Huomenia!
Pikaisesti vilkaisin aiemmat viestit,
onnea hirmuisesti kaikille ultrassa käyneille ja tyttö- ja poikalupauksista! :flower: Ihania kuvia.
Meilläkin saatiin viimein varattua tuo 4D-aika, eli sen voi päivittää etusivulle.
Torstaina 27.10. meillä siis 4D. Voin sitten laittaa kuvia tänne, jos saadaan hyviä ja jos osaan.
Tuosta vakuutuksesta kun kyselin, kiitos jo vastanneille. Meillä vähän vertailut jatkuu, kun tsekkaillaan muutenkin vakuutusten keskittämistä ja että missä kokonaiskustannukset tulisi halvemmaksi. Törkeän kalliitahan nuo vakuutukset ovat, mutta meillä niitä on mietiskelty miehen siskon hyvien kokemusten perusteella. Meillä kun on aika iso todennäköisyys sille, että vauva perisi isältään atooppisen ihon etenkin käsiin (toki toivon, ettei perisi ainakaan kovin pahana, kun oma ihoni on tosi hyvä, jos ei naaman satunnaista kukkimista lasketa), niin monella noista vakuutuksista saisi perusvoiteet ilmaiseksi ja pääsisi esim. ihotautilääkärille kätevästi yksityisellekin. Mutta vertailu jatkuu, tänään soitan pariin firmaan ja vähän kyselen tarkemmin. Netissä selitetty niin seikkaperäisesti! :|
Tuosta
väsymyksestä oli puhetta... alkuajan väsymys on hiipinyt takaisin tännekin. Toissa iltanakin, menin siinä puoli kymmenen aikaan vähän sängylle peiton alle pötkölleen, tarkoituksena levätä hetki, kun mahaa vähän vihloi nivusista. Niin heräsinkin sitten seuraavan kerran vasta aamulla, kun mies kolisteli keittiössä. Samoin tänä aamuna, nukutti ihan mielettömästi, mutta pakotin itseni ylös sängystä jo samaan aikaan kun mies heräsi, koska tänään pakko lukea tenttiin ja saada muutenkin paljon aikaan. Mutta että juu, väsyttää!
Liikkeet on nyt alkaneet tuntua selvemmin, mutta ei meidän pikkumiestä vieläkään voi kovin vilkkaaksi sanoa. Iltaisin tuntuu enemmän muksahtelua mahassa, mutta kaipa se on luonnollista, kun silloin en itsekään touhota, vaan istun yleensä sohvalla, neulon, luen, katson telkkaria tms., niin vauvakin kai sitten herää, kun olen paikoillani.
Aika tuntuu kyllä kuluvan ihan hirveän nopeasti. Tajusin eilen, että koko ajan raskautta on vähemmän jäljellä ja enemmän takana... hassua, vastahan tosiaan oli kesäkuu ja tein plussatestin.
Miehen kanssa ollaan kyllä ihan innoissamme nyt ajatuksesta meidän omasta pikkuherrasta, ja kutsutaan jo pientä *****-nimellään, koska aika varmasti se kaavailtu nimi pojalle annetaan. Ja tulee jotenkin jo sellaisia hassuja kasvatuksellisia ajatuksia, tyyliin "meidän poika ei sitten kyllä ikinä..." tai "meidän poika pitäisi kyllä kasvattaa sitten siihen, että...". Ei malttaisi odottaa, että saadaan pieni käärö syliin.
Vaniljarinkeli ja Hajuherne-pikkumies 20+5 :heart: