Maaliskuun muruset 2011- Alkutaivalta heinäkuu

Huomentapäivä!!

Heti alkuun,ihan suunnattoman paha mieli kaikkien pikkuisten puolesta ketkä eivät jaksaneetkaan :'( Paljon voimia äideille ja paljon onnea uuteen yritykseen :hug:

Mulla oli eilen eka neuvola,ihan perus lätinää siellä oli. Ultraa ei meidän neuvolassa ole ollenkaaan ja sydänäänetkin kuunnellaan vasta rv 10 jälkeen.
Hemoglobiini oli matala,muistaakseni 108 joten rautakuuria suositteli jo nyt aloitettavaksi. Jospa se auttaisi tähän väsymykseen. Muuten kaikki ok.

masun koosta Mulla on jo aikamoinen pötsi joka siis johtuu ympärivuorokautisesta turvotuksesta. Vatsani vastaa suurinpiirtein rv 14 kokoa mielestäni. Mutta niin se oli kuopuksenkin odotusaikana. Ja loppua ei tod.näköisesti masun kasvulle näy :/ Onneksi loppuodotus ajoittuu talveen eikä kesään.'

tupakoinnista Poltin ennen raskautta ja pari viikkoa vielä plussan jälkeenkin mutta lopetin reilu viikko sitten ja pahoinvointi on vienyt kaikki vierotusoireet mennessään,ihan kuin aikaisemmissakin raskauksissa. Jo pelkkä tupakan haju on niin :x :x Kauheeta seistä aamulla bussipysäkillä jos joku polttaa,meinaa yrjö lentää :x

oireista Täällä oksetus vaan jatkuu,en ole yli viikko syönyt mitään ´kunnollista´ :x Pelkkää paahtoleipää ja hedelmiä,nekin alkaa tulla jo korvista ulos. Mä en jaksais tätä oloa enää sekunttiakaan ellei olis pakko :x Tissit on myös kipeet ja turvonneet.

Ai niin,en tiedä onko mut merkattu jo tuonne etusivulle mutta laitampa tiedot tähän vielä
Naurukohtaus,23v, kolmas lapsi, la 14.3, NKL

Nyt jatkan töitä :wave:

-Naurukohtaus ja Ylläri 7+4-
 
Huomenta kaikille!

:hug: Halaukset ikävien uutisten kohdanneille.

Täällä on edelleen pahaa oloa, mutta tiheällä syömisellä ja riittävän pienillä annoksilla se pysyy hallinnassa. Liiviostoksille pitäis mennä, kun ei meinaa nykyiset enää sopia. Inhoan liivien ostamista ylikaiken, joten tuskaa tulee olemaan.

Mites muilla liikkuminen ja urheilu? Oletteko samaan malliin pystyneet urheilee? Mulla alkukeasästä (ennen raskautta jo) liikkuminen jäi muista syistä ja nyt alkuraskauden aikana en ole juurikaan jaksanut tehdä mitään. Nyt ei jaksa juosta enää ollenkaan, mutta pakko olisi päästä liikkumaan.

Äitiyspakkaus otetaan, kun ekaa odotellaan ja siinä on kaikkea tarpeellista tavaraa. Vaatteiden väri ei tässä pakkauksessa ollut kaikkein paras.

Mulla ei ole olo kummastakaan sukupuolesta, mutta mies on sitä mieltä, että poika siellä on, niin se on minullekin nyt jäänyt päähän pyörimään.

edit mulla on turvotusta iltapäivästä lähtien ja farkut alkaa kiristää, joten nappia joutuu avaamaan. Toivottavasti nyt vielä pidempään farkut menisi. Mulla on onneksi löysempiäkin farkkumalleja, joten ne varmaan vielä menee. Paino on onneksi pysynyt vielä samana.

kaapo rv 8+5
 
Heti alkuun pahoitteluni kaikille surun kohdanneille :hug: . Kokemuksesta tiedän että se ei ole helppoa.. :ashamed: Voimia teille!!

Äitiyspakkaus otetaan koskapa tää on esikoinen. (Jos vaan onni suosii että päästään loppuun saakka)

Muille kertominen kerrotaan vasta niskapoimu ultran jälkeen jos kaikki ok. Äidille olis tehny mieli kertoo heti ku sain plussan. Viimeksi ku todettiin tm ni äidistä oli paljon apua koska hänkin on kokenut tm,ku ja km:n...

Neuvola Soitin maanantaina neuvolaan. Sain ultraan ajan 12.8 silloin olis 7+3. Meinas terkka että olisin jo pidemmällä koska kerroin että edelliset menkat kesti 1 päivän, siksi laittaavat eka ultraan että nähdään viikot ja sit vasta 23.8 neuvola.. Mutta jotenkaan en ite usko että olisin pidemmällä koska eka r-testi näytti haamua ja sit rupes vasta tummenee.. Kiva että sain nyt aikasemmin ton ultra ajan ku viimeks olis ollu vasta 9+0, saapahan aikasemmin tietää onko tuolla mitään..

Oireista Täällä tissit on edelleen kipeet, ei kärsi mahallaan nukkua ollenkaan. Pahaolo tulee jos on pitkään syömättä. Mielestäni vessassa en ole juossu yhtään sen enempää kuin ennen raskautta.. Naama kukkii aivan mielettömästi. Itselläni kun on vielä atopia ni se tuntuu nyt taas pahentuneen (oli jo vuoden päivät suht hyvänä, pelkillä perusrasvoilla pärjänny). Tossa tm-raskaudessa mun ihosta ei huomannu että olisin atoopikko iho suorastaan loisti kirkkautta..

Mitäs muuta mun piti kirjoittaa.. En muista enää.. :LOL: Täytyy tästä lähteä töihin.

Katjahei& :heart: 5+2
 
Uusi mukaan! Melkein kolme viikkoa olen ahkerasti lukenut ketjuanne, mutta nyt vasta uskaltaudun mukaan.

Tietoja minusta: olen 30-vuotias (mies 32), toinen lapsi olisi tulossa, laskettu aika 11.3, sairaala OYS, Oulun alueella asutaan. Meidän tyttömme (4v.) sai alkunsa ICSI:n (eli mikrohedelmöityksen) avustuksella, kylläkin heti ensimmäisellä hoitoyrityksellä. Tämä pikku kakkonen halusi niin kovasti tähän maailmaan, että sai alkunsa ihan luomuna ja ihmetys ja onni oli suuri, kun menkkoja ei alkanut kuulumaan ja raskaustesti näytti plussaa!!! :heart: Viime talvena oltiin jo suuntaamassa PAS:iin (koska pakkasessa on muutama alkio meitä odottamassa), mutta erinäisistä syistä se jäi ja oltaisiin ehkä jatkettu sitä projektia ensi talvena. Mutta hyvä näin!

Me käytiin alkuraskauden ultrassa 6+3 (laskin menkoista että 6+5). Kaikki siellä näytti hyvältä, mutta sykettä ei vielä erottanut. Saatiin käydä samaan hintaan uudelleen viikolla 7+3 ja siellä se pieni sydän sykki :heart: Muutamille ihmisille ollaan kerrottu, mutta ei vielä kauheasti huudella. Mies haluais kovasti jo kertoa tytölle, minä vielä jarruttelen. Sitten muutaman viikon päästä...

Esikoisesta minulla oli hyvä vointi koko raskauden. Nyt selvästi huonompi olo. Syödä pitää usein, muuten tulee tosi huono olo. Rinnat on arat ja varmaan kuppikoolla turvonneet, mahaa turvottaa iltaisin. Repäisykipuja ja nippailuja jne. on aina välillä. Mutta ei paha silti.

Tarvikkeista: En aio ottaa äippäpakkausta. Pinnasänky meillä on, muuten pitää ostaa kaikki. Laitoin aika nopeasti esikoisen kasvettua kaikki eteenpäin. Pikkuvaatteita saan siskon varastosta aika kasan, tietty sopivat värit riippuu kumpi on tulossa. En aio vielä hankkia mitään, antaa ajan kulua.

Sukupuoli kysytään kyllä, mikäli se ultrassa näkyy. Mies toivoo poikaa ja minä tyttöä, mutta tietenkään sillä ei ole väliä, kumpi tulee. Kumpikin on yhtä rakastettu :heart:

Nyt lähden suihkuun, nämä helteet ei ole oikein kivoja. Ei saa nukuttua hyvin ja koko ajan on hiki...

Tarrasukkia kaikille! Ja :hug: niille joilla ei ollut onni matkassa. Tsemppiä jatkoon ja toivottavasti tärppää pian!

tonnionni 7+5
 
Voimia Mamulikselle :hug: :(

Itseäni alkaa jo vähän mietityttämään miten tuolla masussa voidaan. Meillä ei ole varaa mennä ultraan yksityiselle ja kunnallinen on vasta kk päästä.

liikunnasta: Mä aloitin taas toukokuussa vesijuoksemaan ja olen sitä jatkanut nyt koko alku odotuksen. Ennen juoksin keposesti 1h30 min, mutta nyt vyö painaa niin että kamala närästys ja kipu on lähes kokoajan ja 30 min päästä nännit ovat niin kamalan kipeät että pitää lopettaa.

Lämmin suihku uimahallissa tekee pahaa ja kaikki hajut mitä vaan liikenteessä ollessa o. En tiedä miten selviän maanantaina töissä ku meillä tuppaa siellä viemärit kuivumaan ja maanantaina olen aamuvuorossa ja varmaan taas viemärit haisee ku siellä ei olla oltu kk :$ Yölläkin pitää miettiä miten päin nukun että ei avokin hengitys osu mun naamalle.
Muutenkin nukun ihan tajuttoman huonosti. Vähän väliä on tosi huono olo ja en oo koskaan ennen joutunut menemään yöllä syömään leipää ku nyt :|


Silvia ja Vilianna 7+0
 
Täällä liittyisi uusi mukaan porukkan =)

Rv 8+4 mennään ja laskettu aika olisi 5.3.2011.
Ensimmäinen pallero tulossa <3 ja pientä pahoinvointia ollut liikkellä :| Myös innolla ja kauhulla odottaen ensimmäistä ultraa joka vasta 20.8, jos työ antaa periksi.
Ja kättärillä olisi tarkoitus pallero synnyttää kerta tossa ihan naapurissa on :)

Kaikki niin uutta ja jännää, jopa pelottavaa.. Tiedä oikein miten päin olla tai saati ajatella :D


Onnittelut muille vauvoista! :heart:
Ja pahoittelut heille jotka menettivät omansa :hug:
 
Mamulis :hug: Voimia jatkoon :hug:

Pikaisesti tulin kurkkimaan. Loma olisi ohi ja tänään töihin paluu. Töissä on niin kuuma! En tiedä miten selviän...

Pitänyt kiirettä viime aikoina kun minusta tuli kahden kissanpennun varaemo. Orpopentujen äiti jäi auton alle ja kissat ovat vasta 5vk ikäisiä :'( Kyllä surettaa niiden kohtalo.

Näiden ikävien uutisten vuoksi minuakin on alkanut pelottamaan. Toinen pahoinvoinniton päivä, enkä saa vielä dopplerilla sykettä kuulumaan. Heti ajatukset pahimmassa mahdollisessa.

Peppioliina & 9+0 POKS! (tai 9+5)
 
meillä 51cm pitkällä tytöllä sai 56cm bodyn hihaa kääntää viikon tai kaksi ;) tykkään pitää sopivia vaatteita lapsilla, siksi meillä on jokunen 50cm vaatekerta, sitten myös 56cm vaatteita. ei aikuinenkaan pidä liian isoja vaatteita, miksi sitten vauvan pitäisi joka kokoaika kuitenkin nostellaan?
huomenna on neuvola, ja pääsen sinne ihan yksin B)
mulla on ollut kahdesta ekasta tosi pienet mahat, nyt oli lähtöpaino 3kg enemmän kuin noissa. mittanauha antoi eilen tuloksen, toki turvottaa, mutta 8cm isommalla ympärysmitalla kuopus on syntynyt rv38+0, masentavaa :ashamed: eilen oli kuitenkin 7+0...
 
Liikunnasta: Mä en ole ikinä ollut mikään "himoliikkuja" eli siis en käy minkäännäköisellä kuntosalilla harrastamassa spinningejä tms. Astangajoogaa harrastin säännöllisesti kevään,. nyt on kesällä jäänyt ohjatut tunnit väliin, kun on ollut aivan liian kuuma. En kuitenkaan halua harrastaa hot-joogaa. :D Ahkerasti perheen kanssa käydään ulkoilemassa eli reippailla yli tunnin kävelylenkeillä päivittäin. Samoin käymme paljon pyöräilemässä. Syksyllä aion jatkaa myös uimista viikottain. Mitään juoksuun liittyvää tai kovin pomppivaa en pysty tällä hetkellä harrastamaan, tissit eivät kestä. Ja mammajoogan haluaisin syksyllä aloittaa, pitääkin ottaa selvää, onko lähistöllä sellaista.

Äitiyspakkauksesta: Kerroinkin jo, että meille tulee äp, mutta ajattelin vielä lisätä että mielestäni on hauskaa, kuinka erilaisia ihmisten mielipiteet ovat. Omasta mielestäni värit ovat ihanat ja tiedän monia jotka ovat samaa mieltä ja samaan aikaan toiset eivät voi sietää tämän vuoden värejä. Esikoisen pakkaus oli (mielestäni) kamala turkoosi, joka ei ollut edes kaunis turkoosi vaan sellainen vähän ei minkään värinen ja monet olivat silloin aivan innoissaan sen väreistä. :)

Niin ja mä tykkään myös käyttää ihan sopivia vaatteita, siksi aion niitä muutamia ihania pienen pieniä ostaa. Esikoinen oli 47 cm syntyessään eikä tästä seuraavasta ole odotettavissa isoa myöskään, perintötekijät ovat mitä ovat. Ja ostin jo yhden bodyn Lindexiltä, kun oli niin söpö. Ja olen antanut itselleni luvan ostaa yksittäin kun vaan tulee söpöjä vaatteita vastaan.

Kotipäivä alkaa, tyttö tanssii musiikin tahtiin ja mä yritän olla mahdollisimman paikallaan ettei tulisi heti aamusta jo hiki.
 
Pikaisesti pyörähdän... Olo on kehno eikä kauaa jaksa istuskella.

Mamulis pahoitteluni :hug:

Minulla oli eilen ensimmäinen neuvola. Oli todella mukava neuvolatäti ja ilo siellä oli käydä! :) Harmi vaan, kun hän on vain kesäsijaisena, mutta onneksi tämä "oikeakin tätikin" on kuulemma mukava.
Kaikki muut oli ok neuvolassa, paitsi hemoglobiini joka oli vain 101. Ilmankos on tätä huippausta, väsymystä, sydämen tykytystä ja heikotusta.. Muklla on lähete vielä labraan jossa otetaan pvk, josta sit tuo hemppa vielä tarkistetaan.
Täytyy yrittää nyt syödä kaikkea mikä saa rauta arvot nousemaan.

Saatiin myös pino viihkoja ja vauvan odotus kirja oli ihana! :) Kirjoitettiin siihen jo miehen kanssa omat juttumme ja miehen kirjoitus sai mut liikuttumaan kyyneliin asti... On tuo mies ihana! :heart:

Alan kyllästymään tähän sydämen tykytykseen. Tuntuu ettei jaksa tehä mitään, kun sydän jo pomppaa tuhatta ja sataa ja tulee heikko olo.
Onko muilla pulssi huomattavasti koholla?

Huh huh, pitäis jaksaa töihin lähteä... ihan hirvittää kuinka tästä päivästä selviän kun on näin kuumakin ja tää olo.... *iso huokaus*

Palailen myöhemmin aiheisiin joista täällä on puhuttu, varsinkin tuohon kehitysvammaisuuteen mistä joku jotain kyseli. (Kirjotin muuten eilen pitkät pätkät juttua ja kappas, kaikki hävis johonkin!!! :kieh: Suututti siinä määrin, että sammutin koneen enkä enää kirjoittanut! )

Nyt töihin valmistautumaan. Mukavaa päivää kaikille! :wave:

Tiitulipiituli 8+0
 
Sivullinen tunkee pinoon
:D

Tulin vaatekokoasiaa kommentoimaan. Esikoinen oli 51cm pitkä ja 56cm vaatteet menivät 2 viikkoa kunnes tuli pituus vastaan niska-peba-mitassa bodeissa ja hihoissa sekä potkareiden lahkeissa, oli pitkäraajainen ja pitkäselkäinen :)

54cm pitkä kuopus ei mahtunut ko. kokoon koskaan joten onneksi en montaa ostellut. Tämökin peikko on pitkäselkäinen ja pitkäraajainen tapaus. Nyt 2v11kk on metrinen tapaus ja käyttää samaa vaatekokoa kuin kaverin 4-vuotias :)
 
Heipparallaa!!!

Täällä on vähän sekavissa tunteissa oltu... omat vanhempani ovat tosi innoissaan, että meille tulee kolmas... appiukko suhtautu vähän varauksella ja anoppi, jonka kanssa aina on ollu tosi hyvät välit, melkein haukku pystyyn... että eikö nyt ois jo kaks riittäny ja just työpaikanki sait ja oisitte saanu elämänne jo kuosiin (isäntä opiskelee vielä, ite valmistunu 2008 ja ollu poikien kans kotona)...

jotenki kauheen surullinen ja epävarma olotila, en missään nimessä halua keskeyttää tätä, mut jotenki tuntuu et asiat on ihan sekasin. Työt pitäs alottaa syyskuussa ja tuntuu jotenki pahalta, et pitää keväällä sit hankkia mulle sijainen, kun edeltäjäni jää eläkkeelle... lapsethan on lahjoja, mut miks musta tuntuu, et mun pitäs jotenki valita???

kaupanpäälle esikolla on jäätävä ei ja kiukku-uhma menossa, nuorimmainen oppi kävelemään ja kiipeää joka himputin paikkaa, itellä on koko ajan paha olo ja turvottaa... pitäs tehä ruokaa ja kaikki haisee pahalta... väsyttää ihan armottomasti koko ajan...

oonki sanonu, et voisin käyd miten useesti synnyttämäs vaan, jos joku muu siätäs ekaks sen 9 kuukautta =) en tykkää yhtään tästä olotilasta...

onneks maanantaina on neuvola ja pääsee vähä juttelee jonkun kanssa.
Isäntäki on iha yhtä sekasin tunteidensa kanssa... tulee mietittyä kaikkia taloudellisia juttuja, ehdein hävittää pinnarin ja vauvanvaatteet kaikki pois... rintapumput ja äitiysvaatteet... voiskin muuten lähteä kattomaan, oisko vielä alennuksia, jos sais haalittua parit housut itselleen... alkaa tavalliset kiristää. kun on niin turvoksissa...

eiköhän aurinko paista tähänki risukasaan, tuntuu vaan niin ristiriitaselta kun tavallaan on onnellinen mut sit on kuitenki huoli tulevastakin....

Maariana83 ja aikainen iltatähti


 
pikaisesti tulen kertomaan ultratulokset.
ukkonen nimittäin hajotti jonku linkin ja netti ei pelaa (langaton siis )
miehen mokkulalla yritin lukea kirjotuksia,mut tää on NIIN armottoman hidas!!! |O
siis... gyne totesi veren tulevan kohdusta ja ultralla näkyi sikiöpussi mutta ei muuta eli kaks vaihtoehtoo: joko tuulimuna tai sit alkio niin pieni vielä,ettei sen takia näjy mitään :'(
no,viikkoja tänään 6 tasan ja kontrolli kahden viikon päästä :/
palailen paremmin kommentoimaaan kunhan saan oman koneen pelaamaan :)
 
tombatar, tsemppiä :hug:

Tänään 5+5. Nyt tasan 2vk neuvolaan.. =) Ja reissukin tulossa.. Toivottavasti menee sielläkin kaikki hyvin. En nyt oikein osaa muuta kirjoitella. Olo hyvä ja tressitön.. No, ainakin taas hetken :LOL:
 
Pari viikkoa olen täällä jo käynyt lueskelemassa ja nyt viimeinkin uskaltauduin kirjoittamaan :)

Olen 26-vuotias ja toinen lapsi olisi tulossa :heart: Esikoinen on jo 7-vuotias, eli viime kerrasta on jo vierähtänyt hetki. Esikoinen syntyi hätäsektiolla rv:lla 31+4 ja siihen liittyi kaikenlaista draamaa raskausmyrkytyksineen ja istukan repeämiseen asti. Sairastan munuaistenvajaatoimintaa (+verenpainetauti) jonka vuoksi raskauksissa on sitten omat riskinsä. Mutta toivon nyt, että tällä kerralla menisi vähän paremmin!

Ensimmäisessä neuvolassa kävin pari viikkoa sitten josta sainkin lähetteen naistenklinikalle ja siellä kävimme tänään. Nyt siis viikkoja 7+4 ja laskettuaika olisi 11.3.2011 Toivottavasti pikkuinen nyt pysyisi kyydissä reippaasti sinne ensi vuoden puolelle!
 
Heips naiset,

kauheasti taas kirjoituksia, enkä meinaa millään muistaa mitä kaikkea piti kommentoida!

:hug: kaikille menetyksen kokeneille!

Moumou, mun mies on Salesta. Marrakech on ihana kaupunki, mun miehen sisko asuu siellä. Mahtava basaaari! Oletko käynyt monta kertaa Marokossa? Saanko udella miksi et mennyt mukaan?

Maariana83, tsemppiä! Mullakin on mennyt tunteet välillä melkoista vuoristorataa, kun on yllätysraskaus kyseessä. Muakin jotenkin huoletti ihan hirveästi toi talouspuoli, kunnes sain lopulta kerrottua huoleni mun miehelle, joka onnistui vakuuttamaan mulle, että ei ole mitään hätää.

Mulla meni esikoisen kanssa niin, että olin itse töissä äitiys- ja hoitovapaan sijaisena, kun tulin raskaaksi... Pomolle kertominen pelotti ihan pirusti, mutta hyvin kaikki meni. Ja huolimatta siitä, että olin silloin määräaikainen, olen nyt saman firman palveluksessa paremmassa hommassa ihan vakituisena työntekijänä.

Silti taas jännittää pomolle kertoa! Jotenkin se äitiyslomalle jääminen on aina riski, mutta edellisillä kerroilla on aina mennyt hyvin ja olen päässyt samaan hommaan takaisin äitiysloman jälkeen.

ON: olo on melko oireeton, mitä nyt tuli eilen otettua illalla kunnon itkukilarit kotona.... Se lievä kuvotus, jota jossain vaiheessa tunsin on poistunut. Väsyttää kyllä jonkin verran, mutta ei mitenkään hirveästi. Jossain vaiheessa vatsaa nipisteli paljonkin, nyt vain ihan satunnaisesti. Toisaalta huolestuttaa, mutta toisaalta kaksi edellistä raskautta on ollut mulla ihan oireettomia - esikoisesta mies ei edes uskonut mun olevan raskaana ennen kuin ultrassa kävin!

Liikunnasta joku kyseli. Mä olen yrittänyt jatkaa juoksulenkkeilyä. Noista sykkeistä on kauhean erilaisia ohjeita - toisinaan sanotaan, että pitäisi pysyä alle 150, toisinaan taas, että alkuraskaudessa voi urheilla kuten ennenkin. Jotenkin on kyllä into vauhtilenkkeihin laantunut, mutta peruslenkki ja pitkä lenkki kulkevat ihan hyvin. Mun oli tarkoitus osallistua puolimaratonille nyt syksyllä ja erään ystävän kanssa on treenailtu jonkin verran yhdessä sitä varten. Nyt joutuu sitten koko ajan keksimään tekosyitä miksi ei noille vauhtilenkeille pääse..... Voi olla, että juoksen sen puolikkaan joka tapauksessa, mutta ilman aikatavoitetta eli ihan nautiskellen sitten!

Tuohon liittyykiin luontevasti painonhallinta. Itsellä ei ole vielä paino noussut ja tarkoitus olisikin yrittää pitää painonnousu mahdollisimman vähäisenä. Painoni on normaalin rajoissa, mutta asteikon yläpäässä. Pyrin tähän lähinnä tuolla säännöllisellä liikunnalla ja välttämällä turhia herkkuja - syömällä siis hyvää ja monipuolista kotiruokaa. Mites muut?

Perjantaina olisi sitten se eka neuvola, mutta meillä ei varmastikaan ultrata eikä sydänääniäkään varmaan kuunnella :/ Tuskin ne vielä kuuluisivatkaan. Jotenkin se varhaisultra tuntuu ihan turhalle, mutta kauhea polte olisi päästä kurkkaamaan onko siellä masussa varmasti elämää - olo on vieläkin aika epäuskoinen. Pitäisikö yksi testi vielä ostaa... :LOL:
 
jännät on paikat mullakin, viikkoja huomenna 9.... eka neuvola maanantaina ja eka ultra 10.8... olo on ihan erilainen kun kahdesta edellisestä... koko päivän aaltoilee paha olo, kauhean herkästi käy hajut nenään ja ihan älyttömiä mielitekoja!! poika on nyt kymmenen, ja hänestä olin kamalan väsy ja oli etova olo, tyttö täyttää 9 ja hänetä odottaessa en muista kuin vatsan viiltelyn alussa ja kauhean väsymyksen.
Tämän raskauden oireet sitten alkoivatkin jo ennenkun oli menkatkaan myöhässä, väsytti tajuttomasti, rinnat aristi julmetusti pari edeltävää viikkoa, turvotus sanoinkuvaamaton... nyt kertyneille viikoille saakka aaumpahoinvointi on aamu aamulta pahentunut, HETI on syötävä kun sängystä nousee... ja päivällä saatan nukkua parikin tuntia ja illalla taas aikaisin ihan väsyny... JA sit on tää maha... ihan järkyttävää minkä kokonen voi toisella kuulla jo olla, en kummastakaan näin paljon ollut.. JA kun teen vaikka kävelylenkkiä niin jo puolen tunnin jälkeen maha alkaa painaa niin että tarttis hommata joku tukiliivi jo... Joku viisas sitten väläyttikin et jaha, se on sitten teille kaksoset tulossa :LOL: eli poika sekä tyttö, kun kerran noin voimakkaat oireet.. :snotty: noh, ultraa ootellen.... kertokaapas muut onko vastaavia tuntoja...
 
Uhhuh. Kyllä ihminen voi olla sekopää. Tein raskaustestin, kun olin niin epäileväinen jo :LOL: No eihän se mulle mitään uutta kertonut, raskaana ollaan edelleen. Tosin eihän se sitä kerro, että onko tuolla kaikki hyvin, mutta kyllä se jotenkin rauhotti, joten oli siitä jotain hyötyä. =)

Isot pahoittelut menetyksen kokeneille :hug: En pysty edes kuvittelemaan miltä teistä tuntuu just nyt. :'( Toivottavasti onni vielä osuu teidänkin kohdallenne!

Tombatar, toivotaan, että saat vielä hyviä uutisia!

Maariana83, kurjaa, että anoppi suhtautui raskauteesi noin nuivasti. Ehkä se oli hänelle vaan jonkin sortin shokki? Ehkä mieli siitä muuttuu ja hänkin vielä iloitsee raskaudestasi? Älä anna muiden masentaa sinua, yritä iloita ja toivo, että muut liittyvät ilosi ennemmin tai myöhemmin :hug:

Joopa joo.. Täällä huono olo jatkuu, jos ei muista syödä. Syömällä menee heikotus heti ohi. Tänään jopa oksetti, kun tultiin kaupungilta. Huomenna alkaa työt, pitää muistaa ottaa kunnon eväät mukaan, että jaksaa koko päivän :) Viikonlopuksi lähden leirille, saa nähdä miten siellä jaksan, kun töitä pitää painaa aamukasista iltakymppiin :/ Väsy on kova, etenkin iltapäivällä.. Mun pitäis myös liikkua enemmän, mutta jatkuva uupumus ei tee siitä kovin helppoa. Lenkille en tällä helteellä ees uskalla, kun varmaan tuuperrun. Jospa sitä vähän jaksaisi jumpata...

Mömmis ja paapero 5+6
 
:hug: Menetyksen kokeneille.

Tervetuloa uudet!

Tuo liikuntapuoli kiinnostais muakin. Viime raskaudessa paino nousi 18kg ja nyt yritän selvitä huomattavasti vähemmällä! Edellisessä raskaudessa kävin mammajoogassa ja- jumpassa. Tykkäsin tosi paljon tosta joogasta. Kantsii mennä jos vaan on siihen mahdollisuus! Lisäksi kävin joka päivä lenkillä loppuun asti, tosin lopussa matka oli max 3km ja eipä sitä taapertamista oikeestaan lenkkeilyksi voi sanoa :whistle: Uiminen olis varmaan tehokasta ja sitä sai muistaakseni harrastaa melkeen viimiseen kuukauteen asti tms?
TIetty sitä painoa nosti ihan alkuraskauden etominen, jonka pidin napostelemalla kurissa. Hölmöä sitä oli pitää ojennuksessa niillä herkuilla vaan :ashamed: Oon melkonen sokeripossu, kaikki sokerimössöt on mun heikkouteni valitettavasti.

Mulla on ollut koko ajan pömppis tossa edessä eli en osaa sanoa onko se kasvanut vai ei. Kiinteytysjumppalla ja lenkkeilyllä koitin saada sitä pienemmäksi synnytyksen jälkeen, mut eipä se pienentynyt kuin muutaman sentin. Muuten paino tippui, muualta lähti vaan paitsi pötsistä :headwall: Mut on tuomittu olemaan rv15-näköseksi.. Tän raskauden aikana ei oo vielä noussut paino, mut viime kuussa ihan yhtäkkiä tuli 5kg lisää. En ymmärrä miksi, kun ihan samanlaiset ruokailutottumukset ja liikuntamäärät kuin ennenkin. Painoo on tosiaan toi 68kg ja tarkotus olis et se nousis max 75 kiloon..

Meillä oli vaan ehkä viisi kpl 56cm vaatteita esikoisella, ostin lähinnä vaan 62cm->. Ne menee tosi pienen aikaa päälle, musta se on sääli. Poika oli syntyessään 51cm ja ne 56cm vaatteet meni vain alle kuukauden ajan. 62cm kesti sentään kolme kuukautta.

Soitin sitte neuvola-ajankin. Se on vasta 23.8. Jos odottaisin ensimmäistä niin toi aika ei tosiaankaan olisi passannut, en malttaisi odottaa niin kauaa. Jos tässä ei nyt mitään kummempia tule niin sama se sitten jos se tuolla kuukauden päästä on. Siinä se täti kyseli koska on viimiset kuukautiset tullu niin mä sitten vastasin 20. joulukuuta. Täti sanoi et alkaa synnytys olee jo aikas lähellä sitte. Naureskeltiin siinä sitä ja sanoin, et tietty kesäkuuta siis :D

Saatiin kutsu miehen tädin ja hänen miehensä 40+40-synttäreille. Orkesteri, dj yms on sinne varattu, varmasti hienot pirskeet olisi luvassa. Aikuisille on ne tarkoitettu, kunnon ryyppäjäiset siis tiedossa. Mut sen ny tietää niin heti ne huomaa siellä et meille odotellaan vauvaa, ku oon tämmöne pöhöttyny, naama kukkii ja en juo mitään. Ukko tahtois kovasti mennä, mut musta ois kiusallista olla siellä juhlissa.

Oon onneksi säästynyt pomolle kertomiselta. Mulla on takana vain surkeita pätkätöitä, tämä viimisin on pisin mitä on ollut. Edellisessä raskaudessa työ loppui ollessani rv 13 ja tämä nykyinen on enää tämän viikon. Oon henk. koht. avustajana, mun ja avustettavan välille on tietty syntynyt kaverisuhde. Olen kyllä kertonut avustettavalle odottavani, kavereita kun ollaan. Hän pyysi mua useasti jatkamaan töissä, mut mä halusin lopettaa. En siis raskauden takia, mä en vaan jaksa enää tehdä tuota hommaa. Hän ehdotti et olisin joulukuun loppuun asti ja siitä sitten saisin suoraan jäädä mammalomalle. Järkeväähän se tietty olis ollut, mut mä en vaan enää jaksa, en millään. Äitiysrahaan se tuskin olis vaikuttanut kummoisesti, ku on niin pieni palkka.
 
Mulla on töiden kans se tilanne, että valmistun koulusta joulukuussa ja ei mua kukaan sitten ota enää töihin kun viimeisilläni olen :/ Saapa nähdä miten sitä tulee taloudellisesti pärjäämään..

Liikunnasta: enpä ole sitä tähänkään asti liiemmin harrastanut xD No joo, mulla on paino tippunut keväästä 10 kiloa, vaikken ole edes laihduttanut. Tänään kävin pitkästä aikaa vaakalla ja uuden kymmenluvun puolelle taas laskenut. Onhan tuota ylipainoa jonkun verran.

Ruoka ei maistu. Mulla ei ole ollenkaan nälkä. Tupakkalakon kanssa on ollut tänään erityisen vaikeaa kun on vapaapäivä. En tiedä mitä tässä tekis. Illalla menen yhdelle keikalle ja kai tässä vois jo alkaa kattelemaan mitä vaatteita sinne laittaa päälle :p Viikonloppuna mennään kaveriporukan kanssa mökille. Muut siellä ryyppää ja rellestää, mutta ajattelin minäkin mennä vaikken sentyyppiseen juhlintaan voikaan osallistua. Mökki kumminkin on varattu aikoja sitten ja oman osani (melkein 100e) olen maksanut. Sinne tulee paljon ihmisiä jotka eivät tiedä raskaudestani ja en kyllä kaikille todellakaan halua vielä kertoa. Hyviä tekosyitä siihen miksi en ryyppää?! Antibioottikuuri? Koska jos sanon että ei vain huvita, muut ihmettelevät ja arvaavat. Koska en minä juhlinnasta ole koskaan kieltäytynyt.. :ashamed:
 
Tombatar: Mä täällä peukutan edelleen... :hug:

Tonnionni: Meillä on kanssa IVF-tuplat ja PAS-yksikkö :) Nyt odotellaan ihan luomuihmettä, ja kovasti toivon, että raskaus kantaa loppuun asti. Kuopuksen syntymän jälkeen ei olla ehkäisty, eli kolme vuotta siinä meni.

UUSILLE
tulokkaille kaikille yhteisesti tervetuloa!

Liikunnasta oli puhetta. Mulla ei ole tarkoituksena rehkiä oikein millään lailla ;) Kävelyillä ryhdyn käymään, kunhan säät helpottaa. Tässä helteessä ei kykene. Uimassakin voisin käydä sitten, jos uimalupa irtoaa. Nyt ei ole tihkutellut mitään vuotoja, mutta en uskalla vielä silti uimaan mennä tulehdusriskin takia. Mulla on nuo aiemmat raskaudet menny eka melkein kokonaan kaikkea fyysistä välttäen, ja tokassakin joutu ottaan varovasti monia viikkoja. Siksi onkin vaikea asennoitua siihen, että josko nyt voisi elää normaalisti.

ON: Käväsin tänään vähän "kylillä" pyörähtämässä, ja ei ois kannattanut. Tuskan hiki otalla sai mennä hätäpäissään kahvilaan syömään pasteijan. Sitten oli viisi minuuttia parempi olo, mutta taas kohta jatkoi ällötys. Kaupan kassalla sai hengittää nenän kautta, kun takana oleva haisi niin kamalasti jollekin kärylle/ruualle :x Eilen yökin roskakatoksessa kun haisi niiiin kaameelle. Tuntuu,että tää kuumuus tuplaa pahan olon. Mä olen noista aiemmista vatsan kasvatuksista oppinut, että on PAKKO syödä, vaikka paha olo saakin aikaseksi sen, ettei tee mieli. Mutta jos ei syö mitään, niin olo on lopulta aivan kammottava. Eli koittakaa syödä kuvotuksesta huolimatta, mitä pitempää menee, ettette syö, sen pahemmaksi menee olo. Ruuan jälkeenki on huono olo, mutta sen kestän paremmin.
Masu on oikeasti jo orastava vauvamasu :heart: On mulla nykyisin toki tuossa makkaraakin enemmän kuin ennen lapsia, mutta tuolta se lähtee alhaalta selkeästi jo turpoamaan. Aavistuksen omaisesti näkyy jo linea negra. Se ei kyllä kerro sukupuolesta mulla mitään.
Väsyttää edelleen mukavasti, onneksi on mahdollisuus nukkua päikkärit, muuten ei jaksaisi.

Ipanapiina ja Ihmevauva 7+2
 
Ai niin, unohtui sanoa tämä vielä. Maariana83. Älä kuuntele ikäviä kommentteja, jätä ne omaan arvoonsa. Te teette elämällänne mitä haluatte!
Omakohtaista kokemusta löytyy samasta aiheesta: Me saatiin todellinen paskaryöppy esikoisen aikaan miehen vanhemmilta ja mummulta. Kohtelu oli todella jäätävää. Mies oli sillon justiis valmistunut amkista ja jäi työttömäksi (sai töitä vasta edellisellä viikolla kuin poika syntyi). Mä olin määräaikasessa työssä. Asuttiin appivanhempien omistamassa kaksiossa ja yksi heidän autoistaan oli meidän käytössä. Appivanhemmat asuu maalla, heillä on elukoita ja peltoa runsaasti. Miestä alettiin kiristämään tekemään töitä heidän tilallaan ja aina olisi tarvinnut olla saatavilla, kun me kerran heidän kämpässään asuttiin. Multa ei vaadittu mitään, mut kohdeltiin kuin halpaa makkaraa. Aina sai olla pahalla mielellä. Miehen mummu taas kävi meillä haukkumassa meidät, kodin, vauvan, mun työn, vaatteet, taulut on vinossa jne. Tätä kesti pitkälle vauvan syntymän jälkeenkin. Tämä kalvoi elämäämme niin paljon, että olin päättänyt jättää ukon n. kk synnytyksen jälkeen. Olin niin täynnä vihaa, et se tappoi kaikki tunteeni myös miestäni kohtaan. Äitini puhui mut ympäri ja päätin jatkaa sillä ehdolla, et muutamme pois appivanhempien asunnosta. Muutto paransi välejämme, appivanhemmat eivät voineet enää kiristää meitä. Olin silti henkisesti aivan rikki. Yhteiselo sujui jotenkin, mutta itse voin todella pahoin. Masennukseni saavutti pohjan tosin vasta pojan ollessa 6kk.
Mikäli tämän toisen vauvan kohdalla ilmenee jotain samantyyppistä kohtelua niin he eivät ole tervetulleita kotiimme, vastusti ukko sitä tai ei.
 
pyydän kyllä huomenna mittauttamaan hbn josseivat mittaa, oon nimittäin kerran meinannut jo pyörtyä, ja äskenkin pimeni silmissä kun nousin. oon heikkoverinen ollut aina, yläasteella söin ekan rautakuurin lääkärin määräyksestä.. toisaalta paineetkin saattavat olla matalat, mutta sekin on normaalia :D
 
Hei kaikille =)

Täällä olisi yksi odottava lisää. Laskettu aika maaliskuussa. Ensimmäinen neuvola aika 2 viikon kuluttua. Toinen siis olisi tulossa ja muutama päivä sitten säikähdin että olisi kesken tulossa vuodon takia, mutta vuoto loppui siihen ja nyt kaikki tuntuisi olevan Ok. Ensimmäisen raskauden aikana olin niin yksin kaikkien tuntemuksien ym kanssa, vaikkakin mies oli tukena, mutta hänhän ei pysty tietämään miltä tuntuu. Lähipiirissä ei sellaisia ihmisiä joitten kanssa voisi jakaa tuntemuksia. Toivottavasti täällä sitten voisi jutella ja verrata kokemuksia.
 

Yhteistyössä