Maaliskuun muruset 2011 *syyskuussa*

Heippa taasen!

Nyt jos onnistuis tää kirjottaminen.
Mulla viime torstaina tuli sellasta veristä limaa, yhen kerran vaan. Sitten juilutteli tuonne vasemmalle puolelle alamahaan ja selkään ja jalkaan. Ketään en saanu neuvolasta kiinni ja päivystyksestä sanovat että ei voi tulla kun viikkoja niin vähän.
Perjantaina menin kaiken arpomisen jälkeen töihin (lähihoitajan hommia teen), tavoitteena saada heti kasilta neuvolatäti kiinni ja päästä ehkä näytille. Eihän koko tätiä saanu kiinni, loppujen lopuks koko päivänä, vaikka soittopyyntöjä jätin. Iltapäivästä kolotti jo tosissaan koko vasenta puolta ja sitten jopa huolivat päivystykseen, joss ootin 3 tuntia kuullakseni vaan että et pääse tässä vielä toviin aikaan tuuppa aamulla uuestaan. Jes... Lauantai aamuna pääsin sitten sinne ultraan missä kaikki hyvin. :heart:
Kumminkin lauantaista tähän päivään tullut pientä rusehtavaa tuhrua ja vasemmalle alamahaan yhä kolottaa. Tänään en mennyt töihin, enkä huomennakaan. Huomenna pääsen jopa neuvolan kautta gynelle ja tutkivat kohdunsuunkin tilanteen, mitä eivät päivystyksessä tehneet. Hirvittää vaan ihan suunnattomasti. Pelottaa jos meneekin vielä kesken. Toisaalta, ihan verta ei ole tullut kuin kerran sen liman mukana, ja muutenkin tosiaan vaan pyyhkiessä tulee vähäsen...
Jos ei lääkäri anna saikkua, niin en tiiä uskallanko mennä töihin, siellä kumminkin nosteluita ja kumarteluita sun muuta...

Työtkin alotin vasta viime viikolla, sellanen puolen vuoden työharjottelu rupeama. Työnantaja tiesi raskaudesta jo kun hain paikkaa. Aikansa arpoi uskaltaako ottaa, mutta silloin oli kaikki hyvin. Nyt tuntuu että tein suuren virheen kun aloitin tuollaisen työn raskaana ollessa. Työnantaja sanoikin kun soitin, että mieti nyt tarkkaan että jatkatko. Toisaalta tekisi mieli lopettaa kun niin kovati pelottaa...Ei viitsisi riskeerata vauvan kustannuksella... Äh, en tiiä mitä sitä tekis. En nyt ainakaan toviin sinne uskalla mennä...

Noh, nyt muihin juttuihin. Sukupuolen selvittämisestä ollut puhetta.
Nuorimmaisen kohdalla mies ei halunnut tietää etukäteen, mä taas haluain, joten tehtiin niin että menin siihen ultraan yksin ja kysyin. Ravattiin ultrassa jatkuvasti edeltävän raskausmyrkytyksen vuoksi, niin ei mieskään "menettänyt mitään", kun pääsi kumminkin useasti mukaan. Nyt taas sama tilanne että mä tahtoisin tietää ja mies ei, katotaan miten tehään. Jos nyt uskaltaa vielä sinne asti ajatella, hirveen positiivsella asenteella yritän olla, mutta kyllä se on koko ajan mielessä... Pöh ja pah... :|

Ammuska ja Touhu 10+6 , huomenna poksuu =)

 

Voi väsymys, turvotus ja flunssa sentään. Olo on ihan kamala. Lämpöä oli pikkuisen, ei nyt ihan kuumetta, mutta kyllä mä taidan tänään jäädä kotiin, eipä musta siellä töissä paljon iloa ole Eilen jo oli ikävä olo koko päivän. Mutta ei tunnu kunnon kuume kuitenkaan nousevan. Ikävää sinänsä, että yleensä mulla jää flunssa päälle, jos ei kuume nouse, eli sitten ollaan kuukausi nuhassa ja köhässä. Toisaalta en sitä kuumetta kyllä tähän syssyyn kaipaa.

Jee, kolme päivää enää ultraan. Jännittää ja pelottaa ihan hirmuisesti, että mitä sieltä löytyy vai löytyykö mitään. Täytyy vaan pitää peukyut pystyssä, että kaikki olisi hyvin.

Mun pitäs nyt rajottaa syömistä kyllä ihan toden teolla. Kiloja on jo tullut, näillä mun kiloilla ja tällä painonnousutahdilla tulen saamaan aikamoista noottia neuvolassa. Herkuttelu pitäisi vaan unohtaa kokonaan, ei mun ruokavaliossa muuten oikeastaan vikaa olekaan.

Mutta nyt painun takaisin vällyjen väliin nukkumaan tätä pahaa oloa pois. Toivotaan, että helpottaa, eikä kovin montaa päivää tarvitsisi poissa olla..

Mömmis 11+4

 

marrtsemppiä jokaiseen päivään :hug: elämä vie eteenpäin, mutta vanhat haavat saattaa aueta just raskauden aikana kun on muutenkin niin herkillä. Kerro toki neuvolassa, saatat saada lähetteen ihan psykologille juttelemaan, itse kävin kolmisen vuotta ahdistuksen ja paniikkihäiriön takia,ja vaikka ensimmäinen kerta pelotti järkyttävästi että leimataanko mut ihan hulluksi, siitä eteenpäin matka jatkui hyvillä mielin ja se todella auttoi, kun sai ihan ulkopuolisen kanssa jutella.
miehet muka ei ymmärräoon täysin eri mieltä... eksä juu olikin sellane et ei ymmärtänyt, täysin empatia-kyvytön kun olikin. Nykyinen mieheni on todella ymmärtäväinen, HALUAA kuulla mitä mullekki kuuluu ja oikein pyytää et kerron kaikkia tuntoja että en yksin niitä vatvois.. et ei kyllä sais yleistää, koska jos joku tapaus on putkiaivo ei se tarkota et KAIKKI on eihän kaikki naisetkaan ole nalkuttajia ja tiedän monta monta vastaavaa tapausta et niitä putkiaivoja on, mutta myös niitä jotka ei se riippuu niin paljon ihmisestä....

alakuloon apua vaikka tuntuisi kuinka ylitsepääsemättömältä, mene vaikka pienelle kävelylle, ota vaikka puhelimeen musiikkia ja kuuntele sitä samalla, tai sitten vain istuksit pihalla, raitis ilma on hyvä lääke jos ei muuta jaksa. Mä luulen et toi alakulo liittyy tähän raskauteen kans jollain tapaa, koska pari viikkoa taaksepäin itsellä oli tilanne ihan sama:mikään ei huvittanut, pinna ihan soikeena, ei saanut siivotuksikaan saati mitään kotitöitäkään tehtyä sitten vaan itseä niskasta kiinni ja kävelylle,kävelylle ja kävelylle...joinain päivinä saatoin käydä kolmekin pientä lenkkiä, tuuletin sisällä hyvin ja soittelin parille ystävälle jotka jaksoivat kuunnella... joten kyllä se siitä helpottaa :hug:

kuumetta eilenkin vielä illasta 38,4.... yö meni kohtuu hyvin, ja nyt tuntuu et ei ehkä enää olis kuumetta, kyllä voimat on sit kadonneet jonnekkin... itsellä kun menee 37 rikki, niin oon ihan petin pohjalla jo sillon... mies sit siivoskeli illalla, käytti koiran lenkillä ja oli lasten kanssa, ja mä en saanu ees nousta sohvalta ku vessaan, tiukka kuri tällasel sählääjällä oltava kipeenäkin

endometrioosistasiis mulla ollu irtoamisvaiheessa järkkyjä kipuja ihan teinistä saakka,molemmilla puolilla alamahassa.. ulrtattukin joskus on mutta mitään ei ole löytynyt.Nyt vaan ihmetyttää tässä parin päivän sisällä ilmaantuneet ihmeelliset "kivut" ihan kuin munasarjojen vieressä, lähellä lonkkaluuta, eli niin sivussa mahassa. Tulee sellaisina sykäyksinä sellanen juilautus, ei varsinaisesti ees voi sanoo et SATTUU mut ehkä hiukan vihloo, yhdistin sen jotenkin tuon korkeimman kuumeen aikana tulevaksi,mut en sit tiä. ensin niitä oli molemmilla puolilla ja eilen illalla vain oikealla. ja yöllä ei kuitenkaan mitään. illalla huomasin kyllä että ilmaa oli kertynyt aivan järkyttävästi ja sitä mukaa kun se ilma kiersi, kipu tuli myös... daaaaaaaaaa mitäköhän sitä tekis... mä en aina ihan helpolla lääkäriinkään soita, täällä noi terveyskeskuslääkärit kun ei tunnu mitään osaavan...aattelinkin et jos sitä endometrioosia ois niin oireilisko se vastaavasti?? jos jollai ois kokemusta niin kertokaapas. Ja aiempien odotusten aikana vastaavaa ei siis ole ollu...

noniiin, tässäpä tätä tuli taas, jäänkin kattelemaan lasten kanssa lastenohjelmia ja palailen tänne taas jossain vaiheessa, aikaa kun on ja paljon

 

suuret :hug: tarvitseville..

 

Huomenta kanssa-odottaja :wave: Te olette niin ihania kun jaksatte käydä niin usein kuulumisianne tänne kirjoittelemassa. Itse en ole saanut aikaiseksi kun esikoinen on melko menevää lajia ja hänen perässä sitten päivisin kuljen.Iltaisin sitten ei enää päässä liiku mitään kun saan tyttösen unien maille.

En oikein tiedä missä täällä mennään mutta ainakin hyviä ultrakuulumisia bongasin useita.Ihana juttu.

Joku kyseli lähtöpainoa ja pituutta Lähtöpaino tähän raskauteen oli 59kg ja pituutta minulla 173cm. Ennen kuin aloin esikoista odottamaan olin mielestäni liian laiha, vain 53kg. Onneksi on tuosta odotuksesta jotain jääny luiden ympärille. Laihuus on aina ollut ongelmani...syön kuin hevonen mutta olen kuin heinäseiväs. Ja silloin kun olin tosi laiha, sain kauheasti kuittailua siitä.

No se siitä aiheesta. Osaisiko joku suositella hyviä ja edullisia sisarusrattaita? Olen ulkonäöllisesti tykästynyt noihin Britax b-dual rattaisiin. Onko kellään kokemusta?

TÄNÄÄN SE SITTEN KOITTAA; NT-ULTRA!!!!Sitä olen murehtinut ja märehtinyt migreenin kanssa ja tänään sitten varmasti helpottaa. Toivottavasti kaikki on hyvin. Siksikin pelottaa kun en tietäisi olevani raskaana jollen tietäisi olevani raskaana. Tarkoitan sitä että raskausoireita ei sitten minkäänlaisia ja olo siis sellainen kuin ennen raskautta.

Tälläistä pohdintaa täällä. Tänään muuten poksuu!

RUUSUNPIIKKI 13+0

 

tuo -20% on hyvä vaunuista, mutta edes välttämättä sitä ei uusista saa.
sensijan huutis yms pullistelee vaunuja, suosittelisin sieltä katsomaan =) ja katsoo että on paljon kuvia, näkee naarmut yms. sieltä oon ostanut monetkin vaunut, varmaan kahdeksat

esikoisesta ja kuopuksesta lähtöpainot jossain 55-56kg tienoilla, kolmosesta 59kg ja pituutta löytyy 168½cm.
kyllä tuo 3kg korkeampi paino tuntuu, maha on paljon isompi jos näillä viikoilla kun edellisestä puolivälissä! mittanauha+kuvat sen kertoo, ei ole edes pelkkää luulemista.

meiltä lähtee asunto alta, 1.11 pitäisi olla uusi löydettynä. noh olishan se pitänyt arvata, kummassakin aiemmassakin raskaudessa on muutettu

pahaa oloa ja mieltä saa purkaa neuvolassa, jossei omalle tädille halua niin varmasti psykologillekin pääsee nopeasti (jos kunnassa on jonoa) raskauden vuoksi. olo helpottuu kummasti kyllä kun saa sanottua niitä asioita pois! ja sairaslomaa saa kyllä, jossei oikeasti jaksa. turha sitä on kiskoa itseään piippuun nyt ennenkuin vauva on edes syntynyt

Salla 13+0 ja sitruunan kokoinen vauva näillä viikolla :heart:

 

Terve pitkästä aikaa!!:ashamed: Tässä on ollut vähän kaikkea niin en ole millään ehtinyt kirjoittelemaan,sivusilmällä olen aina lueskellelut teidän juttuja

Paljon :hug: sitä tarvitseville. Toiset taistelee vielä oksennusten kanssa,toisilla henkisesti vaikeaa:hug:

peloista Itselläni ei synnytykseen tai odotukseen juuri liity pelkoja,mutta eniten pelottaa oma itseni:ashamed: Kärsin lievästä paniikkihäiriöstä sekä masennuksesta ja pahin pelkoni on että menen henkisesti vielä huonompaa kuntoon Se olisi kaiken loppu enkä usko selviäväni siitä Olen käynyt psykiatrilla jo vuoden verran mistä on ollutkin paljon apua. Lääkkeitä en syö,paitsi luonnontuotteita,e-epaa summuuta. Päivä kerrallaan tässä mennään

np-ultrassa kävimme mekin viime maanantaina. Kaikki oli ok ja niskaturvotus normaali. En osallistunut veriseulaan,se on mielestäni turha. Lääkäri oli todella mukava ja näytti 4d-pätkää hetken aikaa

Itselläni vointi alkaa olemaan parempaan päin,siis pahoinvoinnin osalta. Vatsa vaan tuntuu jotenkin olevan ´tiellä´vaikkei se nyt superiso vielä olekkaan ja ummetus on vaivanani taas :x Inhoan sitä ja se on molemmissa raskauksissa mennyt ihan äärimmäisyyksiin :x Nyt yritän kovasti syödä kuitua ja liikkua ettei koko suoli ole taas ihan tukossa :x

Mulla on käynyt tässä pari läheltä piti-tilannetta viikon sisällä :/ Minähän sairastan 1.tyypin diabetesta na raskaus aiheuttaa aina ns.äkillisiä verensokerinlaskuja. Olen aiemmissa raskauksissa saanut hoidettua tilanteet mielestäni hyvin eikä mitään vakavempaa ole sattunut. Nyt kuitenkin viikko sitten sunnuntaina mieheni löysi minut aamu kuudelta sängystä naama täysin veressä :/ Oli tietysti ihmeissään että mitä oli tapahtunut ja herätteli minua siinä. En herännyt Mittasi verensokerini joka näytti 1,4 (normaali on n.5-7). Mies ravisteli ja huusi nimeäni mutta en herännyt,olin siis tajuton Mies yritti juottaa minulle sokerimehua mistä ei juuri mitään tullut joten hän soitti ambulanssin. Mehua oli ilmeisesti jonkin verran päässyt kuitenkin verenkiertooni koska aloin virota. Olin silti aivan sekaisin enkä pystynyt puhumaan koska kieleni oli niin turvonnut kun olin purrut sitä unissani (siitä siis veri naamassani) . Rupesin yökkäilemään koska kieleni oli niin turvonnut suussani ettei se enää mahtunut sinne Ambulanssi tuli ja vei minut sokeritippaan jossa makasin puoleen päivään. Kielen turvotus laski aika äkkiä mutta suu oli ihan haavoilla Viime keskiviikko-iltana tilanne meinasi päästä melkein samaan paitsi että mies päättäväisesti otti päästä kiinni ja kaatoi kurkkuuni mehua ja sokeria(makasin keittiön lattialla ja huusin) joten verensokeri rupesi pikkuhiljaa nousemaan.
Mutta kyllä vaan pelotti nuo tilanteet!!!!:O Vaikka kuinka huolehdin syömisistäni niin näköjään sekään ei riitä kun matala verensokeri tulee ihan yhtäkkiä. Onneksi tämä ei yleensä ole kuin ensimmäisen raskauskolmanneksen vaiva ja sen pitäisi kohta väistyä. Ihmettelen vaan kun tähän asti matalia ei juurikaan ole ollut ja nyt yhtäkkiä :/ Pitää ottaa tosi varovasti ja muistaa koko ajan napostellla jotain. Sikiölle näistä kohtauksista ei onneksi ole haittaa,mitä nyt tietysti jos olen taju pois monta tuntia mutta pääasiassa ei ole haitallista.

sukupuolen selvittämisestä loogisesti ajatellen meidän pitäisi ottaa sukupuoli selville koska sitten jos odotammekin poikaa niin voimme myydä kaikki tyttökamat alta pois ja ostaa uusia. Meillä on nyt kuopuksella ollut Espiritin vaaleanpunaiset vaunut joten niitä ei ihan pojalle voi laittaa Mutta oli se vaan niin erilaista kun esikoisesta tiesi sukupuolen ja kuopuksesta ei. Se synnytys on mielestäni niin paljon aistikkaampi kun ei tiedä kumpi tulee. Mutta katsotaan nyt

Nyt on pakko mennä jatkamaan töitä:wave:

-Naurukohtaus ja Ylläri 13+1-

 

Moikka!

flower again: Mulla on ainakin sellaisia pieniä repäisykipuja jne. juuri molemmilla puolilla alavatsaa. Endohan tekee kiinnikkeitä jotka mun mielestä kohdun kasvaessa myös venyy,liikkuu jne, En ole sitä sen enempää kysellyt mutta itse veikkaan ainakin omalla kohdallani näin. Ekassa raskaudessa ei ollut samanlaista mutta silloin kohtu ei ollut kertaakaan ollut käytössäkään. Mulla on muutenkin ekasta raskaudesta jäänyt kroppaan jotain erilailla. Tuntee tietyissä liikkeissä jne. mutta en osaa paremmin selittää. Ihan ku kaikki ei vaan olisi palautunut paikalleen.

 

Kylläpä sain tänään hyviä uutisia gyneltä. Emättimestä löytyi polyyppi, elikkäs jonkin moinen limakalvon pullistuma, mikä siellä herkästi vuotelee. Ei ole mitenkään päin vaarallinen eikä tuota haittaa raskaudelle eikä vauvalle. Koitti sitä vähän nykiä irti, mutta menee kuulemma niin pitkälle niin ei viitsinyt nykiä sen enempiä. Sanoi että alkoi heti vuotamaan kun vähän siihen koski. Jos tarvitsee sitä myöhemmin poistella, niin tekevät sen sitten sairaalan puolella. Kivuista ei oikein osannut sanoa mitään, liekö ihan normaalia kasvukipua. Aina kun hetken seisoskelee/kävelee alkaa koskea alavatsaan ja selkään ja vasempaan jalkaan. Mutta että vauvalla ei siis hätää, eikä ole ainakaan kesken menossa. :heart: Kylläpä kivi vierähti sydämeltä.

Siltikin tässä nyt miettinyt noita töitä, että pitäisikö lie nyt kumminkin vaihtaa kevyempiin hommiin. Jotenkin niin jäi sellainen tunne että niin voisi olla parempi... Pitää tässä nyt katsella ja tunnustella.

Kyllä nyt olo tuntuu niiiiiin paljon paremmalta. Toivottavasti muillakin alkaa huolet hellittää. :hug:

Ammuska ja Touhu 11 *POKS POKS*

 

Hui Naurukohtaus ei kuulosta kivalle toi sokereiden äkkilasku! Kerrohan kun minä en diabeteksesta tiedä kuin perusjuttuja, että huomaatko itse sitä, että sokerit on menossa kovaa alas vai käykö se niin äkkiä ettei sitä voikaan itse huomata?
Oliko toi eka läheltpäpiti aamutilanne niin, ettet vielä ollut edes noussut sängystä? Pitkääkö yölläkin nousta syömään?

 

Kiitos kaikille tuesta. Kirjoittaminen ja toisten kokemukset auttaa ihmeesti. Tänään ollut kaamea aamu mutta päivää kohden olo parani. Kaikki hoitolapsetkin nukahti, joten pieni hengähdystaukokin sattui sopivasti. Yritän ottaa myös tämän henkisen puolen puheeksi ensi viikon neuvolassa.

Tintti83: Mies on äitini isäpuoli ja elää edelleen mummoni kanssa ja mummola sijaitsee äitini kanssa samoissa taloissa eli siellä liikkuessa joutuu pakostikin törmäämään ja äitini on heidän kanssaan väleissä. Itse asiassa oikein hyvää pataa. Hän tietää hyväksikäytöstä mutta ei usko koska tämä mies on aina ollut niin kiva hänelle. Pelkään myös pikkusiskoni puolesta joka on juuri murrosiän kynnyksellä ja käy mummolassa usein koska äidin mielestä se on ihan turvallinen paikka olla. En voi ymmärtää. Siskoni on erittäin ahne rahalle ja sitähän mummolasta saa ja nimenomaan tältä mieheltä, niin sain minäkin aikoinaan. itse en ole heihin ollut vuosiin väleissä. Asiasta nostettiin syyte mutta koska ei ollut tarpeeksi näyttöä niin tutkinta kaatui. Tätini kertoi kuulusteluissa kokeneensa vastaavaa samalta mieheltä lapsena mutta hänen "todistuksensa" ei kelvannut koska hänellä yllättäen on mielenterveyshäiriöitä. Tunteet on tosi ristiriitaiset. Toisaalta haluaisin tottakai äitini olevan mummo lapsellemme mutta en voi kuvitellakaan antavani lasta hänelle hoitoon. Veisi lapsen heti mummolleni näytille. Ei ymmärrä ollenkaan asian vakavuutta eikä ole koskaan kunnioittanut minun mielipiteitäni. Hän tietää kaiken aina paremmin omasta mielestään. Itseasiassa äitini pyysi yksi ilta tekstiviestissään anteeksi minun lapsuuttani ja sitä kaikkea pahaa. Ikinä ei ole meiltä pyytänyt anteeksi vaikka hakannut ym. Se oli vain viesti mutta toisaalta tiedän ettei hänen ollut sitä helppo kirjoittaa.

 

Tulin vähän aikaa sitten neuvolasta, ja nyt kuulin ekan kerran sykkeen!! :heart::heart: Se oli 170 kuulemma. Kyyneleet valui siinä laverilla maatessa :heart:

 

misc: Niin ja siis teemme mieheni kanssa molemmat hoito-alalla töitä. Minä lasten kanssa ja mieheni vanhusten. Miehelläni on täällä Hämeenlinnassa vakipaikka ja minulla myös tästä perhepäivähoitajan hommasta. Haluaisin sitten äitiysloman/kotihoidontuen jälkeen päiväkotimaailmaan. Nuorena ja vähän kokemusta omaavana se tuntuu täällä aika hankalalta, kun töitä päiväkoti alalla on tosi vähän tarjolla. Keikkaakin löytyy suht heikosti. Haluaisin jatkaa myös opiskeluja sitten myöhemmin. Kohta kuitenkin jään jo pois tästä työstä ja sitten vauvan kanssa kotiin niin ei minun kannata vielä murehtia tulevia vuosia. Olen aikonut lopettaa tämän työn jo monesti tälläkin viikolla mutta vaakakupissa painaa meidän taloudellinen tilanne. Jos lopetan niin äitiyspäivärahat lasketaan vuoden 2009 mukaan jolloin opiskelin ja ne olisivat n. 400-500e kelan mukaan mutta jos jaksaisin loppuvuoden niin minä voisin laskea äitiyspäivärahan viimeisen puolenvuoden mukaan ja silloin se olisi melkein 1000e! Jään ennen joulua lomille ja sen jälkeen suoraan äitiyslomalle. Ei tässä ole loppujen lopuksi kuin muutama hassu kuukausi selvittävänä.

 

marrr: Tämmöinen ajatus heräsi sinun kirjoituksistasi, että onko mies ollut äitisi elämässä kauan? Mietin voisiko äitisi tapauksessa kyse olla asian kieltämisestä, koska hänellä on asiasta omia kokemuksia. Voi olla vaikeaa myöntää asioita jos on altistanut lapsensa asioille joista itsekin on joutunut kärsimään. Tarkoittamatta siis tosin, mutta piilottaen omaa häpeää tms.
Juttele ihmeessä neuvolassa ja hanki apua oloosi. Neuvolasta saa myös lähetteen eteenpäin asiantuntijalle. On tärkeää, että käsittelet oloasi nyt kun olet vielä "yksin". En teidä tunnetko masentuneisuuden tunteita, mutta raskausaikana ja synnytyksen jälkeenhän moni kokee masennusta eikä siinä ole hävettävää. Varsinkin monet käsittelemättömät asiat ja oma lapsuus nostaa päätään kuten täällä on kirjoitettukin.
Oma äitini kuuluu kieltäjien kastiin. Kaikki mitä ei myönnä ei ole olemassa. Hän on myös kärsinyt koko ikäni masennuksista. Asiat ovat erilaisia mutta kyllä hänen käytöksellään on ollut vaikutusta myös omaan aikuisuuteeni, sekä lapsuuteeni,

 

Kisak79: Tämä mies on tullut kuvioihin silloin, kun äitini oli 10v eli on se ukko yli 30v jo mukana pyörinyt. Aikoinaan silloin, kun asiasta oli poliisitutkinta niin silloin isäni kertoi äidin kertoneen nuorempana vastaavista kokemuksista samalta henkilöltä. Isäni puhuu välillä täysin omiaan mutta nyt, kun aloin miettimään niin voisihan se olla tottakin! Silloin äiti kielsi jyrkästi ja ilmeisesti tutkinnassa jopa puolusti isäpuoltaan. Silloin unohdin ja annoin äitini osuuden asiaan olla.

Minulla on ollut ahdistusta ja lapsena kävin juttelemassa traumaattisista kokemuksista milloin kenenkin terapeutin kanssa. Myöhemmin tuntui, etteivät asiat enää vaivanneet minua ja olin päässyt eteenpäin. Nyt tunnen olevani samassa kuilussa kuin aiemmin. Raskaus varmasti nostaa nyt tunteet pintaan. Muutenkin itkuherkkyyttä. Olen miettinyt, että onko kyseessä jo masennusta mutta en osaa sanoa. Pääasia varmasti saada apua näihin tunteisiin.

 

nyt ne unelmien rattaat on myynnissä käytettynä, ja sopivalla hinnalla. harmi että on se muutto marraskuun alussa viimeistään, niin ei ole nyt rahaa ostaa jotai 300e olisin kuitenkin säästänyt jos ne nyt voisin ostaa! hemmetti.

 

marrr: En tiedä onko äitisi elämässä ollut lapsena isää tai isähahmoa, mutta jos tämä mies on ensimmäinen kun on osoittanut rakkautta äitiäsi kohtaan herkässä iässä (vaikkakin vääränlaista!) saattaa äitisi olla hyvinkin kiintynyt häneen. Mä en tie miksi sitä kutsutaan mutta esim. ainakin joissakin kidnappaus ja panttivankitapauksissa kyse on tukholma-syndroomaksi kutsutusta tilasta.
Hienoa, että pystyt olemaan avoin asiasta ja haluat selvittää sen! Sillä on suuri merkitys taatusti myös koko tulevan perheesi elämään. Mielestäni teet juuri niin kuin sinusta tuntuu parhaalta ajattelematta esim. äitisi tunteita. Itse en päästäisi omaa lastani IKINÄ paikkaan jossa tietäisin olevan tuollaisen henkilön. Mutta puolustelematta äitiäsi, eläminen asian kanssa kieltäen sen ei voi olla kovin onnellista... Jos siis näin olisi. Ehkä voisit myös puhua isäsi kanssa asiasta uudelleen.
Mulla on myös niin etten luota oman äitini kykyyn hoitaa lastani. Sen verran olen nähnyt hänen tapojaan ettei luottamus ole kovin suuri.

 

marrr: Toivottavasti saat apua terveyskeskuksen kautta tai jos et sitä kautta, niin onhan sulla varmaan työterveyshuolto. Varmasti tuota asiaa pohtii kun odottaa vauvaa ja tunteet ovat tosi pinnalla muutenkin. Ja haluaa turvata oman pikkuisen elämää. :hug:

Tänään tuli hus labrasta kirje jossa todettiin että tulos on normaali ja lisääntynyttä riskiä ei ole todettu (trisomia-21) Mikäänhän ei ole 100%

Oltiin mökkeilemässä viikonloppuna. Ukko ja mun isä laittoivat varaston kattoa ja kun isä saa laudat maalattua, niin mies menee isän kanssa ampumaan ne seinään. Laudat on vaan 300km päässä nyt, niin maalarini ei pääse niitä maalaamaan. Tosin olen jo monta projektia hänelle kehittänyt ensi kesäksi. Mökin ovi pitää mm maalata ja terassin laudat...

Viime viikolla oli jo pari ihanaa päivää ilman pahoinvoitia, mutta viikonloppuna se palas ja jatkuu edelleen. Meen huomenna neuvolaan saamaan sokeri mittarin, ku 1 arvo oli vähän kohonnut. Kunhan nyt pääsisin taas liikkumaan ja saisin syötyä tavallista ruokaa, niin arvot varmaan (toivottavasti) laskee.

Silvia ja Vilianna 13+0 POKS :heart:

 

Mukavaa kun jaksatte kirjoitella kokemuksianne! Luin pitkästä aikaa palstaa ja paljon luinkin! Nyt vain pikaisesti omaa tilannettani: tänään nt-ultra (1,4), kaikki hyvin, sydänääniä kuunnellessa (160) tuli liikuttnut olo. Oli kiva kuulla kaiken olevan kuten pitääkin, koska neuvolan verikokeessa (SPR:n) minulla havaittiin veressä vasta-aine anti fya tms. ja kävin antamassa puolisoni kanssa uudet kokeet, että saavat tutkia paremmin. Tästä on kovin vähän tietoa, mutta yritän nyt olla murehtimatta, koska tietoa ei oikein vielä ole edes omasta tiitteriarvosta tms. ja seuranta kestänee koko raskauden ajan.

Ultran mittauksen mukaan olisi 12+6 mutta neuvolan mukaan 12+1 kumpi lie sitten, tulee kun tulee. LA pysyi samana, koska erotus oli tasan 5 päivää mikä on raja la:n muuttamiselle. Tämä on niin hämmentävää ja ihanaa aikaa, kaikki ihan uutta :heart: etova olo on tullut takaisin ja nyt niin päin, että kun syön niin se alkaa, väsyttää jälleen aika lailla... mahasta ei vielä yhtään näe, mutta yritän nauttia nyt tästä vielä kuulemma helposta ajasta

Paljon jaksamista kaikille!!!

Kaana 12+1 (tai 12+6)

 

:wave: täällä ei mitään uutta. edelleen ootan ultraan pääsyä...
innostuin huutamaan huutiksesta kamaa. saas nähä voitanko
sit ei tarviis enää ku sängyn ja vaunut

yhdyn muiden neuvoihin. marrr en minäkään sun tilantees muuttas lähimaillekkaan sellasta ihmistä! se mammona ei paljoo vaakakupissa paina jos oma ja lasten hyvinvointi on kyseessä :hug:

 

Kisak79: Ei mulla virallisesti ole mitään riskiä kai diagnosoitu. fiDD-arvo joka mittaa jotain hyytymisarvoa, on viitearvojen yläpuolella. Terveillä sen pitäs olla 0,3mg/l ja mulla oli 0,8. Mut jalan uä:ssä ei mitään löytynyt.. Sitten on jokin juttu veressä joka tulee verenluovutuspapereissa esille, mutten muista tarkkaan. Jotenkin ettei mun verta voi antaa naispuolisille kun tulee hankaluuksia synnytyksessä ja se liittyy jotenkin hyytymistekijöihin. Sukurasite on myös kova.. Klexanesta ei ole mulle puhuttu. Hb mulla on kans ollut aina tosi korkea, 160 luokkaa. Ajattelin lääkärineuvolassa puhua näistä..

Äh mulla on aika kauhee olo. Turvonnut, inhottava, mahaan koskee (ylämaha) ja alamahasta tai jostain tuolta inhottavasti nippailee ja kohta alkaa pelottaan.. miks oon tällanen.

Mullakin on ollut välillä nyt ikäviä tuntemuksia, pelkoa miten tuun pärjään ja mitä jos oonkin ihan paska äiti ja en vaan osaa. Toivottavasti on ohimenevää..

Littledeath + Pikkunen 12+0 (kauhee ku aika menee nopeeta)

 

Tänään 12 viikkoa täynnä :heart:, Huono olo jo helpotti kunnes eilen iski järkyttävä väsymys ja heikotus. Meinaa jo masentaa kun ei pysty toimimaan. Toivottavasti tänään olis parempi päivä taas.

Lähtöpainosta joku kyseli, mulla oli neuvolassa 64kg ja pituutta 170cm.
Normaalipaino mulla on 61 kg.

Perjantaina on sitten nt-ultra, nyt jo jännittää. Jos olisi poikkeamaa, en tiedä olisko musta aborttiin...
Ainakaan kovin heppoisin perustein. Ei auta kun toivoa että kaikki hyvin.
Minä olen iltaisin tuntevinani masussa muljahduksia. Vaikka ei kai näin aikaisin sentään?
Esikoiselta tunsin tasan rv 18 ja kuopukselta rv 15, ja tunsin siis potkuja.

Rintaliivit jäi taas jo pieneksi ja ostin parit uudet, nyt mennään jo e-kupissa , Loppuu koot kesken.
Mies tykkää mutta minä en, näiden kanssa on jo vaikea elää ja iltaisin niin kipeät. Kaveri toi pussillisen vauvanvaatteita, jotenkin en vaan osaa vielä niitä hypistellä. Tuonne kaappiin ne laitoin vielä piiloon.

Meillähän tämä on miehelle ensimmäinen oma lapsi ja olis niin innolla mukana koko ajan. Eilenkin kyseli hauskoja kysymyksiä .
Yks ilta sanoi ettei malttais yhtään odottaa enää. Onkin harmittanut että pilaanko häneltä tuota innostusta kun oon ollut huonovointinen ja vaisu.

tiinelli ja vauva 12 poks poks!

 

Huomenta kaikille..

Lähtöpainosta esikoista odottaessa oli 55kg / 167cm raskausaikana +21kg. Tämä raskaus 56,5kg / 167cm +2kg tullut lisää tähän mennessä.

Täytyy sanoa että mielenkiintoista seurata kuinka tosiaan jokainen raskaus on niin erinlainen. Ensimmäinen raskaus meni siinä odotellessa enkä juurikaan kärsinyt kuin loppuajan vaivoista. Tässä raskaudessa pahoinvointi alkoi rv5+ ja jatkuu vielläkin tosin jo onneksi paljon lievempänä. Vatsa on toiminut kokoajan joko äärettömän huonosti tai vaihtelevasti liiankin hyvin ei siis viellä ole ollut ns. normaalipäivää : / Väsymyskin tuntuisi pikkuhiljaa hiukan lieventyvän siitä kaikkein pahimmasta väsymyksestä mutta kyllä vielä vaan nukun yöunien lisäksi päiväunet.
Mites muilla on raskaudet poikenneet toisistaan?

Dindei + pikku 15 + 3

 

POKS POKS POKS 13+0, ihanaa kun viikkoja kertyy! :heart:

Dindei
Mulla esikoisen raskaus oli kauhea. Pahaa oloa ei ollut siinäkään raskaudessa, mutta vuosin verta aikalailla aina rv 23 saakka. Sitten alkoi ennenaikaiset supistelut. Oli siis ihan kauhea raskaus. Nyt tää raskaus on ihan erilainen, on kuin ei oliskaan raskaana. Ihanaa tähän saakka ja nyt kun viikkojakin tuon verta voi vaan nauttia!! Väsymystä täälläkin kovasti, mutta en tiedä johtuuko raskaudesta vai 1,8v vekkulista

A 13+0

 

poks poks 11+0 :heart:


muut raskaudet... ekassa raskaudessa ei pahoinvointia ollenkaan ja painoa tuli 17kg (tyttö).
Toinen raskaus hirveet pahoinvoinnit ja kiloja tuli 8kg (poika).
kolmas raskaus suju hyvin ettei ollu mitään pahoinvointeja ja kiloja tuli 11kg (tyttö) ja nyt tämä neljäs raskaus hirveetä aamupahoinvointia alusta asti. toivottavasti alkais nyt helpottamaan. =)