pakko tulla avautumaan tänne, vaikken muuten niin aktiivinen olekaan.
kuulun siis tähän postmoderniin ihmisryhmään, jotka asuvat Helsingin keskustan tuntumassa eivät vielä 30 kynnyksellä halua sitoutua mihinkään muuhun kuin baareiluun, sisustamiseen, muotiin ja erikoisiin ruokiin. olen ainoa tuntemani ihminen, joka 27-vuotiaana elää avoliitossa ja odottaa lasta.
nyt olen sitten törmännyt ekoihin ongelmiin:
1. läheisin ystäväni ei ymmärrä tilannettani yhtään. hänen mielestään pahoinvoinnista kertovat ja "jatkuvasti jotain mässyttävät" raskaana olevat naiset ovat todella noloja ja kun erehdyin kertomaan, etten ole nyt hirveästi jaksanut mitään (oireinani ankara väsymys ja jatkuva ripuli, en kylläkään yksityiskohtia jakanut), sain vastaukseksi että "niin, sä oot aina niin taipuvainen sairastelemaan, että eiköhän se mee samaan piikkiin". mulla on siis astma, minkä vuoksi sairastan n. 1-3 keuhkoihin menevää flunssaa vuodessa. on vaan niin sanoinkuvaamattoman paha mieli, ei ole ketään kelle jakaisi tilanteen tai viitsisi edes kertoa, ja on koko ajan sellainen olo, että on jotenkin tosi epäonnistunut yksilö kun ei jaksa töiden ohella kuin vaan nukkua ja hoitaa pakolliset asiat.
2. tämä tietenkin johti ongelmiin töissä. palasin nyt maanantain lomalta pikkufirmaan, missä kaikki muut työntekijät ovat näitä sitoutumattomia n. 30-vee miehiä, joiden elämän sisältö koostuu pilvenpoltosta, kaljasta, naisista ja musiikista. kaksi päivää tsemppasin töissä, juoksin vessassa ja paiskin hommia. kolmantena aamuna (tänään) olin niin loppu, etten kerta kaikkiaan päässyt sängystä ylös ja nieleskelin oksennusta koko päivän. pomoni ja lähin työparini tietävät tilanteeni ja lupasivat, ettei mun tarvitse stressata ja voin tehdä etänä ja oman voinnin mukaan. äsken sain kuitenkin tekstiviestin, jossa minulta kysyttiin, mitä oikein haluan tehdä ja aionko olla äitiyslomalla töissä. en ymmärrä yhtään.
tätä ei yhtään paranna, että toinen näistä miehistä on juuri jättänyt raskaana olevan naisensa, jolla ei kuulemma ole mitään oireita ja joka voi erittäin hyvin eikä ole joutunut olemaan pois töistä tai lopettamaan urheilemista. ihan kuin hän tietäisi kun ei edes ole koko naisen elämässä!
Äh. Itku meinaa tulla.
Viikkoja nyt 7+5