jo valmiiksi kahden takia joten ehdottomasti yhteyttä heti jos siltä tuntuu. Itsekin mietin että miten pitkään supistuksia kotona voin ottaa vastaan, viimeksi olin sairaalassa kun ne alkoivat mutta entä jos kestänkin nyt kipua paremmin? tai avaudun tosi nopeesti? tai vauvalla laskiskin sydänäänet ja en tietäis sitä kun olisin vaan kotona? Eletään jänniä aikoja.. Vielä kun se jännitys heijastus jotenki tähän harmaaseen arkeen..

 

Kyllä tuntuu tosiaan jo aika moni täällä olevan kyllästynyt tähän odotteluun... Mutta ihana lukea etten ole ainoa jolla alkaa olemaan hermot vähän kireällä.

Babytwo, mulla on ihan samanlaista tämä homma, kotona koitan oleskella tuon taaperon kanssa ja on välillä tosi vaikeaa kun vaikkapa juurikin se lelujen noukkiminen lattialta junttaa mahan kovaksi ja juilii milloin minnekin. Koita tässä nyt sitten keksiä tekemistä tuolle 2,5 veelle kun ulkonakaan en oikein paljon pysty sen kanssa urheilemaan... Välillä tuntuu että aamupäivisin seinät kaatuu päälle ja olo on tosi kurja kun hermo menee pienimmistäkin kiukutteluista. Saatan huutaa tuolle lapselle välillä aika kovastikin ja sitten itkettää kun tulee niin huono äiti- olo... :'(

Sairaalakassista, minä viisastuin viime kerrasta ja pakkasin sen tänään - viime kerralla jäi tekemättä ja sitten kun lapsivesi hulahti tulla ja piti lähteä niin jouduin huutelemaan miehelle kiireessä että mitä pitää pakata ja ainakin puolet tavaroista olikin sitten ihan turhia siellä sairaalassa. Minä pakkasin mukaan muutamat isot löysät imetysliivit, liivinsuojia, huulirasvaa, pienen tuubin jotain perusrasvaa, hiusharjan, pitkähihaisen imetyspaidan, löysät housut ja parit omat pikkarit + isoja siteitä kotiinlähtöä varten sekä muutamat omat sukat. Sukkia lukuunottamatta kaikki sairaalan vaatteet oli viimeksikin niin mukavia etten käyttänyt omia siellä ollenkaan (otin viimeksi jotain omiakin mukaan siellä käytettäväksi). Ne sairaalan putkisukat ei pysyneet jalassa ollenkaan ja hiostivat kauheasti. Läpökkäät sai viimeksi kanssa sairaalasta joten niitä en ota ja kaikki omat pesuaineetkin oli ihan turhia kun käytin niitä saippuoita mitä siellä osaston suihkussa oli tarjolla... Namia ostan vielä mukaan ja pillimehuja, viimeksi janotti imettäessä ihan kauheasti ja pillimehut oli käteviä kun niitä pystyi imemään sängyssä kesken imetyksenkin ilman että sänky kastui, plus että ne maistui ihan taivaallisilta veden sijasta. Niin ja kännykän laturin pakkasin, kun unohtui kotiin viimeksi. Koitan jättää ihan minimiin nuo mukaan otettavat kamppeet, soittelen sitten miehelle että tuopi jos tulee jotain tarvetta, meillä on tuo synnäri tuossa niin lähellä että joutaa siellä ramppaamaan kuitenkin joka päivä... Vauvan vaatteet pakkasin valmiiksi turvakaukaloon, tulevat sitten siinä silloin kun on kotiinlähdön aika.

Jännä muuten, huomasin tuossa viime viikolla ettei minulta ole kertaakaan koko tämän raskauden aikana mitattu sitä sf- mittaa ja viikkoja on nyt jo 35+0. Mitataanko sitä yleensä aina ja kaikilta? Viime kerralla sitä kyllä vahdattiin ahkerasti mutta nyt ei... Ehkä se sitten on ollut turhaa kun olen juossut niissä ylimääräisissä ultrissa pitkin raskautta, tosin niin kyllä juoksin viimeksikin ja silti sitä mitattiin. Seuraava ultra on ensi viikolla, ja se on samalla ilmeisesti viimeinen. Vauva kasvaa taas hiukan keskikäyrän yläpuolella mutta en jaksa sitä kokoa jännittää enkä miettiä, viimeksikin isohkoa lupailtiin ja kätilöt tuntuivat puhuvan vielä salissakin kun mahaa painelivat että nelikiloinen varmaan on, ja vauva olikin syntyessään sitten kuitenkin puoli kiloa pienempi... Ja onhan ne paikat jo erilailla levinneet tätä kertaa varten että jos vaikka hiukan isompikin olisi niin eiköhän se sieltä mahdu tulemaan.

 

Kirjottelen nyt muut jutut ensin, ja teen päivitykset sitten.

Tervetuloa Snuppa! Mä olen ns. uraihminen, ja mulla oli pieni kriisi jo keväällä kun kolmannesta lapsesta päätettiin. Nyt kuitenkin oon tyytyväinen että saan taas ottaa pienen breikin töistä, tuntuu että on ihan hyväkin miettiä taas vähän sitä seuraavaa suuntaa työelämässä.

Mites bambiinan kontrolli sujui?

Aika moni alkaa vissiin olemaan jo aika... kypsänä. Mulla vaihtelee ihan päivän mukaan fiilikset ja vointi. En ole koskaan ollut niitä ihmisiä, jotka toivoo jo monta viikkoa etukäteen että loppuispa tää raskaus jo. Oon varmaan ennenkin kirjoittanut, että en vaan usko elämän varsinaisesti helpottuvan synnytyksen jälkeen... Mutta nyt uskon että tulen vielä sellasen täydellisen kyllästymispisteenkin saavuttamaan. Perjantaina olin täysin ärsyyntynyt jo valmiiksi, ja kaiken huipuksi yritin saunan yhteydessä siistiä bikinirajaa enkä kerta kaikkiaan taipunut niin että olisin nähnyt mitä teen. Lopputuloksena kaaduin pyllylleni kylppärin lattialle. En yleensä häpeä juuri mitään mun miehen edessä, mutta tossa tilanteessa kieltämättä tunsin itseni aika virtahevoksi. :ashamed:

Rehellisyyden nimissä on sanottava, että mitä hiilaripitoisemmin syön aamulla/aamupäivällä, sen huonompi päivästä tulee. Ja silti piti tänään aamupalaksi vetää lasten mannapuuron jämät kanelisokerilla. :kieh:

Rintapumpuista oli kyselty... Mulla on Medelan sähköinen, enkä muuta edes harkitsisi. Sen verran rasittavaa hommaa kun tuntee itsensä ihan meijerilehmäksi, että haluan tehdän sen muutoin sitten mahdollisimman helpoksi.

Ootteko muut mitanneet mahanympäryksen pituutta? Mä mittasin tänään, eikä se ollut kuin 97 cm. Kuitenkin se peilissä näyttää jättiläismäiseltä, ihme juttu.

Treeneistä: Mä olen käynyt normaalisti salilla aikataulun sallimissa puitteissa. Ihan hyvältä tuntuu vielä, kahdessa edellisessäkin kävin ihan loppuun asti. Tykkään juoksemisesta, mutta raskaana se ei tunnu kivalta idealta. Tässä raskaudessa juoksin rv 12 asti, mutta lopetin heti kun kerran tuli vähän ruskeaa vuotoa sen jälkeen. Ihanaa, keväällä sitä saa taas tehdä!

Sairaalakassin pakkaisin vaikka heti, jos vain saisin aikaseksi. Muistaakseni esikoisen kohdalla se oli pakattuna jo rv 24. Aion todellakin ottaa mukaan omia vaatteita. Babytwo sanoi tosi hyvin, että sairaalan koltuissa tuntee itsensä jotenkin likaseksi ja sairaaksi. Mä muutenkin inhoan sairaaloita, kun musta aina siellä tuntuu että olen jotenkin tosi sairas. Auttaa huomattavasti kun päällä on ryhdikkäät vaatteet ja vaikka silmissä vähän ripsaria.

Kotiutumisesta: Meidän sairaalassa ei ole käytössä poliklininen synnytys, mutta toivon että mun ei tarvis olla sairaalassa kauempaa kuin yksi yö. Tiedän että tuun hormonihöyryissäni ikävöimään isompia lapsia tosi paljon. Vauvan ja oman voinnin mukaan mennään toki.

Mulla ei ole juuri mitään tuntemuksia häpyluussa. Kuulostaa tosi kamalalta kun muut kuvailette noita liitoskipuja. :$ Kovasti tsemppiä, toivottavasti häviävät heti synnytyksen jälkeen!

Kunpa voisin siirtää kaikille synnytystä pelkääville/jännittäville ison annoksen tyyneyttä. :hug: Nimittäin pelko on synnytyksen sujuvan etenemisen suurin vihollinen. Just tuo töttöröön mainitsema supistuksia vastaan jännittäminen tekee mun mielestä synnytyksestä ikävän kokemuksen. Mä tein just niin ekalla kerralla kun kivut oli kovimmillaan. Kakkosen kohdalla pysyin suht rentona koko ajan (keskityin siihen tietoisesti kovasti), ja se oli kyllä todella paljon mukavampi kokemus.

Mulla on joka tapauksessa takana kaksi kokonaisuudessaan hienoa synnytyskokemusta, ja sellaista odotan nytkin. Että huoli pois Babytwo, kyllä niitä helppoja ja hyviä synnytyksiä voi hyvinkin osua useita samalle ihmiselle.

Saaju kyselit HM:n ihmetystoppien mitotuksesta. Älä osta isompaa kuin mitä kokoa olet! Olen normivaatteissa S tai jopa XS, ja ne imetystopit käy nyt ihan hyvin vaikka olen ehkä jopa enemmän M:n puolella nyt. Ja rinnat on imetysaikana D-DD80, hyvin ovat mahtuneet toppeihin.

Mites se ensi kuun päivittäminen? Babytwo oli vapaaehtoinen, mutta kandeisko sen tosiaan olla joku loppukuun odottaja? Mä en vielä toistaiseksi usko että mulla menis yliajalle (kuuluisat viimeiset sanat? ), eli uskon jakautuvani laskettuun 9.3. mennessä.

Cassy & pikkupikkusisko 34+1

 

Joo, että oikein ihmetystoppien mitoituksesta, voi ihmetys sentään.

Jeps, päivitykset tehty ja oma teksti luettu läpi.

 

Noh juuh,tämä äiti kävi synnärillä 3h just. Köllötin esikon kaa päikkärit ja silti levossakin alko supistelee,tuntu niin inhottavalle. Soitin sit synnärille ja pyysi tulemaan. Onneksi paikat niiku ennenkin,kaulaa reilu 4cm ja suu kiinni. Otti kuitenkin näytteet,josita en saannu vastauksia. Nestettä tiputettiin litra suoneen ja pakko sanoa,että se hävitti supistelut,olen siis joku kuivis? Maanantaina äitipoli käynti,sinne asti oltava hissunkissun. Mutta ihana,kun siellä syntyi 3 vauvaa sinä aikana kun me siellä oltiin,ihanalle kuullosti kun vauva rääkäisi ensimmäisen kerran naapuri huoneessa

Mutta kaikki kuitenkin hyvin ja lääkäri sanoi ettei ne nyt sieltä ainakaan ole syntymässä. Ainiin ja painoarviot 2kg ja 2,2kg. Toisen mittaus meni kuulemma vähä hankalaksi.

Niin ja mun masun ympärys oli viime viikolla 104cm opcorn:


Nyt huilimaan!



-Tipetsu ja tuplakupla 33+0-

 

Hieno kuulla että useempi synnytys voi onnistua putkeen, toivossa on hyvä elää!

Mahanympärys, mulla oli viime mittauksella 104cm viikko sitten Joten on niissä eroja ja meilläkin Cassyput vain muutaman päivän viikko-ero. kyllä tuntuukin että vatsanahkaa kiristää, rasvailenkin aina kun mahdollista, eikä arpia ole tullut kuin rintoihin esikoisen ajoilta Joten mulla pitää ainakin paikkaansa että toisen kanssa on isompi maha. Miten sulla on Cassyput mennyt sf-mitta? Itsellä täysin keskikäyrää, en nyt muista edellistä ja siitä nyt onkin jo yli 3vka aikaa mutta torstaina kun on neuvola nii voin sitten laittaa tänne

 

Aika pienenä on Tipetsulla vielä pysynyt ympärys, vaikka matkassa 4,2 kiloa vauvaa, plus kahdet vedet ja muut oheisjutut. Muistathan nyt sitten juoda tarpeeksi päivän mittaan? Vaikka hyvän kokosiahan sun vauvelit jo ovat jos vaikka pian päättäisivät syntyä.

Babytwo mä olen myös ollut täysin keskikäyräläinen. Mulla on kyllä joka kerralla ollut (muistaakseni) täysin samanlainen maha. Nopeesti tuo pullahtaa ja vain eteenpäin kasvaa.

Mua harmittaa. Vaikee olla, henki ei tunnu kulkevan, nokka on tukossa, ahistava olo. Väsyttää. |O Ja kun tiedän että viimeistään kesällä taas fiilistelen kuinka raskausmaha on niin ihana ja söpö ja raskaana on mahtava olla.

 

Vai vielä pienenä pysyny.. Kyllä tää masu on kaikkee muuta ku pieni ja vielä terävänä eteenpäin,takaa katsottuna ei vois tietää mun edes olevan raskaana Noh,ehkä tää nyt tuntuu musta isolta,esikoiselta sf oli 31 rv 36+5, nyt on 36 vastaten yksösraskautta loppumetreillä, kuulemma.Ja kun oon melko siro ja pienikokoinen yleensä niin luulen nyt olevani joku jumbo.. Kylläpä tämä pötsi tästä vielä venynee ja aionkin hommata masukipsin vielä ja ikuistaa masun Tietäs vaan, miten kauan voi ootella,et sais mahdollisimman lopussa sen kipsin tehtyä
Mut jooh,kaikki kasvaa omilla käyrillään; masukit ja mammat

Nyt nukkumaan!

 

Mua harmittaa. Vaikee olla, henki ei tunnu kulkevan, nokka on tukossa, ahistava olo. Väsyttää. |O Ja kun tiedän että viimeistään kesällä taas fiilistelen kuinka raskausmaha on niin ihana ja söpö ja raskaana on mahtava olla.

Just näin! Tosin nuo edelliset raskaudet on oikeasti olleet paljon helpompia, kun olen pystynyt liikkumaan ja touhuamaan enemmän. Nytkin tuntuu, että flunssa on taas pahenemassa - näinhän se on tehnyt syyskuusta lähtien n. kuukauden välein Jospa mammaloman alussa saisi vähän tilannetta korjattua, eikä lähtisi ihan nollasta kunnon kohotuksen kanssa liikkeelle sitten myöhemmin keväällä.

Oliko se Cassyput, joka oli kaatunut bikinirajaa siistiessään? Hitto, itse eilen kanssa haroin ihan sokkona noita karvoja, pakko varata aika ammattiauttajalle.

Mahanympärystä en ole uskaltanut nyt alkaa edes mittailla. Tosin aika moni on sanonut, että maha on pieni, mutta itsestä se tuntuu isolta. Ja varmaan noi selkäläskitkin tuo oman "nätin" lisänsä. Uhh, haluan liikkumaan kunnolla!

 

Rv 35+0 POKS!

Pitänyt taas kirjotella, mutta kun puhelimella ei pysty kuin lukemaan nii se tahtoo jäädä.
Mahanympärys äsken mitattuna 109cm!
Täällä myös häpyluu kipeä. Jalkoja ei pysty nostamaan yli 10cm lattiasta ilman tuskaa.

Harjostussupistuksia ei ole nyt pariin viikkoon ollut ollenkaan. Tai en ole ainakaan huomannut, että maha olisi mennyt edes kovaksi. Luulis, että loppua kohti lisääntyis :O Ens viikolla lääkäri ja toivon, että pikkunen olisi tajunnut kääntyä. Ainakin liikettä on tuntunut niin reippaasti, ettei ole tarvinnut tehdä liikelaskentaa.

Viime viikko oli ihan omituinen. Mikään ei huvittanut, ei ollut nälkä ja kaikki itketti. Stressasin kun mies aloittaa opiskelujen lisäksi 3-vuorotyön, että jään vauvan kanssa ihan yksin. Se sitten siivos koko kämpän ja osti mulle kilon irttareita, niin johan tuli parempi mieli

Ostin hm:stä imetysliivit ja ne kovat osat sivuilla rupee painamaan päivän mittaan. Ihan surkeat. Aion kyllä myös tilata niitä toppeja sieltä.
Prismasta hain jonkun käsikäyttöisen rintapumpun. Oli alle 20e eli ei haittaa vaikka jäisi käyttämättä.

Eilen oli viimeinen perhevalmennus ja siellä oli tuore vauvaperhe myös paikalla. Haluaisin myös jo oman nyytin syliin, mutta parempi että pysyy yksiössään vielä ainakin muutaman viikon

 

Moikka kaikille! Voisin ehkä aktivoitua kirjottelemaan. Oon seurannut taustalla, mutten ole vaivautunut kirjoittamaan, kun tabletilla tuntuu olevan niin hankalaa. Täällä menossa nyt rv 34+5, neuvolassa epäilivät vauvan majailevan perätilassa. Monta käyntiä jo epäilty, mutta ultraan pääsen vasta sitten, jos ensi viikollakin sama epäilys. Ulkokäännös mietityttää ja sektio pelottaa, perätilasynnytystä tuskin uskallan lähteä kokeilemaan..
Joku muukin oli ollut itkuinen ja kiukkuinen, täällä samaa havaittavissa. Kotona oleminen alkaa myös ahdistaa. Olen jo joulukuun puolesta välistä asti ollut kotona, koulun joululomasta asti. Ystävät ja tukiverkosto on kaukana, muutettiin vieraalle paikkakunnalle muutama kuukausi sitten. Yksinäistähän täällä on.. Teistä on ollut seuraa, kiitos siitä!

 

Meninki kirjottamaan että ei ole liitoskipuja... Nyt mä istun mun pöydän ääressä töissä ja mietin miten pirussa tästä pääsee kotiin, pitääkö joku ambulanssi soittaa. :O Ei mulla ole koskaan ollut tällaista, ja nyt aivan järkyttävä tuska kun yritän astua oikealle jalalle. Äiti! :'(

 

Jep, pelkästään sukan laittaminen jalkaan aamuisin on tuskaa ja entäs sitten illalla niiden pois ottaminen! Auuu...

Ei täälläkään enää itse ajella bikinirajaa kun mitään näe, mua huvitti niin se tarina pyllylleen kaatumisesta Ootteko muuten kysässeet mieheltä apua? Palvelua parhaimmillaan, sanoinkin että voidaan ottaa tavaksi synnytyksen jälkeenkin

 

No mun mies tarjoutui kyllä auttamaan nähtyään mun surkeat räpiköinnit, mutta hitto miten te uskallatte päästää sen terän kanssa sinne? :O Mä sanoin että kiitos mutta et kyllä koske.

No, onpas KIVA nyt vihdoinkin pian kolmen lapsen äitinä tietää miltä ne liitoskivut oikeen tuntuukaan... Mies sai lähteä päiväkodillekin vaikka oli mun vuoro, mä meen kotiin sänkyyn makaamaan ja toivon parasta huomisen osalta. :kieh:

Tänään rv 34+2 ja aurinko paistaa ja kaikki on mahtavaa :kieh:

 

Niin ja siis jotta teillä nyt olis mahdollisimman kivaa, niin se sheivaus-episodi meni niin että kaaduin seinää vasten semmoseen tähtiasentoon, tän näkösesti suunnilleen: http://thetialys.files.wordpress.com/2012/02/maggie-simpson-in-bunting-bag.jpg

:stick:

 

Ihanaa yhdistää loputon remontti ja hormoonit.. Juuri sain pestyä kaikki pienimmät vauvan vaatteet ja vaikka jotenkin tuntuukin aikaselta päätin niitä myös silittää.. Samalla hetkellä isäntä päättää vaan vähän hioa tasotteita ja tajuat kuinka juuri kaappiin menevien vaatteiden päälle lentää pienen pientä hiomapölyä.. Itkeäkkö vai nauraakko vai huutaa vai kenties kaikkea yhtäaikaa..

Yritin jossain vaiheessa pyytää sheivaukseen apua, koska sinne ei todella ole nähnyt hetkeen.. mutta ei niin käsikopelolla mennään sitten

 

En varmaan muuten uskaltaskaan mutta mies ajelee myös itse joten ei se ihan tumpelo siinä voi olla, ajattelin

 

Rv 35+0 POKS! Ja sehän tarkoittaa sitä, että tänään tosiaan alkoi äitiyslomakin, mutta ihan samanlaisena tuo arki lapsosen kanssa kotona jatkuu.

Mulla oli tänään myös neuvola ja siellä oli kaikki hyvin. Otettiin se streptokokki-näyte (tai siis itse sen otin...) ja siitä sitten saan tulokset ens kerralla. Vauva edelleen raivotarjonnassa ja hyvä niin, on ollut samassa asennossa jo niin pitkään (pyllykin siis aina oikealla puolella) että tuskin tuo tuosta enää hirveästi rupeaa muuttamaan asentoaan. Painoa oli tullut lähes 1kg/viikko, että huhhuh! Mutta edelleen saa pari kiloa tulla lisää, että ollaan samoissa lukemissa painon suhteen kuin esikoisesta ja eiköhän noita kiloja tulekin... Terveydenhoitaja kysyi, että koenko tarvetta tulla ensi viikolla ja oltiin molemmat sitä mieltä, että ei ole mitään tarvetta. Joten kahden viikon päästä sitten neuvolalääkäri ja ennen lääkärille menoa terkka ottaa painon, verenpaineen yms. Ensi viikolla täytyy käydä labrassa antamassa vielä viimeinen verinäyte (veriryhmä mulla negatiivinen, niin se on se viimeinen vasta-ainenäyte).

Häpyluuhan mulla oli jossain vaiheessa kipeä, mutta nyt se kipu on mystisesti kadonnut. Just jalan nostaminen esimerkiksi teki kipeää silloin. Musta lonkatkin on nyt olleet paljon kivuttomammat yöllä vaikka en mitään ole erilailla tehnyt tms.

Mahanympärys piti mitata ihan sen vuoksi, kun niin moni täällä oli sitä mittaillut. Mittaa sillä oli nyt n. 105cm, sf-mitta oli neuvolassa 31cm. Harmi kun esikoisesta en aikoinaan mittaillut mahan ympärystä, koska tuntuu tosiaan, että nyt tällä kertaa mahalla on enemmän kokoa.

Sheivaamisen suhteen olen hyödyntänyt miestä ainoastaan sen verran, että olen pyytänyt sitä tarkastamaan, että lopputulos on siisti ja ei se ole ainakaan valitellut, että olisi vastenmielinen tehtävä Mutta itse käsikopelolla olen asian hoitanut vaikka mies kyllä varmasti auttaisi, jos pyytäisi.

Synnytyksestäkin olitte jutelleet ja mä en varsinaisesti sen kummempaa toivelistaa tee, koska koskaan ei voi tietää miten synnytys lopulta menee tai millä tavalla se käynnistyy jne. Mutta toivoisin toki, että vauva syntyisi alakautta ja mahdollisimman vähillä kipulääkkeillä. Ammeeseen haluan mennä. Mutta musta tuntuu, että nyt tämän toisen kohdalla "panikoin" enemmän tulevaa synnytystä tai ehkä eniten sitä, että kuinka kauan voin olla kotona, jos synnytys alkaa samalla tavalla kuin esikoisesta eli supistuksilla. Esikoisesta ehdittiin olla sairaalassa n. 5,5 tuntia ennenkuin poika syntyi mutta ajattelen, että jos toinen onkin nopeampi ja olenkin liian kauan kotona ja vauva syntyy autoon tms. Koska mielellään kuitenkin mahdollisimman kauan olisin kotona ja kun sairaalaan on tosiaan vain n. 20min matka.

Elluska ja pikkuinen rv35+0

 

Mittasin mahanympäryksen, 105 cm ja rv on nyt 33+5. Jos laskin oikein tällä kertaa nuo viikot. Kuukausitolkulla oli aina niin tärkeää tietää joka päivä mikä rv on, nyt en muista ollenkaan.

Mulla mies on kans tarjoutunut sheivaamaan minulta bikinirajat, mutta luulen että rupeaa pelleilemään ja tekee sinne jotain kuvioita tai ottaa liikaa tms... Että ite oon hoitanu ainakin vielä sen homman.

Viime neuvolakäynnillä kysyi multakin terkkari onko tarvetta tulla viikkoa ennen neuvolalääkäriä eli ens viikolla ja sovittiin jo etten tule. No sitten kysyi minun miehen työvuoroista ja kun kuuli että olisi kotona ens viikolla niin piti se aika ottaa sitten. Ihme puumanainen se terkkari, se aina kysyykin ensin kuulumiset mieheltä ja muutenkin puhuessaan katsoo sitä ja tunnen välillä itseni näkymättömäksi siellä... ei kiva terkkari ollenkaan. Sellanen 5-kympin ylittänyt. :$

Häpyluukipuja mulla on vain silloin tällöin joskus.

Jee, kolme työpäivää enää. Virallisesti äippäloma alkaa vasta ens viikolla loppuviikosta. Kyllä tuo väsymys on alkanu painamaan, kun on se uni niin katkonaista. Eilen en ottanu päikkäreitä ja touhusin ja kävin ylikierroksilla, niin hitto että meinas vasen jalka lähteä irti nivusesta ja lonkat meinas hajota. Piti sitten vain repottaa sohvalla ja se auttoi onneksi. Niin ja supistikin aika kivuliaasti, yleensä kivuttomia mulla ollu nuo supparit.

Mutta nyt tuntuu että maha ja vauveli kasvaa vauhdilla, ihanaa :heart: Enää muutama viikko niin ei tartte murehtia että keskosena syntyisi.