Heipä hei....
Täällä oli pienen alku sitten päättynyt :'( Alkio oli vielä tallella, mutta sydän ei lyönyt! Sanoin miehelleni yöllä, että olen täysin varma keskenmenosta. Oli ollut jo jonkin aikaa sellainen pieni kutina, että kaikki ei nyt ole hyvin, vaikkakin pari päivää sitten kuulimme sydämen lyönnit
Mieli on maassa, mutta lippu on oikeasti todella korkealla. Löydän paljon positiivisia asioita tästä kuitenkin. Ensinnäkin olen kiitollinen, että keskeytyminen tapahtui näin alussa. Toinen suuri asia on se, että me tiedämme tulevamme raskaaksi luonnollisesti. Ja kolmas, olen varma, että tulen samantien uudelleen raskaaksi!
Minun pikkusiskoni sanoi äsken puhelimessa, että hänellä on ollut koko ajan tunne, että tämä ei ole vielä meidän vauva, mutta nyt seuraava on ja se saa alkunsa pikimmiten.
Haluan teille kertoa oireistani....
Mulla on viikon ajan ollut ruskeaa vuotoa (erittäin vähäistä). Itsellä häiritsi se, mutta kun ultrassa kaikki oli hyvin, mieli hetkeksi sai rauhan, huom! vain hetkeksi. Tuon vuodon alettua, minulla oli koko ajan pelko takapuolessa, että kaikki ei tule menemään hyvin. Olin huolissani vähäisistä oireistani ja senkin vuoksi aavistelin omalla kohdallani huonoa, (oireettomuushan ei tarkoita keskenmenoa) minulla se vain jotenkin pelotti ja tiesin, että tämä ei mene hyvin.
Eilen illalla alkoi paineen tunteet ja sanoin miehelleni, että vaikka en ole koskaan ennen ollut raskaana, niin tiedän, että tämä ei kuulu asiaan (olivat supistuksia). Yöllä heräsin tosiaan siihen kun pikkuhousuni olivat veressä ja verenvuotoa on jatkunut koko ajan. Toivon nyt, että alkio tulee itsestään ulos, jotta ei tarvitsisi lähteä lääkinnälliseen kaavintaan (aina kuitenkin saattaa vahingoittaa).
Varmaan siitä syystä kun osasin jotenkin odottaa tätä tulevaksi, niin en ole aivan hirveän ahdistunut. Olen selvästi tähän henkisesti valmistautunut! Minulla on aivan ihana mies, hän valvoi melkein koko yön rinnallani vaikka oli aamulla kuudelta aamulla herätys. Saan olla niin kiitollinen, että minulla on noin vahva tuki ja turva vierelläni. Hän tulee kohta kotiin ja aion ehdottaa, että lähdemme viikoksi jonnekin lomareissulle. Jotenkin en nyt jaksa ajatella kohtaavani ihmisiä yhtään missään. Haluan käydä itseni kanssa tämän asian läpi ja sitten jatkaa taas normaalisti eteenpäin. Olen ammatiltani sisustussuunnittelija ja joudun (saan) olemaan töissä aina se positiivinen ja miellyttävä.
Minä toivon teille kaikille mielettömän paljon onnea, olen ollut tähän ketjuun oikeesti niin koukussa, että tulee varmasti vieroitusoireita
Lupaan tulla teille kertomaan heti kun saamme uuden elämän alkuun! Emme missään tapauksessa aio luovuttaa varsinkaan nyt, kun selvisi, että me voimme saada ihka oikean oman vauvan!
"Sinä yönä kuulin
lapsen itkun sisälläni.
"ikävä äitiä", se kuiskasi.
Saavuin hänen luokseen ja syleilin.
Hiljaa puhelin, että kaikki on hyvin.
Lapsen kyyneleet kuivasin
ja uneen tuuditin.
Joskus ikävä on mahdoton,
välimatka korvaamaton.
Rakkautta, rakkautta vaille jäit,
yksinäistä tietä kulkemaan.
Suojelusenkeli sinulle lähetettiin
sinua suojelemaan
ja elämääsi varjelemaan. :heart:
Sati & pois nukkunut elämän alku (tänään olisi 6+4)