Hei, ajattelinpa minäkin liittyä joukkoon, vaikka tilanteeni on varmaan vähän erilainen kuin muilla. Raskaana olevia juttukavereita ei IRL ole.
Tilanne on siis se, että olen raskaana yhden illan suhteesta, miestä minulla ei siis ole. Miehelle toki ilmoitan tästä, kunhan olen ensin itse saanut vähän ajatuksia selvennettyä. Minulla on koulu kesken (joka tosin loppuu joulukuussa, ennen lapsen syntymää siis). Se huolestuttaa todella, koska ei kukaan minua ota melkein viimeisillään olevana töihin. Miten lie pärjään rahallisesti.. Hullu kai minä olen kun en tee aborttia. Minulla on nuorempana tehtyjen hölmöilyjen seurauksena luottotiedotkin menneet, mikä vaikeuttaa montaa asiaa. Aborttia en kumminkaan raha-asioiden vuoksi haluaisi tehdä ja olenkin sillä kannalla että pidän lapsen. Minua ahdistaa ja hirvittää ajatus abortista ja tiedän että masentuisin sen jälkeen ja potisin kauheita tunnontuskia. Olen 23-vuotias joten en mitenkään liian nuori äidiksi. Lapsen synnyttyä olen pian 24.
Olen kertonut muutamalla lähimmälle ystävälle, sekä äidilleni. Ystävät yhtä lukuunottamatta "kannustavat" aborttiin. Sanovat että yksin lapsen kanssa ei todellakaan ole helppoa. Ei olekaan, en hetkeäkään luule niin. Mutta olisiko minulla sitten helppoa elämässä ilman lasta, abortin jälkeen? Voisin sanoa ettei elämäni ole tähänkään asti ollut ruusuilla tanssimista enkä ole syntynyt kultalusikka perseessä. Äitini on alkujärkytyksen jälkeen alkanut hyväksyä että pidän lapsen. Itsekin tunnen välillä iloa raskaudesta, tulevasta äitiydestä ja lapsesta! Tuntuu ihan mahtavalta. Välillä taas tuntuu epätoivoiselta, miten minä selviän. Eihän sitä siis tiedä vaikka lapsen isä haluaisikin olla osana lapsen elämää. Se olisi mukavaa. Mutta en aio vaatia mieheltä mitään, varsinkaan jos hän tulee olemaan ehdottomasti abortin kannalla.
Laskurin mukaan minulla on nyt viikkoja 5+2, laskettu aika 23.3. Soitin pari päivää sitten neuvolaan, en puhunut mitään abortin mahdollisuudesta. Eka aika minulla on sinne elokuun 20.
Asia mikä minua huolestuttaa, on alavatsakipu. Se ei ole mitenkään hirveän kovaa, mutta kumminkin sellaista että sen laittaa merkille. Ja se ei ole jatkuvaa. Liekö normaalia? Kohdunulkoinen raskaus on myös käynyt mielessä, mutta kipu ei tosiaan ole mitenkään järkyttävä, sitä on jatkunut yli kaksi viikkoa. Mitään vuotoja minulla ei ole ollut.
Testin tosiaan tein tiistaina. Kuukautisten poisjäännistä osasin jo epäillä, minulla ne ovat aina olleet säännölliset. Muita oireita tuon mahakivun lisäksi on muut vatsaoireet, kauhea turvotus ja ilmavaivat, rintojen arkuus ja lämmönnousuakin on ollut.
Se vielä, että käytimme miehen kanssa kondomia. Minulla on kerran ollut klamydia, ja sen jälkeen jos olen irtosuhteita harrastanut, olen ollut erittäin tarkka ehkäisystä, ja muutenkaan ei ole "kiva" raskautta pelätä. Ja tämä kyseinen mies on varmasti lapsen isä, en ollut muiden kanssa ollut kuukausiin.
Lueskelen vielä ketjua alusta asti ja tutustun teidän muiden juttuihin ja kokemuksiin!
edit: Se vielä täytyy sanoa, että tänään ostin nikotiinilaastarit ja purkkaa, nyt loppuu tupakointi. Saahan se vauva tuotakin kautta nikotiinia, mutta pienempi paha nuo apukeinot on kun ite tupakka, ja niistä pääsee muutamassa kuukaudessa eroon. En vaan pysty lopettamaan ilman korvaushoitoa, on yritetty. Ja oon myös ennenkin lopettanut laastareiden avulla, ja pysyin n. vuoden polttamatta, mut ratkesin.. Oon polttanut 10 vuotta ja nykyaikana ei enää aski päivässä ole riittänyt, joten riippuvuus on melko kova.. Ja mun tietoja alkusivulle:
Littledeath--esikoinen---23--OAS (näytti olevan joku muukin Oulaskankaalla synnyttävä)