Marrr, jaksuja! :hug:
Itselläkin on ollut viime aikoina tunteet pinnassa, itku herkässä ja on taas tullut murehdittua vähän kaikkea maan ja taivaan väliltä. Nyt ei ole enää huolta vauvan hyvinvoinnista, se pelko meni suurimmaksi osaksi ohi. Toki kohtukuolema yms. mietityttää, jos sellainen tulee esim. jossain lehtiartikkelissa tai muualla vastaan.
En ole vielä kertonut töissä, ja jotenkin tuo kertominen jännittää. Mulla on vakituinen työpaikka miesvaltaisella alalla, ja aina se tuntuu riskille kun äitiyslomalle jää.
Talous huolettaa. Mies on pienyrittäjä, joten talous on aina osittain epävarmaa, ylä- ja alamäkeä mahtuu matkan varrelle. Itsellä toki vakitulot, mutta myös isot menot. Nyt juuri huolettaa, että miten pärjätään, jos ei löydetä miehelle lisää töitä. Ja mies kun on ulkomaalainen on se uusien asiakkaiden löytyminen pitkälti mun vastuulla. Ja se ei ole helppoa, tai ei ainakaan mulle. Sitten murehdin sitäkin, että kyllä mun miehellä on raskas elämä. Asua vieraassa maassa, paiskia töitä kuin hullu eikä silti voi ostella vaikka kalliita farkkuja itselleen. Siis ei sillä, että ne farkut olisivat elämän sisältö, mutta olisi kiva olla rahaa välillä myös turhuuksiin.
Toki meillä on iso asuntolaina, jota myös lyhennetään isolla lyhennyksellä. Sitä joutuu ainakin mun äitiysloman ajaksi pienentämään. Toisaalta houkuttaisi pienentää jatkossakin, mutta olisi kivaa jos asunto olisi joskus omakin. Lisäksi meillä on toinen laina, koska haaveissa olisi myös ostaa loma-asunto miehen kotimaasta. Toisinaan mun tekisi mieli hankkiutua eroon siitä lainasta, mutta se loma-asunto on tietenkin miehelle tosi tärkeä, ja tärkeä se on myös lapsille!
Onhan näiden kanssa aina eletty, mutta varmaan nää hormonit saa murehtimaan kaikkea enemmän. Itku on herkässä koko ajan, lapsille tulee tiuskittua ja miehelle murehdittua.
Että ymmärrän hyvin sua, Marrr. Mua ainakin helpottaa, jos ja kun voin purkaa asioita tänne. Kun ei näistä oikein voi kenenkään kanssa puhuakaan. Toivottavasti Marrrr suakin edes vähän helpotti. Teillä kuulostaisi olevan hyvä suhde, joten kerro tunteesi miehellesi - kirjoita ne vaikka paperille, jos puhuminen on vaikeaa. Yhdessä selviää kaikesta!
Sorry omanapainen ja alakuloinen kirjoitus!