Maaliskuun muruset 2011- Alkutaivalta heinäkuu

Voi kun täällä oli surullisia uutisia

isot halaukset balikille ja KorpiKuusenKasvattajalle. Toivottavasti pääsette myöhemmin kertomaan iloisia uutisia :hug:

 

Suuret pahoittelut ja paljon voimia sekä balikille että KorpiKuusenKasvattajalle :hug:

 

Pahoittelut KorpiKuusenKasvattajalle !! :hug: :'(

Peppioliina; mäkin repesin siinä lavetilla Se oli sellane ihana vanhempi mieslääkäri. Sit sen jälkeen se tokas vähemmän virallisesti et "no siin ois sit pumppu vissii" ja alko tutkii lähemmin kunnes tuli siihen tulokseen että sydän lyö tarmokkaasti sit lopuks se käänty mun mieheen päin ja kysy että "noooh, onkos nyt yhtään syyllinen olo?" ja kätteli ja onnitteli :heart: Harmi, että oli yksityinen lääkäri enkä enää varmaan asioi sillä vaan julkisella puolella.

 

Voi balik ja KorpiKuusenKasvattaja. Olen niin pahoillani, että saitte huonoja uutisia. :hug:

Tervetuloa uusille! :flower:

Mullakin käy synnytys välillä mielessä. Lähinnä mietin sitä, syntyykö kakkonen helpommin kuin esikoinen. Mulla on häntäluu vääntynyt, joten se oli esikoisen tiellä. En tiedä, väännettiinkö sitä pois edestä, eli onko se sitten kakkosellakin tiellä. Siksi mietinkin, tehtäisiinköhän mulle kunnollinen synnytysarvio, kun esikoiselta sitä ei tehty. Ja mietin, että jos sellainen tehdään, niin miten se vaikuttaa synnytykseen. En haluaisi käynnistystä enkä leikkausta. :ashamed:

Äitiyspakkauksen kanssa olen kahden vaiheilla. Meillä on ennestään jo kaikki vaatteet ym. tykötarpeet. Olisi kyllä kiva saada uudelle tulokkaalle uusia kamppeita. Mutta en oikein tykännyt makuupussin ja toppapuvun kuoseista. Muut oli kyllä ok. Mulla on ollu tarkoituksena sama kuin esikoiselta, että jos itse näen ultrasta, että kumpi on tulossa, niin ei haittaa, mutta en kysyisi. Esikoisesta se kuitenkin kysyttiin, ei maltettu olla kysymättä. Ja jos näkyisi, että tyttö on tulossa, niin sitten en ottaisi tuota pakkausta. Se kun on vähän poikien värinen...

marrr Itselläni ei ole tuota sydänäänilaitetta, mutta sain kokeilla sitä kaveriltani. Sen kanssa meni jonkun aikaa, että löysi oikean kohdan, missä kuului vauvan äänet, mutta kun ne sai kuulumaan, niin niitä oli kyllä kiva kuunnella. Pitää nyt kysyä, että saisiko sen itselle lainaan, edellyttäen että kaveri itse ei sitä nyt tarvi.

Mun mies on ottanut uutisen kakkosesta hyvin. Hän ei ole sellaista lepertelevää tyyppiä, että juttelisi masulle ym. mutta hän tekee nyt enemmän apuna kotitöitä ja hoitaa esikoista. :heart: Muille ei olla vielä kerrottu, mutta moni on jo kysellyt. Parin viikon päästä on pakko paljastaa, sillä meillä on tiedossa silloin illanistujaiset, eikä kukaan usko, että olen vain huvikseni juomatta alkoholia. Mutta jotenkin haluaisin vielä pitää salaisuuden itselläni. Esikoisesta kerroimme melkein kaikille heti, ja jotenkin se hösöttäminen oli liikaa. Mutta voihan se olla ettei tästä toisesta hössötetä yhtä paljon kuin esikoisesta.

Meep ja Tellu 6+5

 

Ei ollut eloa mahassa enää :'( Vähän niin kuin aavistelinkin. :ashamed: Viikko sitten kuollut. Kaksi on alunperin kasvanut, toinen lopettanut kasvun alussa, toinen 7+0. :'( Mutta näillä mennään mitä on annettu. :/ Nyt vaan toivon, että vuotais pois. Hitto, jos tässä lääkkeillä tai kaavinnalla pitää kohtu tyhjentää. :/ Äpolille lähete ja kai se täytyy huomenna ruveta asioita "järjestämään".

Voi rakkauden tähden :'( :'( :'( :'( Niin hengessä olin tänään mukanasi ja silmät kostuivat puolestasi. Voimia :heart:

 

KorpikuusenKasvattaja: Voi ei, näinkö siinä nyt sitten kävi.. :'( Paljon voimia! :hug:

 

minsku,balik ja KKK :hug: :'( :'( :'( :'(
paniikkia iskee täällä päässä |O |O |O
tänään vähä enemmän tuhrua ollu! taitaa meilläki olla sit tässä

 

Isot pahoittelut Balikille ja KorpiKuusenKasvattajalle, voimia tuleviin päiviin :hug:

Meep uskon etteivät ne väännä tieltä luustoa, häntäluu kuuluu kuitenkin selkärankaan. Sehän pitäisi murtaa ja asettaa uudelleen paikalleen, tarvitsisi kunnon leikkauksen, jos sellaista tehtäisiin. Jos sua askarruttaa toi, niin puhut siitä vain neuvolassa ja pyydät pääsyä synnytystapa-arvioon. Siellä ne tietävät miten menetellän

(.)
Pahoinvointi voimistuu iltaan kohti. Jos on pari tuntia syömättä, niin huono olo alkaa vellomaan - sitten onkin jo vaikeuksia syödä kun oksetta. Kuitenkaan ei oo kertaakaan tarvinnut kyölätä. Tänään parempi päivä hermojen suhteen, kait se teki paljon kun oli vapaapäivä. Muutama työvuoro ja sitten pari päivää vapaata, perjantaina on ensimmäinen neuvola. Sitä odotellessa Mies halus tulla mukaan, tenava saa mennä johonkin hoitoon...

Nyt esikon iltapuuhiin!

GCS15 & masukki rv 7+5

 

voi kurjuus, pahoittelut menetyksen kokeneille :hug:

 

Balik ja KorpiKuusenKasvattaja Olen niin pahoillani. Paljon jaksamista! :hug:

Meillä mies on ihan innoissaan vauvelista. Höpöttelee jo välillä masulle ja eilen soitti kuulokkeilla masulle musiikkia... Sit muisti hetken päästä, että ai nii, eihän se kuule vasta kun marraskuussa, tylsää!

Mulla on taaas ihan kamala olo ollu. Sen jälkeen ku mies tuli töistä, niin olen vain nukkunut ja voinut pahoin.
Tuli muuten mieleen, että mullakin on tunteet aika pinnassa, lähinnä itku. Mies soitti yks päivä kitaralla niinkin kesäistä kappaletta kuin Varpunen jouluaamuna ja lauloi samalla sitä niin mua alko itkettää... no hei, onhan se surullinen laulu.
Mua on alkanu oksettaa tiskaaminen Se homma onkin sit miehen heiniä, kun ei vaan pysty kykeneen sellaseen hommaan..

Närästää ja närästää... Kävin tänään ostaan Gavisconea ja rennieitä, jospa ne vähän edes auttais.
Täytyy kyllä olla näköjään onnellinen, että oireita on. Kai sitä huolestus ihan älyttömästi jos oireet loppus. Varsinkin nyt kun tietää kuinka KorpiKuusenKasvattajalle kävi. :'(

Lapsille en tiedä vielä milloin kerrotaan. Vanhin lapsi tosin taputteli jo monta viikkoa sitten mun mahaa ja sanoi, "hei tyttö, täällä on sun isoveli" Ja totes perään, että Elena ois kiva nimi... Olin ihan hämmästyny ja mies katto hymyillen johon poika sit totes, että "olen vähän tehny salapoliisin hommia". Sit poika lähti uimaan. Tiiä sit mitä se on tehny, mut mies arveli, että se oli löytäny raskaustestin, kun oli hakenu miehelle jotain meidän yöpöydän laatikosta.
Hyvin innoissaan poika oli mahd.pikkusisaruksesta.
Kuopukselle ollaan höpötelty välillä , että oisko kiva jos meille tulis vauva ja se on sanonu että joooo. On kuiteski vasta 3,5v ni ei vielä tajua niin hyvin kuin tuo isompi.

Vuorotyötä tekevät miten teillä sujuu yövuorot? Mulle teki tosi tiukkaa tehä nyt kolme yötä. Joka aamu sai oksennella ja olo oli huono. Hyvin kyllä jaksoin valvoaq, mutta aamuinen oli oli kyllä ihan jotain kauheeta...
Kuopukselta jouduin lopettamaan yövuorojen teon, kun oksentaminen alkoi uudelleen. (Oksensin ekaks rv 20 asti joka päivä ja sit kun jatkoin töitä ja yövuoroja niin oksentaminen alkoi rv 23 uudestaan ja loppui vasta kun yövuorot jäi pois. )

Jahas, tulipa taas kirjotettua vaikka kirjottelin jo päivälläkin.

Tiitulipiituli 7+5

 

Balik ja Korpikuusenkasvattaja, pahoitteluni menetyksestänne, ja voimia :hug: Tosi surullista :'(

Ipanapiina ja Ihme 7+0

 

Jaahas.. tässä aikasemmin kerroin kun en ota äitiyspakkausta , nyt sitä kelan sivuilla käynyt kattomassa ja kyllä mä sen haluan sittenkin Näyttää aikas kivalta!

Tuli mieleen kun iski TAAS hiiva , se tulee mulle raskauden aikana.. yleensä ihan alussa ( ennen plussaa ) ja tosiaan nyt toiseen kertaan. Ihan alussa tais olla kans oire raskaudesta sitten, mitä en vielä silloin tiennyt koska testi näytti negaa.
Onko muilla samaa vaivaa? Toivon ettei sitten jatkuvasti tule kuitenkaan.

Hankinnoista Meillä tarvii vaihtaa auto 8-9hengen autoon = pikkubussi
asunto isompaan, tuplarattaat ( olen kallistumassa britaxin b-dual rattaisiin ), ja sitten turvaistuin kun kaukalo on nyt toisella 8kk ikäsellä ja jää luonnollisesti pikkuselle.
Ja tietenkin vaatteita koska tämähän on poika ja edellinen tyttö

Eli kumpi tulee -olo niin poika tietty tyttökin on yhtä rakas..
olis sitten aika tyttövoittoista, koska meiltä löytyy 1 poika, joka edellisestä liitostani ( 3 ensimmäistä siis sieltä, 2 tyttöä ja poika )

dindei kyllä se kiukku on täälläkin usein kylässä..

 

Heippa!

Ensinnäkin aivan äärettömät voimahalit surun kohdanneille :hug: Tuntuu niin kurjalta että olette joutuneet kohdata menetyksen :'( Elämä on kyllä välillä niin epäreilua...

sitten kirjottelen omasta eilisestä tekstistäni sen verti että ihanaa ettei kukaan loukkaantunut ja olitte samoilla linjoilla. Tietysti täällä pikkuhiljaa oppii vasta yhdistämään asiat nimimerkkeihin yms. Täytyy itse tunnustaa että en ole varsinkaan hyvä nimien / nimimerk muistamisessa No eiköhän meille tästä maukas soppa keity ennen maaliskuuta

Synnytyksestä sen verran että oma synnytykseni oli oikeestaan tarkalleen mietittynä aika kauhea siihen asti kunnes pieni rakas syntyi. Itkin, oksensin, itkin ja tätä kesti 20,5h. Sairaalaan päästyäni olin reilusti kolmelle sormelle auki ja kohdun kaula oli ollut jo "pidemmän aikaa" tipoteissään. Supistuksia piirtyi 2-3min välein -> synnytyssaliin ja vasta 17h kärvistelyn jälkeen poika syntyi.
SILTI...
Odotan synnytystä kuin kuuta nousevaa. Se on niin hieno kokemus ja koskettava. Eihän se aina tarkoita sitä vaikka ensimmäinen olisi mennyt vähän kurjemman kautta että toinen tai kolmas olisi samanlainen. Päät pystyyn. Uskon että kun kaikki meistä lähtee synnärille positiivisilla mielillä koemme ainutlaatuisen synnytyksen :heart:

Olen miettinyt kovasti synnytystapoja että mitäs jos ei ihan perinteisesti puolinousevassa puskettaskaan Esikoisesta tällästä ei oikeen edes osannut miettiä ja ajattelin salissakin että tulee miten tulee kunhan tulisi jo! No saa nähdä kuinka mieli tässä kehkeytyy. Muita?

Jos meille selviää että rinsessa saapuu tähän taloon niin täältä saa tulla rekka-autolla hakemaan poikien vetimiä. Ei sillä että niitä olisi liikaa (EIPÄ). 2x isoa pahvilaatikollista PELKKIÄ 52-68cm vaatteita! Elkääkä kysykö miksi olen ostanut kun en itse ole ostanut kuin muutaman bodyn... Ne sukulaiset tietty ja silti vaikka sanoo ettei mitään tarvita niin "tuotiin tässä pussillinen" :kieh:

ai ja äippälaatikkoa yleensä jaetaan viellä edellisvuoden pitkälle huhtikuulle (ainakin parina edellisvuonna jolloin ystäväni ovat todistaneet kyseisen tapahtuman.)

no tässä taitas olla Dindein raportit tältä päivältä + pikku 9+1

 

Balikille ja Korpikuusenkasvattajalle pahoittelut :hug:

Juu, onhan tää höpöttely justiis tämmöstä yksinpuhelua alkuunsa. Esikoisesta olin höpöttelees silloisessa ketjussa ja alku oli ihan samanmoista yksinhuutelua, mut kummasti vaan sitten viimisinä kuukausina se muuttui ihan oikeaksi keskusteluksi. Rakastin sitä forumilla notkumista, upea vertaistuki ja hyvää läppää. Sitä odotellessa!

Synnytyksestä. Koitan olla ajattelematta koko asiaa. Sen takia olisinkin jättänyt lapsiluvun yhteen, kun synnytys ei ole mua varten. Ei todellakaan. Ensimmänen oli imukuppisynnytys ja eipä silläkään halunnut tulla pihalle niin sitten painettiin mahasta. Eli runnottiin vauva ulos. Kaksi kuukautta kävelin kuin jööti pöksyssä, alapäätä jomotti ja kirveli. Eka kuukausi meni napsiessa särkylääkkeitä. Sitten enää vain silloin kun lähti kävelemään. Menin sitten lääkäriin ja se tohtorisetä laittoi siihen epparille linimenttiä. Ensin loppui kirvely, seuraavana päivänä oli jomotus poissa

Meillä on toi ukkeli ihan onnessaan, tämä toinen on ollut hänen toiveensa. Kyllä sen huomaa jo käytöksessäkin, oon säästynyt käskyttämiseltä, siitä on tullut oma-aloitteisempi

 

Koitanpas minäkin jotain kirjotella välillä... Tekstiä tänne kyllä tuntuu ilmestyvän niin hurjaa vauhtia, etten ehtinyt kaikkia vielä lueskellakaan...

Täällä pahoinvointi on ottanut täysin vallan. Tänään olin jo tk:ssa tiputuksessa, kun ei mikään meinaa pysyä sisällä. Esikoisesta ei näin pahaa ollutkaan. Hoitajat yritti lohdutella, että pikkuisella on kaikki hyvin kun äipällä on paha olo, mut eipä tuo juuri auta. Ei haluais enää toista yötä peräkkäin viettää vessan lattialla (niinku viime yö). No, saanpa ainakin viettää aikaa kotosalla tämän viikon, ei ole töihin asiaa tässä kunnossa...

Mulle sais päivittää tuonne tietoihin iän 34 ja synnäri on varmaankin K-PKS. Haluaisin kyllä Oulaskankaalle, täytyy kysyä pääsiskö. Viime kerrasta on sen verran hyvät kokemukset sieltä

:hug: kaikille joiden pikkuinen ei enää mukana ole ja minunkin puolestani tervetuloa uusille

Nyt painun pehkuihin, jos vaikka sais unenkin kun jäi viime yönä niin vähiin. Yritän huomenna paremmalla ajalla lueskella vähän enemmän näitä juttuja...

 

Voimia teille balik ja Korpikuusenkasvattaja!! :hug: Todella ikäviä uutisia.

Teidän juttuja lukiessa melkein alkaa odottaa milloin itelle tulee pahoinvointia! Siis ei sillä tavalla odottaa että toivoisin että mulle tulee, vaan näitä lukiessa tuntuu että se on tosi yleistä. Itsellä kun ei minkäänlaista pahoinvointia ole vielä ollut. Mutta väsymys on tullut uutena. Viime yönäkin nukuin kellonympäryksen, aamulla silti väsytti ja loikoilin tunnin ennen kuin jaksoin nousta ylös ja sitten tulikin melkein kiire jo töihin. Töissäkin on niin uuvuttavaa kun sisällä lämpötila nousee kolmeenkymmeneen. Hiki vaan valuu ja sydän hakkaa. Että mä inhoan tätä ilta-aamu vuorovaihtelua. N. kaks tuntia sit tulin ja aamulla pitää nousta ennen viittä. No onneks mulla ei ole nyt unensaantiongelmia

 

Ajattelin sillä äitiyspakkauksen rahalla ostaa jotain kivaa =) Vaikka kehdon sitten vauvalle, tai jonkin ihanan kantoliinan.. JA nähdään sitten kun mies saa halvauksen koska ei kuulemma tarvittaisi yhtään liinaa enää lisää ;D

 

Balik ja KKK, pahoitteluni menetyksenne johdosta! :hug:

Täällä oli puhetta ainakin äitiyspakkauksesta. Itse en sitä varmaankaan ota, vaikka se kieltämättä houkuttaisi... On se vaan niin ihana laatikollinen kaikkea hypisteltävää... Mutta emme oikesti tarvitse sitä. Eihän se raha kovin iso ole, mutta teen sillä jotain täsmäostoksia tulokkaalle.


[/b]Hankintoja en ole vielä kovin suuresti miettinyt. Vaatteita ehdin antaa jo melkoisen pinon pois, kun luulin ettei meille enää tule vauvoja... Niitä on kyllä edelleen, mutta ehkä jotain pientä täytyy hankkia. Pinnasänky jää (nykyiseltä) kuopukselta, jolle täytyy ostaa uusi sänky. Turvakaukalo oli tarkoitus myydä, mutta onneksi en ehtinyt vielä! Isompi asunto ei olisi pahitteeksi, mutta hiukan turhan hinnakas hankinta Nykyisessä pärjätään ihan hyvin. Autoasia hiukka mietityttää, mutta toisaalta, mulla on autoetu ja kun palaan töihin voin ottaa ajoautoksi isomman auton.

Synnytys on ollut tällä kertaa mielessä melko alusta asti - varmaankin johtuu siitä, kun on synnärillä jo käynyt ja tietää mihin on menossa! Molemmat aiemmat synnytykset ovat olleet rajuja, mutta hyviä kokemuksia. Kakkonen syntyi melko nopsaan - vedet, tai osa niistä, meni kotona klo 23, puolen yön aikoihin alkoi supistella ei kauhean kipeästi, mutta napakasti ja säännölliesti. Puoli neljältä tuli sellainen olo, että nyt täytyy lähteä. Esikoinen naapuriin hoitoon ja muuta lähtösähellystä, sairaalassa olimme noin neljältä. Kätilö vei vielä ensin johonkin tutkimushuoneeseen, josta siirryttiinkin sitten saliin, kun kätilökin tajusi, että on tosi kyseessä..... Siinä vaiheessa olin jo 8 cm auki. Mut kirjattiin sisään sairaalaan papereiden mukaan 04:14 ja tytär syntyi 04:35. Ilokaasua ehdin hönkäistä. Jäi mieleen kätilön sanat, että seuraavalla kerralla kannattaa melko liukkaasti lähteä..

ON: Mulla olo melko oireeton, kuten se on ollut koko ajan. Kaksi edellistä raskautta olivat samanlaisia. Nyt oli jossain vaiheessa lievää kuvotusta, mutta se meni ohi. Vatsaakaan ei ole juurikaan nippaillut. Edellisistä oireettomista raskauksista huolimatta mietityttää, että onkohan siellä kaikki hyvin?

Kuinka moni on jo käynyt neuvolassa? Mulla on ensimmäinen neuvola perjantaina, tuntuu jotenkin hassulle mennä sinne. Töissä ajattelin sanoa meneväni lääkäriin. Ekan ultran kohdalla olen perinteisesti ilmoittanut meneväni hammaslääkäriin..

Lapsille ja muille kertomisesta: Ei olla kerrottu vielä kenellekään. Yksi työkaveri vihjaisi mulle eilen kolmannesta vauvasta?! Maha ei tosiaan vielä näy (paitsi omat läskit), mutta toisethan vain näkevät raskauden naisesta ihan alkuvaiheissakin. Odotan kyllä sinne ekaan ultraan, varsinkin lasten kanssa - heille olisi erittäin ikävä selitellä, jos masussa ei olisikaan kaikki hyvin!

Tulipa pitkä teksti! Nyt täytyy alkaa pukea ja kampailla itseään työkuntoon! Jaksuja kaikille pahoinvoinnin kanssa kamppaileville ja hehkeää odotusta kaikille!

 

Ei mennyt sitten ihan putkeen noi boldaukset... Sorry :heart:

 

Pahoittelut menetyksen kokeneille! Toivottavasti niitä ei tule enää lisää :|

Niin kuin moni muukaan ensikertalainen, en ole miettinyt vielä synnytystä ollenkaan. Ensin pitää sisäistää kunnolla se, että tuolla masussa kasvaa joku. Synnytyspohdinnat tulee varmasti ajallaan. Nyt olen itse asiassa hypännyt muiden synnytyskertomukset yli :ashamed: koska en halua edes miettiä asiaa vielä..

Äitiyspakkaus tullaan ottamaan varmasti. Voin jo kuvitella, miten innoissani olen tutkimassa paketin sisältöä, kun sitä pääsee hipelöimään

Mitään hankintoja ei olla vielä tehty, mutta kaikkea pitäisi siis ostaa. Autosta lähtien Kaikkea ei todellakaan tulla ostamaan uutena, koska opiskelija/työtön (syksyllä todennäköisesti pätkätyöläinen)-yhdistelmällä ei yksinkertaisesti ole varaa ostaa kaikkea uutena. Toimeentulo mietityttää välillä. Opiskelijoina totuimme melko vaatimattomaan elämäntapaan, joten uskomme pärjäävämme myös lapsen kanssa.

Tällä hetkellä olemme sitä mieltä, ettemme tule kysymään sukupuolta ennakkoon, vaan jätämme jotain jännitettävää loppuun asti Itsellä on jotenkin tunne, että täältä tulee poika, mutta en tiedä mistä se johtuu. Kenties siitä, että kaikkien tuttujen pienimmät ovat poikia? Sukupuolella ei siis ole mitään väliä, molemmat ovat toivottuja =)

Mies on vielä myös hieman sekalaisin ajatuksin tulevasta vauvasta. Ihan selkeästi on innoissaan, mutta kovin mietteliäs. Ihana huomata, että hänkin miettii todella tulevaa ja kyselee aina, kuinka jonkin asian suhteen menetellään Hössötystä on jo huomattavissa miehen puolelta, pahoinvoidessani sain vaan maata sohvalla ja juoksuttaa häntä. Muutenkin on ollut kovin avulias Itse olen vain miettinyt kauankohan hän jaksaa passata, kun näin aikaisin aloitti =)

pMyy, 7+3

 

Suuret pahoittelut keskenmenon kokeneille! :hug: Ei pitäis kenenkään joutua kokemaan semmoista... :'(

Dindei kirjoitti niin mukavasti tuosta yhteishengestä. Oon ihan samaa mieltä. Mutta luulen, että siihen menee oma aikansa, että tutustuu porukkaa ja oppii nimimerkit. Itse en muista oikeastaan muita kuin pikkukakkosten haaveilijoista tulleet. Koitan tutustua muihinkin ja laittaa nimimerkit mieleen =) Nyt vaan en oo koneella käynyt kuin pikaisesti piipahtamassa. Ei kerkiä eikä jaksa. Missä välissä te muut kerkeette oikeen kirjoitteleen, ite en pysty ollenkaan silloin kun lapsi hereillä. Ja nykyisin sitten oon vielä päikkäreitäkin nukkunut pojan kanssa, kun on tätä väsymystä tullut. Iltaisin taas katson mielummin telkkaria hetken tai luen kirjaa ja pian taas uni maittaa =)

Siis OIREINA täällä ilmaantunut kova väsymys ja lievä pahoinvointi. Makeaa ei juuri tee mieli (oon siis oikea herkkuperse) mikä on tosi ihmeellistä. Suklaat jääneet kaappiin. Sen sijaan tekis mieli pizzaa, metwurstia, aurajuustoa... kaikkee suolaista. heh, mahtaakohan olla tyttö tulossa, kun poikaa odottaessa teki mieli kaikkea makeaa Tyttö oiskin ihana, salaa siitä haaveilen. Mutta todellisuudessa ihan sama sukupuolen suhteen. Tervettä lastahan sitä toivoo. Se mun suurin pelko onkin, että mitä jos lapsi olisikin vammainen... kestäisinkö sitä surua lapsen puolesta? Että ei olisi hänellä mahdollisuutta normaaliin elämään. No, ei pidä tommoisia murehtia, eiköhän kaikki mene hyvin! Onkos muuten kellään muulla vastaavanlaisia pelkoja? Mua ainakin jännittää jo vähän etukäteen se NT-ultra. Kun on lukenut niistä niskaturvotuksista yms että mitä jos saakin itse huonoja uutisia...

Mutta nyt nautitaan tästä odotuksesta ja taidankin lähteä jääkaapille napsimaan metwurstia :kieh:

empompii ja viikkoja vissiin 6 ja risat (kääk en edes tiedä tarkkaan paljonko)

 

Niin ja KatsuAmskulle iso kiitos listan päivittämisestä :flower: Kyllähän siinäkin on oma hommansa...

 

Noni ekassa neuvolassa käyty.
Sairaalaksi valitsin kättärin ja laskettu aika pysyi tossa 16.3 ellei sitten ultrassa muutu. Saa nähdä meneekö yli eli saisin sitten yhden pässinpään. Isä ja sisko o oinaita ja itse olen härkä. :saint:

Olo on huono aamusta iltaan ja neuvolassa vaan lohdutettiin että se on vaan hyvä. Kamalan kasan sain luettavaa ja ruoka ohjeet mitä kaipasin. Tosin totesi että syö nyt mitä syöt kunhan jotain pystyt syömään.

Onneksi toi avokki on niin ihana ja huomaavainen. Lupas mm että laittaa öisin ikkunan kiinni jos menee tupakalle. Se haju o varsinkin nyt jotain tosi kamalaa.

Oletteko miten saaneet isät mukaan perhevalmennuksiin tai ultriin edellisissä raskauksissa?
Meille kun tämä on ensimmäinen niin mietin että mitenhän tuon saisi mukaan tonne valmennukseen. Ultraan on luvannut tulla mukaan ja toivoo että pääsisi synnytykseenkin mukaan.

Mä olen jo kerennyt lukemaan myös synnytyksestä netissä. Pitää vaan vielä paremmin sitten perehtyä ku kaikki alkaa olemaan vähän varmempaa.


Silvia + Vilianna 6+6 ja synnärinä kättäri.

 

GCS15 Niin, eivät varmaan vääntäneet häntäluuta kuin vain sen verran, että esikoinen mahtui tulemaan. Toivon kyllä, että olisi siinä sitten mennyt oikealle paikalleen, niin ei olisi toisella tiellä. Mutta pitää siitä sitten tosiaan neuvolassa puhua, niin eiköhän asia jotenkin selviä.

dindei Mä olen miettinyt, että voisin tässä kakkosessa kokeilla synnytysjakkaraa. Esikoiselta eivät vielä antaneet kokeilla. Toki tuo häntäluun paikka vaikuttaa siihen, onnistuuko synnytys jakkaralla, mutta luulisi, että voi siinä ainakin aloittaa ponnistuksen.

Silvia Logo Mun mies tuli ihan mukisematta perhevalmennukseen ja ultriin. Neuvolakäynnillä taisi olla vain kerran mukana. Eipä siellä kyllä miestä niin tarvinnutkaan. Tuo perhevalmennus oli kyllä periaatteessa muuten turha, ainut hyvä oli, kun kätilö sanoi, että jos vedet menee, niin ei kannata jäädä kotiin odottamaan. Jos olisin jäänyt kotiin odottamaan sitä oloa, ettei enää jaksa olla kotona, niin kiire olisi tullut. Mulla meni esikoisesta vedet kotona, ja tunnin-parin jälkeen lähdettiin synnärille. Menin osastolle odottamaan supistusten alkua ja avauduin siellä täysin. Osaston kätilö/hoitaja ei uskonut, että olisin jo täysin auennut, mutta suostui kuitenkin kokeilemaan. Sitten tulikin kiire synnytyssaliin.

Nyt pitää mennä kotihommiin, ettei mene tämä päivä kokonaan tietokoneella istuskeluksi. :wave:

Meep ja Tellu 6+6

 

Silvia Logo: Ihanaa kun neuvolassa olet päässyt käymään=) Kuunneltiinko sydänääniä? Esikoisesta meillä neuvolassa kuunneltiin heti ekalla kerralla kun kävin, viikkoja oli 6-7.
Meillä mieheni tuli mielellään valmennukseen, mutta ikäväkseni täytyy todeta että täälä meillä ainakin tuli jopa minulla sellainen olo että isät olisi sen asian ulkopuolella :/ Mies kävi sen kaksi kertaa ja sitten lopuksi kävin itsekseni.
Ultraan ehdottomasti mies mukaan, ainakin meillä ikimuistoinen kokemus. Samoin synnytys on ollut kuulemma miehen elämän kohokohtia.

Hankinnoista sen verran että jos tyttö tulee niin meillä on ainakin vaatetta tyyliin 10 isoa laatikollista. Jos poika tulee niin muutama body saattaa löytyä.
Ärsyttää kun kirpparilla ja huutonetissäkin tuntuu hinnat olevan jotain aivan törkeetä. Kuitenkin käytetty on aina käytettyä etten itse ainakaan viitsi yrittää niillä rahoiksi lyödä.
Poika olo minulla on että täytyy varmaan alata etsimään poikaasempia vaatteita. Saattais hoitajat synnärillä lähettää meikäläisen lisätutkimuksiin jos pukisin pojan vaaleanpunaiseen rimpsumekkoon,röyhelöhattuun ja mini aino tossuihin
Toivottavasti jostakin tekisin löytöjä.
Hassua sinänsä etten oikein osaa katsella poikaasia vaatteita kun on nyt pari vuotta jemmannu tytön vaatetta.
Sisarusvaunut/rattaat pitää vissiin kans hommata Voe voe.Alakaa oikeen ahristamaan kun miettii mistä keksis valuuttaa kaiken tarpeellisen hankintaan. Vaunutkaan mitkään halavat ei oo.

Kuulumisia muuten Viime yö kärvisteltiin 30 asteen helteessä sisätiloissa.Nukahdettiin sitten koko perhe kolmelta yöllä ja mies lähti viireltä töihin. Voi raukkaa. Mut ei nää kotiäidin päivätkään ruusuilla tanssimista ole kun on nukkunut hikisesti pari tuntia. Hyvä etten aamulla jo panikoinut että vesisänky on puhjennut kun olin litimärkä...mut hikoilluthan minä vain olin....niin eikä meillä ole edes vesisänkyä.
Yritin sitten yöllä käydä laattialla olkkarissa nukkumassa ja juuri unen rajamailla ollessani heräsin kun ihan mittava koppakuoriainen kipitteli sisäreidellä...Voitteko kuvitella reaktion????? AAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAARRRRRRRRRRRRRRRRRRGGGGGHHHh!!!!! Suoraan sanottuna pelkäsin jo saaneen paskahalvauksen (anteeksi kielenkäyttö :$ )

Että tälläästä tänne...Neuvola vasta 5pv...kun vaan jaksaas odottaa.